madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              
                                                                                                                                     
Matkat-sivu     Versio 1.0  Viimeisimmät muutokset: 7.10.2016.

Lomareissu Israeliin.

Kymmenhenkisellä porukalla kierreltiin muun muassa Golanin ylängöllä lähellä Syyrian vastaista loitontamisvyöhykettä (AOS) ja muita maan pohjoispään raja-alueita majoittuen päivittäisten kierrosten välissä Tiberiakseen neljäksi yöksi. Sen jäljeen käytiin muun muassa Kuolleella merellä ja majoituttiin kolmeksi seuraavaksi yöksi Jerusalemiin. Yhden kaupunkikiertelypäivän jälkeen poikettiin Latrunin suuressa panssarivaunumuseossa ja Jaffassa sekä Tel Avivissa ennen viimeisen päivän paluulentoa kotiin. Matka ei ollut pelkkä raunioiden- tai hylsyjen potkimismatka, vaikka kaikki mukana olleet miehet entisiä YK-rauhanturvaajia olivatkin.

Sisällysluettelo:


Yleistä

Matkan ajankohta oli 20.-27.3.2016.

Toiviomatkojen charter-lennoilla liikkuminen mahdollisti sen että Israeliin saavuttiin ja sieltä lähdettiin hyvään aikaan päivällä, eikä keskellä yötä kuten reittilentojen kanssa tuppaa nykyään käymään.

Isoilla vuokrabusseilla pidempiä matkoja liikuttaessa pääoppaana toimi Ariel Sella (Seela Sellan poika), joka muutti 19-vuotiaana Israeliin ja jolla paikallishistoria vaikutti sattuneesta syystä olevan vähintäänkin hyvin hanskassa. Pidempien bussisiirtymisten hinnat sisältyivät matkan kokonaishintaan. Lyhyemmillä lisähintaisilla päiväreissuilla matkusti kuskien lisäksi myös kuusi entistä YK-miestä ja neljä naista, Partasen Ilkan toimiessa ansiokkaasti omien retkiemme matkaoppaana [http://www.vaellusisrael.fi/86118605].

Pikkuporukkamme matka oli itseasiassa Rauhanturvaajalehden Lukijamatka Israeliin, josta löytynee Ilkan kirjoittama juttu jossain sen tulevassa numerossa. Tässä [L] on yksi alustavista matkaohjelmista.

Matkan aikana vastaan tulleita paikkoja ja asioita käsitellään tässä jutussa siten, että se toivottavasti puhuttelee muitakin kuin pelkästään Lähi-Idässä tai muualla palvelleita rauhanturvaajia. Myös niitä työ- ja muita kavereita tai sukulaisia, jotka Suomessa ennen reissuamme nostivat esiin erilaisia pelkojaan mahdollisista kohdealueen lisäriskeistä. Ymmärrettävää kyllä, mutta tietty fatalismi on etukäteisselvitysten, harkinnan ja järjen käytön ohella kaikessa reissaamisessa hyvä lisäpiirre kun kaikkeen ei voi varautua. Eikä aiemmin saadusta koulutuksesta sekä hankitusta paikallistuntemuksestamme tuolla ainakaan haittaa ollut.

Turvallisuustilanne kohteessa selviää helposti Ulkoministeriön Matkustustiedotteista, tässä [L] (linkitetty 5.5.2016) on linkki Israelia käsittelevään tiedotteeseen. UM ei tietenkään vastaa mistään matkustajan puolesta, joten kulkija vastaa itse menemisistään ja olemisestaan. Ja on lukenut sekä ymmärtänyt myös ne matkavakuutuskirjoihinsa ympätyt pienifonttiset "paitsi juuri näissä tapauksissa emme korvaa" -tekstit.

Hintataso Israelissa oli pitkälti samaa tasoa kuin Suomessa ja asuntojen hinnat esimerkiksi Jerusalemissa hyvä ettei reilusti korkeammalla. RatesFX:n mukaan kurssi Euroa vastaan on vaihdellut keväällä 2016  seuraavasti:

Israelin sekelin kurssivaihteluita

Israelin Uusi sekeli vaihtui käyttöön vuonna 1985, jolloin esimerkiksi vanhasta 10 000 sekelin setelistä poistettiin kolme nollaa. Tässä [L] on skannattuna kolmen sen ajan setelin etupuolet ja täältä [L] (linkitetty 14.5.2016), löytyvät myös uudemmat setelit kuvina. Vuoden 2003 jälkeen ILS on ollut vapaasti vaihdettavaa valuuttaa. Kolikoista hopeanväriset ovat kovempaa valuuttaa niihin kullankeltaisiin verrattuna.

Jutussa käytetyt paikannimet on otettu useista eri kartta-, esite- ja muista lähteistä, joten niiden kirjoitusasussa voi olla pieniä keskinäisiä poikkeamia. Se ei vaikuttane ymmärrettävyyteen ainakaan oheisilta kartoilta ja niiden otteilta löytyvien paikkojen osalta.

Meille Irman kanssa tämä oli ensimmäinen yhteinen, opastettu ryhmämatka vuosikymmeniin lukuisien mp- ja muiden omatoimimatkojemme jälkeen. Ja Irman vähän aikaisemman Intian matkan jälkeen. Kokemustemme perusteella tällaista matkamuotoa voisi kokeilla joskus uudelleenkin. Se, miten matkan yksityiskohtineen itse koin näkyy alempana - voisin poiketa tuonne vielä uudelleen aiemman työ- ja lomailutaustan vuoksi. Irmakin piti näkemästään ja kokemastaan, mutta tuskin ainakaan ihan heti lähtisi (varsinkaan) samalla teemalla samoille alueille.

Tämän reissukertomuksen koko kaikkine kuvineen on noin 80 Megatavua, joten F5/Päivitä/Refresh-painikkeen käyttö aiheuttanee pientä viivettä etenkin valokuvien uudelleenlatautumisen osalta.

Alkuun

Päivät -2 ja -1. Valmistelut kotona

17.-18.3.2016.

Mahdollisten lennonaikaisten ruokailutilausten teko sekä menolennon buukkaus istumapaikkojen varauksineen ja henkilötietojen antamisineen tehtiin Finskin kotisivuilla aikaisintaan 72 tuntia ennen matkan alkua. Rivillä #10 varauloskäyntien kohdalla oli vielä tilaa, kunhan muisti mitä pitää pystyä tekemään mahdollisen hätäpoistumisen aikana. Lennon laadusta johtuen kyseisestä paikasta ei tarvinnut maksaa mitään lisämaksuja.

Loppuaika lähtöön saakka oli tavaroiden etsimistä ja niiden väliaikaista kadottelua joskin vain pienessä mittakaavassa, matkan ollessa lyhyt ja matkatavaroiden määrän pieni.

Mukaani lähteneen pelkän dataliittymän yhdistäminen vanhaan, mutta varsin hyväkameraiseen Nokia N82-reissukännykkään ja sen sisältämien OVI-karttojen päivitys Israelin yleiseen kartta-aineistoon vaati hieman näpertelyä, kun kohdemaa piti kahlata useaan kertaan ristiin-rastiin läpi siedettävän aineiston kokoamiseksi muistikortille tulevaa OFF LINE-käyttöä varten. Puhelimen asetusten muutos (ei automaattista internet-yhteyttä, ei karttapäivityksiä tai -parannuksia, pelkkä GSM-tila päällä, jne.) estää tehokkaasti ylimääräisen datasiirron. Samsung XCover II:sta olisin poistanut käytöstä ainakin kohdat Mobiilidata, Dataverkkovierailu ja Automaattiset päivitykset muualla kuin WLAN-verkoissa, sekä akun keston pidentämiseksi ottanut käyttöön valinnan Vain GSM.

Päivä 0. Siirtyminen Imatralta Helsinkiin

19.3.2016. Lauantai.

Kotoa ajettiin Helsinki-Vantaan lentoaseman (HKV) Terminaali kakkosen (T2) yläkerran Package Drop –tiskin lähelle, jossa käydessään Irma tulosti myös Boarding Passit molemmille. Sen jälkeen jatkettiin läheiseen Airport Rantasipiin, jossa odotti majoitus kahden hengen huoneissa hintaan 80€ Ilkan etukäteen kilpailuttamana. Auton parkkeeraus hotellin parkkipaikalle hintaan 35€/vko oli myös mahdollisuus jonka mekin hyödynsimme. Vertailun vuoksi T2:n vieressä lähimpänä oleva parkkitalo kustansi jo vuosia sitten 20€/vuorokausi.

Mukana matkalla ja hotelliin majoittuneina olivat:
PekkaK saapui seuraavana päivänä autoineen suoraan kentälle, samoin Leila.

Majoittumisen jälkeen käytiin alapubissa nauttimassa yksi iltaolut ja -siideri.

Alkuun

Päivä 1. Siirtyminen Helsingistä Israeliin


20.3.2016. Sunnuntai.

Herätyksen piti tulla kello 03:50 mutta kännykkäni herätys ei toiminut. Varttia myöhemminkään ei tullut kiire varusteiden oltua jo illemmalla lähtövalmiina. Viiden minuutin suihku yms. ja matkatavarat mukana ovikorttien luovutukseen sekä kello 04 avautuneeseen aamiaisravintolaan. Tarjolla oli kaikkea muuta paitsi aamupuuroa lukuun ottamatta muita kuumia ruokia. "Hyvää ja riittävästi", samalla saatiin ensimmäiset silmäykset todennäköisistä matkakumppaneista. Mikään suurempi väenpaljous ei ainakaan tuohon aikaan hotellissa liikkunut.

Aamiaisen jälkeen kello 04:40 siirryimme kentälle kahdenkymmenen minuutin välein liikkuvalla Free Bus:lla. Se aloitti nykyään kolmen lentokenttähotellin ja T1/T2-välisen kiertonsa tuntia aikaisemmin.

Jäimme bussista HKV:n alatasolla T2:n mutkassa. Kerroksen nousun jälkeen valituksi tuli lopulta se mutkan ulkokurvin kohdalla oleva isompi Turva, sillä kauempana vasemmalla ollut vastaava oli vielä kiinni kentälle saapuessamme ja sen eteen jo kertynyt jonomuodostelma melkoinen. Isomman salin puolella oikealta ylhäältäkin olisi päässyt sen Turvan läpi ns. puhtaalle puolelle, mutta kun aikaa oli jonotella mitäpä sitä vaihtamaan. Hetkeä myöhemmin ehdittiin jo manuaaliseen rajatarkastukseen itsepalveluperiaatteella toimivan passintarkastuslinjaston oltua kiinni. Melkoisesti on ainakin lentoaseman tuossa osassa tehty tilamuutoksia, eikä loppua tietenkään näy. Noin kolmekymmentä minuuttia ennen koneeseen nousua ehdittiin länsipään portille # 36, josta hetken seisoskelun jälkeen päästiin pidemmälle Finskin koneeseen.

Kaikkien poistumisteiden kohdalla olevilla matkustajilla saatiin koneeseen nousua edeltävällä tarkastuspisteellä merkkiääni, jonka perusteella henkilökunta saattoi arvioida matkustajan kunnon ja tarvittaessa kysyä suoriutuisiko po. henkilö mahdollisesta varauloskäynnin aukaisusta. Koneeseen päästyämme rivimme #10 päässä ikkunan vieressä istumassa ollut mummeli siirrettiin lentokoneen henkilöstön toimenpitein riviä taaemmaksi. Tilalle tullut mies oli LJK:n veteraaneja pystyen hoitamaan oven aukaisun huomattavasti tehokkaammin.

Tilaa oli riittävästi ja lento sinänsä normaali suoritus, mutta lipun hintaan kuuluu nykyään enää kahvi tai tee, juomavesi ja mustikkamehu käytännössä kaiken muun maksaessa erikseen. Kyseinen oli 40-vuotisjuhlamatka Toiviomatkoille, niinpä sen viimeinen elossa oleva perustajajäsenkin (toimitusjohtaja/omistaja) oli mukana. Hän piti pitkän puheen lennon edettyä lähemmäksi kohdealueita. Puheesta jäi mieleen muun muassa se, että he olivat käyttäneet noin 180 000 suomalaista Israelissa, jokainen istumapaikka lentokoneessa maksoi nykyään 500 € olipa siinä aikuinen, lapsi tai ei ketään ja tämä tulisi olemaan heidän viimeinen charter-lentonsa sinivalkoisin siivin. Jatkossa heidänkin reissunsa tehtäneen vain normivuoroilla eli molempiin suuntiin öisin, joka vaikuttaa etenkin lähtöpäivän majoituspaikkoihin ja on muutenkin huonompi vaihtoehto tähänastiseen nähden. Kehitys kehittyy, mutta vastaavilla matkoilla mukana olevat (ikä, terveys, ..) huomioiden ei aina parempaan suuntaan.

Mitään erityistä suuhunpantavaa tai muutakaan ei juhlamatkan aikana tarjottu, mutta sivusta kuullusta keskustelusta päätellen syynä lienee ollut lähtöaseman pään muonittajan erhe tai muu vastaava syy. Tiedä häntä, noillakin pärjäsi oikein hyvin pitkälle iltapäivään.

Hintatiedot Soneran kumppanien kännykkäverkoissa: Israelissa soitto Suomeen ja normaalit paikallispuhelut 2,49 €/min. Puhelun vastaanotto 1,79 €/min. Tekstiviestin lähetys 0,29 €/kpl ja vastaanotto ilmainen. Multimediaviestin hinta datakäytön mukaan. Datan siirto 0,61 € jokainen alkava 50 kt (12,49 €/Mt). Jordanian verkossa raja-alueella hinnat olivat sieltä saadun tekstiviestin mukaan samat. Libanonin verkosta ilmoitusta en saanut. Kuusi tekstiviestiä lähti yhteishintaan alle neljä euroa ja muutama saapui ilmaiseksi, datansiirtoa ei tarvittu tällä kertaa lainkaan.
 
Alkuun

Ben Gurion

Ben Gurion-nimisellä lentokentällä Tel Avivin lähellä maahantulotarkastukset menivät useimmilta heittämällä läpi, eikä passiin tehty maahantuloleimauksia. Joku onnellinen pääsee aina silloin tällöin niin sanottujen kiintiötutkittavien listalle, eli aikaa enemmän vievien ja tarkempien passi-, tulli-, maahanmuutto-, bioturvallisuus- ja/tai muiden viranomaistahojen tarkastustoimenpiteiden kohteeksi. Niin kävi tälläkin kerralla yhdelle meistä. Eipä se mitään, bussi matkustajineen kyllä jaksoi odottaa kaikkia siihen saapuvia.

Passien väliin tulostettiin alla näkyvä turistiviisumilappu jotka piti säilyttää maastalähtötarkastukseen saakka, varsinkin haluttaessa saada Tax Free-palautuksia maastapoistumisvaiheessa. Tax Free-palautukseen oikeuttavan ostoksen minimisumma oli 400 ILS per kuitti ja ostos piti pyydettäessä näyttää sen maastaviennin osoittamiseksi.

Turistiviisumi

Ulkona oli + 20 astetta ja puolipilvistä, kyllä kelpasi olla Suomen pienten yöpakkasten jälkeen.

Yhteen monista Toiviomatkojen ilmastoiduista busseista kerääntyi reilusti porukkaa matkalaukkuineen, jotka pakattiin suurinpiirtein kohdekaupunkien eri hotellien mukaiseen järjestykseen. Tiberias hotelleineen oli kohteena kaikilla siihen tiettyyn bussiin nousseilla.

Kuvan kartalla oleva valkoinen viiva kuvaa bussin ajoreittiä Ben Gurionin lentokentältä Tiberiakseen. Pilkkua ei viilata tuossakaan kuvassa.

Bussi suuntasi ensin tien #4103 ja #40 kautta Gederaan ja #7 kautta ainakin itselleni kokonaan uudelle nelikaistaiselle, maksulliselle tielle #6, suunta pohjoiseen. Maksu kerättiin kuulemma jälkikäteen ajoneuvojen rekisterinumeroiden perusteella.

Tel Aviv/Ben Gurion - Tiberias Copyright Google Earth

Olipas melkoisesti niitä betonisia ja sivummalla myös verkkorakenteisia aitoja muine valvontalaitteineen edellisessä kartassa punaisella viivalla erotetun arabialueen ympärillä. Maisema on muutenkin muuttunut paljon viimeisen kolmenkymmenen vuoden kuluessa, sillä joka puolella tuntui riittävän uutta asutusta tai siihen valmistavaa rakennustyömaata. Kuuleman mukaan pelkästään Venäjältä oli Israeliin saapunut noin miljoona henkilöä. Tel Avivin keskustassa asuu nykyään noin 500 000 henkilöä ja kuuden lähikaupungin kanssa yhteensä asukkaita on noin kolme miljoonaa, sikäli kun oikein muistan.

Alkumatka meni orientoituessa maisemaan mutta aika pian huomasi olevansa jossain määrin tutussa ympäristössä. Kyllä se tästä.. 

Alkuun

Daliat el-Carmel

Lyhyehkön ajomatkan päästä tavoitettiin ensimmäinen kohde eli Druusikylä Karmel-vuoren suunnalla, Haifan kaakkoispuolella tien #672 varrella. Oppaan paikallisiin oloihin liittyvä jutustelu nopeutti mukavasti matkaa ja päivitti perustietoja monille muun muassa Druusien asemaan, tapoihin sekä arvostukseen liittyen.

Tuolla söimme reissun ensimmäisen ruuan, jonka hinta oli 40 ILS. Oikealla olevassa kuvassa on ruokapaikan sijainti Nokia N82:n kartalla.

Druusikylän ruokapaikka ulkoa Haifasta koilliseen oleva Druusikylä N82

Tarjolla oli kaikkea paikallista eli paljon erilaisia hedelmiä, juureksia ja vihanneksia, Hummusta, falafeliä, kalaa, kanaa, sieniä, oliivi- ja muita öljyjä, jäätelöä, yms. Juomaksi tarjottiin pullotettuja vesiä, mehuja tai limonadeja.

Ja ruokailun jälkeen oli vielä lyhyt tupakkitauko ennen bussiin nousua. Vanha tyyli jättää osa rakennuksen yläosista viimeistelemättä näkyy (kenties) vieläkin olevan jonkinasteisten verokevennysten pohjana.

Druusikylänb ruokapaikalta ulospäin


Alkuun

Muhraqa

Noin tuntia myöhemmin tehtiin mutka läheisen mäen päälle eli Karmel-vuoren päällä olevaan Muhraqa-nimiseen luostariin.

Lisätietoja:
[http://muhraqa.org/index1.html]
(lev 32,664941 ja pit 35,087095, n. 300 m meren pinnasta Google Earthin mukaan).

Murhaqan portilla

Siellä olleen rakennuksen katolta avautui hienot näkymät viereiseen, Haifasta itään suuntautuvaan laaksoon muun muassa Yokne’am Illit-kaupungin kohdalla. 

Alkuun

Harmageddon

Ennustetun viimeisen suuren panssaritaistelun tapahtumapaikaksi oletettu laakso kuvattuna kolmessa osassa vasemmalta oikealle:

Harmageddon, vasen reuna

Harmageddon, keskeltä

Harmageddon, oikea reuna

Viimeisen kuvan etualalla näkyvän hiekkatien takana alhaalla laaksossa on ollut ikivanha kauppareitti pohjoisesta etelään, jonka varrelle kuvasta hieman vasemmalle alas oli aikoinaan rakennettu muurien suojaama nykyinen rauniokaupunki (maan ja kasvillisuuden peitossa oleva nyppylä, jota oli jo alettu kaivaa esiin yläpäästään). Kaikkialla ympärillämme oli tuhansien vuosien ajalta erilaisia historiallisia paikkoja odottamassa myös tulevien tutkijasukupolvien toimenpiteitä.

Matka jatkui alamäkeen tien # 70 suuntaan Yokne’am Illit:n läpi ja edelleen reittiä # 722 - # 75 - # 77 – Tiberias, jonne saavuttiin iltapäivällä noin puoli neljältä.

Israel oli alkuun samassa aikavyöhykkeessä kanssamme mutta muutti kellonsa kesäaikaan aavistuksen Suomea aikaisemmin.

OIipas sielläkin päin mukavan polveilevaa mutkatietä näin motoristin aurinkolasien läpi tarkasteltuna. Suurempikuutioisten moottoripyörien vähäisen määrän havaitsi nopeasti, ehkä niiden vakuutusmaksujen suuruudella nelipyöräisiin verrattuna on edelleen vaikutuksensa motoristien lukumääriin. Suurin osa havaituista pyöristä oli isoja matkaenduroita parilla isommalla kyykyllä täydennettynä. Hieman rauhallisemmilla alueilla toista ääripäätä edustivat tällaiset laitteet.

Kolmipyörä sääsuojineen Kuvattu Qatsrinissa.

Alkuun

Tiberias

Tiberiaksessa päädyimme hotelliin jota Ariel kehui alueen parhaimmaksi. Eikä se huono ollutkaan; saimme huoneen # 535 Leonardo Club-hotellista, josta näki varsin hyvin eteläiseen osaan Genesaret-järveä. Leonardoja oli useampiakin eri puolilla Israelia, seuraava saman ketjun hotelli on vasemmalla kuvan reunan ja rannan välissä. 

Näkymä Leonardon parvekkeelta etelään päin

Näkymä Leonardon keskellä olleessa kuilussa alhaalta ylöspäin. 

Irman ottama kuva Tippakylän Leonardosta Irman kuva

Hotellin ovella seisoi muutama tarkan oloinen turvamies ja hotellissa sisemmälläkin liikkui muutamia aseistettuja miehiä, joten hotellin yleinen turvallisuus oli ainakin niiltä osin kohdallaan.

Ariel haki respasta sinne valmistellut kirjekuoret jakaen ne kuhunkin huoneeseen majoittuneille. Kirjekuoresta löytyi avainkorttien lisäksi huoneen numerolla varustettu tarra, joka piti liimata matkalaukun kylkeen. Sen jälkeen piccolot veivät ne suoraan huoneidemme oville. Laajamittaisempaa omatoimisuutta ei kannatettu hissikapasiteetin pienuuden asettaessa toiminnallisia rajoituksia: kahteen ulkoseinän maisemahissiin sopi varsin vähän henkilöitä eikä vieressä olleilla, vähän isommilla sisähisseilläkään rakennukseen majoittuneita matkustajia matkatavaroineen olisi pystytty siirtelemään juohevasti ylös-alas. Henkilökunnan käyttämiin tavarahisseihin ei asiakkailla ollut asiaa ja suurimittakaavaisempi tavaroiden liikuttelu kerrosten välillä toimi niillä paljon paremmin.

Ylimääräiset tavarat jätettiin huoneisiin ja turvalippaisiin, jonka jälkeen lähdettiin kaupungille valuutan vaihtoon. Kurssi euroa vastaan oli noin 4,2 - 4,3 vaihtopaikasta riippuen, kaikissa vastaan tulleissa paikoissa parempi kuin Suomessa. Ja pienillä seteli-euroillakin pystyi monessa paikassa maksamaan, hieman huonompaan vaihtokurssiin toki. Kortitkin toimivat. Mitään pakottavampaa kiirettä valuutan vaihdolle ei juuri sillä hetkellä siis ollut. Toisaalta ei myöskään haittaa liikkeiden ollessa avoimina.

Rahanvaihtopaikka  Tiberiaksen keskustaa hieman illemmalla

Vasemmanpuoleinen kyltti sijaitsee isommassa kuvassa tuon vasemmalla näkyvän lasiseinäisen rakennuksen takana Pekan ja kumppaneiden kohdalla.

Alkuun

Kaupunki on täälläkin kehittynyt 80-luvun puolivälin jälkeen sen verran, että monessa paikassa piti kuvainnollisesti hieroa hetki silmiään ja kaivella päässään olevaa vanhaa kuvakirjastoa, ennen kuin oma sijaintipaikka kytkeytyi oikeaan kohtaan kaupungin nykykartalla.

Kuvassa näkyvän torniraunion kyljessä olleessa sinisessä kyltissä luki seuraavaa: "Remains of the watch tower. This portion of the Old City wall was preserved in tact. It is the remains of the wall built during the 18th century by the Beduin Ruler of the region Daher El-Omar. It is easy to notice the shooting posts on the wall"... Tummakiviset rakennukset olivat kuulemma yhä paikallisten suosiossa.

Osa porukastamme halusi päästä ostelemaan postimerkkejä ja –kortteja tai ainakin ennakkokatselemaan muita läheisiä kauppapaikkoja tulevan vapaan iltapäivän varalle, Ilkan opastaessa. PekkaK:n ja Kari Hakalaxin lähtiessä Generaret-järven rantaan Maccabeelle + Tehinalle kutsuin itseni ja Irman mukaan porukkaan, niinpä alle kymmenessä minuutissa ainakin alueella aiemmin palvelleiden kasvoille levisi leveä hymy kauan kateissa olleen makuyhdistelmän hieroessa makunystyröitämme. Hummuksessakin on toki puolensa, mutta Tehinassa vielä jokunen enemmän.. Pitaleipää tarjoiltiin myöhemmin myös parilalla tai jonkinlaisessa pöytägrillissä lisäpaistettuna.

Siinä sitä sitten on, muistoja 80-luvulta.. 

Eikä Irmakaan noita moittinut, aikaisemmilta mopo- ja muilta reissuiltamme tuttuja makujahan siinä hänellekin oli. Ravintolan henkilökunta heitteli välillä pitaleipiä rantaveteen jonne etsiintyi myös pieniä kalaparvia niistä nauttimaan.

Lähimaisemissakaan ei ollut valittamista. Noin kello 17:30 otetussa kuvassa on näkymä Generaset-järven pohjoispäähän eli Golanille päin.

Irman ottama kuva Genesaret-järveä pohjoiseen Irman kuva

Generasetilla pyöri iltapäivällä ja illemmalla muutamia pikkulaivoja, joilta kuului lähes taukoamaton musiikin jytke. Häitä tai jotain muita juhlia kenties.

Liikaa ei pöytien antimista passanut nautiskella sillä hotellin etukäteen kehuttu illallinen odotti klo 18:30 alkaen. Ei muuta kuin takaisin ravintolaan ja syömään omaan tahtiin todella suuresta valikoimasta sitä mikä ketäkin kiinnosti, vaikka useampaan kertaan. Laihdutuskuurilaisen ei kannata noihin paikkoihin eksyä. Hanaolutta, -viinejä, vettä ja mehuja sai myös, samoin aulabaarista esimerkiksi maitokahvia ja paikallista brändyä tai olutta ja viinejä sen mitä halusi nauttia, ilman lisämaksuja.

Tuo hotelli halusi palkita asiakkaitaan kyseisillä ilmaispalveluilla ja sen alakerrasta sai kylpyläpalvelujen lisäksi vaikka mani- tai pedikyrin varsin edullisesti. Katettu uima-allaskin oli tiettyihin aikoihin käytettävissä.

Ruokailun yhteydessä illalla ei kahvia tarjottu ainakaan maidon kanssa, aamulla kyllä. Kosher-säännöt (eli muun muassa maitoa ja lihaa ei saanut olla samassa pöydässä) olivat voimassa ja vaikuttivat ruokavalikoimiin eri ruokailujen kuluessa. Myös tuon ketjun hotellien välillä oli eroja tarjolla olleiden ruokien ja juomien suhteen.

[http://www.rantapallo.fi/ruoka-juomat-viinit/matkailija-nama-asiat-on-hyva-tietaa-kosher-saannoista/].

Kameran ja kännykän akut vaativat jo uudelleenlatausta, sen verran piti kumpaakin härnätä matkan eri vaiheissa etenkin Israelin kamaralla. Kovin kauaa ei unta tarvinnut odotella.

Alkuun

Päivä 2. Libanonin rajalla, Naharyassa ja Nasaretissa


21.3.2016. Maanantai.

Aamiainen nautittiin hotellin suuressa ruokasalissa. Silmiin pistävää oli tarjolla olevan kasvisravinnon määrä kaiken muun tarjotun ohessa. Myös paikan päällä paistettua munakasta kasvislisukkeineen tai paistettuja munia au naturel oli saatavissa kunkin mielihalujen mukaan. Hanaveden juominen ei sekään olisi kuulema mitenkään haitallista, mutta aika moni jätti sen pääosin väliin ainakin tällä kertaa. Kuin myös me.

Päivä näytti hyvältä kuten hotellin portailta länteen otetusta kuvasta näkyy. Genesaret-järvi on kuvaajan ja hotellin takana.

Aamunäkymä länteen hotellin ulko-ovelta

Lähikaupasta hieman tuosta oikealle haettiin vielä pari isoa vesipulloa mukaan ennen pikkubussin saapumista. Paikallista väkeä oli jo jonkin verran liikkeellä, tosin minkäänlaisesta aamuruuhkasta ei ainakaan vielä näkynyt merkkejä.

Ilkka neuvotteli kuskin kanssa reitin yksityiskohdista joskaan aivan kaikkialle kuskin kantti tai ajohalut eivät riittäneet. Ziwanin leirin portti Golanilla oli yksi sellainen paikka.

Toisen päivän ajoreitti valkoisella viivalla ylimalkaisesti luonnosteltuna, kiertosuunta pohjoisen kautta alemmaksi länteen ja etelän kautta takaisin Tiberiakseen.

Uusi Tippakylästä pohjoiseen lähtevä tie #348 ylempänä länsipuolen rinteessä [L] tuli heti tutuksi, vanhan tien #90 rantapätkän jäätyä pienemmän liikenteen käyttöön. Sen jälkeen noustiin laaksoon jonka pohjoispäässä oli Metulla ja josta siirryttiin Naharyan kautta Nasaretiin, ennen paluuta takaisin Tiberiakseen.

2. kiertopäivän reitti kartalla Copyright Google Earth

Hetken päästä vanha tuttu banaanisuora avautui eteemme ja siitäkös monet muistot nousivat eri henkilöiden mieleen. En näköjään ollut ainoa jolla oli kokemusta aika reilussa nopeudessa mp-kypärän etuosaan törmänneestä pikkulinnusta, joka sekin tempaisi päätä tuntuvasti taaksepäin. Banaani- ja hedelmäpuut kasvoivat tuulen- sekä auringonsuojaverkkojensa alla ja vielä riitti monenlaisia kukkia teiden vierustoille. Muitakin ajoneuvoja tiestöllä liikkui vähäisissä määrin. Eikä vielä suurempia turistilaumojakaan.

"Bon Voyage"-fiilis, voisi muuan mäkihyppääjä tokaista täälläkin. Joka tunne vain vahvistui päivän mittaan.

Alkuun

Vuorisaarnan vuori

Hetken päästä tiellä #90 noustiin rinteeseen jossa kolme mutkaa myöhemmin poikettiin oikealle, tien #8177 päässä olleen kirkon luo. Aluetta kutsutaan myös nimellä Autuuksien vuori. Korazin on raunioina vähän ylempänä. Kuva on otettu kirkon portin luota itäpuolella olleen parkkipaikan suuntaan, Genesaret-järven pohjoispään siintäessä alempana etuoikealla.

Parkkipaikan suuntaan (itään)

Samalta portilta otettu näkymä pääkohteelle, eli kirkolle jonne muun muassa shortsien kanssa ei ollut menemistä.

Kirkon suuntaan (länteen)

Tuttu paikka aiemmilta vuosilta jossa itse pääkohde oli ennallaan, mutta ulkoalueet ovat päivittyneet aiemmasta. Pahvimukiin laskettu cappuzzino oli kitalaen polttavassa kuumuudessaan normaali elämys ja vessan käyttö kustansi yhden uuden sekelin eli parisenkymmentä eurocenttiä.

Siunattuja ovat.. Irman kuva

Puolen tunnin paikallaolon ja itä-etelä-länsisuunnan maisemien tutkiskelun jälkeen suuntasimme ylemmäksi pohjoiseen jo aikoinaan paljon hyödynnetyn ratsastuspaikka Vered Hagalilin ohi Hula-nimiseen laaksoon. Ensin Chorazim:n, Elifelet:n ja Merkaz Kah:n keskustojen ohi teille #977, #9778 ja #9888, sitten Beit Hillel:n ohi tielle #99 ja edelleen Ha Goshrim:n ohi She'ar Yashuv:n lähellä olevan helikopterionnettomuusmuistomerkin luo.

Ilkka muisteli tuon olemassaolon ja kyllähän se sieltä löytyikin varsin nopeasti, vaikka itse muistomerkki sijaitsikin yhden pellon päässä hieman hankalasti löydettävän ajoreitin päässä. Tuonne vievä ja sieltä pois tuova puolikaistaisesti asfaltoitu reitti [L] oli aika kehno esitys, mutta näköjään isommallakin bussilla ajettavissa.

Alkuun

She'ar Yashuv

Alla oleva kuva on otetty luoteesta kaakkoon, sen alapuolella oleva päin vastoin. Jokainen kivi kuvaa yhtä kuollutta, joita oli 73 kpl. Tuossa pyöreässä vesialtaassa oli laattoihin kaiverrettuja nimiä aivan vedenpinnan alapuolella.

Meko-onnettomuuden muistopaikka lännestä

Puron alapäästä näkymää altaalle päin

Muistopaikka idästä

Alkuun

Muistolehdon etuosa penkkeineen matalakasvuisten bambujen ja/tai kaislojen keskellä. Keskelle muodostui tuohon kellonaikaan auringon säteiden muodostama loistavan kirkas alue.

Muistolehdon etuosa

Muistolehto, joka näyttäisi omaisten ja vastaavien ylläpitämältä, edellisiä pienimuotoisemmalta paikalta.

Muistolehto

Yhteinen muistokivi tilannetta selventävine lasitauluineen näkyy vasemmalla ja osa ryhmästämme sen edessä, kuvaussuunta on suurinpiirtein pohjoiseen. Kuten kuvasta näkyy, ovat henkilöiden varjot tähän aikaan keväästä aika pieniä aamupäivän loppupuolella. Meille enemmän tai vähemmän pälvikaljuisille hankalaa aluetta päälakea polttavavan auringon suhteen..

Muistokivi tauluineen

Alkuun

Ja eikun vaan bussiin suuntana tiet #99 ja #90, Kiryat Shemona sekä hetken päästä Metulla Israelin ja Libanonin rajalla. Alla näkyy tien päässä kääntöpaikalla ollut portti pohjoisen suunnan puskurivyöhykkeelle, entisen lentokentän suuntaan. Tuosta jatkettiin vielä hieman länteen kunnes oli pakko palata Metullan ohi takaisin tulosuuntaamme.

Portti Libanoniin Blue-Linelle päin Irman kuva

Ajettuamme hetken tiellä #9977 ja sen ympäristössä nähtiin pätkä Blue Line:a YK-sotilaineen ja ajoneuvoineen, teiden korkeimmilta kohdilta ajoittaisia pilkahduksia suurinpiirtein suomalaisten nykyasemiin päin ja myöhemmin jo puretun OP-MAR:n rakennuksen paikalla ollut, nykyinen päivä-OP YK-lippuineen.

Tuhottu OP ja menetetty suomalainen tarkkailija Irman kuva

OP Khiamin sijaintipaikka kartalla UNTSO:n 60-vuotis PDF:sta kopioidut kuvat  Copyright UNTSO / "untso_60_anniversary.pdf".

OP Khiam:n pommituksessa kuoli suomalainen YK-tarkkailija 25.7.2006. Tapahtumapaikka- ja muita tapahtumaan liittyviä tietoja: Golan Journal 108 [L], sivut 10-13. Vuoden 1956 jälkeen yhteensä 48 suomalaista rauhanturvaajaa on kuollut palveluksensa aikana.

Jonkun matkaa myöhemmin tiellä #886 eteemme aukesi alempaa laaksosta nousevan vaijerihissin yläpää.

Alkuun

Manara

Manaran kaapelihissin yläaseman näköalapaikalta oli koko itäpuolinen Hulen laakso nähtävissä edessämme, josta alla on yksi viipale laakson yli Golanin ylängön suuntaan. Edessä näkyvä kaupunki on nimeltään Kiryat Shemona, jota on pommitettu monta kertaa Libanonista ammutuilla Katjusha-raketeilla.

Nakymaa Manarasta suurinpiirtein koilliseen

Matka jatkui teillä #886, #899 sekä edelleen tietä #89 Naharyaan Välimeren rannalle. Korkeuserot olivat edelleen melkoiset ja käyttämämme tiet hyvässä kunnossa.

Paikallinen pikkubussin kuljettajamme oli luvalla sanoen varsin vauhdikas ajotyyliltään, joten maisemien vaihtumiseen ei pahemmin aikaa kulunut. Jarrupaloja ja renkaita todennäköisesti enemmän. Pikkubussin polttoainetäydennys piti tehdä kaukana Naharyan ulkopuolella syystä tai toisesta, mutta ei siihenkään operaatioon kovin pitkään mennyt. Mitä nyt autonsa varashälytin (takaoven avaamisenesto?) järjesti hänelle hieman äänekästä lisäohjelmaa ennen liikkeellelähtöä.

Alkuun

Naharya

Naharyassa pidettiin lounastauko keskustan pienessä kebab- ja pizzabaarissa. Eipä ollut kehumista sen puljun tuotteissa mutta nälkä siirtyi eikä Jallakaan (vatsatauti ja ripuli) iskenyt.

Rantanäkymässä Max Steinmez-kadun päästä pohjoiseen eli Rosh Hanigraan ja Libanoniin oli enemmän iloa. Ja muistikuvia meistä monilla. Rannan uimakieltoon oli syytä todistetusti hengenvaarallisten virtausten vuoksi.

Rantaa pohjoiseen

Aikaa ei ollut enää liikaa ennen illan saapumista, joten Akko linnoituksineen jäi tällä kertaa väliin tietä #4 etelään päin ajaessamme.

Seuraava kohde oli Nasaret, jonne tiet #79 ja #700 veivät HaGalil- ja edelleen Paulus HaShishi-kadulle.

 Alkuun

Nasaret

Nasaret on sokkeloinen ja useille kukkuloille sekä niiden välisille rinteille levittäytynyt kaupunki, jonne aamu- tai iltapäiväruuhkassa sattuessaan kannattaa varautua jyrkkiä rinteitä ylös-alas mateleviin autojonoihin. Seurasimme yhdessä alamäessä miten vaikeata hälytysajossa olleen ambulanssinkin oli niitä ohittaa. Korkeuserot olivat melkoiset, GE:n mukaan alimman ja ylimmän maastonkohdan välillä yli kaksi sataa metriä.

Vaikka jonoissa ilmastoidulla pikkubussilla liikkuminen ja matkustaminen ei sinänsä ollut pahakaan rasti, niin ajaessaan kännykkään puhuminen oli. Autokuskimme puhui puhelimeensa kun vastaan tuli kahdella etupyörällä varustettu, Piaggio-merkkinen poliisiskootteri sinivilkut päällä. U-käännöksen jälkeen kyseinen virkamies pysäytti automme, avasi takalaukun, kaivoi kansiot esiin ja kuskin niskan punoituksesta päätellen varmaan antoi myös välittömän palautteen eli haukkui hänet pystyyn.

Poliisi laskuttaa taas.

Maksettavaa tuli kuulemma yli kaksisataa euroa = keskimääräisen israelilaisen kuukausipalkan kymmenesosan verran. Noh, hellyimme sen verran että päivän lopuksi kuskille luovutettiin autossa kiertäneen keräyshatun sisältö.

Muutakin nähtävää sieltä löytyi, kuten paikallinen suk ja läheinen Marian Ilmestyksen kirkko (GE:ssa"Basilica of the Annunciation"):

Kirkon esite Copyright belongs to the plaque maker/owner.

Näkymä kyltin esittämän kirkon etupihalta oikeasta alanurkasta. Sivulla ja takana on monessa kerroksessa olevan kompleksin vanhoja osia näkyvissä, eikä tuon fasadin uudelleenrakentamisestakaan ole kulunut vielä älyttömän pitkää aikaa. Maaperä ei täälläkään ole aina sitä stabiileinta mallia.

Kirkon pihalla

Alkuun

Tuosta oikealta sisään mentäessä molemmin puolin vastaan tulleet sivuovet olivat vähän normaalia jyhkeämpiä ja viimeistellympiä, eikä noissa alempana näkyvissä mosaiikki- ja kivitaulutöissäkään ollut valittamista.

Ovi 1  Ovi 2

Ulkona olevia tauluja Marian kirkon pihalla

Ja pois, suuntana ensin kaupunkiintuloreitti ruuhkineen, sittemmin Tiberiaksen hotelli illallisineen.

Iltaa istuttiin monille tutussa illanviettopaikassa (Big Ben) rantaan vievällä Ha Yargon-kadulla. Hintataso oli varsin maltillinen eikä pöytälaskun pieni ylimääräinen pyöristys "yllättäen" ylöspäin ollut siihen puuttumisen arvoinen. Monta aiemmin auki ollutta illanviettopaikkaa kun oli jo kauan aikaa sitten päättänyt toimintansa muun muassa Genesaret-järven rantaa hipovalla kadulla.

Hotellin baarista haettiin vielä yömyssy ja se päivä oli siinä.

Alkuun

Päivä 3. Tutustuminen Golanin ylänköön


22.3.2016. Tiistai.

Valkoinen on pääsääntöisesti myötäpäivään kiertävä ajoreittimme ja oksat siihen liittyviä pysähtymispaikkoja.

Ylimpänä oikealle on panssarimuistomerkki El-Rum:n vieressä, sen alapuolella Spy Hill:n takana toinen nyppylä nimeltään Mt. Bental ja kaakkoon päin ajettaessa (oksa Generaret-järveen päin) on luonnonpuisto Gamla vesiputouksineen. Pari pientä vastaavaa loppupäässä, kulkusuuntaan nähden oikealle ovat järvimaisemien katsontapaikka ja vanha tuhottu bunkkeri Genesaret-järven eteläpäässä.

Golanin kierros Copyright Google Earth

Punainen soikio oikeassa reunassa suurinpiirtein Genesaretin yläosan tasolla on Afrikkaan yltävän Wadi Ar Raqqad-hautavajoaman yläpää.

Siihen kohtaan liittyviä kuviani löytyy neljä Panoramion linkistä [L], jossa kuvan alla oleva nuoli vasemmalle vie kuvissa eteenpäin. Samassa nipussa oleviin, allekirjoittaneen kaikkiin UNDOF-tagilla merkittyihin kuviin on linkki Camp Ziouanin portin kohdalla.

Tiberiaksesta lähdettiin aluksi pohjoiseen teille #348 ja #90 nokka kohti eilisiä maisemia, mutta ennen Kapernaumia rinteeseen kipuamisen sijaan jatkoimme tiellä #87 Generaret-järven pohjoisrantaa koilliseen päin. Kapernaum jäi oikealle puolelle tien ja rannan väliin.

Golanin ylängöltä vettä Genesaret-järveen tuovan joen ylittänyt teräspalkkisilta oli korvattu lähelle rakennetulla nykyaikaisella betoni-vastaavalla, jolloin myös vanhalle sillalle vievä yli sadan asteen mutka oli oikaistu. Emme tällä kertaa lähteneet tielle #888 eli suoraan Had Nesin suuntaan Golanin ylängölle vievälle, vaan koillisemmaksi tielle #9088, suuntana Qatsrin. Sille samalle tielle, jossa 1980-luvun puolivälissä muuan suomalainen Camaro-kuski testasi israelilaisen Merkava-panssarivaunun telaketjun kestävyyttä törmäämällä siihen vähintäänkin rajoitusten mukaisella nopeudella (lopputulos M 1 - C 0, [L] ja [L], ei pahempia henkilövahinkoja).

Alkuun

Qatsrin

Qatsrin karttapohjalla Copyright Google Earth

Tiennumero 9088 kohdalla oleva punainen ympyrä paikallisen teollisuusalueen risteyksen yläpuolella osoittaa paikkaa, jossa pääsimme ensin tutustumaan Golan Heights -aiheiseen "4D"-elokuvaan jossa suurehkon auditorion kaarevat etuseinät peitti suuri näyttö, tilassa oli kunnollinen äänentoisto, niskaan saatiin ajoittain puhaltavaa tuulta ja vesipisaroita ja myöhemmin takahuoneessa alueen 3D-pienoismalliin, jossa kuultiin erilaisilla valoilla täydennetty englanninkielinen esitys alueesta sen päätapahtumineen.

Multimediaesitysten yhteishinta oli 22 ISL henkilöltä. Lisätietoja: [http://www.magic-golan.co.il/28111/The-Movie]

Toinen ympyrä vasemmalla suuremman asutuskeskittymän kohdalla on merkki monelle tutun Elin edelleen ylläpitämästä Hopeakaupasta, jossa pysähdyttiin paluumatkalla ostoksille ja lähibaareihin lounaalle.

Näköalaa Mt. Hermonin päältä Golanin ylängölle, kuvaussuunta on etelään. Syyria on kuvassa vasemmalla puolella (noin 1/4-osa alueesta) hieman leveämpänä valkomustana viivana näkyvän rajalinjan vasemmalla ja Israelin hallitsemat alueet oikealla. Eilisestä kierroksesta tuttu laakso on kuvan oikeassa reunassa näkyvää alavampaa aluetta ja Genesaret-järvi oikealla takana oleva tasainen musta pinta. Ilkka täydentää opastusta valo- ja englanninkielisen ääniesityksen edetessä.

Golanin ylänkö Mt. Hermonin päältä katsoen Copyright belongs to the "3D-map" maker/owner.

Alkuun

Kuvaussuunta on länteen. Tiberiaksesta tuleva tie kulkee kuvan vasemmasta ylänurkasta eli Genesaret-järveltä kuvan keskelle. Keskellä hieman taaempana ovat Spy Hill isompana vasemmalla ja Mt. Bental heti sen takana oikealla. Oikealla kuvan ulkopuolella pohjoisessa on Hermon-vuori ja siitä Välimeren rannan suuntaan Libanon. Kuvan keskellä rajan mutkan vasemmalla puolella on Camp Ziouani ja oikealla Quneitran rauniokaupunki. Kaksoisviivalla esitetty raja kulkee niiden välissä ensin oikealta alempaa nousten kuvan keskelle, sitten pätkä vinosti alavasemmalle ja siitä edelleen lähes suoraan vasemmalle. Edessä hieman enemmän vasemmalla, rajan pohjoispuolella puolella näkyy nyppylän laen peittävä tuulimyllyrivi.

Golanin ylänköä idästä, Quneitra ja rajaa Copyright belongs to the "3D-map" maker/owner.

Väritys on esityksen senhetkisen esitystilanteen mukainen ja korkeuserovaikutelma samalla aika hieno.

Jos käytte tuolla päin ja alueen tapahtumat kiinnostavat vähääkään, niin suosittelen poikkeamaan sekä elokuvassa että tutustumassa hieman isokokoisemman maastolaatikon sisältöön sitä hyvin tukevine esityksineen. Esitysten aikataulu kannattaa huomioida paikan päällä.

Matka jatkui tietä #91 pohjoiseen. Kuten näkyy aikaisempi Quneitraan päin vienyt "kärrypolku" on vaihtunut leveään, todella hyväkuntoiseen tiestöön. Samanlaista oli tuollapäin muuallakin pääreittien varrella. Ja edelleen siellä-täällä myös pieniä varuskuntia vaunuineen ja välineineen A-linjan länsipuolella.

Näkymä Ziwaniin vievältä tieltä

Juuri ennen Ein Ziwan -kibbutsia käännyttiin luoteeseen vievälle pikkutielle #9881 ja seuraavasta T-risteyksestä oikealle tie #959:lle, josta edelleen käännös oikealle Merom Golan -kibbutsin suuntaan, sekä viimeiseksi nykyään heidän hallinnassaan olevan Mt. Bentalin huipulle. Se oli aikoinaan israelilaisten sotilaskäytössä ollut asema ja sikäli suljettu paikka useimmilta ulkopuolisilta.

Alkuun

Mt. Bental

Kuva etelään. Tulo- ja vasemmalle nyppylöiden väliin suuntautuva jatkoreittimme menivät tuon kiertoliittymän kautta. Valitettavasti päivä oli melkoisen usvainen vielä tuossa vaiheessa.

Mount Bental ja kuva parkkipaikalle eli etelään päin

Kuva itään Quneitraan, Camp Ziouaniin ja Spy Hillin (lienee EWS) alarinteelle päin. Ajoreittimme noudatteli jatkossa tuon kuvassa näkyvän hylätyn parakkikylän ja sen takana olevan lahjoitussairaalan raunion kohdalta suurinpiirtein lounaaseen menevää tietä #98.

AOS ja Quneitra

Kuva pohjoiseen UNTSO:n päivä-OP:n (Observation Post) vierestä. Edessä horisontissa on Mt. Hermon lumipeitteisine huippuineen ja sen takana vasemmalla Libanon, Syyrian jäädessä enemmän oikealle.

Mt Bentalilta Mt Hermonille

Seuraava kohteemme eli panssarivaunumuistomerkki sijaitsee Mt. Hermonin edessä näkyvän, oikeanpuoleisen nyppylän edessä olevassa puistikossa. Kyseinen kaiveltu rinne erottuu matalahkona punertavana renkaana kyseisen nyppylän alaosassa, Hermonin lumisten huippujen keskivaiheilla.

UNTSO on perustettu 29.5.1948, vain hieman myöhemmin kuin Israel ollen siten pisimpään voimassa ollut YK:n yhtäjaksoinen missio tähän päivään mennessä. Sen päämaja sijaitsee Jerusalemissa. Sen nimi muodostuu sanoista United Nations Truce Supervision Organisation, eikä joidenkin koiranleukojen markkinoima United Nations Travelling and Shopping Organisation..

Alkuun

Päivä-OP:n monikansallinen tarkkailijaryhmä (UNTSO, Team Eagle, OGG-T) tarkkailupisteellään. Vielä ei tarvittu helle- tai sateensuojaa vasemmalla olleen sheltterin (pommi- ja sirpalesuoja) edustalla näkyvän betonisen sirpalesuojan yläpuolelle. Naapurista kuului normaaleja suurempikaliberisten putkien lähtöääniä ja ylempää eteläiseltä taivaalta suihkumoottoreiden ujellusta. Rauhallista oli tällä hetkellä johon tosin ei kannata liikaa tuudittautua, mutta ei siitä puolesta tässä sen enempää.

Kiitos pikaisesta maisemaopastuksesta ja juttutuokiosta, rutiinista päätellen emme olleet ensimmäisiä heidän työpisteessään kohtaamia turisteja. Vaikka emme olleetkaan liikkeellä ilman Ilkan ennakkovalmisteluja hänellekin hyvin tuttuun organisaatioon päin.

UNTSO Daytime Observation Point Vesa Harjula

Sheltterin vieressä oleva baari jota tarkkailijat pyrkivät pitämään hengissä turistikauden ulkopuolellakin. Tuotevalikoima oli asiallinen ja yläkerran vessat kunnossa.

OP:n miesten vakiokahvila

Alkuun

El-Rum

Ilkalla mielessä ollut panssarivaunumuistomerkki löytyi välissä olleen pienen tieremontin takaa:

Panssarivaunumuistomerkki kartalla Copyright Google Earth

Parkkipaikan puolelta otetussa kuvassa suoraan edessä on Loitontamisvyöhyke (Area Of Separation = AOS) ja taaempana Syyria. Quneitran rauniokaupunki jää oikealle puiden taakse, vasemmassa reunassa lähes horisontissa lienee uudempaa Quneitraa. Alueella järjestettäneen erilaisia juhlia sivummalla olleiden lukuisien pöytä-tuoliryhmien ja läheisen, Syyriaan päin avautuvan amfiteatterin perusteella arvattuna.

PSV-muistomerkki, Golan Heights

Centurion ja T-62 piilossa sen etupuolella ns. tappituntumalla. Monen muunkin nyppylän päällä oli vanhoja vaunuja putket ja piiput tiukasti itään päin suunnattuina.

PSV-muistomerkki, Centurion ja T60-vaunut vastakkain

Perskuta että tuolla oli vielä ajoittain viileätä auringonpaisteesta huolimatta, maanpinnan korkeus oli GE:n mukaan luokkaa 1000-1100 metriä merenpinnan yläpuolella. T-paita ja shortsit eivät ihan vielä pärjänneet varsin vapaasti puhaltaneen tuulen jäähdyttävälle vaikutukselle.

Alkuun

Camp Ziouani

Ziwanin edustan uusi näköalapaikka oli tehty lähelle entistä hiekkalevikettä hieman pohjoisempana. Camp Ziouanin vinosti oikealle ylös ohittavaa, kapeampaa tietä hieman pidemmälle pohjoiseen sijaitsee kolme tarkastuspistettä (A-puoli, YK ja B-puoli) peräkkäin, ennen kuin Quneitran kaupunki Syyrian puolella olisi jalkojen alla. Ymmärtääkseni ylitykset tuosta suuntaan tai toiseen eivät tällä hetkellä ole mahdollisia. Vasemmalla alhaalla on kibbuts Ein Ziwan.

CZ:n kartta Copyright Google Earth

Alemmassa kuvassa näkyy suomalaisten muun muassa 1980-luvulla YKSV xx - yy / EHK:n puitteissa [L] asuttamasta Camp Ziouani-nimisen alueen eteläpäästä, joka ajan, tilanteiden ja isäntinä kulloinkin toimineiden maiden vaihtuessa on muuttanut reilusti ulkomuotoaan sekä rakenteellista sisältöään. Turvallisuustasokin näyttäisi olevan aivan eri luokkaa esimerkiksi meidän tuollaoloaikaamme verrattuna. Aika aikaansa kutakin: viestimiesten asuttama alueen eteläpää [L] [L] Suomi-radioasemineen ja parit HF-antennit mastoineen [L] näyttävät puretulta, keskellä palovesialtaan vieressä ollut 60-metrinen masto [L] [L] on korvattu matalammalla vapaasti seisovalla, suomalaisten puoliskon portti [L] kuvan vasemmassa reunassa on suljettu ja kulku alueelle tapahtuu leirialueen pohjoisreunasta, entisestä kanadalaisten puoliskon portista [L], rajalla olevan A-portin läheltä.

Camp Ziouani

Panoramiosta löytyviä vanhoja UNDOF-kuviani voi selailla täällä [L]. Panoramiosta samalla tagilla hakemalla löytyy paljon lisää monien muiden siellä palvelleiden henkilöiden tallentamaa kuvamateriaalia.

Palattuamme takaisin Qatsriniin sen lännenpuolisen punaisen karttaympyrän kohdalle oli aika liikelounaan, joka toteutettiin kielimuurista huolimatta yhdessä paikallisten suosimassa kuppilassa. Tehina ja Hummus pitaleipineen sekä vihreine oliiveineen tekivät edelleen hyvin kauppansa paikallisen oluen kanssa.

Ruokailun jälkeen Irma kävi ostoksilla viereisessä hopeakaupassa ostoksilla. Eli on se sama hopeakaupan omistava mies, joka myi samassa kaupassa hopeaa jo 70-80 -lukujen kuluessa. Kävin häntä itsekin tervehtimässä mutta ihan satavarmaksi en tunnistamista väittäisi kumpaankaan suuntaan.

Alkuun

Gamla

Suunta itään teille #9088, #87 ja #808 kunnes luonnonpuistoon viittaava kyltti "Gamla Nature Reserve" tuli vastaan oikealla.

Sisäänpääsymaksu oli 25 ILS henkilöltä. Lisätietoja [http://www.touristisrael.com/gamla-nature-reserve/833/]

Reilun kahden kilometrin päässä vastaan tuli puomi maksupisteineen ja parkkipaikkoineen sekä niiden takana itse luonnonpuisto vesiputouksineen, lintujen seurantaan tehtyine katoksineen, näköalapaikkoineen, katsomoineen sun muineen. Valitettavasti olimme liian myöhässä alueen sulkeutumisajankohtaan nähden, joten meitä ei enää päästetty suuntaansa noin parikilometriselle Jalka-Paavolle (jalkapartioon) kanjonissa olleen vesiputouksen luo. Siksipä kävelimme vain lyhyen pätkän jyrkänteen reunalle ja toista reittiä takaisin, katso ote alueen portilla jaetusta esittelymateriaalista [L].

Vanhoja peruja Gamlan asujaimistosta Gamlan kyltti Copyright belongs to the plaque maker/owner.

Vulture Lookout ja näkymä lounaaseen. Jotain isoja lintuja siellä lenteli mutta mainostettuja korppikotkia emme havainneet tai tunnistaneet. Vissiin. Generaset-järven pohjoispää näkyy alhaalla vaaleampana alueena.

Gamla Lookout

Viereinen hieman alempana oleva huippu Ancient Gamla [L] on ollut asutettu ja jonkin verran linnoitettu aikoinaan. Siihen liittyen vasemmalla olevalla tasanteella (Gamla Lookout) oli sitä vastaan käytettyä roomalaisten aikaista sotakalustoa.

Gamlan viereinen kukkula

Gamlan katapultin tietoja Copyright belongs to the plaque maker/owner.

Vähän matkaa etelämpänä Eliadin alapuolelta kääntyy Genesaretille vievä tie #789, jonka varrelta on tallessa yksi vanha valokuva [L].

Alkuun

Mevo Hama

Susita Nature Reserve ohitettiin nopealla pysähdyksellä. Muun muassa Ein Gev -kibbutsi näkyi hyvin vajaan neljän kilometrin päässä Genesaret-järven rannassa tuolta Peace Vistan pihalta. Ja sama (vanha) näkymä kibbutsilta tänne ylöspäin [L]. Tuosta olisi päässyt vasemmalle alamäkeen laskeutuen vaikka rantatielle saakka, mutta kellon lähennellessä iltaviittä oli sekin viisainta jättää toiseen kertaan.

Ein Ged päältä

Hetken ajon päästä tehtiin vain reilun kilometrin jaloittelulenkki vanhalle syyrialaisten betonirakenteiselle, matalan pilleripurkin näköiselle pesäkkeelle (lev 32.713528, pit 35.649162), joka alla olevaa alavampaa maastoa riittävästi häiriköityään joutui itsekin maaliksi ja lopetti toimintansa jäljistä päätellen aika äänekkäästi.

Alkuun

Hamat Gader

Väliotsikon mukainen paikka näkyy alhaalla laakson pohjalla. Tuolla oli niitä alligaattoreita sun muita, joita ei tälläkään kerralla tullut käytyä katsomassa.

Serpentiinitie oli todennäköisesti vaatinut uhrinsa jo useampaan kertaan muutaman autoromun oltua alemmilla rinteillä mikä missäkin asennossa ja kunnossa. Aivan laakson pohjalla olleen joen yläpuolella näkyi myös jo tasaisen ruskeaksi ruostunut rautatiesilta ja vain hieman etelämpänä toinen vastaava.

Seuraavassa kuvassa näkyy miltä pienelle alueelle rinteeseen tehty, vielä melkein sataviisikymmentä metriä korkeuseroa sisältävä serpentiinitie näyttää maastossa mutkassa olleen isohkon pesäkkeen reunalta alamäkeen kuvattuna (lev 32.688291, pit 35.649995). Kuvan mutkassa hieman alempana näkyy myös vanha syyrialaisten tai jordanialaisten aikainen betonisuoja, jonka vierellä tämäkin [L] kuva on vanhemman, nykyistä kapeamman tien aikana otettu. Oikealla näkyy pieniä punaisia kolmioita hieman täydellisempi varoituskyltti merkitsemässä aluetta, jonne ei tosiaankaan ollut menemistä. Samoja aitauksia, kylttejä ja merkkejä tuli vastaan kaikilla käymillämme maaraja-alueilla.

Golanin ylänkö, eteläpää, serpentiiniä Miinakentän varoituskyltti piikkilangan keskellä

Vanhat näkymät yllä näkyvän serpentiinin alapäästä ylös [L] ja Genesaret-järven eteläpäästä pohjoiseen [L].

Lopuksi palattiin Tiberiakseen.

Ilmaiset (ip-)puhelinsoitot suoraan huoneesta kotisuomeen ilmeisesti onnistuivat täältä, ainakin niin oli mainittu huoneen puhelimen viereisessä lapussa.

Meille monille tuolla palvelleille tämä taisi olla yksi reissun odotetuimmista päivistä, onneksi kelikin oli suosiollinen koko reissun ajan. Päivien asettaminen paremmuusjärjestykseen ei sinänsä tuone suurtakaan lisäarvoa kokonaisuuden (porukka, ohjelma, järjestelyt, liikkuminen, sää, nähdyt paikat, jne) ratkaistessa enemmän, mutta kun yhteen viikkoon ei kaikki millään sovi niin antanee se kuitenkin edes jonkinlaisia havaintoja mitä lisätä ja poistaa seuraavalle reissulle.

Alkuun

Päivä 4. Lähialueella ja omaa aikaa Tiberiaksessa


23.3.2016. Keskiviikko.

Tänään oli halukkaille yhteistä ohjelmaa aamupäivällä, jonka jälkeen kukin saattoi tehdä mitä halusi.

Alkuun ajettiin kuvan vasemman reunan punaisen soikion, Druusien pyhän paikan kautta toisen soikion maisemiin ylös Kuiskausten solan huipulle ja lopuksi palattiin Kfar Hittimin jälkeisen T-risteyksen kohdalta kävellen alas rannalle. Kuvan alareunan paikkatieto on Nebi Sueibin kohdalta.

Lyhyt päivä ja vapaata aikaa

Ja pakkohan tuota entistä Finnvillaakin oli käydä katsomassa päivän aluksi, ennen Tiberiaksesta poistumista. 

Entinen Golanin porukoiden vapaa-ajanviettopaikka

Aika monta vihreää pakkastakkia, tupakkitoppaa, Raybania ja muuta irtaimistoa taisi lähteä ohikulkijoiden mukaan kadun varteen pysäköityjen valkoisten UN- ja yksityisautojen rikotuista ikkunoista..

Alkuun

Nebi Sueibi

Tiberias jäi taakse bussin siirryttyä tielle #7717, joka vei Kfar Zeitimin lounaispuolelle Druusien pyhään paikkaan nimeltä Nebi Sueibi, Hittimin Sarvien juurelle. Portilla kysyttiin matkustajien kansalaisuutta ennen kuin puomi avautui.

Nebi Sueibi, Druusien pyhä paikka

Kuiskausten solan profiili näkyy kuvassa kauempana oikealla Genesaret-järveä vasten. Kuvauspaikalta hotellille on suoraan matkaa vajaa yhdeksän ja tuonne seuraavan kohteen oikeanpuoleiselle harjanteelle viisi kilometriä.

Näkymä samasta kohtaa päinvastaiseen suuntaan. Valkoisen kupolin alla olevaan huonetilaan pääsi ainoastaan paljain jaloin ja paikan päältä saatavaan, paljaan ihon sekä pään peittävään viittaan pukeutuneena. Sanotaan että Mooseksen appi Jetro on haudattu tuonne.

Sisäpihan suuntaan. Historiaa valottava laatta seinältä Copyright belongs to the plaque maker/owner.

Alkuun

Arbel

Seuraavana oli vuorossa siirtyminen Arbel-vuorelle Huutojen eli Kyyhkys-laakson kaakkoispuolelle.

Sisäänpääsy oli 25 ILS henkilöltä. Lisätietoja [http://www.touristisrael.com/mount-arbel/2602/] Portilta saadun esitteen karttaosa löytyy tästä [L] linkistä.

Arbel ja kylttejä

Alhaalla näkyy tuttu tienpätkä monelle mutta tällä kertaa vähän eri näkökulmasta. Kyltin mukaisesti tuossa on Sea of Galilee Lookout:n tarjoamia maisemia Genesaret-järven pohjoispäähän ja Banaanisuoran jatkeella vaikkapa Metullaan tai Golanin ylängölle.

Arbel ja Banaanisuora

Kuiskausten sola, jossa kallion kyljessä ollut "linnoitus" sijaitsi kuvauspuolella mutta hieman enemmän vasemmalle. Mukavat ovat korkeuserot täälläkin, GE:n mukaan kuvaajan edessä on noin 330-metrinen pystysuora pudotus tuonne asfalttitien tasalle, vinomatkaakin noin 700 metriä. Kaiteita ei ollut kuin muutamissa katselupaikoissa.

Kuiskausten sola idästä

Tuon tapaisilla apuvälineillä jyrkän kallion kyljen piilopaikkoihin paenneet ihmiset savustettiin esiin/alas hyökkääjien toimesta.

Mallikappale kallion kyljessä olleen linnakkeen tuhoamisvälineestä

Alkuun

Tiberiaksessa kävellen

Paluumatkalla jäimme Irman kanssa bussista Tiberiakseen vievän kadun yläpäässä, josta kävelimme alas Genesaret-järven rantaan saakka. Matkaa oli vain rapiat kolme kilometriä.

Tässä on ensin muutama kuva miltä siellä aiemmin näytti. Eli parisen sataa metriä enemmän takaoikealta kuvattuna, joista yksi kuva noiden edessä näkyvien talojen paikoille [L] ja loput alemmaksi keskustaan: [L] [L] [L].

Ja sitten nykypäivään, eli merenpinnan taso T-risteyksestä laskettuna ensimmäisessä alamäen mutkassa.

Tiberiakseen laskeutuminen mäen päältä. Merenpinnan tasolla.

Tuota keltaista viranomaiskaistaviivaa(?) ei ylitetty kenenkään toimesta, joten kapealla hiekkaosuudella asfaltista oikealle pystyi kävelemään aika vapaasti. Silmät niskassa ja korvat höröllään, sen sijaan seuraavaa risteystä edeltävien puskien kierto ajoradan kautta vaati enemmän tarkkaavaisuutta.

Tällainenkin eteni kävelytietä ylämäkeen entisen Finnvillan risteyksen alapuolella. Hmm. Toivottavasti se ei eksynyt myöhemminkään ajoradalle saakka. Muutamissa kohdin oli kadunvarren reunapuiden väliin jalankulkukäytävän vierelle laitettu tekonurmeakin.

Lemmikki vai paikallinen

Näitä alkaa olla täälläkin. Eikä se Jukolakaan (aron miesten majoitus- ja ajanviettokämppä) liene sijainnut kovin kaukana? Kaima kyllä näytti sen paikan ja olen siellä kerran käynytkin, mutten enää muista oliko se heti tuossa takavasemmalla vai vielä hieman alamäkeen päin. Kadun vasemmalla puolella kylläkin.

Kiertoliittymä rinteessä Jukolan lähellä

Alkuun

Vähän alempana oikealla kadun varressa ollut kivipaasi kolaripyörineen näytti tältä. Vuosiluvut alla olleessa kyltissä olivat 1982 - 2005.

Muitakin muistomerkkejä löytyy

Rinteen puolivälistä näköala oikealle rinteeseen. Ilmastointi- ja jäähdytyslaitteiden myyjille sekä korjaajille tämäkin lienee mukavan työllistävää aluetta. Monilla katoilla oli myös lämpimän käyttöveden aurinkolämmittimiä. Iso uudehko kauppakeskus on tuosta keskeltä hieman vasemmalle, pätkän verran alamäkeen seuraavalle tasanteelle.

Tiberiaksen rinneasetusta

Vielä se tuokin bensa-asema oli hengissä (aseman nimi on kyltissä hepreaksi kirjoitettuna Paz, joka vääntyi yk-miesten suussa nimeksi "Alapatsi". Hieman rinteessä ylempänä oli toinen vastaava, "Yläpatsi"). Paikka jäi erityisesti mieleen kun Suzukin sivuseisontatuki unohtui erään tankkauksen jälkeen alas ja oli asfalttiin osuttuaan heittää moponi nurin ensimmäisessä vasemmalle kääntyvässä risteyksessä.

Tiberiaksen vanha tuttu bensa-asema

Alempana erään ravintolan parkkipaikalla muuan kollega sai kuulemma moponsa nurin tekemättä itse asialle mitään, kun sen jousikuormitteinen sivuseisontatuki pomppasi runkoa vasten jonkun paikallisen ottaessa luvattomat kylmät tyypit, tai tukea ohjaustangon väärästä päästä. Veneissä ja moottoripyörissä käytetty muovi oli jo silloin hinnoissaan. Bensan hinta oli 1,23 € per litra, sikäli kun tuon kyltin oikein tulkitsin.

Alkuun

Vanhan rantatien alkupätkän korvaava rinnereitti Tiberiaksesta pohjoiseen (Zefat ja muut) kääntyy tuosta vasemmalle. Alempana on myös toinen samalle tielle #348 vievä liittymä.

Tiberiaksesta uutta reittiä pohjoiseen

Rinteen alapäässä on sen viimeinen isompi risteys edessä.

Generaset-järvi, vanhan rantatien pää ja rantaraitin vielä toimivat, vanhat tutut ravintolat sijaitsevat seuraavasta risteyksestä vasemmalle. Hotellimme, ravintola Big Ben ja monet muut paikat ovat risteyksen sekä tuon vartiotornin takana. Kapeahko kauppakatu siihen liittyvine sivukatuineen sijaitsee risteyksessä oikealla olevan postin takana, vinosti oikealla. Se uusi suuri kauppakeskus jäi tuosta muutaman sata metriä taaemmaksi, hieman ylemmäksi oikealle.

Tiberias ja rinteen alapää

Elävää kuvaa ja ääntä sisältävän linkin, pituus 13 sekuntia, koko 10,3 Mt lataukseen voi mennä hetki aikaa [L]. Jos video liikkuu mutta ääntä ei kuulu, niin tarvittaessa lataa/tallenna tiedosto "Tiberiaksen_keskustaa.MOVlinkistä koneellesi ja kokeile toistaa se sieltä.

Rantaraittia etelään päin. Oikealla puolella on pitkään kiinni olleita ravintoloita ja muita paikkoja. Ulkona liikkujia on aika vähän, vaikka monien koristeellisesta pukeutumisesta päätellen pientä karnevaalihenkeä olikin jo ilmassa.

Tiberiaksen rantaravintoloita

Loppupäivä meni ympäristöön tutustuessa, postikortteja ja -merkkejä postin automaatista hakiessa, hetki myös parissa baarissa muun muassa tuon vasemmalla olevan katoksen kauimmaisessa päädyssä. Ja alempana tuossa poikittaisella kävelykadulla hotellin naapurissa.

Tippakylä ja BB kävelykadulla

Hyvin tarkeni ja aurinkosuojavoiteillekin alkoi olla jo todellista tarvetta. Nahka ei lähtenyt missään vaiheessa kokonaan muttei se kaukanakaan ollut.

Alkuun

Päivä 5. Kuolleen meren kautta Jerusalemiin


24.3.2016. Torstai.

Viimeinen aamu Tiberiaksessa.

Kun tiettyyn aikaan siirsi matkalaukkunsa huoneen ulkopuolelle niin piccolot hakivat ne varten suoraan ala-aulaan odottamaan bussiin nostoa. Siihen ne nostettiin vasta sitten, kun kunkin laukun omistaja oli käynyt kertomassa mikä niistä oli juurikin hänen omansa. Eivätpähän unohdu huoneisiin tai muuten häviä lähtöhässäkässä. Aikataulullisesti tuo tapahtui normaalia aiemmin syystä että viereinen katu tultaisiin sulkemaan muulta liikenteeltä myöhemmin alkavien julhallisuuksien vuoksi. Liian pitkään nukkuminenkaan ei onnistunut kun kaikille matkalaisille oli tilattu puhelinherätys.

Sen verran olivat tuossa hotellin toisessa ravintolassa panostaneet lisää asiakkaiden viihtymiseen (tai luultavammin unohtaneet ikkunan raolleen), että aamiaissalissa päidemme yläpuolella lenteli hetken edestakaisin sirkutteleva pääskynen. Esteettisesti hieno mutta hygienisesti ehkä vähemmän, tosin liiasta siisteydestä ei pidemmän päälle liene kuin haittaa. Keski-ikä nousi aika korkealle salissa olleessa joukossa.

Viimeinen aamiainen Tiberiaksessa

Kävellessämme kauempana oleviin busseihin päin tuli kohdalle pari komeasti kiiltävää hevosta odottamassa työpäivänsä alkua. Ruskea vastaava on lonkkalevossa peräkärryn oikealla puolella.

Musta vasemmalla, ruskea oikealla puolella kuljetuskärryä

Osa matkalaisista pääsi hieman reippailemaan matkatavaroidensa kanssa ennen Aviv-hotellin vieressä odotelleille busseille pääsyään. Genesaret-järvi on vieressä oikealla.

Tiberiaksen keskustaa aamulla

Alkuun

Koska kyseessä oli Toiviomatkojen bussi niin aamu aloitettiin lyhyellä aamunavauksella rukouksineen ja yhteislauluineen heti tielle #90 päästyämme. Toinen vastaava kohdallemme osunut tilaisuus oli viimeisenä yhteismatkapäivänä Jerusalemin länsipuolella.

Tämänpäiväinen reitti näkyy alla olevassa kartassa.

Tuon punaisella viivalla (1949 Armistice Agreement Line) erotetun alueen rajalla seurattiin liikkujia ainakin jossain määrin ja jonkun matkaa siitä etelään pysähdyimme ns. huojennus- ja virkistystauolle paikalliseen tienvarsikylään. Ei ihan uusinta mallisarjaa eriöiden vesikalusteissa mutta ei pelkkää reikääkään lattioissa. Ja naisten puolelle oli jälleen pidempi jono. Kahvi oli paikallaan ja kylmiä vesivarastojakin hyvä tilaisuus täydentää, ellei sitten ostanut euron kolikolla puolen litran vesipulloa autokuskin omasta vesipullovarastosta. Kuskit tekivät pientä lisäbisnestä niiden myynnillä.

Alhaalla näkyvien tienumeromerkkien "90" ja "65" välissä näkyvä oksa vei Johannes Kastajan kastepaikalle, Kuolleen meren rannalla näkyvä paluumatkan uimapaikalle ja siitä etelään aina kuvan ulkopuolelle jatkuva Mizpe Shalemin luona olevaan Ahava Visitors Centeriin. Loppumatka uimarannan jälkeen vei nopealle maisemakierrokselle Öljymäen suuntaan ja hetkeä myöhemmin Jerusalemin keskustan toiseen Leonardo Jerusalem-hotelliin.

Tiberiaksesta Jerusalemiin Copyright Google Earth

Jordanian rajan suuntainen, tien #90 viereen rakennettu ja monin tavoin valvottu aita ilmaisimineen sekä ilmaisukenttineen näytti bussin ikkunasta vauhdissa napattuna tuolta, ilman liian tarkkoja yksityiskohtia. Muun muassa piikki-, Nato- ja ilmaisinlankaa riitti paikan mukaan moneen tasoon ja kerrokseen. Miinoista varoittavia kolmioita ei tuossa näkynyt mutta niitäkin varmasti löytyy hieman kauempana tien varrelta. Maiden välinen rajalinja kulkee tuolla Jordan-joen keskiviivalla.

Raja-aitaa Jordaniaan

Yhdessä vaiheessa ylitsemme lenteli peräperää ja matalalla useita ikäänkuin alkeiskoulutus-, lannoitus- tai myrkytyskoneita. Hitaita yksimoottorisia potkurikoneita kuitenkin.

Alkuun

Qaser El-Yahud

Johannes Kastajan kastepaikan koordinaatit N82

Johannes Kastajan kastepaikaksi kerrottu alue Jordan-joella näytti tältä, ensin kuvaa tulosuuntaan tien #90 suuntaan. Vierailun hinta 10 € / henkilö.

 Johannes Kastajan kastepaikaksi väitetty paikka itään Alueen_kyltti Copyright belongs to the plaque maker/owner.

Ja sitten Jordanian suuntaan; kuten hyvin näkyy ei välimatka sinne ole suuren suuri. Eikä joen vesi helposti kastautumaan houkuttelevan väristä.

Kastepaikka ja Jordanin läheisyys Valkoinen kyyhkynen kastepaikalla

Kuvaajan vasemmalla puolella katoksen varjossa oli puolenkymmentä mies- ja naissotilasta varusteineen, joista oppaamme kertoi etukäteen että he yleensä suostuvat hanakasti turistien kuvapyyntöihin. Näköjään, tarvittavine ryhtiliikkeineen ja kuvausasentoineen. Oikealla näkyvä kesyhkö valkoinen kyyhkynen tepasteli ajoittain heidänkin jaloissaan symboloimassa ties mitä. Tai kerjäämässä sapuskaa..

Alkuun

Kuollut meri

Seuraava kohteemme näytti tältä. Ajoimme kuvassa näkyvän ranta-alueen puoleen väliin saakka ennen kääntymistämme takaisin pohjoiseen:

Kuolleen meren kartta Copyright Rami Meroz

Samalla tuosta näkyy myös päivän loppupäivän ajon karkea reitti Jerusalemin suuntaan (tiet #90-1-60 ja lopuksi keskustan kiemurat päälle).

Kuolleen meren rannoilla silmiin pistävintä oli veden pinnan alentunut taso 80-luvun puoliväliin verrattuna [L], nykyään se on todella alhaalla. Kasvaneen jokiveden kulutuksen johdosta aiemmin 76 km pitkä sekä 18 km leveä järvi on kutistunut noin 30 % ollen kooltaan enää 50 km x 16 km. Vuoteen 2050 mennessä sen paikalla lienee vain suola-aavikkoa, ellei tulevan veden määrää saada kasvatettua tavalla tai toisella. Paljastunut ranta on monessa paikassa, veden kannatuksen poistuttua sekä maan kuivuttua, romahtanut kasaan ja monet niin syntyneet pienet tai isommat reiät täyttyneet vedellä. Varomaton rannalla liikkuminen voi olla vaarallista jos on niin huono tuuri, että tallaa muiden huomaamatta romahtamista odottavan onkalon katolle. Karstivajoama taitaisi olla se kuvaavin sana.

Kuollut meri ja risteys

Tiekylteistä muutama metri enemmän oikealle oli laajahko pressukatos, jonka kulmassa joku ikivanha sympaattisen näköinen pakettiautovanhus toimi tarkastuspisteen kahviona.

Noin 370 metriä korkeammalla eli noin merenpinnan tasolla sijaitsevaan Metsoge Dragot:iin = Metsuke Deragot:iin vievä risteys on kuvaajan takana vasemmalla; heti tästä oikealla on kaiken liikenteen tarkastava valvontapiste. Mineral Beach on kuvaajan takana kauempana.

Alkuun

Mitspe Shalem

Vajaan viiden kilometrin päässä tarkastuspisteeltä oli seuraava pysähdyspaikkamme, Ahavan Kuolleen meren kauneustuotteiden esittely-, pakkaus- ja myyntipaikka. Esittelyn jälkeen noin puolisen tuntia myöhemmin kahvit, patongit ja muut kahvilan myymät virvokkeet oli nautittu, tärkeimmät Kuolleen meren tuoteostokset tehty, paperikassit sullottu bussiin ja matka jatkui takaisin pohjoiseen. 

Bussin keulaa Ahavan pihalla

Kuten tunnettua täälläpäin ei sada ainakaan liian usein. Mutta kun kerrankin sataa, niin maaperä ei pian ime eikä muutenkaan hiljennä veden liikettä kuin nimeksi. Sen jälkeen tarvitaan tällaisia järjestelyitä jotta ylhäältä alas ryöppyävä vesi ja sen mukana liikkuva kiinteä maa-aines eivät niin helposti veisi kaikkea vastaansa tulevaa mukanaan. Kuva on napattu liikkuvan bussin ikkunasta, mutta idea selvinnee kyllä. 

Tulvauoman rakennettua alajuoksua

Aikoinaan kauempana Eilatin suunnalla Negevin autiomaassa vastaavat rakennelmat olivat kevyempiä, lähinnä tulvauoman pohjan kautta virtaussuunnan suhteen poikittain meneviä, sementoituja ajokaistoja. Ukkossateen alkaessa valua alaspäin ei niissäkään kannattanut liikaa kuhnia, saati sellaiseen ylipäätään enää ajaa.

Alkuun

Neve Medbar

Uimaankin oli pääsy Kuolleen meren pohjoispäässä, jossa oli oheisen kartan mukaan neljä erillistä rantaa tarjolla. Tämä lienee se Toiviomatkalaisten kartalle merkityistä toiseksi eteläisin eli Neve Medbar (lev 31.757236, pit 35.503585, - 412 m meren pinnan tasosta). Uimapaikan käyttö siihen liittyvine palveluineen maksoi 10 € henkilöltä, kun mukaan muuten lähteneet selvisivät sisäänpääsystä ilmaiseksi - rantabaari oli tosin oma lukunsa. Makea pesuvesi lienee kortilla ja kallista, eikä tuollaisen keitaan teko saati ylläpito ihan ilmaista liene.

Rantaviivalta kuvassa oikealla reunalta löytyi pehmeitä kohtia, joista kukin saattoi levittää pintaansa mineraalipitoista mustaa mutaa. Uima-asun alle sitä ei välttämättä olisi kannattanut ainakaan suuremmissa määrin levittää päätellen eräistä rannan makeavesisuihkujen alta poistuneista henkilöistä; no onneksi hieman ylempää löytyivät kunnolliset pesu- ja pukeutumistilat tarkempaan puhdistautumiseen. Jordania näkyy vastarannalta. Tuo ranta lienee maapallon alin kuiva kohta ainakin tällä hetkellä.

Kuolleen meren pohjoispäässä oleva uimapaikka

Hyvinhän tuo kymmenen kertaa Välimerta suolaisempi, noin 33-prosenttinen suolavesi kelluttaa, mutta saatuja ohjeita kannattaa noudattaa muun muassa vatsahuuhtelu- ja avohaavojen tai silmien todellisen kirvelyvaaran vuoksi. Ja jotkut jalkapohjien suojatkin kannattaisi olla saatavilla ennen pohjaan saostuneen, terävän suolakentän yli takaisin rannalle kahlaamista. Toisaalta jalkapohjien uudet haavat puhdistuivat kuulemma hyvinkin nopeasti.

Hyvin kelluttaa

Koska tuo on jo aiemmin kokeiltu juttu niin minäkään en viitsinyt mennä enää veteen saakka. Sitä paitsi taaempana rinteessä oli enemmän varjoa, hyvää meidän ikäisille sopivaa pop- ja rock-musiikkia sekä erilaisia virvoittavia juomia. Ja jäätelökin oli kahvin ohessa hyvää, sanoivat.

Varjossa rantabaarissa

Pekka taisi monen reissusta kotiin jääneen harmiksi laittaa tuoltakin pätkän musiikki- ja lähimaisemapitoista kännykkävideota "YK/NATO & EU-rauhanturvaajat Facebookissa"-seinälleen. Suurempaa matkaporukkaa oli toki toivottu mutta tälläkin selvittiin hienosti, tauko- ja vastaavilla paikoilla suurempaan henkilömäärään nähden varmaan nopeamminkin. Toivottavasti tämänkertaista useampi alueella palvellut YK-henkilö lähtee seuraavalle reissulle, mikäli Ilkka sellaisen järjestää myös vuonna 2017.

Alkuun

Sanotaan, että täällä ei niin helposti polta nahkaansa auringossa kuin helteellä ulkona seisoessaan voisi luulla, syynä noin 400 metriä paksumpi ja säteilyä enemmän vaimentava ilmakehä pään yläpuolella. Erilaisissa ihosairauksissa siitä lienee selvää etua myös hoitokeinona. Hyvin se silti nahkaan tarttui ja jo kertynyttä punerrusta syvensi ihon uusiutumispisteeseen saakka, kuten omista jaloistani huomasin. Seuraava kohteemme olikin tähän verraten noin 1100 metriä korkeammalla.

Joku turistiporukka repii rajoitetusti supaa

Seuraava reissuporukka majoitetaan kuulemma tuonne, heitti joku ajatuksen ilmaan. Kesällä varmaan hyvinkin suositeltava vaihtoehto lämmöstä erityisesti pitäville.

Mökkimajoitusta Kuolleen meren uimapaikan luona

Pientä ajoittaista pauketta kuului tuollakin, kuten tuossa Jordaniasta kuvan keskivaiheilta ilmaan nousseen tomupilven kohdalta. Ääneltään huomattavasti hiljaisempi ja kooltaan reilusti pienempi pölypilvi verrattuna esimerkiksi 1980-luvun puolivälissä Camp Ziouanin lähellä kerralla räjäytettyihin suuriin panssari- ja jalkaväkimiinakenttiin nähden.

Räjähdyklsen pölypilvi Jordaniasta Lähtijäistoivotus tien varresta Copyright belongs to the plaque maker/owner.

Oikeanpuoleinen on hyvän matkan toivotuskyltti poistumistien varrelta.

Alkuun

Tie #1 alla, pohjoisesta tuovan tien #90 risteys on jo ohitettu ja nousu jatkuu. Vanhastaan monelle tuttu kapeahko tie esimerkiksi tuolla sähköpylvään takana mutkassa on uusittu osittain tähän vierelle linjatuksi nelikaistatieksi, joten kaupunkiin ajaminen on entistä helpompaa ja nopeampaa.

Tie numero 1 idästä kohti Jerusalemia

Monessa kohtaa noita kukkuloita on muokattu siten että uusi monikaistainen väylä sopii niiden väliin. Jyrsinnän yhteydessä eräänkin korkean kukkulan yläpään sheltterin tai OP:n maanalaisia osia oli tullut näkyviin ikäänkuin halkileikkauksena. Siististi jyrsityt rinteet tien molemmin puolin olivat usein aika jyrkkiä ja siellä-täällä ainakin se hienoin maa-aines näkyi valuvan hiljalleen alas sateiden vaikutuksesta.

Tarkastuspiste ennen Jerusalemia, jossa vauhti otettiin pois liikkujilta. Oikealla näkyy tuo punainen kyltti lukukelpoiseksi suurennettuna. Kuinkahan suuri määrä liikkuu noidenkin porttien kautta päivittäin töihin ja töistä kotiin?

Tarkastuspiste Jerusalemin alapuolella  Oikealla oleva kyltti tarkennettuna

Aika jämäkän näköistä on tuo betonielementtiaita, vartiotornista puhumattakaan. 

Alkuun

Jerusalem

Ja siinä se sitten on, pienen ketunlenkin kautta vähän kauempaa katsottuna. Jerusalemin vanhaa keskustaa edessä ja ainakin 70 000 hautaa sen viereisillä kukkuloilla odottamassa ylösnousemuksen päivää. Öljymäki, Mount of Olives on vieressä oikealla.

Jerusalemin vanha kaupunki naapurista

Samasta paikasta näkymää vasemmalle. UNTSO:n HQ rakennuksineen jäänee tuonne mäen laelle joko noiden mastojen luon noin kolmen sormen leveyden verran kuvan oikeasta reunasta, tai himpun verran kuvan oikean reunan oikealle puolelle.

Jerusalem ja hautamattoa vasemmalle

Eipä aikaakaan kun pääsimme perille seuraavaan hotelliimme nimeltään Leonardo Jerusalem (9 Saint George street, lev 31.788307, pit 35.227436, korkeus 771 m) ja saimme käteen seuraavat kirjekuoret; huone # 714 oli kolmen seuraavan yön kiintopisteemme.

Huonenumerotarra liimaten matkalaukkuun ja eikun vaan hissiin. Joka olikin melkoisen harkitsevainen keksintö lajissaan, mutta mikäs kiire meilläkään enää mihinkään oli. Vaikka hotelli oli yleisiltä tiloiltaan ja ravintolaltaan edellistä reilusti edustavampi niin tupakalta vienosti tuoksuva, varsin kulunut huone tuolla business-kerroksessa ei päässyt samalle tasolle. Aivan sama, eipä siellä aikaakaan paljoakaan kulutettu. Ja turvalipaskin löytyi, samoin edellistä laajempi valikoima TV-kanavia niitä surffaaville. Ilmaiset (ip-)puhelinsoitot suoraan huoneesta kotiin ilmeisesti onnistuivat Tiberiaksen Leonardon tyyliin täältäkin?

Jerun Leonardon aula Irman kuva pääsisäänkäynnistä etuoikealle

Näkymä huoneesta hotellin eteen. Jerusalemin vanha kaupunki on kuvasta etuoikealla lyhyen kävelymatkan (noin 800 metrin) päässä. Suoraan ikkunan alapuolella on hotellin uima-allas, joka näkyy muun muassa GE:n satelliittikuvissa. 

Huone 714, näkymä kaupungille Kaksi olutta hintaan 30 uutta sekeliä

Ilmaisjuomien kulutus päättyi tähän eli eikun aulabaariin tarjousoluille (kuvan tarjousannos maksoi 30 ILS) ja hetikohta sen jälkeen siirryttiin kerrosta alempana olevaan saliin illalliselle. Ruoka kuului hintaan, mutta kaikki muu juotava kannuveden ulkopuolelta maksettiin erikseen esimerkiksi huonelaskun yhteydessä.

Hotellin läheisiin paikkoihin ja kohteisiin voi tutustua etukäteen vaikka hotellin jakaman karttalinkin kautta [L], joka on päivitetty tuohon 6.5.2016. Napsauta avautuneessa ikkunassa kohtaa Location, jolloin sen hieman alempana ikkunassa sijaitseva kartta alkaa toimia. Sen kautta löytyi paljon paikkaan sidottuja tietoja nähtävyyksistä, ruokapaikoista, jne.

Osa porukasta kävi illemmalla pyörähtämässä aina kävelykadulla saakka.

Alkuun

Päivä 6. Jerusalemissa

25.3.2016. Perjantai.

Aamuyöllä oli vuorossa täkäläinen kesäaikaan siirtyminen vuorokautta Suomea ennen, eli kännyköiden sun muiden automaattisäädöt sai unohtaa toistaiseksi jos niiden aikavyöhykeasetukset eivät toimineet oikein. Kännykässä ISP:na näytti olevan tällä kertaa Partner.

Aamupala. Hotellin aamu- ja iltaravintola.

Jerusalem ja aamiaishuone

Päivän maisemat näyttivät GE:n karttapohjalla tuollaiselta ja niihin viitataan alla olevan tekstin väreissä. Tässä linkissä [L] on myös hotellin respasta napattu, ehkä keskustaa hieman paremmin havainnollistava turistikartta (Copyright Rami Meroz).

Jerusalemin kävelypäivä Copyright Google Earth

Hotellilta käveltiin muutama minuutti mustalla viivalla karttaan piirretylle raitiotielinjalle jossa meni hetki lunastettaessa tarpeellinen määrä 90-minuuttia voimassa olevia lippuja. Paikalliset alkoivat tietysti tuskailemaan takanamme, kun se vei hitusen aikaa. Eikä takaa ylhäältä suoraan lippuautomaatin näyttöön paistanut aurinko ainakaan nopeuttanut melkein näkymättömissä olleiden valintojen tekoa..

Erittäin hyvälaatuisella raitiovaunureitillä ja -vaunuilla ajettiin kuvan valkoisella viivalla korostettu osuus hotellin läheltä Har Herz:liin saakka. Kaikkiaan tuolla ainoalla reitillä on 23 pysähdystä, Heil-ha Avirin ja Mount Hetzel:n päätepysäkit mukaan lukien. Vanhan kaupungin luoteisnurkassa oleva Christian Quarter jäi 2. tai 3. pysäkin kohdalle vasemmalla ja reitin ajosuunnan puolessa välissä ylitettiin hieman harppua mukaileva, mutkan tekevä kevytrautatiesiltakin. Korkeuseroja riitti tuonkin välineen reitille kuin myös jatkuvasti vaihtuvia matkustajia, välillä vaunujen täydeltä. Vanhemmille ihmisille vapautui nopeasti istumapaikkoja joskaan kaikki eivät niitä halunneet ottaa vastaan.

Alkuun

Har Herzl

Har Herz:lin hautausmaalla on haudattuna Israelin valtiojohtoa ja merkkihenkilöitä, niinpä alueen esillepano ja siisteys olivat sen mukaisia. Hiljaista siellä oli vielä aamutuimaan ja varmuuden maksimoimiseksi myös valvontakameroita ripoteltuina joka puolelle.

Har Herzlin sisäänkäynti

Ympärillämme olleiden muiden vastaavien paikkojen tapaan tuokin vaikutti erittäin  rauhallisen oloiselta monine muistomerkkeineen ja hautakivineen.

Hiljaista ja rauhallista

Tuloportin rinteessä ollut alueen opaste.

Har Herzel alueen kyltti

Poistuimme tuon vasemmalle ylänurkkaan vievän reitin kautta seuraavaan kohteeseemme.

Alkuun

Yad Vashem

 eli Vainojen museo oli seuraava kohteemme. Auschwitzissa käynnin jälkeen meilläkin oli jo jonkinlainen kuva mitä olisi näytillä mutta viimeistään tuolla tapahtumien maantieteellisesti laaja-alainen lohduttomuus tuli kaikille selväksi - onneksi myös toivoa oli paikoitellen ollut havaittavissa. Monille perheellisille ehkä mieleenjäävin kohde oli kierroksen lopussa ollut, lapsille omistettu muistopaikka tuon kolmiomaisen rakennuksen yläpuolella oikealla. Valokuvaaminen oli yleisesti ottaen kiellettyä mutta silti kameroiden salamat välkehtivät eri puolilla. Kuulemma myös opastus oli kiellettyjen asioiden listalla, mutta ainakin kolme eri henkilöä teki juurikin sitä tointa omille ryhmilleen. Varmaan muun muassa museon toimintaa tukeville moinen lisäpalvelu toki kuuluukin.

Näyttelyrakennuksia

Kuvassa kävellään kolmion muotoisen, osittain maahan upotetun talon katonharjan lävitse, jonka alapuolella on edellisen kuvan päänäyttelyrakennus. Sen pisimmän käytävän, jossa oli lukuisa määrä huoneita molemmilla sivuilla, etenemissuunta on kuvassa oikealta vasemmalle ja viimeisenä kohteena parvekenäkymä ulos paikalliseen luontoon. Sieltä pääsi ylös pariin - kolmeen muuhunkin rakennukseen tämän poistumisreitin lisäksi.

Yad Vashem ylä

Näkymä lasten muistopaikan sisäänkäyntiin, jossa seisova henkilö annosteli sisään yhtäaikaa pääsevien lukumäärää. Vasemmalla alempana oli hyvin pimeä lasi- ja peiliseinäinen, parilla kulkureitillä varustettu sali, jossa ilmeisesti vain yhden kynttilän monista heijastavista peilipinnoista kertautunut liekki lepatti himmeästi. Samalla eri puolilla kolmatta valtakuntaa leireissä kuolleiden ja tapettujen lasten nimet, kuolinajat ja -paikat luetellaan rauhalliseen tahtiin lähes loppumattomana virtana. 

Yad Vashem Lasten muistopaikka

Yhden lapsen muistoksi


Alkuun

Paluumatkalla vanhan kaupungin suuntaan käytettiin jälleen raitiovaunua. Taisimme silloinkin olla liian hitaita lipunostajia kiireisten ja varsinkin raitiovaunusta myöhästyneiden suurkaupunkilaisnuorten mielestä; kun Jerusalemissa on noin 900 000 asukasta niin tuolla yhdellä linjalla riittää käyttäjiä..

Vasemmassa kuvassa raitiovaunun käytävällä nenäni edessä seisseen miehen olkapäältä riippuva M-16 A1-rynnäkkökivääri ja vyötärönseudun takinaluspullistuma jäivät mieleen, vaikkei niissä sinänsä mitään poikkeuksellista ollutkaan. Normaalia sikäläistä turvallisuustoimintaa, joskaan useimmilla sotilailla lipas ei ollut paikoillaan vaan jollain patruunamäärällä lipastettuna erillisessä kiinnikkeessä aseen rungossa siten, että lippaan kiinnityksen ja kuvassa oranssina näkyvän latauksen- tai/ja laukaisunestopalikan poiston sekä aseen virityksen jälkeen myös sellainen ase olisi nopeahkosti käytettävissä. Sotilaita varusteineen liikkui kaikkialla niin paljon, että lopulta vain vähän poikkeavampiin ilmiöihin tuli kiinnittäneeksi huomiota. Esimerkiksi Vanhan kaupungin Damascus-portillakin seisoi alun toistakymmentä sotilasta, neljä portin vierellä ja loput lähimmän kulman takana. 

Oikealla on esimerkki Jerusalemin kaduilla liikkuneista kaksihenkisistä (ehkä) mp-poliisipartioista. Tuosta ajoasusta on hieman hankala päätellä mitä porukkaa he olivat eivätkä pyörän katteissa olleet sireeni ja sinivilkut auttaneet pidemmälle. Kuski ajoi ja todennäköisesti kommunikoi radioverkkoon päin takana istuvan tehdessä ja kuljettaessa tilanteen mukaisesti jotain muuta. Autoon verrattuna erittäin nopeasti kohteeseensa pääsevä ja vaikeasti karkuun ajettava yhdistelmä ainakin ruuhkaisessa kaupungissa, väittäisin. Myös haastavammassa ajoympäristössä esimerkiksi leveämmän katuverkon ulkopuolella. Kuva näköjään tärähti mutta ideatasolla tuokin kelvannee. Myös ratsupoliiseja ja autoilla liikkuvia kollegoitaan näkyi katukuvassa.

Ja toinen rynkyn kuljetustapa raitsikassa Kaksihenkisiä mp-poliisipartioita riitti moneen paikkaan

Lehtien mukaan paria viikkoa myöhemmin Jerusalemissa räjähti pommi tyhjässä bussissa, jolloin vierelle osunut, työajossa ollut bussi sai myös osansa.

Kävely- ja muillakin kaduilla riitti vilinää kun kaikkialla oli juhlintaa menossa. Juhlan nimi on Purim, jossa pukeudutaan hassusti (Esterin kirjaan perustuen). Monet olivat pukeutuneet kantajansa ikään tai sukupuoleen tuijottamatta varsin värikkäästikin, tosin keski-ikäisiä ilman perhettä liikkuneita miehiä oli siinä joukossa vähemmän.. Nuo raitiovaunussa keskustaan päin matkanneet pikkuprinsessatkin taisivat tuijottaa pidempään meitä olevinaan normivaatteissa liikkuneita turisteja.

Tonttu ja poliisi Irman kuva
Pukuja kasulla Ja vielä yksi puku keskustassa Juhlapukuja ratikassa  Ja lisää pukuja
Jeru Viimeinen kuva kävelykadulta Irman kuva

Elävää kuvaa ja ääntä sisältävän linkin, pituus 8 sekuntia, koko 10,3 Mt lataamiseen voi mennä hieman aikaa [L]. Jos video liikkuu mutta ääntä ei kuulu, niin tarvittaessa lataa/tallenna tiedosto "Jerusalemin_keskustaa.MOV" linkistä koneellesi ja kokeile toistaa se sieltä.

Alkuun

Yksi silmiin pistävä piirre oli sähköavusteisten polkupyörien määrä. Niistä tosiaan taitaa olla apua tuollaisessa kaupungissa, jossa korkeuseroja on vallan riittävästi edessä ja takana vaikkei kovin pitkään tai pitkälle ajaisikaan.

Jos joskus on tullut mieleen että millaisillahan se muuan historiallinen hahmo aikoinaan käveli näissä maisemissa, niin paikallisen kenkäkauppiaan luona sekin pulma selviää.

Jeesus-sandaalit Irman kuva

Hakalax osti itselleen umpinaisemmat nahkakengät jostain tuolta ja hyviltä ne kyllä näyttivät, toivottavasti myös ovat pidemmän käytön kuluessa.

Olipas mukavan rento tunnelma tuonkin kadun varrella, monen ikäistä ja iloisen oloista porukkaa oli liikkeellä rutkasti. Katukahvilan kahvikin oli hyvää ja viereisen leivonnaispajan tuotteet rapeita mutta hyviä. Useita paikallisia puhuttuja kieliä kuultiin ja turistejakin oli liikkeellä monesta ilmansuunnasta.

Alkuun

Vanha kaupunki

Turistikartan mukaan se näytti tällaiselta (tässä [L] linkissä laajempaa näkymää pääsee myös zoomaamaan):

Vanha kaupunki turistikartalla Copyright Rami Meroz

Jaffa
-portista vasemmalta mentiin sisään ja parisen tuntia myöhemmin keskeltä ylhäältä Damascus-portista tultiin ulos. Aika ei todellakaan ehtinyt käymään pitkäksi.

Vanha kaupunki ja Jaffa-portti edessä

Jaffa-portilta alamäkeen vanhan kaupungin katuja ja kujia. Mitähän kaikkea täältä ei saisi ostettua?

No nyt alkaa näyttää tutulta

Irman askelmittari näytti täällä päivän saldoksi 13 900 askelta, myöhemmin hotellilla lukema oli kivunnut arvoon 15 536. Pekallakin oli joku vastaava mutta arvot hieman suurempia. Maihinnousukengille oli tuolla tilausta kun lukemattomat jalat olivat kuluttaneet raput ja kadut paikoitellen peilin kirkkaiksi ja jalkojen alla ollut maastokin oli vaihteeksi mukavan epätasaista. Viestimiehen silmääni pisti jossain kadulla avonainen peltikaappi täynnä lian ja pölyn peittämiä Kronen LSA-hahlorimoja ristiinkytkentöineen, joista on jo todella pitkä harppaus niihin paikallisten DIY-miesten aikaisempiin "sätösfäksöneihin" verrattuna.

Jeru Fountain Bazaar..

Alkuun

Itkumuurilla. Tuo oikealle ylös nouseva puinen kävelysilta lienee väliaikainen, toivottavasti.

Itkumuuri

Paluumatkalla havaittiin myös Via Dolorosan alkupää, jonne meistä muutama lähtikin kipuamaan.

Via Dolorosan alkupää
Irman kuva

Damascus
-portti muurin ulkopuolelta.

Jerusalem Damascus-portti

Alkuun

Puutarhahauta

Vanhasta kaupungista poistuttuamme kävelimme jonkun matkaa Darech Shchem- eli Nablus rd. -katua pitkin hotellin suuntaan, kunnes oikealla muistaakseni Conrad Schick-kadulla näkyi sen seuraavassa mutkassa oikealla puolella olevan Puutarhahaudan opaste. Siis sinne sen oltua vielä auki. Liitteen [L] kartasta sen paikka löytyy Vanhan kaupungin muurien yläpuolelta numeron 18 kohdalta.

Alkuun käytiin tutkimassa josko kalliosta erottuisi jokin pääkalloa tai vastaavaa muistuttava muoto (ei löydetty) ja sen jälkeen vanhalla kallioon kaiverretulla haudalla; tässä on näkymä sen edestä.

Puutarhahauta edestä Jerusalen puutarhahaudan kyltti Irman kuvia

Ja tässä ovesta sisään ja oikealle. Alhaalla oli ikään kuin paikat kolmelle.

Puutarhahaudan sisällä Irman kuva

Ja tässä haudan sisäpuolelta oviseinällä ollut kyltti.

Kyltti puurathahauden oven sisäpuolella Irman kuva

Ja pois. Paikalliset pikkukaupat olivat jo kiinni, joten juomaveden osto iltaa ja huomista varten piti jättää väliin eli mennä suoraan hotellin aulabaariin pääsisäänkäynnistä välittömästi mutka oikealle.

Jerun hotellin aulabaari

Iso tuoppi paikallista olutta kustansi tuolla 25 ILS eli alle sen, mitä yksi pieni pullo samaa tavaraa illallisravintolassa.

Alkuun

Jerusalem yövalaistuksessa

Eikä siinäkään vielä kaikki. Ilmoittauduimme aikaisemmin väliotsikon iltakierrokselle, kesto kaksi tuntia, hinta á 20€ per C. Kävelypitoisen päivän lopuksi tuonne ei oikein olisi jaksanut lähteä mutta poisjääntikin olisi todennäköisesti harmittanut myöhemmin.

Ariel saapui bussin ja kyydissä jo olevien kanssa hotellillemme kello 20:00 ja sen jälkeen kierreltiin useita korkeita maiseman katselupaikkoja läpi sekä saatiin niihin liittyviä tietoja niin tapahtumista, paikoista kuin henkilöistäkin.

900 000:n asukkaan suurkaupunki aiheuttaa melkoisesti myös hajavaloa, vaikka suurin osa valoista onkin suunnattu jotain tiettyä kohdetta tai aluetta päin.

Jerusalem yöllä paikka 1

Jerusalem yöllä by Irma
Irman kuva
Jerusalem yöllä paikka 2


Näköjään tuolla vanhalla Canon G10:llakin saa vielä suhteellisen siedettävää jälkeä aikaiseksi ilman kolmijalkaa, Canon Digital Photo Professional 3.12.52.0-version muokkausominaisuuksilla ryyditettynä. Ja Irman Samsung Galaxy S3:llakin sai yllättävän hyviä kuvia myös hämärässä, vaikka joku ammattitason valokuvaaja voisi siitä eri mieltä ollakin.

Alkuun

Päivä 7. Latrun, Jaffa ja Tel Aviv


26.3.2016. Lauantai.

Hakalaxilla ja Ilkalla oli aikainen aamuherätys kännykän automaattisen kesäaikaan siirtymisen jälkeen. Sitä se automatiikka teettää, jos aikavyöhykkeen muutos ei toimi suunnitellulla tavalla (kuten N82:ssani), käsin aiemmin tehty muutos muuttuu takaisin Suomen asetuksille, unohtuu kokonaan, tai sitten jostain muusta syystä.

Tiet #1, #425 ja #4115 veivät pikkubussimme suoraan ensimmäiseen kohteeseen, joka on tuo 1. oksa ylöspäin. Seuraava oksa vasemmalle on panssarimuseo teiden #1 ja #3 kulmauksessa. Jaffassa pyörittiin hieman ravintolan ja parkkipaikan läytämiseksi ja Tel Avivissa käveltiin sekä ajettiin keskustassa ja rantakadulla Marinan aukion eteläpuolella. Paluumatkalla kävimme myös Rishon Le Zionin Cinema City-ostoskeskuksessa ennen paluuta takaisin Jerusalemiin.

Jerusalem - Latrun - Jaffa - Tel Aviv -kartta

Alkuun

Jad Hasmona

Jad Hasmonan sijaintipaikka kännykän kartalla.

Alueen sijainti N82

Jad Hasmonan kyltti ja majoituskylän yleinen rakenne.

Jad_Hasmona-kyltti

Tulotien varrella oli aidattu alue täynnä toinen toistaan suurempia, eri suuntiin suunnattuja satelliittipeilejä lähetys- ja vastaanottokäyttöön; Ilkan mukaan joku elokuvastudio, tjsp. Tien varressa tehtiin myös useita uusia majoitusrakennuksia ja jotain kotimaasta tuttua on tuossa taaemmaisessa työkalussakin.

Tuttuja työkaluja monille

Suomalaisten perustama majoituspaikka Jerusalemin länsipuolella näytti muuttuneesta sisääntulotiestään huolimatta ainakin hieman tutulta, olitiinhan siellä yövytty mp-reissulla Ziwanin alueen kollegoiden kanssa joskus 1984-1985 kieppeillä. Se oli todennäköisesti joku noista keltaisista rakennuksista.

Jad_Hasmona-majoitusta

Osa Toiviomatkalaisista oli majoittuneena tuonne ja ainoa mistä he myöhemmin mainitsivat oli se, että illalla tuolta ja tuonne pääsee vain taksilla. Esimerkiksi Abu Goshin keskustaan on tietä pitkin matkaa noin kolme kilometriä suuntaansa.

Päärakennus, joka on tehty suomalaisen hirsitalotehtaan mallilla ja voimin sekä pystytetty tuolle paikalle vuosia sitten. Ja taaempana on lisää vastaavia hirsirakennuksia, joihin mikään termiitti tai muu puuntuhoojalaji ei ainakaan vielä ole mieltynyt. Ehkä tuon paikan respaan pudotetut postikortit olisivat varmemmin löytäneet tiensä vastaanottajilleen, vaikka sitä kuulemma sopi miettiä monessa muussa paikassa.

Jad_Hasmona-päärakennus

Tämä alue vaalii niiden Suomesta toisen maailmansodan aikana Saksaan luovutettujen kahdeksan (7) juutalaisen muistoa.

Tuoltakin lähdettiin oikein äänen kanssa kun uudenkarhean MB Sprinterin takaovien hälytysjärjestelmä aktivoitui sekin epämääräiseksi ajaksi.

Alkuun

Latrun

Latrun [L] ja Yad La'Shirion-panssarimuseo olivat ohjelmassa seuraavana, tässä [L] on sen opaslehtinen .pdf-muodossa.

Latrunin tankkimuseon paikka.

N82 Latrun N82

Sisäänpääsy maksoi 30 ILS henkilöltä. Lisätietoja [http://www.yadlashiryon.com/show_item.asp?levelId=64950&itemId=2030]

Sisäänkäynnin jälkeen noustiin pitkää portaikkoa halkaisijaltaan noin 200-metriselle pyöreälle kentälle, jossa oli ulkoreunaa kiertävissä, peräkkäisissä riveissä panssaroitua kalustoa eri vuosikymmeniltä. Jos johonkin käyttötarpeeseen, omatuotantoa ja muualta tuotua, länsi- ja itämaista, ohuempaa ja paksumpaa, renkain tai/ja telaketjuin varustettuna.

Ensimmäinen oppaamme antama oppitunti saatiin tuon halkileikatun Pattonin keskellä. Heti alkuun hän tokaisi kotimaamme kuultuaan että meillä on nykyään hyviä vaunuja (uusimpina Leopard 2A6:t) käytettävissämme - tosin heidän ovat vieläkin parempia.. Linkin takaa löytyvästä opaslehtisestä tuo paikka löytyy kohdasta 30.

Yad La'Shirion viipaloitu Patton-tankki

Materiaaleilla on väliä; kuvassa on päällekkäin kahden eri sukupolven panssarilevyjä ontelokranaatin ja nuoliammuksen jäljiltä. Vanhempi levymalli on ylempänä.

Yad La'Shirion ja panssarilevyjen eroja

Tarkempia rakenteellisia yksityiskohtia ei tietenkään kerrottu, kuten ei paria muutakaan yksityiskohtaa esimerkiksi Mark 4:n uusimmasta aktiivisesta omasuojasta, jne. - kehotettiin vaan katsomaan uutis- ja muita esittelyfilmejä. Täysin oikein toimittu ammattimieheltä, ei siinä mitään.

Alkuun

Kaksi täysin eri aikakauden laitetta rinnakkain eli vanha ranskalaisvalmisteinen Hotcskiss H Mod 39 [L] ja oikealla uusin malli israelilaisten omasta Merkavasta, Mark 4. Ranskalaiseen tyyliin pelkkä moottorin vaihto vei 30-luvun teknisistä ratkaisuista johtuen päivätolkulla aikaa, kun sama oparaatio tuossa nykyaikaa edustavassa hoituu korkeintaan tunti-luokassa. Opaslehtisen kartan kohta 12.

Yad La'Shirion Hotshkiss ja Merkava Mark 4

Israel osti noita pikkuvaunuja kymmenen ja käytti niitäkin aikansa, kun muita ei vielä ollut saatavilla eikä mistään voinut ostaa parempiakaan. Vaaksanleveys Hotcskiss-tekstin oikealla puolella näkyy tumma laikku, josta suojamaalia on raaputettu luvan kanssa pois siksi, että paikalla jokunen vuosi taaemmin käynyt vanha saksalainen panssarimies saattoi todistaa sanansa tunnistamastaan vaunuyksilöstä, jolla oli omaa historiaa. Raaputetusta kohdasta löytyi miehen kertoman mukaisesti joko vaunun saksalainen SS-tunnus, hakaristi tai jotain muuta vaunun yksilöivää tietoa, en enää muista tarkemmin. Sama historiallisesti kiinnostava laite oli siis kierrellyt eri sotien osapuolilta toisille, kuten myös edellisessä Wiki-linkissä kerrotaan. Ehkä juuri siksi samaan aikaan joku historiasta kiinnostunut valokuvaaja otti siitä kymmeniä valokuvia eri kuvakulmista..

Sivusta oppaan toimintaa hetken seurannut ja paikalla kuulemma useampaa kertaa oleva Jenkkiporukka tuli rinkiin mukaan, eikä paikallinen nuorisokaan empinyt Merkavan kannelle nousua. Tornin kyljessä näkyy omasuojaan liittyvä anturi ja päällä vasemmalla pyörivä kamerayksikkö. Sisäänkäynti on telojen välissä takana.

Merkava Mark 4 takasivusta

Tuota voitiin kuulemma käyttää myös sairaalavaununa pienten miehistönkuljetustarpeiden lisäksi. Monikäyttöisyys ei liene haitaksi noissakaan, kun samaan hintaan saa kunnon suojaakin ympärilleen.

Mark 4:n edeltäjätkin olivat tietysti esillä vanhan "Tegart Police Fort"-rakennuksen pääovella, eli Mark 1, 2 ja 3. Opaslehtisen kohta 11.

Merkavaversiot Mark 1 - Mark 3

Alkuun

Rakennuksessa ei aikataulusyistä kierrelty sen sisältämissä erikoisnäyttelyissä vaan katsottiin monen valkokankaan täyttänyt esitys IDF:n panssarivoimien kehityksestä ja toimintakyvystä, jonka jälkeen palattiin ulos rakennuksen toiselle puolelle. Siellä oli useissa riveissä sekä vanhempaa länsimaista, että sotasaalisvaunuja myös menneiden sotien vastapuolien kalustosta. Itänaapurilähtöistä kalustoahan nuo. Opaslehtisen kohta 14 ja 15.

Venläisiä IT-vaunuja kenties Syyrian ja muiden väreissä

Se heidän uusin teleketjuvetoinen miehistönkuljetusvaunumallinsakin oli hieman riisuttuna nähtävillä. Opaslehtisen kohta 12.

Miehistönkuljetusvaunu

Pari tuntia ei riittänyt kuin alueen nopeaan läpikävelyyn, joten tuolla pitänee varmaan poiketa toistamiseen jonkun muun reissun yhteydessä. Vaikka en itse mikään psv-mies olekaan saati noista sen enempää ymmärrä, niin tekniikka useimmiten kiinnostaa olipa se sitten muodossa tahi toisessa.

Alkuun

Jaffa

Vanha Jaffa oli seuraavana vuorossa, jossa nautittiin lounas paikallisessa ravintolassa.

Jaffan ravintolan sijainti N82

Iso kiitos Susannalle, Ilkan tyttärelle, joka piti meille pöytäpaikkoja paikallisten kovasta painostuksesta huolimatta. Ravintolan edestä ruokailun jälkeen otetussa kuvassa näkyy oman väen lisäksi vielä lisää sisään jonottavia henkilöitä. Todella suositun oloinen ruokapaikka.

Jaffan erittäin hyvä ravintola jonoineen ulkoa

Kuten pöydän antimista näkyy, ei nälkä jäänyt tuoltakaan kenenkään vaivoiksi. Noita ei erinomaisen laatunsa vuoksi voinut edes verrata muualla vastaan tulleisiin vastaaviin annoksiin.

Jaffan ravintolasta sisällä vasemmalle

Jaffan ravintolasta sisällä oikealle

Mielenkiintoinen paikka myös siksi että KAIKKI HENKILÖKUNNAN VÄLINEN KOMMUNIKOINTI HOIDETTIIN LÄHES HUUTAMALLA, niin että omissakin korvissa soi hetken.

Elävää kuvaa ja ääntä sisältävän linkin, pituus 16 sekuntia, koko 20,1 Mt lataamiseen saattaa mennä hetki [L]. Jos video liikkuu mutta ääntä ei kuulu, niin tarvittaessa lataa/tallenna tiedosto "Voi_sita_HUUTAAKKIN.MOV" linkistä koneellesi ja kokeile toistaa se sieltä. 

Alkuun

Tel Aviv

Jaffan ja sen vanhan kaupungin läpiajon jälkeen edessämme avautui Tel Avivin rannalle päin oleva näköalapaikka. Ja kuten näkyy, meilläkin riitti vielä mielenkiintoa maisemien kartoitukseen. 

Näköalapaikka Jaffan ja Tel Avivin välissä

Ja olihan siinä maisemassa mitä katsellakin..

Tel Avivin rantaa ja kaupungin nykyinen Skyline

Sovimme kuskin kanssa että hän ajaisi rannan suuntaan vähän kauemmaksi ja poimisi meidät pienen kävelylenkkimme päätteeksi uudelleen kyytiinsä.

Jaffan pohjoispuolella oleva ranta näytti entistään kutsuvammalta myös kameran linssin pienen zoomauksen jälkeen, erityisesti jos olit surffauskoululainen kuten nuo keskivasemmalla olevat mustat pilkut. Jollain toivottavasti radioamatöörillä tai -kerholla näkyi olevan aika hyvä HF-alueen suunta-antennin paikka tuon korkean valkoisen kerrostalon katolla olevassa punavalkoisessa mastossa. Ellei se sitten ole joku suurlähetystö tai vastaava virallisempi taho.

Surffikoulu Avivin rannalla

Alkuun

Vanha rautatieasema

Israelin rautatieverkko meni aikoinaan Golanilla työskennellessäni kokonaan ohitse ja tämä edellisestä kuvasta muutama sata metriä etuoikealle oleva rautatieasema samoin.

Tel Avivin suljettu rautatieasema

Alueen kartan mukaan se sisälsi kuvanottohetkellä muun muassa seuraavaa:

Kyltin yläosa
Saman kyltin alaosa

Entisen aseman keskusaukealla esiintyneen ulkoilmataiteilijan toilailuja seurattiin lähes herkeämättömällä mielenkiinnolla. Porukkaa oli niin paljon että läheiseen kahvilaankin menon sai unohtaa.

Paikallinen ulkoilmataiteilija (pelle) hauskutti lapsia(kin)

Rautatieaseman pohjoispuolisen Tel Avivin keskusta-alueen reunan läpiajo oli varsin monivaiheinen koettelemus ainakin kuskille, sen verran usein tutustuimme yksisuuntaisiin katuihin ja Mersulle liian ahtaisiin risteyksiin sekä kujiin, jotka pakottivat yht'äkkiä vaihtamaan reittiä. 

Kuvan taideteos, muistomerkki tai joku muu tuli vastaan keskustan pikkukaduilla.

Tel Avivin ydinkeskustaa

Näin ollen emme enää väljemmille vesille päästyämme ajaneet Tel Avivin ydinkeskustan läpi vanhalle tutulle Marina-aukiolle saakka, vaan palasimme takaisin rantatielle sitä edeltävästä risteyksestä. Suuntana jälleen Jaffa.

Alkuun

Rison Le Zion

Ilkan tytär jäi kyydistä Jaffan suunnalla ja me jatkoimme reissun viimeiseen kohteeseen eli Rison Le Zionissa sijaitsevaan Cinema City-kauppakeskukseen.

Cinema city paikka N82

Jaa miksikö juuri sinne; no kun siellä oli Tel Aviv Maccabi-jalkapallojoukkueen fanikauppa.

Huh

Sisällä oli sellainen äänten kakofonia, kuin valtaisan heinäsirkkaparven sirinää potenssiin xx, että mieli teki pistää itsellekin korvatulpat korviin. Melutaso oli kirkkaasti yli 85 dB:ä. Mistäpä löytyisi hiljaisempi soppi vajaaksi tunniksi?                    Aivan.

Irkkubaarissa pitkään kuivin suin

Muuten hyvä Irkkubaari mutta oluemme saapuivat todella pitkän odotuksen jälkeen, tosin saimme ensin maistaa minkä hanan tuotetta ottaisimme mieluiten..

Monenlaista on jo nähty (kuten lapsi- ja mies-parkitkin) mutta täällä vastaan tulivat lajissaan ensimmäiset Koira-parkit. Hyvin ajateltu sillä sisällä vallinnut melutaso jo sinällään olisi saattanut pistää veren kiehumaan noilla meitä herkkäkorvaisemmilla nelijalkaisilla.

Koiraparkkeja

Tai sitten kyseessä oli paikka jossa esimerkiksi löytökoirien hoitokodeista luovutettiin tai myytiin koiria uusille omistajilleen - paha sanoa, kun noista lakanoiden teksteistä en itse saa selkoa.

Perillä hotellilla oli edessämme viimeisen päivän normirutiinit eli pakkausta aamua varten, bookkaus paluusuunnan koneeseen Irman kännykällä, jne. Ilkalle meni illalla uusi kotimainen pokkari luettavaksi (mieluummin tarpeeseen kuin hotellin roskikseen) ja niin oli sekin päivä täysi.
 

Alkuun

Päivä 8. Israelista Suomeen

27.3.2016. Sunnuntai.

Herätys 05:45 kuulutettiin kaikille kotiin palaajille. Matkalaukku heitettiin ulos huoneesta 06:10, aamupala nautittiin noin 06:30 alkaen, laukku tunnistettiin ja nostettiin bussiin kello 06:55 ja pian noustiin itsekin kyytiin. Toinen porukka haettiin samaan bussiin Jad Hasmonan suomalaiselta majoituspaikalta ja eikun aamua aukaisemaan, bussin ajaessa eilisestä tuttua reittiä pitkin länteen, Tel Avivin pääpiirteiseen suuntaan.

Saapuminen Ben Gurionin lentokentälle jossa odotti periaatteessa varsin normaalit rutiinit, joskin peräkkäisiä Turva- ja muita osin automatisoituja kulunvalvontapisteitä oli kotimaista enemmän. Ja omaa sirupassiaan saattoi käyttää sielläkin hitaamman manuaalikopin sijaan eikä kansalaisuuksien osalta rajoitetusti kuten Suomessa, kiitos vaan sille joka asiasta vihjaisi.

Osa pääsi sikäläisen Turvan läpi vesipulloineen mutta toisilta ne kerättiin pois. Pari päivää aiemmin Brysselissä tapahtuneet terrori-iskut eivät tuolla vaikuttaneet ainakaan näkyvästi mitenkään, todennäköisesti heille niissä ei ollut mitään ihmeellistä.

Eipä sitten muuta kuin TaxFree-palautuksen hakutiskille, tuliaisten osto ja sijoittelu reppuihin, kahvikuppi sämpylällä porukan ohessa huiviin, nousu koneeseen riville #5, johon sopi siihenkin oikein hyvin kymppirivin oltua buukkausvaiheessa jo täynnä ja unta kaaliin. Pahoittelut todennäköistä kuorsaustani kuunnelleille, se oli vahinko.

Saapuminen HKV:lle jossa T2:n alakerran laukkuruletin luona hyvästelyt vielä näköpiirissä olleille matkakavereille, Free-bussilla hotellille ja tavarat omaan autoon. Kuivat tiet, puolipilvistä ja muutama plus-aste, siis oikein hyvä ajokeli kotimatkallakin. Paronissa tankkaus ja kotona Imatralla oltiin joskus 19:30 kieppeillä.

Lopuksi muutamia matkan aikana sikäläisistä ruukuista ja luonnosta vastaan tulleita alkukesän merkkejä.

   Tiberiaksen pohjoispuolelta Kukkia Gamlan alueelta  Tiberias  Kuollut meri 
Tiberias  Tiberias  Tiberias  Punaisia Tiberiaksen pohjoispuolelta Kuollut meri

Vapaassa järjestyksessä kuvassa ja matkalla mukana olivat Ilkka, Kari (Hakalax), Pekka, Erkki, Jorma, Kari, Aulikki, Irma, Marita ja Leila.

Ryhmä Ilkan tyttären Susannan kuva.

Kiitos omasta ja Irman puolesta teille kaikille matkalla mukana olleille. Lisäkiitos myös tämän jutun asia- ja muiden virheiden korjaukseen (versiosta 1.0 alkaen) sekä kehittämiseen osallistuneille. Mukavia reissuja riittäköön itse kullakin myös jatkossa!

Alkuun    Mp-Matkat    Pääsivu