madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              
                                                                                                                                     
Matkat-sivu     Versio 0,975  Viimeisimmät muutokset: 2.12.2017.

Reissu henkilöautolla Keski-Eurooppaan.

Tavoitteena oli vähintään pariviikkoinen yhteisajelu Via Baltikaa pitkin alemmaksi jonnekin Alpeille, lumihuippuisia vuoria lähiympäristöineen piti taas nähdä omin silmin. Matka tehtiin tällä kertaa Peugeot 207 -henkilöautolla koska mukaan otettiin myös perheen molemmat mopsit. Kuljetettavien kokonaismäärä matkatavarat mukaan lukien kasvoi niin suureksi, ettei Suzuki GSX-1250 FA:n käyttö tullut missään tapauksessa kysymykseen. Reissun peruminen ei myöskään ollut realistinen vaihtoehto.

Tämä on vielä hetken aikaa valmistelu- ja viimeistelytyön alla.

Sisällysluettelo:


Yleistä

Jos et välitä koirista niin lienee viisainta lopettaa matkakertomuksen lukeminen tähän, niitä kun perheen jäseninä näkyy aika usein kuvissa ja teksteissä.

Mukana oleva joukko, kulkuväline, vieraillut paikat ajankohtineen ja monet muut asiat vaikuttavat väistämättä siihen miten lähiympäristöään tulee huomioiduksi ja jälkeenpäin muistelluksi. Esimerkiksi aikaisemmin mp-reissussa lemmikkien olemassaoloa ei välttämättä edes huomioinut, yleensä telttaillessa hotellien hintatasoa ei tullut seuratuksi kuin poikkeustapauksissa, välillä hostellit + vastaavat olivat erityisessä seurannassa ja lasten kanssa liikkuessaan sama ikäluokka pisti silmään kaikkialla.

Merkinnöistä tekstin seassa:
  • [http://www.nwmes.org.uk/] tarkoittaa jonkun ulkopuolisen web-palvelun linkkiä, kohde näkyy hakasulkujen välissä. Asian laadusta riippuen [ linkki ] voi olla korostettukin
  • kopioimalla korostettu koordinaatti Googlen hakukenttään palauttaa se numeroita vastaavan karttapohjan näkyviin, esimerkiksi Calais ja 50°56'16.06" N 1°48'44.90" E
  • Jahas, weppisivujen... muu syystä tai toisesta korostettu asia, ei linkkiä
  • [L] tarkoittaa omalla sivustolla olevia kuvia tai muita linkkejä kotisivukansiorakenteeseemme tai Panoramion (joka sulkeutuu kokonaan 2017) suurempiin kuviin
  • Panoraamat ja muut leveämmät kuvat (vastaavat) on merkitty niiden alle vasemmalle reunalle lisätyillä merkeillä, kapeampi => ja reilusti leveämpi ===>
  • Kursivointi viittaa johonkin erisnimeen, käännökseen, kommenttiin tai vastaavaan vähintään sen ensimmäisellä kirjoituskerralla
  • Asukasluvut on haettu Wikipediasta. Ne ovat muutaman viimevuoden ajalta ja joiden oikeellisuudesta en tiedä niiden kuvatessa vain kaupungin kokoluokkaa
  • Mahdolliset lyhenteet on muodostettu erään suomalaisen firman tyyliin lyhentämällä sana(t) joko alusta, keskeltä, lopusta tai jotenkin muuten
Autoon ja varusteisiin liittyvät valmistelut sekä mukaan otettuja tarvikkeita löytyy listattuina ja kommentoituina tuon [L] linkin takaa.

Ajankohta matkalle oli sovitettava sekä Imatranajot 2017-kisajärjestelyjen että Savonlinnan Oopperajuhlien jo aiemmin sovitun näytöksen jälkeen, joten ajaksi valikoitui 23.7 - 9.8 2017 (Irma oli mukana Milanoon saakka) ja 9.8. - 23.8.2017 pääosin kolmestaan koirien kanssa. Laura oli pari päivää kyydissä Portsmouth - Wales -suunnalla.

Ajoreitti muuttui koko ajan siten että vallitseva sää, todennäköisesti hyvät ajoreitit näköaloineen, molempien mielenkiinnon kohteet ja koirat hyväksyvien majoitusten saatavuus kohdealueelta ratkaisivat reitin sekä seuraavan yöpaikan. Koirat huomioitiin siten, ettei niiden matkustaminen muuttunut liian usein liian pakkotahtiseksi. Vapaasti muutettavissa ollut reitti antoi mahdollisuuden kierrellä paikasta toiseen aitoon kesälomanviettotyyliin. Allekirjoittaneen ajaessa Irma pystyi etsimään netistä tulevien kohteiden tietoja, mahdollisia mielenkiintoisia paikallisia paikkoja sekä majoitusta, nythän se oli helpompaa kun eri palveluntarjoajien roamaushinnat on tasattu kutakuinkin koko Euroopan alueella. Irmakin ajoi vähintään osan päivästä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Vielä tuolloin käytössä olleiden kahden eri palveluntarjoajan kännykkäliittymistä oli se etu, että Irman käyttämän Elisan estäessä jonkun verkkosivuston kautta toimimisen riitti ratkaisuksi oman kännykkäni WLAN Hot Spotin jako Soneran kautta, jonka jälkeen Irma siihen liityttyään pääsi tekemään aloittamansa varauksen tai jotain muuta loppuun saakka. Ikäänkuin lisävarmistuksena mukana oli myös yksi Soneran dataliittymä vanhassa kännykässä kojetaulun päällä, mutta se ei toiminut ulkomailla koska Sonera ei palauttanut sen roamausominaisuutta takaisin vaikka kotimainen viranomaistaho oli jo asiaan puuttunut. Myös 2 Mbps Rajaton Mini-paketti oli samasta syystä pakko vaihtaa kalliimmaksi juuri ennen reissuun lähtöä.

Accor-hotelliketjun IBIS-hotellit ottavat lisämaksusta nelijalkaiset aina majoitukseen, UK:ssa ehkä hieman yllättäen myös Best Western- ja Hilton-hotelliketjut, sekä Lauran suosiman Lateroom.comin ja itsensä spämmäykseen erikoistuneen Trivagon lemmikkiystävällisen haun (Muut, Hotellin varustelu, Lemmikit sallittu) kautta löydetyt majoittajat => aika usein via Booking.com tai Hotels.com. Englannissa oli myös sikäläinen lemmikkiystävällinen majoitussivusto, mutta sen käytettävyys oli niin heikko että mokoma jäi vain kuriositeetiksi. Joissakin hotelleissa oli rajoituksena esimerkiksi yksi isompi tai korkeintaan kaksi pienempää koiraa per huone, joissakin täyskieltoon liittyi määräys huoneen täydelliseen siivoukseen lemmikin käynnin jälkeen eli normaalia suurempiin siivouskustannuksiin ja osassa lemmikkikelpoisia huoneita oli rajoitetusti. Ja yhdessä koiria ei voinut jättää keskenään huoneeseen kuin aamupalan ajaksi, joka tosin palkittiin hotellin toimesta niiden makupaloilla.

Ajetut tiet olivat kaikkea karttaan valkoisella merkityistä, kaiteettomasta yksikaistaisista ja jyrkistä hiekkapintaisista vuoriteistä aina monikaistaiseen maksulliseen moottoritiehen saakka, sekä oikealla että vasemmalla puolella ajettuina. Etenemisnopeus niillä oli tilanteen mukainen, usein melkein sama kuin paikallisilla. Kuvaaminen vaikutti sen verran että välillä tuli lyhyen hetken oltua tien tukkeenakin eri puolilla paikoissa, joissa siitä ei ollut liikaa haittaa muille. Välillä sujuvasta ajamisesta piti maksaa, erityisesti moottoriteillä Italiassa ja Ranskassa, kerran myös Englannissa. Luottokortti oli nopea ja kätevä varsinkin kuskin paikkaan nähden väärän puolen tiskin kanssa toimittaessa, pin-koodia kyseltiin siellä hyvin harvoin.

Mastercard toimi hyvin siellä missä sitä tarvittiin, samoin Visa. Debit-korttikin oli varalla passivoituna siten, ettei sillä voinut Suomen ulkopuolella maksaa mitenkään mitään ennen maarajauksen muuttamista. Käteistä rahaa paikallisessa valuutassa oli pakko olla edes vähän, kortit eivät kelvanneet kaikkiin ruoka- ja muihin paikkoihin. Esimerkiksi lounas Sveitsissä eräässä rajakylässä vaati vain käteistä mutta onneksi eurot kelpasivat, huonoon kurssiin tosin.

Alkuun

Tuulilasin sisäpinnalle liimattavien vignettien olemassaoloa valvottiin automaattisesti kameroilla muun liikennevalvonnan ohessa, niinpä niistä ei kannattanut tinkiä. Kännykkäkuvan ylin on Itävallan, keskimmäinen Tsekin ja alin Sveitsin tämänvuotinen moottoritiemaksutarra. Autoon ja varusteisiin liittyvät valmistelut sekä mukaan otettuja tarvikkeita löytyy listattuina ja kommentoituina tuon linkin [L] takaa.

Vignetit 3 kpl

Koirille piti ottaa tarvittavat lisälääkitykset ja merkitä eläinlääkärin toimesta tärkeimmin osin myös niiden passeihin. Lemmikkieläinpassin sivusta otetussa kuvassa näkyy normaaleja perusrokotuksia kuten Rabies täydentävät ja UK:ssa pakollinen Tapeworm-piikki punaisella ympyröitynä. Myös punkkitabletti Bravecto piti lisätä näkyviin yhdelle sivulle, sen sijaan Italiassa yleistä sydänmatoa vastaan tarkoitettua, lääkärin suosittelemaa valeluliuosta (Advokate, joka tepsii paketin mukaan viiteentoista erilaiseen loiseen ja punkkiin, ..) ei tarvinnut kirjata. Bravecto-tabletti toimii kolme kuukautta ja tappaa punkin kun se puree koiraa, siihen saakka punkki voi liikkua vapaasti ja tarttua myös meihin, mikä piti huomioida omissa tarkastuksissaan. Poistettujen punkkien lukumäärä tänä kesänä on jäänyt alle viiteen, ne kaikki tarttuivat keväällä täällä Suomessa. Suomeen (tai Norjaan) palatessa alin on pakollinen; tabletti (x 1,5) kuten kaksi ylintäkin, vaikutusaika 1 vuorokausi ennen rajanylitystä. Ruotsissakin lemmikkieläinpassit piti esittää Helsingborgin tullissa.

Koirapassin yksi tärkeimmistä leimasivuista

Tuo toiseksi alin pakollinen, lapa- ja heisimatoon (tapeworm) pureva piikki on annettava vaikuttaa 24 tuntia, mutta se ei saa olla viittä vuorokautta vanhempi ennen rajanylitystä Iso-Britanniaan. Euro-tunnelin Pet Reception-piste Calaisissa ei päästä koiria junaan, jos piikki puuttuu tai edellä mainitut aikarajat eivät täyty. Sen muuan brittinainenkin katkerasti havaitsi ensimmäistä kertaa sinne lyhyen ranskanvierailunsa jälkeen saavuttuaan. Vastaanoton henkilön kommentti: "Saatte itse mennä, mutta koiranne jää tänne vähintään vuorokaudeksi". Lisää tietoa edellä mainitusta madosta ja muista kuvioista Euto-tunneliin liittyen löytyy linkistä, kopioi hakasulkujen välinen korostettu osuus selaimeesi [https://www.eurotunnel.com/uk/traveller-info/pets/]

Joillekin koirille saa kurkusta vaivatta alas melkein mitä vaan, mutta niille joille se ei onnistu näytti ruotsalainen lääkäri taas yhden toimivan konstin: tabletit pilkotaan pienemmiksi ja lisätään pehmeähkö voikerros palasten ympärille. Jos annos ei vieläkään valahda kerralla kurkusta alas niin paketti työnnetään sormella nieluun ja ulkopuolelta ruokatorvea hieromalla varmistetaan perillemeno. Ammattilaisen tekemänä se näytti hyvin helpolta.

Alkuun

Päivä 1. Imatra - Tallinna, (Viro)

23.7.2017, sunnuntai.

Liikkeelle lähdettäessä varattuina olivat vain lauttaliput Tallinnaan ja Irman paluulento Milanosta Helsinkiin. Jatkossa kaikki muut varaukset hoidettiin nopeimmillaan siten, että seuraava majoitus vahvistuksineen selvisi tuntia-kahta ennen kyseisen majoituspaikan pihaan saapumista.

Normaali Tallinnan lautalle ajo muuten, mutta tällä kertaa poikettiin pikaisesti Jaanan uudella asunnolla noin 565 000 (640 000) asukkaan Helsingissä. Josta hetken päästä suunta edelleen Katajanokalle, ajo laivaan ja hyttiä etsimään. Koirilla meni hetki ihmetellessä ympärillä olevaa ihmispaljoutta ja rappukäytävien kapeutta jyrkkine portaineen vaikka Jaroa piti alussa kantaakin pari kerrosväliä, mutta päivä päivältä nopeammin ne Bobin kanssa alkoivat tottua koko ajan muuttuvaan ympäristöönsä. Hisseillä liikkuminenkaan ei lopulta ollut vaikeaa edes vähän ahtaammissa tai täydemmissä hisseissä.

Nelijalkaisille monissa laivoissa varatut koirien ja kissojen vessat olivat valitettavan usein aika avuttomia niin sijoituksensa kuin myös kokoonpanonsa vuoksi. Pieniä, usein läpik*stuja, matalareunaisia hiekkalaatikoita jollaisille useimmilla koirilla ei aiemmin ole ollut minkäänlaista asiaa mennä tarpeilleen, osassa ei tolppaa tai mitään muutakaan rakennetta suihkun kohdistuspisteenä, sijoituspaikkana joskus se tupakkapaikan viereinen nurkka jolloin tumppeja pyrkii lentelemään laatikkoon saakka tai sateelta vähääkään suojaamaton ja tuulisin yläkannen kulmaus jossain ulkopartaan vierellä. Osa koirista ei tee niihin minkäänlaisia tarpeitaan, mopsejammekin sai kävelyttää ensimmäisenä yönä kello 03:30 yöllä useita kertoja edestakaisin laivan yläkansilla ennen kuin kakkapusseille tuli onneksi tarvetta. Jotkut jättävät koiriensa ruokinnan matkan ajaksi kokonaan väliin sisäistä painetta vähentääkseen.

Tuossa oli sentään kusitolppa saatavilla Irman kuva

Kuvan versiossa keskivaiheilla ollut kunnollinen tolppa riitti pienille koirille (tuulen suunnasta riippuen), isommilla sihti pyrki jäljistä päätellen heittämään yli. Mainoksien lemmikkiystävällinen laiva voisi helposti parantaa palveluaan noiden osalta, tehden ne ehkä myös muiden matkustajien silmille vähän siistimmiksi. Parempi noinkin kuin kokonaan ilman, kuten nähtiin eräällä toisella reissun aikana käytetyllä lauttareitillä.

Muuten lyhyt merimatka oli normihommaa ja hyvin nukutti myös sisähytin alasängyllä, vaikka nelijalkaiset välillä jalkopäähän ja aamuyön lenkin jälkeen pääpuolellekin pyrkivät. Sohvalla puhtain jaloin ne saavat olla kotona, teltassa patjojen välissä maassa ja auton takapenkilläkin, mutta sängyssä ei luvan kanssa missään - kuten arvata saattaa niin Jaro jäi ajoittain kiinni sängyltä etenkin aamiaiselta palatessamme.

Alkuun

Päivä 2. Tallinna - Jurmala, (Latvia)

24.7.2017.

Viro

Aamulla aamupalan jälkeen laivasta noin 427 000 asukkaan Tallinnan satamaan klo 08:00 päästyämme ensimmäinen tehtävä oli hankkiutua sopivalle viheralueelle antamaan nelijalkaisille mahdollisuus henkilökohtaiseen huoltoon sekä aamiaiselle ulkona (< 1,5 dl kotoa tuttuja kana-riisipapanoita ja 1 tll kalaöljyä aamulla / C, illalla vain papanat), tuore juomavesi mukaan lukien.

Tuo paikka on kalasataman suulla Linda Line Express-toimipisteelle vievän kadun vieressä. 

Tallinnassa Irma ulkoiluttaa koiriamme

Ajoneuvostoliittoon nouse! jonka jälkeen takapenkkiläisetkin alkoivat olla paikoillaan, liivien turvavöihin kiinnitystä vaille. Tarpeettomiksi jääneet vihreät pitkähihaiset flanelli- ja lyhythihaiset kesämallin työpaidat kelpasivat erinomaisesti takapenkkisuojan päälle lisäpehmikkeiksi ja helpoimmin vaikka nyrkkipyykissä pestäviksi, sekä takasivuikkunoiden verhoiksi juuri ennen lähtöä kiinnitettyjen tummennuskelmujen osoittauduttua etelämpänä liian vaaleiksi.

Kuvan punaiset matkustusvaljaat olivat kiinni takaturvavöissä tarkoituksena pitää koirat myös niille itselleen turvallisemmin takapenkillä mahdollisessa kolarissa, 2 x 12 kiloa muodostaisi vaikkapa 80-100 km/h -vauhdissa etupenkkiläisille melkoisen niskakuorman törmäyshetkellä. Tuon mustan pikalukon pitäisi kestää kiinni vähän kovemmassakin nykäisyssä. Keskipenkillä olevat reppu ja Irman käsimatkatavaralaukku olivat kiinni keskimmäisen takapenkin niskatuessa. Etupenkkien selkänojiin nojaa niskatukien taakse kiinnitetty teräsputkikehikko etu- ja takapenkkien välisen liikkumisen estämiseen.

Vasemmalla auringossa läähättää Bobi ja oikealla varjossa viilipyttyilee Jaro. Vielä pitkään aikaan ei olla perillä.

Tallinna Bobi kuskin takana   Tallinna Jaro pelkääjän puolella takana

Bobin musta kuljetus- ja makuukoppi näkyy kasattuna repun edessä lattialla, sille oli niin vähän hyötykäyttöä että jää ensi kerralla kotiin monen muun tarpeettoman tarvikkeen ohessa. Niskatukien alapuolella näkyy pari kolmijalkaista telttatuolia sinisissä pusseissaan, niille oli käyttöä vain vähän enemmän.

Ajosuunnaksi otettiin ensin Pärnu, jossa voisi pitää vähän pidemmän kaffi- ja liikuntatauon. Puolivälin kuskinvaihdon jälkeen Irma ajoi suoraan Pärnun ohitustielle, jolloin tauon paikka siirtyi hieman etelämmäksi paremmalle pysähdyspaikalle tankkauspisteen yhteyteen.

Latvian raja

Ainazissa Latvian puolella rajaa vanhasta rajanylityspaikasta muistuttavat Tullin toimintojen lisäksi enää raja-aseman tiejärjestelyt ja uusiokäyttöön otetut rakennukset. Rajan rakennuksissa toimivan Alko1000:n kilpailijaksi vähän etelämmäksi ilmestyneen SuperAlko-myymälään tehtiin nopea kurkistus, mukaan sieltä jäi vain punkkutölkki. Molemmat kaupat näkyvät karttapohjalla tässä [L]. Aika vaatimaton paikka valikoimansa puolesta vielä toistaiseksi, esimerkiksi viidestäkymmenestä kuudesta ainesosasta uutettua ja 12 kuukautta kypsytettyä juomaa sisältävä vihreä lasipullo oli jäänyt Irman mukaan jo laivan Taxfreesta. Noissa Ainazin parissa Tallinnaakin halvemmassa viinakaupassa E67:lla noin 195 kilometriä Tallinnan satamasta ja 70 kilometriä Pärnusta etelään oli melkoisen paljon suomalaisia autoja parkissa. Joidenkin huippusuurien lastien kokoon oli jo puututtu lehtitietojen mukaan, alkaa se viinaralli vissiin kiinnostamaan virolaisiakin.

Täkäläisissä maisemissa ei edelleenkään ole valittamista vaikka aika tasaisella alustalla pääosin mennään, maisema muuttuu aika nopeasti jo E67-tiellä. Kauriita tai muuta metsän karjaa ei tiealueella onneksi nähty. Liikennekin sujui oikein mukavasti Tallinnan ulkopuolella, Garmin Zumo 660:n ohjauksessa myös Riikan (noin 642 000 asukasta) läpi ajettaessa. Siellä oli hieman puolalaismaista kiirettä havaittavissa.

Garmin on kuudetta kautta mukana matkassa, joten sen oikkuihin alkaa hiljalleen tottua joskin aina välillä se pyrkii yllättämään. Se toimi samalla päivittäisten matkalokien tallentimena, jos jälkeen päin pitäisi jotain reitin yksityiskohtaa tarkastella vaikka Garmin Base Camp-ohjelmalla.

Alkuun

Jurmala

Ote Google Mapsin kartasta Riikan jälkeisestä, noin 57 000 asukkaan Jurmalasta, saavuimme sinne oikealta tuon Rigas iela-kadun suunnasta. Poistuminen hoitui seuraavana päivänä MAJORI-tekstin kohdalta vasemmalle rannikon jatkeelle.

Jurmalan aluetta karttapohjalla Copyright Google Maps

Seuraava hinta-laatusuhteeltaan varsin kelvollinen majoitus oli tuolla hotellin (Elina) takana oikealla näkyvässä sivurakennuksessa. Kuvasta hieman oikealle olleen majoituksen pihalla seisoi useita suomalaisia moottoripyöriä, muutenkin tuolla tuntui olevan täyttä joka puolella.

Latvia-Jurmala-Hotelli

Ei muuta kuin lenkille (Jana Plieksana iela:a pitkin länteen) ja kohtahan sitä jo oltiinkin läheisen kävelykadun (Jomas iela) varrella edellisestä kuvauspaikasta takaoikealle, kartassa vaaleanruskeana näkyvällä alueella.

Jurmala-kävelykatu

Eli saavuimme tuohon puutalon oikealle puolelle kapean kadun suulle. Kävelykatu jatkuu kuvaussuunnasta vasemmalle arviolta noin parisen sataa ja oikealle muutamia satoja metrejä. Meri on kuvaajan takana muutaman minuutin kävelymatkan päässä.

Alkuun

Samaa kävelykatua edellisen kuvan suuntaan päin nähtynä. Oikein on mukavan tuntuista seutua tuokin jossa muutama päivä menisi helposti, mutta viikko paikallaan ollen saattaisi alkaa jo ahdistamaan. Tänne olisi lastenkin kanssa voinut aikoinaan tulla myös rantaelämän pauloihin, toki sitä ennen olisi selvitetty vähän tarkemmin millaista tuo edustan uimavesi laadultaan on.

Muitakin paikalla jo oli lomakauden kaatuessa niskaan, joten ruokaravintoloissa kuului melkoinen kielten sekamelska ja väkeä riitti vapaisiin pöytiin hyvin. Läheisessä pitseriassa pitsojen toimitusaika tilauksesta tilaajien eteen olisi vienyt vähintään tunnin. Ja eikun seuraavaan paikkaan eli tähän kyselemään. Turismilla lienee huomattava vaikutus tuon alueen talouteen..

Jurmalan kävelykatua toisesta suunnasta

Itämeri on siis vain muutaman sadan metrin päässä kävelykadusta länteen, kuvassa merenrantanäkymää pohjoiseen eli Riikaan päin. Kelpaisi tuollakin todella hienon hiekan puolella aurinkoa ottaa ja erilaisia ranta-aktiviteetteja harrastaa. Jos siitä hommasta pitäisi. Rannansuuntaisesti puuston rajalla oli leveähkö puupintainen kävelyalusta eikä pehmeällä hiekalla ollut pakko talsia pidempiä matkoja. Tuultakin oli mukavasti viileyttä tuomassa ja siitä riippuvaisia ranta-aktiviteetteja mahdollistamassa.

Näkymää rannalta posjoiseen, Riikaan päin==>
Mopsit (täkäläisittäin Mops) näyttivät olevan suosiossa kuten muutkin nelijalkaiset. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun meiltä pyydettiin lupaa rapsutella niitä, ottaa valokuvia tai selfieitä, yms. Aina ei ollut selvää ketä meistä milloinkin osoitettiin ja kenelle tosiasiassa hymyiltiin, mutta mitäs siitä kun väki oli iloista ja ystävällistä.

Ilahduttavan monessa paikassa myös koirien vesikuppi ilmestyi pöydän viereen erikseen pyytämättä, Jaron ilmeestä päätellen ilmainen ruokakin olisi kelvannut. 

Jari ja vesikuppi Jurmalan kävelykadulla Kuumakin on ja silmäkin rähmii, Bobi

Läähättäen ja kirkkaassa auringonpaisteessa silmät rähmien edettäisiin vielä monta tulevaa päivää, etenkin Alppien takana Italian suunnalla..

Pyrin suosimaan paikallisia tuotteita ja niinpä monenlaisia tummia oluita(kin) tuli vastaan Irman pysytellessä vaaleammissa vastaavissa. 

Alkuun

Päivä 3. Jurmala - Klaipeda, (Liettua)

25.7.2017

Nelijalkaiset piti heittää yöllä makuuhuoneesta käytävän oven taakse, sen verran usein jompikumpi kävi tönimässä tai rapsutteli edestakaisin kovaa lattiaa pitkin. Matkajännitystä, nälkä, outoja ääniä naapurista, tuntematon ympäristö tai jotain vastaavaa lie niilläkin.

Jurmalasta Kolkaan ja Klaipedaan kartalla Copyright Google Maps

Matka jatkui aamupalan jälkeen P128:lla ja P131:lla kohti lännempänä olevan niemen päätä, Kolkaa, joka sijaitsee Sliterin luonnonpuiston nurkassa.

Videolla näkyy yhden kylän läpiajoa Full-HD-muodossa auton tuulilasikameran tallentamana [L] (Youtube). Videokuvissa kaikki näyttää aina tapahtuvan normaalia nopeammin ja nopeuden noustessa riittävästi alkaa omakin näkökenttä kapenemaan yhä nopeammin. Käytössä olevan kameran näkökenttä on 160 astetta.

Taustapeilin vieressä oleva, varmaan jo parivuotias Transcend DrivePro 200 kamera on automaattiasetuksilla, joka näkyy nopeissa valoisuusmuutoksissa; koska kyse on lähinnä dokumenttikamerasta se riittää vaivattomuutensa vuoksi. Ääntä ei nauhoiteta ja normaalitallennusta enemmän kortin jatkuvaa täyttöä kestävän muistikortin täyttyessä vanhin tallenne ylikirjoitetaan.

Maisemaa muokkaava tuuli on kallistanut tienvarsipuustoa ja siirrellyt hiekkaa paikasta toiseen, kunnes puskuriksi kasvanut puustokaista pusikoineen ja aluskasveineen on pysäyttänyt sen etenemisen? Alla näkyvä kuva on napattu kuskin pukilta rannan ollessa kapean puuvyöhykkeen takana oikealla. Pehmeään hiekkaan on hankala perustaa myös pitkiä sähkölinjoja, niinpä tuollakin näytti paikoitellen maassa alimmaisena olleen siihen syvälle juntattu betonipaalu, jonka yläpään kylkeen pitkä puinen sähköpylväs oli kiinnitetty kahdella leveällä teräsnauhalla alapäästään. Ja mutkissa niitä oli myös A-pylväinä. 

Tuollakin tuli vastaan muutamia moottoripyöriä ja autoja, mutta mikään liikenteellinen pääväylä se ei tuntunut olevan varsinkaan Kolkan suunnalla. Tien pinnan laatu vaihteli alla näkyvän kuvan loistavasta normaalin ajettavan kautta kerrassaan onnettomaan, paikat hampaista löysyttävään paikkaa paikan päälle-tyyppiseen ratkaisuun, jossa ajonopeutta oli pakko laskea reilusti Pösön jousitusta ja iskunvaimentimia sekä sisällä istuvien ahtereita säästääkseen. Onneksi sitä huonointa laatua ei ollut kovin usein eikä liian pitkiä matkoja. 

Jurmalasta rantaa pitkin länteen

Kyllä tuonkin pätkän kerran - pari ajaa, mutta mikään erityinen silmänilo se ei ainakaan minulle ollut, jollekin muulle toivottavasti on.

Irma kävi kameran kanssa yhden rantaan vievän polun päässä rantatöyräällä, josta muutamia hänen ottamiaan kuvia:

Jurmala-luonnonpuiston-kyltti Irman kuva

Alkuun

Rantanäkymä Irman kuva

Siellä se 207 ja muu retkue odottavat polun päässä tien P131 toisella puolella.

Pösö odottaa polun päässä Irman kuva

Alkuun

Rojan satamassa oli aika kävelyttää nelijalkaisia hieman enemmän ja samalla jäi aikaa tutkia hieman lähiympäristöä: siellä parkissa ollut tyylikäs vanha matkailuauto näytti hienolta ja sen satelliittiyhteyspuolikin lienee katon varustuksesta päätellen ollut kunnossa.

Vanha matkailuautoksi rakennettu bussi Rojan satamassa

Auton etupuolella sataman laiturissa oli rivi kohtuullisen kokoisia purjeveneitä. Ympäristön rakennuskanta oli varsin pitkälti sitä aiempien vallassa olijoiden rakennustaiteellista mallia, mutta istui tuohon ympäristöön aika hyvin.

Jos noista halkopinoista voi vetää mitään johtopäätöksiä, on puulämmitys vielä voimissaan myös kerrostaloissa.

Puupinoja kessostalojen pihoilla

Tuolla Gipkan-Melnsilsin kieppeillä näkyi vastaavia monen muunkin vastaavan talon pihalla.      Jahas, weppisivujen levytila loppui taas, onneksi tilan uudelleenjärjestely auttaa hetken..

Alkuun

Kolkan niemellä,

    [https://www.google.com/maps/place/Cape+Kolka/@57.756768,22.6027,16z/data=!4m5!3m4!1s0x0:0xc00f04dfe75376a5!8m2!3d57.7588758!4d22.6047543?hl=fi-FI],


        maksullisen parkkialueen (1,5 € tunti) vierellä ollut kyltti kertoi seuraavaa:

Kyltti Kolkassa==>
Muuten ei siellä tullut kierreltyä paitsi aivan niemen kärjessä, jossa oli lisää todella hienoa hiekkaa silmän kantamattomiin. Hetken rannalla talsittuamme mentiin hetkeksi matalaan rantaveteen kahlailemaan.

Näkyy olevan mielenkiintoisen makuista vettä, jota ei tosin liikaa passannut antaa lipitellä suolaisuutensa vuoksi. Suolavesikylpy tehnee hyvää myös tassuille ja hienoa hiekkaa täynnä oleville varpaiden sekä polkuanturoiden väleille. 

Itämeren rannassa kahlaamassa

VTS-järjestelmän (vast.) tutkat pyörivät tuollakin. Matkaa linnuntietä Helsinkiin oli läheisen parkkipaikan viitan mukaan vain 310 kilometriä. Parkkipaikalta löytyi normaalit palvelut eli kahvila automaatteineen ja pakastimineen, konttivessa (omat paperit mukaan), taukopaikkoja pöytineen ja tuoleineen, matkamuistomyymälä, opasteita karttoineen ja muuta normaalia.

Samaa hieman tanskalais- ja ahvenanmaalaistyylistä tienvarsinäkymää riitti moneksi seuraavaksikin tunniksi, onneksi siellä täällä vastaan tulleet kylät ihmisineen, kahvioineen, kauppoineen, taloineen ja puutarhoineen elävöittivät maisemaa. Tien varressa näkyi ajoittain jokunen leirintäalueen opaste: ... Kempings ja Ibernessa tien vasemmalla puolella olisi ollut tutustuttavissa myös paikka nimeltä Ibernes Radioteleskops, joka liittyy alla näkyvään jo purettuun systeemiin.

Skrundan tienoilla teiden P116 ja P117 kulmauksessa Liepajasta noin 65 km itäkoilliseen olisi ollut ollut myös jenkkien aikoinaan räjäyttämän EWS-tutka-aseman paikka, mutta ei maksanut vaivaa poiketa sinne saakka [https://latvianhistory.com/2013/03/02/skrunda-soviet-radar-station/].

Ja se ristien täyttämä protestikukkulakin jäi todennäköisesti monen muun pienemmän nähtävyyden ohessa näkemättä.

Tietä P124 - E22 ajettaessa vastaan tuli reilun 39 000 asukkaan kaupunki nimeltään Ventspils, jossa oli myös lehmäaihe veistosten mallina. Elikoita oli patsaina pitkin - poikin kaupunkia eri paikoissa, tuokin helkutin suuri yhden hiilisataman vierellä. Olisi tuohon ehkä sellaisen Imatran Kahvakopla:n tarran tai vastaavan voinut liimata muiden vastaavien sekaan..

Tässä yksi veistoksista

Polttoaineen (Futura 95) hinta Liepajan Nesteellä oli 1,107 €/litra.

Alkuun

Liettuan raja

Viitisenkymmentä kilometriä Latvian (Gigu Siems) ja Liettuan (Bütingé) välisen rajan alapuolella, reilun 154 000 asukkaan Klaipedassa odotti Ibiksen lemmikkiystävällinen hotelli; mielenkiintoista valmiiksi osin vinoa arkkitehtuuria ja samanlaista vain pinnastaan ruostuvaa peltipintaa päädyissään kuin eräillä kansainvälisillä ylityspaikoilla Suomen itärajalla. Kaikki kuvassa näkyvä vinous ei johtune kameran linssin kallistuksen aiheuttamasta vääristymästä. Kämppä löytyi tällä kertaa kerroksesta kaksi eli koirien hissi- ja hotellikäytöskoulutus jatkui.

IBIS Klaipedassa

Majoittumaan, lenkille ja hotellin ulkoilmaan. Muutamat paikallisin kilvin varustetut Porchet, Meset ja muut vastaavat urheilullisemmat kulkuvälineet kävivät ulkoilman vieressä parkissa yleensä mieskuljettajien ja naismatkustajien virvoke- tai ruokatauon verran. Suomalaisia moottoripyöriäkin oli useampi parin parkkiruudun täytteenä.

Silmiinpistävää tähän mennessä oli tuulilasin puhtaanapysyminen sillä lentäviä hyönteisiä, perhosia ja muita vastaavia osui kohdalle todella vähän. Navakka merituuli lie pitänyt ne paikoillaan tyynempään ajankohtaan saakka (Lat.huom. Tai sitten reissun jälkeen kotona Hesarista luetut uutiset [L] ja [L] liittyivät asiaan).

Alkuun

Päivä 4. Klaipeda - Grajevo, (Puola)

26.7.2017

Aamiaisen jälkeen jälkeen tehtiin Ex. Tempore-tyylinen mutka lyhyen lauttamatkan taakse viereiselle niemelle [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuurinkynnäs].

Kuvassa näkyy sen opasteen pohjoisosa. 

Opaste Liettuassa Klaipedan viereisellä sarvella
==>                                                                                                                                                                                                                                           Copyright kyltin tekijällä.

Kertakaikkiaan komeaa aluetta tuulen voimasta vahvasti vinoutuine puineen ja kapeine, asfalttipintaisine mutkateineen. Kuvan maisema on kyltin oikeaan ylänurkkaan Kopgaliseen vievän, harmaalla piirretyn tien varrelta Hageno kalnas-tekstin kieppeiltä.

Tie pohjoispäähän

Monessa kohdassa teiden molemmin puolin vähän sivummalla oli kapea hiekkaura tarkoitettuna jonkin muun kulkuvälineen käyttöön, kuten mönkijöille tai vastaaville. Hevosille ja jalankulkijoille aivan liian pehmeää kulku-uraa, väittäisin.

Polkupyöräilijöiden kapeampi hyväpintainen ajoreitti oli kuvan metsän takana rannan puolella. Polkupyöräilijöiltä kielletty ajoalue Maeskos galva-nyppylän suunnalla ja siitä vasemmalle harmaalla tiellä ei estänyt esimerkiksi lapsiperheiden pyöräilyä muun liikenteen seassa, mikä oli kyllä jonkinmoinen riski siinä paikassa ja tiestöllä.

Alkuun

Kyltissä nähdyn tien päässä oikealla oli pienehkö taajama ja siitä edelleen niemen kärkeen vievä rantakatu hevosvaunuineen, maalle nostettuine laivoineen, parkkipaikkoja, Delfinaario tai vastaava ja alla näkyvä linnoitus Kopgaliksessa.

Vallihaudan ympäröimä linnoitus niemen oikeassa ylänurkassa. Sen sisällä oli tuon banderollin mukaan Historiallisia ja Luontoon liittyviä näyttelyitä.

Vanha linnoitus sarven pohjoispäässä

Saksalaisten WW II-ajan bunkkerialue löytyi niemen eteläpuoleiselta osalta puomin takaa harjulle nousevan betonitien päässä Kiaules Nugara-saaren kohdalta. Se on toiminut osana pikkukuvassa oikealla saaren vieressä olevan sataman ja kaupungin suojausta.

Saksalaisten rakentama bunkkerialue Copyright kyltin tekijällä

Kyltit olivat hienoja joskin #5:n eli voimalaitoksen vastaavassa oli muutama noin ysimillisen luodin jättämä reikä ja ainakaan bunkkereiden 3, 4 tai 5 sisälle ei niiden oviaukkoihin heitetyn rikkinäisen lasitavaran, teräsromun, puiden taimien ja kaikenlaisen muun moskan vuoksi ollut mitään asiaa. Pientä laittoa, siivousta, valoja ja tuollakin riittäisi sotahistoriasta kiinnostuneita kävijöitä kenties vähän enemmän. Bunkkereiden suuaukkojen pullonsirpaleista ja muista jäännöksistä päätellen siellä oli joskus vietetty myös melkoisen kosteita bileitä.

Valitettavasti meillä ei ollut mahdollisuutta saada viisumeita Kaliningradiin suoraan rajalta eikä kyllin nopeasti muualtakaan läheltä, niinpä oli pakko palata takaisin mantereelle. Muutamilla hotellissa tavatuilla suomalaisilla motoristeilla sellaiset olivat eli homma kyllä onnistuu, niinpä joku päivä tuo Kuurinkynnäs pitää ajaa itsekin läpi. Kaliningradin alueen kautta, mopolla, mieluiten suoraan Puolaan saakka.

Lyhyestä kaupungissaoloajasta johtuen Klaipedastakaan ei jäänyt sen enempää mieleen, ehkä joskus myöhemmin lisää. Se sijaitsee lännen ja idän välissä suurine konttisatamineen, joten sen sanotaan olevan merkittävä reitti myös ei niin lailliselle rahdille ja muille vastaaville kuljetuksille laillisten ohessa. Onneksi siihen puoleen emme omakohtaisesti törmänneet missään reissun kuluessa. Hintataso oli aika mukava, joskaan ei alempaa Puolan tasoa.

Alkuun

Auto suunnattiin Kaunaksen moottoritie A1:lle, Marijampoleen sekä edelleen E67:lle Augostowiin päin.

A1-moottoritiellä ajonopeus oli riittävä paikallisten mallin mukaisesti, mikäs hyvällä tiellä oli posotellessa. Välillä mieleen nousi ajatus että aikaisempi puolalaisten suorastaan sekopäinen ajotyyli pakollisine ohituksineen (ja seuraavasta risteyksestä/rampista ulos) on siirtynyt ainakin yhden pykälän pohjoisemmaksi.

Klaipedasta Grajewoon kartalla

Polttoaineen (A-95) hinta ennen rajaa oli 1,06 €/litra.

Puolan raja

Ylitys Liettuasta Puolaan oli muuten nopea, mutta molempiin suuntiin menevien rekkojen lukumäärä kasvoi koko ajan aiheuttaen jo pientä jonomuodostusta. Vielä sinne pikkuautollakin sekaan sopi, joskaan ei se mopolle ohitusjoustavuudessa vertoja vetänyt. Vajaan 70 000 asukkaan Suwałki oli aika helppo läpiajettava vaikka aikaa siellä hortoiluun vähän kuluikin, samoin noin 31 000 asukkaan Augustów. Tiet olivat aiempaa paremmassa kunnossa eikä niillä enää niin selvästi näkynyt rekkojen paripyörien aiheuttamia painaumia, jotka vedellä täyttyneinä olivat vaarallisia ainakin kaksipyöräisillä liikkuville.

Taas oli hieman erilaista rakennustapaa, ulkoasua ja myöhemmin jopa autokantaa tarjolla aiempiin paikkoihin verrattuna.

Grajewo

Seuraava hotelli jonne Zumo meidät ohjasi, oli maatilamajoitus vajaan 22 000 asukkaan Grajewon kaupungin pohjoisnurkalla. Paikka oli OK mukavine omistajineen (eipä ole ihan heti kättä isännän toimesta puristettukaan välittömästi paikan päälle saavuttuamme, samoin sieltä poistuessamme) ja toisen kerroksen huoneineen, kerrosten väliset osin punaiset teräsportaat tosin aiheuttivat haasteita nelijalkaisille. Jaro pelkäsi vielä tuolloin punaisia teräsportaita, varsinkin jos rappujen välistä näki alemmaksi ja korkeita paikkoja, mutta eipä aikaakaan kun uteliaisuus ja Bobin esimerkki voittivat. 

Mitäs perhanaa siellä takapihalla tapahtuukaan? "Mitäs helv.. tuolla touhutaan?"

Eipä silti, myös Bobille teki välillä pahaa kiivetä ja laskeutua jyrkkiä, läpinäkyviä tai vääränvärisiä rappusia, tai istua korkealla merenpinnasta autolautan ikkunalasin sisäpuolella merta tuijotellen ja Jaron tyyliin täristen, kunnes sain senkin rauhoittumaan.

Pari pahaäänistä vahtikoiraa piti parkkipaikkojen viereisessä aitauksessaan liikkujia silmällä rähisten tasapuolisesti aina ja kaikille liikkujille. Alueen reunan nurmikoilla liikkui parikymmentä helmi- ja tavallista kanaa pihaa sekä nurmikkoa kuopien + kukko laumaansa vahtien. Onneksi viimeksi mainittu piti mölyt mahassaan pitkälle aamuun. Parin kilometrin päästä keskustasta piti hakea seinästä Zlotyja ja Lidlistä murua rinnan alle, siinäpä se päivä sitten alkoikin olla paketissa.

Hotellin vierestä menee yksi Augustowin eteläpuolisista rekkateistä (tie #61), jonka jatkuvan käytön havaitsi aina tuolle toisen kerroksen parvekkeelle tullessaan. Hotelli täyttyi illan kuluessa ääriään myöten, kuvassa iltavalaistuksessa näkyvä valtatie lienee auttanut asiassa.

Tie numero 61, Grajewo
==>

Alkuun

Päivä 5. Grajevo - Czestochowa

27.7.2017

Aamutuimaan piti poiketa hetkeksi parvekkeelle, josta seuraava usvanhämyinen kuva samalle tielle. Hotellinpitäjien kanaparvi vietti yönsä tuossa aitauksessa sikäli kun eivät vielä olleet lennähdelleet aidan ulkopuolelle.. Mikäs siinä kun aamiaispöytään saavat tuoreita munia ja puutarhastaan salaatti- sekä muita tarpeita.

Kosteahko aamu Grajewossa puolassa
==>
Hotellin edustaa, jossa Irmalla oli menossa kämpän avainten etsintäkuvio pihalaatoilta ja päädyn t-paikan nurmikolta, joka päättyi lopulta tuloksettomana lisäten huonelaskuun nimellisen 10 € avainuusintakorvauksen. Eurot kelpasivat siihen mutta eivät muuhun.

Grajewon hotellin etupihaa

Avaimet olivat tipahtaneet tavaroita autoon vietäessä Pösön takapenkin jalkatilaan, josta ne löytyivät myöhemmin Italiassa varustepussien seasta. Siitä suivaantuneena Irma postitti ne pikimmiten takaisin hotellille. Sattuuhan sitä, eikä hotellin henkilökuntakaan näyttänyt kovin hapanta naamaa sieltä poistuessamme.

Tuolla päin liikkuessaan silmiinpistävintä oli ehkä se, miten paljon samanlaisia pihakiviä oli käytetty sekä pihojen, katujen, jalkakäytävien ja muiden kulkuväylien pintana. Kappalehinta on takuulla jotain muuta kuin täkäläisen rautakauppiaan hinnastossa meille lukee. Ja myös se, että lähin isohkon nautakarjan navetta/pihatto oli tuosta joku sata metriä kaupunkiin päin, päätien varressa alle 15 metriä sen sivulla. Olipahan niillekin katseltavaa rekkojen pyyhkiessä aivan vierestä ohi molempiin suuntiin.

Alkuun

Talojen myynti-ilmoituksia näytti olevan monessa rakennuksessa, samoin eri vaiheissa olevia remontteja. Muuallakin paikkoja siis kunnosteltiin, ei pelkästään kaupungeissa ja kylissä.

Kuvassa takapenkkiläisten normaaleja matka-asentoja, joskus ne makoilivat enemmän tai vähemmän selälläänkin. Serpentiineillä molemmat usein seisoivat kuuden tukipisteen varassa (jalat penkillä, takamus selkänojassa ja valjaiden hihna eli selän etuosa turvavöissä).

Jaro  Bobi

Matka jatkui tie #61:lla kohti Lomzaa ja edelleen Varsovaa, joka onneksi kierrettiin menemättä aivan keskustaan saakka. Reitinvalinnastamme johtuen nyt ei muodostunut mielikuvaa tiheästi toisiaan seuraavista pikkukylistä poliiseineen tutkaamassa tiellä liikkujia. Ja joissa kylien välit ajettaisiin pahimmillaan neljä rinnan, tuppi nurin koko ajan.

Czestochowa

Matka jatkui E67:lla ja E75:lla seuraavaan majapaikkaan vajaan 232 000 asukkaan Czestochowassa. Se on tuo Lukoil-tekstin takana oleva hotelli.

Czestochowan Ibis ja bensa-asema

Katumaalarilla näkyy olleen erityisen vaativa päivä kun pp- ja jalankulkukaistoja on maalailtu ympäristön muiden merkkien ja vaatimusten mukaisiksi. Bensa-aseman edellisessä liittymässä viidenkymmenen metrin päässä kevyen liikenteen kaistat vaihtuivat edellisen kerran toisinpäin. Vaihtelu virkistää ja perusteet moiselle varmaan löytyisivät tarvittaessa.

Joku sen näkyy tekevän noinkin..

Tuolla oli hyvä tilaisuus ojennella koipiaan vaikka kävelemällä Irman bongaamaa kävelybulevardia keskustassa (vaaleanruskea väri kartassa) ja hotellin sekä keskustan välisen Warla-joen vartta.

Alkuun

Czestochowan lähikartta     Lisätietoja saa.. Kartan Copyright Google Maps

Jäi tuo hotellin ulkoseinässä ollut monipalvelupiste kokeilematta hotellin sisäisen suojatun netin toimiessa hyvin. Monipuoliseltahan se tuokin näytti.

Aika roskaista oli vähääkään alla näkyvästä kävelykadusta/-bulevardista sivummalla, ehkä tuuli levitteli lintujen roskakoreista nostelemia papereita ympäriinsä.

Czestochowa kävelykadun itäpäässä Ei iske annoskateus, liian suuri siististi syötäväksi

Taksikuskien suosiossa oleva grilli oli tuon kartassa näkyvän rautatieaseman vierellä, josta jonottamani paikallinen erikoisuus Hot Dog Spezial oli niin jäätävänkokoinen paketti (Irman kuvaamana oikealla), että onneksi Irmalle tilaamani vastaava Normal-versiona ei koskaan ilmestynyt ulos myyntiluukusta. Osa sisällöstä levisi maahan kun sämpylä täytteineen ei kerta kaikkiaan mahtunut ainakaan minun suuhuni, Irmasta puhumattakaan, minkä paikallinen puluyhdyskunta tietysti ilokseen huomasi pyöriskellen jatkossa Irman jaloissa. Juomavalintakin meni poskelleen kielimuurin vuoksi, mutta joskus on hyvä tutustua paikallisiin teollisiin makuihin myös kuplivan limonadin muodossa. Kallistako? No ei ja nälkäkin lähti - yhdellä tuollaisella ajaisi yön taksia helposti.. Vatsaoireita ei tuollakaan tarvinnut pelätä annoksen ehkä hieman eksoottisesta ulkonäöstä huolimatta.

Joen rannassa vasemmalla reunalla oli sen näköistä porukkaa kaljoittelemassa ja keskenään kinastelemassa, ettemme oikaisseet sen vaan vastarannan puolelta. Illalla pimeässä en paljain käsin ja yksinään ehkä siitäkään kävelisi.

Aulabaarissa paikallinen tumma olut ääntä kohti ja nukkumaan. Tarjottu viski ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta vieläkään.

Alkuun

Päivä 6. Czestochowa - Tulln an der Donau, (Itävalta)

28.7.2017

Valitettavasti tuonkin Ibiksen lattia oli kovaa parketinnäköistä materiaalia, jolla koirien kynnet pitävät melkoista meteliä jo pienen tassuttelun aikana. Saati silloin kun ne saivat hepulin ja alkoivat ravata hulluna ympäriinsä, tai Bobin vaellellessa aamuyöllä sängyn puolelta toiselle kun ei saanut enää nukutuksi. Varmaan nälkäkin jo vaivasi, ne eivät näemmä eläneet kovin nopeasti aikavyöhykkeiden muutosten tahdissa.

Hyvän yöunen vaihtoehtoina on joko korvatulppien käyttö tai koirien heivaaminen makuualustoineen vaikka vessaan, jossa juoma- ja ruokakupit jo olivat. Vessan valojen sammutuksella loppui Jaron ininäkin nopeasti unen saatua taas vallan, tosin noin kello 06 jälkeen ei sekään enää auttanut.

Missään ei tarvinnut siivota merkkauksia eikä muitakaan jätöksiä huone- tai muista sisätiloista, se oppi oli päissään jo oikein hyvin huolimatta koko ajan muuttuvista yöpymispaikoista. Toki tietty rutiini alkoi vaikuttaa jo niihinkin. Suurimpia muuttujia rutiinissa paikanvaihdosten lisöksi olivat ruokailuajat sekä aamulla aikavyöhykemuutosten, että iltapäivän ajosuorituksen mahdollisen venymisen vuoksi.

Vessamajoitus koirille Ibiksen koiraystävällinen huone

Pehmeällä matolla tai makuualustallaan koirat yleensä hiljenivät reiluksi tunniksi kerrallaan joskus kello 04 jälkeen pudotettuani toisen käsivarren sängystä lattian suuntaan, jonka viereen ne asettuivat makuulle.

Sellaista se on matkailevan elämä, eikun vaan kello 07 tienoilla kävelylenkille, aamukahdeksaan mennessä aamiaiselle ja klo 09:45 menoksi Tsekin ja Itävallan pääpiirteiseen suuntaan. Vähän pidempi siirtymäpäivä oli siis edessä.

Ajoreitti 28.7.2017 Puolasta Tsekin kautta Itävaltaan  Copyright Google Maps

Nuo muut karttapohjalla näkyvät merkinnät ovat auton lähetintä kuulleita ja aprs-paikkatietoa (punaiset pisteet ja niitä toisiinsa ajallisesti yhdistäviä vihreitä viivoja) nettiin (aprs.fi) välittäneitä radioamatööriasemia. Sinipohjainen WX tarkoittaa asemaa, joka välittää nettiin myös paikallisia säätietoja muiden ollessa erilaisia toistimia ja yksi- tai kaksisuuntaisia reittejä (VHF-internet -gateway) nettiin. Tuossa linkissä [L] on yksi sellainen paikallista säätilaakin nettiin välittävä, vain VHF-radiota kuunteleva mutta ei radion kuuntelutaajuudelle mitään lähettävä GW (gateway).

Polttoaineen (miles 95) hinta Varsovassa oli 4,59 Zlotya per litra, joka on euroissa suurinpiirtein 1,26 €/l.

Katowicen (tiellä #A1) ja Tsekeissä Ostravan (tiellä #1), Olomoucin (tielle E462) ja Brnon (tielle E461) kierto niiden keskustoihin menemättä nopeutti mukavasti matkaa.

Tsekin raja

A1 muuttui tieksi #1 Ostravan koillispuolella.

Rajanylitys oli lähinnä huomaamaton, toki sielläkin kerrottiin kylteillä muutama tärppi paikallisista ajonopeuksista, vignetin tarpeesta, ajovalojen käytöstä, yms. Ennen rajalle saakka ehtimistä yleensä kerrattiin Karttakeskuksen Eurooppa tiekartaston sisältämästä Autoilijan tietopaketista tarkemmin oliko seuraavassa maassa mitä ja miten muuttunut sitten viimenäkemän.

Tsekki oli pelkkä läpiajomaa tällä kertaa. Zlotyt kolikkoina kelpasivat vain lähellä Puolan rajaa.

Tsekin moottoritiemaksutarra meni hankintaan rajan läheisellä huoltoasemalla, jossa oli myös viininpunaisin baretein varustautuneita, maastopuvuissa ja osin lentohaalareissa liikkuvia ei ihan nuorinta mutta hyväkuntoisen näköistä kaartia edustavia henkilöitä kahvittelemassa. Itävallan vastaava mt-tarra hankittiin heti seuraavan rajanylityksen jälkeen. Aikaa meni sen verran paljon tankkaus-, jaloittelu, ruokailu-, kahvi-, wc- ja muine taukoineen, että olimme perillä Tulln an der Donaussa Itävallassa kello 17:05.

Saihan taas hieman istua, mutta onneksi helle ei liikaa vaivannut vaikka lopussa lämpötila varjossa nousikin yli +30°Celsiusta. Moottorin lämmöt eivät sielläkään nousseet paljoa yli sadan asteen, jos auton lämpömittariin oli luottamista. Ja vastaan tulleiden bensa-asemien sekä taukopaikkojen ilmaiset nettiliittymät olivat usein tiedonsiirtoreitteinä seuraavia pysähdyspaikkoja tutkittaessa.

Maisema alkoi horisontissa muuttua koko ajan silmiä hivelevämmäksi, joskaan lumipeitteisiä vuoria ei ihan vielä nähty.

Alkuun

Itävallan raja

Znojmosta tuleva tie 38 muuttui tieksi 303 Kleinhaugsdorfissa.

Tuo Tulln:n hotelli oli ehdottomasti nykyaikaisin ja siistein siihen mennessä tavatuista. Oli todella lähellä ettemme jääneet sinne kahdeksi - jopa kolmeksi yöksi. Kyseinen kaupunki, asukasmäärältään noin 16 000, on yksi Itävallan vanhimmista minkä nopeasti havaitsi keskustaan saakka käveltyään. Hienoa, hoidettua ja tyylikästä vanhaa lähes joka puolella.

Viereisen joen rannan rinnakkaisilla, asfaltoiduilla kävelyreiteillä oli hyvä lenkkeillä aamuin illoin. Tuolla alueella oli useampikin Picnic-nurmikko ja rentoutumispaikka ohikulkijoiden käytettävissä, edessä olevassa laivassa kahvila ja oikealla rakennettiin täyttä päätä jonkun musiikki- tai muun festivaalin esiintymisaluetta lavoineen. Kaupunki on kuvassa kuvaajan selän takana ja vasemmalla.

Picnic-aluetta Tulln:ssa

Keskustan leveän kävelykadun varrella oli porukkaa kuin pipoa ja seassa melkoisen paljon ilmeisesti kaupunkipyörillä liikkuvia ryhmiä lapsineen. Yksi ulkoravintola sai meistä asiakkaita. Ein Bockwurst mit kartoffelsalad, zwai mal - und zwai grosses bier, Bitte ... Mit bröt, Ja ja pian molempien eteen kannettiin tuttu paikallinen reissuruoka.

Tuo tuskin oli ääntämisineenkään lähellekään kympin arvoinen lausahdus koska meistä kumpikaan ei Saksaa juurikaan tuota enempää puhu, mutta asiansa ajoi kun pöytämme sai kohta haluttua täytettä. Laskun loppusumma oli 25,20 €: (2 x Weitra Bräu [0,5 l] á 7,60. 2 x Sacherwurstel á 9,80 €. 2 x Erdäpfelsalat á 7,80 €)

Alla on vielä näköalaa hotellin aulabaarista kadun toiselle puolelle, auringon painuessa jo mailleen. Joki on auringon suunnassa selän takana.

Mukavan näköistä seutua tämäkin

Lämmintä riitti illallekin ja ilmastoitu huone oli hotellin hakuvaiheessa yksi ylimääräinen pakkovaruste, jatkossa melkein kaikkialla muuallakin saatu aina Sveitsin rajalle saakka.

Hotellin henkilöstö oli vähintään yhtä palvelualtista ja mukavaa kuin muuallakin tähän saakka, senkään puoleen ei olisi ollut kiire jatkamaan eteenpäin. Paitsi ne omat levottomat jalat..

Alkuun

Päivä 7. Tulln an der Donau - Wallersee

29.7.2017

Attersee-järvi oli seuraavana ykkösvaihtoehtona leiriytymismielessä ja yhtä leirintäaluetta kytättiin sen portin takana aika pitkäänkin. Se on tuossa järven pohjukan kieppeillä punaisella ympyröitynä. Sinne ei kuitenkaan oltaisi päästy kuin jonottamalla niin kauan, että joku ensin poistuisi leiripaikaltaan. Vaikka paikka varsin mukaansa tempaavalta näyttikin, niin turha sen portilla olisi tuntisotalla vartoilla. Tunti autossa odottelua riitti vaikka se aika nopeasti menikin radioamatöörien rupattelua VHF:lla kuunnellessa. Seassa oli kutsun ja aksentin perusteella yksi suomalainenkin. 

Kartta alueesta leirintäaluemielessä Copyright Google Maps

Täyttä oli niin leirintäalueilla kuin tiestölläkin, ajaessa mieleen nousi mielikuvia esimerkiksi Garda- ja Como-järvien aikaisemmilta kierroksilta.

Mondsee-järven suunnalla kokeiltiin neljälle muulle alueelle menoa tai niiden löytämistä mutta heikolla menestyksellä. Eikun vaan järveä vaihtamaan eli keula Wallerseen eteläpäähän päin. Jos ei kohta löydy niin hotelliin mars.

Alkuun

Wallersee

Pohjoispään leirintäalueelta löytyi sen verran vapaata tilaa että teltalle saatiin varsin kelvollinen sijoituspaikka. Lähellä olevat muut leiriläiset katselivat tyynesti sivusta kun alueen omistaja ohjasi meidät tuohon, tulomme jälkeen rivistöön taisi ilmestyä myös tuo vaaleanvihreä kupoli. Tiivistä eloa mutta ilmeisen tuttua heille. Neljä metriä telttojen minimiväli - melkeinpä niin.

Vesipiste oli suorastaan äärellään, vessat ja suihkut sekä kahvila & pesula etuoikealla rannan suunnassa.

Maa oli vielä märkää eilisen sateen jäljiltä, joten mukana olleelle kuvan turkoosille laavukankaallekin löytyi kuvallista käyttöä aluskankaana, eipähän teltan sisälle kantautunut sisälle ylettömiä määriä roskaa jaloissa. Alusta oli niin pehmeätä ettei normaalisti melkein millaiseen alustaan tahansa vasaralla uppoavia, 12" kuumasinkittyjä rautanauloja eli telttatikkuja tarvinnut vasaroida maahan. Ja ilmapatjojen päälle makuupusseihin kelpasi myöhemmin nukahtaa, kun oli oma pään muotoihin nopeasti muokautuva matkatyyny mukana. Koirat oli tarkoitus pitää yöllä tuossa Bobin kopissa vetoketjujen takana, mutta onneksi niin ei tehty iltayön loppuohjelman vuoksi.

Wallerseen telttaleirissä

Pesu- ja kuivauskone käyntiin hintaan 3€ pesu ja 4€ kuivaus, á 10 min/1€ ensimmäisen ison pyykkikasan tiimoilta ja syömään. Nyrkkipyykki päivittäin käsienpesualtaissa oli riittänyt tänne ja riitti jatkossa aina Llandudnoon (Wales, UK) saakka. Ruokailu leirintäalueen ravintolassa maksoi kahdelta yhteensä 38,80 €:2 x vihersalaatit á 2,80 €. 2 x Wiener schnitshel perunasaalaatilla á 12,50 €. Dunkel Wiezen-olut 0,5 l á 4,10 €. Zipfer-olut á 3,60 €.

Alkuun

Illemmalla rinteestä alueelle päin kuvattuna: edessä vasemmalla on partiolaisten oma leiri lippusiiman sisällä, keskivaiheilla jossain puiden keskellä on telttamme ja oikealla näkyy pala väliaikaisesta rinneparkkipaikasta kyläläisille illan juhlintaa varten. Illan mittaan koko rinne täyttyi vähintään useista kymmenistä ellei yli sadasta autosta, joista osa oli siellä vielä aamullakin yökasteen liukastamalla nurmirinteellä. 

Leirintäalue illalla pirskeiden alkua odotellessa

Kuinkahan monta peltiruttua tuostakin touhusta heille seurasi, sillä sen verran paljon oli nurmella tyhjää lyöneiden renkaiden ristikkäisiä ruovitusjälkiä alueelta aamulla poistuessamme. Yökaste oli todella vahva ja nurmikko liukasta.

Wallersee-järven rantaa illalla ihmisten kokoontuessa juhlimaan. Kuvasta seuraavana oikealla on pienvenesatama ja sen takana pidempiaikaisten lomailijoiden asuntoauto sekä -vaunualue. Kuvaa katsellessa voi helposti miettiä miksi tuollaiset pienet järvialueet ovat suosittuja paikallisten lomailijoiden parissa.

Juhlijoita liikkeellä

Illalla alueen reunalla rannassa oli lähialueen kyläläisten isot kesäjuhlat, väkeä oli paljon vauvasta vaariin, monet bändit esiintyivät lavalla, tarjolla oli ruokaa, kaljaa ja muuta juotavaa, palolaitos koulutti juniorejaan nosturilla näyttäen varmaan samalla maisemia ja jo nukkumaan mentyämme alkoi vielä peijakkaan kovaääninen, kirkas ja pitkäkestoinen ilotulitus kello 23.

Pomppasin ylös 1. ilotulitteiden lähtölaukausten kajahdettua mutta hyvä niin: oli todellinen onni ettemme jättäneet koiria keskenään teltan eteisen puolelle Bobin kuljetuskoppiin, sillä lähes katkottoman paukkeen, vingunnan, suhahtelun, välkkymisen ja aplodien sekä huutojen kuluessa aikamme meni koiria kainaloissa rauhoitellessa mahdollisen paukkuarkuuden syntymisen estämiseksi. Harmi toisaalta, näkemistäkin olisi varmaan ollut viljalti. Ilotulituksen päätyttyä bändikin tuntui kiertävän volume-nappinsa kauas kaakkoon. Panostus rauhoitteluun todennäköisesti kannatti, ei paniikkia eikä oireita tulevaa kotimaista uudenvuodenyötä ajatellen.

Kaikkinensa tuokin oli kelpo tapahtuma ja paikka jossa väkeä oli kuin pipoa, mutta järjestyshäiriöistä tai mistään muustakaan vastaavasta ei ollut tietoakaan. Tyhjiä kaljatölkkejä ja -tuoppeja oli kyllä sitäkin enemmän roskisten pursutessa täysinä.

Alkuun

Päivä 8. Wallersee - Berschtesgaden, (Saksa) - Zel am See, (Itävalta)

30.7.2017, sunnuntai.

Aamuyöllä vähän ohuinta kesämakuupussia paksummalle mallille oli tarvetta lämpötilan laskettua varmaan alle +10°C. Ilmapatjojen välissä pehmikkeenä ja koirien maaeristeenä toiminut SA-mallin harmaa viltti oli kummasti hankkiutunut Irman ohuen pussin päälle. Hyvä vaan että oli mukana, koirat lämmittelivät tarvitessaan jalkopäässä tai kylkiämme vasten - harvinaista herkkua siis niillekin.

Aamulenkillä viiden-kuuden välissä siivouspartiot olivat jo liikkeellä ja rinneparkkikin huomattavasti iltaista tyhjempi. Aamiaista sai aikaisesta ajankohdasta johtuen vain läheisen huoltoaseman kahviosta. Cappuccinot ja sämpylät riittivät hyvin molemmille.

Päivän tuleva ajoreitti näkyy alla, oikealla Berctesgadenin osuus vähän tarkemmin (ainakin 19" 4:3-kuvasuhteen Samsung-littunäytössä kartat pysyvät vierekkäin).

Jonkin verran alempana oli taas vesisateen kastelema Stau tarjolla tiellä #8 Itävallan ja Saksan rajalla tietöiden vuoksi. Niinpä oikaisimme aiemmilta kerroilta tuttuun Berchtesgadenin kauppalaan (noin 8 000 asukasta), josko siellä olisi jotain uutta nähtävää vaikka Köningseella tai Kotkanpesän suunnalla.

Berchtesgaden

Itävallasta Saksan kautta Itävaltaan Berchtesgaden tarkemmin
Copyright Google Maps

Polttoaineen (Super E5) hinta Bad Reichallissa oli 1,399 €/litra.

Köningseen rantaan ei enää autolla/mopolla päässe ellen sitten missannut entistä rantaanajoreittiä, vaan loppumatka on käveltävä väliin tehdyn parkkialueen vuoksi. Niinpä palasimme takaisin kylälle ja läksimme joen ylittävän sillan jälkeen 24% rinteeseen kohti Hitlerin kämpälle vievän linja-autoreitin ala-asemaa. Sen verran koville otti Pösölle nousu (ykkös- ja) kakkosvaihteilla, että sen Bunkeranlage Obersalzberg-rakennuksen lähellä piti pysäyttää auto tasaiselle tien sivuun ja antaa koneen käydä tyhjäkäynnillä ainakin 10 minuuttia. Kuumaa hajua tuli jo sen verran konetilasta sisälle että jokin kohta lämpeni reilusti kierrosten oltua moottorin heikohkon väännön vuoksi reilusti yli 3000 rpm koko lyhyehkön nousun ajan. Esimerkiksi kansipahvin palaminen olisi ollut yksi niistä ei toivotuimmista vaihtoehdoista. Ollapa 50 heppaa enemmän tai samantien 100 teho-painosuhteen parantamiseksi. Pysähtyminen ja liikkeellelähtö toistuvasti tuollaisissa nousuprosenttimäärissä on pian kytkimelle hupaa hommaa.

Samoilla paikkeilla tihkusateessa muuan mp-kuski kyytiläisineen ajeli tietä edestakaisin etsien sopivaa reittiä ylemmäksi, toivottavasti ei kuitenkaan löytänyt sille Hitlerin kämpän tien Kehlsteinstraße viimeiselle parkkipaikalle, karttanimeltään Eagles Nest Bus Parking saakka omatoimisesti.

Ajoimme vielä pienen pätkän karttasanan Purtschellerhausen luo tarkoituksena ajaa se Rosfeldstraße Panorama Route läpi vastapäivään, mutta käännyimme maksupisteeltä takaisin ja kiersimme toisen pään maksupisteen kautta myötäpäivään ylös reitin korkeimmalle kohdalle (oikeanpuoleisen kartan oikeassa reunassa tuo punaisten pisteiden täplittämä serpentiini) josta seuraava kuva on otettu näkyvissä olevan Kotkanpesän (Das Kehlsteinhaus) ja kauemmaksi alas oikealle Berchtesgadenin laakson ja kylän suuntaan. Siten pääsimme helpoiten palaamaan omia jälkiämme alas.

Tuollaiset korkeudet tai korkeudenmuutokset eivät vaikuta millään lailla koirien (mopsi on saksaksi Mops) hengitykseen. Hyvä niin.

Alkuun

Roßfeldstraße

AH:n kämppä löytyy nuolen osoittamasta kohdasta, se on tuo harmaa vajaa pari milliä korkea haalea nyppylä vinosti oikealle alas laskevan kallion päällä, kuten suurennoksesta näkyy [L]. Samasta kuvasta näkyy myös sen alla olevan bussiparkin nurkkaa, eli kääntöpaikan josta kävijä pääsee kallion sisään louhittuun hissiin. Omalla autolla (vast.) tuonne ei hyvästä syystä ole turisteilla pääsyä.

Maksullinen näköalareitti Berchtesgadenissa Korkein kohta

Tien toisella puolella oli laakso jossa ukkonen jo jyski ja sadevesi valui osan siitä yltäessä jo tuonnekin. Ja pois saman 24% alamäen kautta. Moottorijarrutus ykkösvaihteellakaan ei riittänyt auton nopeuden tehokkaaseen hillitsemiseen, niinpä oli pakko pumpata jarruilla aika kovaa juuri ennen seuraavaa mutkaa pahimman kiidon taltuttamiseksi. Ja antaa keulan jäähdytettyjen levy- ja perän rumpujarrujen jäähtyä sen mitä ehtivät ennen seuraavaa tiukkaa jarrutusta. Tuossa saattaa olla yksi todennäköinen syy miksei noilla teillä varsinkaan niitä vanhimpia urheiluautovanhuksia kovin usein näkynyt.

Paluumatkalla Ruotsissa pari suomalaista matkamotoristia istui samassa huoltoaseman pöydässä, jossa toinen heistä kertoi kun oli kerran laskeutunut alppitietä alas havaitakseen etteivät etu- eikä takajarru pitäneet vähääkään. Hän oli onnekseen saanut pyöränsä moottorijarrutuksella (1500cc V-kone) hallintaan ja parkkiin, jonka jälkeen lähtivät syytä etsimään. Syynä oli molempien jarrujen vähäinen laahaus varmuuden vuoksi, joka lopulta kiehautti jarrunesteet hävittäen muodostuneiden ilmakuplien vuoksi paineet molemmista jarrupiireistä. Jarrulevyt kestivät suorina eivätkä jarrupalojen pinnatkaan ehtineet lasittua piloille. Riittävän pitkän tauon jälkeen ne molemmat alkoivat taas toimia, vaikka he porukan toisella pyörällä ehtivätkin jo hakea huoltamolta lisää jarrunestettä muka kadonneen tilalle. 

Onneksi valitsimme Berchtesgadenista sen kirkon kautta hieman ylemmäksi keskustaan vievän kadun ja edelleen Bishofswiesenin kautta Schwarzecker Straselle johtavan tien. Viimeksi mainittu kun oli pitkästä aikaa kunnollinen alppisolatie, jos verrataan siihen saakka ajamaamme reittiin Tallinnasta tänne. Ja paljon parempi vaihtoehto kuin se laakson pohjaa seuraileva tie #305, jolle mekin lopulta pakosta laskeuduimme.

Berggasthof Zipfhäusl tarjoili hieman ennen viimeisiä mutkia alas hyvän lounaan, joka ylempänä vuoristomaisemissa ja ulkoilmassa maistui vähintäänkin erinomaiselta. Yksikin Schnizel-annos Itävallan tyyliin paistetuilla perunoilla ja erinomaisilla salaattiannoksilla täydennettynä olisi riittänyt molemmille, melkoisia ovat annoskoot noilla ilmansuunnilla. Hanavesi maistui edelleen.

Motoristeja näkyi noillakin teillä mutkista ja maisemista nauttimassa. 

Alkuun

Zel am See

Pienehkö, vuorten ympäröimä < 10 000 asukkaan kylä pieni järvi edessään. Laskettelurinteitä näkyi monessa suunnassa. Silmiinpistävän paljon lähi- ja kauko-idästä päin saapuneita, huivipäisiä, vähintään hiuksensa ja osin kasvonsakin peittäneitä ihmisiä oli liikkeellä joka puolella. Tuttu näkymä YK-ajoilta Lähi-Idästä mutta ei tuossa mittakaavassa aiemmin Manner-Euroopassa. Saas nähdä, mitä 1.10.2017 Itävallassa voimaan astunut ja turistejakin koskeva hunnunkäyttökielto pienine säähän liittyvine poikkeuksineen vaikuttaa turistimääriin jatkossa.

Majoituksen avain haettiin ylempää rinteestä hotellin respasta, jossa oli seuraavan aamun aamiainen ja avainten palautuspaikka. Sen jälkeen kämppää ja sen sisäpihan pientä parkkipaikkaa etsimään; jonkin aikaa meni ja peruutuskamerallekin olisi ollut tilausta ellei Irma olisi ollut mukana. Nostin paikallisen vanhemman kauppiaan roskiksen autoni takaa hänelle kadun varteen vietäväksi, josta kiitokseksi saimme pari makupalapötköä koirille ;-)

Toisen kerroksen huoneemme oli juuri päättyneen siivouksen jäljiltä muuten OK mutta se kylpi iltapäivän auringossa eikä ikkunoita tai parvekkeen ovea voinut jättää poissa ollessamme selälleen kunnon läpivedon aikaansaamiseksi. Koko rakennuksen sen kerroksen ympäri meni avoin parveke, jonne päiväsaikaan melkein kuka tahansa olisi päässyt alaoven ollessa auki muulloin kuin öisin. Laakson pohjalle muiden talojen sekaan ei ainakaan silloin viileämpää ilmaa mistään virrannut, eli pelkän varjon varassa oltiin siihen aikaan.

No, lyhyt kävelylenkki alle ja sen päälle nousu rinteeseen viereisellä gondoli-hissillä, koirien mukanavienti ei hissifirmalle ollut mikään ongelma. Hissin hinta á 14,60 € edestakaisena. Koirille kyseinen laite oli alkuun kova haaste joten kaulahihnat oli pidettävä kireällä ja autettava niitä hyppäämään gondolien ovista sisälle sekä ulos laiturille - siis nostamalla ne laiturin ja korin välisen raon yli, kunnes niiden idea selvisi ja rohkeutta kertyi riittävästi viimeistään Madonna di Campigliossa.

Kahvilan tarjoiluja hissilinjan yläasemalla, taas on yksi perinteellinen ravintoannospuute (lämmin Apfelstrudel tomusokerilla ja vaniljakastikkeella) vähemmän tällä reissulla. Ulkonahan melkein kaikki maistuu muutenkin hyvälle. Omenatortut ja Cappuccinot kustansivat 11+7 eli yhteensä 18 €.

Kauan himoittu jälkiruoka Apfelstrudel kahvin kanssa

Stroh-rommi jäi kokonaan puutelistalle sillä ensimmäinen teräväksi laskettava paukku tuli nautittua vasta viimeisenä iltana Llandudnossa, Walesissa.

Rinnettä riittäisi vielä kiivettäväksikin kun oikealla horisontissa pilkottavalle korkeammalle huipulle ei tuolta hissillä päästy. Koirat juoksentelivat hetken vapaina rinteissä ja eri suuntiin kävelijöitä riitti vielä reilusti polkupyöräilijöiden oheen. Ja ajoittain rinteitä kunnossapitäviä lehmiä sekä lampaita jätöksistään päätellen.

Rinteen puolivälissä vasta

Mukavan rentoa ja viileääkin siellä oli, yläasemalla yksi töissä ollut nuori nainen taputteli koiriamme oikein antaumuksella. Laskeutuminen yläasemalta alas kaupunkiin jalan veisi kyltin mukaan vajaat puolitoista tuntia, tuolloin jo aidosti kiukuttelevalla polvellani varmaan tuplaten. Vakionopeudensäätimelle olisi ollut jo aiemmin tilausta kaasujalan polven kipeytymisen ehkäisemisessä.

Alkuun

Kabiinin naarmuinen pleksi vähän heijastelee ja vääristelee, mutta maisema on silti hieno ja hissiaukon viereiset kuuset sekä männyt korkeita. Kabiinissa oli kahdesta pienestä avoimesta luukusta huolimatta peijakkaan kuuma, onneksi ei päästy siihen puolisen tuntia pidempään mutta korkeammalle nousevan hissin kyytiin.

Hissillä alamäkeen vain puoliväliin nousevan rinteen suunnasta

Lopuksi vielä lenkki rantaan katsomaan mitä rautatien takana järvellä ja rantakaduilla tapahtuu. Valitettavasti kuva on kliseinen kuin perinteellinen postikortti väriensä suhteen, mutta tuollaista siellä illemmalla tosiaan oli.

Zel am Seen rantanäkymää vasemmalle

Olihan siellä porukkaa reilusti rannallakin. Jotenkin vaan jäi sellainen olo ettei tämä paikka ole meitä varten, niinpä aamulla matka taas jatkui sen suuremmitta lähtöitkuitta.

Alkuun

Päivä 9. Zel am See - Cortina d'Ampezzo, (Italia)

31.7.2017.

Hetki ajoa Zel am Seesta tiellä #168 eteenpäin ja sieltä horisontistahan ne ensimmäiset halutunväriset huiput viimein näkyivät:

Lumisia huippuja horisontissa

Samaan aikaan tien oikealla puolella näkymä ylös oli perinteellisempi, jossa kuvan alaosasta puuttuu kymmenien metrien jyrkkä nousu juuri jollain välineellä leikattua nurmikkorinnettä. Kuten tunnettua kamera latistaa korkeuserot käytännössä näkymättömiin, noista huipun alapuolella olevista pilvenhattaroista ja rakennusten koosta voi onneksi vähän päätellä alueen korkeuseroista.

Ja erittäin jyrkkää rinnettä vieressä

Matka jatkui Mittersilista tielle #108, suunta etelään. Polttoaineen (OMV Super) hinta Sillianissa oli 1,295 €/litra.

Alkuun

Felbertauernstraße

Tunnelia edeltäneen levähdyspaikan juomapaikan ja viisikilometrisen tunnelin, sekä sen jatkeella olleen tien #108 kautta päästiin Lienziin sekä tielle #100. Tunnelin käyttömaksu oli tuo kyltin mukainen 11 €, enää eivät antaneet mukaan mitään tarroja tai vastaavia.

Felbertauernstrase ja tunnelia edeltävä vesipiste Irman kuva  Felbertauernstrase-kyltti

Italian raja

 Italian puolella kapea ja liikenteellä aika kuormitettu SS49 vei San Candido Innichenin jälkeiselle tielle SS52, jossa sai taas kiemurrella rinteissä tarpeekseen.

Niiden jatkeella olleet SP532 ja edelleen SR48 vastaan tulleine ylä- ja alamäkineen sekä serpentiineineen altistivat niin auton kuin kyytiläiset entistä suuremmalle vatkaukselle. 207:n moottorikin alkoi taas lämpenemään ja käytettyjen vaihteiden numerot pienenemään, niinpä ylimääräisiä jäähdyttelytaukojakin pukkasi vähän tiheämmin. Onneksi uusiin jarrunesteisiin eli niiden kiehumattomuuteen saattoi luottaa ainakin tiettyyn rajaan saakka, joskin moottorijarrutus oli aina alamäen oikea perusvalinta.

Montanan sijainti Cortinassa Copyright Google Maps

Alkuun

Cortina d´Ampezzo

Lomailu- ja talviurheilukeskus, asukasluku noin 8 000, korkeus merenpinnasta 1200 metriä.

Perillä hotelli Montanan sijaintipaikkaa Via Martiri di Trascenton ja Corso Italian kulmassa piti metsästää jonkin aikaa, ennen kuin oikea reitti kävelykadun äärelle löytyi. Siellä keskustassa kävelykadun molemmin puolin olevat yksisuuntaiset kadut ovat sikäli mukavia, että kaupunki käy nopeasti laajemminkin tutuksi missatessasi sopivan risteyksen keskustaan päin ajaessasi. Ja vaikket missaisikaan, niin ajo-ohje ei katutyön tai muun syyn vuoksi kuitenkaan päde juuri sillä hetkellä. GPS:n tarjoama näkymä on usein hyvin rajoittunut varsinkin kuljettajan silmin kesken ajoa, jotta siitäkään olisi aina iloa. Semminkin kun omassa kuusivuotiaassa Zumossa kartan uudelleenpiirtokyky heikkenee riittävän suurimittakaavaisessa ja monimutkaisessa ympäristössä, uudelleen päivitetyn aineiston piirtyessä näytölle saakka aika paljon todellisuudesta jäljessä.

Seuraavan aamun poistumissuunta näkyy kartan vasemmalla reunalla.

Pösön sai parkkiin hyvin kapealle sivukadulle aivan Hotelli Montanan portsarin tiskin ikkunan taakse parin muun vastaavan kanssa, onneksi viereisen hotellin henkilö opasti kyseiselle paikalle taukopaikkansa vierelle. Isomman eli pidemmän auton kanssa olisi tullut jälleen kerran oikeita parkkeerausongelmia sillä alueella.

Tässä on näkymä kolmannen kerroksen isolta, molemminpuoleisten huoneiden vastaaviin laajennettavissa olevalta parvekkeeltamme.

Cortinan hotellista

Huone oli OK ja meille läheiseltä käytävältä osoitettu oma erillinen, lukittava vessa suihkuineen samoin. Sen vieressä ollut toinen lukittu tila kylpyammeineen olisi kelvannut ja, mutta onneksi huomasimme sen vasta seuraavana aamuna.

Alkuun

Kuva hotellihuoneesta parvekkeelle, kävelykadulle ja sen takaiseen basilikaan päin. Aivan, hyvin rapisi taas lattia Carlinojen kynsien alla.

Huoneesta näkymä parvekkeelle

Onneksi ikkunoiden ja oven edessä ulkopuolella oli sähköllä ylhäältä alas laskettava alumiininen tai kovamuovinen, nivelletty pimennysverho, jolla suuret aukot huoneesta ulos sai niin pimeiksi että koirien heräämiskynnys siirtyi paljon normaalia myöhemmäksi. Halutessaan pimennysverhot sai myös siten kiinni, että muodostunut seinä päästi ilmaa lävitsensä huonetta viilentämään, tosin pienen valovuodon kustannuksella. Mitähän suomalaiset rakennusmääräykset noista sanoisivat vaikkapa sopivassa uudisrakennuskohteessa?

Tuo käsienpesupiste oven vieressä oli hieman eksoottisempi ratkaisu, joskin Tulln:ssa oli tuotakin modernimpi versio aiheesta. Ja telkkarista näkyi myös BBC World Service:n lähetys eli koirille oli taas tuttua taustamelua tarjolla meidän mentyämme aamupalalle.

Hissikin toimi joskin helkutin hitaasti, alas mennessä rappusia pitkin melkein ehti kävellen nopeammin ulko-ovelle saakka. Ei ollut Kone se..

Viheralueiden lukumäärä oli tuolla merkillepantavan vähäinen, niinpä koirien kanssa sai kävellä jonkin aikaa ennen kuin sopivia viheriöitä löytyi. Koiria näkyi liikkuvan joka puolella, paras tapaus sattui Irman käydessä lähikaupan lihaosastolla jossa yksi nelijalkainen kipitteli omistajansa kanssa niin kuin olisi aina tehnyt niin, kuten varmaan olikin. Odottelin itse ulkona olevilla penkeillä Flexit kädessä kuten kunnon turistin kuuluneekin.. Paikalliseen tyyliin näkyi kuuluvan se, että melkein minne vaan saa lemmikkien antaa ruikkia kunhan kiinteät jätökset korjaa pois, mutta emme siihen lähteneet mukaan ihan vaan hygienia- ja noloussyistä. Jos koirien kanssa on kerran lähdetty liikkeelle, niin tuokin homma pitää hoitaa kunnolla varsinkin ihmisten täyttämillä kävelykaduilla ja vastaavilla, vaikka ne näköjään huuhdellaankin aamuisin vesisuihkuilla kukkalaatikoiden ja muiden istutusten kastelun yhteydessä. Muualla tilanteen mukaan.

Väkeä liikkui tuolla paljon osallistuen kaikenlaisiin aktiviteetteihin, yhtenä esimerkkinä korkeahko kiipeilyseinä lapsille ja lapsenmielisille. Tutun ruokakaupan ja läheisen pizzerian valikoimat olivat edelleen hyviä ja tarjoiluhenkilöstö erinomaista, hyvin sinne keskipöytäänkin sopi pari koiraa jalkoihimme notkumaan.

Päivällisen hinta yhteensä 42 €: (1 x Lasagne Ragu 12 €. 1 x Quatro Stagioni 13 €. 1 x Forst Blonda 6 €. 1 x Forst Rossa 7 €. Tarjoilupalkkio 4 €).

Kirkon viereistä muutamankymmenen katsojaa vetävää esiintymispaikkaakin viriteltiin kuntoon.

Vastapäätä ollut Bacilica dei Santi Filoppo e Giacomo kilisteli tornikelloistaan erilaisia ääniä varttitunnin välein jonnekin kello 21 tienoille, jonka jälkeen soittokerrat vähenivät jatkuakseen taas aamulla. Se ei illalla tosin paljoa auttanut, kun kirkon edessä esitettiin jonkinlaista teatteriesitystä jossa pääkommunikaatiomuoto oli huutaminen ja meluaminen erilaisilla apuvälineillä. Mieleen nousi jo muuan Jumalan Teatteri jostain pohjoisempaa, mutta se oli onneksi vaan lyhyt mielikuva ilman vahvoja lisähajuja.

Cortina oli kokonaisuutena huomattavasti edellistä viihtyisämpi kaupunki. Ei tuollakaan montaa päivää paikallaan jaksaisi olla, mutta ympäristöstä löytyy monenlaista virikettä kuten mopolla ajettavia alppisolia ja serpentiinejä, vuoren kylkiä vaikka kiivettäväksi ja niiden välejä korkealla käveltäväksi kun ylhäällä vuorilla oli kai majoitustakin saatavilla, sekä muita vuoriin liittyviä asioita joihin liikaa energiaansa saisi helposti kohdennettua. Ja kylällä jokunen kauppa, baari sekä ravintola niitä hakeville. Talvella on laskettelurinteissä monitasoista tekemistä ainakin useista erisuuntaisista hissilinjoista päätellen.

Alkuun

Päivä 10. Cortina d'Ampezzo - Madonna di Campiglio

1.8.2017.

Aamiaishuone, kapea ulkoparveke oli myös asiakkaiden käytettävissä. Kuva tärähti mutta riittävän pienessä koossa näyttää sentään jotain huoneesta tarjoiluineen.

Aamiashuone

Ja matkaan, päivän ajoreitti näytti kartalla tuolta. Koska Passo Stelviolle ei Pösön kanssa ollut hinkua nousta, niin kevyempi vaihtoehto ja Irmalle uusi paikka vei voiton.

Muu on enempi vuoristoista seutua kuten punaisten pilkkujen tiheydestäkin näkyy, mutta A22:n tienoo tasaisen maksullista moottoritietä ruostuvine kaiteineen ja orastavine ruuhkineen:

Cortinasta Madonnaan kartalla
Copyright Google Maps


Viimeinen vilkaisu takaisin Cortinaan SR48:n ylöspäin suuntaavalta rinteeltä, ajosuuntana kartassa oikealla ylhäällä näkyvä alppisola Passo di Giau.

Cortina passo di Giau:n suunnalta

Alkuun

Jaro tarkkailee verhonsa raosta, Bobi vetää sikeitä auton toisella puolella ja Irma tutkii karttaa Ipadistaan.

Mennään jo..  

Passo di Giau

Melkoisen veivaamisen ja kaasauttelun jälkeen päästiin lopulta vedenjakajan taukopaikalle. Oikealta tultiin ja vasemmalle mennään. Vuonna 2011 ajosuunta moottoripyörällä oli päinvastoin ja ilmassa silloin vettä sekä rakeita.

Jostain syystä liikkujat liimailivat mielellään erilaisia tarroja etenkin tuon edessä nurmikolla näkyvän kyltin pintoihin.

Passo di Giau

Kuten alasmenosuunnan panoraamastakin näkyy, ei maisemissa näillä keleillä ole juurikaan valittamista. Itikoitakaan vienossa tuulessa ei näy ei kuulu [L], sen sijaan perhosia lenteli tuollakin paljon.

Tie alas menee kuvassa ensimmäisen laakson seinämiä vasemmalle. Lämpötila taisi tuolla vedenjakajan alueella olla +20°C, A22-moottoritiellä päivemmällä >30°C.

Passolta vasemmalle, panoraama
===>
Tornanteja eli 180-asteen tiukkoja hiusneulamutkia oli SP638:lla ajettavana ainakin 29 kpl, ennen kuin pääsimme vähän tasaisemmalle tiestölle Selva di Gadoren tienoille, jossa kylän läpiajo ja alas joelle laskeutuminen edustivat jälleen samaa mutkailutasoa, jota riitti vielä muuallekin päivän ajoreitillä. Tuossa on siitä lyhyt pätkä tuulilasikameran taltioimana, [L] (Youtube].

Aikamme ylämäkeen ajettuamme oli taas pikahuojennuksen, juomavedenoton ja auton moottorin jäähdytyksen aika, jolloin tien toisella puolella laajemmalla alueella laiduntanut orkesteri kasautui ryminällä aitansa taakse huutelemaan suuntaamme, taisivat koirat kiinnostaa niitä tai ne olivat muuten vaan uteliaita. Melkoinen metakka noista lähtee, kun jokaisella on erinomaisen hyvin kalkattava kello kaulassaan. Konevitsan kirkonkellot vai miten se Piirpauken biisi menikään..

Karjalauma mylvimässä

Vähän myöhemmin kohdallemme sattui myymälä jonka laajasta valikoimasta mukaan lähti pussillinen pestyjä omenoita, taisi olla mukana rasia mansikoitakin. Seuraavasta ostimme kilon-pari erinomaisen mehukkaita persikoita, joita ei tosin autossa voinut välipalakseen nauttia. Hintataso laatuun nähden: puoli-ilmainen.

Omenoita ja muita hedelmiä varmasti tuoreina

Onneksi juomavettä oli riittävästi ja tien varrelta sai myös kahvia sekä sämpylöitä. Muitakin oli liikkeellä myös serpentiineillä ja moottoritiellä esiintyi ajoittain pientä jononmuodostusta, täkäläinen yleisin lomakuukausi alkoi näyttää merkkejään. Arviolta tuhannen mutkaa, nousua ja laskua sekä yhtä lyhyehköä maksullisen moottoritien pätkää myöhemmin alkoi sen päivän ajomatka olla paketissa.

Alkuun

Madonna di Campiglio

Noin 700 asukkaan kylän keskusta 1500 metrin korkeudessa merenpinnasta avautui viimein eteemme.

Zumo ohjasi meitä näennäisesti minne sattuu karttaan ympyröidyn hotellin sijaintitiedoilla. mutta omien silmien havaintoihin ei tuolla olisi kannattanut uskoa liikaa.

Parkkihallin jälkeiseltä sillalta ei enää kannattanut kääntyä alas, sillä Express Spinale-hissille vievä katu oli paalutettu autoilta poikki Via Campellini Basso-kadun risteyksestä ja Via Spinalen kautta matka kasvaisi turhaan ilman 110% varmaa reittiä hotellille. Punaiset paksummat pilkkuviivat ovat hissilinjoja, joista huomisen käyttämämme on merkitty kaksipäisellä nuolella.

Karttapohjaan piirrettyä yksisuuntaista reittiä seuraten kiertosuunta oli selvä, joten kolmannella oikealta takaisin ylös Via Pradalgado- ja vasemmalta uudelleen alas Via Cima Tosa-katua -kierroksella piti lopulta heittääntyä turistiksi ja ajaa pokkana alas kävelykadulle.

Madonnan kartta Copyright Google Maps

Ja siinähän se sitten olikin, Hotel Posta R.T.A, kuulemma Ferrari-suvun omistuksessa oleva vanhahko hotelli aivan Madonnan läpi laskevan pikkujoen varrella. Sen takana oikealla oli hotellin parkkipaikka eikä autoja ollut tarkoituskaan jättää ylempänä olevan torin parkkihalliin. Kuvassa ajoreitti tulee kävelykatua ylempää tuon vaalean/kellertävän rakennuksen vasemmalta puolelta ja auto on parkissa alaoikealla aidan takaa näkyvien kuusten välissä.

La Posta, Madonna di Campiglio

Huoneisto #115 suuri, erillisellä makuu- ja TV-huoneella (koirien makuuhuone), kylpyammeella, keittiöllä sekä parvekkeella varustettu kokonaisuus takapihan puolella aamuvarjossa. Aamupala kuului huoneen hintaan. Mainoksessa kehuttua ilmastointia emme löytäneet mistään, mutta ikkunat yön yli auki pitäen pahin helle talttui jossain vaiheessa iltayötä. Puisilla ikkunaluukuilla sai sisätilat pimennettyä todella hyvin eikä auringonpaiste olisi turhaan lämmittänyt huoneita päivälläkään, ellei siivooja olisi käydessään aukonut kaikki luukut taas levälleen. No eipä se sen enempää meitä haitannut.

Kuvat rakennuksesta on otettu seuraavana aamuna kännykällä, joten pientä häntimistä reunoilla yms. on havaittavissa. 

La Posta ja valeikkunat

Hotellin kävelykadun puoleisella seinällä oli muutama hyvin tehty valeikkuna, mukavasti ne muuhun kokonaisuuteen istuvat. Oikeassa kulmassa näkyy moniin rakennuksiin asennettu ukkossuojaus eli katon harjalle asennetut ukkospiikit oli yhdistetty alas maahan vievään kuparikaapeliin tai -liuskaan. Vaikka hotelli sijaitsee syvällä laaksossa ukkosherkkyydeltään ehkä epätodennäköisemmässä paikassa, niin tuskinpa noita turhan takia oli sinnekään asennettu.

Italialainen muotoilu on usein hienoa katseltavaa ja niin oli tuollakin etenkin se huoneiden ulko-oviin asennettu sähköinen lukitusjärjestelmä mekaanisen avainpesän tilalle. Linjakkaan minimalistinen, vain oven ulkopuolella RFID-korttia lukeva pötkylä oven molemmin puolin, mutta luotettavassa toimivuudessa suuria puutteita. Tai se oli allekirjoittaneen EVO. Ferrarit ja vastaavat muotoilun helmet lienevät asia erikseen, tuskin se ISA-standardikaan enää nykyautojen ajoergonomiaan vaikuttaa.
Italiassa oli kerran samassa risteyksessä myös Fiat 500 Abarth, joka otti kierroksia kuin urheilullisempi moottoripyörä ja hävisi hetkessä horisonttiin melkoisen karjunnan saattelemana. Helkutin Elvistelijä..

Kävelykadulta löytyi ulkoilmasta kaiken muun lisäksi myös ruokaisaa salaattia ja lasagnea paikallisin oluin höystettynä, monen ikäistä porukkaakin oli myös lemmikkeineen mukavasti liikkeellä. Ja vierestä Spar-kauppa, jonne Irma erehtyi päästämään minut ostamaan loppuillan ja seuraavan päivän murkinat juomineen.

Esimerkkihintoja: Birra Moretti ja Birra Peroni 0,66 litraa, á 1,15 € kpl. Tortellini, eri versiot 200 g pkt, á 1,85 €. Tuoremehu 1,5 litraa 3,60 €. Tuore valkoinen leipä 0,54 €. Danone Activia jugurtti, 1 litra, 2,70 €. Biohajoava muovipussi ostosten kuljetukseen á 0,17 €. Kaksi muovipussillista ruokaa ja juomaa maksoi alle 32 €.

Alkuun

Päivä 11. Madonna di Campiglio

2.8.2017.

Aamulenkiltä keskustasta bongattua. Hienoa että käsityötaitoa ja hienoa työnjälkeä arvostetaan vielä jossain.

Katetut raput kävelykadusta alemmaksi

Tuoleja Pöytiä

Kantoja, juuria ja oksia oli hyödynnetty monessa eri muodossa. Kannon juurakon vaakaleikkaus eli vähän viisiapilan näköinen pöytä öljypintaisena näytti myös aika hienolta, se näkyy tuolla edellisen kuvan suuren pöydän takana oikeassa takanurkassa.

Alkuun

Ikkunaostoksilla aamulenkin kuluessa.

Oikeanpuoleinen voisi olla omatekoinen kidekone tai vastaava hieman krouvista materiaalista ja ulkonäöstä sekä korkeaimpedanssisista kuulokkeista päätellen. Se oli tuon vasemmalla näkyvän, vähän todennäköisemmin tehdastekoisen vastaanottimen alla. Tai voi sekin olla kotitekoinen, mutta koteloltaan erittäin hienosti puuviimeistelty laite.

Putkitoosa #1 Omatekoinen kidekone?

Vähän tuoreempi, ULA-etupään ja viritystä helpottavan silmän sisältävä malli. Kyltti kertoi: Italia 1956, Grundic Domino R 176, onde C/M/FM.

Tuoreampaa kalustoa Parkkihallin alapuolinen silta ja puronäkymä

Oikealla puolella on aamutuimaan vuoren yli pilkottavaan myötäaurinkoon otettu näkymä parkkihallin viereiseltä sillalta. Vettä virtaa siinä aika vähän tähän aikaan vuodesta.

Ohjelmassa tänään oli siirtyminen muutama sata metriä korkeammalle (Express Spinale), josta panoraama Madonna di Campiglion yläpäähän ja läheisille huipuille. Vähän utu haalistaa sävyjä mutta idea selviää kyllä. 

Kuva Madonnan yläpään suuntaan
=>
Melkein kuvan oikeassa reunassa näkyy passiivinen, harmaa neliömäinen heijastin sivusta päin, joka asennostaan päätellen todennäköisesti heijastaa jonkun tv- ja/tai radiosatelliitin signaalit laakson pohjalla olevaan peiliantenniin esimerkiksi satelliittilähetteen paikallisjakelua varten. Talokohtaisten satelliittiantennien asentaminen tuonne rotkon pohjalle ei hevillä onnistune, ellei laakso sitten satu avautumaan juuri sopivasti paikoillaan geostationaarisella radalla pysyvien satelliittien suuntaan (kuten Astrat, Hotbirdit, Thor ja monet muut vastaavat).

Alkuun

Edellisen kuvan ottopaikkaan pienelle nyppylälle päästääkseen piti yläaseman ulko-oven jälkeen ohittaa edessä laiduntamassa ollut hieholauma, joista pari yksilöä kiinnostui tummemmista miniversioista niin, että koiramme alkoivat tuntea olonsa kerrassaan tukalaksi. Huomaa Bobin hännän paikka takakoipien välissä, jossa se ei kovin usein pysy.. Ja Jaro oli Flexin viisimetrinen naru suorana kauempana takanani. Ei tuokaan hieho agressiivinen ollut, utelias sitäkin enemmän. Kymmenet silmissään pyörineet pikkukärpäsetkään eivät liikoja haitanneet oloaan. 

Hieho kiinnostui Bobista, Bobi ei..

Kaikkiaan noita lienee ollut reilu 50-päinen lauma sekä kaksi työkoiraa ja kaksi naista niiden kanssa paimenessa. Ei huono homma, varsinkaan tällaisilla keleillä. 

Kahvilarakennus oli remontissa joten olimme eväsvesiemme ja hedelmiemme varassa. Hetkeä myöhemmin toinen naisista vihelsi/käski koiraansa, joka välittömästi sen jälkeen ajoi nuo Irmaa ja Bobia lähimpänä olevat hiehot samaan laumaan muiden kanssa.

Yläaseman siivoojat ja rakentajia

Alkuun

Molemmat mopsit menivät omatoimisesti aivan jyrkänteen reunalle katselemaan kymmeniä metrejä suoraan alarinteeseen, muutos käytöksessä reissun alkuun nähden oli jo melkoinen.

Näkymä ja katsojat alas jyrkänteeltä  Vettä kuluu koko ajan

Jarokin pelkäsi selvästi vähemmän muita koiria eikä enää alkanut isottelemaan (turvallisesti tien toisella puolella oleville) lajitovereilleen, kerran se tosin lähti vauhdilla vierestä kiihdyttäneen mopon perään. Liikenteen, suurten ihmismassojen ja monien hyvin käyttäytyneiden koirien nuuskinta sekä lähelläolo paransivat sen käytöstä koko ajan, tosin 20 x suurempi nauta melkein iholla oli sillekin vielä liikaa. Reissun lopussa aiemmat pelot olivat lähes kokonaan kadonneet.

Paluu kävelykadulle puiston reunaa seuraillen, varjopaikkojakin hyödynnettiin yleisesti. Monipuolinen oli myös katseeseen tarttuneiden ihmisten ikäjakauma.

Puisto keskellä

Ruokailu kävelykadun ulkoilmassa maksoi 34,60 € (sisältäen 2 x Birra Media á 5,5 €. Insalata Suisse 9 €. Zuppa del Giorno 9 €. 2 x Cappuccino á 2,80 €).

Alkuun

Päivä 12. Madonna di Campiglio - Nago-Torbole, Lago di Garda

3.8.2017.

Riva del Gardalle olisi kellonaika huomioiden liian lyhyt matka, joten päätettiin normaaliin perhematkustustyyliimme hieman oikaista. Eli pyrittiin tuolla niin korkealle kuin päästäisiin kuitenkin siten, että ei eksyttäisi vuorien toiselle puolelle jottei hotellille meno viivästy kovin pitkälle iltaan. Ylempänä olisi varmaan vähän viileäämpääkin (BS-yskäisy).

Vuorisolien ja laaksojen pohjilla ajellessa radioamatöörien aprs-verkon lähetteen kuulevia asemia on harvemmassa kuin reilusti ylempänä, mikä näkyy hyvin alapuolisisten karttojen punaisista paikannuspisteistä. Satelliititkaan tuskin kuulisivat paremmin peitteisemmillä alueilla ja jyrkkäreunaisissa laaksoissa, sen sijaan kännykkäverkkojen (kutsulla oh5xb-10) kautta peittoalue voisi olla paikoitellen vähän parempikin. Oikeanpuoleinen näyttää hieman alueen pinnanmuotojakin.

Linkin [L] (Youtube) takana oleva video on kuvattu tuulilasikameralla oikeanpuoleisen kartan ylimmän punaisen paikannuspisteen tienoilta.

Kaksoiskartta Madonnasta Mannivan kautta Gardalle
Copyright Google Maps


Koululaisilla tai muilla nuorilla oli monta täyden oloista leirialuetta Valle Dorizzon suunnalla, partiolaisia kenties. Itävallassa oli samantyylisiä monissa paikoissa.

Seuraava kuva on otettu siitä noin senttimetri vasemmalle, ylimmän SP669 -tekstin kohdalta, ajosuunta on karttavasemmalle. 

Via Manniva, valkoinen tie

Rekkoja ei vastaan tullut eikä ohittanut, sen sijaan polkupyöriä, mopoja, skoottereita, moottoripyöriä, erikokoisia henkilöautoja, yksi useamman kuution kivenlohkaretta raahannut kymppipyörä ja muita sen kokoluokan kulkuvälineitä, jotka taipuvat pimeisiin tiukkoihin mutkiin suuremmitta ongelmitta. Pienempi, alhaalta nouseva, viisaampi tai muuten vaan arempi peruutti tarvittaessa. Ja karjaakin liikkuu eri muodoissa tiestöllä. Tuo, saati se hiekkatieosuus ylempänä eivät todellakaan olisi sellaista seutua, jonne hernerokkasumussa, pimeässä tai rankassa kaatosateessa haluaisin joutua autolla enkä mp:lla kiirehtimään. Monet liikkujat antoivat joka mutkassa äänimerkin mahdollisen, vielä näkymättömissä olleen vastaantulijan havahduttamiseksi.

Pari kilometriä edellisestä eteenpäin ja hieman korkeammalle. Näkyy olevan lasketteluhissi tuolla rotkon takana näkyvällä mäellä, niitä on tänne rakenneltu useampaan paikkaan. Google Maps näyttää niitä tarkemmin kun zoomaa riittävän lähelle maanpintaa.

Kilometri vedenjakajalle

Lampaat olivat tehneet tuon töyrään alapuolelle alas vievän, tien suuntaa ja muotoa seurailevan edestakaisen polkuverkoston, jossa päällekkäisten kulku-urien väli oli sellainen että niiden väliin jäävän ruohoalueen syöminen onnistui.

Alkuun

Passo Groce Domini

Kilometriä aiemmin mainostettu passo on kuvassa oikean reunan keskellä näkyvien rakennusten oikealla puolella, josta kääntyy tie sekä asfaltoituna alas (SP345) seuraavaan laaksoon että hiekkapintaisena (SS345) ylemmäksi; tulosuuntamme on SP669. Tienumerot on napattu pääosin GM:sta ja tienvarsikylteistä.

Seuraava Passo edessä oikealla

Lehmät ja hevoset laiduntavat näköjään samoissa aitauksissa.

Näkymä vanhan sotatien hiekkaosuuden alusta, aika paljon on vesi vienyt hienompaa ainesta mennessään joten osa urista piti ylittää viistosti Pösön pohjan säästämiseksi. Aivan oikeaan reunaan ei liene asiaa pahimmillaan useamman sadan metrin jyrkän putouksen vuoksi. Irma kertoi myöhemmin, ettei oikein pitänyt kaikista tienvarsinäkymistä tien kaiteettoman oikean reunan ulkopuolella. 

Hiekkatieosuuden alku, hyvältä näyttää

Kyseinen liikennemerkki on lähinnä huvittava tuossa asiayhteydessä. Linkeissä on samoja paikkoja vuoden 2011 mp-reissulta: [L] [L] [L] ja [L] niin kauan kun ne Panoramiosta vielä näkyvät. Hiekkaosuudella tuli vastaan tai meidät ohitti useita henkilö- ja yksi kuorma-auto sekä erilaisia moottoripyöriä endurosta matkabemarin kautta isoon customiin.

Näkymiä hieman ylempää. Keskimmäinen kyltti kertoo mistä vasemmalla olevassa aitauksessa on kyse, tuo ei ollut ainoa lajissaan.

Piknikalue ylhäällä Ja kyltti sinneToinen kilometrikyltti

Todella hienot maisemat levittäytyivät ympärillä, liikennettä oli vähän, parkkipaikka autoilijoille ja motoristeille, 2-3 pöytä- ja tuoliryhmää lähekkäin, tulentekopaikka ja grilli löytyi jokaisesta sekä aitaus pitämässä lampaat sun muut ulkopuolella. Kävelyreittiopasteitakin näkyi olevan tarjolla.

Huvittavana anekdoottina tuon Area Pic Nic-kyltin oikealla puolella, törmän takana näkösuojassa tielle päin oli pikaisesti arvioiden keski-ikäinen italialaispariskunta ottamassa rajatonta rusketusta, nainen vatsallaan maaten paljaalle istumalihaksistolleen miehen pitäessä sivulla vahtia. Pidin kameran linssin maahan päin ja pokkani kuten piti Irmakin, heppu kyllä katsoi meihin päin aika hitaasti..

Alkuun

Monte Crocedomini

Opasteitakin oli tien varrella; kuten korkeuskäyristä näkyy on maisema melkoisen jyrkkää joka paikassa. 

Opastekyltti hiekkatien varrelta Copyright kyltin tekijällä.

Alla näkyviä lampia oli vuorilla useita, tuo löytyy kartasta nimellä Laghetto Di Lavena per pesca sportiva. Ainakin uinti-, virkistys-, kalastus-, melonta-, soutu-, auringonotto-, grillailu- ja muita vastaavia ajanviettotapoja näyttäisi olevan tarjolla, lisäksi pieni baari, vessa ja ties mitä muuta. Hieno idea joskaan ei ihan päätien varrella, tai erinomainen juuri siksi. Kyllä tuossa päivä menisi helposti porukalla rentoutuessa ohittavan liikenteen melun ollessa luokkaa muutama ajoneuvo tunnissa. Sulamisvettä kenties varastoiden, putkilinjakin saattaa tuolla vastarannalla olla joskaan kovin alhaalta ei varmaan kannata vettä näin ylös suurempina määrinä pumpata, tahi tankkiautoilla kuskata. 

Virkistystä ja kalastusta vuoristolammella
=>
Pari mutkaa myöhemmin vastaamme tuli ryömintänopeudella kiipeävä 10-pyöräinen kuorma-auto suuri lohkottu kivi lavallaan, tietysti rinteessä ulospäin kaartuvan mutkan kohdalla. Leveyttä ja pituutta sillä oli siihen mutkaan riittävästi, eikä leveää ohituspaikkaa lähimaillakaan. Välimatkaa oli vielä, ei muuta kuin Pösö seis ja pakki silmään, jotta kuorma-auton ei tarvitsisi lasteineen pysähtyä joka todennäköisesti viivästyttäisi meitäkin enemmän. Nopea peruutus vasemmalle kaartuvan mutkan tiukalle sisäseinälle vasen peili melkein kiinni kallion kylkeen ja kohta Pösöä sopivasti eteenpäin hivuttaen, kunhan ulkokautta kylkeä hipoen kaartavan kuorma-auton perään muodostuisi kapea ajokelpoinen väylä, jonka jälkeen se pääsi kokonaan ohitsemme takaisin omalle ajouralleen. Pikaratkaisun taustalla oli, myönnän kyllä, itsekäs ajatus siitä että olisi parempi jos se olisi se kuorma-auto kun tien reunan pettäessä pyörisi tai valuisi alas oikealla ulkoreunan takana olevaa rinnettä alamäkeen, eikä me neljä Pösössä.

Vaatii melkoisesti tehoa moottorista ja välitystä vaihteistosta, renkaista, rungolta ja muulta makaniikalta kestävyyttä sekä pakokaasu- että tavallisilta jarruilta jotain, kuskista puhumattakaan, että tuollainen keksintö pystyy moisessa maisemassa raskaine lasteineen liikkumaan. Muuallakin noita liikkui raskaine lasteineen, paikallisten louhimoiden kuution tai parin kokoisia kivilohkareita kai siinä siirrettiin alemmaksi jatkokäsittelyyn. Harmi että tuulilasikameran sähköjohdon liitin oli löystynyt tärinästä irti jo hiekkaosuuden alussa, eikä tuo episodi jäänyt talteen sen parempilaatuiselle videolle. Irma voi kertoa tarkemmin miltä se performanssi kyydissäolijan mielestä näytti suurten renkaiden ja korkean kyljen liikkuessa kosketusetäisyydellä oikeanpuoleisen sivupeilin ulko- ja yläpuolella..

Eikä siinäkään vielä kaikki, vanha tuttu asema (IDGZ) on näköjään vielä pystyssä joskin toisesta isosta peilistä alkaa pintaverhoilu jo rakoilla. Yksityisomistuksessa oleva entinen Naton Tropo Scatter-toistinasema peilit jo purettujen Saksan Mustien Kukkuloiden (AFEZ) sekä Italian lähimmän vastaavan aseman (IMBZ) suuntiin sammunein silmin tähyillen.

TropoScatter-asema IDGZ

Alkuun

Aseman vedenpumppaamolle menevällä alatiellä näyttää olleen ajoneuvoliikennettä, jokohan tuokin paikka viimein saisi uuden elämän jonain vuoristohotellina tai vastaavana. Vai oliko sen alapuolella vielä joku muukin kivirakennus. Tuosta kai aiottiin tehdä laskettelukeskus tai sen osa, mutta rinteiden laatu ei tainnut kelvata vaikka lunta kertyykin talvikaudella sinne metritolkulla (tai juuri siksi, läheisen ajotien talvikunnossapidon kannalta). Iso laskettelukeskus useine hisseineen, johon liittyvä video löytyy vähän alempaa, on kuvan vasemman reunan suunnassa läheisen matalamman ja pyöreämuotoisemman nyppylän luona. 

Passo Dasdana

Edelleenkin tarkeni auton ulkolämpömittarin näyttäessä liikkeessä +27°C ja Garmin Fenix3:n vähän aiemmin 2077 metrin korkeutta. Juoma- ja huojennustauko, Jaro vetää vettä täysillä napaansa Bobin pitäessä silmällä etten häivy liian kauas.

Tauko paikalla.

Kuten kuvasta näkyy on Pösön sisustan täyttävä reissuvarustus edelleen hakemassa lopullista sijoituspaikkaansa. Takapenkkiläisten lämpöherkkyyden vuoksi takaniskatukien tausta ja takasivuikkunoita on niiden tummennuskelmuistaan huolimatta varjostettu lisää auringon porotusta vastaan, parin tuhannen metrin korkeudessa ilmakehän UV-vaimennuskin on paljon pienempi vaikka merenpinnan tasoon nähden. Ja uusien kesärenkaiden ulkosivujen väri muuttui Italian alueella parissa viikossa mustasta punertavan ruskeiksi, joka ei pidemmän päälle olisi povannut niille kovin pitkää elinikää.

Viimein päästiin takaisin alamäkeen. Viereiseltä laskettelukeskukselta nimeltään Maniva Ski löytyi ainakin miesten vessasta reiät jalankuvineen eriöiden lattioista ja jäätelöä baaritiskiltä, niinpä matka jatkui sieltä vasemmalle alas [L] (Youtube) todella kapeaa ja mutkarikasta serpentiiniä Localita Maniva ja alempana Via Selva sekä Via Destrone-nimettyjä teitä pitkin takaisin Bagolinoon. Paikallista liikennettä riitti rinteessäkin niin vastaan, kuin eteen ja taakse, onneksi väistämissäännöt olivat hanskassa kaikilla. Ylempää nyppylältä alaoikealle vievä lähtö olisi ohjannut vaikka Saloon Garda-järven eteläpäähän saakka, joka ei tällä kertaa ollut vaihtoehto.

Väliin sattuneet pienet kylät ja muut asutuskeskittymät sattuivat maisemiin todella hyvin, paikalliset olosuhteet näköjään muokkaavat niistä tietyn näköisiä ja kokoisia. Mitään ruutukaava-alueita ne eivät todellakaan edusta ja hyvä niin. Todennäköisesti niistäkin olisi löytynyt sopivia majoittumisvaihtoehtoja ainakin yhden yön tarpeiksi.

Vuodet 1814 - 1918 Itävallalle, jonka jälkeen Italialle kuuluvaan noin 17 000 asukkaan Riva del Gardaan [L] ajettiin SS240 Pieve di Ledro - Molina di Ledro - Biacesa di Ledron kautta, lopussa vajaan kolmekilometrisen, alas rantaan vievän maantietunnelin kautta. Tässä [L] (Youtube) on lyhyehkö pätkä tuulilasikamerasta taltioituna hieman ennen alas laskevaa tunneliosuutta.

Alkuun

Nago-Torbole

Sielläpäin oli peijakkaan kuuma, joten jatkoimme Rivan ohi edelleen Nago-Torbolen mäelle, josta kuvat alla. Kunnassa asuu noin 3 000 asukasta. Edessämme oli päivän ja parin seuraavankin paras lepopaikka, jos myös koirilta kysytään. Hotel Torasela, jäähdytetty huone ylimmässä kerroksessa, hissi, aamiaiset, 208 €/2 yötä.

Lämpömittarin lukema (°Celcius) hotellin Gardan puoleisessa pihaparkissa puiden alla ja lähimpien tuntien korkeusprofiili. Piristävän värinen motoristihotelli näkyy oikealla.

 Korkeuskäyrää ja loppulämpötilaa hotellilla  Hotellin takapihaa

Alempana kuvaajan yläpuolella oikealla tehokas jäähdytyslaite työntää täysillä viileyttä varjonpuolen huoneeseen (4. kerroksessa, vieläpä katon lipan alla varjossa) lattialaatoituksen imiessä liikakämpöä vatsan kautta sen minkä ehtii. Hetkeä myöhemmin niiden virkeystila palasi normaaliksi seuraavaan ulosmenokertaan saakka.

kartalla  Jäähdytetty varjopuolen huone
 Kartan Copyright Google Maps

Motoristihotelli kun oli kyseessä niin heitäkin paikalla oli useampia pyöräkuntia, joskus tulevaisuudessa toivoakseni vielä mekin. Olutta baarista ja illemmalla vähän ruokaa kylältä, siinä se. 

Alkuun

Päivä 13. Garda-järven kierto

4.8.2017.

Todella mukavaa pikkukyläympäristöä oli saatavilla tuossa SS240:n alapuolella, joten sellaisen vuoksi ei kauemmaksi olisi tarvinnut lähteä. Irma haki paikallisesta pikkukaupasta koirankakkapusseja ja saikin lopulta sellaisia, koko riittävä eli 12 litraa per biohajoava vihertävä pussi. Ihan kaikkea ei siis senkään valikoimista löytynyt, punkkua, patonkia ja monenlaista muuta ruokaa sun muuta perustarviketta kylläkin.

Päivän ajelut kartoilla, Irma toimi tällä kertaa ainoana kuljettajana saaden hyvää ajokertausta vuoristossa ja lisää autoajokokemusta etenkin tuolla tekojärven maisemissa SP9:lla. Useimmilla muilla alueilla hän ajoi noin puolet ao. päivän ajourakasta.

Lago di Gardan kierros kartalla
Karttojen Copyright Google Maps

Violetilla karttaan piirretty vaihtoehtoinen ja mutkaisempi ajoreitti olisi voinut olla haastavampi ja maisemiltaan näyttävämpi, mutta ajankäytöltään huomattavasti toteutunutta pidempi. Ehkä myöhemmin, samoin kun monet vuoritiet Garda-järven itäpuolisen Monte Baldon rinteillä, josta mallia näkyy alemman kuvan vasemmalla reunalla.

Malcesine

Malcesine on vajaan 4 000 asukkaan kylä Garda-järven itärannalla.

Suurinpiirtein Garda-järven 1/3-osan tienoilla maisema näytti tällaiselta, autoja oli liikkeellä paljon ja lähes yhtä paljon myös vauhdilla niiden seassa eteneviä polkupyöräilijöitä, joita oli syytä pitää koko ajan silmällä kapeiden ajoväylien vuoksi. 

Malcesine

Muutama pienehkö urheiluauto ja urheilullisin äänin varustettu moottoripyöräkin päästelivät antaumuksella eteenpäin muun liikenteen niin salliessa. Kivahan se on välillä vähän vingutella. Museovehkeitäkin näkyi liikkeellä tasaisin väliajoin.

Alkuun

Liikennemerkki rantatiellä pari mutkaa eteenpäin ja oikealla kahlailua hieman Bardolinon alapuolella rantavedessä. Lopulta ainoa kunnolla useaan kertaan uinut taisi olla Irma.

Liikennemerkki sateista   Kukaan ei vielä ui Vähän vaan ei kokonaan

Komeata on Lago di Garda:n järvimaisema tuollakin alueella. Keskellä, kauempana pienen saaren edessä näkyy järven pohjois- ja eteläpään väliä liikennöivä autolautta; nuo jäivät tälläkin reissulla hyödyntämättä. Aivan ison kuvan vieressä vasemmalla on järven itäreunan muotoja seuraileva polkupyöräily- ja kävelyreitti, jossa muut paitsi ne kilvanajajat liikkuivat vähän turvallisemmassa liikenneympäristössä.

Panoraamakuva rantaetelään päin

Alkuun

Vähän tuosta eteenpäin jäimme tien SR249 varteen pikkukylän kahvilaan aamukahville aivan rantaviivan tuntumassa. Mikä ettei, mukavahan siinä oli samalla seurailla pikapysähdyksiä tekevien autolauttojen purkua ja lastausta. Paitsi että hetken päästä kahvilan ohittava liikenne jumahti täysin paikoilleen ja minuutteja myöhemmin parinsadan metrin päähän laskeutui hetkeksi helikopteri häipyäkseen kohta jonnekin Veronan suuntaan. Syyksi osoittautunut onnettomuuspaikka aiheutti melkoisen ruuhkan ja kun sinne saakka mekin viimein pääsimme, oli paikalla vielä lukuisasti lääkintähenkilöitä, palolaitos ja poliiseja. Toivottavasti joku tai jotkut polkupyöräilijä tai jalankulkija saati kukaan muukaan ei päässyt eroon ainokaisestaan. Vuonna 2011 vastarannalla Salossa (SS45bis) satuin mp-reissulla vastaavaan tilanteeseen ja silloin auton ja kaiteen väliin jääneelle polkupyörämiehelle kävi seuraavan päivän lehden mukaan huonosti.

Onneksi oli autossa juuri huollettu ilmastointilaite, se sai jauhaa viilennystä koko tuonkin päivän. Matkan varrella vastaan tulleiden leirintäalueiden väkeä oli rantatien viereiset uimarannat pullollaan, osa rinteissä vähän sen yläpuolellakin. Ehkä vieno järvituuli ja puiden varjot auttoivat selviytymään vähän helpommin lähes pään yläpuolelta tulevasta porotuksesta, osa ei tosin käyttänyt minkäänlaisia päähineitä edes pienten lastensa päiden suojana. No itsehän varmasti tietävät mitä tekivät.

Huvipuisto Gardaland järven kaakkoiskulmalla on näköjään patvinut pinta-alaa reilusti lisää, siihen viittaavia tienviittoja taisi olla kolmen-neljän eri alueen läheisyydessä. Tuskinpa Laura tai Jaana enää tunnistaisivat paikkaa, jossa vuonna 2003 vietettiin ratkiriemukasta päivää kaikenlaisissa laitteissa ja muissa mielenkiintoisissa askareissa [L]. Kävelymatkan päässä leirintäalueesta.

Sirmionen suunnallakin käytiin joskaan ei sen kärjessä Jamaica Beacilla saakka. Eikä Antin ja Immun kanssa vuonna 1987 hetken telttaillussa Camping Sirmionessa, josta molemmat vielä muistimme Antin paikallisen mielijuoman; punaista ja katkeraa jäillä..

Zumo ohjasi meidät SS237:lle Nozzan kautta Lempratoon, josta nousu rinteeseen SP58:lla todella alkoi.

Capovalle

Alue muuttui luonnonpuistoksi ja tien varressa näkyi liikennemerkki joka kielsi yli kaksi metriä leveiden ajoneuvojen jatkamisen eteenpäin. Ja syystä, kapeata oli, mutkan taakse näki joskus muttei alkuunkaan aina. Ja toinen väistää mutta kuka missäkin jos tilaa ei ole? Hieno pätkä mieluiten mp:n selästä hyvällä kelillä nautittuna. Niitä tuolla liikkuikin useita, osan saapuessa/suunnatessa myös korkeamman reitin kautta kuvasta taaempaa oikealta.

Tältä näytti ylhäällä tekojärven (Lago di Valvestino) maisemissa, pelkääjän puolen ikkunasta vauhdista räpsäistynä.

Lago di Valvestino  Kamera-asetukset

Tuosta oli vielä reilun varttitunnin ajo kunnes korkealla Gardan yläpuolella nähtiin tienvarsikyltti, jossa kiellettiin äänekäs ja nopea ajaminen, pysähtely, torven soitto sekä monta muuta vastaavaa haitallista asiaa, kyltin otsikkona taisi olla jotain Riviera, Lago di Garda -tyylistä. Ja olihan se tottavie hienoa aluetta suurine rinnetontteineen, puutarhoineen, taloineen, loisto- ja urheiluautoineen. Kartassa se Navazzo - Gargnano -välinen alue. Liitteenä oleva video on kuvattu alempana ja lähempänä Gardajärven rantaa [L] (Youtube)

Rannalle laskeuduttuamme vuorossa oli SS45bis:n rantatunneleineen, suunta ja Riva del Gardalle. Joskus täytynee ajaa se lyhyt Pioveren kautta menevä SP38:n pätkäkin läpi, se nousee rannasta vähän ylemmäksi rinteille palatakseen hetken päästä takaisin rantatielle. Polkupyöräilijät ohjattiin usein vanhalle rannimmaiselle ajoreitille vesirajan tuntumaan muiden posottaessa eteenpäin rantatunneleiden puolella. Tunnelit eivät aina olleet pelkkiä putkia kivessä, vaan niiden järvenpuoleisella sivulla oli tiheästi louhittuja sivutunneleita ulkoilmaan saakka. Päivänvalon pilkahduksia ja pelastusreittejä riitti, ilmakin vaihtui aika hyvin takapenkkiläisten aivastelemattomuudesta päätellen.

Rivalla piti tehdä pientä auton kausihuoltoa huoltoasemalla jossa esimerkiksi täyssynteettisen moottoriöljyn hinta oli 25€/litra. Myymälän mies olisi tullut laittamaan sitä Pösön öljytilaan kun täyden palvelun asemasta oli kyse, mutta antoi lopulta minunkin sen tehdä.

Irma kävi lenkillä puolitoista kilometriä alamäkeen rannan tuntumassa ja palattuaan takaisin siirryimme lähikylään sapuskalle. Helle piti huolen päivän nestevoittoisesta ravinnosta; ei, ei ainoatakaan olutta tai punkkua vaan kahvia ja reilusti vettä sekä yksittäisiä hedelmiä ja muuta pientä. Pösön hanskakotelo jäähtyy aika mukavasti yhden ilmaventtiilin sijoituksen vuoksi, tuolla sille ominaisuudelle oli ensimmäisen kerran oikeata käyttöä.

Alkuun

Päivä 14. Nago-Torbole - Arona, Lago di Maggiore

5.8.2017.

Viimeinen kuva etelään Riva del Gardan suuntaan ylempää Nago-Torbolesta. Kaupungin keskusta jää tuon oikeanpuoleisen kallion taakse piiloon sen edustan lahden näkyessä hienosti. Paljon oli edelleen purje.* -aktiviteetteja menossa, kuten eilenkin.

Riva jää tuonne kulman taakse oikealle

Ja siirtyminen moottoritieverkostolle, jossa meni vähän enemmän aikaa kuten kartasta näkyy.

Lake Gardalta moottoriteitä Lake Maggioreen (Arona) Copyright Google Maps

Sujuvaa etenemistä pääosin, joskus ajonopeudet näkyivät nousevan 150:n tienoille ja ylikin. Vastavuoroisesti muutamissa paikoissa seisottiin tai jonotettiin hartaasti ja vapailla alueilla ajonopeuden antama aikahyöty suli korkojen kera esimerkiksi jälleen kerran väärin valittuun moottoritiemaksun maksujonoon. Moottoritiemaksujen kokoluokka oli sama kuin bensalasku vastaavalla kilometrimäärällä. Pikkuteitäkin voisi ajella jos vaihtelevempien maisemien lisäksi rahallista säästöä haluaisi hakea, aikaa ja vaivaakin se kyllä veisi moninkertaisesti noihin maksullisiin teihin verrattuna.

Alkuun

Matkan aikainen lämpötila nousi uuteen ennätykseen yhdellä Monzan suunnan huoltoasemalla (Irman kuva). Bobi matkusti seisten ja Jaro maaten takapenkillä molemmat AIDOSTI KUUMISSAAN, vaikka Pösön ilmastointilaite pyöri täysillä kierrättäen pitkiä aikoja pelkkää auton sisäilmaa kennonsa läpi ja ilmaventtiilien ollessa takapenkkiasennossa. Bobin hengityksen rohina alkoi kuulostamaan suorastaan tuskaiselta. Vähän vielä lisää tuota ja seuraava vaihe olisi ollut viileän veden reilu kaatelu takapenkkiläisten ja allaan olleiden vaatteiden päälle, penkin pehmusteiden kastumisesta viis. Ollapa se sumutinpullo matkassa kuten piti. 

45 astetta auton edessä bensamittarin lähellä.. Ulkona 45 Bobilla kuuma Ulkona 45 Jarolla kuuma

Omassa kurkussa edessä täysillä pyörivä ilmastointi alkoi muutaman kerran aiheuttamaan flunssan oireita, jota piti pitää silmällä ettei tauti päässyt oikeasti iskemään. Onneksi oikeilla ilmaventtiilien asennoilla ja sopivassa ajosuunassa aurinkoon nähden saatiin taakse usein viileämmät olosuhteet kuin etupenkeille.

Arona

Auto pistettiin reilun 14 000 asukkaan Aronassa parkkiin hotellin viereisen kirkon eteen, pysähtymiskieltomerkin kohdalle hotellin edustajan siunauksella, sen sijaan vieressä olleen terveysaseman parkkipaikoille ei ollut mitään asiaa. Irma kävi tekemässä lyhyen reissun rantaan päin koirien kanssa, joten sekin puoli oli iltakävelyä vaille kunnossa.

Kun +38°C - +45°C jatkuu ulkosalla riittävän pitkään, niin nopein tapa pudottaa vielä porraskäytävän kautta hotellihuoneeseen saakka kiivenneiden koirien sisälämpötilaa oli laskea reilusti kylmää suihkuvettä vatsan alle ja väliaikaisen makuualtaan pohjalle, sekä latkia kylmää vettä juomakupin kautta sisälle elimistöön. Varttituntia myöhemmin pahimmat oireet rohisevaa hengitystä lukuunottamatta katosivat, joskin molempien korvat pysyivät kuumina vielä pitkään.

Aronan hotellin portaikko  Kylmää vettä vatsan alle ja juomakuppiin 

Hotellin nettimainos petti sikäli, että sen keskusjäähdytyslaitteiston jäähdytyskyky loppui pahasti kesken noissa kuulemma normaalista poikkeavissa olosuhteissa, jolloin huonelämpätila pysyi avoimista ikkunoista huolimatta samoissa lukemissa kaikissa sen jäähdytettävissä huoneissa. Kuva on otettu seuraavana aamuna jäähdyttimen sisäyksikön päältä, jossa kellon lämpömittari seurasi sen olemattomia muutoksia pitkään.

Laite ja sen vaikutus  Reissun ensimmäinen oikea Selfie

Oikealla on myös seuraavana aamuna otettu selfie rantakadulta. Jaro oikealla on kuin nukkuneen rukous tai muuten vaan unelmoiden ties mistä, Bobin vahtiessa haukkana viereisten myyntitelttojen pystyttäjiä.

Kolme yötä oli varattu tuolla viivyttäväksi, mutta se ei lopulta toteutunut kiitos ymmärtäväisen hotellinpitäjän. 1. yö maksoi reilu 70 € ja loput olisivat maksaneet parisen kymppiä vähemmän yöltä, josta päätellen samaa oli sattunut aiemminkin.

Alkuun

Vanhaa kaupunkia kun ympärillä on, niin se näkyy usein myös metallisissa koristeluissa.

Metallikäsityötä

Kohti rantaa askelet vievät. Ympäristössä oli sellaista karua charmiakin havaittavissa, tosin mitä rannemmaksi tuosta mentiin sitä paremmin ja hienommin ympäristöä oli hoidettu sekä huollettu.

Kahvio ja sisäpiha

Alkuun

Pastikset nautittiin rantabulevardin suuntaisella pikkuriikkisellä ostoskadulla ja hetkeä myöhemmin rannalta nähtiin muun muassa linna Lago di Maggioren toisella puolella. Hintataso oli lähes kotimainen, nuo juomat ja pikkupurtavat yhteensä 15 €. Rannempana nautittu päivällinen maksoi 27,50 € (sisältäen oluet 2 kpl á 5,50 € ja Cesar-salaatti 7,50 € sekä talon oma ruoka-annos 9,00 €).

Pastista peliin Linna Lago Maggiorella Aronasta nähtynä

Rannallakin oli reilusti porukkaa liikkeellä, samoin purje- ja muita veneitä sekä pieniä matkustajalaivoja sekä -veneitä edestakaisin järven eri satamien väleillä purjehtien.

Lago di Maggioren puoleinen ikkunapöytä, suorastaan parveke pienen baarin ulkoseinällä. Paljon pienempää ei ehkä kannattaisi tehdäkään. Maisemat olivat kyllä kohdillaan.

Paljoa pienempää baaripöytää ei kannata tehdä

Iltayöstä kourallinen noin teini-ikäisiä tyttöjä veti päihdyttäviä nesteitä antaumuksella kitaansa hotellin vierellä, pitäen samalla kuuluvaa älämölöä keskenään. Ikkunaluukkujen ja ikkunan sulkeminen ei valitettavasti auttanut asiaan. No eipä se tuokaan sukupolvi näytä edellisistä suuremmin eroavan, aamulla tullee monelle vähän lisäoppia edellisen illan aiheesta.

Rannempana ilmeisen myöhään juhlineet, kasvonpiirteidensä perusteella jostain Kauko-Idästä saapuneet nuorisoporukat makoilivat aamulla muutamien puistojen ja etenkin yhden rantabulevardin pätkän penkeillä tyhjien pullojen, juomalasien ja ruokalautasten muodostaman iloisen sekamelskan vieressä. Äreät kinkerit olivat olleet heillä.

Alkuun

Päivä 15. Arona - Prato Pagano

6.8.2017, sunnuntai.

Illalla sääennusteissa ennakoidusta sateesta oli tarjolla tuon verran, kun aamulla joskus kuuden aikoihin rantakadulle saakka koirien kanssa pääsin. Uni seis, paitsi Irmalta.

Sateesta ei tietoakaanRannan kyltti vasemmalle Rannan kyltti oikealle

Tuo vene ajeli edestakaisin vuoroin rantaetelään ja -pohjoiseen todennäköisesti uistellen. Oikealla olevat pienehköt kyltit on kuvattu hieman enemmän oikealle satamalaitureille päin rantaveteen lähelle toisiaan sijoitetuista tolpista. Merkitystä en tiedä, olisiko joku alueen raja tai vastaava kyseessä.

Ranta-alueelle pystytettiin kovaa vauhtia myyntikojuja kohta avautuvien antiikkimyyjäisten vuoksi. Siellä oli muun muassa banaanilaatikoissa paikalle kuljetettuina vaikka mitä: taiteesta kirjojen kautta huonekaluihin ja astioiden ohi työkaluihin, sekä vanhoihin peltikyltteihin että noihin alla näkyviin tuotteisiin. Kymmeniä ja taas kymmeniä avokatoksia peräkkäin joiden luona tunti tai parikin olisi kulunut vaivatta. Osa myyjistä oli samaa ikäluokkaa tuotteidensa kanssa, joten esineisiin liittyvän briefauksen olisi varmaan saanut samalla jos italia kuuluisi kielivalikoimaan. Hintatasosta en tiedä, ne puuttuivat vielä tai olivat naamakohtaisia tingitäviä asioita.

 Peltiautoja myytävänä Putkiradio myytävänä
 
Paluu takaisin hotellille klo 07 mennessä, suihku, kamat kasaan, aamupala ja hotellin edeskäyvän juttusille kahden varatun yöpymisen peruuttamiseksi. Portimo pahoitteli jäähdytysongelmaa ja peri hinnan vain yhdeltä yöltä. Mukava mies ja viileämmällä ehkä kelvollisempi huonekin, mutta minkäs teet kun näin vanhemmiten myös yöunien laadulla alkaa olla merkitystä.

Minne mennään? Stresa voisi olla OK, siellähän on näkemistä ja ehkä majoitustakin vielä saatavilla?

Päivän ajoreitti Aronasta Stresaan ja Comolle  Copyright Google Maps

Isompi ympyrä on täynnä korkeimmalle kohdalle vieviä ja sieltä pois tuovia mutkia, pienempi on Comon läheltä varattu Ibis. Välissä käytiin yhden hyväksi mainostetun hotellin luona kääntymässä, mutta koirien vuoksi emme kelvanneet sisälle. Majoituimme joskus Stresan yläpuoliselle alueelle mp-reissulla [L] ja [L], mutta tällä kertaa ajoimme ylemmäksi rinteeseen sikäläisen korkeimman mäen päälle. Siellä oli tarjolla myös nopean oloinen kelkkareitti alamäkeen, kahvila ja ravintoloita sekä mukavia maisemia eri suuntiin.

Alkuun

Stresa

 Kyllä kelpasi ajella ja pysähdellä noissa vajaan 5 000 asukkaan maisemissa, jotka eivät vielä olleet käyneet liian tutuiksi.

Maisemaa rinteeltä Stresassa

Vaikka välillä vähän ahdastakin jossain voi olla, kuten tässä kylän keskustan apteekkia etsittäessä [L] (Youtube),

Samasta kohdasta tien suuntaan alemmaksi

Alkuun

  niin avarampaakin näkymää voi löytyä, viimeistään korkean mäen päältä. Näkymä Lago di Maggioren pohjoispään eli Italian ja Sveitsin rajan suuntaan, kuvan keskellä vasemmalla on kaupunki nimeltään Intra.

Panoraamaa Stresan edustalle =>

Mottarone

Ylös huipulle vievälle tielle pääsi joko lähempää Stresan suunnasta maksullisen, tai hieman kauempaa maksuttoman tien kautta. Siellä oli kahviloita ja erilaisia urheilullisia aktiviteetteja kuten kelkkamäki ja kävelyreittejä alas sekä kondolihissi. Paikalliselta huipulta löytyy usein myös radioamatöörin silmiin herkästi tarttuvaa materiaalia, niin tuoltakin. 

Radio- ja TV-lähetinasema kenties        Juuhaug, I Presume?

Kävimme paikallisessa, edellisen videon lopussa näkyvässä apteekissa ostattelemassa Bobille paikalliseen karvanlähtöön sopivaa lääkettä. Se ei paljoa auttanut etten puhunut italiaa eivätkä he englantia, niinpä rouvat lopulta antoivat minulle kirjoituslehtiön johon saisin kirjoittaa mitä halusin. Sanoessani Spray naputtaen samalla kaljua kohtaa tiskille nostamani Bobin päässä, niin homma ratkesi. Tuollaista minulle myytiin ja varsin oikeaan kuulemma kotimaisen eläinlääkärin kertomana sen ainesosat osuivat. Ohjeen mukaan pari kertaa päivässä läheltä kohdealueelle suihkutettuna se auttoi, jos ei muuten niin ainakin hidastamaan karvanlähtöä ennen paremman salvan saamista eläinlääkäriltä Calaisista. TV:sta tuttua tavaraa vissiin.

Alkuun

Päivä 16. Prato Pagano - Lago di Como

7.8.2017.

Mihin tänään, valittavana oli kymmenkunta jonkun nettisivun valitsemaa kohdetta lähimaastosta? No näpyttelin paperikarttaan katsomatta Zumoon yhden kiinnostavan kuuloisen kaupungin Irman Ipadista, jonka jälkeen lähdimme liikkeelle kohti Como-järven alaosan rantatietä.

Comon alaosan kierto kartalla Copyright Google Maps

Irma alkoi alueen karttaa pda:staan aiemmin tutkineena ihmettelemään ajoreittiämme joka vei moottoritielle, itse en vielä ollut huolissani ajatellessani että Zumon valinta "Nopein reitti" varmaan ajattaa taas nopeimman eli moottoritien kautta. Hetken päästä Zumon reittiä tarkemmin tutkittuaan havaitsi hän meidän olevan matkalla Italian keskiosiin toiselle maisemahissille, ei sille Bellagion vastaavalle minkä piti olla maalina. Justiinsa.

Rutiineista ei kannattaisi alkaa joustamaan.. On syytä tarkastaa AINA GPS:n näytöltä että kohde on juuri siellä missä sen luulee olevankin, samannimisiä tai -tyylisiä paikkoja kun löytyy noinkin isosta maasta useampia. Jälleen piste esimerkiksi auton hanskalokerossa olleen paperikarttakirjan hyväksi, sen tulkitseminen samaan tyyliin väärin vaatisi paljon enemmän yritystä. Kuvan kartan punaista reitiä noudatettiin, kun violetti olisi säästänyt ajomatkassa muutaman kymmenen kilometriä, ajassa vajaan tunnin ja bensassa sekä moottoritiemaksuissa muutaman kolikon. Noh, tulipahan moottoritieajokokemusta Monzan tien ruuhkassa vähän lisää eli vähän pidempi ketunlenkki.

Mandello del Lario

Monelle motoristille tutussa, noin 10 000 asukkaan kylässä käytiin ensin tankkaamassa mutta tankkaamattahan se jäi, kun en tajunnut käyttää erillisiä painikkeita bensapumpun valintaan näytöllä olleiden virtuaalipainonappien sijaan, mikä olisi kyllä selvinnyt italiankielisen opastuksen takaa. Muutaman viikon intensiivikurssi Rooman murteesta olisi saattanut auttaa hieman pidemmälle. Eli takakontin varabensa-astia tyhjeni siellä.

Sen jälkeen ajoimme Moto-Guzzi -väen pyhimpään eli vuonna 1921 perustetun museon ovelle, jossa hyvin alkanut päivä jatkui ennallaan; enpä tosiaan enää muistanut että maanantaisin sikäläisellä museorintamalla on vähän hiljaisempaa. Olisi siellä ollut Guzziin liittyvää nähtävää ulkosallakin, mutta jätimme ne tällä kertaa väliin.

Lecco

Ja siirtymään edelleen etelään päin kohti lahden pohjukkaa, jonne ei ollut pitkä matka ja kai sieltä jotain nähtävää löytyisi vajaan 50 000 asukkaan kaupungista? Paikallisella pikkuisella bensa-asemalla käynti hoitui helposti henkilökunnan hoitaessa tankkauksen 95E5:lla ja pyytäessä siitä nimellisen 1,76 €/litra korvauksen.

Leccon vieressä, rantaväylää, kuvaussuunta pohjoiseen. Vasemmalla oli yksi monista Lago di Como:lle risteilyjä tekevistä veneistä. Parkkeeraus kolikoilla maksoi luokkaa euron-pari tunti. 

Lecco, rantaa pohjoiseen

On siinä kivimiehillä ollut napomista noiden tuhansien nupukivien latomisessa paikoilleen puiden ympärille.

Alkuun

Näkymä vastarannalle Canon G10:n zoomin läpi, aika massiiviselta näyttää viereinen rinne näin tarkasteltuna. Eipä aikaakaan kun ajoimme itsekin tuota rantatietä SP583 oikealle.

Lahden yli vastarannalle, zoomattuna

Näkymä vasemmalle lahden pohjukkaan, jossa oli rantakivien kallistukset ja muutamia telineitä vinsseineen pienveneiden ylösnostoa varten. Kaupungin ydinkeskusta on vasemmalla. Palolaitos nosti vähän enemmän oikealle autonosturin avulla pienehkön moottoriveneen sen upottua rantaveteen, muuten tuolla oli aika rauhallista, turistejakin liikkui varsin rajallisesti.

Lahden pohjukka

Alkuun

Jaro vielä ui edellä nähdyn rantakiveyksen päässä, kun Bobi on jo ehtinyt nousta rannalle. Kaikkea se helle teettää.

Jaro ui

Viimeinen kuva vastapäiseltä reunalta Leccon keskustaan päin. Veneristeilykin kiinnosti mutta reilun tunnin odottaminen ennen liikkeellepääsyä ei.

Keskusta edessä

Alkuun

Bellaggio

Niemen kärjessä olleen, vajaan 4 000 asukkaan Bellaggion edustaa pohjoiseen päin kuvattuna, edessä oikealla näkyvä niemi kääntyy takaisin tulo- eli Leccon suuntaan. Vinosti lahden yli kulki ainakin kaksi autolauttaa, joilla säästi melkoisesti ajomatkaa ja -aikaa kohteen ollessa suoraan vastarannalla.

Bellaggio

Muuan tunnettu miesnäyttelijä (George C) kuulemma asustaa paikallisen vaimonsa kanssa toisella (SS340) puolella Lagliossa. Asia selvisi Naamakirjan kautta Irmalle saapuneen vinkin kautta.

Vaihteeksi tällainen järvinäkymä ruokaravintolan pöydästä kaiteen ulkopuolelle. Oli se vaan mukava nähdä ja kuulla puisten, vanhan näköisten, matalasti murisevien sisämoottoriveneiden liikkuvan paikasta toiseen, muovi ja lasikuitu sekä gelcoat eivät olleet syrjäyttäneet sentään kaikkea vanhaa.

Bellabio, ravintolanäkymä Lago di Comolle

Ruoka oli hyvää joskin Valkoinen ruodoton sisävesikala paistettuna oli lautaselle kertyneine ruotokasoineen jotain aivan muuta kuin menussa luki, Irman tilaama Lasagne olisi sittenkin ollut viisaampi valinta - normaalia annoskateutta. Koirat makoilivat jaloissamme eikä se kenessäkään paikalla olleessa tiettävästi herättänyt minkäänlaista pahennusta. Jälkiruoaksi nautittiin viereisen jäätelöbaarin käsintehtyä italialaista mansikkajäätelöä tai -jäädykettä, makeaa kuin peijakas mutta samalla vieläkin erinomaisempaa riittävän pienenä annoksena.

Vielä yksi koirien kastautumiskerta rannan portailla ja pois. Jälkeenpäin selvisi että jokunen vuosi aiemmin sikäläisen järviveden puhtauteen ei oltu tyytyväisiä, mutta Jarolle eikä Bobille tullut noista parista uinnista mitään ruuansulatus-, iho- tai muita oireita. Voihan se hyvinkin olla että kaikkien ranta-asukkaiden jätevesien puhdistus ei aina pysy 100%:lla tasolla.

Kaikki ei paikallisten mukaan ole enää niinkään idyllistä Lago di Comollakaan, kuten linkistä voi lukea [L].

Alkuun

Noin 85 000 asukkaan Comoon palattiin lahden reunaa seurailevaa rantatietä SP583, joka nousi välillä aika korkeallekin kylästä toiseen viedessään. Korkeuseroja ja kapeuttakin oli paikoitellen riittävästi.

Paluu Comolle

Como

Comon keskustaa itään pienen lahden yli, oikealla lahden pohjukassa ja kuvaajan takana kaupunkia oli tarjolla huomattavasti enemmän. 

Comon keskustaa

Tulosuuntamme oli kuvan vasemmassa reunassa ja hotelli kauempana oikealla. Lahden ympäri oikealle päin kierrettäessä päästään huomisen ajoreitille järven pohjoisosaan päin. Melkoisesti oli tummahipiäisiä nuoria liikkeellä, johon ei tullut kiinnitettyä asian toteamista juurikaan enempää huomiotaan - liittynee siihen  "Dailymail-lehden" linkkiin vähän ylempänä.

Hotellin lähellä olevalle supermarketille piti ajaa vielä mutka kun muun muassa koirien kuivaruoka, kakkapussit ja oma bokserivarasto alkoivat ehtyä. Toivottavasti kovin suuria biokaasuesiintymiä aiheuttamatonta Crocc.One Adult Kanaa ja riisiä 4 kg säkki - check, paketti pienempiä sinisiä p-pusseja 12-litraisten tilalle - check, koemielessä albanialaisvalmisteisia boksereita iso kourallinen yksittäinpakattuina hintaan á 4,5 € kpl ja tuplapaketoituina á 2,25 € kpl - check. Maksu (45,24 €) hoitui turhankin näppärästi luottokortilla vain kassan hahlolukijan kautta pyyhkäisten, turha siihen ostokuittiin mitään nimiä on raapustella saati turvallisempaa sirua lueskella.

Kaikki ostokset toimivat ainakin lyhytaikaisessa käytössä kuin junan vessa, yksi noista tuotteista kirjaimellisesti. Mitä nyt Jaro sai hepulin kun Portsmouthissa yksi tuulessa kotelostaan avautunut sininen -pussijono varottamatta lentoon lähtikin. Ompeleiden laadusta en ole varma, mutta aika näyttää ovatko ne huonompaa kuin housukangas ja vyötärökuminauha.

Illalla poikettiin vielä paikallisessa pizzeriassa Calzonella ja jos jotain tuolla osataan tehdä todella hyvin, niin ainakin niitä. Yhteensä 30 € sisältäen 2 x palvelumaksu 4 €, 2 x Calzonet ja 2 x Spina Lager 0,4.

Ei ollut huono käynti- ja majoituspaikka tämäkään.

Alkuun

Päivä 17. Prato Pagano - Milano Malpensa Aeroporto

8.8.2017

No niin, johan tuota ehdittiin odotella. Mutta eipä ehditty kunnolla liikkeellekään ennenkuin asfaltti alkoi jo höyrytä aamuauringossa. 

Vettä paistaa taivaalta, liian myöhään ja liian vähän..

Päivän ajoreitti näytti tuolta, pituus kaikkine pysähdyksineen oli ajassa lyhyehkö vain noin 7,5 tuntia.

Comolta järven pohjoispään kautta Milanon lentokentälle Copyright Google Maps (GC = Clooneyn ávec rantakämppä Lagliossa)

Comon keskustan vasemmalta sivulta urheilupuston läheltä löytyi myyntikojuja, joista Irma osti mukaamme läjän erilasia hedelmiä ja marjoja. Taas uusi vihreänkeltainen rypäleversio löytyi maisteltavaksi, ei todellakaan huono vaihtoehto niissä oloissa ja ympäristöissä.

Alkuun

Cernobbioon päin rantanäkymää samasta kohtaa matalaa rinnettä. Rantahotellilla näkyy olevan oma uima-allas Lago di Comon rannalla, ehkä ne vedenpuhtausasiat ovat vieläkin tapetilla.

Cernobbioon päin
===>
Pääsimme ajamaan pitkiä matkoja aivan rannan vieressä kun ohitin Zumon nopeampaa tietä SS340 joka risteyksessä tarjonneet ajo-ohjeet. Jos alkupään ajaisi hitaasti ja mutkitellen sekä välillä pysähdellen, niin loppupäivälle riittäisi suoremmat ja leveämmät baanat. Samalla saattaisi Tarjan Irmalle Naamakirjassa vinkkaama Mr. G Clooney vaimoineen rantakämppä löytyä Laglion suunnalta. Yhdessä kohdassa oli aika monta naista pienellä alueella kameroineen, joten kyseinen majoite lienee ollut niillä main. Ei nähty, ei kuultu, ei tarjonnut drinkkiä. Aika hidasta siellä pyöriminen on, mutta mihinkäs kiire meillä vielä.

Jokunen kylä enemmän pohjoiseen päin oli taas aika juoksuttaa Carlinoja. 

Lenkille rantatien viereen

Aika heikosti oli täyteen rakennetulla alueella vapaita niittyjä siihen tarkoitukseen, niinpä taas oli pakko tyytyä siihen mitä tarjolla oli. Eivät he sentään tuonne Botanic Museo -suuntaan poikenneet asioilleen. Rantatien varren parkkipaikatkin olivat aika täynnä, paikoitellen jopa ääriään myöten.

Paikalliset nopeusvalvonta- eli kameratolpat olivat usein isohkon palopostin tai roskakorin mallisia pömpeleitä, joissa ohimenevän ajoneuvon nopeus sekä suunta mitattiin ja sen jälkeen otettiin kuva takaapäin sen perän rekisterilaattoineen.

Alkuun

Joskus parkkitilaa löytyy reilusti, toisinaan on vähän ahtaampaa kuten tuossa Menaggion välipalapaikan parkkipaikalla. Pösön etukulman etupuolella kasvaa lisäksi puu helpottamassa vähän miten sattuu -parkkeerattujen autojen väliin ahtautumista, josta piti varuilta ottaa pari kuvaa jos myöhemmin heräisi kysymyksiä mistä naarmuja tai lommoja on mahdollisesti heille tai meille ilmestynyt. Viimeinen vapaa autopaikka oli hyödynnettävä kun oli vähän kiire..

Joskus on hieman ahdasta puun takana autojen välissä Joku tekee sen noinkin..

Rantaravintolan unisex-vessassa oli käytetty luovaa mielikuvatusta ilmeisen eriparin komponenttien yhteensovittamisessa. No parempi edes noin, joku vuosi aiemmin Riva del Gardalla olleessa rantahotellihuoneessa ei pytyn lauteita oltu tuotu huoneen vessaan saakka.

Pari cappuccinoa á 1,5 € ja Insalata Nizzarda 12 € maksoivat Comon rantaviivan ravintolan ulkoilmassa yhteensä 15 €.

Järven pohjoispäässä alkoi mitta näihin maisemiin olla täynnä eikä enempää kuvia jaksanut ottaa, Irmaakin taisi jo huominen kotiinpaluulento alkaa ottamaan vähän pattiin. Ponte del Passossa hän hyppäsi Pösön puikkoihin suunnaten tielle SS340dir, jonka varrella eteläpuolella näkyi pienellä alueella olevan kymmeniä erikokoisia satelliittipeilejä mikä mihinkin päin suunnattuna, kyltin mukaan se oli Centro Spaziale del Lario.

Matka jatkui SS36:sta järven itärannan toinen toistaan seuraavien tunneleiden läpi Leccon alapuolelle, josta edelleen SP32 - A36 - E62 - SS336 ja lopuksi Cardano al Campon Hotel Ibis Milano Malpensa Aeroponto. Loppumatka oli taukoja lukuunottamatta pelkkä seuraavalle hotellille siirtyminen.

Majoittuminen oli normihommaa (hmm, tämän pitäisi olla kahden hengen huone erillissängyin eli peitoin, mutta on varusteltu käytännössä vain yhdelle) ja sitten varttitunnin kävelymatkan päässä olevaan Supermercatoon. Illalla nautittiin vielä hotellin aulabaarin mikroaaltouuniversiot Lasagnesta ja spagetti Carbonarasta parin oluen siivittämänä, meneehän se reissupäivällinen välillä noinkin kun sen ravintola oli vielä kiinni.

Bobi nauttii olostaan Irman sylissä. Ei sentään kehrännyt eikä kuorsannut, vielä.

Malpensa, IBIS, Bobi retkottaa Irman sylissä

Alkuun

Päivä 18. Milano Malpensa - Metz, (Ranska)

9.8.2017.

Poikkeus vahvistaa säännön; valitettavasti tuo oli reissun huonoiten ylläpidetty IBIS-hotelli lähinnä siksi että järjestelyt eivät olleet alkuunkaan samalla tasolla aiempien Ibiksien kanssa, huoneen varustelussa ja vessan siivouksessa oli näkyviä puutteita eikä vessan poistopuhallinkaan toiminut koko aikana, vajaa rulla wc-paperia ei ihan riittänyt lähtöömme saakka mutta onneksi vastaanoton poika taikoi toisen vajaan täydennykseksi, nettiyhteys oli poikki koko kerroksesta reitittimen myöhäiseen rebuuttiin saakka ja aamiainen klo 08 aikoihin lähinnä pienimuotoinen katastrofi. Toisaalta sängyt olivat OK, huone hiljainen ja pimeä, muukin tekniikka kyllä toimi - liekö sitten taustalla ollut samaa henkilöstöpulaa kuin aamupalapuolella.

Kaikkea aamiaisella yleensä tarjottavaa puuttui ruuasta, mehuista, leikkeleistä, lisukkeista ja kahvista alkaen - asiakkaita poistui aamiaishuoneesta päitään pudistellen ja paperipusseissa mitä mukaansa sieltä olivatkaan löytäneet, yhdelläkin pelkkiä pikkudonitseja. Käytyäni tutkimassa kaikki paikat ja kysymässä asiallisesti lisää leipää sain silmilleni sen verran kiukkuisen vastauksen keittiössä häärineeltä naiselta, että pyysin yhtä painokkaasti hänet mukaani katsomaan juuri kehumansa leipäpisteen leipäkorien sisältöä eli tyhjyyttä - turhaan, lisää leipää kuulemma pitäisi alkaa leipomaan ja pari muutakin hommaa oli jonossa.. No maksullisen aamiaisen voi välillä hoitaa Continental breakfast-tyyliin kahvilla (saimme yhdet viimeisistä automaattien tekemistä kupillisista), tuoremehulasillisilla ja parilla millä-sattuu-itse-täyttämillään voisarvella per nenä. Murotkin ovat hyviä vaikka mehun kanssa.

Vasta lopussa selvisi ympäristöä aikansa seurattuaan että nainen oli yksin tekemässä kolmen-neljän henkilön työt, joka noin suuressa lentokenttähotellissa on tuhoon tuomittu homma. MOT. Hotellin moka, ei naisen, vaikka hississä joku totesikin että Italiassa ei homma kertakaikkiaan toimi, josta oli pakko olla eri mieltä monien viimeaikaisten hyvien kokemustensa perusteella.

Irma vietiin läheisen Milano Malpensa lentokentän Terminaali 1:een odottamaan lennon lähtöä. Emme varmaan ehtisi seuraavaan paikkaan jonnekin Ranskan puolelle ennen kuin hän ehtii kotiin saakka. Alla näkyvä reitti kaikkine mutkineenkin oli nopein sekä Via-Michelin.com:n että Zumon mukaan, matkaa noin 650-700 km.

Vasemmanpuoleinen osa on Metzin kohdepää ja oikealla näkyy lähtöpää Malpensasta. Saumassa näkyy sama punaisella ympyröity sveitsiläinen radioamatöörikutsu HB9FS karttapalojen yhteisenä kohdistuspisteenä. Rautatietunneli on piirretty violetilla mutta useita lyhyehköjä autotunneleita ei mitenkään.

Malpensa-Sveitsi-Saksa-Metz Copyright Google Maps

Pösö suuntasi E62:lle Stresan vieritse Sveitsiin päin lyhyen huoltoasema-aamukävelyn jälkeen, jotta aivan heti ei tarvitsisi autoa taas pysäyttää.

Mitä pohjoisemmaksi päästiin sitä korkeammiksi koko ajan mutkistuvan ja kohoavan tien molemmilla puolilla sijaitsevat vuoret kasvoivat. Korkeusero Google Earthin mukaan oli 1,5 km laakson pohjan tien ja huippujen välillä Sveitsissä; aika pieneksi siellä tuntee itsensä paikoitellen molemminpuolisten vuorenseinämien puristuksessa.

Sveitsin raja

Tie SS33 vei Italiasta Seitsin rajalle Zwichbergeniin jossa näytin rajapoliisille turhaan koirien passit omani ohessa ja ostin toimistostaan tuulilasiin kolmannen, eli Sveitsin moottoritiemaksutarran tarpeeseen. Eipä heitä muu kiinnostanut kuin nähdä ettei tummennettujen ikkunoiden takana matkustanut muita, takakonttiinkaan ei vilkaistu. Valmiudet tarkempaankin syyniin olivat toki läsnä.

Nousu jatkuu Sveitsissä..

Tie vaihtui numeroksi 9 (E62). Tuo on yksi maahantuloa seuranneista lumivyörysuojatunnelin päistä noin 1000 metriä merenpinnasta. Viereisellä parkkipaikalla oli useiden vuorille kävelemään juuri lähtevien henkilöiden autoja parkissa. Kyltin mukaan esimerkiksi kilometrin kipuamisen jälkeen olisi päässyt tutustumaan joihinkin vuorikasarmeihin, mutta antaa nyt olla kiitos vaan.

Alkuun

Välillä oli sen verran jyrkkää nousua että ajelin rauhallisesti moottoria säästääkseni. Aika monta etenkin saksalaista motoristia jäi siellä taakseni junnaamaan, vaikka tilaa ohituksille oli eikä yhtäjaksoinen sulkuviivakaan koko matkaa kaistojen keskellä. Vilkulla antamani ohitusehdotus oli monelle joko outo tai sitten heilläkään ei vielä siellä ollut kiirettä; toivottavasti se Pösön katolla ollut antennivarustus eli kolme erillistä erikokoista piiskaa ei pidättyvyyttään aiheuttanut.

Vuorella rajalta tulevan tien maastossa oli paljon jälkiä erilaisista asemista. Tuon bunkkerin naamioitu suuaukko on tien suuntaisesti alarinteeseen.

Maastoa, rakennuksia ja bunkkeri

Ja toinen vastaava korkeammalla rinteessä paljaan nurmikentän yläpäässä. Vähän samantyylistä kuin Maginot-linjalla Alpeilla esimerkiksi lähellä Välimeren rannikkoa. Metallikansilla peitettyjä telamiinapesiä ei tuolla näkynyt kuten joskus aiemmin eräillä kapeilla, vaikeasti kierrettävissä olevilla vuoriteillä toisaalla.

Sama alue, ylempänä rinteessä

Korkeuserot olivat melkoiset ja tiet nousuineen sekä laskuineen sen mukaisia, pisimmän laskun tuntuessa jo pitkältä kuin nälkävuosi. Ympäröivien maisemien jylhyydestä ja näyttävyydestä puhumattakaan, mutta niihin ei pystynyt keskittymään ajon aikana. Monta omiin silmiin hienoa paikkaa jäi ikuistamatta, pysähtymisen tai edes reilumman hidastamisen oltua muun liikenteen määrän vuoksi käytännössä mahdotonta. 

Alkuun

Gampelin suunnalla alhaalla laakson pohjalla näytti tuollaiselta, ei todellakaan huono varsinkaan tuollaisessa säässä.

Gampel, nousu jatkuu serpentiiniä ylöspäin

Seuraava pysähdyspaikka oli kuvauspaikasta edelleen ylös oikealle, jyrkähkön serpentiinin ja tunneleiden takana löytyvä BLS Autoverlad Lötchberg, Goppenstein ja sen kuten seuraavasta kuvasta näkyy, yksinkertainen, kaksiraiteinen autojuna. Lastauslaiturin eteläpää: (46°21'47.02" N 7°45'28.59" E, ASL eli korkeus merenpinnasta 1218 metriä).

Eikun vaan junayhteyden maksukopille kun hidas mutka-ajo ylös-alas ei oikein enää käy, jos on helposti vältettävissä, luottokortti peliin kun paikallista valuuttaa ei mukana ole, lippu mukaan kojetaulun päälle ja ajo suoraan autojunan vaunuun jonossa seuraavaksi [L] (Youtube-linkki). Tuon edessä olevan Volkkarin värityksessä on jotain tuttua, Herbiemäistä otetta, tosin ylämäissä tehoeroa esikuvaansa nähden oli valitettavan reilusti.

Lötchberg, autojunan vaunuja

Mitään ei kiinnitetty mihinkään vaunun rakenteeseen eikä pysähdyskohdan valintaankaan puututtu pysyessäni kokonaan seuraavan vaunun puolella, en esimerkiksi osittain vaunujen välisen kiinnityspisteen kannen päällä. Vuoren läpi toiselle puolelle Kanderstegiin oli noin kuudentoista kilometrin matka Google Earthin viivaimen mukaan.

Moottoripyörien sitomisesta en tiedä vaikka niitäkin kyytiin nousi. Sen verran oli ainakin tuonnepäin menevä raide tunneliosuudella röykkyinen ja kartan mukaankin mutkitteleva hitaahkosta etenemisnopeudestaan huolimatta, että pelkkien pohkeiden varaan en mopon päälle istumaan jäisi. Vaan Suzuki GSX-1250FA:n vaihde ykköselle, sivuseisontatuki alas, itse seisoen vieressä lisätukena käsi valmiina jarrukahvalla. Ja kyydissäolija pyörän taakse jottei jää alle, jos mopo keikahtaisi kyljelleen.

Ilma tunnelin keskivaiheilla oli aika paksua johon takapenkkiosasto tuhahteli sekä aivasteli, mutta onneksi vielä aika harvakseltaan. Todennäköisesti rivakka tuuletus ennen tunnelia ja ikkunoiden sekä puhaltimen kiinnipitäminen olisivat pitäneet hengitysilman tuon matkan ajan puhtaampana. Purkukin oli Kanderstegissa nopea suoritus junan alkupään kautta laiturille (46°29'37.48" N 7°40'12.18" E, ASL 1175 metriä). Huomattavasti helpommin läpiajettavia vaunuja kuin ne matalammat DB Autozugin vastaavat. Voisin käyttää tuota kuljetusvälinettä toisenkin kerran.

Alkuun

Frutingenissa oli lounaan viettoaika koko porukalle, mukavahan noita maisemia oli katsella terassin pöydästäkin. Lautasella oli sveitsiläinen perinneruoka Spagetti Carbonara, juomana pullo kuplivaa San Pellegrino-vettä ja jälkiruokana iso kuppi Cafe Lattea. Maksu onnistui vain käteisellä, onneksi eurotkin kelpasivat, 30 kpl, Kiitos. 

Frutigenissa lounaalla

Hintansa 27 CEF arvoista se kyllä oli. Rahastajarouvan vinkistä huolimatta en muutaman euron säästön takia viitsinyt lähteä raha-automaattia etsimään, tarkoitus kun oli vain ajaa pikimmiten Sveitsin läpi Ranskaan.

Lounaan jälkeen seuraavat pysähdykset sisälsivät vain tankkausta, koirien ulkoilu- ja juomataukoja sekä tasaista ajoa. Polttoaineen (Bleifrei 95) hinta Vispissa oli 1,59 CHF/litra, eli euroissa noin 1,16€/l.

Lähestulkoon kaikkien suurempien kaupunkien ja asutuskeskittymien luona oli mateluun ja seisoskeluunkin pakottavia ruuhkia, Bernissä (noin 126 000 asukasta) myös kaupungin alueella samoin Baselissa (noin 171 000 asukasta). Useampikaistaisten teiden suunnissa pystyi ajoittain etenemään noin 130-140 km/h:n nopeudella muun liikenteen tahdissa. Jonojen ja kaistojen vaihto ruuhkien seassa oli yleensä pelkkää ajanhukkaa, poislukien moottoriteiltä ulos vievät rampit omalla ajoreitillä.

Ranskan raja

Sveitsistä Baselin jälkeen Ranskaan siirtymistä ei juuri huomannut muusta kuin tienvarsikylttien teksteistä.

Ilta alkaa hämärtää ja Metzin suunnalla tarjottaneen taas sadevettä.

Pilvimuodostelmia moottoritiellä Metzin lähellä

Vajaan 125 000 asukkaan Metz tuli vastaan noin kello 21 ja hotellikin löytyi aika helposti, tosin yksi paikallisbussi odotti ylimääräisen minuutin autoni ollessa hotellin edessä kaistallaan kysyessäni hotellin respasta minne auton saa parkkiin. Jonnekin lähialueelle kuului respan hyödyllinen vastaus. Muutama kierros edestakaisin lähiympäristön kaduilla ja yksi valaistu kaksisuuntaisen kadun keskiosa parkkiruutuineen kelpasi lopulta hyvin. Eikä sen parkkiautomaattiinkaan tarvinnut lisätä rahaa ennen huomisaamun kello 08:aa. Näyttää tuollainen pysäköintityyli toimivan parkkipaikkojen puutteessa hyvin keskellä kaupunkiakin, kun osaan kaksisuuntaisten kaistojen keskustoista jää sopivasti tilaa kadunsuuntaisille parkkiruuduille.

Mopsi on ranskaksi "Caniche", se tuli selväksi jo hotellille niitä reppu selässä ja muut romut vapaassa kädessä taluttaessani..

Alkuun

Päivä 19. Metz - Calais

10.8.2017.

Siirtymäpäivä, josta ei ole paljoa kertomista eikä kuvia. Aamulenkki puolen kuuden aikoihin, aamutoimet, aamupala naamaan ja revohka lähtövalmiina autolle kello 07:00 mennessä.

Tuolla ajomatkan alkupäässä menisi helposti useampikin päivä tutkiessa esimerkiksi Line Maginot:n rakenteita, joista ainakin tuo Fort de Fermont oli jo 90-luvun alussa meille monille tutustumisen arvoinen kohde. Tai muutaman tunnin pysähdys La Coupole:n luona juuri siellä poikenneen motoristikollegan kertoman mukaan, kiitos Hannu vinkistä. [http://www.lacoupole-france.co.uk/history-centre/introduction/introduction.html]

MNaginot-linjan rakenteita karttapohjalla koillisessa Copyright Google Maps

Maksulliset, oikeinkin hyvät moottoritiet A4 ja A26 helpottivat etenemistä ja luottokortti on niillä oiva maksuväline maksutapahtuman nopeuden vuoksi. Verdunkin jäi lähelle. Noin 190 000 asukkaan Reimsin ja 56 000 asukkaan Saint Quentinin liittymien suunnilla oli hieman ruuhkaa, muuten matka joutui jatkuvasti vaihtelevassa säässä hyvin.

Metzixtä Calaisiin siirtyminen karttapohjalla Copyright Google Maps

Polttoaineen (SP95-E10) hinta Angresissa oli 1,489 €/litra. Samassa paikassa Salade Caesar N maksoi 6,35 € ja Cafe au lait GR 3,90 €.

Calais

Calaisiin (alueella < 78 000 asukasta) päästyämme ensimmäinen kohde oli Euro-Tunnel Pet Reception-rakennus sijainnissa 50°56'16.06" N 1°48'44.90" E, jossa pian selvisi että vaikka kaikki muut osat koirien passeissa olivat kunnossa, niin tarvitaan vielä yksi lisärokotus molemmille. Eli se sivustollaan erikseen mainittu Tapeworm-piikki, jonka jälkeen oli otettava vähintään yksi mutta ei yli viittä vuorokautta ennen UK:n junaan tai laivaan pyrkimistä. Tässä [L] on lyhyt sähköpostiin saapunut ohjeviestin ote ja tuolta [https://www.eurotunnel.com/uk/tickets/travelling-with-your-pet/] löytyy enemmän kaikkiin lemmikkeihin liittyvää tietoutta.

Eipä siinä muuta kuin suositeltua eläinlääkäriä etsimään kadun Boulevard Curie lopusta (merkintä VET.). Kun homma oli siellä muuten selvä eli kortilla ei tehtyä työtä voinut maksaa, niin seuraavaksi vielä ATM:n hakuun reilun yhdeksän kulmauksen takaa..

Calais yleisesti kartalla Copyright Google Maps

Calais on lajissaan mukava kaupunki varsinkin kiireessä ajeltavaksi sen pohjakaavan noudattaessa kaikkea muuta kuin perinteistä ruutu-sellaista, lukuisien tuossa kartan mittakaavassa näkymättömien yksisuuntaisten katujen hankaloittaessa oikean ajosuunnan hahmottamista. Eikä aurinkokaan näkynyt pilvien läpi perussuuntien vahvistamiseksi, onnekseni Zumossa oli uusin reitittävä kartta-aineisto sisällä.

Nuo vihreät soikiot olivat ohi- ja läpiajettaessa sen näköisiä alueita, joihin voisi palata päivän tai ehkä kolmenkin pituiseksi ajaksi. Vasemmalla ylempänä oleva rantatie D940 on myös sellaista aluetta, jolla voisi aurinkoisen päivän viettää rannikkoa pitkin ajellen ja kylissä sun muissa pysähdellen.

Pet Reception-rakennuksen läheisen Lidl:n hintataso oli varsin kohtuullinen, kokonaislaskun oltua vain 4,91 €: (VDP D'Oc Merlot-punaviinipullo [0,7 l] 1,95 €. Barchetta 4 fromages 1,79 €. Ficelle aux olives 0,59 €. Croissant pur beurre 2 kpl 0,58 €).

Ja sen jälkeen hotellia suoraan Accorin sivustolta sekä Trivagolla etsimään. Ensimmäinen, jopa edullisempi IBIS-hotelli olisi ollut sijainniltaan erinomainen eli keskellä mukavan näköistä kaupunkia, mutta sen yleinen parkkipaikka oli parin sadan metrin päässä sivummalla keskellä toria - en viitsinyt kävellä useampaa edestakaista reissua illalla ja aamulla saadakseni edes kaikkein rahanarvoisemmat rojut huoneeseen yöksi. Onneksi sen respa sai varattua seuraavan paikan vähän sivummalta (IBIS2), jossa oli turvallista olla Gendarmerien partioautojen täplittämällä parkkipaikalla. 

Hotellin parkkipaikka Calaisissa

Huomisesta junasta tässä sen verran että siihen kannatti buukata itsensä ajoissa, jotta sen maksukopilla ei tarvitsisi ihan niin syvälle taskunpohjiinsa kaivautua. Säästö oli puolikkaan hotelliyön luokkaa, kiitos vaan vinkistä Euro-Tunnelin henkilö x. Varaukseen liittyvä kuitti näkyy tuossa [L].

Alkuun

Päivä 20. Calais - Portsmouth, (UK)

11.8.2017.

Aamulla piti kuluttaa aikaa useampi tunti, joten hotellista poistumisaika minuuttia vaille kymmenen ei vielä paljoa auttanut. Mihin sitten, vai D940:lle ja rantaa pitkin tunnin matka alaspäin? Sinne siis. Rannalla Calaisin edustalla ja vierellä oli jos jonkinlaisia muistomerkkejä kymmenien vuosien takaa, mutta nyt niihin ei jaksanut sen enempää perehtyä.

Sangatte

Seuraava vastaan tullut silmää miellyttävä kylä oli muistaakseni Sangatte, jossa oli aika nauttia aamukahvia. Koirien kanssa saattoi vapaasti kävellä tuohon sinisen pakun takana olevaan Le Totem-kahvilaan sisälle tilaamaan myrkkynsä ja kohta siirtyä nauttimaan se ulos aamuaurinkoon. Englannilla pärjäsi tuollakin joka paikassa eikä tarvinnut erikseen r-kirjaintakaan sorautella.

Isohkossa ulkopöydässä oli alle nelikymppinen englantilaispariskunta jotka mopsit (englanniksi Pug) nähtyään pyysi seuraansa kysellen heti aionko olla siinä miten pitkään. "Reilun kahvikupin verran" riitti siihen, että mies soitti lapsilleen käskien ne (4 kpl) heti paikalle, heillä kun oli oma mopsi kotona ja kova koirakuumekin osalla lapsista. Ihme kyllä teininsä saapuivat paikalle reilusti alle puolen tunnin ja siitäkös taas mopsien taputtelukierros sai vauhtia.. Erehdyin sanomaan ääneen että "kaksi mopsia on parempi kuin yksi, kun kahdestaan niistä on koko ajan seuraa toisilleen" mikä aiheutti vanhemmissa välittömät vaan ei tosissaan lausutut vasta-argumentit.

Pikkukylän torilla tapahtuu

Torilla oli myynnissä kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta matkustavaisen silmin katseltuina. Sen sijaan selän takana kadun toisella puolella löytyi Boulangie Patisserie, jonka tuoksujen perässä oli kertakaikkisen pakko poiketa. Pari erilaista paistosta jäikin mukaan, vaikka jo ostaessaan tiesi että ehkä ei vaa'an lukemia muistaen pitäisi moisiin herkkuihin sortua.

Ranskalainen herkkukauppa

Rantaa hieman kauemmaksi etelään siirryttäessä maisema muuttui kumpuilevammaksi ja oikealla alkoi näkyä myös Calais-Dover -välin autolauttoja poikittasessa liikenteessä useimpien muiden laivojen reitteihin verrattuina. Doverin valkoiset kalliot sijaitsevat useamman sormenleveyden verran kuvan vasemman reunan ulkopuolella.

Alkuun

Poikittaista liikennettä Calaisista Doveriin
==>
Kaikkinensa laivaliikennettä on tuolla alueella paljon, kuten alla näkyvästä viidentoista minuutin Aprs.fi/AIS-otannasta (13.9.2017 noin klo 19:05) näkyy:

AIS Dover - Calais - Dover ja poikittain loput Copyright Google Maps

Blanc-Nez

Ranta-alueilla oli jäänteitä kuudenkymmenen vuoden takaa eli korkea muistomerkki sekä kaikenlaisia betonibunkkereita siellä - täällä edessä ja taaempana, alla näkyy yksi sellainen alue dronelennätysohjeineen. 

Lentotajoituksia Kyltti rannan bunkkerialueelle

Meinaavat näköjään tehdä siellä jonkinasteisia restaurointihommiakin, vaikka se Natura 2000-alueisiinsa läheisen toisen kyltin mukaan kuuluukin.

Alkuun

Maisemaa edellä mainitun kohdalla olleen, korkean kännykkä- ja linkkimaston alla olevan korkeimman nyppylän päältä kauemmaksi etelään päin (oikealla takana näkyy Cape Griz Nez):

Cape Griz Nez kauempana oikealla
=>
Notkossa sijaitseva Le Tape-Cul on edellistä kuvaussuunnasta vain hieman lisää vasemmalle:

Le Tape-Cul

Korkeimmalla paikallisella nyppylällä isohkon maston juuressa vanhan tähystysbunkkerin lähellä meni helposti parisen tuntia koirien välillä kuorsatessa autossa ja pihalla, englantilaisten radioamatöörien rupatellessa 145 MHz:n radioamatööritaajuuksilla keskenään ja hetki pokkarinkin ääressä, kunnes kello alkoi viimein lähennellä sopivia aikoja Calaisiin paluuta ajatellen. Muutama matkailuautoilla liikkunut perhe etsiytyi ja samalle mäelle ympäröiviä maisemia tutkimaan. Maisemaa halkoi myös useita kävelyreittejä peltoteiden sekä vastaavien kautta eri suuntiin ja ainakin hevosaitauksiin meno kiellettiin näkyvästi.

Pieni mutka vielä alemmaksi rannan muistomerkki- sekä Atlantin Vallin bunkkerialueen parkkipaikalle ja pois. Paluumatkalla yhdessä liikenneympyrässä oli entisöitynä todennäköisesti Euro-Tunnelin keskimmäisen, eli sen pienempihalkaisijaisen huoltotunnelin poranneen koneen etupää.

Alkuun

Calais - Eurotunnel

Alla näkyvä toimipiste odotutti molempien koirien passien ja sirujen tarkastuksen jälkeen vielä tunnin, ennen kuin antoi tarvittavat tuulilasiin liimattavat merkit käteeni. Ilman niitä oli turha mennä Euro Tunnelin Check-In:lle. 

Calais, Pet Reception

Taisivat tavallaan pakottaa minut odottamaan Ranskan maaperällä lähes eläinpasseihin merkittyyn kello 16:00 saakka, vaikka autojunan liikkuessa kyseinen aikaraja olisi varatulla vuorolla täyttynyt joka tapauksessa - niin tai näin, säästin silti 20 euroa lipun hinnassa buukattuani retkueen autoineen halvempaan, kymmentä minuuttia vaille neljä lähteneeseen junaan High Fare:n astuessa voimaan neljältä. 

Alkuun

Ensin tarkastettiin automaattisesti rekisterinumero, ajoneuvon maksimikorkeus ja mitälie muuta, sekä kopin ikkunasta suusanallisesti vasemmalla alla näkyvien rajoitusten puuttuminen sekä varaustiedot kännykän ruudulta. Lastauksen oltua jo loppuvaiheessa neito bookkasi meidätkin seuraavaan junaan, joita lähti silloin muistaakseni noin 20 minuutin välein.

Seuraavalla koppirivillä tarkastettiin matkustusasiakirjat. Passintarkastaja kysyi olenko varmasti sama henkilö mitä passikuvassa näkyy, alkoi ilmeisesti kasvojen lisäkarvoitus jo haittaamaan pikatunnistusta. Ei kuitenkaan niin, että olisi ottanut tarkempaan syyniin. Sen verran olivat siellä tarkkoina, että niiden kahden koppirivistön välissä oli useita sotilaita automaattiaseineen valvomassa jonottajien toimia - autojen piti liikkua eteenpäin tietyssä asfalttiin ja kyltteihin merkityssä rytmissä.

Vaikea on olla huomaamatta muun muassa lemmikkieläimiin liittyviä ohjeita kyltistä vasemmalla. Oikeanpuoleisin oheistus on napattu autojunan vaunun seinältä. Vaunuun meni 5+5 tavallista henkilöautoa kahteen tasoon. Vaunusta toiseen liikkuminen ei ollut sallittua.

Asiakirjojen tarkastus kopeilla     Kuva Euro-tunnelin turvaohjeista autovaunussa

Hetken päästä ajoimme muiden samalla kaistalla lemmikkieläintensä kanssa jonottaneiden kanssa alemmaksi autojunan alavaunuihin, auton ikkunat veivattiin ohjeen mukaisesti puolitiehen auki ja muuta ei enää voinutkaan tehdä kuin ottaa 35 minuutin pikaunet korkeintaan samalla hieman kylmästi hikoillen. Vaunujen päät suljettiin tiiviisti varmaan mahdollisen tulipalon leviämisen rajoittamiseksi, seinillä oli ohjeita hätätilanteiden varalle - niitä myös kerrottiin kaiutinjärjestelmän kautta matkan alussa. Esimerkiksi kaasua polttavien autojen piti ilmoittautua erikseen henkilökunnalle ja nestekaasua kuljettavien asuntoautojen sekä -vaunujen piti sinetöidä kaasupullonsa etukäteen käsketyllä tavalla.

Kallis, hyvä kertasuorituksena, nopea, toimii kyllä mutta en ihan heti mene uudelleen. Hengitysilma oli tyypillisen paksua tunneli-sellaista. Aika moni kohdalle sattunut britti piti sitä silti hyvänä vaihtoehtona autolautoille, nopeuskin on monelle valttia.

Alkuun

Folkestone, (United Kingdom)

Reilun 50 000 asukkaan Folkestonessa, sen kulkusuunnassa ensimmäisellä bensa-asemalla sai Jaro ampiaisen piston toiseen etujalkaan, joka näkyi tekevän harvinaisen kipeää. Jaro nimittäin seisoi nurmikolla kuten eräs valitettava historian hahmo oikea käsi suoraan eteen volkkarinsa lämminilmasuuttimen päälle ojennettuna. Ehkä vähän huono vertaus, mutta parempaakaan en siihen tilanteeseen keksinyt. Kun sain nopeasti raavittua ampiaisen irti tassusta (koirien kipulääketabletteja ei valitettavasti ollutkaan niiden lääkelaukussa eikä ihmislääkkeitä uskalla antaa omatoimisesti), niin Bacipackt-voidetta reilusti varpaisiin ja anturoihin levittäen sekä Jaro kantamalla takapenkille lepoon. Päälle tasaista ajoa muutamin levähdyspaikkapysähdyksin ja hyvin se siitä selvisi. Aiemmin esiintynyttä horkkaa ei enää tullut, joskin kolmisen tuntia oli takapenkin nurkassa normaalia hiljaisempaa. Onneksi se ei ollut neula eikä lasinpala, joka olisi voinut viiltää vaikka polkuanturan halki.

Kovin montaa levähdyspaikkaa ei Folkestone - M20 - M25 - A3 - Portsmouth -välillä näkynyt olevan, tai sitten niitä kaikkia ei vielä tuossa vaiheessa pakollista vasemmanpuoleista ajosuoritusta tehdessään ehtinyt huomioimaan. Tuonne sopiva ajotapa palasi takaisin mieleen kuitenkin nopeasti kun ajomalleja oli riittävästi ympärillä, tosin oikeanpuoleisen peilin jatkuva vilkuilu teetti vielä hieman lisätöitä.

Suurempiin ylinopeuksiin ei kuulemma kannattanut sortua, sillä sakot ovat siellä todella tuntuvat tyyliin vähintään satoja puntia ja autonsakin saattaisi menettää oikein huolellisella kiireellä. Ja paalauskoneella loput.

Ruuhkia ruuhkien perään eteni Lontoon suuntaan ja moninkertaisia sellaisia sieltä poispäin. Kun ruuhkien todellinen koko tai määrä ei ollut tiedossa, niin valmistauduin majoittumaan jonnekin Brightonin ja Portsmouthin välimaastoon Jaron koipea säästääkseni. Rantareitti - Rye - Hastings - Brighton - Worthing - Chichester - Portsmouth olisi ollut huomattavasti hitaampi vaihtoehto jonkun pidemmän moottori- tai nelikaistatievälin ollessa totaalisen jumissa, onneksi sitä ei tarvittu.

Ajoreitti Calais-Portsmouth kartalla
Copyright Google Maps

Alkuun

Portsmouth

Noin 190 000 asukkaan Portsmouth avautui kuitenkin yllättävän nopeasti eteen, kun sillä kertaa tiestöt eivät olleet ääriään myöten täynnä eivätkä usein siellä esiintyvien ruuhkien tukkimina. Laura etsi ajomatkan kuluessa useita majoitusvaihtoehtoja varaten lopuksi hotellin Portsmouthin rannalta Southsea:sta. Puitteet olivat siinä hotellissa (Best Western) kunnossa kaikin puolin, ainoastaan omista parkkipaikoista oli puutetta. Hississä pari vanhempaa ulkomaalaista henkilöä miettivät keskenään että tännekin näköjään saa tuoda lemmikkejä mukanaan. Huone oli suuri ja muutenkin puitteet kunnossa joka puolella. Tuolla erityistä mielenkiintoa herätti kuuman veden tuotto, joka oli lämminvesiputkistoon muodostuvien ilmakuplien ja -tulppien vuoksi virtaukseltaan hyvinkin vaihtelevaa, suorastaan pärskyvää laatua. Ei haitannut mutta huvitti hotellin ulkoiset puitteet huomioiden.

Perille päästyäni Laura saapui sinne lautalla ja bussilla Gosportista, jonka kunnan alueella on noin 83 000 asukasta. Koirille oli melkoinen yllätys kun Pösön takaoven aukaisi tuttu henkilö, jonka tunnistamiseen meni niiltä varmaan kymmenen sekuntia; siitä se normaali vastaanottoralli x 2 taas alkoi. Ja Jaro katseli todella pitkään perään lauman jäsenen Lauran palattua illemmalla takaisin kotiinsa.

Vasemmanpuoleisin on Southsean yhden ison puiston (Canoe Lake) sisäänkäynniltä ja kaksi seuraavaa muodostavat muistomerkin D-Day:n ja yhden lähtöalueen kunniaksi.
500 puntaa sakkoa    WW II-muistomerkki,vasen WWII-muistomerkki, oikea puoli

Portsmouthin edustaa. Tuosta, kuten muualtakin UK:n rannikolta, ne tuhannet laivat lasteineen lähtivät kohti Ranskan rannikkoa.

Laivoja oli silminnäkijän mukaan tuossa lahdella juuri ennen armadan liikkeelle lähtöä niin paljon, että taustalla näkyvälle Isle of Wightille olisi ehkä päässyt kuivin jaloin niiden kansia pitkin hypellen. Lisää tietoa löytyy linkistä [http://www.ddaymuseum.co.uk/d-day/the-portsmouth-area-and-d-day].

Portsmouthin edustaa, taustalla on Isle of Wight
===>
Pääsimme Lauran kanssa käymään saarella vasta 7.9.2017 käytyäni seuraavan kerran sielläpäin hänen valmistujaisjuhlissaan (St. Albans ja sen jälkeen pari yötä Lauran kämpillä Gosportissa).

Alkuun

Puistoja riittää tännekin moneen kohtaan kaupungin alueella. Suurimmat puut on tuohon istutettu varmaan useita kymmeniä vuosia sitten muun vihertävän rekvisiitan ollessa tuoreempaa. Paikalliset koululaiset olivat olleet apuna muun muassa kukkapenkkien istuttamisessa, kertoi portilla ollut kyltti.

Puisto Portsmouthissa, yksi monista

Koirien kanssa tuonnekin sai mennä tallailemaan kunhan siivosi mahdolliset kiinteämmät jätteet asianomaisiin roskakoreihin.

Illallinen Royal Beach Hotel -ravintolassa maksoi kahdelta yhteensä 29 £ (1 x Guiness [pint] 4,7 £. 1 x San Miquel [0,5 l] 2,4 £. 1 x Grilled Salmon 11,95 £ ja 1 x Beer Battered Cod 9,95 £).

Alkuun

Päivä 21. Portsmouth - Pontypridd, Wales

12.8.2017

Laura hyppäsi kyytiin keskustasta Gosportin lauttasataman suunnalta. Isle of Wightille emme autolla pääsisi ennen puoltapäivää autolauttojen ollessa netin mukaan täyteen varattuina. Eli Walesin suuntaan, Mars.

Salisbury

Ensimmäisessä kohteessa 1,6 miljoonan asukkaan Salisburyssa kiinnosti sekä vanha keskusta että suuri katedraali. Laura etsi ajaessani netistä vapaana olleen paikan paikallisen parkkitalon tiloista ja eipä aikaanaan kun istuimme jo Cafe Rouge:n ulkoilmassa isot kahvikupit käsissämme.

Salisbury, Cafe Rouge, taustalla katedraalin tornien huippuja

Katedraalin pohja ja lähirakennukset selviävät parhaiten tuosta portillaan olleesta kyltistä. Koirat odottivat puiden alla ulkona #1:n luona, kun kiersimme vuoronperään tuon neliön #3.

Salisburyn katedraalin kyltti Copyright kyltin tekijällä

Alkuun

Edellisen kyltin punaisen pallukan numero 3 kieppeiltä kuvattuna katedraalin korkein torni näytti tuolta. Aika vanhoja ja pitkäikäisten ihmisten hautoja löytyi käytävien alta lattioissa sekä seinillä olleiden merkintöjen mukaan, hautausajat vähintään sadan ellei useammankin vuoden takaa. Melkoinen työmaa se on ollut tuokin aikoinaan, mitähän tuon teko maksaisi nykyään ja -rahassa.

Salisburyn katedraalin torni alaviistosta

Väkeä oli liikkeellä vanhassa keskustassa varsin luismakkaasti. 

Salisbury ja väkeä kaduilla

Paikasta jäi vallan mukava mielikuva vaikka porukkaa joka puolelle riittikin, tai juuri siksi. Normaalisti mikään suurkaupunki ei ole se ensisijainen matkustuskohde tietyin toistuvin poikkeuksin.

Alkuun

Stonehenge

Päivän toinen kohde Stonehenge oli todella muuttunut liikennejärjestelyiltään sitten viime näkemän kesällä 2007. Opasteet ajattivat jo kauempaa etelästä teiden A360 ja B3086 risteykseen, jonne oli oikealle pellon rinteeseen perustettu väliaikaisen näköinen peltoparkki, rakennettu sen viereen uusi iso rakennus (museo, rihkamamyymälä, vessat, kahvila; ties mitä muuta sillä emme käyneet katsomassa).

Suora kivikehälle alemmaksi karttaoikeaan, kuvassa punaiselle soikiolle vievä kapea tie oli suljettu portilla. Punaisella merkityn tien päällä heti risteyksestä oikealle häämötti myös jonkinlainen bussiparkki. 

Reitti Portsmouthista Stonehengeen GE:n kartalla

Siellä varmaan haluttiin keskittää tilaa vieviä oheistoimintoja kauemmaksi, tehostettua rahastusta vai olisiko sinne pyrkivä turistimassa kasvanut jo niin suureksi että lähempänä olleet muutamat parkkipaikat ja viereisten pikkuteiden välityskyky eivät enää riittäneet. Jos, niin yksityisautot ja vastaavat oli ohjattava muualle sekä kuskattava porukka perille busseilla. GE:n kuvissa näkyy valmiina vasta tie em. risteyksessä muttei muuta. Ehkä bisnekselläkin oli sanansa sopassa, toki suuri turistilauma myös kuluttaa lähimaaston muita löytöalueita niillä vaellessaan.

Ruuhka oli sitä tasoa että Laurakin totesi antaa olla - U-käännös portilla ja via A360 - B390 - A36 - Bath:n vanha roomalaisvaikutteiseen kaupunkiin lounaalle.

Alkuun

Bath

Kolmas kohde oli Lauralle tuttu vanha roomalaisen kylpylän sisältävä, vajaan 85 000 asukkaan Bath, joka näytti vallan näpsäkältä kun sinne saakka pääsimme. Parkkipaikan löytäminen keskustasta vei jonkin aikaa ja vaati muutaman yrityksen, mutta lopulta tärppäsi katujen "N. ja S. Parade" puolivälistä. Olisikohan kustannus pysäköinnistä ollut noin 2-4 puntaa tunnilta.
Bathin keskustan kartta  Uusiokäytössä kukkatelineenä Uusiokäytössä deffakoppina
Copyright Google Maps

Lounaan jälkeen käveltiin syvemmälle kävelykeskustan kaduille kunnes eteen tuli The Roman Baths-kylpylä. Lämmitettävät altaat, lattiat, istuimet, pesutilat ja muut asiaan kuuluvat kuulemma löytyvät esikuviensa mukaisesti tuoltakin.

Roomalaisten kylpylä Bathissa
=>
Tuosta hieman vasemmalle alemmaksi taivaan täytti sateenvarjoinstallaatio, jo toinen lajissaan pienellä alueella. Tuulen mukana elävä matto, ei puuttunut kuin muuan M Poppanen roikkumassa yhdestä. Samaa ideaa käytössä kuin jossain muuallakin.

Muutama sateenvarjo..

Bathista ehdittiin saada hyvin nopea maistiainen ennenkuin matkamme jatkui M4:lle. Siellä ylitettiin yksi suuri silta Severn-joen alajuoksulla ennen Newportia. Siitä vielä hetki vasemmalle ennen kuin piti suunnata pohjoisemmaksi A470, Pontypridd:in lähiö ja Scotts Hotels:n toiseksiviimeisin vapaa huone.

Salisbuty - Bath - Pontypridd -kartta Copyright Google Maps

Alkuun

Pontypridd

Wikipedia kertoo tuolla asuvien kokonaismääräksi vajaat 240 000, jotka löytynevät pääosin itse kaupungista. Hotellimme sijaitsee jonkun matkaa itse kaupungin lounaispuolella tuon punaisen nuolen päästä. Lateroomista löytynyt hotelli oli melkein kuin tienvarsimotelli jostain 70-luvun Suomesta, sen löytämiseenkin meni Zumon karttateknisistä syistä hetki. Mutta  pihasta, ympäristöstä ja yleisestä ulkonäöstä huolimatta yläkerran puhtaassa huoneessa nukutti oikein hyvin. 

Scotts Hotel ja sen kahden hengen huone toisen kerroksen päädyssä oli mielestämme oikein hyvin hintansa n. 65 £ väärti, illalla pub täpötäynnä kyläläisiä ja kaikissa huoneissa majoittujia. Kiinalainen ravintolakin oli oikealla pubin päällä yläkerrassa, jossa saatiin seuraava aamupala. 

Pientä kulumaa havaittavissa mutta hyvin kaikki toimi

Sisäänpäin avautuvan ulko-oven lukko oli mallia Yale, sellainen luottokortilla, parilla hiusneulalla tai kevyellä nojaamisella aukeava, joten huoneeseen ei jätetty mitään arvokkaampaa poissa ollessamme. Ja yöksi lukon sisäkahvan päälle viritettiin sopivan herkästi putoava metalliesine herättämään tarvittaessa, tuohonkin voisi varautua sopivan liikeherkällä apuvälineellä jo kotimaassa. Noissa lukoissa on oven sisäpuolella erillinen nappi, minkä ylöspäin nostamalla ne menevät jonkinlaiseen takalukkoon.

Bobi urahti pari kertaa viereisissä ulkoportaissa liikkujille jonkinlaisen vahtikoiramoodin pyrkiessä sille pintaan.

Hotellin alapuolinen alue näytti tuolta ikkunasta käsin kuvattuna, paljon lapsia sisältävää kaupungin reunan omakotitaloaluetta eilisen tulolenkin perusteella. Alue näkyi olevan myös aktiivisen lentokäytävän alla.

Pontypridd maisemaa huoneesta

Laura tutkii netistä ja kartasta miten seuraavan aamupäivän ohjelma ja sen jälkeen miten junan osalta jo aiemmin buukattu kotiinpaluu olisivat parasta toteuttaa. Kuvasta puuttuu oleellinen yövaruste eli korvatulpat. Aika pitkälle ollaan päästy niistä neljän hengen kupoliteltta-ajoista..

Pontypridd kämppä

Alkuun

Päivä 22. Pontypridd -  Muxton

13.8.2017, sunnuntai.

Aamulenkki heitettiin jo aamutuimaan Lauran jatkaessa vielä uniaan. Lenkin jälkeinen suihku herätti erinomaisesti ollessaan sitä kylmää - kuumaa - polttavaa - kylmää - jääkylmää - .. kierros ympäri noin kahdesti minuutissa -mallia, eli sähkölämmitteisellä kierukalla läpimenevää kylmää vettä täysillä korventavaa mallia. Termostaatti, mikä se on vai turha kuluerä? Nopeasti senkin oikkuihin tottui kunhan muisti vanhan kantapään kautta opitun "niin kylmää vettä ei hanasta tulekaan etteikö siinä voisi peseytyä, sen sijaan liian kuumaan veteen ei ole menemistä". Vain kuumassa vedessä apuna pitäisi olla vaikka pienikokoinen pesulappu, joka jäähtyy nopeasti, tosin minkäänlaisen liehuletin pesuun ja huuhteluun siitäkään ei apua taitaisi olla.

Kamat kasaan ja autoon, lopuksi hintaan sisältynyt FEB-aamiainen kiinalaisella ja menoksi.

Kuvassa näkyy sekä tämänpäiväinen reitti eli Lauran kanssa ajettu alkuosa punaisella, että illemmalla aprs.fi-palvelun väreillä Muxtoniin + huominen pätkä Llandudnoon.

Päivän ajoreitti Muxtoniin + huominen Llandudnoon Copyright Google Maps

Caerphilly

Päivän pääkohde oli Pontypriddista kaakkoon lyhyen ajomatkan päästä löytyvä vanha linna, ilmeisesti UK:n toiseksi suurin jonkun lähteen mukaan, jonka historiaa valaiseva opaste näkyy vasemmalla. 

Linnan historiaa Varoituksia linnan vieraille  

Oikealla näkyy portin takana ollut kaksikielinen varoituskyltti on kuvattu tähän vain sen paikallisen kielen vuoksi, Kymri kun näyttää ja kuulostaa vielä varsin vieraalta ainakin minusta. Kuivalla kelillä linna ympäristöineen on varsin helppoa kävelymaastoa, märällä jalkojen alla on paljon liukkaita kiviä, rappusia, nousuja ja laskuja sekä lintujen huolella lannoittamia nurmikoita. Lisätietoa: [https://en.wikipedia.org/wiki/Caerphilly_Castle].

Alkuun

Pääsisäänkäynti. Kaikkea tarpeellista on kuten kaksinkertainen vallihauta, nostosillat niiden yli, uloimpana alaslaskettava ristikkoportti ja sen takana kiinteä kaksiosainen puuportti linnan molemmissa peräkkäisissä osissa, ampuma-aukkoja ja kuuman öljyn laskuaukkoja niin että riittää, varustuksia eri tasoissa ja syvyydessä, jne. Yksi torni takavasemmalla sisemmässä linnassa alkaa olla romahtamaisillaan ja pitkä pätkä rintavallia kuvasta oikealle tehnee kohta samoin.

Linnan pääportti  Fenix 3 Copyright Google Maps

Linnan sisin osa oli maksullinen.                                                                                                             Oikealla näkyy kävelty reitti Garmin Fenix 3 taltioimana.

Linnan takana oli muutama kalastaja toimessaan. Kaikilla oli samanlaiset kalastus- ja muut oheisvälineet paikastaan riippumatta eli jonkun pienemmän porukan osia varmaan. En tiedä mitä ruutanoita tai vastaavia tuolla ui, mutta kalan pyydystäminen ongella lienee se homman kluu, etenkin kun homma näytti painottuvan muuten olut- ja ruokapuolelle muutamilla. Mitään vedestä pyydettyä ei ohjekylttien mukaan saanut viedä mukanaan.

Linnan takaosaa kalastajineen

Alkuun

Linnan molemmat pitkät sivut näkyvät näissä kuvissa, ylempi löytyy opastekyltin oikealta ja alempi sen vasemmalta reunalta. Kyltissä mainittu leaning tower näkyy molemmista suunnista, samoja ongelmia näkyy olleen heillä kuin eräillä Pisalaisillakin. Kyllähän nuo varsin komeita paikkoja lajissaan ovat.

Caephillyn linna heijastuksineen vedestä

Vanha brittien sääntö eli parkkisakkonsa saisi puolitettua maksettuaan sen 14 päivän kuluessa oli voimassa tuollakin.

Auton kanssa liikkuessa nuo käyvät tutuiksi   Parkkimittari kadun varrelta

Oikeanpuoleisessa näkyy kadunvarsiparkkipaikan mittari Portsmouthista. Luottokortti + auton rekisterinumero (jolloin auton kojetaululle ei tarvita lippua ja sen saa parkkeerata mihin tahansa automaatin vaikutusalueella) tai kännykkäsovellusversio samoin tiedoin olisivat saattaneet olla jopa kolikoita toimivampia, mutten tiedä olisiko homma toiminut suomalaisen palveluntarjoajan sim-kortilla.

Linnaa kiertäessä ja läheisessä kahvilassa istuskellessa (tilauksemme unohdettiin tilauksen maksun jälkeen tyystin) meni niin kauan että aikaa jäi enää Cardiffin eteläpuoleisella uimarannalla käyntiin. Siihen sopiva paikka oli rannalla sijaitseva

Alkuun

Swanbridge

  jossa Laura juoksutti koiria rannalla kuvan niemen suunnalla. Alueella oli luvallista ulkoluttaa ja uittaa koiriaan emmekä olleet siellä ainoita. Nousuveden vaiheesta eikä sen paluunopeudesta ollut tarkkaa tietoa, joten tuon kuivan merenpohjasuikaleen takana saareksi muuttuvan niemen kärjen suuntaan ei kannattanut lähteä. Olisihan sen löytänyt vaikka KVG:sta tai jostain androidin appista, mutta ei jaksanut etsiä eikä asentaa puhelimeen.

Harjaustauko Swanbridgen rannalla

Oikealla läheisen kiviaidan takana toisen rantakadun päässä oli myös vastaava ranta kahvioineen ja muine palveluineen. Kävelipä Pösön ohi piikkareillaan myös yksi langanlaiha mutta reilusti silikonipuskuroitu ja muutenkin operoitu (varmaan myös kloonattu, sillä samasta muotista valettuja hahmoja on näkynyt muuallakin) nuorehko Duck-Face poikaystävän tai asiakkaan kanssa. Kuulemma aika normaalia muotia sielläkin päin. Tuo vain huomiona, kukin taaplaa vapaasti tavallaan.

Tuo vasemmanpuoleinen on Jaanalle.                                                                   Ja tämä oikeanpuoleinen pirteä tyyppi Imalle.

Bobi lähikuvassa lenkin jälkeen   Jaro haukottelee

Junan lähtöaika alkoi painaa päälle joten vein Lauran 350 000 asukkaan Cardiffin rautatieasemalle. Suurella todennäköisyydellä olisimme perillä Muxtonissa ennen kuin hän pääsisi edes Gosportiin saakka kiitos luotettavien junayhteyksien, joillain vuoroilla noin puolet aikataulun mukaisista lähdöistä perutaan.

Lähtö Cardiffista noin kello 17:15 UTC => A48 (M) - M4 - Newport - A449 - A49 - Hereford - Leominster - Ludlow ja huomattavasti kapeampi tiestö alle, eli A4117 - B4364 (melkoista kärrypolkua, joilla ainakaan suoriin osuuksiin saati leveyteen ei oltu panostettu) - Faintree - A458 Bridgnorth - A442 - Telford - A518 - A4640 ja lopulta lyhyt katu Muxtonin hotellin pihalle kellon näyttäessä  21:30 UTC.

Yksi tankkkaus- ja pari vesi- sekä huojennustaukoa, muuten pysyttiin koko ajan liikkeessä. Mitäkö jäi Cardiffin jälkeisestä loppupäivästä mieleen? Hotellin respan yhtä saapumisaika-arviosoittoa ja seuraavaa kappaletta lukuunottamatta ei mitään muuta.

Muxton

Paikallisten kuskien perään lähteminen tai varsinkaan kisaaminen on turhaa varsinkaan noilla kapeilla kolme-nelinumeroisilla teillä, kun itse ei yhtään tiedä mitä kaikkea seuraavan mutkan takaa todennäköisesti löytyy. Moottoripyörällä olisi varmaan päässyt helpommin takaa nopeasti lähestyneiden alta pois, mutta auton korin ja muiden turvavälineiden tarjoama lisäsuoja kelpasi hyvin myös noissa olosuhteissa. Eivätkä taida aina tietää hekään, kun yhden kapeimman tien varrella vastaan tuli rypäs poliisiautoja ja ambulansseja vilkkuineen, sireeneineen, kaikki ne peijakkaan kovaa edeten - jossain ehkä taas kolahti?

Auton radio oli ollut auki melkein koko ajan Helsingistä lähdön jälkeen. Liikuttavan yhdenmukaista on eri kanavien musiikkitarjonta lähes maasta riippumatta, kaikkialla pitkälti samaa jatkuvasti toistuvaa tyyliä. Onneksi välillä löytyi joku piristävä poikkeus ilman koko ajan päälle tunkevia mainoksia tai vastaavia. 

The White House Hotellin Respa antoi huoneen alakerran päädystä ja lupasi että saan käyttää myös kerroksen päädyssä olevaa hätäpoistumistietä, jos se koirien kanssa liikkuessa olisi helpompaa. L&L -Resor hoiti senkin majoitusvarauksen hienosti kotiin (Laura & Lateroom.com).

Alkuun

Päivä 23. Muxton - Llandudno

14.8.2017

Tuolla olisi majoituspaikan puoleen viihtynyt toisenkin vuorokauden, se oli sitä mutkattoman mukavaa rauhallista englantilaista majoitusta, kerrankin tasalämpöinen suihku ja kylpyamme, mukavaa henkilökuntaa ja hyvää ruokaa ainakin aamiaisella, jossa lämpimät tilattiin tuollakin erikseen noiden kylmien alkupalojen sekä kahvin lisäksi. 

Aamupalaympäristö

Paksut, vahvakuvioiset matot ovat talvella varmaan enemmänkin tarpeen. Hotellin ympäristöstä ei ole muuta mielikuvaa kuin normaalin asutuslähiön tyyppinen alue.

Päivän reitti ei poikennut juuri mitenkään aiemmista, mitä nyt ajosuunnassa oikealla puolella alkoi näkyä yhä enemmän rannikkoa ja merta. Irlantiin ei olisi pitkä matka Holyheadin sataman kautta, samoin Isle of Man alkaisi olla lähellä.

Llandudno

Rantaelämä ja -lomailu taitavat olla tämän noin 21 000 asukkaan kaupungin suurimpia vetovoimatekijöitä.

Llandudno Ski and Snowboard Centre ja näkymä sieltä alas lahdelle. Edessä vasemmalla alhaalla näkymättömissä on paikallinen merelle yltävä laituri eli Pier, keskellä lahden takana näkyvä niemi nyppylöineen on jo seuraavan asutuskeskuksen rajalla. Llandudnon keskusta täyttää oikealle jäävän ranta-alueen sekä muutaman kilometrin sisämaata. Tämä niemi mäkineen toimii kaiken muun lisäksi ulkoilu- ja laskettelu- sekä kelkkailukeskuksena tarjoten osalle kaupungin asukkaista korkeampaa tonttimaata asuntokäyttöön. Takavasemmalla on asutusta ja alempana -oikealla lisää ranta-aluetta, sekä niemen ympäri kiertävän yksisuuntaisen rantakadun loppupää. 

Laskettelurinteeltä alas lahdelle

Rinnetien kallistusprosentti kuvan etualalla on varmaan samaa luokkaa kuin Berctesgadenissa, millähän peijakkaalla paikalliset pärjäävät tienpintojen joskus liukastuttua kunnolla talven kuluessa? 

Alkuun

Paikallinen opaste mäen oikealla puolella olleella rannalla. Edellinen kuva on napattu TOWN TRAIL-tekstin kohdalta noin 1 cm alaspäin, päättyvän valkoisen tien päästä.

Opaste rannalla

Auton parkkeeraus rannalle ja sen poikittaisille lähikaduille.

Rantakadun Gloddaeth Crescent varrella koko sen pituudelta on nuo alempana näkyvät molemminpuoleiset maksulliset parkkipaikat, joista kello 18-08 välillä ei tarvitse maksaa mitään ja koko päivästäkin menee maksua vain 4,5 £. Parkkipaikkoja ei turistiaikaan riitä kaikille, rahauudistuksen oltua vielä kesken osa rannan monista kolikkoautomaateista hyväksyi edelleen vain vanhat punnan kolikot (toki pienempien ohessa), joita paikallisista kaupoista sai jo heikommin vaihdettua.

Kolikonvaihto onnistui suuraavan kartan K-nuolen kärjessä, jossa pienen puiston vierellä on peliautomaattiyritys seteleitä kolikoiksi vaihtavine koneineen. Luottokorttimaksaminenkin onnistunee joskus myöhemmin. Viiden minuutin kävelymatkan päässä olevalla rautatieasemallakin löytyy maksullista parkkitilaa. Parc Llandudno Retail Park:n pihalla pysäköinnin hinta oli 2 £ per tunti.

Yksi iltalenkki karttapohjalla, jossa vasemmassa reunassa on käyty TakeAway-paikassakin. Samaan kuvaan on lisätty muutama seuraavien päivien paikka näkyviin. H = Hotelli, P = Ilmaisparkki, K = kolikonvaihtokone, B = Bubbles-niminen pesula.

Llandudno kävelylenkki ja paikkoja kartalla    Pökäleet talteen tai..
Copyright Google Maps


Oikealla näkyy syy miksi emme kävelleet rantahietikoilla, vaikka mahdollisten jätöksien korjaaminen olisi tuollakin ollut normirutiinia.

Keskustan rantakatua yövalaistuksessa, kuvausssuunta edellisen mäen vasemmalle reunalle. Kaupunki jatkuu tuon lyhyehkön mäen vasempaan reunaan saakka.

Rantaa mäelle päin iltavalaistuksessa

Pienelle kamerajalustalle olisi noissa valaistusolosuhteissa ollut käyttöä roskakorin päällisen sijaan; jatkossa homman hoitaa kiloisen kameran kannatteleva Gorilla.

Alkuun

Päivä 24.  Llandudno - Snowdonian kansallispuisto

15.8.2017.

The Broadway -hotellin ylemmistä kerroksista pääsisi suoraan ruokailutilaan tuolla takana näkyvällä hissillä pehmeäpintaisten portaiden sijaan, hieman erikoinen ratkaisu joskin joka aamu asiakkaiden käytössä. Kuten listasta näkyy ei Continental Breakfast ollut muodissa tuollakaan.

What do you have in mind today?

Reilusti kuitua vatsalle ja greippilohkoja kolesterolia vastaan, erilaisia mehuja, kahvia, energiapakkaus FEB (Full English Breakfast) tai jotain muuta haluamaansa. Hotellin emännän valtakuntaa, suvereenisti. Aamupalojen yhteydessä annettiin aina folioon käärittynä pari-kolme ".. award winning"-aamiaismakkarapötköä mukaan, jotta koiratkin saisivat oman osansa tarjoiluista. Kiitos, hyvin näkyivät maistuvan niillekin. Koiriahan ei saanut jättää huoneeseen yksin kuin aamiasella käydessään.

Yksi lisä- eli kolmas yöpyminen järjestui lomakaudesta huolimatta, sille tuli tarvetta vaate- ja kalustohuollon vuoksi.

Tiemaisemaa rantatiellä Llanfairfechanin luona. Rantakallioita puhkovia tunneleita riitti tännekin.

Tunneleiden pätkimää rantatietä

Alkuun

Alla näkyy päivän ajoreitti muutamin lisämerkinnöin, vain kalpeahko aavistus tarjolla olleista maisemista.

Alueet kartan vasemmalla reunalla ovat täynnä kapeita kylä- ja todella kapeita peltoteitä, kyliä, paljon ihmisiä ja liikkujia sekä komeita rannikkomaisemia. Hidasta ajettavaa melkein joka paikassa. Holyheadin mutka jäi ajamatta, mutta hoitunee joskus tulevaisuudessa vaikka Irlannista palatessaan.

Snowdonian kartta Copyright Google Maps

Jos tuon alueen vähääkään perinpohjaisemmin haluaisi kiertää ja tutkia, niin 2-3 kokonaista päivää kuluisi siihen hyvinkin helposti, korkeammalla olevia patikkapolkuja seuraillen vähintään viikko. Vihreällä merkitty on ainakin ajettujen alueiden kohdalta erinomaista jos tuollaisesta, vaihtelevasta maisematyypistä pitää.

Viimein oli aika pitää yksi QSO 2m:lla kutsulla MW/OH5XB/M, vastapuolena walesilainen radioamatööri, oma paikka Pwllheli. Yksin ajaessa oli parempi pysähtyä tiensivuun, kuin monofonin PTT:n käytön yhteydessä koettaa keskittyä kylätiehen liikkujineen ja puhua samalla, välillä merkitä tietoja lokiin, liikaa riskejä niin kauan kun mukana ei ole riittävän helppokäyttöistä ääninauhoitinta. Kutsun muotokin teetti hetken töitä omille aivoille: MW = Walesin tunnus koska pidin yhteyttä sieltä, / erote, OH5XB on oma kutsuni, / erote ja M = olin ajoneuvolla liikkeellä eli Mobile. Radiolaite kädessä kävellen viimeinen kirjain olisi P eli Portable. Muilla kutsumerkkialueilla vain ensimmäisen kauttamerkin edellä olevat merkit vaihtuvat.

Nefyn ja sen rantaa takaisin päin, eli kartalla suurinpiirtein takaisin itäkoilliseen:

Nefyn ja rantaa koilliseen

Alkuun

Snowdonian

Lisätietoa luonnonpuistosta: [https://en.wikipedia.org/wiki/Snowdonia].

Vihreällä alueella on paljon puiden lehvästön alla olevia varjoisia tietunneleita, jyrkkiä mäkiä ja suuria korkeuseroja, peltoja, metsiä, kosteikkoja, vehreitä maastonkohtia ja vastavuoroisesti korkeammalla myös paljasta nummimaastoa sekä pieniä järviä. Sekä tasaisella vanhoja kapearaiteisia rautateitä, joista tässä lyhyt esimerkki Canon G10-kameran taltioimana [L] (Youtube)

Punaisella laakso-merkinnällä huomioitu kohde on yksi brittien eri autoiluohjelmista tutuista kuvauspaikoista, harmi vaan ettei alueen kuvaaminen jäi vain tuulilasikameran tehtäväksi kuljettajan keskittyessä ajamiseen ja maisemien ihailemiseen. Tuulilasikameran Full-HD -kuvaa voi katsella tuolta [L] (Youtube). Valitettavasti kojetaulu heijastelee ruudussa, mutta sille ei enää voi mitään.

Alla oleva kuva näyttää näkymän vastapuolelta siihen samaan risteykseen, mihin linkissä oleva video päättyi.

Snowdonian B4391-risteys korkeammalle

Alkuun

Tuossa näkyvä maisema löytyy B4391 varrelta ylängön alkaessa muuttua alamäeksi Ffestionigin suunnalla. Aikamoisia puupeltoja korjataan näemmä tuollakin.

Lasteutuminen alamäkeen alkoi

Horisontissa pitäisi näkyä myös meri, mutta noissa valaistusolosuhteissa sen esiinkaivaminen olisi pimentänyt lähimaaston värit piiloon. Kuva ei siis ole reilusti oikealle kallellaan, vaikka äkkiä katsoen siltä ehkä näyttääkin.

Blaenau Ffestiniog -keskustassa sen läpi menevällä A470-tiellä näytti tuulilasikameran tallentamana tällaiselta [L] (Youtube).

Llandudnon länsirannalla näytti illankähmyssä tuolta. Oikealla oli suuri meriuimaranta varsin tarkkaan määrättyine harrastusalueineen [L] ja vaatimuksia [L].
Ja ilma oli sakeanaan rannalta sisämaahan lentävää hiekkapölyä, siksi nämäkin kuvat on napsittu Sony M5-kännykkäkameralla.

Länsiranta ja uittoallas
===>
Kuvassa näkyvä allas ei ole lasten tai lintujen uitto- eikä kahluuallas, vaan se on kyltin (Model yacht pond only) mukaan tarkoitettu vain pienoismallipurjeveneiden tai vastaavien uittamiseen. Aivan, miksi tehdä jotain nuhaista pikkulämpärettä kun voi tehdä kerralla tuollaisenkin. Ja taaempana olevien talojen toisella puolella oli vähintään samankokoinen alue pienoismallirautatielle, jossa asiakkaat saivat ilmeisesti istahtaa arviolta noin 20-30 cm leveiden raiteiden päällä puuskuttaneiden höyryjunien avovaunuihin.. Linkki West Shore Miniature Railwayn sivuille [http://www.nwmes.org.uk/]. Harmi että se oli jo kiinni tuolta päivältä.

Tällä alueella, kuten tuolla takavasemmalla olleen laskettelukeskuksen yläpäässä eilen, näkyi paljon Lähi-Idästä tulleita henkilöitä muun muassa mustine pukuineen, hattuineen, hius- ja partakiharoineen. Harvemmin vastaan tulleita turisteja riitti näköjään tuonnekin saakka.

Autolle löytyi hotellin läheltä kadun varrelta ilmainen parkkialue, josta hotellin väki ei aiemmin maininnut mitään. Lienevät säästelleet ruutuja paikallisten asukkaiden tarpeisiin, mikä oli heidän kannaltaan aivan OK.

Rannan vasen puoli Llandudnossa

Alkuun

Päivä 25. Llandudno

16.8.2017

Pakollista porrasjumppaa oli onneksi edes vähän tarjolla, tässä Broadway-hotellin pehmustettu portaikko sisältä. Kenkien pohjat tarttuivat pehmeään mattoon mutta toisaalta mahdollinen kaatuminenkin olisi ollut pehmustettua, ainakin keskikuilun ulkopuolelle suuntautuessaan. Olisikohan vieraiden korkealla keski-iällä vaikutusta materiaalivalintoihin ja pehmustuksiin.

Porraskäytävä rappuineen

Vaatehuoltopäivä, nyt on hyvä tilaisuus poiketa kolikkopesulassa, joista on kertynyt hyviä kokemuksia muidenkin reissujen ajoilta.

Respan neuvomana noin viiden minuutin kävelymatkan päässä rautatieaseman vasemmalla puolella löytyi Bubbles Laundrette. Kustannukset isomman pesu- ja kuivauskoneen käytöstä: 0,7 £ pesuaine + 3 £ jolla pesu n. 30 minuuttia + 4£ jolla kuivaus n. 40 minuuttia. Ei muita kuluja kun koneiden täytöt ja tyhjennykset teki itse, muuten olisi tullut 24 tuntia kokonaisviivettä työjonostaan johtuen. Erinomaista palvelua tuollakin joskin kuivien vaatteiden viikkausjälki oli kyllä hieman kotikutoisen oloista. Tein itse ja säästin, tosin tällä kertaa aikataulusyistä.

Syysvärejä alkaa näkyä jo täälläkin. Kuva on otettu pesulan viereisen pubin ulkoilmasta.

Syysvärit esiin

Rankkaa hommaa tämä odottaminen vaikka pöydän alla olleilla ajatus saattoi olla vähän toinen. Tuo tumma vielä erinomaisen makuinen olut on paikallista 8+ -prosenttista, josta mainittiin erikseen, jos olisin ollut vaikka moottoriajoneuvolla liikkeellä.

Pesulan koneiden pyöriessä.. No niinpä näyttää olevan

Loppupäivä meni lähinnä koirien kanssa kävellessä, autoa huomista varten valmiiksi pakatessa ja ulkona penkeillä kirjan kanssa istuskellessa. Illalla piti vielä maistaa reissun ensimmäiset terävät, hotellin pitäjän masinoimat 1 x wiski ja 1 x gini, molemmat paikallisia. Oikeassa oli, joskin toistakymmentä paikallista kilpailijaa jäivät makutestissä testaamatta.

Tästä paikasta jäi kaiken kaikkiaan vallan mukava kuva itselleni, ohimennessään tuolla voisi vielä yhden yönseudun joskus viettää.

Alkuun

Päivä 26. Llandudno - Baldock, (Englanti)

17.8.2017

Siirtymäpäivä Baldockin Extra Motorway Service Area:n hotellin ja muiden tienkäyttäjien palvelujen äärelle.

Llandudnosta Baldockiin Copyright Google Maps

Viimeinen vilkaisu taaksepäin. Llandudno Junction/Deganwy.

Llandudno Junction ja Deganwy taustalla

Matkan varrella maisema muuttui tasaisemmaksi. Helppo joskin suurten kaupunkien vaikutusalueella hieman ruuhkainen reitti. Yhdellä moottoritien pätkällä kerättiin myös pientä tienkäyttömaksua, harvinaista kyllä. Midland Expressway Limited, Tariff: Weekday, 11,00 £.

Yksi liikkeestä pidetty QSO matkan varrelta 2m:llä riitti (englannissa kutsulla M/OH5XB/M), enempään ei viitsinyt ryhtyä.

Yhdessä kohdassa silmäkulmassa vilahti useiden pienten siltojen ohessa pienen laivan mallinen esine. Ja sehän se olikin, kuvassa näkyy yksi sikäläisen kanavajärjestelmän risteyskohta, kyltin mukaan Shropshire Union Canal. Kokeilematon mutta harkinnassa ollut liikkumismuoto muutamaksi kiireettömäksi lomapäiväksi hyvässä seurassa.

Panoraama kanavan risteyksestä veneineen
===>
Näkymä edellisen sillan kaaren alta Middlewichin kanavalle ankkuroitujen laivojen suuntaan.

Middlewich-kanavan suu sillan alla The Jolly Tar -kyltti edellisen vieressä

Ja kanavan toisella puolella olleen pubin kyltissä kiinnostusta herätti sen toiseksi alimman rivin teksti. Mitä sitten tarkoittaakaan.

Yöpaikan lähistölle jäi myös vanha, noin 10 000 asukkaan vanha markkinakaupunki Baldock: [https://en.wikipedia.org/wiki/Baldock].

Hotellihuone löytyi moottoritien läheiseltä huoltoalueelta jossa oli myös bensa-asema sekä yhden rakennuksen sisällä ainakin viisi erilaista ravitsemusliikettä + kahvilat päälle. Auton sai joka yö hotellin pääsisäänkäynnin luo ja sen kolmella sivulla aluetta oli sopivia ulkoilualueita koirille, huonekin oli kelvollinen eli ei huono vaihtoehto tuokaan. Vain kaupunki- tai kyläkeskusta puuttuu aivan vierestä.

Huoltoalueen pihaa illemmalla

Alkuun

Päivä 27. Baldock - Duxford

18.8.2017

Mitäs kun hotellihuoneen hintaan ei kuulu aamiaista?  Paka4:n lääkäriä mukaellen: "No tuo on kyllä usein auttanut.."

Baldock Extra Motorway Service Area ja paikallinen pikkukahvila

[https://www.youtube.com/watch?v=LnfRx3BEkTs]

Madame Valerie Breakfast isoine Cafe Latte -kahveineen maksoi 11,3 £ ja nälkä pysyi poissa hyvin, tuossa tapauksessa se mahdollisti viisi tuntia kävelyä Duxfordin lentokentän alueella ja sen lukuisissa rakennuksissa.

Duxfordiin saakka ehdimme kentän avautumisaikaan kello 10 AM, jolloin pientä jononmuodostusta oli jo tarjolla. Lisätietoja [http://www.iwm.org.uk/visits/iwm-duxford].

Päivän ajoreitti:

Reitti Duxfordiin kartalla Copyright Google Maps

Koirille ei annettu lupaa päästä alueelle kun se lasketaan lentokentäksi asianmukaisine sääntöineen, onneksi ensimmäisen suuren hallin takana on aina varjoisa paikka (Coach parking-alueella), jonne ne voi jättää autoon nukkumaan kunhan ilma kiertää ja juomavettä löytyy. Aika monta muutakin siellä jo oli, alue on valvottu ja henkilökunta käy sovittaessa ajoittain autolla kuuluttaen tarvittaessa auton omistajan paikalle. Erinomaista palvelua.

Alkuun

Portin vierellä oli pari kylttiä koululaisryhmille:

Kyltti koululaisille, 1 

Ja kyltti # 2 ==>
Tuossa lienee se toinen lentokuntoinen Catalina maailmassa. Jokin lento-ohjelma nousuineen -laskuineen oli harjoiteltavana useampaan otteeseen.

Catalina sivulta ennen mottoreiden käynnistystä
=>

Alkuun

Kentän päällä leijui melko pitkään nykyaikainen taisteluhelikopteri, jonka poistuttua ilmassa näkyi myös erilaisia lentokoneita eri vuosikymmeniltä sekä taitolentoryhmä harjoittelemassa kuvioitaan myöhempää lentonäytöstä varten? Mukavaa videomateriaalia jäi G10:n muistikortille, kuten viereen parkkeeranneesta [L] (Youtube) ja startanneesta [L] (Youtube) Spitfiresta, lähtöön valmistautuvasta Catalinasta [L] (Youtube), sekä laskeutuneen Catalinan rullauksesta takaisin [L] (Youtube) alueen kauimmaisen maa-ajoneuvohallin kohdalla. Myös De Havilland Dragon Rapide lennätti yleisöä pitkin päivää.

Paluu Jenkkien leko-hallin kahvion kautta läheiselle radioamatööriasemalle GB2IWM. Siellä oli radioamatööriaseman edustan käytävällä pienen WW II-radionäyttelyn lisäksi Lancaster-pommikoneen radistin työpisteen mallikappale sekä mahdollisuus kokeilla sähköttämistä aidolla sen ajan sähkötysavaimella, josta jaettiin myös työskentelytodisteet nuorimmille). Lopuksi vielä kiemurteleva paluureitti muutaman paluusuunnan hallin kautta lipunmyyntipaikalle.

Jenkkien hallin kahvilassa Cappuccino Regular maksoi 2,6 £ ja Ham Salad Bloomer 4,5 £, hintataso normaali ollakseen tuollaisessa kohteessa.

Paljon oli lentokoneiden ja muiden välineiden entisöintejä menossa, työn alla edelleen oleva Beufort oli jo paljon pidemmällä lentävien koneiden rakennushallissa. Tuossa alla on taas yksi uusi projekti lisää, jota voisi halutessaan tukea sopivalla summalla. Huomaa tähystäjän/pommittajan ikkunan somiste.. Kuvan keksinnön ja pari muuta saman tyyppisarjan lentokonetta voi nähdä noista: [https://www.youtube.com/watch?v=I4GKYDCgNNw], [https://www.youtube.com/watch?v=2zMPrOE3Wpc] sekä
[https://www.youtube.com/watch?v=WeBPOxPsVfI].

Ainoa lajissaan, odottaa entisöintiään

Ilmeisen hyvin oli koneen henkilöstöllä työnsä realiteetit hallussa.

Lisäselvennystä edelliseen

Jotain tuollaista tai vastaavaa ydinasemallia (25 ktn, tjsp) lienee ollut tarkoitus lentokoneista pudottaa, kuvan mallikappale on kuvattu 8.9.2017 Gosportin Explosion Museum of Naval Firepower-museosta. Filmillä näytettiin sen pudotustestejä ilman aktiivista sisällystä. Ydinaseriisunnan yhteydessä nuo kerättiin siellä esitetyn filmin mukaan pois lentojoukoilta ja räjäyttimet sun muut kriittiset komponentit poltettiin valvotusti.

Pommikoneesta pudotettava ydinase, alkupään malli

Alkuun

Viisi tuntia meni helposti ulkona ja halleissa katsottavaa valikoiden. Kolmas käyntikerta vuodesta 1992 alkoi jo vaikuttaa. Kuvia riittäisi reilusti, mutta jätän ne toiseen kertaan tai asiayhteyteen. Parempi on käydä tuolla aivan itse, kunhan aikaa on KUNNOLLA käytettävissään.

Jokasyksyiset lentonäytökset saattaisivat olla erityisen näyttäviä ja ruuhkaisia [http://britishairshows.com/british-uk-airshows-2017-dates-and-calendar.html].

Duxford ja yleisölennätykset      Lancaster pommikoneen radistin työpiste
Ei, en käynyt kiusaamassa itseäni tuon ylimmän lennon hinnalla.      Ylläoleva on Lancaster pommikoneen radistin työympäristö.

Viestimiehille ja muille radioista kiinnostuneille löytyy läheltä toinenkin vierailukohde, jos se vaan on silloin auki: [http://www.rafsignalsmuseum.org.uk/]

Poistuminen alueelta tapahtui normityyliin vesisateessa. Josta sujuvasti paluusuunnan yhden kylän pubiin lounaalle: Green Man, Community Owned Free House Thriplowissa, viihtyisä paikka kuvan mukaisine koirien juottopisteineen.

Juotavaa, Sir

Suorittu paikka, ilmankos ruoka kun oli hyvää vaikkei sitä perinteellistä pubiruokaa mukaillutkaan. Nuorten naisten pyörittämä bisnes ja heillä erittäin hyvä ote sekä miellyttävä käytös vierailun alusta loppuun.

Illalla jatkui vielä paluureittien tutkiminen, Dover-Calais lautta ei oikein innostanut joten Harwich - Hook van Holland lautta voisi sittenkin olla hyvä vaihtoehto, jos vaan sen kyytiin sopisi. Varttituntia myöhemmin varaus oli selvä eli sen mukaan jatkon suunnittelu.

Alkuun

Päivä 28. Baldock

19.8.2017

Lauran varoiteltua Cambridgen keskustan parkkeeraushaasteista päivä meni vähän lähempänä, Cardingtonin jälkeisissä pikkukylissä, peltoaukeilla ja alueen pienimuotoisella tiestöllä pyöriessä. Hiekkapätkiä ei vastaan tullut.

Baldock-kierros-kartalla Copyright Google Maps

Deadmans Cross ohittui sujuvasti, samoin Summerfields Miniature Railways Silver Endissa. Tesco Express sai myytyä suoraan piirastiskistä tuoreina 5 x Melton Mowbray Pork Pie, Mini á 0.40 £. Suosittelen maistamaan myös lämpimänä, jos joskus kohdalle sattuu.

Peltoalueella Budna Rd:n suunnalla kauempaa viljapellon reunalta kuului haulikon laukauksia, olisikohan kyyhkysjahti ollut menossa toisaalle vauhdilla lentäneestä lintuparvesta päätellen. Tuolla näkyy olevan muotia paksut suorakaiteen muotoiset olkipaalit, joista näköjään voi kasata pellolle vaikka ison navetan kokoisen olkipaalirakennuksen siirrettävin harjakattorakentein.

Joillain paikoilla rakennuksiin oli tehty myös olki- tai ruokokattoja, joissa ylimpänä oli erillinen harja ja koko komeuden päällä ohut galvanoitu teräslankaverkko (ohuempi ja tiheämpi kuin normaalin katiskan verkkomateriaali).

Ruokokottoja 

Noita Public Footpath-kylteillä merkittyjä kävelyreittejä näkyi harvakseltaan peltojen väleissä, hiekkateillä ja metsissä. Jokamiehenoikeutta ei tuollakaan ole.

Public FootpathRolls Royce tiestöllä, malli vanhempi

Vähän vanhemman näköinen Rolls Royce tuli vastaan yhdellä peltokaistoja halkovalla tiellä samoin kuin useita Caterhameja milloin yksin, milloin pitkinä jonoina [http://uk.caterhamcars.com/]. Ja yksi myös noita: [http://www.arielmotor.co.uk/atom/overview/], monien muiden vanhojen avoautojen ja yksittäisten museomoottoripyörien lisäksi.

Laadultaan ja hinnaltaan erinomaisen lounaan The Crown, 2 Ickwell Rd, Northill nauttimisen jälkeen päästiin pian paikallisen lentokentän Old Warden Aerodrome, Biggleswade kohdalle, jossa oli juuri alkamaisillaan lentonäytös. Ellei eilinen olisi mennyt Duxfordissa, niin sitten olisin kaartanut kentän portista sisälle. Kentän ympärillä olleiden peltojen aidoissa näkyi tuollaisia kylttejä.

Varokaa lentokoneita     Varalaskeutumispaikalle meno kielletty

Matkaa ei paljoa kertynyt mutta nähtävää riitti ja aika kului kuin siivillä. Aina ei tarvinnut hankkiutua suuriin asutuskeskuksiin, vaikka Cambrige varmasti vähintään yhden päiväkäynnin arvoinen olisi; muistettakoon vaikka se yksi vanhalla Jaguarilla ajellut Mr. Morse alaisineen, joita sai seurata parinkin sarjan verran.

Illemmalla paikallisella huoltoasemalla piti lisätä hieman moottoriöljyä koneeseen (kokonaiskulutus oli yksi öljylitra siihen mennessä vajaan 8000 kilometrin matkalla, kun esimerkiksi vuoden 1983 Suzuki GSX-1100 ESD:llä vastaavassa ajossa moottoriöljyn kulutus olisi ollut luokkaa 5-6 litraa + ketjujen öljy päälle. Auton pesu maksaisi hinnaston mukaan 1 - 7 £, mutta myyjä ei osannut sanoa esimerkiksi vahan määrästä mitään -  olkoon, kun magneettikiinnitteisten VHF-piiskojen syöttökaapeleiden teippaukset sun muut olisi pitänyt purkaa ja auton pinnan kuivamisen jälkeen uusia.

Kamat siihen malliin kasaan ja herätyskello vireeseen niin, että auto starttaa pihalta tasan 06:00, jolloin Harwichin satama-alue koppeineen on edessä noin kello 08:30. Laiva irtoaisi satamarannasta kello 10:00.

Alkuun

Päivä 29. Baldock - Scriphol, (Hollanti)

20.8.2017, sunnuntai.

Baldock Extra Motorway Service Area -> Harwich. Autolautalla Harwich -> Hoek van Holland, josta edelleen ajoa hotelliin Scripholin lentokentän vierelle.

Englannista lautalla mantereelle, kartalla. Copyright Google Maps

Merireitti vähän tarkemmin aprs-kännykkäpaikannuksen keinoin. Akun matalan varaustilan vuoksi kännykän gps oli valtaosan meriajasta sammuksissa.

Merireitti vähän tarkemmin Copyright Google Maps

Hotellin respan eilinen aika- ja reittilaskelma olisi ajattanut huomattavasti alemmaksi Lontoon yläpuolisten moottoriteiden kautta, mutta onneksi tuohon aikaan sunnuntaiaamua ei suorallakaan reitillä kummempia liikenteen tulppia esiintynyt. Oli suorastaan ilo ajaa aamutuimaan noilla kapeilla ja tyhjillä, usvaisista laaksoista kumpuilevien peltojen välisillä maalaisteillä, auringon noustessa ylemmäksi oikealta horisontista. Paitsi silloin kun yksi sepelkyyhky lensi matkustajanpuoleiseen A-pylvääseen niin että kajahti, lukkojarrutus tai väistö ei koirien vuoksi ollut optio. Tuulilasin hajoaminen lienee äänen perusteella ollut aika lähellä. Mopolla liikkuessaan tuo olisi saattanut kuskin kehoon osuessaan tuntua varsin makoisalta, kypärään osumista ei kannata sen enempää mietiskellä. Vähän myöhemmin tuolla alkupään eräässä pikkukaupungissa etupuskuriin lensi epäonnekseen pulu, mutta muita lähikontakteja ei tällä reissulla onneksi tapahtunut.

Hyvät tiet kaikkialla, ei siinä sen kummempaa ollut loppumatkastakaan saarivaltion maaperällä. Huoltoasemia oli aika vähän avoimina tuohon aikaan päivästä, hyvä niin etenkin ulkoiluajan maksimoimiseksi satama-alueen nurmikoilla. Tankkaushinnat pyörivät 95:n osalta pääosin luokassa 1,149 - 1,119 £/litra.

Alkuun

Harwich

Pääsimme perille noin 18 000 asukkaan Harwichin sataman autojonoihin noin 30 minuuttia ennen check-in -ajan alkua, josta heti sivummalle juoksutetut koirat pääsivät tarpeilleen, olihan edessä useamman tunnin pituinen merimatka todennäköisesti Pösön takapenkillä. Kirjautumiskopin kohdalla jouduin allekirjoittamaan vastuuvapauspaperin Stena Linelle, kun Pösö vaikutti vielä silloin toimivimmalta kuljetusvaihtoehdolta (koirien kennelpaikkatarve olisi kuulemma pitänyt ilmoittaa jo lippujen tilausvaiheessa). Ja joka todennäköisesti vaikutti myös auton parkkipaikkaan laivan autokannella. Tilasin tuonkin matkan tutun aferry.com-nettipalvelun kautta enkä moista tekstiä muista edes nähneeni, no ensi kerralla sitten myös se pieni präntti eli mutka laivayhtiön sivujen alareunojen kautta. Varaukseen liittyvä kuitti näkyy tuossa [L].

Video auton ajosta Stena Britannica-laivan keulan kautta autokannen takaosaan, tuulasikamera, Full-HD, [L] (Youtube).

Jätin koirat ensin autokannelle takaluukun eteen järjestyksessään toiseen autoon, mutta olosuhteet siellä huomioiden (kuuma, pakokaasuja, heikko ilmanvaihto, auton ikkunat olisi pitänyt jättää reilusti auki ja pistää pari vesiastiaa piripintaan täysinä takapenkille, ei pääsyä koirien luo matkan aikana) kysyin heti laivan yhdeksännen kannen keulan Infosta mahdollisuutta saada ne sittenkin kenneliin, joka onneksi sopi heille kun viilennetystä kennelistä A löytyi vielä tilaa. Vieläpä ilmaiseksi. Jos ei olisi löytynyt, niin auton rekisterinumero olisi kuitenkin pitänyt ilmoittaa heille.

Eikun vaan koirien kanssa kolmannelta eli autokannelta laivan peräpäästä hissiin ja nousu yhdeksänteen kerrokseen, kävely kaiken kansan seassa laivan keulan Infoon näytille josta annettiin tarvittavat paperit ohjeineen. Josta siirtyminen Infon vasemmalta (keulan) puolelta lippusiiman takaisia Red stairs / Rode trap yhtä kerrosta alemmaksi kannelle 8, numerokoodi kennelin A ulko-oveen, koirat vapaiksi isoon yksiöön kuvassa oikealla alhaalla, pullovettä tarjolle omaan astiaan ja pois. Kennelin lattia lainehti jo mennessä kuivaruuasta yhden 2. kerroksen asukkaan kaadettua ruokakuppinsa häkkinsä harvaa oviseinää vasten.

Kennel A, säännöt Kennelin ovelta sisälle  Isommat häkit ovat alhaalla

Kaikki koirat pysyivät joko siellä, tai uikutuksesta päätellen osa autokannella autoissaan, millään niistä ei tiettävästi ollut muuta kuin viereisen kyltin mahdollisuutta päästä ulkokansille. Muista poiketen se polkupyörällä koiraansa lasten pp-kuljetuskärryssä kuljettanut, vanhan ison koiran omistaja taisi matkustaa koiransa kanssa 7. kannen sallitulla alueella, tuulensuojaisen ulkopartaan vierellä.

Alkuun

Harwich:n itselleni ennen näkemätöntä rantaa laivan kannelta hieman kauempaa nähtynä. Panoraama, vasen reuna.

Harwichin keskustaa mereltä, vasemmalle
==>
Autolautta- ja säädettäväjalkaisen öljynporaustornin sisältävä satama näkyvät tuolla pusikon takana. Panoraama, keskiosa.

Keskiosa autolauttasatamineen

Harwich:n keskustan oikeata reunaa, autolauttasatamaan vievä vesireitti menee tuon punaisen majakkalaivan (?) kohdalta vasemmalle. Panoraama, oikea reuna.

Harwichin lauttasataman suu, oikealle ==>
Kuvasta vielä reilusti oikealle lahden toisella rannalla on suuri konttirahtisatama laitureineen, nostureineen ja muine laitteineen.

Alkuun

Aamupalan (pikkupullo punkkua laivan ulkokannelle vietynä 4,1 €, FEB 7,9 €, kaksi siivua juustoa 1,4 € ja kuppi kahvia 2,7 €, kaikki yhteensä 13,4 €) ehti nauttimaan vasta laivassa, onneksi ruokailutilaa vapautui helposti vaikka aika ahdasta tuntui kaikkialla muualla olevankin. Mukana repussa oli myös yksi pokkari, joten maisemien kuvaamisen jälkeen oli hyvää aikaa viettää muutama aurinkoinen mutta vilpoisa tunti ulkokannella sen ja VHF-radion kuuntelun parissa.

Merellä Felixstowen rannan yläpuolella näkyi suuri määrä tuulivoimaloita ja muutamia öljynporauslauttoja tukilaivoineen, alempana kanaalin alueella lisäksi tavallisia rahti-, säiliö-, LNG- ja muita vastaavia aluksia. Kännykällä sai muutaman manuaalisen aprs-paikannuspisteen kartalle ennen kuin roamauskelpoiset kännykkäverkot hävisivät hetkeksi horisonttiin. Laivassakin olisi ollut verkko saatavilla mutta sen siirtokyky aikanaan mantereen läheisyydessä ei tiedonsiirtonopeudellaan ainakaan positiivisesti hätkäyttänyt.

Laivan kauppaan sai myös erillisen kupongin, jolla olisi voinut ostaa ei kartonkia vaan yhden kokonaisen topan normaalia halvempaa tupakkaa.

Perillä koirien haku piti tehdä reilusti ennen laituriin menoa ja samalla puhdistaa häkit seuraavia varten, meidän tapauksessamme vain kuivata lattia kokoontaittuvan silikonikumisen vesikupin reunan jäätyä tassun alle. Haun jälkeen saimme odotella joko keulan yhdeksännen kannen sivukäytävällä lippusiiman takana, tai seitsemännen ulkokannen pienessä nurkassa lupaa lähteä johdetusti alas autokannelle. Kennelin viereinen lemmikkieläinhissi kulki normaalisti väliä 9-8-7 kansi muttei ilman avainta muualle, ilmeisesti ei edes satamassa. Onkohan tuolla voimassa samantasoiset säännöt kuin joissain englantilaisissa hotelleissa, jonne lemmikin vienti huoneeseen saakka aiheuttaa ko. huoneen täydellisen siivouksen desinfiointeineen sun muineen.

Autokannelle saakka pääsee vasta laivan peräluukun auettua. Allekirjoittaneen auto oli ensimäisten poistuvien joukossa laivan perässä; sen verran pitkään pitivät Infon luona että kävelyluvan saamiseen mennessä peräpään autokannelle vievät raput ja hissit olivat jo tupaten täynnä muita sinne meneviä. Aikansa sen purkautuminen vei ja lähtövalmis jono Pösön takana odotteli ajovuoroaan. Sama juttu kuin kaikilla muillakin kaistoilla.
Alkuun

Hoek van Holland, (Hollanti)

Jälleen uutta maisemaa havaittavissa, toinen uusi tuttavuus saman päivän aikana. Noin 9 000 asukkaan Hoek van Holland alkaa tulla näkyville, satamalaituri on vielä vielä edessä. Aallonmurtajia, bunkkereita ja kaikenlaisia muita rannan rakennuksia näkyy kännykkäkameran taltioimana.

Satamaan saapuminen, maisemaa vasemmalla reunalla.
=>

Alkuun

Satamasta ulos päästyämme ajoin vähän sivummalle oikomaan koipia ja samalla muun muassa vanhaa Troposcatter-aseman antennifarmia ylempää pohjoisesta päin katsomaan. Tuo Kylmän sodan aikainen Jenkkien releasema oli GE:n mukaan suurinpiirtein Martlesham Heath, UK ja Bruggen AB (BGN) puolivälissä. 

Kauan aikaa sitten puretun troposcatter-aseman peilit

Kuvaajan vieressä edellisestä takavasemmalle lienee paikallisten radioamatöörien HF-kilpailuasema useista lyhyehköistä mastoista ja niissä olevista antenneista päätellen. Vanhojen bunkkereiden ja todennäköisesti suuren hiekkakummun päällä. Tuossa oikealla näkyy käännettävä Yagi/Beam ylimpänä, kiinteä toisen bandin vastaava alempana ja alimpana useampilankainen Inv-V laajakaistadipoli baluneineen. Ja kauempana oli lisää samaa tavaraa neljässä muussa mastossa. Suolaisen meren vuoksi lähtö esimerkiksi Jenkkeihin saattaa noilta main olla aika hyvä.

Radioamatööriantenneja

Vähän rannempana sataman suunnalla oli jokin entisöity Atlantin Vallin isohko bunkkeri tai muu rakennelma, joka sekin jäi päivän loppuajomatkan pituuden vuoksi käymättä.

Alkuun

Scriphol

Ajo Scripholiin Hollannin päälentokentän vierelle yöksi oli pala kakkua vaikka tasaisen puuduttavaa ajettavaa on maisema tuollapäin. Lentokenttähotelli Ibis budget Amsterdam Airport, Schipholweg 185, 1171 PK Badhoevedorp, Netherlands oli hinnaltaan 72,27 € aamupalalla + 17,5 € parkkipaikkamaksu päälle.

Bobi sai hepulin pellolla olleen tolpan lähellä eli pelkäsi sitä kuin ruttoa, syy lienee tolpan muodossa ja/tai ampiaismaisessa värityksessä?

Bobi sai tuosta hepulin  Hotellin kivijalan alle vieviä kaninkoloja..

Oikealla näkyviä kaninkoloja jatkui hotellin kivijalan alle. Kaneja loikki illemmalla koko ajan jossain päin maastoja, varsinainen maanvaiva samoin kuin ilmeisesti kohta rotatkin, joille oli asennettu muutamia loukkuja varsinkin roskakatosten vierustoille.

Naapurihotellin ulkoilmassa nautittu kolmioleipä SW Super Chicken 4 € ja paikallinen olut Affligen Dubbel 5 €, olivat OK sateen ripsiessä katoksen päälle. Lentokoneliikennettä riitti äärellä olevan lentokentän kiitoradoilla pitkälle iltaan.

Iltapala naapurissa

Kämpillä seuraavan kohteen valinta ja majoituksen haku nettivarauksineen. Ja tuotapikaa myös "Äveriäs Öhtys".

Alkuun

Päivä 30. Scriphol - Jonköping

21.8.2017

Tämä ja seuraavat olivat pelkkiä kotiinpaluumoodiin kääntyneitä siirtymispäiviä. Niinpä väliin jääneitä maitakaan ei enää ole tarkemmin käsitelty ajomatkan edetessä, paitsi hieman Pohjoismaiden puolella.

Määränpää tänään oli Jonköping Ruotsin eteläosan puolivälissä, Vättern-järven eteläpäässä. 

Vertailun vuoksi: Travemundesta Helsinkiin olisi päässyt seuraavana päivänä hintaan 750 €. Päivä merellä ja nousu kunnolla levänneenä Katajanokalla laivasta?
No kustannus- ja aikataulusyistä ei tällä kertaa menty sinne, vaan jatkoimme ajoa Puttgarden-Rodbyhavn -lautan kautta pohjoisemmaksi.

Kannattiko ajaa? No 105,56 € maksoi ensimmäinen lautta ja noin 40 € Helsingör-Helsinborg -välin seuraava. Siihen lisäksi majoitus Jonköpingissä 123 € sekä lautta Tukholmasta Helsinkiin 191 €, jolloin yhteissumma on jo luokkaa 460 €. Siihen vielä parin tankkauksen kulut noin 80 € ja ollaankin pian summassa lähes 600 € muutaman kahvi- ja ruokatauon kustannusten jälkeen. Auton käyttökulut renkaiden kulumisineen sisältyvät yhteissummaan. Hintaero ei siis ollut enää suuren suuri joskin arviosummasta puuttuvat lautan aikaiset ruoka- ja muut lisäkustannukset. Koirien ecchinokokki-tablettien anto olisi pitänyt hoitaa kuntoon eläinlääkärillä viimeistään Travemundessa.

Ajoreitti näkyy tuossa, ajomatka oli noin 1100 km. Ajoaika oli lähes 14 tuntia tankkaus-, tyhjennys- ja jaloittelupysähdyksineen sekä lauttamatkoineen.

Paluumatka Scripholista Jonkopingiin kartalla Copyright Google Maps

Muun liikenteen ja sääolojen niin salliessa aika epätyypillinen ajonopeus GPS:n mukaan oli Saksassa noin 150 - 160 km/h, parhaimmillaan hetkellisesti 193 km/h. Ruuhkia oli sen verran taajaan erilaisten tietöiden ja tavallisten suurkaupunkien läheisten alueiden vuoksi, ettei keskinopeus kovin korkealle päässyt nousemaan. Vettäkin satoi sitä enemmän mitä pohjoisemmaksi ehdimme.

Bensaa paloi Saksan alueella reilusti, mutta Pösön moottorissa ei sen jälkeen sinne mahdollisesti kondensoitunutta kosteutta saati karstaa enää pahemmin esiintynyt. Polttoaineen (Super 95) hinta Saksan Todendorfissa oli 1,459 €/litra.

Tuollainenkin tuli vastaan, mukavaa vaihtelua lajissaan.

Fehmarn Sound Bridge

Alkuun

Tanskan raja

Puttgaden - Rodbyhavn -lautalla. Kuvassa nävyy tutisevat kehot ja jalat lautan portaikon ulkoikkunan laudalla, jossa molempia koiria pelotti laivan heilunta ja ulkona näkyvät vaahtopäät sekä muut näkymät. Nopeasti ne siitä taputtelulla ja vierihoidolla kuitenkin tyyntyivät, onneksi.

Molempia pelottaa autolautan ulkoikkunan pielellä

Tanskassa ajetaan edelleen hyvin rauhallisesti ja nopeusrajoituksia noudatetaan hyvin. Ajokelin vaihtelut ovat suuria ja nopeita.

Tie- ja siltatöitä riittää

Malmöön saakka ei sen suuren sillan yli ajettu koska vanha lauttareitti Helsingör-Helsingborg lienee nopeampi ja kustannuksiltaan halvempi, ruuhkatkin varmaan pienempiä? No niistä Helsingörin suunnan ruuhkista voitiin olla montaa mieltä mutta kun valinta oli tehty, niin takaisinkaan ei hevillä enää käännytty.

Alkuun

Helsinborg, (Ruotsi)

Tervetuloa Helsingborgiin. Erillinen autokannen etupään reunankorkeutta nostava "loiske- tai autojen putoamisenestolevy" on vielä ala-asennossaan.

Helsingör-Helsingborg -lautan keula avautuu

Ja Tullin kautta eteenpäin lemmikkipassien tarkastuksen jälkeen. Moottoritie E4 on hyvässä kunnossa Helsinborgista pohjoiseen, jossa heti alkuun pidettiin pitkähkö ulkoruokailu- ja kävely- sekä huojennustauko koirille. 

Koirille ruokaan ja liikuntaa

Todellinen vedenputous iski niskaamme ennen Jonköpingiä, melkein pysäyttäen koko autojonon nelikaistatien sivuun. Onneksi Pösössä oli uudet kesärenkaat alla. Samassa paikassa joku nuori ruotsalaispoika bemarillaan veti pda:ta näkyvästi korvillaan roikottaen heittämällä koko autojonon ohi, tosin sinistä valoa vilkuttanut farmariauto liputti sen varikolle palkittavaksi vähän myöhemmin. Hirviä ei onneksi näkynyt kuin autojen takakontteihin liimattuina tarroina.

Hotellin respakin soitti saapumisajan pitävyyden tarkastaakseen. 

Jonköping

Hotellille (A6 Rocksjön) ehdittiin klo 20:55 eli viisi minuuttia ennen sovittua määräaikaa. Respa ei ihan ehtinyt sulkeutua, onneksi, sillä hotellin viimeinen vapaa huone oli heillekin yllättäen ainakin yhden henkilön oleskelun jäljiltä. Siis siivoamatta, petivaatteet ja pyyhkeet vaihtamatta ja huoneen sisimmässä ovessa jonkun muun avain. Hotellille sikäli tuntematon(?) majoittuja, että hän liikkui alaoven kautta ja kahden huoneen yhteisen eteisen ulko-oveen toimivalla lätkällä, viimeiseen oveen sopiva avain taskussaan? Siivoamattomuudesta olisi kuulemma voinut valittaa ja saada hinnanalennusta, mutta tuossa vaiheessa matkaa en enää viitsinyt moiseen ryhtyä; tekevälle joskus sattuu myös palveluntarjoajan puolella.

Hotellihuone Jonköpingissä seuraavana aamuna

Tuon kämpän siivouksen aikana oli hyvä aika kävellä vähän pidempään lähimaastoissa niin raajojen verenkierron, kuin muunkin kehon aktivoimiseksi kuskilta ja koirilta. Yllättävän hyvin ne jaksoivat päivän matkustuskoettelemuksen yli, tosin unenlahjansakin ovat aika hyvin kehittyneet reissun edetessä. Auton vakionopeussäätimen puute ja siitä johtunut kaasujalan staattinen kuormitus aiheutti jo vähemmän hauskoja oireita yhdellä mp-reissulla reidestä kunnolla revähtäneen jalan polveen. Perskuta, ikä alkaa heittää reissuihin jo omat mausteensa mukaan.

Mahdollinen seinänaapuri tai kaverinsa kävi yöllä ovellamme ropeltamassa, josta oven sisäpuolella lähinnä maannut Bobi varoitti muutamalla kuuluvalla urahduksella. Ei tullut toistamiseen, kuvitteli sitä vissiin isommaksikin vahtikoiraksi.. Hotelli sinänsä oli OK myös sijainniltaan, henkilökunta asiallista, tilat siistit ja aamupala monipuolinen.

Alkuun

Päivä 31. Jonköping - Tukholma

22.8.2017.

Hotellilta lähdön jälkeen käytiin vielä mutka läheisessä Kortebossa sikäläisellä eläinlääkäriasemalla, jotta koirille saataisiin Ecchinokokki-tabletit ja viralliset merkinnät koirien passeihin ajoissa ennen Suomeen paluuta. Hyvin upposi lääke (sormella) myös Bobin nieluun, kun oli kunnon voikerros tablettilohkojen ympärillä.

Loppupätkä Jonköpingistä Tukholmaan Copyright Google Maps

E4 lähiympäristöineen on mielestäni vaihtelevampaa ajomaastoa kuin Via Baltikan yläpää. Muutenkin sen varrella oli tänään hyvä ajokeli, sopivasti liikennettä, juttua suomalaisten matkamotoristien kanssa yhdellä bensa-asemalla eikä vieläkään suurempaa kiirettä mihinkään. Tuttuja maisemia ja paikkoja myös perheen mp-reissujen ajoilta oli mukava muistella matkan joutuessa mukavasti kohti Tukholmaa.

Polttoaineen (miles 95) hinta yhdellä vastaan tulleella huoltoasemalla oli 13,77 SEK/litra.

Alla näkyy yksi käyttökelpoinen reitti Viking Line:n satamaan, joskin pientä haastetta oli tarjolla tuollakin muutamien tienkorjaus- ja risteysmuutostöiden vuoksi.

Näppärä reitti Viking Linen lauttarantaan Copyright Google Maps

Tämän olinkin jo unohtanut Tukholmasta. Minkähän verran tuonkin lapun teko ja kotiimme lähettäminen mahtoi maksaa. 

Ruuhkamaksun kuitti..

Koska olimme yön yli-matkalla Helsinkiin, niin lemmikkiystävällinen hytti oli pakollinen. Ja tottapuhuen myös ihan mukava eli tarpeellinen kansipaikkaan verrattuna. Varaukseen liittyvä kuitti näkyy tuossa [L].

Takanamme satamaan tullut koiran omistaja piti koiransa merireissun ajan ruokapaastolla "koiravessaongelman" vuoksi. Meidän koirillamme ei vieläkään ollut suurempia ongelmia niiden hyödyntämisen kanssa.

Pintin verran Lapin Kulta-olutta maksoi M/S Mariellan Sundeck Baarissa 5,5 €. Valitettavasti sitä entisen työnantajan virallista laatua ei ollut saatavilla.

Alkuun

Päivä 32. Helsinki - Imatra

23.8.2017

Aamuyöllä oli hyvä aika poiketa kannella tarkastamassa ympäristön laatu merellä, pyöriä hetki koirien hiekkalaatikoilla ja palata takaisin nukkumaan.

Aamupalalipun osto buffaan iski kohdalle vaikken sitä alkuun harkinnutkaan, hyvää kalaa monessa muodossa oli taas tarjolla.

Autokannelle pääsystä ilmoitettiin kohta kehotustyyliin eli kiireesti takaisin hytille ja alas. Katajanokalla ei laiturialueella näkynyt ristin sielua missään, joten eikun vaan eteenpäin, ecchinokokki-tablettipuolihan oli kunnossa lemmikkieläinpassimerkintöineen kaikkineen.

Loppu pikkuruuhkassa käkäilyineen oli normaalia Perussettiä. Paluumoodin käännyttyä jo eilen päälle tarvittiin enää vain yksi tauko Pukaron Paronissa, josta loppumatka köröteltiin suoraan kotiin.

Loppusanat

Viidentoista maan kautta vajaan viiden viikon kuluessa ajattanut reissu kerrytti Pösön mittariin 9236 kilometriä 207:n keskikulutuksen ollessa 7,2 l/100 km. Etenkin vuoristot ja vastaavat sekä osin rajoittamattomat moottoritieosuudet näkyvät kulutuslukemissa. Aika paljon oli karstaa koneessa Helsingistä lähdettäessä, mutta ei enää sinne takaisin palatessa.

Monessa pitkässä mäessä tuli ikävä Suzuki GSX-1250FA:n teho-painosuhdetta ja tehokkaita jarruja (jyrkin ajettu nousu/lasku oli Berchtesgadenin 24%), sekä pitkissä seisovissa ruuhkissa kapeutta (lane splitting eli kaistojen välissä ajo). Päinvastaisiakin ajatuksia esiintyi muun muassa Italiassa pitkäaikaisen +30 - +38°Celcius -helteissä ja paluuvaiheen laajojen saderintamien kohdilla, pahimmillaan niissä näkyvyys putosi Ruotsin E4-moottoritiellä alle kymmeneen metriin. Eikä koko konkkaronkkaa edes minimitavaroineen olisi yhdellä mopolla kuskannut turvallisesti ja koirienkin kannalta mukavasti erkkikään.

Koirien kanssa autoilu on näemmä pitkälti samanlaista kuin pienten lasten, lähes samat metodit sopivat aika pitkälle molemmilla kyytiläisryhmillä kunhan matkakumppanien soveltuvuus tällaisille reissuille on yleensäkään mahdollinen. Viranomaisasioissa eroja löytyi etenkin UK:n tiukkojen rokotusten suhteen joskaan nekään eivät matkaa hidasta, kun asiat hoitaa oikeassa aikataulussa. Sama pätee osin myös Ruotsiin, mutta ennen kaikkea Norjaan ja Suomeen.

Wales oli hieno, ajan kanssa aiemmin perehtymätön tuttavuus. Muutama viikko olisi mennyt ajellessa vielä helposti, jos aika, varat ja lääkkeiden määrä olisivat sallineet esimerkiksi Skotlannin ja Ulko-Hebridien yläpään kierroksen. Shetlannin saarillakin olisi voinut poiketa muutaman päivän verran, tai viikon Irlannissa. Pohjanmeren itärannikkoa ylöspäinkin riittäisi katseltavaa, Kuurinkynnästä ja Kaliningradin läpiajoa unohtamatta - noh jääpähän nähtävää seuraaville retkille. Taidan ottaa Kenukan TS-480:n (HF-radio) ja jonkun piiskan sekä lanka-antennin (kevytrakenteinen dipoli) teleskooppimastoineen mukaan ensi kerralla.

Peugeot 207 oli aika hyvä ajettava kaikkialla muualla paitsi vuoriston nousuissa moottorin heikohkon väännön, tehon ja osin tasaisellakin puuttuneen vakionopeudensäätimen vuoksi. Auton pieni kori ei oikein mahdollista kunnollista makuupaikkaa edes yhdelle kun kyytiläisenkään penkki ei kaadu tasaiseen vaaka-asentoon saakka, toisaalta auto sopi hyvin vähän matalampaan ja kapeampaankin rakoon vuoristossa sekä ahtaissa vuoristokylissä. Teltan normaaleine leiriytymisvälineineen on oltava mukana, jos haluaa jatkossa pudottaa majoituskustannuksia toteutunutta reilusti alemmalle tasolle. Ei ongelmaa, joskaan ihan jokaisen yön jälkeen sitä ei enää viitsisi toiseen paikkaan siirtää. Tai on vaihdettava joku Caddyn tyyppinen vähän pidempi ja sisätiloiltaan avarampi automalli alle, jolloin hotelliyöpymiset voisi (lähes kokonaan) unohtaa. Patja takaosan lattialle, pimennystä ikkunoihin, ilmankierto riittäväksi ja teltan korvike olisi siinä.

Lisäilen muutamia Youtube- ja muita linkkejä, joka näkyy kertomuksen ajoittain muuttuvissa versionumeroissa ja muutospäivämäärissä. Jossain version 1,0 kieppeillä tulee eteen luova tauko, jonka jälkeen koko kertynyt materiaali käydään läpi tiheämmällä kammalla. Tämäkin 76,7 megatavua ja 298 tiedostoa sisältävä paketti on nyt perheemme matkasivuilla luettavana.

Boring... boring..   Nuku itte kovalla lattialla ilman mitään makuualustaa..
Eikö me vieläkään olla perillä?                                                   Koeta itse maata yön yli lattialla ilman pehmikettä, puhtaita paitoja löytyy lisää autosta..

Erityiskiitos Irmalle alun matkaseurasta ja tuesta päivittäisille ajosuorituksille, Lauralle seurasta Brittein saarella ja nettituesta nähtävyys- + hotellivarauksissa sekä Jaanalle Bobin mukaan päästämisestä! Tämä oli hyvä korvike aiemmin eläköitymisajatuksissa itäneelle pallonkiertovaihtoehdolle.

Alkuun    Mp-Matkat    Pääsivu