valid-html401.gifmadewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              

Matkat-sivu   Viimeisimmät muutokset: 31.8.2008

Liikkumista helpottavia lisälaitteita ja tarvikkeita. Tarkemmat asennusjutut ovat omilla sivuillaan, joihin viittaavat linkit löytyvät asianomaisen koosteen alareunasta:

_

Bandit: ohjaustangon kiinnikkeiden jatkokappaleet

Suzukin ohjaustankoa korotettiin jatkamalla sen kiinnikkeitä viidellätoista millimetrillä keväällä 2007, syynä ajokauden 2006 kiukutellut ja huhtikuun lopulla -07 leikattu kaasukädenpuoleinen olkapää sekä pyrkimys keventää hieman sille myöhemmin kohdistuvaa rasitusta. Se ilmeisesti onnistuikin, koska leikkausta seurannut kesälomareissu meni ongelmitta läpi.

Kustannukset: vajaat kymmenen euroa per korotuspala, muutama euro pidemmistä pulteista ja Nyloc-muttereista, hieman galvanointispraysta ja lukitusliimasta sekä kiitokseksi sotkukäynti pulttien päiden hiojalle, eipä muuta. Omaa vaivannäköä ei lasketa, mutta eipä sitä paljoa tarvittukaan.

1. Paikallinen mp-liike (Urheiluliike Kisa) toimitti korotusta varten kaksi sorvattua välikappaletta, jotka on tehty Bandiitin alkuperäisten kiinnikkeiden mittojen mukaan.

- kuva on otettu pyörän oikealta puolelta yläkolmioon päin, jossa välikappaleet ja uudet pultit muttereineen ovat paikoilleen asennettuina

2. Paikallinen ruuviliike (Imatran Pultti) etsi parin päivän ajan alkuperäiset 10 x 70 mm pultit korvaavia 10 x 90 mm hienokierteisiä pultteja 14 millimetrin kannalla, mutta tuloksetta.

- kyseinen koko lienee enempi japanialaisten käyttämä, sen verran vaikealta sellaisen löytyminen vaikutti. Niinpä järkevimmäksi vaihtoehdoksi tuli ottaa pari 17-millin kannalla varustettua pulttia ja viedä ne tutulle motoristille, jolta löytyy riittävästi korjaamoalan päivittäistä käytännön kokemusta, tietotaitoa ja kunnollinen nauhahiomakone

3. Keltapassivoitujen 8.8 -pulttien kannat hiottiin siten, että hionnan aikana kantaa jäähdytettiin kylmässä vedessä usein materiaalin rakenteen heikkenemisen estämiseksi.

- määrämittoihin hiotut pinnat sekä pulttien varret suojattiin lopuksi ruiskutettavalla kylmägalvanointiaineella

4. Alkuperäiset kiinnikkeet irrotettiin etupään purkamisen yhteydessä (öljynvaihto teleskooppeihin), jolloin tilaa oli yllin kyllin vaihdon tekemiseen etukatetta irroittamatta.

- alkuperäiset galvanoidut pultit olivat aika hyvässä kunnossa, vaikka jonkin verran näkyi hapettumisen merkkejä. Alkuperäiset mutteritkin vaihdettiin uusiin Nyloc-muttereihin.

5. Yhtään paksummat korotuspalat eivät olisi sopineet paikoilleen ilman etujarrusäiliöltä jakokappaleelle menevän jarruletkun vaihtoa.

- koska alkuperäinen jarruletku ei missään asennossa kiristy liikaa eikä sen kuori hankaudu mihinkään, niin en vaihtanut sitä pidempään
- ohjaustanko voidaan irroittaa kun sen siirtää kiinnityspiste kerrallaan pois ja takaisin kiinnikkeisiinsä
- muiden vaijereiden, sähköjohtojen tai kytkimen letkun pituuden suhteen ei ilmennyt mitään ongelmia
- mitään vaikutuksia kaasu- ja ryyppyvaijereihin tai niiden perässä oleviin säätöihin ei ole esiintynyt

6. Kun molemmat ohjaustangon kiinnikkeet olivat paikoillaan valmiiksi löysästi kasattuina, niin ohjaustanko kiinnitettiin paikoilleen ja muttereiden sekä pulttien kierteisiin lisättiin King Bond Line 111-RL1-K (keskilujaa) ruuvilukitetta. Mutterit kiristettiin ohjekirjan ilmoittamaan 4,5 kilon momenttiin.

7. Ohjaustanko irroitettiin vielä kerran ja alemman kiinnikkeen pohjalta näkyvien pulttien päihin lisättiin kotelonsuoja-ainetta estämään ruostumista, sekä siitä mahdollisesti seuraavaa ruosteisen veden valumista etulokasuojan, tankin tai jonkun katteen osan päälle.

8.  Konstruktio "piti" vielä käydä näyttämässä/hyväksyttämässä välikappaleet toimittaneen mp-liikkeen asentajalla (MarttiS), homma kaikin puolin ok.

Alkuun

Bandit: CLS Heath-kahvanlämmittimet

Sarja on hankittu Karhulassa olevasta mp-liikkeestä (Crossi-Pyörä Ky) 26.8.2005 hintaan 180 euroa.

http://www.cls200.de/front_content.php?idcat=197 (kunhan saavat sivunsa uusittua kokonaan)

CLS FAQ

2005-Suzuki-kahvanlammittimet-esite.jpg

Tekniset tiedot ja asennusohje: sivut 1-2 ja 3-4

Huomioita:

- nelisivuinen asennusohje on riittävä, jos työkalut kestävät vähääkään asentajien käsissä
- pyörän sähköjärjestelmään ei tehty muutoksia (käyttösähkö otettiin suoraan akun navoilta)
- laadullisesti sarja on vähintään hyvä ellei erinomainen, tosin nippusiteitä voisi mukana tulla enemmän.
- liittimien sekä katteeseen kiinnitettävän kiertokytkimen akselin ja rungon vesieristys on toteutettu o-renkain
- laite käynnistää itsensä noin kahdenkymmenen sekunnin kuluttua pyörän moottorin käynnistymisestä ja sammuttaa itsensä moottorin sammuessa
- laite seuraa ympäristön lämpötilamuutoksia ja säätää tehoaan muuttuvien olosuhteiden mukaan
- laite ohittaa 45-sekunnin pituisen esilämmitysjakson kun ulkoilman lämpötila nousee yli viidentoista asteen, sen jälkeen ulkoilman lämpötilaa seurataan viidentoista sekunnin välein
- säätöyksikkö on erillinen (sijoitetaan esimerkiksi satulan alle)
- tehonsäätökytkin on erillinen (sijoitetaan vaikka katteeseen jonnekin käden ulottuville)
- lämmitysasennot: OFF < erimittaisia pulsseja > jatkuva (maksimiteho on 83% täydestä lämmitystehosta))

- tupit ovat Daytonan valmistetta (niihin liimatun nimilapun perusteella)
- tuppien pinta on hieman alkuperäisiä kahvakumeja kovempaa ainetta
- tuppien pinta kiillottuu jonkin verran käytössä muuttuen samalla ehkä aavistuksen liukkaammiksi
- tuppien halkaisija on 34 mm ja pituus kutakuinkin sama kuin alkuperäisissä tupeissa
- tuppien sähköjohto on joustavaa monisäikeistä johtoa, joka oletettavasti kestää taivuttelua pitkään

- takuu on 2 vuotta

- eniten varottava kohta asennuksen aikana lienee kaasukahvan puolella (entisen tupin irroitus rikkomatta mustan muovisen runkokappaleen reunoja, kaasukahvan rungon muokkaus ja uuden tupin asennus)

Hintaan en ota kantaa, se on subjektiivinen asia ja vaikuttaa eri tavalla eri henkilöille. Tuotteistettu valmis paketti ohjeineen maksaa toki enemmän, kuin läjä eri paikoista hankittavia irto-osia, saati jos tällaisen hankkisi pyörän vähintään tuplahintaan alkuperäisvaraosana..

Kokemuksia:

- asennus oli helppoa paitsi kaasukahvan alkuperäisen tupin irroitus ehjänä, sitä ei kannata tehdä kiireessä ainakaan ensimmäisellä kerralla
- kaasukahvan kääntyvän valkoisen muoviputken uudelleenmuotoilu vei hetken aikaa sen rakennetta muokattaessa ohuemmaksi vasemmasta reunastaan, varoen mahdollista rikkoutumista
- akku ei ole kertaakaan tyhjentynyt tämän(kään) sarjan akkukytkennän vuoksi
- liittimien sekä kiertokytkimen akselin ja rungon vesieristys on osoittautunut hyväksi (nokare silikonirasvaa keväällä ei ainakaan pahenna tilannetta)
- lämmitys on toiminut hyvin kaikissa niissä keleissä, jossa sitä on tarvittu
- suurimmillaan lämpötilan asetus on ollut noin säätöalueen puolivälissä käytettäessä MP Asun ohuehkoja ajohansikkaita
- lämpötilan lähennellessä nollaa pyrkii tuppien lämpötila nousemaan ajoittain varsin kuumaksi, liekö kyse käsien ulkopinnan jäähtymisestä "liikaa" jolloin lämmitetyn sisäpinnan lämpötila tuntuu normaalia korkeammalta. Tai sitten laitteen prosessori vääntää välillä sen 45 sekunnin esilämmitysjakson päälle(?)
- Daytonan tekemien tuppien mattapinta kuluu parin ajokauden aikana pois ja jäljelle jää kiiltävä kumipinta, joka ehkä näyttää liukkaammalta kuin itseasiassa onkaan. Todellinen haitta riippunee myös ajohanskojen kämmenpuolen materiaaleista.

Tarkempi asennusselostus

Alkuun

Bandit: Öhlins-iskunvaimentajat

Paikallinen mp-liike (Urheiluliike Kisa Oy) asensi talvella 2005 Bandiittiin "pn SU 049 type 46PRCLS" -takaiskunvaimentimen. Iskarin ovh-hinta oli hieman yli 1000 euroa.

www.ohlins.com/Portals/0/documents/manuals/07255-01.pdf

2005-Ohlins-taakse.gif

Iskunvaimennin on huomattavasti parempi kuin alkuperäinen mikä todettiin vuosien -05 ja -06 lomareissuillamme. Erityisen hyvä ominaisuus on jousen esijännityksen säädettävyys suoraan takajalkatapin vieressä olevasta kierrettävästä nupista, mikä helpottaa ajamista kun pyörän jousitusta kuormittaa päivittäin yksi tai kaksi henkilöä +- kolme sivulaukullista matkatavaraa useissa eri kokoonpanoissa. Muiden säätöjen tekeminen onnistuu myös: vaimentimen alapään säätöpyörästä helposti mutta yläpäästä tilan ahtauden vuoksi paljon huonommin (satula ja akun päällä oleva muovikotelo on poistettava ennen kuin säiliön puoleiseen säätöpyörään pääsee edes jotenkin käsiksi).

Ainoa mikä lopulta jäi vaivaamaan oli alkuperäisen jousen esijännityksen säätöalueen pienuus, sen säätöä piti kääntää tiukemmalle noin viisitoista kierrosta ennen kuin takajousitus oli parhaimmillaan täydellä lastilla. Ja sitähän se ei tosiasiassa ollut, sillä jousi oli normaaliin olotilaansa nähden turhankin tiukalla eli "pinkeänä" (mitä löysempi asetus sen parempi, sanoivat viisaammat). Niinpä ainoa vaihtoehto oli tilata siihen jäykempi jousi, joka saatiinkin paikoilleen 42 tkm huollon yhteydessä kevättalvella 2007.

Nykyinen on 20% jämäkämpi kuin alkuperäinen ja sen kyllä huomaa muutenkin kuin jousien mittoja toisiinsa vertaamalla: yksin paljaalla pyörällä ajettaessa ei esijännityksen säätöön välttämättä tarvitse koskea. Pituus on sama kuin alkuperäisellä mutta aine on paksumpaa (josta ei kuulema suoraan voi vetää johtopäätöstä jousen todellisesta vahvuudesta)

Pelkän vaihtojousen hinta oli 70 euroa.

Iskunvaimentajan säätäminen vie jousen vaihdon jälkeen jonkin verran aikaa vaatien samalla useita erilaisille pinnoille suunnattuja ajolenkkejä, mutta lopputulos on ehdottomasti vaivan arvoinen.

Edessä ovat olleet saman firman "pn 08674-90 type Fork SP" jouset 2003 syksystä lähtien, hinta vajaan sata euroa parilta. Nekin ovat alkuperäisiä jousia huomattavasti paremmat. Enää edestä ei puutukaan kuin paluuvaimennuksen säädöt..

Nyt Suzukin iskunvaimennus on sillä tasolla että (käyttäjänsä nykyisen ajotyylin huomioiden) sille ei tarvitse tehdä normaaleja huoltoja lukuunottamatta mitään.

Alkuun

Bandit: Scottoiler Dual Injector

Ensimmäinen ketjuöljyä takarattaan molemmille puolille levittävä sarja on hankittu Karhulassa olevasta mp-liikkeestä (Crossi-Pyörä Ky) toukokuussa 2005 hintaan 37 euroa. Seuraava sarja ostettiin Newcastlesta vuonna 2004 suurinpiirtein samalla summalla.

http://www.scottoiler.com/sol_dual-injector.asp

Scottoiler FAQ

2003-Scottoiler-Dual-Injector.gif

Huomioita:

- asennus on varsin helppoa kuusisivuisen ohjeen avulla
- laite asennetaan takahaarukan alle sijoitettavan kiinnikkeen avulla takarattaan etupuolelle (Suzukissa Fig 1:n mukaisesti)
- se käy muihinkin kuin Scottoilerin tekemiin ketjunrasvauslaitteisiin (ainakin CLS:aan)
- rasvaajan rungon takaosasta lähtee parinkymmenen sentin mittainen musta putki samaa materiaalia kuin Scottoiler käyttää alipaineputkena, siihen liitetään säiliöltä tuleva paksumpi öljyputki
- suutinputket ovat silikoniputkien varassa rasvaajan rungon alaosassa ja nojaavat toisesta päästään lähelle takarattaan molempia sivuja
- käytetyt metallit ovat tarkoituksella terästä pehmeämpää materiaalia, joten niiden joutuminen ketjun ja rattaan väliin ei ole erityisen vaarallista
- pakkauksen mukana tulee takahaarukkaan liimattava tarra (tosin tilasin pienemmän valmistajalta kun alkuperäinen "lakana" ei miellyttänyt silmää)
- runko-osa pysyy paikoillaan kun sen kiristyspultin kiristys tehdään ajatuksen kanssa, ei pelkällä voimalla

Toivoa sopii että ne liikkeet jotka pyörää tai sen renkaita huoltavat, osaavat olla kiristämättä rasvaimen osia rikki tai hävitä sen irto-osia (josta on jo käytännön esimerkkejä, taidanpa jättää ensi kerralla nuo putoamisherkimmät osat kotiin)

Kokemuksia:

- helppo asennettava, suurin homma on saada paketti keskitettyä öljynlevitysputkien suhteen symmetrisesti takarattaan etupuolelle ja ruuvattua/liimattua kiinnike paikoilleen takahaarukan alapinnalle (varsinkin silloin jos käytettävissä ei ole kunnollisia työskentelytiloja nostureineen ja valaisimineen)
- ellei alumiinipintoja puhdisteta riittävän hyvin tai jätetään karhennus tekemättä, niin takahaarukan alle liimattu kiinnityslappu irtoaa ajokauden aikana käytettiinpä sen kiinnittämiseen superliimaa, Aralditia, kaksipuoleista teippiä ja kaikkien vahvikkeena paria nippusidettä
- keväällä 2007 irtoileva kiinnitys lopulta uusittiin ja aiemmat viritykset korvattiin parilla kolmen millimetrin koneruuvilla sekä superliimaliimatipalla
- kun runkokappale on keskitetty kunnolla niin paksummilla silikoniputken pätkillä kiinni pysyvät suuttimet/putket toimivat hyvin, sen sijaan runkokappaleen päästessä liikkumaan on käytännössä havaittu, että edellä mainitut putket lähtevät helposti irti jonka jälkeen öljy ei enää leviä oikeaan paikkaan
- puhtaudesta on syytä huolehtia jotta öljy virtaa halutulla tavalla: mikäli takarattaan pinta on pullollaan pikeä, rasvansekaista pölyä ja muuta moskaa niin pyörän peruuttaminen parkkipaikoilla päin avoimia suuttimen reikiä pyrkii tukkimaan ne varsin nopeasti
- joskus pyörän ollessa sivuseisontatuella levittäjän runkokappale tyhjentää sisältönsä alemman putken kautta (ylemmän antaessa tarvittavan korvausilman)

Laite on hyvä lajissaan kunhan on varovainen takarenkaan vaihdon yhteydessä ja huolehtii suutinputkien puhtaudesta sekä niiden asennosta takaratan vierellä. Reissussa kannattaa pitää yhtä varasuutinsarjaa mukana.

Tarkempi asennusselostus

Tässä on muutamia internetistä löytyneitä vaihtoehtoja ketjurasvaajan toteuttamiseksi:

http://www.taunus-biker.de/~mdvp/Kette/Oiler.html
http://chainoiler.co.uk/
http://www.hawkeoiler.com/
http://www.scottoiler.com/pc/Scottoiler_Motorcycle_Products/Scottoiler_Mk7_Universal_Kit.html
http://www.cls200.de/front_content.php?changelang=2
http://www.kettenoeler.com/
http://www.pro-oiler.com/
http://www.devce.demon.co.uk/falcone/oiler.htm
http://www.alpentourer.com/accessories/mccoi_lubrication/mccoi_lubrication.html
http://www.rainereisenhuth.de/EKETTE.HTM

Alkuun

Bandit: CLS 200u v2 -ketjurasvaaja

Sarja on hankittu Karhulassa olevasta mp-liikkeestä (Crossi-Pyörä Ky) 16.5.2004 hintaan 213 euroa.

http://www.cls200.de/front_content.php?idcat=3

CLS FAQ

Esitteen sivut 1 ja 2

2004-CLS-Yleiskuva.gif

Huomioita:

- paketin mukana toimitetaan 22-sivuinen (B5) ohjekirja ja asennusta täydentää valmistajan kotisivuille lisätyt ohjeet.
  
http://www.cls200.de/front_content.php?idcat=215

- asennus vaati jonkin varran aikaa koska pyörän katteita ja muita osia oli irroitettava aika paljon
- pakkauksessa on varsin riittävästi erilaisia asennustarvikkeita, tosin nippusiteitä kului enemmän eikä öljysäiliölle luonnollisesti yleismallisessa sarjassa ollut valmista telinettä
- laadullisesti sarja on vähintään hyvä ellei erinomainen
- laite ei vaadi moottorin alipainetta toimiakseen vaan toimii kokonaan sähköisesti
- liittimien sekä kiertokytkimen akselin ja rungon vesieristys on toteutettu o-renkain
- säädin huomioi ympäristön lämpötilan ja säätää magneettiventtiilin aukioloaikoja myös sen vaihtelujen mukaan
- öljyn määrää voidaan säätää tarvittavissa rajoissa katteen kytkimestä satulaa irroittamatta, kun tiputuksen perussäätö on tehty oikein.

Mikäli perussäätö on tekemättä ei sähköinen säätöalue välttämättä riitä.

- yksi kiertokytkimen asento vastaa noin 10% muutosta öljyn virtauksessa
- kiertokytkimen asennot: OFF <-> 1 ... 10 <-> jatkuva tiputus
- öljy on valmistajan "omaa" (öljy on o-rengasketjuille kelpaavaa Stihlin moottorisahan synteettistä teräketjuöljyä)
- esitteen mukaan litralla öljyä pääsee ajamaan noin 18 000 mailia..

Hintaan en ota kantaa, se on subjektiivinen asia ja vaikuttaa eri tavalla eri henkilöille. Tuotteistettu valmis paketti ohjeineen maksaa toki enemmän kuin läjä eri paikoista hankittavia irto-osia, saati jos tällaisen saisi hankituksi pyörän alkuperäislisätarvikkeen hinnalla..

Kokemuksia:

- Karhulassa sijaitsevan mp-liikkeen edustajan mukaan ohjekirjan ilmoittamat perussäätöohjeet ovat saksalaisittain tehtyjä ja meidän olosuhteisiimme liian kuivat, niinpä lisäsin itsekin perussäätöä noin yhden kierroksen ilmoittua arvoa suuremmaksi (tiputus säädetään ensin ohjeen mukaiseksi, johon lisätään korkeintaan yksi lisäkierros)
- perussäätö tehdään pienellä kuusiokoloruuvilla säätimen rungossa, joka on tarkka säädettävä eli sen kanssa saa menemään aikaa kyllä  (tiputussäätimestä näyttää ilmestyneen tarkemmin toimiva versio, sikäli kun valmistajan sivuihin on uskomista)

Minimiasennossaankin ensimmäinen säädinyksilö päästi liikaa öljyä läpi eivätkä sen kuusiokoloruuvin sisäosat "yllättäen" kestäneet kasassa, kun käänsin säätöruuvin kiinni vähän raskaammalla otteella (oma vikani ja kiitokset myyjälle tumpelon ymmärtämisestä, sain samanlaisen säätimen tilalle heidän piikkiinsä saatesanoilla "älyä enemmän, voimaa vähemmän..") ;-)

- laite toimii erinomaisesti ympäristöolosuhteiden muuttuessa, riittää kun kiertää kytkimestä paremmat arvot voimaan ja matka jatkuu keskeytyksettä; esimerkiksi ketjut huuhdelleen pidemmän sateen jälkeen riittää kun ajaa parikymmentä kilometriä tiputussäätö täysillä, jonka jälkeen voikin palauttaa normaalit asetukset takaisin ja ketju on taas kunnolla voideltu
- mikäli ketjuista, rattaista, mahdollisista ketjun ohjaimista tai ketjusuojista ei pestä vanhoja rasvoja ja -vahoja pois ennen laitteen lisäämistä, niin siihen saakka kunnes uusi öljy on irroittanut kaikki vanhat moskat pois, tulee takavanteeseen ja parkkipaikalla maahan leviämään melkoisesti öljyistä likaa.

Puhtaan ratas/ketjupaketin ja muiden osien kanssa takavanteen tai parkkipaikan likaantuminen on huomattavasti vähäisempää.

- öljyä lisätään säiliöön noin 3 - 4 500 kilometrin välein säästä ja ympäristöstä riippuen (säiliöni on kooltaan 250 ml, keskimmäinen koko kolmesta vaihtoehdosta)
- öljyä levittävän putken/suuttimen pää on syytä pitää puhtaana jotta ketjulle valuu aina öljyä

Koska öljy valuu alaspäin painovoimaisesti (siellä ei todellakaan ole minkäänlaista pumppua vaan magneettiventtiili, kuten ohjekirjakin kertoo) niin sopiva likanokare suuttimen päässä hidastaa öljyn valumista huomattavasti. Tuon vuoksi (ja toinen syy on vapaampi öljyn laadun valinnaisuus) pyörän liikkeeseen reagoiva, pumpulla varustettu laite olisi kenties vieläkin parempi vaihtoehto?

- ketjujen huomattavasti pidemmästä eliniästä ei ole näyttöä, mutta pelkkä parantunut ketjuvetoisen pyörän käyttömukavuus riitti hyvin hankintaperusteeksi

Tarkempi asennusselostus

Alkuun

Bandit: GPS ohjaustankoon ja 12VDC-ulosotto etukatteeseen:

Suzukiin asennettiin heti uutena pari pienempää lisälaitetta, joista olisi apua kesälomareissuilla.

- Ensimmäinen oli Magellan GPS-320 + polkupyöräteline sähkönsyöttöineen ohjaustangon aluksi sen keskelle ja Gold oikeaan reunaan (GPS-320:n hinta oli noin 400 €/RxTx-Tuote Oy:ssa. Se vaihdettiin jatkuvien takuuvaihtojen vuoksi maahantuojalta (Normark Suomi Oy) Magellan Meridian Gold:ksi vajaan 300 € välirahalla).

- Toinen on etukatteen vasempaan reunaan lisätty, hieman sääsuojattu 12 VDC-ulostulo muun muassa NiMH-akkulaturin käyttöä varten.

Irman Diversionin satulan alle lisättiin johtoon asennettava tupakansytyttimen liitin, joka on mahdollistanut kännyköiden lataamisen tavallisten autolatureiden avulla.

Yllämainituista kaikkein työllistävin vaihe oli tehdastekoisten gps-polkupyörätelineiden kiinnitysten modifiointi ja omatekoisten sovituskappaleiden teko siten, että GPS:t sai hyvään paikkaan ja asentoon aluksi ohjaustangon keskelle, myöhemmin kaasukäden peukalon lähialueelle. Siis kuskin näkökenttään peittämättä liikaa pyörän mittaritaulua, paikkaan joka ei liikaa värise ajon aikana ja aiheuta laiterikkoja tai toistuvia katkoksia sähkösyötölle. En käsittele telineiden tekoa tai kiinnitystä tarkasti, nykyisten gps:ien mukana tullee huomattavasti paremmin muihinkin kuin täysin vaakatasossa ja kohtisuoraan kuljettajaan päin oleviin pintoihin kiinnitettävissä olevia asennustelineitä.

Tankkilaukun vaikutusta gps:lle (näköeste, näytön luettavuus eri valaistusolosuhteissa) ei kannata unohtaa.

Seuraava pyörääni asennettava gps tullee suurella todennäköisyydellä olemaan joko Garminin Zumo tai TomTom Raider versio 2. Toivottavasti ne testataan kunnolla toisiaan vastaan jossain alan lehdessä, jotta ainakin tärkeimmät toiminnat ja pahimmat piilevät "ominaisuudet" saadaan esiin ennen ostopäätöstä (hintaa niillä kun on vielä aivan riittävästi)..

Näkymä ohjaustankoon päin, vasemmalla kierrejohton päässä näkyy jännitteen ulostuloliitin ja oikealla GPS telineessään (kaksi yleiskäyttöistä peilinkiinnikettä ja rosteri-alumiinilevyillä tehty kaksikerroksinen sovitekappale Magellanin hieman modifioidun polkupyörätelineen alla).

Toisessa kuvassa näkyy satulan alusta kokonaisuudessaan, alla kuvatut vipukytkimet sijaitsevat takaosassa kahvalämmittimen ja ketjunvoitelulaitteen keskusyksiköiden ulkopuolella.

Asennus lyhyesti:

Hankitaan polkupyöräteline, gps:n jännitteenalentaja, kaksi ohjaustangon halkaisijalle tehtyä universaalia peilinkiinnikettä, vähän ohutta rosterilattaa ja alumiinilevyä, kaksi vipukytkintä varustettuina vivun peittävällä kumisuojuksella, venealan liikkeestä ruostumattomista tarvikkeista venekäyttöön tehty kannellinen jännitteen ulosottoliitäntä sekä sille sopiva plugi. Ja pari vedenpitävää lattamallista sulakepesää, muutama Abikoliitin, nippusiteitä, kunnollista sähköteippiä, vulkanoituvaa kutistemuoviputkea sekä hyvälaatuista sähköjohtoa. Käytetään gps:n polkupyörätelineen johto liittimineen kultasepällä, jotta hän saa kullattua liittimien pinnat kosketushäiriöiden vähentämiseksi.

***

1. Irroitetaan pyörän etu- ja sivukatteet (pleksi, peilit), tankki sekä akun päällä oleva muovilaatikko.

2. Lisätään akun vasemmalle puolelle yksi 10 A lattamallinen pääsulake vedenkestävään sulakepesään (starttireleen siihen napaan, joka menee suoraan akun plussaan), johon kaikki lisälaitteet kytketään omilla pienemmillä sulakkeillaan.

- HUOMIOI että uudelle lisälaitteiden "pääsulakkeelle" menevä johto EI SAA päästä oikosulkuun rungon kanssa
- talvisäilytyksen aikana riittää kun irroittaa tämän sulakkeen, jolloin kaikki sen kautta kytketyt lisälaitteet jäävät kerralla virrattomiksi

3. Puhdistetaan oikean sivukatteen alta löytyvä kuuden millimetrin kierteellä varustetun runkokiinnikeen pää, siitä tehdään lisälaitteiden miinuspiste. Huomioidaan rungon ruostesuojaus.

4. Porataan vipukytkimille kiinnitysreiät satulan alla olevaan muovikoteloon sen takaosaan molemmille puolille.

- niiden avulla voidaan haluttaessa katkaista molempien sähkönsyötöt esimerkiksi pysäköintien ajaksi (vaikka ilkivaltaa harrastettaisiinkin niin ainakaan akku ei tyhjene rikotun sähköliittimen, tai gps:n jännitteenalentaja mene rikki solmuun väännettyjen gps-telineen liitinpintojen vuoksi)

5. Kiinnitetään gsp:n jännitteenalentaja satulan alle muovilaatikon oikealle puolelle

- kierrätetään sen +12VDC-johto toisen vipukytkimen kautta (akun plus -> "pääsulake" (10 A) -> gps:n sulake (1 A) -> vipukytkin -> jännitteenalentaja)
- jännitteenalentajan miinusjohto kiinnitetään suoraan uuteen kiinnityspisteeseen oikealla puolella

6. Porataan etukatteen vasemmalle puolelle suurehko reikä 12 VDC-runkoliitintä varten.

- kierrätetään jänniteliittimen + 12VDC-johto toisen vipukytkimen kautta (akun plus -> "pääsulake" (10 A) -> ulosoton sulake (7.5 A) -> vipukytkin -> liitin etukatteessa) oikeanpuoleista ylempää runkoputkea pitkin etukatteen alaputkelle ja edelleen vasemman reunan kautta ylös liittimelle
- suojataan sähköjohdon ja runkoliittimen liitokset vulkanoituvalla kutistesukalla
- lukitaan liittimen runkokappaleen kiinnitysmutteri paikoilleen sopivalla lukitusliimalla
- liittimeltä tuleva miinusjohto kiinnitetään suoraan uuteen kiinnityspisteeseen oikealla puolella

7. Kiinnitetään gps:n polkupyöräteline ohjaustankoon kahdella peilinkiinnikkeellä ja omatekoisella sovituskappaleella (Gold).

- vedetään telineeltä lähtevä sähkö- ja datajohto ohjauslaakerin vieritse tankin alle ja edelleen oikeanpuoleista ylempää runkoputkea pitkin jännitteenalentajalle
- datajohtoa ei tarvittu tällä kertaa mihinkään, vaikka siihen olisikin voinut liittää vaikka koko kesälomareissun reitin tallentavan tiedonkeruulaitteen (tms)

8. Kiinnitetään sulakkeet ja testataan toiminta.

- kun kaikki toimii niin kasataan puretut katteet ja muut osat takaisin

- rakennellaan NiMH-laturille menevä kierrejohto ja mahdolliset muut välijohdot

Molemmat tehtiin vuonna 2003 ja hyvin ovat toimineet melkein koko ajan.

Paitsi ensimmäisen gps:n polkupyörätelineen sähköliitännän jatkuva pätkiminen, joka johtui telineen sähköliittimen jousien värinästä gps:n vastaavia nastoja vastaan. Siitä aiheutui gps:n takaseinän nastoille vaakasuoria painaumia/syöpymiä niissä kohdissa, joissa jouset nojaavat nastan pintaan eikä siihen auttanut mikään muu kuin telineen asennon muutos aiempaa pystymmäksi ja liittimen läpi menevän ruuvin tiukkaaminen kiinni gps:n takaseinään.

Kyseinen ohjaustangon keskellä olleen pp-telineen tärinä oli sormin tunnustellen pientä mutta taajuudeltaan juuri sellaista, että Magellan GPS-320:n yläosaan sijoitettu antenni repeytyi hiljalleen irti piirilevystä noin parin - kolmen tuhannen ajetun kilometrin aikana ja laite meni siten useita kertoja takuuvaihtoon. Teline oli kiinnitetty paikoilleen maahantuojan hyväksymällä tavalla (toimitin heille valokuvia tehdystä asennuksesta).

Vuoden 2003 reissulla oli mukana Magellan GPS-320 oman polkupyörätelineensa kanssa, joka vaihtui 2004 Magellan Meridian Goldiksi omine pp-telineineen. Niiden sähkönsyötöstä sen verran että vanhemman Magellanin pp-telineeseen kiinnitettävän sähkö- ja dataliittimen ulkomuotoa oli muutettu juuri sen verran, ettei vanha liitin käynyt uuden telineen kiinnikkeisiin -> entinen johto katkaistiin tankin alla ja uuden telineen ao. johto kiinnitettiin lukittuvan liittimen avulla vanhasta jännitteenalentajasta lähteneen johdon jatkeeksi.

Katteessa näkyvillä olevaa 12VDC-jänniteliitintä voi hyödyntää talvella vaikka mp-automaattilaturin liittämiseen omaan pyörään, jolloin ei tarvitse irroittaa satulaa ja akun päällä olevaa muovikoteloa pyörän akun lataamiseksi.

Satulankin alla on turhankin paljon eri laitteiden lyhentämättömiä johtoja nipuissa, mutta joidenkin laitteiden takuu raukeaa heti jos liian pitkä johto lyhennetään sopivaksi.. eikä niitä enää myöhemmin viitsi lyhennellä mikäli tilaa riittää.

Alkuun

Diversion: Koso-kahvanlämmittimet

Haimme Yamahaan ensin Daytonan lämmitettävia tuppeja sillä ne olisivat olleet käteen paremmin sopivat (tupin ulkohalkaisija on 34 mm, kun se Kosossa on 38 mm), ulkopinnaltaan tasaisemmat sekä paremmalla sähköjohdolla varustetut (Daytonassa on pyöreä, hyvin taipuisa johto kun se Kosossa on suorakaiteen muotoinen ja helpommin katkeavan oloinen - melkein kuin kaksinapaista tavallista kalustejohtoa). Mutta kun muutakaan ei naapurikaupungin mp-liikkeestä (Urheilu-Koskimies) hyytävän lauantaisen ajolenkin lopuksi ollut saatavilla, niin 49 euron hintainen (ovh) Kosokin kelpasi..

Asennuspaketin takaseinän ohjeet:

2007-Yamaha-kahvanlammittimien-tekniset-tiedot.gif

Huomioita:

- yksisivuinen asennusohje (pakkauksen takaseinä) on riittävä, jos työkalut kestävät vähääkään asentajien käsissä
- pyörän sähköjärjestelmään tehtiin sen verran muutoksia että sarjan vaatima käyttösähkö otettiin äänitorven johdolta (käyttäen pyörän sähköjärjestelmän kaapelointeja hyödyksi)
- laadullisesti sarja ei tuppien osalta päätä huimannut, sillä toisessa tupissa tuntuu pinta ja sisus olevan irti toisistaan jo uutena. Saa nähdä kuinka se kestää käytössä tupin kumipinnan tai lämmitysvastuksen rikkoutumatta (kesän 2008 alussa on ok).
- liimaa tarvitaan ainakin Diversionissa hieman väljästi sopivan kaasukahvan puoleisen tupin kiinnittämiseksi
- ohjaustankoon kiinnitettävä säätöyksikkö on varsin asiallinen ja helppokäyttöinen yhden painonapin malli
- lämmitysasennot: OFF -> teho 1 -> teho2 -> OFF ->
-
molemmille tehoille on oma merkkiledinsä. Niiden näkyvyys valoisalla on riittävä, ellei aurinko paista suoraan ledeihin.
- johdoissa olevat liittimet ovat asiallisen näköisiä ja niissä on lukitukset
- johtomateriaali on kelvollista muuten, mutta erityisesti kaasukäden puoleiselle tupille menevä johto voisi kenties olla hieman joustavampaa
- Koso ei osaa automaattisesti sammuttaa itseään vaikka virta katkaistaan pyörän virtalukosta, niinpä lämmittimen virransyötön katkeamisesta tulee huolehtia jotenkin muuten akun syväpurkautumisen estämiseksi
- sarjalla on myyjän mukaan "Stormin takuu", mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan

- eniten varottava kohta asennuksen aikana lienee kaasukahvan puolella (entisen tupin purku ja uuden asennus rikkomatta mitään)

Asennus tehtiin 29.4.2007.

Kokemuksia:

- ulkolämpötila 12 astetta, aurinkoista, normaalit kesäkelin ajohanskat käsissä; lämmittimen asento LO ei riitä kunnolla, asento HI riittää hyvin

- tuppien hieman alkuperäisiä suurempi paksuus tai niiden ulkopinnan epätasaisuus ei kuulema haittaa lainkaan (tosin rannetta säästävää "Throttle Rocker":a ei voi enää käyttää, sillä tupin epätasainen pinta takertelee pahasti apuvälinettä tupin ympärillä käänneltäessä)
- kaasukahva kestää paikoillaan väljästä sovituksesta huolimatta, hieman paksummasta liimakerroksestaan johtuen

Irma on ollut tyytyväinen hankintaan joten sarja lienee hintansa arvoinen. Ja ruokahalun mahdollisesti kasvaessa kaksiasentoinen säädin korvataan PWM-säädinmodulilla. Säädinmodulin kanssa ei ole oikeastaan muuta mietittävää kuin se, miten tehonsäätöpotentiometri saadaan  suojattua mahdollisimman vedenpitävästi sen käytettävyyden kärsimättä.

Tarkempi asennusselostus

Alkuun

Diversion: Scottoiler Mk7-ketjurasvaaja

Hankimme laitteen suomalaisesta nettimyymälästä (Matiro Oy) 17.6.2003 hintaan 124 euroa.

http://www.scottoiler.com/pc/Motorcycle_Systems/Scottoiler_Mk7_Universal_Kit.html

Scottoiler FAQ

2003-Scottoiler-How-it-works.gif

Huomioita:

- sarja on helppoa asentaa paikalleen kymmensivuisen ohjekirjan ja valmistajan nettisivuilta löytyvien malliasennusten avulla

http://www.scottoiler.com/support_fitting.asp

- mukana on kaikki tarvittava laitteen kiinnittämiseksi pyörän eri osiin (joten mukana on myös ylimääräiseksi jääviä osia)
- perussarjan säiliön tilavuus on ohjekirjan mukaan 50 ml
- firman oma öljy on varsin hinnakasta, tosin CLS:n vastaava, hieman halvempi öljy kelpaa Karhulassa olevan mp-liikkeen mukaan yhtä hyvin.

Mutta verrattaessa öljyn hintaa samalla kilometrimäärällä tarvittavaan spray-öljyyn ja -vahaan on Scottoilerin oman öljynkin hinta niihin verrattuna huomattavasti pienempi.

- öljyä on saatavissa kahta eri viskositeettia
- yksipuolinen öljynlevitysputki takarattaalla herättää aluksi kysymyksiä ketjun toisen puolen voitelun riittävyydestä

Kokemuksia:

- erittäin yksinkertainen ja toimiva laite lajissaan
- vaivaton käyttää kun enää ei tarvitse joka tankkauksen yhteydessä kumarrella spray-öljypurkin kanssa takarattaan äärelle
- siistimpi käyttää, käytetty öljy irtoaa paremmin muun muassa takavanteesta verrattuna useimpiin spray-rasvoihin/-öljyihin tai -vahoihin.

Mikäli ketjuista, rattaista, mahdollisista ketjun ohjaimista tai ketjusuojista ei pestä vanhoja rasvoja ja -vahoja pois ennen laitteen lisäämistä, niin siihen saakka kunnes uusi öljy on irroittanut vanhat moskat pois, tulee takavanteeseen ja parkkipaikalla maahan leviämään melkoisesti öljyistä likaa. Puhtaan ratas/ketjupaketin ja muiden osien kanssa takavanteen tai parkkipaikan likaantuminen on huomattavasti vähäisempää.

- ketju pysyy aina kosteana kunhan oikeat säädöt on ensin opeteltu hyvin eri olosuhteissa eikä säiliötä päästetä kuivaksi saakka
- ketju kastuu myös rattaan toiselta puolelta (toki jonkin verran vähemmän kuin levitinputken puolelta)
- öljyn lisääminen säiliöön vaatii riittävän pienellä suuaukolla varustetun täyttöastian
- öljyä kannattaa lisätä säiliöön riittävän hitaasti ja jättää riittävän suuri tila ahtaaseen täyttöaukkoon, jotta säiliöstä täyttöreiän kautta poistuva ilma pääsee esteittä ulos eikä aiheuta "ilmakuplasta" johtuvaa tulppaa => öljyn valumista säiliön ulkopinnalle ja siitä edelleen pyörän päälle..
- öljyä saa lisätä perussäiliöön noin 1 200 - 1 500 km välein
- nykyään on myytävänä erilaisia perussäiliöön liitettäviä lisäsäiliöitä niitä tarvitseville (rekisterilaatan alle, pussimainen, mato, jne)
- öljynputken suuttimen/levitysputken pää on syytä pitää puhtaana jotta ketjulle valuu aina öljyä. Öljyn valuessa alaspäin painovoimaisesti voi sopiva likanokare suuttimen päässä hidastaa öljyn tippumista huomattavasti
- varaosahuolto toimii hyvin, tavaraa tulee parissa viikossa vaikka suoraan Skotlannista

- satulan alla on muuten hyvä paikka säiliölle, mutta muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa liikuttaessa satulan joutuu irroittamaan varsin usein tiputussäätöjen muuttamistarpeen vuoksi. Se oli suurin syy miksi en ostanut vastaavaa laitetta Suzukiin.

- ketjujen huomattavasti pidemmästä eliniästä ei ole näyttöä, mutta pelkkä parantunut ketjuvetoisen pyörän käyttömukavuus riitti hyvin hankintaperusteeksi

Tarkempi asennusselostus

Alkuun

Diversion: Sigma Sport BC-800

Vuonna 2002 asennettiin Irman Diversioniin sama "polkupyörätietokone" joka oli ollut käytössä GSX-1100 ESD:ssani.

BC-800 on käyttökelpoinen lisävaruste erityisesti tarkan nopeusnäyttönsä vuoksi (maksiminopeus 300 km/h, trip 10 metrin tarkkuudella, automaattinen start/stop, keskinopeus, huippunopeus, kokonaismatka ja niin edelleen). Suurin puute on sen taustavalo, etuina on vedenpitävyys ja helppo irroitettavuus telineestään. Jos siihen olisi integroitu lämpömittarikin, niin se olisi ideaalinen moneen tarpeeseen.

Välillä myyntiin tuli aiempaa kantikkaampi BC800-malli, jota sai jatkuvasti näpelöidä sen jumiuduttua itsekseen (paristo irti, paristo kiinnii ja oikea rengasmitta takaisin laitteelle). Vanhempi pyöreäreunaisempi malli on toiminut moitteitta koko 2000-luvun ajan, kunhan vaan muistaa vaihtaa paristoja silloin tällöin.

Asennus oli helppoa:

1. Kiinnitysteline liimattiin paikoilleen ohjaustangon vasemmalle puolelle kaksipuolisella teipillä ja lukittiin o-renkaalla.

Oleellista oli valita paikka siten että se oli hyvin kuljettajan näkökentässä ja näpelöitävissä, muttei mielellään täysin katteen sivulla suojaamattomana, jolloin edestä lentävä vesi pääsee suoraan sen painikkeiden tiivisteiden kimppuun. Paristokotelon kannen tiiviste on paremmin suojassa telineen ja takakannen välissä.

2. Telineestä lähtevä ohut johto katkaistiin noin puolen metrin päästä ja alempaan osaan pujotettiin päälle kuormitusta ja kulutusta paremmin kestävää muoviletkua johdon sekä sen alapäässä oleva reed-releen suojaksi (lasiputki).

3. Alkuperäisen reed-putken koteloineen rikkouduttua kiinnitettiin uusi reed-putki suojaputkineen nopeusmittarin vaijerin alaosaan nippusiteillä. Releen kärkeä vetävä kestomagneetti kiinnitettiin etupyörään akselin lähellä olevaan kiinnityskohtaansa tipalla superliimaa ja nippusiteillä.

4. Vahvistettu johto vedettiin nopeusmittarin vaijerin kuorta pitkin suurinpiirtein ohjausakselin kohdalle, jossa siihen lisättiin lukittuvan kaksinapaisen liittimen toinen puolisko. Kiinnitys tehtiin niin että pelkkään releen johtoon ei kohdistu etuteleskoopin edestakaista liikettä, vaan se liikkuu samaan tahtiin muiden johtojen mukana.

5. Mittarilta tuleva johto päätettiin samassa kohdassa vastaavaan liittimeen, jotka yhdistettiin toisiinsa ja kiinnitettiin muihin ympärillä oleviin johtoihin nippusiteillä.

6. Mittari kalibroitiin eturenkaan kulutuspinnan kohdalta tehdyn pituusmittauksen avulla, tarkempaan tulokseen pääsemiseksi ajoimme Ruokolahden suunnalla olevaa kilometrin mittaista mittarataa edestakaisin kunnes lopputulos tyydytti. Seuraavana vuonna hankittu Magellan GPS-320 kertoi vieläkin tarkemmin todellisen nopeuden ja helpotti kalibrointia oleellisesti.

Alkuun

Diversion ja Bandit: Sivu- ja perälaukut telineineen, tankkilaukut

Molempiin pyöriin asennutettiin pyöriin suunnitelluin kiinnikkein Wingrack 2-laukkutelineet kolmen laukun varustuksella heti ostovaiheessa. Telineet ovat kokonaan metallirakenteisia ja ovat toimineet moitteettomasti koko käyttöhistoriansa ajan. Jopa niihin asennetut vilkut ovat olleet kestäviä, vaikka joidenkin edeltävien telineiden kokemusten perusteella oletus olikin hieman erilainen..

Laukkuina on Kapan 40-litraiset laukut (K40, 2 kpl) ja yksi ikivanha kypäränmentävä Kappa perälaukkuna Diversionissa sekä Kapan 42-litraiset laukut (Kappa Touring, 3 kpl) Bandiitissa.

- laukkujen kannettavuus on isompien kunnollisten kantokahvojen vuoksi hyvä ja pienempien osalta huono (niissä ei ole muuta kuin lovi sisäpuolella lukon kohdalla, josta on hankala pitää kiinni vähääkään pidempää matkaa laukkuja kannettaessa)

- Diversionin pienemmät laukut ovat muodoltaan litteämmät ja niissä on hyödynnetty kovan laukun molemmilla puoliskoilla vanhoja pehmeitä sisälaukkujamme. Bandiitissa on kovien laukkujen sisällä kolme jäykemmästä kankaasta tehtyä, kantohihnalla varustettua tehdastekoista sisälaukkua => isommista laukuista on poistettu sisälle asennetut, vaatteita ja muuta paikoillaan pitäneet kumihihnat tarpeettomina

- laukkujen puoliskojen väliset, avautumista rajoittavat langat on vaihdettu 42-litraisiin laukkuihin jo aikaa sitten alkuperäisten osoittauduttua turhan heppoisiksi (lyhyt lanka lähellä saranaa painavaksi pakatussa laukussa on huono vaihtoehto lukon luiskahtaessa ja puoliskojen heilahtaessa estämättä auki, joko langan kiinnike repeytyy irti ruuveineen tai langassa oleva puristusliitos avautuu ja lanka irtoaa kiinnikkeestä).

Laukun puoliskojen yläpäihin kiinnitetty nahkainen irtohihna kestää hyvin kannen avautumisesta johtuvaa vääntöä. Vasemmalla näkyy lyhyellä ruuvilla paikoilleen lukitun punaisen kiinnikkeen silmukan kautta kierretty (kahdella pop-niitillä + aluslevyllä vahvistettu) telineen ja lukon puoleinen hihnan pää, oikealla teräslangalla laukun rakenteisiin kiinnitetty hihnan soljen puoleinen pää laukun kannessa (hihnan soljen metalliosia on hyödynnetty teräslangan kiinnityskappaleena). Kuvan mukaisesti toteutettuna laukun puoliskot menevät kiinni tiiviisti vaikka ylimääräistä tilaa hihnan päiden kohdalla on hyvin vähän:

Sivulaukun-lukonpuoleinen-hihnanpaa.jpg    Sivulaukun-kannenpuoleinen-hihnanpaa.jpg

Pienemmissä laukuissa vastaavaa kiinnikkeiden irtoamisongelmaa ei ainakaan vielä ole esiintynyt.

- molempien laukkujen ulkoisissa lisäosissakin on esiintynyt erilaisia kiinnipysymisongelmia: 40-litraisista on pudonnut laukun etukulmassa ollut heijastin (=> avoin ruuvinmentävä reikä laukun sisälle) ja isompien laukkujen kantokahvan ulkoreunaa kiertävät punaiset "heijastimet" on nekin jo revitty pois paikoiltaan vesivuotojen takia

- laukkujen lukot on sarjoitettu samoille avaimille hankkimalla kolmen avainpesän sarjat avaimineen ja vaihtamalla sisuksia sopivasti ristiin eri laukkujen välillä; kun kussakin sarjassa on kolme lukkoa kahdella avaimella, niin molempien kuskien avainnippuihin on riittänyt molempien laukkusarjojen avaimet mikä helpottaa käyttöä erityisesti leiriolosuhteissa (ja katkenneelle avaimellekin löytyy vara-avain läheltä, sikäli kun sen voi vielä kyseiseen lukkoon tunkea)

- pienempien laukkujen läpikuultavan sinisten avaintenperien heikkoutena on ollut niiden muoviosien halkeilu (kaksi kolmesta avaimenperästä on jo katkennut käsiin kesken käytön), mustasta muovista tehdyt kestävät käyttöä ongelmitta. Katkenneen avaimen metalliseen leveämpään päähän porattu reikä ja avaimen pujotus avainrenkaaseen mahdollistaa avaimen käytön, mutta käyttömukavuus laskee aika alas

- laukkujen reunoja kiertävät kumitiivisteet ovat kestäneet yllättävän hyvässä kunnossa vuosien ajan, kenties ajoittainen puhdistus ja silikonilla voitelu on pidentänyt tiivisteiden kestävyyttä, tiivisteiden väliin jääneistä vaatteista ja muista tavaroista huolimatta

Bandiitin tankkilaukku on Heldin tekemä, vetoketjuilla kokoaan kasvattava magneettilaukku (magneetteja 6 kpl), Diversionissa on joku pienempi magneettikiinnitteinen vastaava samalla magneettimäärällä varustettuna. Ylempänä näkyvästä kuvasta löytyvät laukut ovat olleet yllättävän hyviä sekä päivittäisessä että reissukäytössä, mitä nyt Heldin kirkas suojapussi repesikin takasaumastaan kesän 2007 reissulla.

- Heldin suurempi pikimusta kangasrakentainen laukku aiheutti harmaasävyisten Magellan GPS:ien näytölle luettavuusongelmia sopivissa valaistusolosuhteissa (auringon paistaessa suoraan laukun etuosaan sen musta väri "imee tai peittää" lähellä olevan taustavalaitsemattoman näytön informaation alleen) => Gps:n vaihdon yhteydessä tuokin yksityiskohta pitää muistaa kokeilla ennen lopullista hankintaa

- pienempi tankkilaukku toimii hyvin myös pelkkänä karttataskuna, jolloin tankin päälle ei tarvitse laittaa kuin muutaman sentin paksuinen "levy" ja tarvittava kartta sen yläpinnalla olevaan karttataskuun

Alkuun

PMR-puhelimet ja kypäräsarjat 

Kuljettajien ja matkustajien väliseen kommunikointiin hankittiin 10.2.2003 neljä Alan 441-radiota sekä 4 kpl Proset-kypäräpuhelinsarjoja yhteishintaan 690 euroa (RxTx-Tuote Oy). Vaikka ne eivät suoranaisesti pyörien lisävarusteita olekaan, niin pyöriinkin piti tehdä pieniä virityksiä niiden käytön helpottamiseksi.

Laitteet ovat edelleen käytössämme useamman kesälomareissun ja muun ajelun jälkeen, jooista etenkin Prosettien hankintahinnalle (123 €/kpl) löytyy katetta.

Alan 441:

- on hyvä laite koska sen audioteho on riittävän suuri, jotta vastapään puhe kuuluu korvatulppien läpi ymmärrettävästi jonnekin sadan kilometrin nopeuteen saakka, parhaimmillaan reilun puolentoistasadan vauhtiin (paremmassa tuulensuojassa oleva matkustaja -> kuljettaja tai matkustajat keskenään).

Mutta ympäröivät olosuhteet, pyörien katteet, käytetyt kypärät ja monet muut tekijät vaikuttavat huomattavasti siihen, kuinka suurilla ajonopeuksilla tavallisia melusuojaamattomia laitteita voi käyttää.

- radiolaite ei ole vedenpitävä
- voxin (puhekäynnistin) käytön saa pyöräkäytössä unohtaa tavallista mikrofonia käytettäessä, ptt (push to talk, tangentti) hoitaa asian huomattavasti paremmin
- tangenttia on painettava kohtisuoraan alaspäin, jotta lähetin käynnistyy kunnolla eikä sen lähete ala pätkimään
- tangentin painamisen jälkeen tulee odottaa pieni hetki, joka kuluu oman lähettimen käynnistymiseen ja vastaanottajien vastaanottimien kohinasalpojen aukenemiseen, muutoin ainakin pari ensimmäistä äännettä omasta puheesta häviää matkan varrelle
- muuta heikkoa ei ole havaittu kuin akut peittävän takaseinän lukon saranatapin irtoamisherkkyys, jonka paikallinen kelloseppä hoitaa kuntoon muutamassa minuutissa ellei sitä itse viitsi tehdä
- reissukäytössä ne ovat olleen yleensä kunkin henkilön vedenpitävässä rintataskussa, harvemmin tankkilaukuissa.

Rintataskussa niiden toiminta on ollut parempaa koska antennit ovat silloin harvemmin huonoimmassa asennossa toisiinsa nähden, vaikka vieressä oleva keho antennien toimintaan vaikuttaa sekin (antennipiiskan päiden suuntainen säteilykuvion minimikohta vaikuttaa havaittavasti joskus normaaleillakin ajoväleillä).

Proset:

- erinomaista johtomateriaalia joka on osoittautunut taivutusta, kulutusta, vetoa ja muutenkin raskaampaa (väärin)käyttöä kestäväksi
- litteät kuulokkeet, joista toiseen on kytketty ulos lähtevä ja toiselle kuulokkeelle menevä johto sekä mikrofonin puomi
- mikrofoni on taipuisan mutta varsin vääntöjäykän puomin päässä, johon saa vielä superloni- ja muovisen suojan vaimentamaan tuulen ja oman suun puhallusten aiheuttamaa melua
- kuulokkeet asennetaan kypärään kaksipuolisella teipillä
- sarjan komponenttien väliset johdot ovat sen verran pitkiä että sarjan asennus esimerkiksi Arai Signet ja Quantum-f tai HJC ZF8-kypäröihin oli helppoa
- kuulokkeissa on kirkas ääni (ei mitään hifiä) mutta taustakohinan seasta vielä jotenkin kuuluvan puheen erottaminen onnistuu varsin meluisissakin ympäristöissä, mikäli korvat ovat ehtineet tottua kyseisiin olosuhteisiin
- johdossa oleva pieni minidin-/ps2-liitin on toimiva mutta sen ohuet piikit on helppo vääntää poikittain, mikäli johtoliitoksen tekee hosuen; yhtään piikkiä ei vielä ole katkennut mutta pari piikkiä on päästy jo oikomaan
- liitin ei ole lukittava joten vedonpoisto on tehtävä vaikkapa ajotakin kauluksella eli kiertämällä sen kautta tangentille menevä kierrejohto, jolloin veto ei kohdistu suoraan liitokseen vaan kymmenkunta senttimetriä sen alapuolelle johtoon.

Johdon lukituksesta johtuva pään lisäretkahdus olisi tietysti jonkinlainen riski mahdollisessa kolaritilanteessa, joten en ole tehnyt mitään omia tarra- tai muita virityksiä liitosten vahvistamiseksi. Mikäli nyt niin käy, niin johto irtoaa vaivatta kypärästä ja muodostuva tangentin ja sen johdon irroittava voima suuntautuu ajotakin kauluksen kautta takin yläosaan.

Mikäli radio on povi- tai rintataskussa ja sen kierrejohto tulee takin sisäpuolella (vetoketjun jommalla kummalla puolella tahansa) ylös kaulukselle saakka, niin johtoa vedetään 5-10 cm vetoketjun yläpään kohdalta (ei takin kauluksen ja kaulan välistä) kauluksen ulkopuolelle lenkille, josta myös tangentin johto erkanee ulos ohjaustangolle.

- mikäli liitin kaikesta huolimatta irtoaa kesken ajoa, niin kauluksesta riippuvan johdon päässä olevan liittimen saa  usein (pyörän liikkuessa) itsekin yhdellä kädellä liitettyä takaisin kypäräsarjan liittimeen, mieluiten kuitenkin takanaistujan toimenpitein
- lähettimien aktivointiin käytettävät tangentit ovat riittävän pitkän johdon päässä ja siten muotoillut, että tangentin saa kiinnitettyä helposti vähän kaareviin pintoihin ohjaustangossa, paitsi lapsilla ne ovat jalan ulkopinnalla takiaistarrasuikaleen varassa

Pyörille tehtävät kiinteät lisäykset:

- kuljettajien tangentit on kiinnitetty "takiaistarralla" ohjaustangon vasemmanpuoleisen minitoimikytkimen koteloon joko alas sen etuseinään tai varapaikkana päälle
- tarrapalat on liimattu paikoilleen siten, että pyörässä on se "karvaisempi" osa ja tangenteissa auringolle herkempi koukkuinen osa
- ohjaustangon keskellä on toinen vastaava tarranpala, jonka vastakappale löytyy tangentin johdosta; ne vähentävät johdon tuulessa heilumisesta seuraavaa johdon takertumista pyörän eri osiin ja edelleen kypärän ja johdon välisen liitoksen irtoilua
- kolmas tarran paikka löytyy tankkilaukun etuosasta, syy sama kuin edellä
- neljäs löytyy tankkilaukun sadesuojan päältä samasta paikasta, syy sama kuin edellä
- tarrojen käyttöikä on useita ajokausia jonka jälkeen ne on vaihdettava uusiin

Muuta ei ole tarvittu kun akkuhuoltokin on toiminut samaan aikaan tankkilaukun etutaskussa olevan laturin voimin.

Alkuun

PWM-säätimet ja ajopuvun tai satulan sähkölämmitys

Ellei kiinnosta tai ei muuten ole mahdollista tehdä säädintä itse, niin esimerkiksi netistä on tilattavissa valmiita PWM (pulssinleveysmodulaatio)-säädinmoduleita joilla on helppo toteuttaa esimerkiksi ajopuvun tai satulan sisälle sijoitettavien lämmityselementtien tehonsäätö. Toimitaperiaate: mitä (ajallisesti) leveämpi pulssi säätimeltä lähtee, sitä pidempään ja kuumemmaksi säätimeen kytketty lämmitysvastus lämpenee.

http://www.enduro-stammtisch.de/module/ghz-suomi.htm

GHZ-lammonsaatoyksikko-ajopuvulle-PROTO.jpg

Tein kuvassa näkyvän prototyypin vuoden 2007-loppukesän mp-reissua varten. Se toimi hyvin vaikka lämmityselementteinä oli vain kaksi ohjaustangon päälle kahvakumien alle pujotettavaa kahvanlämmityselementtiä. Sama kuva piirroksena (kopioi .pdf levylle ja avaa sieltä, ellei avaudu suoraan).

Huomioita:

- Muovinen kotelo on elektroniikkaliikkeestä löytyvä malli, ulkomitoiltaan noin 62 x 112 x 32 mm, nurkissaan kolmen millimetrin uppokantaruuvit.
- Oikeassa reunassa näkyvät potentiometrien nupit tulevat noin 20 mm kotelon pään ulkopuolelle.
- Modulit on liimattu kotelon pohjalle kaksipuoleisella tarralla ja potentiometrien rungot ruuvattu sopivien reikien kautta kotelon päähän (asennolla ei ole niin väliä eivätkä rungot pääse pyörimään, joten läpimenoreiät voivat olla kokonaan pyöreät).
- Nämä modulit kestävät korkeintaan 60 W resistiivisen kuorman (eli 14,4 Voltin jännitteellä lämmitysvastus saa enimmillään haukata 4,16A virran).
- Kotelossa ei ole tiivisteitä, joten johtojen liitokset on voitu tehdä runkoon viilattujen kolojen kautta. Potentiometrejä ei ole suojattu erillisillä o-renkailla.
- Akkujohdon pituus on 1200 mm kotelosta liittimen päähän.
- Lämmityselementtien ulkomitat ovat 75 x 115 mm.
- Lämmityselementteihin tehtaalla kiinnitettyjen johdinten pituus niiden päihin kiinnitettyyn Abiko-liittimeen (kaksiosainen valkoinen muovikehikko ja siihen lukittuvat majavanhäntäliittimet) on 740 mm.
- Kierrejohtojen pituus venyttämättöminä on 400 mm, venytettyinä ainakin kaksinkertainen (tarpeen silloin kun unohtaa liittimet kiinni pyörän selästä noustessaan).
- Kierrejohto on halkaisijaltaan noin 5 mm paksua materiaalia.
- Säädin lämmittää niin kauan kuin sähköä on tarjolla, varo akun tyhjentymistä..

Kokemuksia:

- Kumpikin lämmityselementti on pyöristetty reunoiltaan eivätkä ne raavi vaatteita tai ihoa ajopuvun alla, mahdollisessa kolaritilanteessakaan niistä tuskin on mitään haittaa pehmeytensä vuoksi.
- Lämmön tasaamiseksi kukin elementti ensin kiedottu paksuhkoon alumiinifolioon ja sen jälkeen pujotettu omaan farkkukankaiseen pussiinsa, jonka suu on lopuksi ommeltu kiinni. Rakenne on riittävän massiivinen jakamaan vastuksissa muodostuvaa lämpöä vähän tasaisemmin, mutta ei varastoimaan sitä lyhyttä hetkeä pidemmäksi ajaksi.
- Ulkopinnan farkkukangas on kelvollinen materiaali muuten, mutta se ei estä liian kuumaksi lämminneen vastuksen polttavaa vaikutusta paljaan ihon pintaan. Sain itselleni aluksi pari helakanpunaista jälkeä rintamukseen, ennen kuin maltoin pudottaa lämpöä riittävän alas..
- Vastusten tehonsäädöt kannattaa tehdä huolella ja potentiometrien nupit tulee varustaa tahattoman kääntymisen estävällä suojuksella (vaihtoehtoisesti nupit voisi jättää kokonaan pois ja säätää potentiometrejä vain niiden sopivan mittaisiksi katkaistuista akseleista).

 Itselläni nuppien yli on kiristetty sopivan mittainen pala jäykähköä kaksipuolista tarranauhaa, joka toimii riittävän hyvin mahdollistaen myös molempien säätimien käännön samanaikaisesti. Nuppien kanssa tehonsäätö onnistuu ajohanskojenkin kanssa joten kuten, vaikkei olekaan välttämättä kovin suotavaa liikkeen aikana.

- Säädinmoduli ei lämpene havaittavasti ainakaan yhden elementin aiheuttamalla kuormalla (reilu pari ampeeria 14,4 Voltin jännitteellä).
- Akkujohdon pituus on riittävä, jotta kotelon sijainti tankkilaukussa kaiken muun "rojun" seassa ei ole liian tarkasti rajoitettua katteessa olevaan akkuliittimeen nähden.
- Tehdasvalmisteisten lämmityselementtien johtimien pituus osoittautui sopivaksi, jotta johdinten päihin lisätyt liittimet sai sijoitettua ajopuvun ulkopuolelle.
- Käytössä olevat kierrejohtimet ovat turhan paksua tavaraa. Jos jostain sattuisi löytymään esimerkiksi 3 kpl Peltorin kuulokesarjan kierrejohtoja, niin ne olisivat erinomaisia tähänkin käyttöön keveytensä ja materiaalinsa laadun vuoksi.

- Kun mukana on uutta välineistöä niin kaikenlaiset välijohdot ja säädöt kelien mukaan vaativat hetken totuttelua liikkeellelähdön, tankkausten ja muiden ajotapahtumien aikana. Parin käyttökerran jälkeen niistä aiheutuvat "ongelmat" väistyvät ja käyttö rutinoituu nopeasti.

- Pidin toista elementtiä suurinpiirtein sydämen kohdalla ja toista vyötäröllä navan korkeudella, vaihtoehtoisia paikkoja olivat myös molempien olkapäiden etuosat. Jatkokehittelyssä voisi panostaa ohuempiin kierrejohtoihin ja hieman suurempiin lämmityselementteihin, semminkin kun säätimien maksimikapasiteetti saati akkuun menevän kaapelin poikkipinta-ala sulakkeineen eivät ole vielä lähelläkään maksimiaan.


Alkuun     Matkat-sivu