madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              
                                                                                                                                     
Matkat-sivu     Versio 1.02  Viimeisimmät muutokset: 29.6.2018.

Reissu henkilöautolla Keski-Eurooppaan.

Tavoitteena oli vähintään pariviikkoinen yhteisajelu Via Baltikaa pitkin alemmaksi jonnekin Alpeille, korkeita lumihuippuisia vuoria lähiympäristöineen piti jälleen nähdä omin silmin. Matka tehtiin Peugeot 207 -henkilöautolla koska mukaan otettiin myös perheen molemmat mopsit. Kuljetettavien kokonaismäärä matkatavarat mukaan lukien kasvoi niin suureksi, ettei Suzuki GSX-1250 FA:n turvallinen käyttö tullut missään tapauksessa kysymykseen. Reissun peruminenkaan ei ollut realistinen vaihtoehto.

Sisällysluettelo:


Yleistä

Jos et välitä koirista niin lienee viisainta lopettaa matkakertomuksen lukeminen tähän sillä niitä näkyy aika usein kuvissa ja teksteissä. Mukana oleva joukko, kulkuväline, vieraillut paikat ajankohtineen ja monet muut asiat vaikuttavat väistämättä siihen miten lähiympäristöään tulee huomioiduksi ja jälkeenpäin muistelluksi.

Merkinnöistä tekstin seassa:
  • [http://www.nwmes.org.uk/] tarkoittaa jonkun ulkopuolisen web-palvelun linkkiä, kohde näkyy hakasulkujen välissä. Asian laadusta riippuen [ linkki ] voi olla korostettukin
  • kopioimalla korostettu koordinaatti Googlen hakukenttään palauttaa se numeroita vastaavan karttapohjan näkyviin, esimerkiksi Calais ja 50°56'16.06" N 1°48'44.90" E
  • Jahas, weppisivujen... muu syystä tai toisesta korostettu asia, ei linkkiä
  • [L] tarkoittaa omalla sivustolla olevia kuvia tai muita linkkejä kotisivukansiorakenteeseemme. Panoramio.com suurempiresoluutioisine kuvineen sulkeutui vuonna 2018, eikä sinne ladattuja kuvia enää saada näkyviin suoraan sieltä.
  • Panoraamat ja muut leveämmät kuvat on merkitty niiden alle vasemmalle reunalle lisätyillä merkeillä, vähän leveämpi => ja reilusti leveämpi ===>
  • Kursivointi viittaa johonkin erisnimeen, käännökseen, kommenttiin tai vastaavaan vähintään sen ensimmäisellä kirjoituskerralla
  • Asukasluvut on haettu Wikipediasta. Ne ovat muutaman viimevuoden ajalta, joiden oikeellisuudesta en tiedä niiden kuvatessa vain kaupungin/muun kokoluokkaa
  • Mahdolliset lyhenteet on muodostettu erään suomalaisen organisaation tyyliin lyhentämällä sana(t) joko alusta, keskeltä, lopusta tai jotenkin muuten
Autoon ja varusteisiin liittyvät valmistelut sekä mukaan otettuja tarvikkeita löytyy listattuina ja kommentoituina linkin [L] takaa.

Ajoreitti muuttui koko ajan siten että vallitseva sää, todennäköisesti hyvät ajoreitit näköaloineen, molempien mielenkiinnon kohteet ja koirat hyväksyvien majoitusten saatavuus kohdealueelta ratkaisivat reitin sekä seuraavan yöpaikan. Accor-hotelliketjun IBIS-hotellit ottavat lisämaksusta nelijalkaiset aina sisälle, UK:ssa myös Best Western- ja Hilton-hotelliketjut. Sekä Lauran suosiman Lateroom.comin ja Trivagon lemmikkiystävällisen haun (Muut, Hotellin varustelu, Lemmikit sallittu) kautta löydetyt yleisimmät majoittajat Booking- tai Hotels.com. Englannissa oli myös sikäläinen lemmikkiystävällinen majoitussivusto, jonka käytettävyys tosin oli hieman haasteellisempaa. 

Ajetut tiet olivat kaikkea karttaan valkoisella merkityistä, kaiteettomasta yksikaistaisista ja jyrkistä hiekkapintaisista vuoriteistä aina monikaistaiseen maksulliseen moottoritiehen saakka. Välillä sujuvasta ajamisesta piti maksaa erityisesti moottoriteillä Italiassa ja Ranskassa, kerran myös Englannissa. Luottokortti oli nopea ja kätevä varsinkin kuskin paikkaan nähden väärän puolen tiskin kanssa toimittaessa, pin-koodia kyseltiin hyvin harvoin.

Mastercard toimi hyvin siellä missä sitä tarvittiin, samoin Visa. Yksi Debit-korttikin oli varalla passivoituna siten, ettei sillä voinut Suomen ulkopuolella maksaa mitään ennen maarajauksen muuttamista. Käteistä rahaa paikallisessa valuutassa oli oltava edes vähän (luokkaa ainakin yhden yön majoittumisen verran), kortit eivät kelvanneet kaikkialla.

Alkuun

Tuulilasin sisäpinnalle liimattavien vignettien olemassaoloa valvottiin kameroilla. Kännykkäkuvan ylin moottoritiemaksutarra on Itävallan, keskimmäinen Tsekin ja alin Sveitsin versio. Autoon ja varusteisiin liittyvät valmistelut sekä mukaan otettuja tarvikkeita löytyy listattuina ja kommentoituina linkin [L] takaa.

Vignetit 3 kpl

Koirille piti ottaa vähintään pakolliset lääkitykset ja merkitä ne eläinlääkärin allekirjoituksin sekä leimoin niiden passeihin. Lemmikkieläinpassin sivusta otetussa kuvassa näkyy normaaleja perusrokotuksia kuten Rabies täydentävät ja UK:ssa pakollinen Tapeworm-piikki punaisella ympyröitynä. Myös punkkitabletti Bravecto piti lisätä näkyviin yhdelle sivulle, sen sijaan Italiassa yleistä sydänmatoa vastaan tarkoitettua valeluliuosta (Advokate, joka tepsii paketin mukaan viiteentoista erilaiseen loiseen ja punkkiin) ei kirjattu. Bravecto-tabletti toimii kolme kuukautta ja tappaa punkin kun se puree koiraa, siihen saakka punkki voi liikkua vapaasti ja tarttua kiinni myös meihin. Poistettujen punkkien lukumäärä kesällä 2017 jäi alle viiteen, ne kaikki tarttuivat keväällä täällä Suomessa. Ruotsissa lemmikkieläinten passit piti esittää Helsingborgin tullissa. Suomeen tai Norjaan palatessa alin on pakollinen; tabletti (x 1,5) kuten kaksi ylintäkin, vaikutusaika 1 vuorokausi ennen rajanylitystä. 

Koirapassin yksi tärkeimmistä leimasivuista

Tuo toiseksi alin pakollinen, lapa- ja heisimatoon (tapeworm) pureva piikki on annettava vaikuttaa 24 tuntia, mutta se ei saa olla viittä vuorokautta vanhempi ennen rajanylitystä Iso-Britanniaan. Muun muassa Euro-tunnelin Pet Reception-piste Calaisissa ei päästä koiria junaan, jos piikki puuttuu tai edellä mainitut aikarajat eivät täyty.

Lisää tietoa edellä mainitusta madosta ja muista Euto-tunneliin liittyen löytyy tuolta [https://www.eurotunnel.com/uk/traveller-info/pets/].

Tämäkin juttu on tehty ja tarkastettu vain Firefox-selaimella, muilla vastaavilla voi pieniä kappalejako, tekstin sijoittelu- tai muita ulkonäköeroja esiintyä. Sisältö pysynee silti samana.

Alkuun

Päivä 1. Imatra - Tallinna, (Viro)

23.7.2017, sunnuntai.

Liikkeelle lähdettäessä varattuina olivat vain lauttaliput Helsingistä Tallinnaan ja Irmalle paluulento Milanosta Helsinkiin. Jatkossa varaukset hoidettiin liikkeestä nopeimmillaan siten, että seuraava majoitus vahvistuksineen selvisi tuntia-kahta ennen kyseisen majoituspaikan pihaan saapumista. 

Nelijalkaisille monissa laivoissa varatut koirien ja kissojen vessat olivat valitettavan usein aika pieniä, läpik*stuja ja matalareunaisia hiekkalaatikoita, osassa ei ollut tolppaa tai muutakaan vastaavaa kohdistuspisteenä.

Tuossa oli sentään kusitolppa saatavilla Irman kuva

Kuvan versiossa keskivaiheilla ollut kunnollinen tolppa riitti pienille koirille (tuulen suunnasta riippuen), isommilla sihti pyrki jäljistä päätellen heittämään joskus reilustikin yli. Jossain paikoissa noihin näkyi kertyvän myös tupakan tumppeja. Mainoksien lemmikkiystävällinen laiva voisi helposti parantaa palveluaan noiden osalta tehden ne samalla ehkä myös muiden matkustajien silmille siistimmiksi. Parempi silti noinkin kuin kokonaan ilman, kuten nähtiin eräällä toisella reissun aikana käytetyllä lauttareitillä.

Alkuun

Päivä 2. Tallinna - Jurmala, (Latvia)

24.7.2017.

Viro

Aamulla aamupalan jälkeen laivasta noin 427 000 asukkaan Tallinnan satamaan klo 08:00 päästyämme ensimmäinen tehtävä oli hankkiutua sopivalle viheralueelle antamaan nelijalkaisille mahdollisuus lihasten verryttelyyn sekä aamiaiselle ulkona. Kuvan paikka on kalasataman suulla Linda Line Express-toimipisteelle vievän kadun vieressä. 

Tallinnassa Irma ulkoiluttaa koiriamme

Punaiset matkustusvaljaat olivat kiinni takapenkin turvavöissä tarkoituksena pitää koirat myös niille itselleen turvallisemmin takapenkillä mahdollisessa kolarissa, 2 x 12 kiloa muodostaisi vaikkapa 80-100 km/h -vauhdissa törmätessä melkoisen lisäriskin etupenkeillä matkustaville.

Vasemmalla on Bobi ja oikealla Jaro.

Tallinna Bobi kuskin takana   Tallinna Jaro pelkääjän puolella takana

Ensimmäiseksi kohteeksi valittiin Pärnun ohittava maantie.

Latvian raja

Ainazissa Latvian puolella rajaa vanhasta rajanylityspaikasta muistuttavat Tullirajan lisäksi vanhat raja-aseman tiejärjestelyt rakennuksineen. Rajan rakennuksissa toimivan Alko1000:n kilpailijaksi vähän etelämmäksi ilmestyneen SuperAlko-myymälään tehtiin nopea piipahdus. Molemmat kaupat näkyvät karttapohjalla tässä [L]. Aika vaatimaton paikka tuo viimeksi mainittukin vielä valikoimansa puolesta oli. Noissa Ainazin parissa Tallinnaa halvemmassa viinakaupassa E67:lla noin 195 kilometriä Tallinnan satamasta ja 70 kilometriä Pärnusta etelään oli melkoisen paljon suomalaisia autoja parkissa.

Täkäläisissä maisemissa ei edelleenkään ole valittamista niiden muuttuessa aika nopeasti jo E67-tiellä. Kauriita tai muuta ei tiealueella onneksi nähty. Liikennekin sujui oikein mukavasti Tallinnan ulkopuolella, Garmin Zumo 660:n ohjauksessa myös Riikan (noin 642 000 asukasta) läpi ajettaessa.

Alkuun

Jurmala

Ote Google Mapsin kartasta Riikan jälkeisestä, noin 57 000 asukkaan Jurmalasta, saavuimme sinne oikealta tuon Rigas iela-kadun suunnasta. Poistuminen seuraavana päivänä MAJORI-tekstin kohdalta vasemmalle.

Jurmalan aluetta karttapohjalla Copyright Google Maps

Hinta-laatusuhteeltaan varsin kelvollinen majoitus oli hotelli Elinan takana näkyvässä sivurakennuksessa.

Latvia-Jurmala-Hotelli

Ei muuta kuin lenkille (Jana Plieksana iela:a pitkin länteen) ja kohtahan sitä jo oltiinkin läheisen kävelykadun (Jomas iela) varrella.

Jurmala-kävelykatu

Kävelykatu jatkuu kuvaussuunnasta vasemmalle arviolta noin parisen sataa ja oikealle muutamia satoja metrejä. Itämeri on kuvaajan takana muutaman minuutin kävelymatkan päässä.

Alkuun

Samaa kävelykatua edellisen kuvan suuntaan päin nähtynä. Oikein on mukavan tuntuista seutua jossa muutama päivä menisi helposti, viikko paikallaanoloa saattaisi olla jo liikaa.

Jurmalan kävelykatua toisesta suunnasta

Ruokaravintoloissa kuului melkoinen kielten sekamelska ja väkeä riitti vapaisiin pöytiin hyvin. Esimerkiksi läheisessä pitseriassa pitsojen toimitusaika tilauksesta oli vähintään tunti.

Itämeri, kuvassa sen merenrantanäkymää pohjoiseen, Riikaan päin. Tuulta oli mukavasti viileyttä tuomassa ja siitä riippuvaisia ranta-aktiviteetteja mahdollistamassa.

Näkymää rannalta posjoiseen, Riikaan päin==>
Mopsit (lausutaan täkäläisittäin Mops) näyttivät olevan muidenkin liikkujien suosiossa.

Jari ja vesikuppi Jurmalan kävelykadulla Jaro  Kuumakin on ja silmäkin rähmii, Bobi Bobi

Alkuun

Päivä 3. Jurmala - Klaipeda, (Liettua)

25.7.2017

Matka jatkui rantateillä P128 ja P131 kohti lännempänä olevan niemen päätä, Kolkaa, joka sijaitsee Sliterin luonnonpuistossa.

Jurmalasta Kolkaan ja Klaipedaan kartalla Copyright Google Maps

Tien pinnan laatu vaihteli loistavasta normaalin ajettavan kautta kerrassaan harvaan mutta onnettomaan, paikat hampaista löysyttävään paikkaa paikan päälle-tyyppiseen ratkaisuun. Oheisella videolla [L] (Youtube) näkyy yhden kylän läpiajoa Full-HD-muodossa auton tuulilasikameran tallentamana. 

Jurmalasta rantaa pitkin länteen

Irma kävi kameran kanssa Itämeren rantaan vievän polun päässä:

Jurmala-luonnonpuiston-kyltti Irman kuva

Alkuun

Rantanäkymä Irman kuva

Paluusuunnan puuvyöhyke rannan, rantahiekan muodostamien dyynien ja asfalttitien välissä.

Pösö odottaa polun päässä
Irman kuva

Alkuun

Rojan satamassa oli aika kävelyttää koiria ja tutkia vähän lähiympäristöä: parkissa ollut vanha matkailuauto näytti siellä vallan hienolta. 

Vanha matkailuautoksi rakennettu bussi Rojan satamassa

Puulämmitys oli ilmeisen voimissaan myös muutamissa kerrostaloissa, Gipkan-Melnsilsin suunnilla varsin yleinen näky.

Puupinoja kessostalojen pihoilla

Alkuun

Kolkan niemellä,

    [https://www.google.com/maps/place/Cape+Kolka/@57.756768,22.6027,16z/data=!4m5!3m4!1s0x0:0xc00f04dfe75376a5!8m2!3d57.7588758!4d22.6047543?hl=fi-FI],


        maksullisen parkkialueen (1,5 € tunti) vierellä ollut kyltti esitti seuraavaa:

Kyltti Kolkassa==>
Näkyy olevan koirista mielenkiintoisen makuista vettä, jonka määrää piti kohta annostella. Suolavesikylpy tehnee hyvää myös niiden tassuille. 

Itämeren rannassa kahlaamassa

VTS-järjestelmän (vast.) tutkat pyörivät tuollakin. Matkaa linnuntietä Helsinkiin oli läheisen parkkipaikan suuntaviitan mukaan 310 kilometriä. Parkkipaikan viereltä löytyi normaaleja palveluita kuten kahvila -automaatteineen ja pakastimineen, konttivessa (omat paperit mukaan), varjoisia ja varjottomia taukopaikkoja pöytineen sekä tuoleineen, matkamuistomyymälä, opasteita karttoineen ja muuta normaalia rekvisiittaa.

Samaa hieman tanskalais- ja ahvenanmaalaistyylistä tienvarsinäkymää riitti moneksi tunniksi, onneksi siellä täällä vastaan tulleet kylät ihmisineen, kahvioineen, kauppoineen, taloineen ja puutarhoineen elävöittivät välillä maisemaa. Tien varressa näkyi ajoittain leirintäalueiden opasteita: "... Kempings" ja Ibernessa ajosuunnassa tien vasemmalla puolella olisi ollut Ibernes Radioteleskops, joka liittyy jo purettuun "Early Warning System" -järjestelmäkokonaisuuteen.

Skrundassa teiden P116 ja P117 kulmauksessa Liepajasta noin 65 km itäkoilliseen olisi ollut ollut myös jenkkien aikoinaan räjäyttämän ennakkovaroitusjärjestelmän EWS-tutka-aseman paikka, mutta ei maksanut vaivaa poiketa sinne saakka [https://latvianhistory.com/2013/03/02/skrunda-soviet-radar-station/].

Myös se ristien täyttämä "Protestikukkula" jäi monen muun pienemmän nähtävyyden ohessa näkemättä.

Tietä P124 - E22 ajettaessa vastaan tuli reilun 39 000 asukkaan satamakaupunki Ventspils, jossa oli jonkinlainen lehmäaihe veistosten mallina. Niitä oli patsaina pitkin - poikin kaupunkia eri paikoissa, tuokin helkutin suuri yhden hiilisataman edustalla. 

Tässä yksi veistoksista

Polttoaineen (Futura 95) hinta Liepajan Nesteellä oli 1,107 €/litra.

Alkuun

Liettuan raja

Viitisenkymmentä kilometriä Latvian (Gigu Siems) ja Liettuan (Bütingé) välisen rajan alapuolella, reilun 154 000 asukkaan Klaipedassa odotti Ibiksen lemmikkiystävällinen hotelli - mielenkiintoista valmiiksi osin vinoa arkkitehtuuria ja samanlaista vain pinnastaan ruostuvaa peltipintaa päädyissään kuin eräillä kansainvälisillä rajanylityspaikoilla Suomen itärajalla.

IBIS Klaipedassa

Muutamat paikallisin kilvin varustetut Porchet, Meset, Audit ja muut vastaavat kävivät ulkoilman vieressä parkissa yleensä mieskuljettajien sekä naismatkustajien virvoke- ja ruokatauon tai näyttäytymisen verran. Suomalaisia moottoripyöriäkin oli hotellin edustalla parkissa.

Silmiinpistävää tähän mennessä oli tuulilasin puhtaanapysyminen sillä lentäviä hyönteisiä, perhosia ja muita vastaavia osui kohdalle todella vähän. Navakka merituuli lie pitänyt ne suojapaikoillaan (Tai sitten reissun jälkeen kotona Hesarista luetut uutiset [L] ja [L] liittyivät asiaan).

Alkuun

Päivä 4. Klaipeda - Grajevo, (Puola)

26.7.2017

Aamiaisen jälkeen jälkeen tehtiin viereisellä lossilla edestakainen lenkki viereiselle niemelle [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuurinkynnäs]. Kuvassa näkyy kyseisen alueen opasteen pohjoisosa. 

Opaste Liettuassa Klaipedan viereisellä sarvella
==>                                                                                                                                                                                                                                           Copyright kyltin tekijällä.

Komeaa aluetta puineen ja asfalttipintaisine mutkateineen oli se. Kuvan maisema löytyy kyltin oikeaan ylänurkkaan Kopgaliseen vievän, harmaalla piirretyn tien varrelta Hageno kalnas-tekstin kieppeiltä.

Tie pohjoispäähän

Alkuun

Tien ja niemen päässä oikealla oli pienehkö taajama sekä siitä edelleen niemen kärkeen vievä rantakatu hevosvaunuineen, maalle nostettuine laivoineen, parkkipaikkoja, Delfinaario tai vastaava ja alla näkyvä linnoitus Kopgaliksessa. Vallihaudan ympäröimä vanhempi linnoitus sijaitsee kyltissä näkyvän niemen oikeassa ylänurkassa.

Vanha linnoitus sarven pohjoispäässä

Saksalaisten toisen maailmansodan aikainen bunkkerialue löytyi niemen eteläpuoleiselta osalta puomin takaa harjulle nousevan betonitien päässä Kiaules Nugara-saaren kohdalta.

Saksalaisten rakentama bunkkerialue Copyright kyltin tekijällä

Muutamilla hotellissa tavatuilla suomalaisilla motoristeilla tarvittavat Kaliningradin viisumit olivat eli homma kyllä onnistuu. Joku päivä tuo Kuurinkynnäs pitää ajaa itsekin läpi Kaliningradin alueen kautta, mieluiten mopolla mahdollisimman suoraan Puolaan päin.

Alkuun

A1-moottoritiellä ajonopeus oli riittävä paikallisten mallin mukaisesti. Ainakaan 25.6.2018 mennessä mitään valokuvauksellista postia ei ole saapunut tuoltakaan.

Klaipedasta Grajewoon kartalla

Polttoaineen (A-95) hinta ennen rajaa oli 1,06 €/litra.

Puolan raja

Ylitys Liettuasta Puolaan oli muuten nopea, mutta molempiin suuntiin menevien rekkojen lukumäärä kasvoi aiheuttaen hienohkoa jonomuodostusta. Vielä sinne pikkuautolla sekaan sopi, joskaan ei se mopolle ohitusjoustavuudessa vertoja vetänyt.

Vajaan 70 000 asukkaan Suwałki oli aika helppo läpiajettava vaikka aikaa siellä hortoiluun vähän kuluikin, samoin noin 31 000 asukkaan Augustów. Tiet olivat aiempaa paremmassa kunnossa eikä tuolla reitillä enää juuri näkynyt rekkojen paripyörien aiheuttamia painaumia, jotka vedellä täyttyneinä olivat jossain määrin vaarallisia ainakin kaksipyöräisille.

Grajewo

Seuraava kohde oli maatilamajoitus vajaan 22 000 asukkaan Grajewon kaupungin pohjoisnurkalla. Paikka oli OK mukavine omistajineen ja toisen kerroksen huoneineen. Kättä puristettiin mennen - tullen.

Mitäs perhanaa siellä takapihalla tapahtuukaan? "Mitäs helv.. tuolla touhutaan?"

Pari pahaäänistä vahtikoiraa piti parkkipaikkojen viereisessä aitauksessaan liikkujia silmällä rähisten tasapuolisesti aina ja kaikille. Nurmikoilla liikkui parikymmentä helmi- ja tavallista kanaa pihaa sekä nurmikoita kuopien + kukko laumaansa vahtien, onneksi viimeksi mainittu piti mölyt mahassaan pitkälle aamuun. Parin kilometrin päästä keskustasta sai seinästä Zlotyja ja Lidlistä halpaa sapuskaa.

Hotellin vierestä menee yksi Augustowin eteläpuolisista rekkateistä (tie #61). 

Tie numero 61, Grajewo
==>

Alkuun

Päivä 5. Grajevo - Czestochowa

27.7.2017

Aikainen aamu nähtynä huoneemme parvekkeelta.

Kosteahko aamu Grajewossa puolassa
==>
Hotellin edustaa, jossa Irmalla oli menossa kämpän avainten etsintäkuvio pihalaatoilta ja päädyn tupakkipaikan nurmikolta. Se päättyi lopulta tuloksettomana lisäten huonelaskuun nimellisen 10 € avainuusintakorvauksen (reilu 40 zlotya). Eurot kelpasivat.

Grajewon hotellin etupihaa

Tuolla päin liikkuessaan silmiinpistävintä oli ehkä se, miten paljon kuvassa näkyviä pihakiviä oli käytetty sekä pihojen, katujen, jalkakäytävien ja muiden kulkuväylien pintana.

Alkuun

Matka jatkui tie #61:lla ensin kohti Lomzaa ja sieltä edelleen Varsovaa, joka ohitettiin menemättä ydinkeskustaan saakka. 

Czestochowa

Matka jatkui E67:lla ja E75:lla seuraavaan majapaikkaan vajaan 232 000 asukkaan Czestochowassa. Se on tuo Lukoil-tekstin takana näkyvä Ibis-hotelli.

Czestochowan Ibis ja bensa-asema

Illan kävelyreitti.

Alkuun

Czestochowan lähikartta Kartan Copyright Google Maps

Kävelykatua Mirowska-kadun vasemmalla puolella.

Czestochowa kävelykadun itäpäässä

Alkuun

Päivä 6. Czestochowa - Tulln an der Donau, (Itävalta)

28.7.2017

Ajosuunta tänään oli Tsekkeihin ja Itävaltaan päin.

Ajoreitti 28.7.2017 Puolasta Tsekin kautta Itävaltaan  Copyright Google Maps

Nuo karttapohjalla näkyvät merkinnät ovat auton aprs-lähetintä kuulleita ja aprs-paikkatietoa (punaiset pisteet ja niitä toisiinsa ajallisesti yhdistäviä vihreitä viivoja) nettiin välittäneitä radioamatööriasemia. Sinipohjainen WX tarkoittaa asemaa, joka välittää nettiin myös paikallisia säätietoja, muiden ollessa erilaisia toistimia ja yksi- tai kaksisuuntaisia reittejä (VHF-internet -gateway) internettiin. Tuossa linkissä [L] on yksi sellainen paikallista säätilaakin nettiin välittävä, vain VHF-radiota kuunteleva mutta ei radion kuuntelutaajuudelle mitään lähettävä GW (gateway). Kohdepalvelin on suomalainen aprs.fi.

Polttoaineen (miles 95) hinta Varsovassa oli 4,59 Zlotya per litra, joka on euroissa suurinpiirtein 1,26 €/l.

Jatkossa Katowicen (tiellä #A1) ja Tsekeissä Ostravan (tiellä #1), Olomoucin (tielle E462) ja Brnon (tielle E461) kierto niiden keskustoihin menemättä nopeutti mukavasti matkaa.

Tsekin raja

A1 muuttui tieksi #1 Ostravan koillispuolella.

Rajanylitys oli lähinnä huomaamaton, sielläkin kerrottiin kylteillä muutama tärppi paikallisista ajonopeuksista ja vignetin hankintatarpeesta moottoritiekäytössä, ajovaloista, yms. Ennen uudelle rajalle saakka ehtimistä kerrattiin usein Karttakeskuksen Eurooppa tiekartaston sisältämästä Autoilijan tietopaketista oliko seuraavassa maassa mitä ja miten muuttunut sitten viimenäkemän.

Tsekin moottoritiemaksutarra meni hankintaan rajan läheisellä huoltoasemalla. Itävallan vastaava mt-tarra hankittiin heti seuraavan rajanylityksen jälkeen.

Tsekki oli pelkkä läpiajomaa tällä kertaa. Zlotyt kolikoina kelpasivat vain hyvin lähellä Puolan rajaa.

Alkuun

Itävallan raja

Znojmosta tuleva tie 38 muuttui tieksi 303 Kleinhaugsdorfissa.

Aikaa meni sen verran paljon tankkaus-, jaloittelu, ruokailu-, kahvi-, wc- ja muine taukoineen, että olimme perillä Itävallassa Tulln an der Donaussa vasta kello 17:00.

Tulln:n hotelli oli ehdottomasti nykyaikaisin ja siistein siihen mennessä tavatuista. Kyseinen kaupunki, asukasmäärältään noin 16 000, on yksi Itävallan vanhimmista. Hienoa, hoidettua ja tyylikästä vanhaa rrakennuskantaa näkyi joka puolella. Pari vuorokautta siellä menisi helposti.

Viereisen joen rannan rinnakkaisilla, asfaltoiduilla kävelyreiteillä oli hyvä lenkkeillä aamuin illoin. Alueella oli useita Picnic-käyttöön varattuja nurmikkoalueita ja rentoutumispaikkoja ohikulkijoiden käytettävissä, samoin tuo edessä olevan laivan kahvila. Kuvasta hieman oikealle rakennettiin täyttä päätä jonkun musiikki- tai muun festivaalin esiintymisaluetta lavoineen. Kaupunki on kuvassa kuvaajan selän takana ja vasemmalla.

Picnic-aluetta Tulln:ssa

Alla on näköalaa hotellin aulabaarista kadun toiselle puolelle auringon painuessa jo mailleen. Yllä näkyvä joki on auringon suunnassa selän takana.

Mukavan näköistä seutua tämäkin

Lämmintä riitti ja ilmastoitu huone oli seuraavien hotellien hakuvaiheessa yksi pakollinen valintaperuste.

Alkuun

Päivä 7. Tulln an der Donau - Wallersee

29.7.2017

Attersee-järvi useine leirintäalueineen oli seuraavana ykkösvaihtoehtona majoitukselle. Tuossa järven pohjukassa punaisella viivalla ympyröitynä on yksi ilmeisen suosittu sellainen, mutta tunti sen portilla autossa (kenties vapautuvaa telttapaikkaa muiden kanssa jonottaessa) meni nopeasti johtamatta silti positiiviseen lopputulokseen. Eli eikun vaan seuraavaa paikkaa etsimään.

Kartta alueesta leirintäaluemielessä Copyright Google Maps

Mondsee-järven suunnalla kokeiltiin neljälle muulle alueelle pääsyä mutta edelleen yhtä heikolla menestyksellä. Niinpä oli syytä vaihtaa järveä eli kiesi ajaen Wallerseen eteläpään kautta pohjoisemmaksi. 

Alkuun

Wallersee

Järven pohjoispään leirintäalueelta löytyi sen verran vapaata tilaa että teltalle saatiin lopulta aika hyvä paikka.

Maa oli vielä märkä eilisen sateen jäljiltä eli niin pehmeätä, ettei 12" kuumasinkittyjä rautanauloja (kiviseen maahan vasaralla helpommin uppoavia "telttatikkuja") tarvinnut vasaroida maahan. 

Wallerseen telttaleirissä

Kuvan vettä hyvin kestävä neljän hengen kupoliteltta on ollut matkoillamme mukana 2000-luvun alusta lukien. Vain sen ulkoteltan vetoketjua on jouduttu kerran korjaamaan sekä lasikuituisten tukikaarien sisällä olleita kuminauhoja kiristämään niiden kuoleuduttua. Aika hyväksi erilaisissa olosuhteissa osoittautunut ostos lajissaan.

Alueelta löytyneet pyykinpesu- ja kuivauskone pistettiin hommiin hintaan 3€ pesu- ja 4€ kuivauskerta, á 10 min/1€ ensimmäisen ison pyykkikasan tiimoilta. Nyrkkipyykki päivittäin käsienpesualtaissa oli riittänyt tänne saakka.

Ruokailu leirintäalueen ravintolassa maksoi kahdelta yhteensä 38,80 €: 2 x vihersalaatit á 2,80 €. 2 x Wiener schnitshel perunasaalaatilla á 12,50 €. Dunkel Wiezen-olut 0,5 l á 4,10 €. Zipfer-olut á 3,60 €.

Alkuun

Edessä vasemmalla on partiolaisten leiri lippusiiman sisällä ja oikealla rinteessä näkyy väliaikaista parkkipaikkaa kyläläisille. Illan mittaan oikeanpuoleinen rinne täyttyi yleiseen illanviettoon saapuneista autoista, joista osa oli siellä vielä aamullakin yökasteen liukastamalla nurmirinteellä.

Leirintäalue illalla pirskeiden alkua odotellessa

Wallersee-järven rantaa alkuillalla: 

Juhlijoita liikkeellä

Alueen reunalla rannassa oli lähialueen kyläläisten isot kesäjuhlat, väkeä paljon vauvasta vaariin, monet bändit esiintyivät lavalla, tarjolla oli ruokaa, kaljaa ja muuta juotavaa, palolaitos koulutti juniorejaan nosturilla näyttäen varmaan samalla maisemia ja jo nukkumaan mentyämme alkoi vielä peijakkaan kovaääninen, kirkas ja pitkäkestoinen ilotulitus kello 23.

Pomppasin ylös 1. lähtölaukausten kajahdettua mutta hyvä niin: oli todellinen onni ettemme jättäneet koiria keskenään teltan eteiseen Bobin kuljetuskoppiin, sillä lähes katkottoman paukkeen, vingunnan, suhahtelun, välkkymisen ja aplodien sekä huutojen kuluessa aika meni koiria rauhoitellessa mahdollisen paukkuarkuuden estämiseksi. Harmi toisaalta, näkemistäkin olisi varmaan ollut viljalti. Panostus vapaamuotoiseen rauhoitteluun kannatti, kummallakaan ei edelleenkään esiinny paniikkia kotimaisen uudenvuodenyön paukutteluissa. Ilotulituksen päätyttyä bändikin tuntui kiertävän volume-nappinsa kauas kaakkoon.

Alkuun

Päivä 8. Wallersee - Berschtesgaden, (Saksa) - Zel am See, (Itävalta)

30.7.2017, sunnuntai.

Aamuyöllä vähän ohuinta kesämakuupussia paksummalle versiolle oli tarvetta ulkolämpötilan laskettua alle +10°C. Ilmapatjojen välissä koirien alla pehmikkeenä ja maaeristeenä toiminut SA-mallin harmaa viltti auttoi myöhmmin myös Irman ohuen kesäpussin päälle vedettynä..

Päivän tuleva ajoreitti näkyy alla, oikealla Berctesgadenin osuus tarkemmin.

Polttoaineen (Super E5) hinta Bad Reichallissa oli 1,399 €/litra.

Oikaisimme hieman aiemmilta kerroilta tuttuun Berchtesgadenin kauppalaan (noin 8 000 asukasta), josko siellä olisi jotain uutta nähtävää vaikka Köningseella tai Kotkanpesän suunnalla.

Berchtesgaden

Vasemmalla on laajempi ja oikealla tarkempi karttanäkymä ko. alueeseen.

Itävallasta Saksan kautta Itävaltaan Berchtesgaden tarkemmin
Copyright Google Maps

Köningseen rantaan ei enää autolla/mopolla päässe vaan loppumatka on käveltävä uuden parkkialueen vuoksi. Niinpä palasimme takaisin kylälle jatkaen joen ylittävän sillan jälkeen 24% rinteeseen kohti Hitlerin kämpälle vievän linja-autoreitin ala-asemaa. Sen verran koville otti Pösölle nousu (ykkös- ja) kakkosvaihteilla, että Bunkeranlage Obersalzberg-rakennuksen lähellä piti pysäyttää se tasaiselle tien sivuun ja antaa moottorin jäähtyä tyhjäkäynnillä yli 10 minuuttia.

Ajoimme vielä pienen pätkän karttasanan Purtschellerhausen luo tarkoituksena ajaa se Rosfeldstraße Panorama Route läpi vastapäivään. Tuollaiset korkeudet tai korkeudenmuutokset eivät vaikuttaneet millään lailla koirien (mopsi on saksaksi Mops) hengitykseen. Hyvä niin.

Alkuun

Roßfeldstraße

AH:n kämppä löytyy nuolen osoittamasta kohdasta kuten suurennoksesta näkyy [L]. Samasta kuvasta näkyy myös sen alla olevan bussiparkin nurkkaa eli kääntöpaikan, josta kävijä pääsee kallion sisään louhittuun hissiin. Berchtesgadenin kylä häämöttää laakson pohjalla.

Maksullinen näköalareitti Berchtesgadenissa Korkein kohta

Bensakoneen moottorijarrutus ykkösvaihteellakaan ei riittänyt auton nopeuden tehokkaaseen hillitsemiseen 24% alamäessä, joten välillä oli pakko pumpata jarruilla kovaa juuri ennen seuraavaa mutkaa ja antaa keulan jäähdytettyjen levy- ja perän rumpujarrujen jäähtyä hetkisen. Tuo saattaa olla yksi todennäköinen syy miksei varsinkaan niitä vanhimpia urheiluautovanhuksia kovin usein rinteissä näkynyt.

Paluumatkalla Ruotsissa pari suomalaista matkamotoristia istui samassa huoltoaseman pöydässä, jossa toinen heistä kertoi kun oli kerran laskeutunut alppitietä alas havaitakseen etteivät etu- eikä takajarru pitäneet. Hän oli saanut pyöränsä moottorijarrutuksella (1500cc V-kone) hallintaan ja lopulta parkkiin, jonka jälkeen selvittely alkoi. Syynä oli molempien jarrujen "vähäinen laahaus" varmuuden vuoksi, joka lopulta kiehautti jarrunesteet hävittäen ilmakuplien muodostumisen vuoksi paineet molemmista jarrupiireistä. Riittävän pitkän tauon jälkeen ne molemmat alkoivat taas taas toimia.

Onneksi valitsimme Berchtesgadenin kirkon kautta vievän kadun ja edelleen Bishofswiesenin kautta Schwarzecker Straselle johtavan tien. Se oli pitkästä aikaa ja siihen mennessä paras alppisolatie. Paljon parempi vaihtoehto kuin laakson pohjaa seuraileva tie #305. Berggasthof Zipfhäusl tarjoili hieman ennen viimeisiä alemmaksi vieviä mutkia ylenmääräisen lounaan, joka ylempänä vuoristomaisemissa ja ulkoilmassa maistui vähintäänkin erinomaiselta. 

Motoristeja näkyi siellä - täällä mutkista ja maisemista nauttimassa. 

Alkuun

Zel am See

On pienehkö, vuorten ympäröimä < 10 000 asukkaan kylä. Laskettelurinteitä näkyi monessa suunnassa. Silmiinpistävän paljon lähi- ja kauko-idästä päin saapuneita, huivipäisiä, vähintään hiuksensa ja osin kasvonsakin peittäneitä ihmisiä liikkui joka puolella.

No, majoittumisen jälkeen tehtiin ensin lyhyt kävelylenkki ja sen päälle nousu rinteeseen viereisellä gondoli-hissillä, hinta á 14,60 € edestakaisena.

Kahvilan tarjoiluja hissilinjan yläasemalla. Omenatortut ja Cappuccinot kustansivat yhteensä 18 €.

Kauan himoittu jälkiruoka Apfelstrudel kahvin kanssa

Rinnettä riittäisi vielä kiivettäväksi kun oikealla puiden takana pilkottavalle, korkeammalle huipulle ei hissillä tuolta päästy. 

Rinteen puolivälissä vasta

Laskeutuminen yläasemalta alas kaupunkiin jalan veisi havaitun opaskyltin mukaan vajaat puolitoista tuntia.

Alkuun

Kabiinin naarmuinen pleksi vähän heijastelee ja vääristelee, mutta maisema on hieno ja hissiaukon viereiset havupuut korkeita. Kabiinissa oli kahdesta pienestä avoimesta luukusta huolimatta peijakkaan kuuma, onneksi ei päästy siihen puolisen tuntia pidempään mutta korkeammalle nousevan hissin kyytiin.

Hissillä alamäkeen vain puoliväliin nousevan rinteen suunnasta

Lopuksi vielä lenkki rantaan katsomaan mitä rautatien takana järvellä ja rantakaduilla tapahtuu. Kuva on kuin perinteellinen postikortti väriensä suhteen, mutta tuollaista siellä tosiaan oli.

Zel am Seen rantanäkymää vasemmalle

Alkuun

Päivä 9. Zel am See - Cortina d'Ampezzo, (Italia)

31.7.2017.

Hetki ajoa Zel am Seesta tiellä #168 eteenpäin ja vihdoin nähtiin luntakin:

Lumisia huippuja horisontissa

Samaan aikaan tien oikealla puolella näkymä ylös oli perinteellisempi, joskin kuvan alaosasta puuttuu vähintään kymmenien metrien jyrkkä nousu juuri jollain välineellä lyhyeksi leikattua nurmikkorinnettä. Zoomattu kuva latistaa reilusti todellisia korkeuseroja.

Ja erittäin jyrkkää rinnettä vieressä

Matka jatkui Mittersilista tielle #108, suunta etelään. Polttoaineen (OMV Super) hinta Sillianissa oli 1,295 €/litra.

Alkuun

Felbertauernstraße

Tunnelia edeltäneen levähdys- ja juomapaikan ja viisikilometrisen tunnelin, sekä sen jatkeella olleen tien #108 kautta päästiin Lienziin sekä edelleen tielle #100.

Felbertauernstrase ja tunnelia edeltävä vesipiste Irman kuva  Felbertauernstrase-kyltti

Italian raja

Italian puolella kapea ja liikenteellä aika kuormitettu SS49 vei San Candido Innichenin jälkeiselle tielle SS52, jossa sai taas kiemurrella rinteissä tarpeekseen. Moottorin jäähdytys- ja koirien jaloittelutaukojakin pidettiin.

Montanan sijainti Cortinassa Copyright Google Maps

Saapuminen SR48:a pitkin oikealta ja seuraava poistuminen kartan vasemmalta reunalta.

Alkuun

Cortina d´Ampezzo

Lomailu- ja talviurheilukeskus, asukasluku noin 8 000, korkeus merenpinnasta 1200 metriä.

Perillä hotelli Montanan sijaintipaikkaa Via Martiri di Trascenton ja Corso Italian kulmassa piti metsästää jonkin aikaa, ennen kuin ajettavissa ollut reitti kävelykadun äärelle löytyi. 207 Pösön sai parkkiin hyvin kapealle sivukadulle aivan Hotelli Montanan portsarin tiskin ikkunan taakse, isomman auton kanssa sama ei onnistuisi kapeaa katua kokonaan tukkimatta.

Näkymä kolmannen kerroksen parvekkeeltamme.

Cortinan hotellista

Huone oli OK, samoin läheiseltä käytävältä osoitettu oma erillinen, lukittava vessa suihkuineen. Muilla saman kerroksen huoneilla oli omat wc-tilansa.

Alkuun

Kuva hotellihuoneesta parvekkeelle, kävelykadulle ja sen takaiseen basilikaan päin. Hyvin rapisi kova lattia Carlinojen kynsien alla.

Huoneesta näkymä parvekkeelle

Ikkunoiden ja oven edessä ulkopuolella oli sähköllä ylhäältä alas laskettava alumiininen tai kovamuovinen, nivelletty pimennysverho, jolla suuret aukot huoneesta ulos sai niin pimeiksi että koirien heräämiskynnys siirtyi paljon normaalia myöhemmäksi. Halutessaan nuo pimennysverhot sai suljettua myös siten, että muodostunut seinä päästi ilmaa lävitsensä, tosin pienen valovuodon kustannuksella.

Viheralueiden lukumäärä kävelykadun ympäristössä oli merkillepantavan vähäinen, niinpä koirien kanssa sai kävellä jonkin aikaa ennen kuin sopivia viheriöitä löytyi. Koiria näkyi joka puolella, paras tapaus sattui Irman käydessä lähikaupan elintarvikeosastolla jossa pieni nelijalkainen kipitteli omistajansa kanssa lihatiskin luo niin kuin olisi aina tehnyt niin, kuten varmaan olikin.

Väkeä liikkui paljon osallistuen kaikenlaisiin aktiviteetteihin, kuten korkeahko kiipeilyseinä lapsille ja lapsenmielisille. Tutun ruokakaupan ja läheisen pizzerian valikoimat olivat edelleen hyviä ja tarjoiluhenkilöstö erinomaista, hyvin sinne keskipöytäänkin sopi pari koiraa jalkoihimme notkumaan.

Päivällisen hinta yhteensä 42 €: (1 x Lasagne Ragu 12 €. 1 x Quatro Stagioni 13 €. 1 x Forst Blonda 6 €. 1 x Forst Rossa 7 €. Tarjoilupalkkio 4 €).

Vastapäätä ollut Bacilica dei Santi Filoppo e Giacomo kilisteli tornikelloistaan erilaisia ääniä varttitunnin välein jonnekin kello 21 tienoille, jonka jälkeen soittokerrat vähenivät jatkuakseen laajemmin taas aamulla. Se ei illalla paljoa auttanut, kun kirkon edessä esitettiin jonkinlaista teatteriesitystä, jossa pääkommunikaatiomuoto oli huutaminen ja meluaminen erilaisilla apuvälineillä.

Cortina oli kokonaisuutena huomattavasti edellistä viihtyisämpi kaupunki. Ei tuollakaan montaa päivää paikallaan jaksaisi olla, mutta ympäristöstä löytyy monenlaista virikettä kuten mopolla ajettavia alppisolia ja serpentiinejä, vuoren kylkiä vaikka kiivettäväksi ja niiden välejä korkealla käveltäväksi kun ylhäällä vuorilla oli kai majoitustakin saatavilla, sekä muita vuoriin liittyviä asioita joihin liikaa energiaansa saisi helposti kohdennettua. Ja kylällä jokunen kauppa, baari sekä ravintola niitä hakeville. Talvella on laskettelurinteissä monitasoista tekemistä ainakin useista erisuuntaisista hissilinjoista päätellen.

Alkuun

Päivä 10. Cortina d'Ampezzo - Madonna di Campiglio

1.8.2017.

Päivän ajoreitti näkyy kartalta. Koska Passo Stelviolle ei Pösön nousukyvyn rajoituksista johtuen ollut suurempaa hinkua ajaa, niin kevyempi vaihtoehto ja Irmalle uusi vuorisola vei voiton.

Muu on enempi vuoristoista seutua kuten toisiaan seuraavien punaisten pilkkujen tiheydestäkin näkyy, mutta tuo A22:n tienoo tasaisen maksullista moottoritietä:

Cortinasta Madonnaan kartalla
Copyright Google Maps


Viimeinen vilkaisu takaisin Cortinaan SR48:n ylöspäin suuntaavalta rinteeltä, ajosuuntana alppisola Passo di Giau.

Cortina passo di Giau:n suunnalta

Alkuun

Jaro tarkkailee verhonsa raosta kuvaajan touhuja, Bobi vetää omalla puolellaan sikeitä ja Irma tutkii ajosuunnan karttaa Ipadistaan.

Mennään jo..  

Passo di Giau

Lopulta pääsimme vedenjakajan taukopaikalle. Oikealta tultiin ja vasemmalle mennään.

Passo di Giau

Itikoita yms. vienossa tuulessa ei näy ei kuulu [L], sen sijaan perhosia lenteli tuollakin aika paljon. Lämpötila taisi tuolla ylhäällä olla noin +20°C, alhaalla A22-moottoritiellä päivemmällä > +30°C.

Tie alas menee alemmassa kuvassa ensimmäisen laakson seinämiä vasemmalle.

Passolta vasemmalle, panoraama
===>
Tornanteja eli 180-asteen tiukkoja hiusneulamutkia oli SP638:lla ajettavana lähes 30 kpl, ennen kuin pääsimme vähän tasaisemmalle tiestölle Selva di Gadoren tienoille, tosin sen kylän läpiajo ja alas joelle laskeutuminen edustivat jälleen samaa mutkailutasoa. Lyhyt pätkä siitä tuulilasikameran taltioimana: [L] (Youtube].

Alkuun

Madonna di Campiglio

Noin 700 asukkaan kylän keskusta 1500 metrin korkeudessa merenpinnasta avautui lopulta eteemme. Hieman piti hotellin paikkaa etsiä muutaman yksisuuntaisen ajokierroksen verran, kunnes kantti riitti alas kävelykadulle ajoon.

Madonnan kartta Copyright Google Maps

Ja siinähän se lopulta oli, Hotel Posta R.T.A, kuulemma Ferrari-suvun omistuksessa oleva vanhahko hotelli kävelykadulla. Sen vieressä oikealla oli hotellin oma parkkipaikka eli asiakkaiden henkilöautoja ollut tarkoituskaan jättää ylempänä olevan torin alaiseen parkkihalliin. 

La Posta, Madonna di Campiglio

Huoneisto #115 oli suuri, erillisellä makuu- ja TV-huoneella, kylpyammeella, keittiöllä sekä parvekkeella varustettu. Mainoksessa kehuttua ilmastointia emme löytäneet mistään, mutta ikkunat yön yli auki pitäen pahin helle talttui jossain vaiheessa iltayötä.

Esimerkkihintoja viereisestä SPARista: Birra Moretti ja Birra Peroni 0,66 litraa, á 1,15 € kpl. Tortellini, eri versiot 200 g pkt, á 1,85 €. Tuoremehu 1,5 litraa 3,60 €. Tuore valkoinen leipä 0,54 €. Danone Activia jugurtti, 1 litra, 2,70 €. Biohajoava muovipussi ostosten kuljetukseen á 0,17 €. Kaksi muovipussillista ruokaa ja juomaa maksoivat alle 32 €.

Alkuun

Päivä 11. Madonna di Campiglio

2.8.2017.

Hienoa että käsityötaitoa ja hyvää työnjälkeä arvostetaan vielä jossain, kuvassa näkyy yhden portaikon katteet.

Katetut raput kävelykadusta alemmaksi

Tuoleja Pöytiä

Kantoja, juuria ja oksia oli hyödynnetty monessa eri muodossa. Kannon juurakon vaakaleikkaus eli vähän viisilehtisen apilan näköinen pöytä öljypintaisena näytti aika hienolta, joka näkyy tuolla edellisen kuvan suuren pöydän takana oikeassa takanurkassa.

Alkuun

Ikkunaostoksilla. Oikeanpuoleinen voisi olla omatekoinen kidekone tai vastaava hieman krouvista materiaalista ja ulkonäöstä päätellen. Se oli tuon vasemmalla näkyvän, vähän todennäköisemmin tehdastekoisen vastaanottimen alla. Voi sekin olla kotitekoinen mutta koteloltaan hienosti puuviimeistelty laite.

Putkitoosa #1 Omatekoinen kidekone?

Alla on uudempi ULA-etupään sekä viritystä helpottavan silmän sisältävä vastaanotin. Kyltti kertoi seuraavaa: Italia 1956, Grundic Domino R 176, onde C/M/FM.

Tuoreampaa kalustoa Parkkihallin alapuolinen silta ja puronäkymä

Oikealla puolella on näkymä parkkihallin viereiseltä sillalta alamäkeen aina vähävetisen puron suuntaan.

Päivän ohjelmassa oli siirtyminen muutama sata metriä korkeammalle (Express Spinale), josta alla näkyvä panoraama Madonna di Campiglioon ja läheisille huipuille.

Kuva Madonnan yläpään suuntaan
=>

Alkuun

Yläaseman ulko-ovella piti ensin ohittaa laiduntamassa ollut hieholauma, joista pari yksilöä kiinnostui koiristamme niin, että mopsit alkoivat tuntea olonsa tukalaksi. Bobilla häntä pysyi koko ajan tiiviisti jalkojen välissä ja Jaro oli Flexin viisimetrinen naru suorana kauempana takanani..

Hieho kiinnostui Bobista, Bobi ei..

Kaikkiaan noita lienee ollut reilu 50-päinen lauma sekä kaksi työkoiraa ja kaksi naista niiden kanssa paimenessa. Kahviorakennus oli työn alla kuvan nosturin alla.

Yläaseman siivoojat ja rakentajia

Aika sujui nopeasti raikkaasta vuoristoilmasta ja maisemista nautiskeltaessa.

Alkuun

Paluu kävelykadulle puiston reunaa seuraillen, jossa varjopaikkojakin hyödynnettiin yleisesti. Monipuolinen oli näköpiirissä liikkuneiden ihmisten ikäjakauma.

Puisto keskellä

Ruokailu kävelykadun ulkoilmassa maksoi 34,60 € (sisältäen 2 x Birra Media á 5,5 €. Insalata Suisse 9 €. Zuppa del Giorno 9 €. 2 x Cappuccino á 2,80 €).

Alkuun

Päivä 12. Madonna di Campiglio - Nago-Torbole, Lago di Garda

3.8.2017.

Ajomatka suoraan Riva del Gardalle olisi liian lyhyt, joten päätimme normaaliin perhematkustustyyliimme taas hieman oikaista. Eli pyrittiin niin korkealle kuin mahdollista, "ylempänä olisi varmaan vähän viileäämpääkin (johon lisättiin myöhemmin kuuluva BS-yskäisy)".

Vuorisolien ja laaksojen pohjilla ajellessa radioamatöörien vapaaehtoisvetoisen aprs-verkon asemia on harvemmassa ja erilaisten katvealueiden määrä suuri, mikä näkyy alapuolisisten karttojen punaisten paikannuspisteiden ajoittaisesta vähyydestä. 

Kaksoiskartta Madonnasta Mannivan kautta Gardalle
Copyright Google Maps


Linkin [L] (Youtube) takana oleva video on kuvattu tuulilasikameralla oikeanpuoleisen kartan ylimmän punaisen paikannuspisteen tienoilta. Seuraava kuva suunta karttalounaaseen on otettu oikeanpuoleisen kartan yläosassa muutama millimetri punaisen nuolenkärjen päältä. 

Via Manniva, valkoinen tie

Näkyy tuo jo edellisessä kuvassa ollut lasketteluhissi olevan tuolla rotkon takana näkyvällä mäellä. Google Maps näyttää niitä tarkemmin kun zoomaa riittävän lähelle maanpintaa.

Kilometri vedenjakajalle

Alkuun

Passo Groce Domini

Kilometriä aiemmin mainostettu passo on kuvan oikeassa reunassa, josta kääntyy tie sekä asfaltoituna alas (SP345) seuraavaan laaksoon että menoreittimme hiekkapintaisena (SS345) ylemmäksi; tuloreittimme on SP669. 

Seuraava Passo edessä oikealla

Näkymä hiekkaosuuden alusta, aika paljon on vesi vienyt hienompaa ainesta mennessään joten osa urista piti ylittää viistosti Pösön pohjan säästämiseksi. Irma kertoi myöhemmin ettei oikein pitänyt kaikista tienvarsinäkymistä tien oikealla reunalla roikkuessamme. 

Hiekkatieosuuden alku, hyvältä näyttää

Keskimmäinen kyltti kertoo mistä vasemmalla alempana olevassa aitauksessa on kyse. Niitä oli sielläpäin useampia aidattuine grillaus- ja ruokailupaikkoineen.

Piknikalue ylhäällä Ja kyltti sinneToinen kilometrikyltti

Alkuun

Monte Crocedomini

Opastekyltti hiekkatien varrelta Copyright kyltin tekijällä.

Kuvan rentoutumispaikka löytyy kartasta nimellä Laghetto Di Lavena per pesca sportiva. Ainakin uinti-, virkistys-, kalastus-, melonta-, soutu-, auringonotto-, grillailu- ja muita vastaavia ajanviettotapoja näyttäisi olevan tarjolla, lisäksi pieni baari, vessa ja ties mitä muuta. Hieno idea joskaan ei ihan päätien varrella, tai erinomainen juuri siksi..

Virkistystä ja kalastusta vuoristolammella
=>
Pari mutkaa tuosta myöhemmin vastaamme tuli ryömintänopeudella ylöspäin kiipeävä kymppipyöräinen kuorma-auto suuri lohkottu kivi lavallaan, tietysti rinteessä ulospäin kaartuvan mutkan kohdalla. Leveyttä ja pituutta sillä oli riittävästi eikä leveää ohituspaikkaa näkynyt lähimaillakaan. Välimatkaa oli vielä riittävästi eli ei muuta kuin Pösön liike seis ja pakki silmään, jotta kuorma-auton lasteineen ei tarvitsisi pysähtyä. Sen liikkeelle lähtö uudelleen olisi todennäköisesti viivästyttänyt meitäkin enemmän. Nopea peruutus vasemmalle kaartuvan mutkan tiukalle sisäseinälle, vasen peili melkein kiinni kallion kylkeen ja kohta Pösöä sopivasti eteenpäin hivuttaen, kun ulkokautta kylkeä hipoen kaartaneen kuorma-auton perään muodostui kapea ajokelpoinen väylä. Pikaratkaisun taustalla oli myös itsekäs ajatus siitä että olisi parempi jos se olisi se kuorma-auto lasteineen joka tienreunan mahdollisesti pettäessä pyörisi tai valuisi rinnettä alamäkeen, eikä me neljä Pösössämme. Harmi että tuulilasikameran sähköjohdon liitin oli löystynyt tärinästä paikoiltaan, eikä kyseistä tapaamista saatu talteen.

IDGZ on näköjään vielä pystyssä. Yksityisomistuksessa oleva entinen Naton Tropo Scatter-toistinasema, oikeanpuoleiset suuret peilit jo purettujen Saksan Mustien Kukkuloiden (AFEZ) sekä vasemmanpuoleisen takasivulla sijainneet pienemmät peilit Italian lähimmän vastaavan aseman (IMBZ) suuntiin sojottaen. Valkoinen pieni koppi alempana rinteessä on aseman vedenpumppaamo.

TropoScatter-asema IDGZ

Alkuun

Tuosta paikasta aiottiin tehdä laskettelukeskus mutta tekemättä näköjään jäi. Lähimaastossa on nykyään iso laskettelukeskus lyhyen matkaa kuvan vasemman reunan suunnassa seuraavassa laaksossa.

Passo Dasdana

Liikkuvan auton ulkolämpömittari näytti tuolla +27°C ja Garmin Fenix3 aiemmin 2077 metrin korkeutta. Garda-järvi on oikealla puolella vajaan pari kilometriä alempana.

Tauko paikalla.

Uusien kesärenkaiden ulkosivujen väri paahtui Italiassa parissa viikossa mustasta punertavan ruskeiksi. Lähes suoraan päiden yläpuolelta tuleva auringon säteily oli kerrassaan riittävä kuorma myös paljaalle pintanahalle.

Viereiseltä laskettelukeskukselta nimeltään Maniva Ski löytyi ainakin miesten vessasta reiät jalankuvineen eriöiden lattioista ja jäätelöä baaritiskiltä. Matka jatkui vasemmalle alas [L] (Youtube) todella kapeaa ja mutkarikasta serpentiiniä Localita Maniva ja alempana Via Selva sekä Via Destrone-nimettyjä teitä pitkin takaisin Bagolinoon. 

Vuodet 1814 - 1918 Itävallalle, jonka jälkeen Italialle kuuluvaan noin 17 000 asukkaan Riva del Gardaan ajettiin SS240 Pieve di Ledro - Molina di Ledro - Biacesa di Ledron kautta ja alas rantaan vievän maantietunnelin kautta. Tässä [L] (Youtube) on lyhyehkö pätkä tuulilasikamerasta taltioituna.

Alkuun

Nago-Torbole

Gardalla oli peijakkaan kuuma, joten jatkoimme Rivan ohi edelleen Nago-Torboleen mäelle. Kyseisellä alueella asuu noin 3 000 asukasta.

Edessämme oli päivän ja parin seuraavankin paras lepopaikka. Hotel Torasela, jäähdytetty huone ylimmässä kerroksessa, hissi, aamiaiset, 208 €/2 yötä. Lämpömittarin lukema (°Celcius) hotellin Gardan puoleisessa pihaparkissa puiden alla ja lähimpien tuntien korkeusprofiili. Piristävän värinen motoristihotelli näkyy oikealla reunalla. Muutamia motoristejakin siellä majoittui.

 Korkeuskäyrää ja loppulämpötilaa hotellilla  Hotellin takapihaa

Alempana oikealla tehokas jäähdytyslaite viilentää varjonpuolen huonetta sen minkä ehtii, lattialaatoituksen imiessä liikakämpöä koirien vatsan kautta sen minkä ehtii. Hetkeä myöhemmin niiden virkeystila palasi normaaliksi seuraavaan ulosmenokertaan saakka.

kartalla  Jäähdytetty varjopuolen huone
 Kartan Copyright Google Maps

Alkuun

Päivä 13. Garda-järven kierto

4.8.2017.

Päivän ajelut kartoilla Irman toimiessa kuljettajana. Useimpina päivinä hän ajoi noin puolet päivän ajourakasta.

Lago di Gardan kierros kartalla
Karttojen Copyright Google Maps

Violetilla karttaan piirretty vaihtoehtoinen ja mutkaisempi ajoreitti olisi voinut olla toteutunutta haastavampi ja maisemiltaan vieläkin näyttävämpi. Ehkä sinne päästään joskus myöhemmin, samoin kun monet vuoritiet Garda-järven itäpuolisen Monte Baldon rinteillä jäivät ajamati. Samoin tuo Strada della Forra pitää ajaa joskus [https://www.youtube.com/watch?v=ZW835VqLq4c].

Malcesine

Malcesine on vajaan 4 000 asukkaan kylä Garda-järven itärannalla.

Suurinpiirtein Garda-järven 1/3-osan tienoilla maisema näytti tällaiselta. Polkupyöräilijöitäkin riitti avoautojen ja moottoripyörien sekaan.

Malcesine

Alkuun

Liikennemerkki rantatiellä pari mutkaa eteenpäin. Oikealla näkyy kahlailua hieman Bardolinon alapuolella rantavedessä. 

Liikennemerkki sateista   Kukaan ei vielä ui Vähän vaan ei kokonaan
Panoraamakuva rantaetelään päin

Alkuun

Onneksi oli autossa juuri huollettu ilmastointilaite. Matkan varrella vastaan tulleiden leirintäalueiden väkeä oli rantatien viereiset uimarannat pullollaan, osa rinteissä vähän sen yläpuolellakin. Huvipuisto Gardaland järven kaakkoiskulmalla on näköjään laajentanut pinta-alaansa reilusti lisää. Tuskinpa Laura tai Jaana enää tunnistaisivat paikkaa, jossa vuonna 2003 vietettiin ratkiriemukasta päivää [L]

Zumo ohjasi meidät lopulta SS237:lle Nozzan kautta Lempratoon, josta nousu rinteeseen SP58:lla todella alkoi.

Capovalle

Alue muuttui luonnonpuistoksi ja tien varressa näkyi liikennemerkki joka kielsi kahta metriä leveämpien ajoneuvojen jatkamisen eteenpäin. Tältä näytti ylhäällä tekojärven (Lago di Valvestino) maisemissa.

Lago di Valvestino  Kamera-asetukset

Tuosta oli vielä reilun varttitunnin ajo kunnes korkealla Garda-järven yläpuolella nähtiin tienvarsikyltti, jossa kiellettiin äänekäs ja nopea ajaminen, pysähtely, torven soitto sekä monta muuta vastaavaa haitallista asiaa, kyltin otsikkona taisi olla jotain "Riviera, Lago di Garda" -tyylistä. Ja olihan se tottavie hienoa aluetta suurine rinnetontteineen, puutarhoineen, taloineen, loisto- ja urheiluautoineen, yms. Kartassa se Navazzo - Gargnano -välinen alue.

Liitteenä oleva video on kuvattu alempana ja lähempänä Gardajärven rantaa [L] (Youtube). Riva del Gardassa piti tehdä pientä auton kausihuoltoa huoltoasemalla jossa esimerkiksi täyssynteettisen moottoriöljyn hinta oli 25€/litra. Myymälän mies olisi tullut laittamaan sitä Pösön öljytilaan kun täyden palvelun asemasta oli kyse, mutta antoi lopulta minunkin sen tehdä.

Alkuun

Päivä 14. Nago-Torbole - Arona, Lago di Maggiore

5.8.2017.

Viimeinen  Nago-Torbolesta otettu kuva etelään Riva del Gardan suuntaan. 

Riva jää tuonne kulman taakse oikealle

Ja siirtyminen moottoritieverkostolle, jossa menikin vähän ennakoitua enemmän aikaa. Muitakin kun oli liikkeellä.

Lake Gardalta moottoriteitä Lake Maggioreen (Arona) Copyright Google Maps

Aika sujuvaa etenemistä pääosin, ajonopeudet näkyivät ajoittain nousevan 150:n tienoille ja ylikin. 

Alkuun

Matkan aikainen lämpötila nousi uuteen ennätykseen yhdellä Monzan suunnan huoltoasemalla (Irman kuva Pösön mittaristosta). Täysillä takapenkille puhaltaneesta ilmastointilaitteesta huolimatta koirat eivät siitä nauttineet pätkääkään, kuten kuvista näkyy. Vähäisten juomavesivarantojen kaato takapenkille suoraan koirien niskaan kävi todella lähellä.

45 astetta auton edessä bensamittarin lähellä.. Ulkona 45 Bobilla kuuma Ulkona 45 Jarolla kuuma

Arona

Auto parkkeerattiin reilun 14 000 asukkaan Aronassa hotellin viereisen kirkon oven eteen, pysähtymiskieltomerkin kohdalle hotellin edustajan siunauksella.

Kun +38°C - +45°C jatkuu ulkosalla riittävän pitkään, niin nopein tapa pudottaa vielä porraskäytävän kautta hotellihuoneeseen saakka kiivenneiden koirien sisälämpötilaa oli laskea reilusti kylmää suihkuvettä vatsan alle ja väliaikaisen makuualtaan pohjalle, sekä latkia kylmää vettä juomakupin kautta sisälle elimistöön. Varttituntia myöhemmin pahimmat oireet enää vienosti rohisevaa hengitystä lukuunottamatta katosivat, joskin molempien korvat pysyivät hyvin kuumina vielä pitkään.

Aronan hotellin portaikko  Kylmää vettä vatsan alle ja juomakuppiin 

Hotellihuoneiden keskitetyn jäähdytyslaitteiston jäähdytyskyky loppui pahasti kesken, kuvassa näkyy neljän viimeisimmän tunnin lämpötilakäyrä.. 

Laite ja sen vaikutus  Reissun ensimmäinen oikea Selfie

Oikealla on myös seuraavana aamuna otettu selfie rantakadulta. Jaro oikealla on kuin nukkuneen rukous tai muuten vaan unelmoi ties mistä mielenkiintoisemmasta, Bobin vahtiessa haukkana viereisten myyntitelttojen pystyttäjiä ja muita liikkujia. 

Alkuun

Vanhaa kaupunkia kun ympärillä on, niin se näkyy usein myös erilaisissa metallikaiteiden koristeluissa.

Metallikäsityötä

Ympäristössä oli sellaista karua charmiakin havaittavissa, tosin mitä rannemmaksi tuosta mentiin sitä paremmin ja hienommin ympäristöä oli hoidettu sekä huollettu.

Kahvio ja sisäpiha

Alkuun

Pastikset nautittiin rantabulevardin suuntaisella pikkuriikkisellä ostoskadulla, jossa hintataso oli lähes kotimainen (nuo kuvan juomat ja pikkupurtavat maksoivat yhteensä 15 €).  Rannempana nautittiin päivällinen hintaan 27,50 € (sisältäen oluet 2 kpl á 5,50 € ja Cesar-salaatti 7,50 € sekä talon oma ruoka-annos 9,00 €).

Pastista peliin Linna Lago Maggiorella Aronasta nähtynä

Rannallakin oli reilusti porukkaa liikkeellä, samoin järvellä purje- ja muita veneitä sekä pieniä matkustajalaivoja edestakaisin eri satamien väleillä purjehtien. Alemmassa kuvassa näkyy Lago di Maggioren puoleinen ikkunapöytä pienen baarin ulkoseinällä.

Paljoa pienempää baaripöytää ei kannata tehdä

Iltayöstä kourallinen noin teini-ikäisiä tyttöjä veti päihdyttäviä nesteitä antaumuksella kitaansa hotellin vierellä, pitäen samalla kuuluvaa älämölöä keskenään. Ikkunaluukkujen ja ikkunan sulkeminen ei valitettavasti auttanut asiaan. No eipä se tuokaan sukupolvi näytä edellisistä suuremmin eroavan, aamulla tullee monelle vähän lisäoppia edellisen illan aiheesta. Minkä kyllä havaitsi seuraavan aamun lenkillä käydessään, osa porukasta makoili mm. rannan penkeillä sikin sokin..

Alkuun

Päivä 15. Arona - Prato Pagano

6.8.2017, sunnuntai.

Illalla sääennusteissa ennakoidusta sateesta oli tarjolla enää tuon verran. Kuvan venekunta höyläsi pyydyksineen tuossa pitkään edestakaisin. Pikkukuvissa näkyvät kyltit oli asennettu tolppien päihin rantaveteen, mikä lie niiden funktio ollut jäi selvittämättä.

Sateesta ei tietoakaanRannan kyltti vasemmalle Rannan kyltti oikealle

Ranta-alueelle pystytettiin kovaa vauhtia myyntikojuja kohta avautuvien antiikkimyyjäisten vuoksi. Siellä oli usein banaanilaatikoissa paikalle kuljetettuina taiteesta kirjojen kautta huonekaluihin ja astioista työkaluihin, vanhoihin peltikyltteihin sekä alla näkyviin tuotteisiin. Kymmeniä ja taas kymmeniä avoseinäisiä katoksia peräkkäin, joiden luona tunti tai parikin olisi kulunut vaivatta. Tavarloita oli reilusti tarjolla joiden halpuudesta voisi olla montaa mieltä..

 Peltiautoja myytävänä Putkiradio myytävänä
 
Paluu takaisin hotellille klo 07 mennessä, suihku, kamat kasaan, aamupalalle ja lopuksi hotellin edeskäyvän juttusille kahden varatun yöpymisen peruuttamiseksi. Kolme hotelliyötä oli varattuna. 1. yö maksoi reilu 70 € ja loput olisivat maksaneet parisen kymppiä vähemmän yöltä portimon pahoitellessa jäähdytysongelmaa ja periessä hinnan vain ensimmäiseltä yöltä. Kiitokset hänelle joustavuudestaan.

Päivän ajoreitti Aronasta Stresaan ja Comolle  Copyright Google Maps

Isompi ympyrä on täynnä korkeimmalle kohdalle vieviä ja sieltä pois tuovia mutkia, pienempi on Comon läheltä varattu Ibis. Majoituimme Stresan yläpuolelle yhdellä mp-reissulla [L] ja [L], mutta tällä kertaa korkeimman mäen laki vei voiton. Siellä oli tarjolla nopean oloinen kelkkareitti alamäkeen, kahvila ja ravintoloita sekä mukavia maisemia eri suuntiin.

Alkuun

Stresa

Näkymää laskeutumisesta alaspäin:

Samasta kohdasta tien suuntaan alemmaksi

Sama kuvauspaikka, näkymää oikealle:

Maisemaa rinteeltä Stresassa

Välillä voi vähän ahdastakin olla, kuten tässä alempana kylän keskustassa apteekkia etsittäessä [L] (Youtube).

Kävimme videon lopussa näkyvästä apteekista Bobille paikalliseen karvanlähtöön sopivaa lääkettä. Se ei paljoa auttanut etten puhunut italiaa eivätkä he englantia, niinpä rouvat lopulta antoivat minulle kirjoituslehtiön johon saisin kirjoittaa mitä halusin. Sanoessani Spray naputtaen samalla kaljua kohtaa Bobin niskassa homma ratkesi. Tuollaista minulle myytiin ja varsin oikeaan kuulemma kotimaisen eläinlääkärin kertomana sen ainesosat osuivat. Hiihtäjille ei niinkään..

Juuhaug, I Presume? 

Alkuun

   Näkymä Lago di Maggioren pohjoispäähän Italian ja Sveitsin rajan suuntaan, kuvan keskellä alhaalla vasemmalla näkyy kaupunki nimeltään Intra.

Panoraamaa Stresan edustalle =>

Mottarone

Ylös huipulle vievälle tielle pääsi joko lähempää Stresan suunnasta maksullisen, tai hieman kauempaa maksuttoman tien kautta. Paikallisilta huipuilta löytyy usein radioamatöörin silmiin herkästi tarttuvaa materiaalia, niin myös tuoltakin. 

Radio- ja TV-lähetinasema kenties

Ylhäältä sai monenlaista välipalaa ja tekemistä vaikkapa lenkkeilyn tai putkikelkkailun muodossa.

Alkuun

Päivä 16. Prato Pagano - Lago di Como

7.8.2017.

Näpyttelin aamulla paperikarttaa katsomatta Zumoon yhden kiinnostavan kuuloisen kaupungin Irman Ipadista, jonka jälkeen lähdimme liikkeelle muka Como-järven alaosan rantatielle todellisen ajoreitin näkyessä alla.

Comon alaosan kierto kartalla Copyright Google Maps

Irma alkoi alueen karttaa tutkineena pian ihmettelemään ajoreittiämme joka vei moottoritielle, itse en vielä ollut huolissani ajatellessani että Zumon valinta "Nopein reitti" varmaan ajattaa taas nopeimman kautta. Hetken päästä Zumon reittiä tarkemmin tutkittuaan havaitsi hän meidän olevan matkalla Italian keskiosiin toiselle samannimiselle maisemahissille, ei sille Bellagion vastaavalle minkä piti olla maalina. Justiinsa.

Rutiineista ei kannattaisi alkaa joustamaan.. On syytä tarkastaa AINA GPS:n näytöltä että kohde on juuri siellä missä sen kuvittelee olevankin, samannimisiä tai -tyylisiä paikkoja kun löytyy isosta maasta useampiakin. Jälleen piste esimerkiksi auton hanskalokerossa olleen paperikarttakirjan hyväksi, sen tulkitseminen samaan tyyliin väärin vaatisi paljon enemmän yritystä. Kuvan kartan punaista nuolta noudatettiin, kun violetti vastaava olisi säästänyt ajomatkassa muutaman kymmenen kilometriä, ajassa vajaan tunnin ja bensassa sekä moottoritiemaksuissa muutaman kolikon. Noh, tulipahan moottoritieajokokemusta Monzan tien ruuhkassa vähän lisää eli vähän pidempi ketunlenkki.

Mandello del Lario

Monelle motoristille tutussa, noin 10 000 asukkaan kylässä käytiin ensin tankkaamassa mutta tankkaamattahan se lopulta jäi kun en tajunnut käyttää erillisiä painikkeita bensapumpun valintaan näytöllä olleiden virtuaalipainonappien sijaan, mikä olisi kyllä selvinnyt italiankielisen opastuksen perusteella. Kielitaitoiselle. Sen jälkeen ajoimme Moto-Guzzi -väen pyhimpään eli vuonna 1921 perustetun museon ovelle, jossa hyvin alkanut päivä jatkui edelleen; enpä tosiaan enää muistanut että maanantaisin sikäläisellä museorintamalla on "vähän hiljaisempaa". Olisi siellä ollut Guzziin liittyvää nähtävää ulkosallakin, mutta jätimme ne tällä kertaa kylmästi väliin.

Lecco

Ja nokka etelään päin kohti lahden pohjukkaa. Paikallisella pikkuisella bensa-asemalla käynti hoitui helposti henkilökunnan hoitaessa tankkauksen 95E5:lla ja pyytäessä siitä nimellisen 1,76 €/litra korvauksen.

Leccon vieressä, rantaväylää, kuvaussuunta pohjoiseen. Vasemmalla oli yksi monista Lago di Como:lle risteilyjä tekevistä veneistä.

Lecco, rantaa pohjoiseen

Kivimiehille ja -naisille riittää tuollakin työmaita.

Alkuun

Näkymä vastarannalle Canon G10:n zoomin läpi, aika massiiviselta näyttää viereinen rinne näin tarkasteltuna.

Lahden yli vastarannalle, zoomattuna

Näkymä lahden pohjukkaan, kaupungin ydinkeskusta sijaitsee vasemmalla. Palolaitos nosti autonosturin avulla pienehkön moottoriveneen sen upottua rantaveteen, muuten tuolla oli vielä aika rauhallista.

Lahden pohjukka

Alkuun

Jaro vielä ui edellä nähdyn rantakiveyksen päässä, kun Bobi on jo ehtinyt nousta rannalle. Kaikkea se helle teettää..

Jaro ui

Viimeinen kuva vastapäiseltä reunalta Leccon keskustaan päin. Veneristeilykin hieman kiinnosti, mutta reilun tunnin odottaminen ennen liikkeellelähtöä ei.

Keskusta edessä

Alkuun

Bellaggio

Niemen kärjessä olleen, vajaan 4 000 asukkaan Bellaggion edustaa pohjoiseen päin kuvattuna, edessä oikealla näkyvä niemi kääntyy takaisin Leccon suuntaan. Vinosti lahden yli vasemmalle kulki ainakin kaksi autolauttaa, joilla säästi melkoisesti ajomatkaa ja -aikaa halutun kohteen sijaitessa suoraan vastarannalla.

Bellaggio

Muuan miesnäyttelijä (George Clooney) asustaa vaimonsa kanssa toisella (SS340) puolella Lagliossa. 

Vaihteeksi järvinäkymä ruokaravintolan pöydästä, retrokaluston näköisiä veneitäkin on näköjään liikkeellä.

Bellabio, ravintolanäkymä Lago di Comolle

Ruoka oli hyvää koirien makoillessa jaloissamme, mikä ei herättänyt pahennusta kenessäkään. Jälkiruoaksi nautittiin viereisen jäätelöbaarin käsintehtyä italialaista mansikkajäätelöä tai -jäädykettä, vähän mutta hyvää.

Vielä yksi koirien kastautumiskerta rannan portailla ja pois. Jälkeenpäin selvisi että jokunen vuosi aiemmin sikäläisen järviveden puhtauteen ei oltu alkuunkaan tyytyväisiä, mutta Jarolle eikä Bobille tullut noista parista uinnista mitään ruuansulatus-, iho- tai muita oireita. Kaikki muukaan ei paikallisten mukaan ole enää täysin idyllistä Lago di Comollakaan, kuten linkistä voi lukea [L].

Alkuun

Noin 85 000 asukkaan Comoon palattiin lahden reunaa seurailevaa rantatietä SP583, kapeaa ja korkealla(kin).

Paluu Comolle

Como

Comon keskustaa itään pienen lahden yli, oikealla lahden pohjukassa ja kuvaajan takana kaupunkia on tarjolla huomattavasti enemmän. 

Comon keskustaa

Lahden ympäri oikealle päin kierrettäessä päästään huomisen ajoreitille järven pohjoisosaan päin. Melkoisesti oli tummahipiäisiä nuoria liikkeellä, johon seikkaan ei tullut kiinnitettyä asian toteamista juurikaan enempää huomiotaan - liittynee siihen  "Dailymail-lehden" linkkiin vähän ylempänä.

Illalla poikettiin vielä paikallisessa pizzeriassa Calzonella ja jos jotain tuollapäin osataan tehdä todella hyvin, niin niitä. Yhteensä 30 € sisältäen 2 x palvelumaksu 4 €, 2 x Calzonet ja 2 x Spina Lager 0,4.

Alkuun

Päivä 17. Prato Pagano - Milano Malpensa Aeroporto

8.8.2017

No niin, johan tuota ilmanraikastusta ehdittiin odotella. Mutta eipä aikaakaan kun asfaltti alkoi höyrytä aamuauringossa. 

Vettä paistaa taivaalta, liian myöhään ja liian vähän..

Päivän ajoreitti kaikkine pysähdyksineen oli ajassa lyhyehkö, vain noin 7,5 tuntia.

Comolta järven pohjoispään kautta Milanon lentokentälle Copyright Google Maps (GC = Clooneyn ávec rantakämppä Lagliossa)

Alkuun

Cernobbioon päin rantanäkymää samasta kohtaa matalaa rinnettä. Rantahotellin kohdalla oikealla näkyy olevan kelluva uima-allas Lago di Comon rantavedessä.

Cernobbioon päin
===>
Pääsimme ajamaan pitkiä matkoja aivan rannan tuntumassa. Samalla saattaisi TarjaF:n Irmalle vinkkaama GC:n rantakämppä löytyä Laglion suunnalta - yhdessä kohdassa rantatien vartta oli aika monta naista pienellä alueella kameroineen, joten kyseinen majoite lienee ollut niillä main. Ei nähty, ei kuultu, ei tarjonnut drinkkiä.

Jokunen kylä enemmän pohjoiseen päin oli taas aika juoksuttaa Carlinoja. 

Lenkille rantatien viereen

Paikalliset nopeusvalvonta- eli kameratolpat olivat usein isohkon palopostin tai roskakorin mallisia pömpeleitä, joissa ohimenevän ajoneuvon nopeus sekä suunta mitattiin ja sen jälkeen otettiin kuva takaapäin sen perän rekisterilaattoineen.

Alkuun

Joskus parkkitilaa löytyi reilusti, toisinaan oli vähän ahtaampaa kuten tuossa Menaggion välipalapaikan parkkipaikalla.

Joskus on hieman ahdasta puun takana autojen välissä Joku tekee sen noinkin..

Rantaravintolan unisex-vessassa oli käytetty luovaa mielikuvatusta komponenttien yhteensovittamisessa. No parempi edes noin, joku vuosi aiemmin Riva del Gardalla olleessa rantahotellihuoneessa ei pytyn lauteita oltu tuotu huoneen vessaan saakka.

Pari cappuccinoa á 1,5 € ja Insalata Nizzarda 12 € maksoivat Comon rantaviivan ravintolan ulkoilmassa yhteensä 15 €.

Järven pohjoispäässä alkoi mitta näihin maisemiin olla täynnä eikä enempää kuvia jaksanut ottaa. Ponte del Passossa Irma hyppäsi Pösön puikkoihin suunnaten tielle SS340dir. Centro Spaziale del Lario:kin ohitettiin järven pohjoispäässä. Matka jatkui SS36:sta alas Leccoon, josta edelleen SP32 - A36 - E62 - SS336 sekä lopuksi Cardano al Campon Hotel Ibis Milano Malpensa Aeroponto.

Majoittuminen hotelliin oli kaikille jo normihommaa (hmm, tämän pitäisi olla kahden hengen huone erillissängyin eli peitoin, mutta on varusteltu käytännössä vain yhdelle).

Bobi nauttii olostaan Irman sylissä.

Malpensa, IBIS, Bobi retkottaa Irman sylissä

Alkuun

Päivä 18. Milano Malpensa - Metz, (Ranska)

9.8.2017.

Valitettavasti tuo oli reissun heikoiten ylläpidetty IBIS-hotelli lähinnä siksi, että järjestelyt eivät olleet alkuunkaan samalla tasolla aiempien Ibiksien kanssa. Myös huoneen varustelussa ja vessan siivouksessa oli näkyviä puutteita eikä vessan poistopuhallinkaan toiminut koko aikana, ja niin edelleen. Pikkujuttuja mutta selviä poikkeamia ketjun muihin hotelleihin verrattuna.

Kaikkea aamiaisella yleensä tarjottavaa puuttui ruuasta, mehuista, leikkeleistä, lisukkeista ja kahvista alkaen - asiakkaita poistui aamiaishuoneesta päitään pudistellen ja paperipusseissa mitä mukaansa sieltä olivat löytäneet, yhdelläkin pelkkiä pikkudonitseja. Käytyäni tutkimassa kaikki näkyvät paikat ja kysymässä asiallisesti lisää leipää sain silmilleni sen verran kiukkuisen vastauksen keittiössä häärineeltä naiselta, että pyysin yhtä painokkaasti hänet mukaani katsomaan juuri kehumansa leipäpisteen leipäkorien sisältöä eli tyhjyyttä - turhaan, lisää leipää kuulemma pitäisi alkaa leipomaan ja pari muutakin hommaa oli jonossa.. Vasta aikansa ympäristöä katseella seurattuaan että naisparka oli yksin tekemässä kolmen-neljän henkilön työt, tuhoon tuomittu homma. Hotellin moka, ei naisen. Hississä joku asiakas totesi että Italiassa ei homma kertakaikkiaan toimi, mutta siitä oli pakko olla eri mieltä monien viimeaikaisten hyvien kokemustensa perusteella.

Irma vietiin läheisen Milano Malpensa lentokentän Terminaali 1:een odottamaan lentonsa lähtöä. Emme varmaan ehtisi seuraavaan majoitukseen jonnekin Ranskan puolelle ennen kuin hän ehtii kotiin saakka.

Alla näkyvä reitti kaikkine mutkineenkin oli nopein sekä Via-Michelin.com:n että Zumon mukaan, matkaa noin 650-700 km. Vasemmanpuoleinen kartan osa on Metzin kohdealue ja oikealla näkyy lähtöalue Malpensasta. Karttojen ala- ja yläsaumoissa näkyy sama punaisella ympyröity sveitsiläinen radioamatöörikutsu HB9FS karttapalojen päällekkäisenä kohdistuspisteenä. Testattu rautatietunneli on korostettu violetilla värillä mutta useita lyhyehköjä autotunneleita ei mitenkään.

Malpensa-Sveitsi-Saksa-Metz Copyright Google Maps

Mitä pohjoisemmaksi päästiin sitä korkeammiksi koko ajan mutkistuvan ja kohoavan tien molemmilla puolilla sijaitsevat vuoret kasvoivat. Korkeusero Google Earthin mukaan oli 1,5 km laakson pohjan tien ja huippujen välillä Sveitsissä.

Sveitsin raja

Tie SS33 vei Italiasta Seitsin rajalle Zwichbergeniin jossa näytin rajapoliisille turhaan koirien passit omani ohessa ja ostin toimistostaan tuulilasiin reissun kolmannen, eli Sveitsin moottoritiemaksutarran. Eipä heitä muu kiinnostanut kuin nähdä ettei tummennettujen ikkunoiden takana matkustanut muita, takakonttiinkaan ei edes vilkaistu. Valmiudet tarkempaankin syyniin vähän sivummalla olivat toki läsnä.

Nousu jatkuu Sveitsissä..

Tie vaihtui numeroksi 9 (E62). Tuo on yksi lumivyörysuojatunneleiden päistä noin 1000 metriä merenpinnasta.

Alkuun

Vuorella rajalta tulevan tien maastossa oli paljon jälkiä erilaisista puolustusasemista. Tuonkin bunkkerin naamioitu suuaukko on kohdistettu tulotien suuntaan alarinteeseen.

Maastoa, rakennuksia ja bunkkeri

Vasemmalla ylempänä rinteessä näkyy samantyylistä linnoittamista kuin Maginot-linjalla mm. Alpeilla lähellä Välimeren rannikkoa. Sen sijaan metallikansilla peitettyjä telamiinapesiä ei tuolla näkynyt kuten joskus aiemmin eräillä kapeilla, vaikeasti kierrettävissä olevilla vuoriteillä.

Sama alue, ylempänä rinteessä

Alkuun

Gampelin suunnalla alhaalla laakson pohjalla näytti tuollaiselta.

Gampel, nousu jatkuu serpentiiniä ylöspäin

Seuraava pysähdyspaikka oli BLS Autoverlad Lötchberg, Goppenstein ja sen yksinkertainen, kaksiraiteinen autojuna. Lastauslaiturin eteläpään sijainti: (46°21'47.02" N 7°45'28.59" E, ASL eli korkeus merenpinnasta 1218 metriä).

Eikun vaan junayhteyden eteläpään maksukopille, luottokortti peliin, lippu mukaan kojetaulun päälle ja ajo autojunan vaunuun [L] (Youtube-linkki). Tuon edessä olevan Volkkarin värityksessä on jotain tuttua, Herbiemäistä otetta, tosin ylämäissä tehoeroa esikuvaansa nähden oli valitettavan reilusti.

Lötchberg, autojunan vaunuja

Mitään osaa autosta ei kiinnitetty mihinkään vaunun rakenteeseen eikä pysähdyskohdan valintaankaan puututtu pysyessäni kokonaan seuraavan vaunun puolella. Vuoren läpi toiselle puolelle Kanderstegiin oli noin kuudentoista kilometrin matka Google Earthin viivaimen mukaan. Moottoripyörien sitomisesta en tiedä mitään vaikka niitäkin kyytiin nousi. Sen verran oli ainakin tuonnepäin menevä raide tunneliosuudella röykkyinen ja kartan mukaankin mutkitteleva hitaahkosta etenemisnopeudestaan huolimatta, että vaihde silmässä pelkkien pohkeiden varaan en mopon päälle istumaan jäisi. Ilma tunnelin keskivaiheilla oli aika paksua jolle koirat aivastelivat onneksi harvakseltaan.

Junan purku oli Kanderstegissa nopea suoritus jonossa ajaen, junavaunujen alkupään kautta laiturille (46°29'37.48" N 7°40'12.18" E, ASL 1175 metriä). Ei ollenkaan huono kokemus lajissaan.

Alkuun

Frutingenissa oli lounasaika koko reissuporukalle, mukavahan noita maisemia oli katsella terassin pöydästä ja kai sen altakin.

Frutigenissa lounaalla

Lounaan (27 CHF tai käteisellä 30€) jälkeen seuraavat pysähdykset matka jatkui tasaisena. Polttoaineen (Bleifrei 95) hinta Vispissa oli 1,59 CHF/litra eli euroissa noin 1,16€/l.

Lähestulkoon kaikkien suurempien kaupunkien ja asutuskeskittymien luona oli mateluun ja seisoskeluunkin pakottavia ruuhkia, Bernissä (noin 126 000 asukasta) myös kaupungin alueella samoin Baselissa (noin 171 000 asukasta). 

Ranskan raja

Sveitsistä Baselin jälkeen Ranskaan siirtymistä ei juuri huomannut muusta kuin tienvarsikylttien teksteistä.

Ilta alkaa hämärtää ja jossain Metzin suunnalla tarjottaneen taas sadevettä.

Pilvimuodostelmia moottoritiellä Metzin lähellä

Vajaan 125 000 asukkaan Metz tuli vastaan noin kello 21 ja hotellikin löytyi hieltä aika helposti. "Jonnekin lähialueelle" kuului respan hakuohje parkkipaikasta; muutama kierros edestakaisin lähiympäristön kaduilla ja yksi valaistu kaksisuuntaisen kadun keskiosa parkkiruutuineen kelpasi hyvin. Eikä maksanut siihen aikaan mitään.

Mopsi on ranskaksi "Caniche".

Alkuun

Päivä 19. Metz - Calais

10.8.2017.

Siirtymäpäivä, aamupala ja autolle kello 07:00 mennessä.

Maksulliset, oikeinkin hyvät moottoritiet A4 ja A26 helpottivat etenemistä ja luottokortti on niillä oiva maksuväline vaivattoman maksutapahtuman vuoksi. Noin 190 000 asukkaan Reimsin ja 56 000 asukkaan Saint Quentinin liittymien suunnilla oli hieman ruuhkaa, muualla matka joutui jatkuvasti vaihtelevassa säässä hyvin.

Metzixtä Calaisiin siirtyminen karttapohjalla Copyright Google Maps

Polttoaineen (SP95-E10) hinta Angresissa oli 1,489 €/litra. Samassa paikassa Salade Caesar N maksoi 6,35 € ja Cafe au lait GR 3,90 €.

Calais

Calaisiin (alueella on < 78 000 asukasta) päästyämme ensimmäinen kohde oli Euro-Tunnel Pet Reception-rakennus sijainnissa 50°56'16.06" N 1°48'44.90" E, jossa selvisi että vaikka kaikki muut osat koirien passeissa olivat kunnossa, niin tarvitaan vielä yksi lisärokotus molemmille. Eli se sivustollaan erikseen mainittu Tapeworm-piikki, jonka jälkeen oli otettava vähintään yksi mutta ei yli viittä vuorokautta ennen UK:n junaan tai laivaan pyrkimistä. Tässä [L] on lyhyt sähköpostiin saapunut ohjeviestin ote ja tuolta [https://www.eurotunnel.com/uk/tickets/travelling-with-your-pet/] löytyy enemmän kaikkiin lemmikkeihin liittyvää tietoutta.

Eipä siinä muuta kuin suositeltua eläinlääkäriä etsimään kadun Boulevard Curie lopusta (merkintä VET.). Maksu hoituisi vain käteisellä eli seuraavaksi pankkiautomaattia etsimään.

Calais yleisesti kartalla Copyright Google Maps

Calais on lajissaan mukava kaupunki varsinkin kiireessä ajeltavaksi sen pohjakaavan noudattaessa kaikkea muuta kuin perinteistä ruutu-sellaista, lukuisien tuossa kartan mittakaavassa näkymättömien yksisuuntaisten katujen hankaloittaessa oikean ajosuunnan hahmottamista. Zumon uusi kartta-aineisto näytti pian voimansa.

Nuo vihreät soikiot olivat ohi- ja läpiajettaessa sen näköisiä alueita, joihin voisi palata päivän tai ehkä kolmenkin pituiseksi ajaksi. Vasemmalla ylempänä oleva rantatie D940 on myös sellaista aluetta, jolla voisi aurinkoisen päivän viettää rannikkoa pitkin ajellen ja kylissä sun muissa pysähdellen.

Pet Reception-rakennuksen läheisen Lidl:n hintataso oli varsin kohtuullinen kokonaislaskun oltua vain 4,91 €: (VDP D'Oc Merlot-punaviinipullo [0,7 l] 1,95 €. Barchetta 4 fromages 1,79 €. Ficelle aux olives 0,59 €. Croissant pur beurre 2 kpl 0,58 €).

Ja sen jälkeen hotellia suoraan Accorin sivustolta sekä Trivagolla etsimään. Vähän sivummalta löytyi toinen majoitus (IBIS2), jossa oli turvallisempaa yöpyä Gendarmerien partioautojen täplittäessä sen parkkipaikkaa. 

Hotellin parkkipaikka Calaisissa

Huomisesta junasta sen verran että siihen kannatti buukata itsensä ajoissa, jotta sen maksukopilla ei tarvitsisi ihan niin syvälle taskunpohjiinsa kaivautua. Säästö oli puolikkaan hotelliyön luokkaa, kiitos vaan vinkistä Euro-Tunnelin henkilö x. Varaukseen liittyvä kuitti näkyy tuossa [L].

Alkuun

Päivä 20. Calais - Portsmouth, (UK)

11.8.2017.

Rannalla Calaisin edustalla ja vierellä (rantatie D940) oli jos jonkinlaisia muistomerkkejä kymmenien vuosien takaa, sinne siis aikaa kuluttamaan.

Sangatte

Kuvan baarin ulkopöydässä Sangettessa oli alle nelikymppinen englantilaispariskunta jotka mopsit (englanniksi Pug) nähtyään pyysi seuraansa kysellen heti aionko olla siinä miten pitkään. "Reilun kahvikupin verran" riitti siihen, että mies soitti lapsilleen käskien ne (4 kpl) heti paikalle koiraikäväänsä täsmähoitamaan. Heillä oli kotonaan vastaavia..

Pikkukylän torilla tapahtuu

Torilla oli myynnissä kaikenlaista tarpeellista. Ja kadun toisella puolella löytyi Boulangie Patisserie, jonka tuoksujen perässä oli poikettava myös.

Ranskalainen herkkukauppa

Rantaa hieman kauemmaksi etelään siirryttäessä maisema muuttui kumpuilevammaksi ja oikealla alkoi näkyä myös Calais-Dover -välin autolauttoja, poikittasessa liikenteessä useimpien muiden laivojen reitteihin verrattuina.

Alkuun

Poikittaista liikennettä Calaisista Doveriin
==>
Kaikkinensa laivaliikennettä on tuolla alueella paljon, kuten alla näkyvästä viidentoista minuutin APRS.FI/AIS-otannasta (13.9.2017 noin klo 19:05) näkyy:

AIS Dover - Calais - Dover ja poikittain loput Copyright Google Maps

Blanc-Nez

Ranta-alueilla oli jäänteitä kuudenkymmenen vuoden takaa. 

Lentotajoituksia Kyltti rannan bunkkerialueelle

Alkuun

Maisemaa edellä mainitun kohdalla olleen, korkean kännykkä- ja linkkimaston alla olevan korkeimman nyppylän päältä kauemmaksi etelään päin (oikealla takana näkyy Cape Griz Nez):

Cape Griz Nez kauempana oikealla
=>
Notkossa sijaitseva Le Tape-Cul on edellistä kuvaussuunnasta hieman lisää vasemmalle:

Le Tape-Cul

Korkeimmalla paikallisella nyppylällä isohkon maston juuressa saksalaisten vanhan tähystysbunkkerin lähellä meni helposti parisen tuntia koirien välillä kuorsatessa autossa ja pihalla, englantilaisten radioamatöörien rupatellessa keskenään 145 MHz:n radioamatööritaajuuksilla. Pieni mutka vielä alemmaksi rannan muistomerkki- sekä Atlantin Vallin bunkkerialueen parkkipaikalle ja pois. Paluumatkalla yhdessä liikenneympyrässä oli entisöitynä todennäköisesti Euro-Tunnelin keskimmäisen, sen pienempihalkaisijaisen huoltotunnelin poranneen koneen poraetupää.

Alkuun

Calais - Eurotunnel

Alla näkyvä toimipiste odotutti molempien koirien passien ja sirujen tarkastuksen jälkeen vielä tunnin, ennen kuin antoi tarvittavat tuulilasiin liimattavat merkit käteeni. Ilman niitä oli turha mennä Euro Tunnelin Check-In:lle. 

Calais, Pet Reception

Alkuun

Ensin tarkastettiin automaattisesti rekisterinumero, ajoneuvon maksimikorkeus ja mitälie muuta tarpeellista, sekä kopin ikkunasta suusanallisesti vasemmalla alla näkyvien rajoitusten puuttuminen että varaustiedot kännykän ruudulta. Loppuvaiheessa neito bookkasi meidät seuraavaan junaan, joita lähti silloin muistaakseni noin 20 minuutin välein.

Seuraavalla koppirivillä tarkastettiin matkustusasiakirjat. Passintarkastaja kysyi olenko varmasti sama henkilö mitä passikuvassa näkyy. Sen verran olivat siellä varuillaan, että koppirivistöjen välimaastossä liikkui useita sotilaita automaattikivääreineen ja muine varusteineen - autojen piti liikkua eteenpäin tietyssä asfalttiin sekä kyltteihin merkityssä liikerytmissä.

Vaikea on olla huomaamatta muun muassa lemmikkieläimiin liittyviä ohjeita kyltistä vasemmalta. Oikeanpuoleisin oheistus on napattu autojunan vaunun seinältä. Vaunuun meni 5+5 tavallista henkilöautoa kahteen tasoon. Vaunusta toiseen liikkuminen ei junan liikkuessakaan ollut sallittua.

Asiakirjojen tarkastus kopeilla     Kuva Euro-tunnelin turvaohjeista autovaunussa

Hetken päästä ajoimme muiden samalla kaistalla lemmikkieläintensä kanssa jonottaneiden kanssa alemmaksi autojunan alavaunuihin, auton ikkunat veivattiin ohjeen mukaisesti puolitiehen auki ja muuta ei sitten voinutkaan tehdä kuin ottaa 35 minuutin pikaunet samalla korkeintaan hieman kylmästi hikoillen. Vaunujen päät suljettiin tiiviisti varmaan mahdollisen tulipalon leviämisen rajoittamiseksi, seinillä oli tarkempia ohjeita mm. hätätilanteiden varalle.

Kallis, nopea, hyvä kertasuorituksena, toimii kyllä mutta en ihan heti mene uudelleen. Hengitysilma oli tyypillisen paksua tunneli-sellaista.

Alkuun

Folkestone, (United Kingdom)

Reilun 50 000 asukkaan Folkestonessa sinne saapumissuunnassa ensimmäisellä bensa-asemalla sai Jaro ampiaisen piston toiseen etujalkaan. Jaro seisoi nurmikolla kuten eräs valitettava historian hahmo oikea käsi suoraan eteen volkkarinsa lämminilmasuuttimen päälle ojennettuna. Saatuani raavittua ampiaisen irti tassusta (koirien kipulääketabletteja ei valitettavasti ollutkaan niiden lääkelaukussa eikä ihmislääkkeitä uskalla antaa omatoimisesti), niin Bacipackt-voidetta reilusti varpaisiin ja polkuanturoihin levittäen sekä Jaro kantamalla takapenkille lepoon vieden päästiin pian jatkamaan. Tasaista ajoa muutamin levähdyspaikkapysähdyksin ja hyvin se siitä selvisi, saattoipa yksi aiempi pistoskokemus nopeuttaa vähän toipumistaan?

Kovin montaa levähdyspaikkaa ei Folkestone - M20 - M25 - A3 - Portsmouth -välillä näkynyt olevan. Suurempiin ylinopeuksiin ei kuulemma kannattanut sortua, sillä sakot ovat siellä todella tuntuvat tyyliin vähintään satoja puntia ja autonsakin saattaisi menettää oikein huolellisella kiireellä. Paalauskaan ei ole tuntematonta tuolla.

Ruuhkia ruuhkien perään eteni Lontoon suuntaan ja moninkertaisia sieltä poispäin. Kun ruuhkien todellinen koko tai määrä ei etukäteen ollut kunnolla tiedossa, niin valmistauduin majoittumaan myös jonnekin Brightonin ja Portsmouthin välimaastoon.

Ajoreitti Calais-Portsmouth kartalla
Copyright Google Maps

Alkuun

Portsmouth

Noin 190 000 asukkaan Portsmouth avautui pian eteen Lauran etsittyä matkan edetessä sopivia majoitusvaihtoehtoja, varaten lopuksi hotellin Portsmouthin rannalta Southsea:sta. Perille päästyäni Laura saapui sinne Gosportista (kyseisen kunnan alueella asuu noin 83 000 asukasta).

Koirille oli melkoinen yllätys kun Pösön takaoven aukaisi henkilö, jonka tunnistamiseen meni niiltä hetki; siitä se normaali vastaanottoralli kertaa kaksi taas alkoi. Ja Jaro katseli todella pitkään perään lauman jäsenen Lauran palatessa illemmalla kotiinsa.

Vasemmanpuoleisin on Southsean yhden ison puiston (Canoe Lake) sisäänkäynniltä ja kaksi seuraavaa muodostavat muistomerkin D-Day:n sekä yhden lähtöalueen kunniaksi.
500 puntaa sakkoa    WW II-muistomerkki,vasen WWII-muistomerkki, oikea puoli

Portsmouthin edustaa. Tuosta alempaa, kuten muualtakin UK:n rannikolta, ne tuhannet laivat lasteineen lähtivät kohti Ranskan rannikkoa. Laivoja oli silminnäkijän mukaan lahdella juuri ennen armadan liikkeelle lähtöä niin paljon, että taustalla näkyvälle Isle of Wightille olisi ehkä päässyt kuivin jaloin niiden kansia pitkin hypellen. Lisää tietoa löytyy linkistä [http://www.ddaymuseum.co.uk/d-day/the-portsmouth-area-and-d-day].

Portsmouthin edustaa, taustalla on Isle of Wight
===>
Pääsimme Lauran kanssa Isle of Wightille vasta 7.9.2017 siellä seuraavan kerran hänen valmistujaisjuhlissaan (juhlat St. Albans:ssa ja majoitus Gosportissa) käydessäni.

Alkuun

Hyvin hoidettuja puistoja riittää. 

Puisto Portsmouthissa, yksi monista

Illallinen BW-hotellin Royal Beach Hotel -ravintolassa maksoi kahdelta yhteensä 29 £ (1 x Guiness [pint] 4,7 £. 1 x San Miquel [0,5 l] 2,4 £. 1 x Grilled Salmon ja 1 x Beer Battered Cod 9,95 £).
 
Alkuun

Päivä 21. Portsmouth - Pontypridd, Wales

12.8.2017

Laura hyppäsi aamulla kyytiimme Gosportin lauttasataman kohdalta, yleisajosuunta Bathiin ja Walesiin päin.

Salisbury

Ensimmäisessä kohteessa 1,6 miljoonan asukkaan Salisburyssa kiinnosti sekä vanha keskusta että sen suuri katedraali. Laura etsi ajaessani netistä vapaana olleen paikan paikallisesta parkkitalosta, joten istuimme alta aikayksikön Cafe Rouge:n ulkoilmassa.

Salisbury, Cafe Rouge, taustalla katedraalin tornien huippuja

Katedraalin pohja ja lähirakennukset selviävät parhaiten tuosta portilla olleesta kyltistä. Koirat odottivat puiden alla ulkona karttamerkin #1:n luona kiertäessämme vuoronperään kyltin neliön #3.

Salisburyn katedraalin kyltti Copyright kyltin tekijällä

Alkuun

Kyltin punaisen pallukan numero 3 kieppeiltä kuvattuna katedraalin korkeiman tornin suuntaan.

Salisburyn katedraalin torni alaviistosta

Hetki kierreltiin katedraalin puistossa ennen keskustaan palaamista. 

Salisbury ja väkeä kaduilla

Paikasta jäi vallan mukava mielikuva, joskin maaliskuussa 2018 siellä tapahtui muuan uutisista hyvinkin tuttu myrkytystapahtuma.

Alkuun

Stonehenge

Stonehenge oli todella muuttunut liikennejärjestelyiltään sitten viime näkemän kesällä 2007. Opasteet ajattivat jo kauempaa etelästä teiden A360 ja B3086 risteykseen, jonne oli oikealle pellon rinteeseen perustettu väliaikaisen näköinen peltoparkki, rakennettu sen viereen uusi iso rakennus. Suora kivikehälle alemmaksi karttaoikeaan, kuvassa punaiselle soikiolle vievä kapea tie oli suljettu portilla. Punaisella merkityn tien päällä heti risteyksestä oikealle häämötti myös jonkinlainen bussiparkki. 

Reitti Portsmouthista Stonehengeen GE:n kartalla

Ruuhka oli sitä tasoa että Laurakin totesi että "antaa olla" - U-käännös portilla ja via A360 - B390 - A36 - Bath:n vanha roomalaisvaikutteiseen kaupunkiin lounaalle.

Alkuun

Bath

Kolmas kohde oli Lauralle tuttu vanha roomalaisen kylpylän sisältävä, vajaan 85 000 asukkaan Bath, joka näytti vallan näpsäkältä kun sinne saakka pääsimme.

Bathin keskustan kartta  Uusiokäytössä kukkatelineenä Uusiokäytössä deffakoppina
Copyright Google Maps

The Roman Baths
-kylpylä. Lämmitettävät altaat, lattiat, istuimet, pesutilat ja muut asiaan kuuluvat kuulemma löytyvät esikuviensa mukaisesti tuoltakin.

Roomalaisten kylpylä Bathissa
=>

Muutama sateenvarjo..

Bathista ehdittiin saada hyvin nopea maistiainen ennenkuin matkamme jatkui M4:lle. Siellä ylitettiin yksi suuri silta Severn-joen alajuoksulla ennen Newportia. Siitä vielä hetki vasemmalle päin ennen kuin piti suunnata pohjoisemmaksi A470, Pontypridd:in lähiö ja Scotts Hotels:n toiseksi viimeiseen vapaaseen huoneeseen.

Salisbuty - Bath - Pontypridd -kartta Copyright Google Maps

Alkuun

Pontypridd

Wikipedia kertoo asukkaiden kokonaismääräksi vajaat 240 000, jotka löytynevät pääosin itse kaupungista. Hotellimme sijaitsi jonkun matkaa kaupungin lounaispuolella kuvan punaisen nuolen päästä. Lateroom.comista löytynyt hotelli oli melkein kuin tienvarsimotelli jostain 70-luvun Suomesta, sen löytämiseenkin meni Zumon karttateknisistä syistä hetki. Mutta  pihasta, ympäristöstä ja yleisestä ulkonäöstä huolimatta yläkerran puhtaassa, omalla vessalla ja suihkulla varustetussa huoneessa nukutti oikein hyvin. 

Scotts Hotel ja sen kahden hengen huone toisen kerroksen päädyssä oli mielestämme oikein hyvin hintansa n. 65 £ väärti, illalla pub täpötäynnä kyläläisiä ja kaikissa huoneissa majoittujia. Kiinalainen ravintolakin oli oikealla pubin päällä yläkerrassa, jossa saatiin seuraava aamupala. 

Pientä kulumaa havaittavissa mutta hyvin kaikki toimi

Sisäänpäin avautuvan ulko-oven lukko oli mallia Yale, sellainen luottokortilla, parilla hiusneulalla tai kevyellä nojaamisella aukeava, joten huoneeseen ei jätetty mitään arvokkaampaa poissa ollessamme. Ja yöksi lukon sisäkahvan päälle viritettiin sopivan herkästi putoava metalliesine herättämään tarvittaessa, tuohonkin voisi varautua sopivan liikeherkällä apuvälineellä jo kotimaassa. Noissa lukoissa on oven sisäpuolella erillinen nappi, minkä ylöspäin nostamalla ne menevät jonkintasoiseen takalukkoon. Bobi urahti pari kertaa viereisissä ulkoportaissa liikkujille jonkinasteisen vahtikoiramoodin pyrkiessä hetkellisesti pintaan. Ei välttämättä huono piirre reissatessamme kunhan pysyy aisoissa muualla.

Hotellin alapuolisen alueen näkymiä, paljon lapsia sisältävää kaupungin reunan standardoitua omakotitaloaluetta eilisen tulolenkin perusteella. Alue oli myös yhden aktiivisen lentokäytävän alla.

Pontypridd maisemaa huoneesta

Laura tutkii netistä ja kartasta miten seuraavan aamupäivän ohjelma sekä miten junan osalta jo aiemmin buukattu kotiinpaluunsa olisivat parhaiten toteutettavissa. Kuvasta puuttuu oleellinen yövaruste eli korvatulpat. Aika pitkälle ollaan päästy niistä neljän hengen kupoliteltta-ajoista..

Pontypridd kämppä

Alkuun

Päivä 22. Pontypridd -  Muxton

13.8.2017, sunnuntai.

Aamulenkki heitettiin aamutuimaan Lauran jatkaessa uniaan. Lenkin jälkeinen suihku herätti erinomaisesti ollessaan sitä "kylmää - kuumaa - polttavaa - kylmää - jääkylmää - .. sama kierros ympäri noin kahdesti minuutissa" -mallia, eli sähkölämmitteisellä kierukalla läpimenevää kylmää vettä täysillä korventava paketti. Termostaatti ja pienikin puskurivesisäiliö lienevät turhia kulueriä. Nopeasti sen oikkuihin taas tottui, kunhan muisti vanhan kantapään kautta opitun "niin kylmää vettä ei hanasta tulekaan etteikö siinä voisi jotenkin peseytyä, sen sijaan polttavan kuumaan veteen ei ole menemistä mitenkään". Kamat kasaan ja autoon, lopuksi hintaan sisältynyt FEB-aamiainen kiinalaisessa ja menoksi.

Kuvassa näkyy sekä tämänpäiväinen reitti eli Lauran kanssa ajettu alkuosa punaisella, että illemmalla aprs.fi-palvelun väreillä Muxtoniin + huominen pätkä Llandudnoon.

Päivän ajoreitti Muxtoniin + huominen Llandudnoon Copyright Google Maps

Caerphilly

Päivän pääkohde oli Pontypriddista kaakkoon lyhyen ajomatkan päästä löytyvä rauniolinna kooltaan ilmeisesti UK:n toiseksi suurin, jonka historiaa valaiseva opaste näkyy vasemmalla. 

Linnan historiaa Varoituksia linnan vieraille  

Oikealla näkyy portin takana ollut kaksikielinen varoituskyltti on kuvattu tähän vain sen paikallisen kielen vuoksi, Kymri näyttää ja kuulostaa varsin vieraalta ainakin minulle.

Kuivalla kelillä linna ympäristöineen on varsin helppoa kävelymaastoa, märällä jalkojen alla on paljon liukkaita kiviä, rappusia, nousuja ja laskuja sekä lintujen huolella lannoittamia nurmikoita. Lisätietoa: [https://en.wikipedia.org/wiki/Caerphilly_Castle].

Alkuun

Pääsisäänkäynti. Kaikkea tarpeellista on rakennettu kuten kaksinkertainen vallihauta, nostosillat niiden yli, uloimpana alaslaskettava ristikkoportti ja sen takana kiinteä kaksiosainen puuportti linnan molemmissa peräkkäisissä osissa, ampuma-aukkoja ja kuuman öljyn laskuaukkoja niin että riittää, varustuksia eri tasoissa ja syvyydessä, jne. Yksi torni takavasemmalla sisemmässä linnassa alkaa olla romahtamaisillaan ja pitkä pätkä rintavallia kuvasta hieman oikealle tehnee kohta samoin.

Linnan pääportti  Fenix 3 Copyright Google Maps

Linnan sisin osa oli maksullinen.                                                                                                             Oikealla näkyy kävelty reitti Garmin Fenix 3:n taltioimana.

Linnan takana oli muutama kalastaja toimessaan. Kaikilla heillä oli samanlaiset kalastus- ja muut oheisvälineet paikastaan riippumatta, eli jonkun pienemmän porukan osia varmaan. En tiedä mitä ruutanoita tai vastaavia tuolla ui, mutta kalan pyydystäminen ongella lienee se homman kluu, etenkin kun useilta homma näytti painottuvan olut- ja ruokapuolelle. Mitään vedestä pyydettyä ei ohjekylttien mukaan saanut viedä mukanaan. Erittäin savisen ja muutenkin epämääräisen väristä vettä näkyi vallihaudan joka nurkalla.

Linnan takaosaa kalastajineen

Alkuun

Ylempi kuva linnasta löytyy opastekyltin oikealta ja alempi vasemmalta reunalta. Kyltissä mainittu leaning tower näkyy molemmista suunnista. Kyllähän nuo varsin komeita paikkoja ovat, ainakin näin kuivalla kesäkelillä ja kauempaa katseltuina.

Caephillyn linna heijastuksineen vedestä

Vanha brittien sääntö "parkkisakkonsa saisi puolitettua maksettuaan sen 14 päivän kuluessa" oli voimassa tuollakin.

Auton kanssa liikkuessa nuo käyvät tutuiksi   Parkkimittari kadun varrelta

Oikealla näkyy kadunvarsiparkkipaikan mittari Portsmouthista. Luottokortti + auton rekisterinumero (jolloin auton kojetaululle ei tarvita lippua ja sen saa parkkeerata melkein mihin tahansa automaatin vaikutusalueella) tai kännykkäsovellusversio samoin tiedoin olisivat saattaneet olla jopa kolikoita toimivampia, mutten tiedä olisiko homma toiminut suomalaisen palveluntarjoajan sim-kortilla.

Linnaa kiertäessä ja läheisessä kahvilassa istuskellessa (tilauksemme unohdettiin tilauksen maksun jälkeen tyystin) meni niin kauan, että aikaa jäi enää Cardiffin eteläpuoleisella uimarannalla käyntiin. Siihen sopiva paikka oli rannalla sijaitseva ..

Alkuun

Swanbridge

  .. jossa Laura juoksutti koiria rannalla kuvan niemen suunnalla. Alueella oli luvallista ulkoiluttaa ja uittaa koiria jota hyödynnettiin yleisesti.

Nousuveden vaiheesta eikä sen paluunopeudesta ollut tarkkaa tietoa, joten tuon kuivan merenpohjasuikaleen takana saareksi muuttuvan niemen kärjen suuntaan ei kannattanut lähteä. Olisihan sen löytänyt vaikka KVG:sta tai jostain androidin appista, mutta en jaksanut etsiä enkä asentaa puhelimeen.

Harjaustauko Swanbridgen rannalla

Oikealla oli seuraava ranta kahvioineen ja muine palveluineen. Kävelipä Pösön ohi piikkareillaan myös yksi langanlaiha mutta reilusti silikonipuskuroitu ja muutenkin operoitu (varmaan myös kloonattu, sillä samasta muotista valettuja hahmoja on näkynyt muuallakin) nuorehko Duck-Face. Kuulemma nykyään aika normaalia muotia sielläkin päin. Tuo vain huomiona, kukin taaplaa tavallaan.

Tämä vasemmanpuoleinen on kohdennettu Jaanalle.                                          Ja oikeanpuoleinen pirteähkö yksilö Imalle.

Bobi lähikuvassa lenkin jälkeen   Jaro haukottelee

Junan lähtöaika lähestyi vääjäämättä joten vein Lauran 350 000 asukkaan Cardiffiin rautatieasemalle. Ehtisimme autolla todennäköisesti Muxtoniin saakka ennen kuin Laura pääsisi edes Gosportiin, kiitos UK:n "luotettavien" junayhteyksien; joillain vuoroilla kuulemma noin puolet aikataulun mukaisista lähdöistä perutaan.

Ajoreitti: lähtö Cardiffista noin kello 17:15 UTC => A48 (M) - M4 - Newport - A449 - A49 - Hereford - Leominster - Ludlow ja huomattavasti kapeampi tiestö alle, eli A4117 - B4364 (melkoista kärrypolkua, joilla ainakaan suoriin osuuksiin saati kulku-uran leveyteen ei oltu panostettu) - Faintree - A458 Bridgnorth - A442 - Telford - A518 - A4640 ja lopulta lyhyt katu Muxtonin hotellin pihalle kellon näyttäessä siellä 21:30 UTC. Pelkkää siirtymätaivalta minimitauotuksella.

Paikallisten kuskien perään lähteminen tai varsinkaan kisaaminen oli turhaa varsinkaan noilla kapeilla kolme-nelinumeroisilla teillä, kun itse ei yhtään tiedä mitä kaikkea seuraavan mutkan takaa löytyy. Moottoripyörällä olisi päässyt helpommin takaa nopeasti lähestyneiden alta pois, mutta auton korin ja muiden turvavälineiden tarjoama lisäsuoja kelpasi hyvin. Eivätkä he taida aina tietää itsekään, kerran yhden kapeimman tien varrella vastaan tuli rypäs poliisiautoja ja ambulansseja vilkkuineen, sireeneineen, kaikki ne peijakkaan kovaa edeten - liekö jossain taas kolahtanut?

Muxton

The White House Hotellin Respa antoi huoneen alakerran päädystä ja lupasi että saan käyttää myös kerroksen päädyssä olevaa hätäpoistumistietä, jos se koirien kanssa liikkuessa olisi meille helpompaa. L&L -Resor  (Laura & Lateroom.com) hoiti senkin majoitusvarauksen hienosti.

Alkuun

Päivä 23. Muxton - Llandudno

14.8.2017

Tuolla olisi viihtynyt toisenkin vuorokauden sen ollessa sitä mutkattoman mukavaa ja rauhallista englantilaista majoitustyyliä, huoneessa kerrankin tasalämpöinen suihku ja kylpyamme, kaikkialla mukavaa henkilökuntaa. Ja hyvää ruokaa ainakin aamiaisella, jossa lämpimät tilattiin erikseen kuvan kylmien alkupalojen, sekä teen/kahvin lisäksi. Paksut, vahvakuvioiset matot ovat talvella varmaan enemmän kuin tarpeen..

Aamupalaympäristö

Päivän reitti ei poikennut juuri mitenkään aiemmista, mitä nyt ajosuunnassa oikealla puolella alkoi näkyä yhä enemmän rannikkoa ja merta. Irlantiin ei olisi pitkä matka Holyheadin sataman kautta, samoin Isle of Man alkaisi olla lähellä.

Llandudno

Rantaelämä ja -lomailu taitavat olla tämän noin 21 000 asukkaan kaupungin suurimpia vetovoimatekijöitä.

"Llandudno Ski and Snowboard Centre" ja näkymä rinteestä alas lahdelle. Edessä vasemmalla alhaalla on näkymättömissä paikallinen merelle yltävä laituri eli Pier, keskellä lahden takana näkyvä niemi nyppylöineen on jo seuraavan asutuskeskuksen rajalla. Llandudnon keskusta täyttää oikealle jäävän ranta-alueen sekä muutaman kilometrin sisämaata. Tämä niemi mäkineen toimii myös ulkoilu- ja laskettelu- sekä kelkkailukeskuksena tarjoten myös osalle kaupungin asukkaista korkeampaa tonttimaata asuntokäyttöön. Takavasemmalla on asutusta ja alempana -oikealla lisää ranta-aluetta, sekä niemen ympäri kiertävän yksisuuntaisen rantakadun loppupää. 

Laskettelurinteeltä alas lahdelle

Rinnetien kallistus kuvan etualalla lienee samaa prosenttiluokkaa kuin Berctesgadenin 24%, millähän peijakkaalla paikalliset pärjäävät tienpintojen joskus liukastuttua talven kuluessa? 

Alkuun

Paikallinen opaste mäen oikealla puolella olleella rannalla. Edellinen kuva on napattu otsikon TOWN TRAIL-tekstin kohdalta noin 1 cm alaspäin, päättyvän valkoisen tien päästä.

Opaste rannalla

Auton parkkeeraus suunnattiin kuvan ranta- ja seuraaville poikittaisille lähikaduille.

Rantakadun Gloddaeth Crescent varrella koko sen pituudelta on molemminpuoleiset maksulliset parkkipaikat, joista kello 18-08 välillä ei tarvitse maksaa mitään ja koko päivästäkin menee parkkimaksua vain 4,5 £. Parkkipaikkoja ei turistiaikaan riitä kaikille ja sikäläisen rahauudistuksen oltua vielä kesken osa rannan kolikkoautomaateista hyväksyi vain vanhat punnan tai pienemmät kolikot, joita paikallisista kaupoista sai enää aika heikosti vaihdettua.

Kolikonvaihto onnistui suuraavan kartan K-nuolen kärjessä, jossa pienen puiston vierellä on peliautomaattiyritys seteleitä kolikoiksi vaihtavine koneineen. Luottokorttimaksaminenkin onnistunee myöhemmin. Viiden minuutin kävelymatkan päässä olevalla rautatieasemalla löytyy maksullista parkkitilaa. Viereisen Parc Llandudno Retail Park:n pihalla pysäköinnin hinta oli 2 £ per tunti.

Yksi iltalenkki karttapohjalla, jonka vasemmassa reunassa on käyty TakeAway:ssakin. Samaan kuvaan on lisätty muutama seuraavien päivien paikka näkyviin. H = Hotelli, P = Ilmaisparkki, K = kolikonvaihtokone, B = Bubbles-niminen pesula.

Llandudno kävelylenkki ja paikkoja kartalla    Pökäleet talteen tai..
Copyright Google Maps


Oikealla näkyy syy miksi emme kävelleet koirien kanssa varsinkaan rantojen uima-alueilla, vaikka mahdollisten kiinteiden jätöksien korjaaminen olisi tuollakin ollut normirutiinia.

Keskustan rantakatua yövalaistuksessa, kuvausssuunta edellisen mäen vasemmalle reunalle. Kaupunki jatkuu tuon lyhyehkön mäen vasempaan reunaan saakka.

Rantaa mäelle päin iltavalaistuksessa

Pienelle kamerajalustalle olisi noissa valaistusolosuhteissa ollut käyttöä; jatkossa homman hoitaa noin kiloisen kameran kannatteleva Gorilla.

Alkuun

Päivä 24.  Llandudno - Snowdonian kansallispuisto

15.8.2017.

The Broadway -hotellin ylemmistä kerroksista pääsisi suoraan ruokailutilaan takana näkyvällä hissillä pehmeäpintaisten portaiden sijaan, hieman erikoinen ratkaisu joskin aamuisin asiakkaiden käytössä. Kuten aamiaislistasta näkyy, ei Continental Breakfast ollut muodissa tuollakaan.

What do you have in mind today?

Reilusti kuitua vatsalle ja greippilohkoja kolesterolia vastaan, erilaisia mehuja, kahvia, energiapakkaus FEB (Full English Breakfast) tai jotain muuta haluamaansa. Hotellin emännän valtakuntaa, suvereenisti. Aamupalojen yhteydessä minulle annettiin aina folioon käärittynä pari-kolme kuumaa tai viileämpää "Edward of Conwy award winning"-aamiaismakkarapötköä mukaan, jotta koiratkin saisivat oman osansa tarjoiluista. Kiitos, hyvin näkyivät maistuvan, koiriahan ei saanut jättää huoneeseen yksin kuin aamiaisella käydessään.

Yksi lisä- eli kolmas yöpyminen järjestui lomakaudesta huolimatta, jolle tuli tarvetta lähinnä vaate- ja kalustohuollon vuoksi.

Tiemaisemaa rantatiellä Llanfairfechanin luona. Rantakallioita puhkovia tunneleita riitti.

Tunneleiden pätkimää rantatietä

Alkuun

Alla näkyy päivän ajoreitti muutamin lisämerkinnöin, ne ovat vain kalpeahko aavistus tarjolla olleista maisemista.

Alueet kartan vasemmalla reunalla ovat täynnä kapeita kylä- ja todella kapeita peltoteitä, kyliä, paljon ihmisiä ja liikkujia sekä komeita rannikkomaisemia. Hidasta ajettavaa lähes kaikkialla. Holyheadin lauttasatamassa käynti jäi tällä kertaa tekemättä, mutta hoitunee joskus tulevaisuudessa vaikka Irlannista palatessaan. Jos kartassa näkyvän alueen haluaisi vähääkään perinpohjaisemmin kierrellä ja tutkia, niin 2-3 kokonaista päivää kuluisi helposti; korkeammalla olevia patikkapolkuja seuraillen vähintään viikko. Vihreällä merkitty on ainakin ajettujen alueiden kohdalta erinomaista jos tuollaisesta, vaihtelevasta maisematyypistä pitää.

Snowdonian kartta Copyright Google Maps

Viimein oli aika pitää yksi QSO 2m:lla kutsulla MW/OH5XB/M, vastapuolena walesilainen radioamatööri, oma sijaintipaikka Pwllheli. Yksin ajaessa oli parempi pysähtyä tiensivuun, kuin monofonin PTT:n käytön yhteydessä koettaa keskittyä kylätiehen liikkujineen ja puhua samalla, välillä merkitä tietoja lokiin, liikaa riskejä niin kauan kun mukana ei ole riittävän helppokäyttöistä ääninauhoitinta. Kutsun muotokin teetti hetken töitä omille aivoille: MW = Walesin maatunnus koska pidin yhteyttä sieltä, / erote, OH5XB on oma kutsuni, / erote ja M = olin ajoneuvolla liikkeellä eli Mobile. Radiolaite kädessä kävellen viimeinen kirjain olisi P eli Portable. Englannissa ja Skotlannissa vain ensimmäisen kauttamerkin edellä olevat merkit vaihtuisivat.

Nefyn ja sen rantaa takaisin päin, eli kartalla suurinpiirtein takaisin itäkoilliseen:

Nefyn ja rantaa koilliseen

Alkuun

Snowdonian

Lisätietoa luonnonpuistosta: [https://en.wikipedia.org/wiki/Snowdonia].

Vihreällä alueella on paljon puiden lehvästön alla olevia varjoisia tietunneleita, jyrkkiä mäkiä ja suuria korkeuseroja, peltoja, metsiä, kosteikkoja, vehreitä maastonkohtia ja vastavuoroisesti korkeammalla myös paljasta nummimaastoa sekä pieniä järviä. Sekä tasaisella vanhoja kapearaiteisia rautateitä, joista tässä lyhyt esimerkki Canon G10-kameran taltioimana [L] (Youtube)

Punaisella laakso-merkinnällä huomioitu kohde on yksi brittien eri autoiluohjelmista tutuista kuvauspaikoista, valitettavasti kuvaaminen jäi vain tuulilasikameran varaan kuljettajan keskittyessä ajamiseen ja maisemien ihailemiseen. Tuulilasikameran Full-HD -kuvaa voi katsella tuolta [L] (Youtube). Valitettavasti kojetaulu heijastelee vähän ruudussa.

Alla oleva kuva näyttää näkymän vastapuolelta siihen samaan risteykseen, mihin linkissä oleva video päättyi.

Snowdonian B4391-risteys korkeammalle

Alkuun

Tuo maisema löytyy B4391 varrelta ylängön alkaessa muuttua alamäeksi Ffestionigin suunnalla. Aikamoisia puupeltoja korjataan näemmä tuollakin.

Lasteutuminen alamäkeen alkoi

Horisontissa pitäisi näkyä myös meri, mutta noissa valaistusolosuhteissa sen esiinkaivaminen olisi pimentänyt lähimaaston värit piiloon. Kuva ei siis ole reilusti oikealle kallellaan vaikka äkkiä katsoen siltä ehkä näyttääkin.

Blaenau Ffestiniog -keskustassa sen läpi menevällä A470-tiellä näytti tuulilasikameran tallentamana tällaiselta [L] (Youtube). Mukavan näköistä seutua sekin.

Llandudnon länsirannalla oli illankähmyssä pilvisempää. Ja ilma oli sakeanaan rannalta sisämaahan lentävää hiekkapölyä, siksi nämäkin kuvat on napsittu Sony M5-kännykkäkameralla. Oikealla oli suuri meriuimaranta varsin tarkkaan määrättyine harrastusalueineen [L] ja vaatimuksia käytölle [L].

Länsiranta ja uittoallas
===>
Kuvan vesiallas ei ole lasten tai lintujen uitto- eikä kahluuallas, vaan se on kyltin mukaan tarkoitettu vain pienoismallipurjeveneiden uittamiseen (Model yacht pond only). Aivan, miksi tehdä jotain nuhaista pikkulämpärettä kun voi tehdä kerralla kunnollisen. Ja noiden taaempana olevien talojen toisella puolella oli vähintään samankokoinen alue pienoismallirautatielle, jossa asiakkaat saivat ilmeisesti istahtaa arviolta noin 20-30 cm leveiden raiteiden päällä puuskuttaneiden pienoishöyryjunien avovaunuihin.. Linkki West Shore Miniature Railwayn sivuille [http://www.nwmes.org.uk/]. Harmi että se oli jo kiinni tuolta päivältä.

Tällä alueella, kuten tuolla takavasemmalla olleen laskettelukeskuksen yläpäässä eilen, näkyi paljon Lähi-Idästä tulleita henkilöitä muun muassa mustine pukuineen, hattuineen, hius- ja partakiharoineen. Harvemmin vastaan tulleita turisteja riitti tuonnekin saakka.

Autolle löytyi hotellin läheltä kadun varrelta ilmainen parkkialue, josta hotellin väki ei aiemmin maininnut mitään. Lienevät säästelleet ruutuja paikallisten asukkaiden tarpeisiin mikä toki oli heidän kannaltaan aivan OK.

Rannan vasen puoli Llandudnossa

Alkuun

Päivä 25. Llandudno

16.8.2017

Pakollista porrasjumppaa oli onneksi edes vähän tarjolla, tässä Broadway-hotellin pehmustettu portaikko sisältä. Kenkien pohjat tarttuivat pehmeään mattoon mutta mahdollinen kaatuminenkin olisi ollut pehmustettua, ainakin keskikuilun ulkopuolelle suuntautuessaan. Olisikohan vieraiden korkealla keski-iällä vaikutusta materiaalivalintoihin ja pehmustuksiin.

Porraskäytävä rappuineen

Vaatehuoltopäivä, nyt on hyvä tilaisuus poiketa kolikkopesulassa, joista on kertynyt hyviä kokemuksia muidenkin reissujen ajoilta.

Respan neuvomana noin viiden minuutin kävelymatkan päässä rautatieaseman vasemmalla puolella löytyi Bubbles Laundrette. Kustannukset isomman pesu- ja kuivauskoneen käytöstä: 0,7 £ pesuaine + 3 £ jolla pesu n. 30 minuuttia + 4£ jolla kuivaus n. 40 minuuttia. Ei muita kuluja kun koneiden täytöt ja tyhjennykset teki itse, muuten olisi tullut 24 tuntia kokonaisviivettä työjonosta johtuen. Erinomaista palvelua tuollakin joskin kuivien vaatteiden viikkausjälki oli kyllä hieman kotikutoisen oloista. Tein itse ja säästin, aikataulusyistä.

Syysvärejä alkaa näkyä jo täälläkin. Kuva on otettu pesulan viereisen pubin ulkoilmasta.

Syysvärit esiin

Rankkaa hommaa on tämä odottaminen. Tuo tumma vieläpä erinomaisen makuinen olut on paikallista 8+ -prosenttista, josta mainittiin erikseen - jos olisin ollut vaikka moottoriajoneuvolla liikkeellä. Pöydänalusosasto värisytteli viiksikarvojaan ja tuhahteli aikansa ruokien saavuttua pöytään..

Pesulan koneiden pyöriessä.. No niinpä näyttää olevan

Loppupäivä meni koirien kanssa kävellessä, autoa huomista varten valmiiksi pakatessa ja ulkona penkeillä kirjan kanssa istuskellessa. Illalla piti vielä maistaa reissun ensimmäiset terävät, hotellin pitäjän kehumat 1 x wiski ja 1 x gini, molemmat paikallisia tuotteita. Oikeassa hän oli, joskin toistakymmentä paikallista kilpailijaa jäivät vielä makutestaamatta.

Tästä paikasta jäi kaiken kaikkiaan vallan mukava mielikuva, tuolla voisi yönseudun joskus myöhemminkin viettää.

Alkuun

Päivä 26. Llandudno - Baldock, (Englanti)

17.8.2017

Siirtymäpäivä Baldockin Extra Motorway Service Area:n hotellin ja muiden tienkäyttäjien palvelujen äärelle.

Llandudnosta Baldockiin Copyright Google Maps

Viimeinen vilkaisu taaksepäin. Llandudno Junction/Deganwy.

Llandudno Junction ja Deganwy taustalla

Matkan varrella maisema muuttui koko ajan tasaisemmaksi. Helppo, joskin suurten kaupunkien vaikutusalueella hieman ruuhkainen ajoreitti. Yhdellä moottoritien pätkällä kerättiin myös pientä tienkäyttömaksua (Midland Expressway Limited, Tariff: Weekday, 11 £).

Yksi QSO matkan varrelta 2m:llä riitti (englannissa kutsulla M/OH5XB/M), enempään ei ajaessaan viitsinyt ryhtyä.

Vähän myöhemmin ohitimme useiden pienten siltojen ohessa pienen laivan mallisen esineen. Ja sehän se oli, kuvassa näkyy yksi sikäläisen kanavajärjestelmän risteyskohdista (Shropshire Union Canal). 

Panoraama kanavan risteyksestä veneineen
===>
Kokeilematon mutta harkinnassa ollut liikkumismuoto muutamaksi kiireettömäksi lomapäiväksi hyvässä seurassa.

Näkymä edellisen sillan kaaren alta Middlewichin kanavalle ankkuroitujen laivojen suuntaan.

Middlewich-kanavan suu sillan alla The Jolly Tar -kyltti edellisen vieressä

Ja kanavan toisella puolella olleen pubin kyltissä kiinnostusta herätti sen toiseksi alimman rivin teksti. Mitä sitten tarkoittaneekaan.

Hotellihuone löytyi moottoritien läheiseltä huoltoalueelta jossa oli myös bensa-asema sekä yhden rakennuksen sisällä ainakin viisi erilaista ravitsemusliikettä + kahvilat päälle. Auton sai joka yö hotellin pääsisäänkäynnin luo ja sen kolmella sivulla aluetta oli sopivia ulkoilualueita koirille, huonekin oli hinta-laatusuhteeltaan aivan kelvollinen. 

Huoltoalueen pihaa illemmalla

Vain kaupunki- tai kyläkeskusta puuttuu aivan vierestä joskin lähistölle jäi vanha, noin 10 000 asukkaan vanha markkinakaupunki Baldock: [https://en.wikipedia.org/wiki/Baldock].

Alkuun

Päivä 27. Baldock - Duxford

18.8.2017

Mitäs kun hotellihuoneen hintaan ei kuulunut aamiaista? No viereisestä baarista löytyi tuollaista.

Baldock Extra Motorway Service Area ja paikallinen pikkukahvila

Madame Valerie Breakfast isoine Cafe Latte -kahveineen maksoi 11,3 £ ja nälkä pysyi poissa hyvin, tuossa tapauksessa se mahdollisti viisi tuntia kävelyä Duxfordin lentokentän alueella ja sen lukuisissa rakennuksissa.

Duxfordiin saakka ehdimme kentän avautumisaikaan kello 10 AM, jolloin pientä jononmuodostusta kentän sisäänkäynnissä oli jo havaittavissa. Lisätietoja [http://www.iwm.org.uk/visits/iwm-duxford].

Päivän ajoreitti:

Reitti Duxfordiin kartalla Copyright Google Maps

Koirille ei annettu lupaa alueellepääsyyn kun se heillä lasketaan toimivaksi lentokentäksi asianmukaisine sääntöineen, onneksi ensimmäisen suuren hallin takana oli aina varjoisa paikka (Coach parking-alueella), jonne ne voi jättää autoon nukkumaan kunhan ilma kiertää ja juomavettä löytyy koko ajan. Aika monta muutakin autoa siellä oli samasta syystä, alue on valvottu ja henkilökunta käy sovittaessa ajoittain autolla kuuluttaen tarvittaessa auton omistajan paikalle. Erinomaista palvelua.

Alkuun

Portin vierellä oli pari kylttiä koululaisryhmille:

Kyltti koululaisille, 1 

Ja kyltti # 2 ==>
Tuossa alla lienee se toinen lentokuntoinen Catalina maailmassa. Jokin lento-ohjelma nousuineen -laskuineen oli harjoiteltavana useampaan otteeseen.

Catalina sivulta ennen mottoreiden käynnistystä
=>

Alkuun

Kentän pinnassa leijui melko pitkään yksi nykyaikainen taisteluhelikopteri, jonka poistuttua korkeammalla näkyi myös erilaisia lentokoneita eri vuosikymmeniltä sekä taitolentoryhmä harjoittelemassa kuvioitaan myöhempää lentonäytöstä varten? Mukavaa videomateriaalia jäi G10:n muistikortille, kuten viereen parkkeeranneesta [L] (Youtube) ja startanneesta [L] (Youtube) Spitfiresta, lähtöön valmistautuvasta Catalinasta [L] (Youtube), sekä laskeutuneen Catalinan rullauksesta takaisin [L] (Youtube) alueen kauimmaisen maa-ajoneuvohallin kohdalla. Myös De Havilland Dragon Rapide lennätti yleisöä pitkin päivää.

Paluu Jenkkien leko-hallin kahvion kautta läheiselle radioamatööriasemalle GB2IWM. Siellä oli radioamatööriaseman edustan käytävällä pienen WW II-radionäyttelyn lisäksi Lancaster-pommikoneen radistin työpisteen mallikappale sekä mahdollisuus kokeilla sähköttämistä aidolla sen ajan sähkötysavaimella, josta jaettiin myös työskentelytodisteet nuorimmille). Lopuksi vielä kiemurteleva paluureitti muutaman paluusuunnan hallin kautta lipunmyyntipaikalle.

Jenkkien hallin kahvilassa Cappuccino Regular maksoi 2,6 £ ja Ham Salad Bloomer 4,5 £, hintataso normaali ollakseen tuollaisessa kohteessa.

Paljon oli lentokoneiden ja muiden välineiden entisöintejä menossa, työn alla edelleen oleva Beufort oli jo paljon pidemmällä lentävien koneiden rakennushallissa. Tuossa alla on taas yksi uusi projekti, jota voisi halutessaan tukea sopivalla summalla. Huomaa alaetuikkunan somiste.. Kuvan keksinnön ja pari muuta saman tyyppisarjan lentokonetta voi nähdä lennossa noista: [https://www.youtube.com/watch?v=I4GKYDCgNNw], [https://www.youtube.com/watch?v=2zMPrOE3Wpc] sekä
[https://www.youtube.com/watch?v=WeBPOxPsVfI].

Ainoa lajissaan, odottaa entisöintiään

Koneen henkilöstöllä oli työnsä realiteetit hyvin hallussa.

Lisäselvennystä edelliseen

Jotain tuollaista tai vastaavaa ydinasemallia (25 ktn, tjsp) lienee ollut tarkoitus lentokoneista pudottaa, kuvan mallikappale on kuvattu 8.9.2017 Gosportin Explosion Museum of Naval Firepower-museosta. Filmillä näytettiin sen pudotustestejä. Ydinaseriisunnan yhteydessä nuo kerättiin siellä esitetyn filmin mukaan pois lentojoukoilta ja räjäyttimet sun muut kriittiset komponentit poltettiin valvotusti.

Pommikoneesta pudotettava ydinase, alkupään malli

Alkuun

Viisi tuntia meni helposti ulkona ja halleissa katsottavaa reilusti valikoiden. Kolmas käyntikerta vuodesta 1992 alkoi jo vaikuttaa. Valokuvia parempi vaihtoehto on käydä tuolla aivan itse, kunhan aikaa on KUNNOLLA käytettävissään.

Jokasyksyiset lentonäytökset saattaisivat olla erityisen näyttäviä ja ruuhkaisia, kuten [http://britishairshows.com/british-uk-airshows-2017-dates-and-calendar.html].

Duxford ja yleisölennätykset      Lancaster pommikoneen radistin työpiste
Ei, en käynyt kiusaamassa itseäni tuon ylimmän lennon hinnalla.      Ylläoleva on Lancaster pommikoneen radistin työympäristö.

Viestimiehille ja muille radioista kiinnostuneille löytyy läheltä toinenkin vierailukohde, jos se vaan on silloin auki: [http://www.rafsignalsmuseum.org.uk/]

Poistuminen alueelta tapahtui täkäläiseen normityyliin vesisateessa. Josta siirryttiin sujuvasti paluusuunnan yhden kylän pubiin lounaalle: Green Man, Community Owned Free House Thriplowissa, viihtyisä paikka koirien juottopisteineen kaikkineen.

Juotavaa, Sir

Suorittu paikka, ilmankos ruoka kun oli hyvää vaikkei sitä perinteellistä pubiruokaa mukaellutkaan. Nuorten naisten pyörittämä bisnes, joilla oli erittäin hyvä ote sekä miellyttävä käytös vierailun alusta loppuun.

Illalla jatkui vielä paluureittien tutkiminen, Dover-Calais lautta ei oikein innostanut joten Harwich - Hook van Holland lautta voisi sittenkin olla hyvä vaihtoehto tilan niin salliessa. Varttituntia myöhemmin varaus oli selvä.

Alkuun

Päivä 28. Baldock

19.8.2017

Lauran varoiteltua Cambridgen keskustan parkkeeraushaasteista päivä meni vähän lähempänä, Cardingtonin jälkeisissä pikkukylissä, peltoaukeilla ja alueen pienimuotoisella tiestöllä pyöriessä. Hiekkapätkiä ei allemme osunut.

Baldock-kierros-kartalla Copyright Google Maps

Deadmans Cross ohittui sujuvasti, samoin Summerfields Miniature Railways Silver Endissa. Tesco Express sai myytyä piirastiskistään tuoreina 5 x Melton Mowbray Pork Pie, Mini á 0.40 £. Suosittelen maistamaan niitä myös lämpimänä, jos kohdalle joskus sattuu.

Peltoalueella Budna Rd:n suunnalla kauempaa viljapellon reunalta kuului haulikon laukauksia, olisikohan kyyhkysjahti ollut menossa toisaalle vauhdilla lentäneestä lintuparvesta päätellen. Tuolla näkyy olevan muotia paksut suorakaiteen muotoiset olkipaalit, joista näköjään voi kasata pellolle vaikka ison navetan kokoisen olkipaalirakennuksen siirrettävin harjakattorakentein.

Joillain paikoilla rakennuksiin oli tehty myös olki- tai ruokokattoja, joissa ylimpänä oli erillinen harja ja koko komeuden päällä ohut galvanoitu teräslankaverkko (ohuempi ja tiheämpi kuin normaalin katiskan verkkomateriaali).

Ruokokottoja 

Public Footpath-kylteillä merkittyjä kävelyreittejä näkyi harvakseltaan peltojen väleissä, hiekkateillä ja metsissä. Jokamiehenoikeuttahan ei tuolla ole.

Public FootpathRolls Royce tiestöllä, malli vanhempi

Vanhemman näköinen Rolls Royce tuli vastaan peltokaistoja halkovalla tiellä. samoin kuin useita Caterhameja milloin yksin, milloin pitkinä jonoina [http://uk.caterhamcars.com/]. Ja yksi tuollainenkin: [http://www.arielmotor.co.uk/atom/overview/], monien muiden vanhojen avoautojen ja yksittäisten museomoottoripyörien lisäksi.

Laadultaan ja hinnaltaan erinomaisen lounaan The Crown, 2 Ickwell Rd, Northill nauttimisen jälkeen päästiin pian paikallisen lentokentän Old Warden Aerodrome, Biggleswade kohdalle, jossa oli alkamaisillaan lentonäytös. Ellei eilinen olisi mennyt Duxfordissa niin olisin kaartanut kentän portista sisälle. Kentän ympärillä olleiden peltojen aidoissa näkyi myös tuollaisia kylttejä.

Varokaa lentokoneita     Varalaskeutumispaikalle meno kielletty

Matkaa ei paljoa kertynyt mutta nähtävää riitti ja aika kului kuin siivillä. Aina ei tarvinnut hankkiutua suuriin asutuskeskuksiin, vaikka Cambrige varmasti vähintään yhden päiväkäynnin arvoinen olisi; muistettakoon vaikka se yksi vanhalla Jaguarilla ajellut Mr. Morse alaisineen, joita sai seurata parinkin sarjan verran.

Illemmalla paikallisella huoltoasemalla piti lisätä hieman moottoriöljyä koneeseen (kokonaiskulutus oli yksi öljylitra siihen mennessä vajaan 8000 kilometrin matkalla, kun esimerkiksi vuoden 1983 Suzuki GSX-1100 ESD:llä vastaavassa ajossa moottoriöljyn kulutus olisi ollut luokkaa 5-6 litraa + ketjujen öljy päälle. Auton pesu maksaisi hinnaston mukaan 1 - 7 £, mutta myyjä ei osannut sanoa esimerkiksi vahan määrästä mitään -  olkoon, kun magneettikiinnitteisten VHF-piiskojen syöttökaapeleiden teippaukset sun muut olisi pitänyt purkaa ja auton pinnan kuivamisen jälkeen uusia.

Kamat siihen malliin kasaan ja herätyskello vireeseen niin, että auto starttaa pihalta tasan 06:00, jolloin Harwichin satama-alue koppeineen olisi edessä noin kello 08:30. Laiva irtoaisi satamarannasta kello 10:00.

Alkuun

Päivä 29. Baldock - Scriphol, (Hollanti)

20.8.2017, sunnuntai.

Baldock Extra Motorway Service Area -> Harwich. Autolautalla Harwich -> Hoek van Holland, josta edelleen ajoa hotelliin Scripholin lentokentän vierelle.

Englannista lautalla mantereelle, kartalla. Copyright Google Maps

Merireitti vähän tarkemmin aprs-kännykkäpaikannuksen näyttämänä. Akun matalan varaustilan vuoksi kännykän gps oli valtaosan meriajasta sammuksissa.

Merireitti vähän tarkemmin Copyright Google Maps

Hotellin respan eilinen aika- ja reittilaskelma olisi ajattanut huomattavasti alemmaksi Lontoon yläpuolisten moottoriteiden kautta, mutta onneksi tuohon aikaan sunnuntaiaamua ei suorallakaan reitillä kummempia liikenne-esteitä esiintynyt. Oli suorastaan ilo ajaa aamutuimaan noilla kapeilla ja tyhjillä, usvaisista laaksoista kumpuilevien peltojen välisillä maalaisteillä auringon noustessa koko ajan ylemmäksi horisontista. Paitsi silloin kun yksi sepelkyyhky lensi matkustajanpuoleiseen A-pylvääseen niin että kajahti, lukkojarrutus tai väistö ei koirien vuoksi ollut optio. Tuulilasin hajoaminen lienee kolahduksen perusteella ollut aika lähellä. Mopolla liikkuessaan tuo olisi saattanut kuskin kehoon osuessaan tuntua varsin makoisalta, kypärään osumista ei kannata sen enempää mietiskellä. Vähän ajan päästä toisessa alkupään pikkukaupungissa auton etupuskuriin lensi pulu, muita lähikontakteja ei tällä reissulla onneksi kohdalle osunut.

Tiet olivat hyviä kaikkialla. Huoltoasemia oli aika vähän avoimina tuohon aikaan päivästä, hyvä niin etenkin ulkoiluajan maksimoimiseksi satama-alueen nurmikoilla. Tankkaushinnat pyörivät 95:n osalta pääosin luokassa 1,149 - 1,119 £/litra.

Alkuun

Harwich

Pääsimme perille noin 18 000 asukkaan Harwichin sataman autojonoihin noin 30 minuuttia ennen check-in -ajan alkua, joten heti sivummalle juoksutetut koirat pääsivät tarpeilleen, olihan edessä useamman tunnin pituinen merimatka todennäköisesti Pösön takapenkillä. Kirjautumiskopilla jouduin allekirjoittamaan asianmukaisen vastuuvapauspaperin Stena Linelle, kun Pösö vaikutti vielä silloin toimivimmalta koirien kuljetusvaihtoehdolta (koirien kennelpaikkatarve olisi kuulemma pitänyt ilmoittaa jo lippujen tilausvaiheessa). Ja joka todennäköisesti vaikutti myös auton parkkipaikkaan laivan autokannella. Tilasin tuonkin matkan tutun aferry.com-nettipalvelun kautta enkä moista tekstiä muista edes nähneeni, no ensi kerralla sitten myös se pieni präntti eli mutka laivayhtiön sivujen alareunojen kautta. Varaukseen liittyvä kuitti näkyy tuossa [L].

Video auton ajosta Stena Britannica-laivan keulan kautta autokannen takaosaan, tuulasikamera, Full-HD, [L] (Youtube).

Jätin koirat ensin autokannelle takaluukun eteen jonojärjestyksessä toiseen autoon, mutta olosuhteet huomioiden (kuuma, pakokaasuja, heikko ilmanvaihto, auton ikkunat olisi pitänyt jättää reilusti auki ja pistää pari vesiastiaa piripintaan täytettyinä takaosaan, ei pääsyä koirien luo matkan aikana) kysyin heti laivan yhdeksännen kannen keulan Infosta mahdollisuutta saada ne sittenkin kenneliin, joka onneksi sopi heille kun viilennetystä kennel A:sta löytyi tilaa. Vieläpä ilmaiseksi. Jos ei olisi tilaa majatalosta löytynyt, niin auton rekisterinumero olisi kuitenkin pitänyt ilmoittaa heille.

Eikun vaan koirien kanssa kolmannelta eli autokannelta laivan peräpäästä hissiin ja nousu yhdeksänteen kerrokseen, kävely kaiken kansan seassa laivan keulan Infoon näytille josta annettiin tarvittavat paperit ohjeineen. Josta siirtyminen Infon vasemmalta (keulan) puolelta lippusiiman takaisia Red stairs / Rode trap yhtä kerrosta alemmaksi kannelle 8, numerokoodi kennelin A ulko-oveen, koirat vapaiksi isoon yksiöön kuvassa oikealla alhaalla, pullovettä tarjolle omaan astiaan ja pois. Kennelin lattia lainehti jo mennessä kuivaruuasta yhden 2. kerroksen asukkaan kaadettua ruokakuppinsa häkkinsä harvaa oviseinää vasten.

Kennel A, säännöt Kennelin ovelta sisälle  Isommat häkit ovat alhaalla

Kaikki koirat pysyivät joko siellä, tai uikutuksesta päätellen osa autokannella autoissaan, millään niistä ei tiettävästi ollut muuta kuin viereisen kyltin mahdollisuutta päästä ulkokansille. Muista poiketen se polkupyörällä koiraansa lasten pp-kuljetuskärryssä kuljettanut, vanhan ison koiran omistaja taisi matkustaa koiransa kanssa 7. kannen ainoalla sallitulla alueella, ulkona tuulensuojaisen ulkopartaan vierellä.

Alkuun

Harwich:n itselleni ennen näkemätöntä rantaa laivan kannelta hieman kauempaa nähtynä. Panoraama, vasen reuna.

Harwichin keskustaa mereltä, vasemmalle
==>
Autolautta- ja säädettäväjalkaisen öljynporaustornin sisältävä satama näkyvät tuolla pusikon takana. Panoraama, keskiosa.

Keskiosa autolauttasatamineen

Harwich:n keskustan oikeata reunaa, autolauttasatamaan vievä vesireitti menee tuon punaisen majakkalaivan (?) kohdalta vasemmalle. Panoraama, oikea reuna.

Harwichin lauttasataman suu, oikealle ==>
Kuvasta vielä reilusti oikealle lahden toisella rannalla on suuri konttirahtisatama laitureineen, nostureineen ja muine laitteineen.

Alkuun

Aamupalan (pikkupullo punkkua laivan ulkokannelle vietynä 4,1 €, FEB 7,9 €, kaksi siivua juustoa 1,4 € ja kuppi kahvia 2,7 €, kaikki yhteensä 13,4 €) ehti nauttimaan vasta laivassa, onneksi ruokailutilaa vapautui helposti vaikka aika ahdasta tuntui kaikkialla muualla olevan. Mukana repussa oli myös yksi pokkari, joten maisemien kuvaamisen jälkeen oli hyvää aikaa viettää muutama aurinkoinen joskin vilpoisa tunti ulkokannella sen ja VHF-radion kuuntelun parissa.

Merellä Felixstowen rannan yläpuolella näkyi suuri määrä tuulivoimaloita ja muutamia öljynporauslauttoja tukilaivoineen, alempana kanaalin alueella lisäksi tavallisia rahti-, säiliö-, LNG- ja muita vastaavia aluksia. Kännykällä sai muutaman manuaalisen aprs-paikannuspisteen kartalle ennen kuin roamauskelpoiset kännykkäverkot hävisivät hetkeksi horisonttiin. Laivassakin olisi ollut verkko saatavilla mutta sen siirtokyky aikanaan mantereen läheisyydessä ei tiedonsiirtonopeudellaan ainakaan positiivisesti hätkäyttänyt.

Laivan kauppaan sai myös erillisen kupongin, jolla olisi voinut ostaa ei kartonkia vaan yhden kokonaisen topan normaalia halvempaa tupakkaa.

Perillä koirien haku piti tehdä reilusti ennen laituriin menoa ja samalla puhdistaa häkit seuraavia varten, meidän tapauksessamme vain kuivata lattia kokoontaittuvan silikonikumisen vesikupin reunan jäätyä tassun alle. Haun jälkeen saimme odotella joko keulan yhdeksännen kannen sivukäytävällä lippusiiman takana, tai seitsemännen ulkokannen pienessä nurkassa lupaa lähteä johdetusti alas autokannelle. Kennelin viereinen lemmikkieläinhissi kulki normaalisti kansiväliä 9-8-7 muttei ilman avainta muualle, ilmeisesti ei edes satamassa. Onkohan tuollakin voimassa samantasoiset säännöt kuin joissain englantilaisissa hotelleissa, jonne lemmikin vienti huoneeseen saakka aiheuttaa ko. huoneen täydellisen siivouksen desinfiointeineen sun muineen.

Autokannelle saakka pääsee vasta laivan peräluukun auettua. Allekirjoittaneen auto oli ensimäisten poistuvien joukossa laivan perässä; sen verran pitkään pitivät meitäkin yläkerrassa Infon luona että kävelyluvan saamiseen mennessä peräpään autokannelle vievät raput ja hissit olivat tupaten täynnä muita sinne meneviä. Aikansa sen ruuhkan purkautuminen vei ja jo lähtövalmis jono Pösön takana odotteli ulosajovuoroaan.
Alkuun

Hoek van Holland, (Hollanti)

Jälleen uutta maisemaa havaittavissa, toinen uusi tuttavuus saman päivän aikana. Noin 9 000 asukkaan Hoek van Holland alkaa tulla näkyville, satamalaituri on vielä vielä edessä. Aallonmurtajia, bunkkereita ja kaikenlaisia muita rannan rakennuksia näkyy kännykkäkameran taltioimana.

Satamaan saapuminen, maisemaa vasemmalla reunalla.
=>

Alkuun

Satamasta ulos päästyämme ajoin vähän sivummalle oikomaan koipia ja samalla muun muassa vanhaa Troposcatter-aseman antennifarmia ylempää pohjoisesta päin katsomaan. Tuo Kylmän sodan aikainen Jenkkien releasema oli GE:n mukaan suurinpiirtein Martlesham Heath, UK ja Bruggen AB (BGN) puolivälissä. 

Kauan aikaa sitten puretun troposcatter-aseman peilit

Kuvaajan vieressä edellisestä takavasemmalle lienee paikallisten radioamatöörien HF-kilpailuasema useista lyhyehköistä kolmiomastoista ja niissä olevista antenneista päätellen. Vanhojen bunkkereiden ja todennäköisesti suuren hiekkakummun päällä. Tuossa oikealla näkyy käännettävä Yagi/Beam ylimpänä, kiinteä toisen bandin vastaava alempana ja alimpana useampilankainen Inv-V laajakaistadipoli baluneineen. Ja kauempana oli lisää samaa tavaraa neljässä muussa mastossa. Suolaisen meren vuoksi lähtö esimerkiksi Jenkkeihin saattaa noilta main olla aika hyvä.

Radioamatööriantenneja

Vähän rannempana sataman suunnalla oli jokin entisöity Atlantin Vallin isohko bunkkeri tai muu rakennelma, joka sekin jäi päivän loppuajomatkan pituuden vuoksi käymättä.

Alkuun

Scriphol

Ajo Scripholiin Hollannin päälentokentän vierelle yöksi oli pala kakkua vaikka tasaisen puuduttavaa ajettavaa on maisema tuollapäin. Lentokenttähotelli Ibis budget Amsterdam Airport, Schipholweg 185, 1171 PK Badhoevedorp, Netherlands oli hinnaltaan 72,27 € aamupalalla + 17,5 € parkkipaikkamaksu päälle.

Bobi sai hepulin pellolla olleen tolpan lähellä eli pelkäsi sitä kuin ruttoa, syy lienee kuvan tolpan muodossa ja/tai ampiaismaisessa värityksessä?

Bobi sai tuosta hepulin  Hotellin kivijalan alle vieviä kaninkoloja..

Oikealla näkyviä kaninkoloja jatkui hotellin kivijalan alle. Kaneja loikki illemmalla koko ajan jossain päin maastoja, varsinainen maanvaiva samoin kuin ilmeisesti kohta rotatkin, joille oli asennettu muutamia loukkuja varsinkin roskakatosten vierustoille.

Naapurihotellin ulkoilmassa nautittu kolmioleipä SW Super Chicken 4 € ja paikallinen olut Affligen Dubbel 5 €, olivat OK sateen ripsiessä katoksen päälle. Lentokoneliikennettä riitti äärellä olevan lentokentän kiitoradoilla pitkälle iltaan.

Iltapala naapurissa

Kämpillä seuraavan kohteen valinta ja majoituksen haku nettivarauksineen. Ja tuotapikaa myös "Äveriäs Öhtys".

Alkuun

Päivä 30. Scriphol - Jonköping

21.8.2017

Tämä ja seuraavat olivat pelkkiä kotiinpaluumoodiin kääntyneitä siirtymispäiviä. Niinpä väliin jääneitä maitakaan ei enää ole tarkemmin käsitelty ajomatkan edetessä, paitsi hieman Pohjoismaiden puolella.

Määränpää tänään oli Jonköping Ruotsin eteläosan puolivälissä, Vättern-järven eteläpäässä. 

Vertailun vuoksi: Travemundesta Helsinkiin olisi päässyt seuraavana päivänä hintaan 750 €. Päivä merellä ja nousu kunnolla levänneenä Katajanokalla laivasta?
No kustannus- ja aikataulusyistä ei tällä kertaa menty sinne, vaan jatkoimme ajoa Puttgarden-Rodbyhavn -lautan kautta pohjoisemmaksi.

Kannattiko ajaa? No 105,56 € maksoi ensimmäinen lautta ja noin 40 € Helsingör-Helsinborg -välin seuraava. Siihen lisäksi majoitus Jonköpingissä 123 € sekä lautta Tukholmasta Helsinkiin 191 €, jolloin yhteissumma on jo luokkaa 460 €. Siihen vielä parin tankkauksen kulut noin 80 € ja ollaankin pian summassa lähes 600 € muutaman kahvi- ja ruokatauon kustannusten jälkeen. Auton käyttökulut renkaiden kulumisineen sisältyvät yhteissummaan. Hintaero ei siis ollut enää suuren suuri joskin arviosummasta puuttuvat lautan aikaiset ruoka- ja muut lisäkustannukset. Koirien ecchinokokki-tablettien anto olisi pitänyt hoitaa kuntoon eläinlääkärillä viimeistään Travemundessa, josta olisi tullut hieman lisää ajallista viivettä.

Ajoreitti näkyy alla ajomatkan oltua noin 1100 km. Aikaa kului lähes 14 tuntia tankkaus-, tyhjennys- ja jaloittelupysähdyksineen sekä lauttamatkoineen.

Paluumatka Scripholista Jonkopingiin kartalla Copyright Google Maps

Muun liikenteen ja sääolojen niin salliessa aika epätyypillinen ajonopeus GPS:n mukaan oli Saksassa noin 150 - 160 km/h, parhaimmillaan jopa 193 km/h. Ruuhkia oli sen verran taajaan erilaisten tietöiden ja tavallisten suurkaupunkien läheisten alueiden vuoksi, ettei keskinopeus kovin korkealle päässyt nousemaan. Vettäkin satoi sitä enemmän mitä pohjoisemmaksi ehdimme.

Bensaa paloi Saksan alueella reilusti, mutta Pösön moottorissa ei sen jälkeen sinne mahdollisesti kondensoitunutta kosteutta saati karstaa enää pahemmin esiintynyt. Polttoaineen (Super 95) hinta Saksan Todendorfissa oli 1,459 €/litra.

Tuollainenkin tuli vastaan.

Fehmarn Sound Bridge

Alkuun

Tanskan raja

Puttgaden - Rodbyhavn -lautalla. Kuvassa nävyy tutisevat kehot ja jalat lautan portaikon ulkoikkunan laudalla, jossa molempia koiria pelotti laivan heilunta ja ulkona näkyvät vaahtopäät sekä muut näkymät. Nopeasti ne siitä taputtelulla ja vierihoidolla kuitenkin tyyntyivät, onneksi.

Molempia pelottaa autolautan ulkoikkunan pielellä

Tanskassa ajettiin edelleen hyvin rauhallisesti ja nopeusrajoituksia noudatettiin hyvin. Ajokelin vaihtelut tosin olivat suuria ja nopeita.

Tie- ja siltatöitä riittää

Malmöön saakka ei sen suuren sillan yli ajettu koska vanha lauttareitti Helsingör-Helsingborg lienee nopeampi ja kustannuksiltaan halvempi, ruuhkatkin varmaan pienempiä? No niistä Helsingörin suunnan ruuhkista voitiin olla montaa mieltä mutta kun valinta oli tehty, niin takaisinkaan ei enää hevillä käännytty.

Alkuun

Helsinborg, (Ruotsi)

Tervetuloa Helsingborgiin. Erillinen autokannen etupään reunankorkeutta nostava "loiske- tai autojen putoamisenestolevy" on vielä ala-asennossaan.

Helsingör-Helsingborg -lautan keula avautuu

Ja Tullin kautta eteenpäin lemmikkipassien tarkastuksen jälkeen. Moottoritie E4 on hyvässä kunnossa Helsinborgista pohjoiseen, jossa heti alkuun pidettiin pitkähkö ulkoruokailu- ja kävely- sekä huojennustauko koirille. 

Koirille ruokaan ja liikuntaa

Todellinen vedenpaisumus iski niskaamme ennen Jonköpingiä, melkein pysäyttäen koko autojonon nelikaistatien sivuun. Onneksi Pösössä oli alla uudet kesärenkaat. Samassa paikassa nuori poika bemarillaan veti pda:ta näkyvästi korvillaan roikottaen heittämällä koko autojonon ohi, tosin sinistä valoa vilkuttanut farmariauto liputti sen varikolle palkittavaksi vain vähän myöhemmin. Hirviä ei onneksi näkynyt kuin autojen takakontteihin liimattuina tarroina.

Hotellin respakin soitti saapumisaika-arvion pitävyyden tarkastaakseen. 

Jonköping

Hotellille (A6 Rocksjön) ehdittiin klo 20:55 eli viisi minuuttia ennen sovittua määräaikaa. Respa ei ihan ehtinyt sulkeutua, onneksi, sillä hotellin viimeinen vapaa huone oli heillekin yllättäen ainakin yhden henkilön oleskelun jäljiltä. Siis siivoamatta, petivaatteet ja pyyhkeet vaihtamatta ja huoneen sisimmässä ovessa jonkun muun avain. Hotellille sikäli tuntematon(?) majoittuja, että hän liikkui alaoven kautta ja kahden huoneen yhteisen eteisen ulko-oveen toimivalla kulkulätkällä, viimeiseen oveen sopiva erillinen avain taskussaan? Siivoamattomuudesta olisi kuulemma voinut valittaa ja saada hinnanalennusta, mutta tuossa vaiheessa matkaa en enää viitsinyt moiseen ryhtyä; tekevälle joskus sattuu myös palveluntarjoajan puolella.

Hotellihuone Jonköpingissä seuraavana aamuna

Tuon kämpän siivouksen aikana oli hyvä aika kävellä vähän pidempään lähimaastoissa niin raajojen verenkierron, kuin muunkin kehon aktivoimiseksi kuskilta ja koirilta. Yllättävän hyvin ne jaksoivat päivän matkustuskoettelemuksen yli, tosin unenlahjansakin ovat aika hyvin kehittyneet reissun edetessä. Auton vakionopeussäätimen puute ja siitä johtunut kaasujalan staattinen kuormitus aiheutti jo vähemmän hauskoja oireita yhdellä mp-reissulla reidestä kunnolla revähtäneen jalan polveen. Perskuta, ikä alkaa heittää reissuihin jo omat mausteensa mukaan.

Mahdollinen seinänaapuri tai kaverinsa kävi yöllä ovellamme ropeltamassa, josta oven sisäpuolella lähinnä maannut Bobi varoitti muutamalla kuuluvalla urahduksella. Ei tullut toistamiseen, kuvitteli sitä vissiin isommaksikin vahtikoiraksi. Hotelli sinänsä oli OK myös sijainniltaan, henkilökunta asiallista, tilat siistit ja aamupala monipuolinen.

Alkuun

Päivä 31. Jonköping - Tukholma

22.8.2017.

Hotellilta lähdön jälkeen käytiin vielä mutka läheisessä Kortebossa sikäläisellä eläinlääkäriasemalla, jotta koirille saataisiin Ecchinokokki-tabletit ja viralliset merkinnät koirien passeihin ajoissa ennen Suomeen paluuta. Hyvin upposi lääke (sormella) myös Bobin nieluun, kun oli kunnon voikerros tablettilohkojen ympärillä.

Loppupätkä Jonköpingistä Tukholmaan Copyright Google Maps

E4 lähiympäristöineen on mielestäni vaihtelevampaa ajomaastoa kuin esimerkiksi Via Baltikan yläpää. Muutenkin sen varrella oli tänään hyvä ajokeli, sopivasti liikennettä, juttua suomalaisten matkamotoristien kanssa yhdellä bensa-asemalla eikä vieläkään suurempaa kiirettä mihinkään. Tuttuja maisemia ja paikkoja myös perheen mp-reissujen ajoilta oli mukava muistella matkan joutuessa mukavasti kohti Tukholmaa.

Polttoaineen (miles 95) hinta yhdellä vastaan tulleella huoltoasemalla oli 13,77 SEK/litra.

Alla näkyy yksi käyttökelpoinen reitti Viking Line:n satamaan, joskin pientä haastetta oli tarjolla tuollakin muutamien tienkorjaus- ja risteysmuutostöiden vuoksi.

Näppärä reitti Viking Linen lauttarantaan Copyright Google Maps

Tämän olinkin jo unohtanut Tukholmasta. Minkäköhän verran tuonkin lapun teko ja kotiimme lähettäminen mahtoi maksaa. 

Ruuhkamaksun kuitti..

Koska olimme yön yli-matkalla Helsinkiin, niin lemmikkiystävällinen hytti oli pakollinen. Ja tottapuhuen myös ihan mukava eli tarpeellinen pelkkään kansipaikkaan verrattuna. Varaukseen liittyvä kuitti näkyy tuossa [L].

Takanamme satamaan tullut koiran omistaja piti koiransa merireissun ajan ruokapaastolla "koiravessaongelman" vuoksi. Meidän koirillamme ei vieläkään ollut suurempia ongelmia niiden hyödyntämisen kanssa.

Pintin verran Lapin Kulta-olutta maksoi M/S Mariellan Sundeck Baarissa 5,5 €. Valitettavasti sitä entisen työnantajan virallista laatua eli Karhua ei ollut saatavilla.

Alkuun

Päivä 32. Helsinki - Imatra

23.8.2017

Aamuyöllä oli hyvä aika poiketa kannella tarkastamassa ympäristön laatu merellä, pyöriä hetki koirien hiekkalaatikoilla ja palata takaisin nukkumaan.

Aamupalalipun osto buffaan iski kohdalle vaikken sitä alkuun harkinnutkaan, hyvää kalaa monessa muodossa oli taas tarjolla.

Autokannelle pääsystä ilmoitettiin kohta kehotustyyliin eli kiireesti takaisin hytille ja alas. Katajanokalla ei laiturialueella näkynyt ristin sielua missään, joten eikun vaan eteenpäin, ecchinokokki-tablettipuolihan oli kunnossa lemmikkieläinpassimerkintöineen kaikkineen.

Loppu pikkuruuhkassa käkäilyineen oli normaalia Perussettiä. Paluumoodin käännyttyä jo eilen päälle tarvittiin enää vain yksi tauko Pukaron Paronissa, josta loppumatka köröteltiin suoraan kotiin.

Loppusanat

Viidentoista maan kautta vajaan viiden viikon kuluessa ajattanut reissu kerrytti Pösön mittariin 9236 kilometriä 207:n keskikulutuksen ollessa 7,2 l/100 km. Etenkin vuoristot ja vastaavat sekä osin rajoittamattomat moottoritieosuudet näkyvät kulutuslukemissa. Aika paljon oli karstaa koneessa Helsingistä lähdettäessä, mutta ei enää sinne palatessa.

Monessa pitkässä mäessä tuli ikävä Suzuki GSX-1250FA:n teho-painosuhdetta ja tehokkaita jarruja (jyrkin ajettu nousu/lasku oli Berchtesgadenin 24%), sekä pitkissä seisovissa ruuhkissa kapeutta (lane splitting eli kaistojen välissä ajo). Päinvastaisiakin ajatuksia esiintyi muun muassa Italiassa pitkäaikaisen +30 - +38°Celcius -helteissä ja paluuvaiheen laajojen saderintamien kohdilla, pahimmillaan niissä näkyvyys putosi Ruotsin E4-moottoritiellä alle kymmeneen metriin. Eikä koko konkkaronkkaa edes minimitavaroineen olisi yhdellä mopolla kuskannut turvallisesti saati koirien kannalta mukavasti erkkikään.

Koirien kanssa autoilu on näemmä pitkälti samanlaista kuin pienten lasten, lähes samat metodit sopivat aika pitkälle molemmilla kyytiläisryhmillä kunhan matkakumppanien soveltuvuus tällaisille reissuille on yleensäkään mahdollinen. Viranomaisasioissa eroja löytyi etenkin UK:n tiukkojen rokotusten suhteen joskaan nekään eivät matkaa hidasta, kun asiat hoitaa oikeassa aikataulussa. Sama pätee osin myös Ruotsiin, mutta ennen kaikkea Norjaan ja Suomeen.

Wales oli hieno, ajan kanssa aiemmin perehtymätön tuttavuus. Muutama viikko olisi mennyt ajellessa vielä helposti, jos aika, varat ja henkilökohtaisten lääkkeiden määrä olisivat sallineet esimerkiksi Skotlannin ja Ulko-Hebridien yläpään kierroksen. Shetlannin saarillakin olisi voinut poiketa muutaman päivän verran, tai viikon Irlannissa. Pohjanmeren itärannikkoa ylöspäinkin riittäisi katseltavaa, Kuurinkynnästä ja Kaliningradin läpiajoa unohtamatta - noh jääpähän nähtävää seuraaville retkille. Taidan ottaa Kenukan TS-480:n (HF-radio) ja jonkun piiskan sekä lanka-antennin (kevytrakenteinen dipoli) teleskooppimastoineen mukaan ensi kerralla.

Peugeot 207 oli aika hyvä ajettava kaikkialla muualla paitsi vuoriston nousuissa moottorin heikohkon väännön, tehon ja osin tasaisellakin puuttuneen vakionopeudensäätimen vuoksi. Auton pieni kori ei oikein mahdollista kunnollista makuupaikkaa edes yhdelle kun kyytiläisenkään penkki ei kaadu tasaiseen vaaka-asentoon saakka, toisaalta auto sopi hyvin vähän matalampaan ja kapeampaankin rakoon vuoristossa sekä ahtaissa vuoristokylissä. Teltan normaaleine leiriytymisvälineineen on oltava mukana, jos haluaa pudottaa majoituskustannuksiaan yhtään alemmaksi.

Auton radio oli ollut auki Helsingistä lähdön jälkeen ja sen kanavaluetteloa päivitettiin usein. Liikuttavan yhdenmukaista oli eri radiokanavien musiikkitarjonta maasta toiseen, sitä pitkälti samaa jatkuvasti itseään toistavaa nykytyyliä. Onneksi välillä löytyi joku piristävä poikkeus ilman koko ajan päälle tunkevia mainoksia tai muuta roskaa.

Boring... boring..   Nuku itte kovalla lattialla ilman mitään makuualustaa..
Eikö me vieläkään olla perillä?                                                Koeta itse maata yö lattialla ilman mitään pehmikkeitä, puhtaita paitoja löytyy lisää autosta..

Erityiskiitos Irmalle alun matkaseurasta ja tuesta päivittäisille ajosuorituksille, Lauralle seurasta Brittein saarella ja nettituesta nähtävyys- sekä hotellivarauksissa. Ja Jaanalle Bobin mukaan päästämisestä! Tämä oli hyvä korvike aiemmin eläköitymisajatuksissa itäneelle pallonkiertovaihtoehdolle.

Alkuun    Mp-Matkat    Pääsivu