madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              
                                                                                                                                     
Matkat-sivu    Versio 1.1. Viimeisimmät muutokset: 26.7.2012.

Kesälomareissu Puolaan, Saksaan, Tanskaan ja Ruotsiin.

Tarkoituksena oli ajella hiljakseen kahdestaan moottoripyörillä Itämeren niitä ranta-alueita, jotka ovat tähän saakka jääneet vähemmälle huomiolle. Eli Puolan ja Saksan pohjoisosien kautta Tanskan puoliväliin ja sieltä maksullisia siltoja pitkin Ruotsin itärannikolle. Paluureitti Suomeen oli vielä reissun alkuvaiheessa auki mutta luultavasti toteutettaisiin tyyliin "lautalla johonkin".

Sisällysluettelo:

Valmistelut

- Normaalit lähtöä edeltävät huollot varusteille ja pyörille, Suzukille myös öljyn- ja renkaiden vaihto (Michelin Pilot Road III) sekä takaiskarin säätöjen hakua kuormattuna. Suzukille oli tilattu 12 tkm huolto ja mittariin kertyvää kokonaisajomatkaa oli pidettävä silmällä, jottei kilometrilukema menisi pahasti yli. Varaa oli hieman yli 2 tkm.
- Karttojen päivitys kännyköihin ja Zumo 660:aan.
- Normaali pakkaus kevennettynä (siitäkin huolimatta vaatteita oli jälleen liikaa, kun sää ei ollutkaan oletetun helteinen).
- Laivaliput välille Vuosaari, Helsinki - Gdynia, Puola. Finnlines. Paluusuunnan laivaliput hoidettiin matkan aikana netistä.
- Green Card:t, matkavakuutuskortit, EU-sairasvakuutuskortit ja vastaavat kaiveltiin esiin.
- Irmalla ensimmäisen kerran mukana pelkkä henkilökortti, minulla passi. Ei ongelmia missään, tosin ei niitä juurikaan kyseltykään.
- Päivää ennen lähtöä haettu antibioottikuuri yli viikon kestäneeseen keuhkoputkentulehdukseen, jonka myrkyt selättivät Puolan toiseen päivään mennessä.
- Ensimmäinen yö Gdynialaisessa hotellissa laivan saavuttua perille noin kello 15.
- Karkea työnjako oli sellainen, että Irma useimmiten hoiti netitse majoitusten ja laivareittien valinnan varauksineen Karin suunnistaessa ja ajaessa keulilla. Osa varauksista vaati tunnuslukutaulukon mukanaoloa.
- Lähes jokainen seuraavan päivän majoitus etsittiin ja varattiin nettiyhteyden ja miniläppärin avulla etukäteen, jolla varmistettiin ao. huoneen ja parkkipaikan saatavuus sekä alueellisesti meille sovelian majoitushinta. Booking- ja Hostels.com olivat pääasiallisia tiedon lähteitä, Öölantia lukuunottamatta.

Alkuun

Kustannukset

Laivaliput:

- Finnlines, kaksi aikuista AB3-sisähytissä veroineen ja polttoainemaksuineen yhteensä 336 €. Pyörät ilmaiseksi SMOTO:n alennuksella. 3G/Suomi.
- Viking Line, kaksi aikuista sisähytissä veroineen, polttoainemaksuineen ja pyörineen yhteensä 232 €. Ei SMOTO:n alennusta ajankohdasta johtuen. 3G/Suomi.

Hotellit:

- Orbis Gdynia, 47 € ilman aamupalaa (+35 €) ja parkkimaksua (+10 €). WiFi.
- Villa Luna, Mielno, 30 € aamupalalla, ei parkkimaksua. WiFi.

Hotel Schilfhaus, Wolgast, 94 € aamupalalla, ei parkkimaksua. RJ-45.
- Best Western Grand City Hotel Wismar, 53 € aamupalalla, ei parkkimaksua. WiFi.
- Ayun Hotel Flensburg, 99 € aamupalalla, parkkimaksu (+10 €). WiFi.

- Hotel Hvide Hus, Koge, 93 € aamupalalla, ei parkkimaksua. WiFi.

- Mörby Vandrarhem och B&B, Mörbylånga, 97 € aamupalalla ja lakanoilla, ei parkkimaksua. WiFi.
- Rum Oscar, Oskarshamn, 93 € aamupalalla, ei parkkimaksua. WiFi.
- Linköpings Cityhotell och Vandrarhem, Lindköping, 89 € aamupalalla, parkkimaksu (+2 €). RJ-45.

Yllä olevat ja kaikki tankkaukset, ruokailut, valuutanvaihdot ja muut kulut yhteensä noin 2700 € = 230 € per päivä. Kahdella moottoripyörällä ajo lähes tuplaa polttoainekulut, joskin 600-kuutioisen Diversionin kulutus kevyen kuskin alla on reilusti pienempi kuin 1250-kuutioisen Suzukin suurempine kuormineen.

Alkuun

Muuta

Käytetyt nettiyhteydet näkyvät edellisen kohdan rivien lopuista. WiFi-yhteyksillä tarvittiin paikkakohtaisia salasanoja.

Vettä tuli kahtenä ajopäivänä kuin Esterin korvasta joten eräänlainen ajoasutestauskin saatiin tehtyä helposti. Uusien renkaiden pidon kanssa ei ollut mitään ongelmia käyttämillämme ajonopeuksilla. Moottori- ja valtateillä vedenpaljoudesta aiheutunut haaste kohdistui erityisesti havaintopuolelle visiiriin roiskuvan veden sekä hiljalleen sen sisäpinnalle muodostuvan höyrykalvon vuoksi. Irman ikivanha Rukan puku *) pitää edelleen vettä vanhojen hanskojen ja etenkin vanhojen kenkien vuotaessa kuin seulat, oma melkein yhtä vanha Yokon ajotakki *) + vähän tuoreemmat Yokon ajohousut *) vuosivat hieman enemmän vanhojen kenkien *) pysyessä vieläkin lähes kuivina. Uudet Rochan ajohanskat imaisivat veden sisäänsä kolmessa tunnissa lähinnä hihansuiden kautta, joten kahvanlämmittimillekin oli tarvetta, tosin niiden lämmitysasento noin 30 % maksimista riitti hyvin noissa olosuhteissa. Visiirit kestivät varsin kirkkaina huolellisen pesun ja asianomaisten kemikaalien avulla (ulko- ja sisäpuolelle RainX:n asianomaisia tuotteita). Parina ensimmäisenä ja noina kahtena sadepäivänä kunnolliselle tekniselle alusasulle sekä Rukan puvun vuorille oli tarvetta, myöhemmin ei enää ajosäiden lämmittyä riittävästi. Henkilökohtaisesti pidin ehkä parhaimpana apuvälineenäni kurkunpäätä ja kaulaa suojannutta nahkaista tuulisuojaa, jonka avulla viimeinenkin ajoviimalle heikko kohta saatiin piiloon.    *) Gore-Tex

Yamahassa alkoi pian ilmetä pahoja käynnistymis- ja käyntiongelmia ja lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi täyden bensatankin tyhjennys. Tarvikkeiden haaliminen eri puolilta Gdyniaa vei hieman aikaa ja Irma alkoi jo hermostua ensimmäisen odottelutunnin täyttyessä hotellin parkkipaikalla.

Konstit alkavat kun muuta ei ole tehtävissä. Ilmeettömästi alkuperäisen bensatankin korkin tiiviste on jo aika korppuna sadeveden päästessä sen ohi tankin pohjalle. Mihin joutuisimmekaan ilman Kenny Roberts eli Oh God- eli Jeesus- eli ... eli Roudarinteippiä? Oikean korkin löytämiseen tarvitaan rungon numero. Korkkia ei uusittu sillä vika taisi olla vain takertelevassa, jousikuormitteisessa tiivisteosassa.

2012-Yamahan-bensatankki.JPG

Ainakin Suzukin takalaukkuun pitää liimata uusi punainen heijastin parantamaan haittavuutta huonoissa ajo-olosuhteissa.

Alkuun

MT-AIO
aprs-trackerin eli paikanmäärityslaitteen VHF-lähettimen suurtaajuusvahvistinpiiri paloi Saksan rajalla antenniliittimeen kytketyn adapterin rikkouduttua. Seuraavassa kuvassa jokainen punainen piste edustaa nettiin siirrettyä paikanmäärityspistettä kaiken vielä toimiessa normaalisti:

2012-APRS-Puola-Saksa.png

Lähetystehon putoaminen kahdeksasta watista milliwattitasolle heikensi huomattavasti havaittavuuttamme. Kuten alemmasta kuvasta näkyy ei loppumatkasta karttapohjalle kovin montaa pistettä ilmestynyt (tosin Malmön jälkeen laite oli käynnissä hetken vain Tukholmassa ja kotona lisävikojen estämiseksi).

2012-APRS-Saksa-Suomi

Vika korjattu mutta jatkossa tilalla on pienempikokoinen, paremmin pyörään kiinnitetty laite. Tällä reissulla myös Allgon:n valmistama varttiaallon piiska takalaukun päällä kesti kokonaisena ehkä lyhyemmästä ajomatkasta ja toisaalta tietyistä kutistesukkaperusteisista tukirakenteista johtuen. Kyseiset piiskat eivät maahantuojan/jälleenmyyjän mukaan kestä autoa kevyemmissä moottoripyörissä ilmeneviä lisävärinöitä.

Alkuun

Onneksi pyörien vara-avaimet olivat mukana sillä Yamahan avaimet tipahtivat ensimmäisen reissutankkauksen lopuksi Helsingissä erään bensa-aseman sadevesikaivoon. Jarrulevylukon putkimaista avainta lukuunottamatta ne saatiin teetettyä Imatralla, joten pudonneet jääkööt kaivon pohjalle jälkipolvien ihmeteltäviksi.

Ellei reittiviiva piirry Google Earthin karttapohjalle tarkemmin tutkittavaksi kaksoisklikattuasi eri paikoissa tarjolla olevaa (reitti-KMZ-linkkiä, niin mene GE:n kohtaan Väliaikaiset paikkamerkinnät, valitse juuri ladattu tai mahdollisesti tallessa olevista useammista haluamasi .kmz ja paina Enteriä, jolloin animaation pitäisi näkyä karttapohjalla.

eli  20120622-Puola-Mielno..klippi.png ja Enter. Ellei vieläkään toimi niin tarkempi zoomaus reittiin ei onnistu.

Alkuun

19.6. Imatra - Helsinki

Normaalia suuremmalla matkavarustuksella liikkuminen vei tottumismielessä taas hetken. Muuten oli kuivaa paitsi Porvoon moottoritiellä saatiin vettä sen verran, että pahimmat vuotokohdat asusteissa ja laukuissa paljastuivat. Normihommaa.

Pikakäynti Maijalla ja Jussilla, jossa tavattiin myös Timo perheineen. Sen jälkeen oli aika suunnata satamaan jonne saavuimme sen verran sopivasti, että Check In:n henkilö oli juuri ehtinyt soittaa kännykkäämme. Samaan aikaan viereisellä kopilla oli yksi matkailuauto ja takaamme saapui vielä lisää. Laivan luo opastetusti ajettuamme odottelimme muutaman jonottavan matkailuvaunun takana niiden hidasta lastaamista laivan kannelle, ilmeisesti vaunujen kanssa peruuttelu 6. kannen sokkeloissa oli sangen työteliästä, ainakin aikaavievää. Lopulta pääsimme 7. kannelle muiden pyörien joukkoon. Laivan lähtö Vuosaaren satamasta myöhästyi tunnilla jonkun lastausongelman vuoksi, mikä on harvinaista.

Kolmen hengen sisähyttimme yhdeksännellä kannella oli oikein kelvollinen, joten pikaisen suihkun jälkeen oli helppo siirtyä baariin maastalähtöoluelle. 

Kokonaisajomatka 264,5 kilometriä, kokonaisnousu +1504 metriä, kokonaislasku -1542 metriä.

Alkuun

20.6. Gdynia, Puola

Laiva saapui Gdynian satamaan noin kello 15 paikallista aikaa. Sataman pään tiestöllä seisovaa autojonoa kevyesti lane splittaamalla päästiin nopeasti keskustaan vieville leveämmille kaduille. Koska hotellihuonevaraus oli jo valmiina odottamassa, niin helpointa oli ajella suoraan sinne ja lähteä sen jälkeen jalkapatikassa kiertelemään satamalaitureita. Ajaminen tuossa noin 250 000 asukkaan satamakaupungissa oli helppoa, joskin yhden valottoman kadun ylitys (kuvassa # 468:lta tuleva keltainen katu) vaati turvallisen ylityksen mahdollistamiseksi norjia niskaniveliä ja hieman rivakampaa kaasunkäyttöä.

20120620_Gdynia.png

Oikealla reunalla sinisen nuolenpään vieressä näkyvä teksti P1 tarkoittaa ensimmäistä yöpymispaikkaamme Puolassa. Sama merkintäperiaate pätee myöhemmin muissa vastaavissa kuvissa.

Hotelli Orbis löytyi helposti ja pyörät sai hetkeksi parkkiruutuun suoraan sen pääovien eteen ajokaistan vasemmalle puolelle. Ennen kuin sain kunnolla edes kypärää päästäni niin paikalle saapui parkkipaikan hoitaja, joka yritti hätistää meidät kauemmaksi. Henkilö tajusi lopulta että käyn ensin hoitamassa respasta huone- ja kysymässä parkkivaihtoehtoasiat kuntoon ja vasta sen jälkeen siirrämme pyörämme muualle, hotellin edessä kun oli vapaiden taksipaikkojen lisäksi ainakin toistakymmentä vapaata pysäköintiruutua asiakkaiden käytettävissä. Hetkeä myöhemmin respaosuus oli selvä ja pyörät voitiin siirtää parinkymmenen metrin päähän toiselle valvotulle alueelle (GE), jossa paikan hinta oli 20 zlotya eli vajaa 5 € per kulkuväline.

Google Earth:ssa näkyy Gdyniasta olevan jo muutama 3D-rakennus ja alla näkyvä kolmimastoinen koululaivakin
paikoillaan, jos kiinnostaa moista kokeilla.

Eikun majoittumaan ja suihkun kautta kylille pienestä tihkusateesta huolimatta. Aika paljon oli vielä nähtävillä viitteitä edellisestä hallintoaikakaudesta mutta korjausten ohessa uuttakin rakennettiin monella suunnalla. Viereinen satama oli hyvä kävelypaikka, jossa seurailimme muun muassa keskellä näkyvän koululaivan kolmen maston purjeiden tukipuomien kääntöharjoituksia kirjaimellisesti pomon pillin tahtiin. Kuten kuvasta näkyy, on ensimmäisen maston puomit jo käännetty eri asentoon muihin nähden ja hetkeä myöhemmin samalla tavalla loputkin. 

2012-Puola-Gdynia-satama.JPG

Taljoja oli vetelemässä melkoinen nuorisojoukko, millainen sitten lie kuorma tuulen painaessa pelkkien puomien sijaan myös purjeita kääntösuuntaa vastaan.

Lopuksi syötiin pari harvinaisen mautonta pizzaa paikallisessa pizzeriassa, muun muassa tomaattia niissä ei käytetty lainkaan. Onneksi paikallinen lager ja tumma olut olivat hyviä. Alueella olisi kesäloma-aikaan myös kymmenittäin erilaisia myyntikojuja, joista olisi saanut kaikenlaisen krääsän lisäksi kebabia, makkaroita, kanaa, lettuja ja kaikenlaista muuta naposteltavaa. Aika moni paikka oli vielä tai jo kiinni, samoin muita kulkijoita oli vähän liikkeellä.

Alkuun

Illemmalla maisteltiin pari drinkkiä hotellin baarissa, jossa entisestään vahvistui mielikuva paikallisen hintatason soveliaisuudesta lompakoillemme.

Viidennen kerroksen huoneemme avautui länteen kaupungin puolelle, joten avonaisesta ikkunasta saattoi seurata
helposti muun muassa baarista tai yökerhosta kotiinsa palaavan herrasmiehen monologia ja hihkumista, sängystä nousematta. 

2012-Puola-Gdynia-hotellinakoala.JPG

Kokonaisajomatka 3,3 kilometriä, kokonaisnousu +72 metriä, kokonaislasku -65 metriä.

Alkuun

21.6. Gdynia - Mielno, Puola

Hotelli vaikutti käyvän aikamoisella vajaakäytöllä tähän aikaan vuodesta. Asiallisen aamupalan ja huoneen luovutuksen jälkeen lähdimme pyörille tarkoituksena ajella ensin Gdynian lähellä Kylmän sodan aikaisen, osin puretun tropo-viestiaseman (# 206) sijaintipaikalle (L) ja edelleen kuvassa näkyvän niemen päässä olevaan Hel-nimiseen kaupunkiin (reitti-KMZ)

20120621_Gdynia-Mielno.png

Tavarat kiinniteltiin pyöriin ja ajoasut viimeisteltiin ajokuntoon, Irma ehti laittaa jo Diversioninsakin käyntiin. Muuten hyvä mutta Diversion alkoi hetken lämmityskäytön jälkeen pätkimään sammuen pian kokonaan, eikä sen jälkeen käynnistynyt parhaimmillakaan kuin osalla sylintereitään. Kaasua se ei kestänyt lainkaan vaan tukehtui välittömästi kaasukahvaan koskettuamme. Oireet olivat sellaiset että joko sytytyksessä on jotain todella pahasti pielessä tai sitten syy olisi toivottavasti helpommalla eli polttoainepuolella. Koska pyörä oli käynyt viime syksynä huollossa eikä tuttu korjaaja ollut havainnut mitään viitteitä tulppa-, puola-, kaapeli- tai muista ongelmista, niin katse kiinnittyi bensan "lisäaineisiin" eli tässä tapauksessa veteen syystä että kaksi vuotta sitten tankista oli löytynyt kolme litraa vettä bensan seasta. Koetimme käynnistellä Yamahaa niin monta kertaa että akku alkoi osoittaa tyhjenemisen merkkejä, joka sekin oli huomioitava jatkossa. Niinpä Irma jäi parkkipaikalle ja minä lähdin haeskelemaan läheisiltä huoltoasemilta akkukaapeleita, lapon tekoon käypäistä letkua ja jotain astiaa mihin bensaa voisi lapota. Kun viidenneltäkään bensa-asemalta ei löytynyt tuoreen bensan, vedenpoistoaineiden tai akkukaapeleiden lisäksi sopivaa letkua, niin ajoin lopulta kaupungin eteläosassa olevaan ostoskeskukseen. Sain sieltä 15-metrisen pätkän puutarhaletkua ja viisilitraisen pönikän akkuvettä yhteishintaan 5 €. Parkkipaikan vahti päästi minut takaisin Irman pyörän luo, jossa ensin ladattiin Yamahan akkua Suzukin moottorin käydessä. Sen jälkeen pätkäistiin vahdin veitsellä kiepistä sopiva pala letkua (veitsen lainan korvauksena hän sai letkun loppupätkän) ja aloitin bensan "imppaamisen" aiemmin tyhjennettyyn akkuvesiastiaan.

Bensiini on aina yhtä herkullista suun
ja nenän limakalvoilla, mikäli erehtyy imaisemaan varomattomasti eli tekniikkalaji se on tuokin. Eipä aikaakaan kun läpikuultavan astian pohjalle kertyi ainakin kolme litraa vettä ja sen päälle hieman epämääräisen väristä bensaakin.

Alkuun

Aikamme temuttuamme Yamahan moottori alkoi käydä koko ajan paremmin vaikka kaasun käyttö aiheutti edelleen ajoittaisia tukehtumisoireita. Eli oli parasta tyhjentää tankki mahdollisimman täydellisesti. Bensatankin sisällön vaihto yhdellä viiden litran astialla hoidettuna olisi vaatinut viisi edestakaista ajoa läheiselle bensa-asemalle á neljä kilometriä, sillä lähempää ei
siihen hätään löytynyt kelvollista bensankaatopaikkaa. Siispä valittiin vaihtoehto B, jossa Yamaha oli hyytyä muutaman kerran katuverkolle ennen huoltoasemalle pääsyämme. Annoin Irmallekin mahdollisuuden osallistua bensan "maisteluun" lappoa käytettäessä eikä vienyt aikaakaan, kunnes tankki oli saatu lähes tyhjäksi. Bensa-asemalta löytyi vedenpoistoon tarkoitettua tiivistettä (sekoitussuhde reilu kolmannesdesilitra ainetta per kaksikymmentä litraa bensaa, tjsp) jota lorautettiin jäljelle jääneen bensan sekaan ja käynnistettiin pyörä hetkeksi seoksen imeyttämiseksi kaasareihin saakka. Sen jälkeen tankki täytettiin tuoreella 98-oktaanisella alkoholittomalla bensiinillä, jotta alkoholin määrä bensassa ei kohoa liian korkeaksi. Yamaha nikotteli vielä hetken mutta sittemmin ajo tasaantui, eikä muita merkkejä veden läsnäolosta jäänyt kuin normaalia heikompi kylmäkäynnistyvyys ja lämpimän moottorin tyhjäkäyntikierrosten korkeus (2500 rpm). Pakokäyrienkään väri ei vaihdellut epänormaalisti joten Yamahan kone ei toivoakseni päässyt käymään ainakaan pidempään liian laihalla seoksella.

Aikaa operaatioon meni pari tuntia joten # 206 sai jäädä ja pyörät suunnattiin suoraan niemelle Hel:n suuntaan. Kuvassa näkyy sen satama-allasta, kuvaussuunta keskustaan eli pohjoiseen päin (GE). Niemen kärki on lähellä, selän takana takaoikealla.

2012-Puola-Hel-satama.JPG

Tuossa noin neljän tuhannen asukkaan keskustassa oli menossa laajoja tienparannustöitä, joten jouduimme kiertämään keskustan edestakaisin sen ulkolaitaa pitkin aina aallonmurtajalle saakka.

Niemi kokonaisuudessaan oli eräistä ennakkokehumisista huolimatta hienoinen pettymys, vaikka siellä olikin riivatun monta kämppäriä, hotellia, uimarantaa, kylää ja vastaavaa niemeä halkovan, tuskin kaksikaistaisen asfalttitien ja mäntymetsien sekä hiekkadyynien varrella. Ainakin yksi suomalainen motoristipariskunta ohitettiin jossain vaiheessa, varustuksestaan päätellen he yöpyivät jossain lähimajoituksessa. Kyllähän siellä kerran kävi ja ehkä noita Panoramiosta löytyviä tuliasemia (GE) sekä minirautateitä olisi voinut hetken silmäillä tarkemminkin, mutta pian olimme taas niemen alkupään kohdalla,
jossa pidempää saman tien edestakaisajoa välttääksemme käännyimme suoraan pohjoiseen. Pohjoisempana vastaan tulleet tiet olivat välillä täysin nupukivirakenteisia ja hieman haastavampia ajettavia pidemmän päälle, kapeimmillaan lähes yksikaistaisia kun kaksikaistaisen tien toinen puoli oli jätetty päällystämättömälle hiekalle lähinnä kohtaavan liikenteen ohittamista varten. Varsin mukavan näköistä oli sielläkin mutta kello kävi sitä tahtia, että pian oli aika muuttaa uudelleen Zumon reititystä ja hakeutua leveämmille teille pois noista pittoreskeistä kylätiemaisemista.

Vastaan tulleet luonnonpuistot ja lopussa myös vajaan 110 000 asukkaan Kozalin ohitettiin muuten sujuvasti mutta siellä "törmättiin" risteyksessä punaisissa jalankulkijan valoissa seisoneeseen nuoreen sotilaaseen, jota teki kunniaa meille molemmille pyöriemme ohittaessa hänet. Vastasimme hänelle vuoronperään samalla tavalla, tosin
käännöksen aikana käytännön pakosta vasemmalla kädellä.. Ensimmäinen kerta se oli tuokin lajissaan.

Garmin Zumo 660 ei löytänyt hotels.comin/booking.comin varauslapun ilmoittamaa osoitetta vaikka sitä paikallisen Infon taulun edessä tutkittiinkin, ei muuta kun miniläppäri käyntiin ja
kaivamaan lisää infoa aiemmin työpöydälle tallennetusta .pdf:sta. Ja löytyihän se kämppä viimein kun lisättiin pikkuisen puuttunutta infoa kadun nimeen. Kuten kuvasta näkyy, oli tien pinta tuollakin aivan kelvollinen eikä märkänäkään erityisen liukas. Kaupat, baarit, ravintolat sun muut olivat monesti varsin kevytrakenteisia ja reunustivat kadun molempia puolia kylki kyljessä. 

2012-Puola-Mielno.JPG

Alkuun

Majapaikkamme,
pieni huone kakkoskerroksessa Villa Lula-nimisessä majoitusliikkeessä löytyi noin parin tuhannen asukkaan kylää halkovan rantakadun varrelta (GE) Yöpymisen hinta aamupalalla ja omalla parkkipaikalla oli 30 €. Se sijaitsee alemman kuvan kolmikerroksisen rakennuksen keskivaiheilla, samoissa kuorissa oli monta majoituspaikkaa ja ravintolaa. Keskusta on kuvasta vasemmalla.

2012-Puola-Mielno-Villa-Luna.JPG

Pyörät saatiin kuvassa vasemmalla keskellä lauta-aidan takana olevaan parkkiin. Sen nurmipintainen hiekkapohjainen alusta oli niin pehmeä että
sain hetken keskittyä tasapainoiluunkin Suzukin eturenkaan painuttua maan sisään käännöksen aikana. Onneksi mukanamme olivat rosterilätkät molempien pyörien sivuseisontatukien alle niiden pinta-alaa laajentamaan. Suzuki on noista kahdesta se, joka kellahtaisi pehmeällä alustalla ensimmäisenä kyljelleen - josta lisää myöhemmin.

Suihkun kautta kylille syömään, paitsi että rantakadun varrella olleet ravintolat alkoivat sulkea oviaan jo alkuillasta. Ei muuta kuin paluu takaisin lähtöpaikan viereiseen pizzeriaan, jossa kaksi annosta hyvää spagetti-bolognesea ja pari hyvää paikallista olutta maksoivat lähinnä ei mitään.
Kaikesta päätellen tämänkin kylän pääasiallinen menestystekijä olivat vielä poissa olevat turistit, joille tehtiin lisää uusia rahanmenetyspaikkoja. Sahat soivat ja vasarat paukkuivat siihen malliin aamusta iltaan monella suunnalla.

2012-Mielno-Puola-polkuautot.JPG

Kokonaisajomatka oli 338,9 kilometriä, kokonaisnousu +2426 metriä, kokonaislasku -2471 metriä.

Alkuun

22.6. Mielno - Wolgast, Saksa

Kämppä oli sen verran pieni ja bunkka lähinnä oikaistava sohva jonka väärälle reunalle istahtaminen keikauttaisi sen kyljelleen, että tätä voi ulkoparvekkeestaan huolimatta luonnehtia reissun kevyimmäksi anniksi majoitusmielessä. Mitäpä siitä kun lämmintä vettä riitti, aamupala oli ok, pyörät kestivät tallessa ja pystyssä parkkipaikalla eikä kämppäänkään tälläkään kertaa unohtunut mitään kun hipomisesta ei oteta.

Matka jatkui kartan mukaisesti rantaa pitkin länteen, alkuun tihkusateessa mutta päivemmällä jo kirkkaassa kelissä (reitti-KMZ)


20120622_Mielno-Wolgast.png

Välillä vastaan tuli mitä kummallisempia kauppapaikkoja, tässä Military Marketin etupihaa tiellä # 11, noin puolitoista kilometriä Kadzielnosta Kolobrzegin suuntaan (GE):

2012-Puola-Military-Market.JPG

Kuvassa oikealla näkyvä pihavahti vaati ponnekkaasti sulkemaan kameran kun samaan aikaan joku paikallinen turisti tuossa maastokuorma-auton vierellä videoi avoimesti kaikkea muuta paitsi mukanaan kulkenutta perhettään, kiinnittämättä huomiota hepun höpinöihin. Niinpä niin, parkkipaikkammekin piti vaihtaa kun taas meitä seuranneet parkkeerasivat suoraan myyntiteltan oven eteen. Takavasemmalla oli pari isoa telttaa täynnä kaikkea tarpeellista ylijäämätavaraa eri armeijoilta ja tuon oranssin kyltin takaisella pellolla oli useita erilaisia telavaunuja valmiina turistien huviajeluttamiseen. Mycke kiva ja eikun eteenpäin.

Koko reissun parhaimman näköistä ajomaastoa nähtiin luonnonpuiston halkaisevalla tiellä #102 (GE) Wiselkasta Miedzyzdrojeen. Teki mieli ajaa se uudelleen läpi ja kuvata koko roska Contourin Full-HD -kameralla. Eikä muutamissa teiden varsilla vastaan tulleissa taloissa puutarhoineen ollut valittamisen aihetta..

Onneksemme emme tavanneet varsinkaan tiestöllä lähimetsissä tai -pelloilla käyskentelevää eläimistöä, joita erilaisten kylttien perusteella oli ajoittain ja paikoitellen liikkeellä. Muutama metsäkauriskin näytti jääneen jonkun aiemman liikkujan alle.

Alkuun

Vastaan tuli pari muuttuvaa opastetta kertomassa Swinousjscien keskustaan menon vievän aikaa noin tunnin lauttojen/lossien suuren käyttöasteen vuoksi. Mutta eipä hätää, hurautimme normityyliin paikallaan seisovan noin kolmekilometrisen autojonon ohi satamaan kahden täyden autokaistan viereen parin polkupyöräilijän kansoittamalle kolmannelle ajokaistalle. Seurasimme siitä juuri satamaan saapuneen lossin purkua joka kävi sujuvasti kuin luomisen työ. Eipä aikaakaan kun lastaaja viittasi meidät neljä ensimmäisinä sisälle sellaiseen nurkkaukseen, jonne autoja ei voinut ajaa. Purkuvaiheessa se tarkoitti vähän pidempää odottelua viereisten autokaistojen tyhjentyessä, mutta sekin kuuluu asiaan. Eli emme vieneet kenenkään autoilijan paikkaa vaan päin vastoin säästimme seisovasta jonosta yhden auton viemän tilan. Tämä toimintatapamalli toimii useimmissa sivistysmaissa hienosti, mutta valitettavasti vähän heikommin muun muassa täällä Suomessa.

2012-Puola-lossi.JPG

Puolan pohjoisrannikosta aiemmin annettu varsin ruusuinen kuva alkoi jäädä jälkeen siitä millaiseksi sen oli itsekseen etukäteen kuvitellut. Ei se huono ollut nytkään, mutta muutaman vuoden päästä tilanne lienee kokonaan toinen erilaisten peruskorjaus- ja muiden rakennus- sekä tienparannushankkeiden edettyä pidemmälle. Parasta siellä oli maltillinen hintataso joka ainakin toistaiseksi ja varsinkin parhaan lomasesongin ulkopuolella on erittäin matkailijaystävällisellä tasolla. Myös paikallisten kanssa kommunikointi onnistui varsin kelvollisesti ottaen huomioon, että saksaa paremmin hallitessaan olisi monessa paikassa selvinnyt huomattavasti vähemmällä käsien heiluttelulla tai "Ville 5v"-keskustelutasoa pidemmälle.

Alkuun

Tarkoitus oli poiketa lounaalla Peenemunden satamassa ja ehkä pikapikaa sen WW II-museossakin, mutta toisin kävi sinne vievällä tiellä seisoneen autojonon vuoksi. Jonosta olisimme päässeet helposti ohi mutta suljetusta rautatien tasoristeyspuomista emme. Muuan saksalainen, kauempaa jonosta takaisin kääntynyt autokuski pysähtyi vaimoineen kohdallemme kertomaan ettei jono kulje mihinkään puomien pysyessä koko ajan kiinni. Eli varmaan meidänkin kannattaisi kääntyä takaisin tulosuuntaamme? Kiitin vinkistä, eipä muuta kuin ympäri ja kämppää etsimään Wolgastista, läheisestä noin 13 000 asukkaan satamakaupungista. Läheinen ravintolakin oli jo sulkenut ovensa lounasajan jälkeen avautuen uudelleen vasta muutamaa tuntia myöhemmin.

Hotelli löytyi viime kesältä tutun hotellin viereltä, mutta valitettavasti se tuttu oli täyteen buukattu. Tämänkertainen oli nimeltään Hotel Schilfhaus, hinta 2hh # 7, 94 € yöltä, Mielnoon verrattuna kolminkertaiseen hintaan siis. Kuvassa näkyy sen rannan puoleista pihaa ja aamiaispöydät. Taaempana vasemmalla puiden takaa pilkottava sininen rakenne on muun muassa Peenemundeen päin vievä kääntösilta (L).

2012-Saksa-Hotel-Schilfhaus.JPG

Hetken päästä poikettiin läheisessä gasthausissa lounaalla (kanaa ja hampurilaispihvi + oluet yhteensä 31 €) ja jatkettiin vaeltelulla kuvan oikealla puolella sijainneessa vanhassa kaupungissa. Se olikin aika hyvän kokoinen ja varsin pitkälle entisöity kokonaisuus, jossa riitti kaikenlaista katseltavaa. Paikallisilla oli pienehköt, kenties jonkinlaiset juhannusjuhlat menossa yhden sivukadun varrella, muuten oli aika hiljaista. Ei ollenkaan paha paikka kauniilla kelillä, tosin tuossa rantakadulla vuosi sitten pyörä meinasi kaatua ukkospuuskan otettua kiinni sen suojapeiteeseen. 

2012-Wolgast-vanhaa-kaupunkia.JPG

Tuo mukulakivipinta pitää huolta myös siitä, etteivät ajonopeudet nouse liian suuriksi.

Kokonaisajomatka 195,4 kilometriä, kokonaisnousu +1592 metriä, kokonaislasku -1580 metriä.

Alkuun

23.6. Wolgast - Gägelow, Saksa

Wolgastissa aamiainen nautittiin ulkosalla aamuauringossa jonka jälkeen oli aika poistua takavasemmalle Stralsundin suuntaan. Pääpiirteinen ajosuunta oli karttaluoteessa olevan ranta-alueen kohdalla, ajoreitti isoimpia teitä vältellen (reitti-KMZ).

20120623_Wolgast-Gagelow.png

Stralsundin alapuolella nähtiin päätien vierellä vanhoja puiden kattamia nupukiviteitä tien # 96 oikealla puolella, joista kuvan osoittamalla pätkällä (GE) ajettiin lyhyt koeajo. Vajaa kolme kilometriä riitti hyvin, kiitoksia vaan. Maksimiajonopeus oli noin 60 km/h, ei yhtään enempää. Nykyään nuo ovat monilta osin pelkästään polkupyöräilijöiden käytössä.

2012-Saksa-nupukivitieta.JPG

Hevoskiesien aikaan nuo lienevät olleen sen ajan valtateitä muun muassa auringon porotusta ja tuulta rajoittaneine ympäryspuineen. Routakaan ei liene kovin suuri ongelma.

Rügenin saari ohitettiin tällä kertaa kokonaan käytyäni siellä viime kesänä.

Ranta-alue pohjoisessa oli todella hienoa esimerkiksi läpiajamiemme kaupunkien rakennusten kunnon ja puutarhojen ulkoasun suhteen. Ja ilmeisen suosittua aluetta päätellen siitä että kyseisen päivän suurimmat autojonot suuntautuivat nimenomaan Zingst:n, Prerow:n, Ahrenshoop:n ja Wustrowin suuntiin. Tuolla olisi voinut viettää yhden tai parikin yötä, mikäli erityisesti rannalla löhöily muine aktiviteetteineen kiinnostaisi. Esimerkiksi kahden ensin mainitun kylän/kaupungin edessä rantaa hetkisen seurailevan L21-tien varrella (GE) on parkkipaikka toisensa perään ja kaikkiaan kolmisenkymmentä kilometriä valkoista rantahiekkaa rantapenkereen merenpuoleisella sivulla. Syysmyrskyllä epäilemättä syvältä poikittain, mutta näillä keleillä jotain ihan muuta. Hintatasosta ei ole tarkempaa kuvaa mitä nyt kaffit ja leivokset yhdessä kylässä aika normaaliin hintaan söimmekin.

Am Salzhaff:n läheisellä rannalla näkyi ainakin kolmekymmentä wind-surffaria tai vastaavaa lautojensa ja leijojensa kanssa temppuilemassa, harmi kun emme päässeet aivan rantaan saakka seuraamaan ilottelua. Boiensdorfissa ajotien varrelta tuli vastaan öljyvärimaalari, joka lienee ollut tekemässä yhdestä tienvarsirakennuksesta jonkinlaista myyntiesitettä:

2012-Saksa-Boiensdorf.JPG

200 000 asukkaan Rostock oli pian edessämme jonka läpiajo hoidettiin ylhäältä maksullisen tunnelin kautta, eikä alemmaksi kaupunkiin saakka tarvinnut poiketa. Loppupäivä ajettiin kylästä ja pikkukaupungista toiseen eli kapeampia teitä sen länsipuolella, kunnes liikennemerkeissä kerrottiin noin 45 000 asukkaan Wismarin olevan lähimaastossa. Sekin ohitettiin yläkautta jolloin tutustuimme paikalliseen puunjalostustehtaaseen sen aidan viertä hetken ajellessamme. Imatralaisittain tuttu rahan tuoksu velloi lähimaastossaan kyllä.

Best Western Grand City Hotel Wismar Gägelowissa oli seuraava kohteemme, jonne oli nettivarauksen aikana saadun varoituksen mukaan kuulema menossa monia muitakin, eli siellä olisi kovaäänistä juhlahumua tarjolla aina seuraavan päivän aamukolmeen saakka. Kun sitten ensimmäistä olutta olin hakemassa baarista, niin yllätyksekseni naiskyyppari viittasi ettei maksa mitään. Illemmalla aloin jo maksaa itsekin heidän viimein havaittuaan ettei minulla olekaan ranteissani tarvittavaa punaista nippusidettä, sen sijaan Irma olisi saanut juomamme ilmaiseksi varmaan hamaan pirskeiden loppuun saakka. Viitisenkymmentä bussiretkeilevää paikallisasukasta sai aikaan melkoisen shown jota oli hyvä seurailla eri puolella hotellia. Kovaa hommaa se on tuo bussimatkailukin, kenties juhannusajalla tai jonkinlaisella keskikesän juhlalla oli tekemistä asian kanssa.

Kokonaisajomatka 257,3 kilometriä, kokonaisnousu +1727 metriä, kokonaislasku -1722 metriä.

Alkuun

24.6. Gägelow - Flensburg, Saksa

Aamu valkeni tihkuisena muuttuen tien päälle päästyämme pian kunnon kaatosateeksi. Niinpä ajoreittimme seuraili leveämpiä teitä ja vain pakolliset ruoka- sekä tankkauspysähdykset tehtiin ennen seuraavaa hotellia. Sainpahan pitkästä aikaa perisaksalaisen Cyrrywurst mit kartoffelsalad und Cappuzzino-annoksen ja ennen tielle paluuta ylleni kuivan lämpökerraston. Kylmä nimittäin alkoi hiipiä ajopuvun alle pyörän katteesta ja vettä pitävistä varusteista huolimatta, kun ajoin siihen saakka t-paidassa ilman Yokon puvun sisävuoria. Jossain oli maininta sähkölämmitteisistä väliasuista mutta ehkä emme niihin vielä panosta ainakaan näillä ilmansuunnilla liikkuessamme. Sen sijaan Norja voisi olla asia erikseen.

20120624_Gagelow-Flensburg.png

Ajosta teki sataneen veden määrän lisäksi mielenkiintoisen monien paikallisten tapa ajaa sateessa täysin valoitta tai pelkillä auton etupään huomiovaloilla, takaosien pysyessä ajoittaisia jarruvaloja tai vilkkuja lukuunottamatta pimeinä. Moottoripyörille oli sikäläisillä moottoriteillä sallittu ajonopeudeksi sateella 120 kmh lievistä ajourista ja muista vettä keräävistä tien epätasaisuuksista johtuen. Kerran kaksipyöräisellä vesiliirrossa olleena ja siitä kaatumatta, tosin naapurikaistalle hetkessä siirtyneenä pidän tuota hyvänä asiana, vaikka se ohittajien kaistalta päälle roiskuva vesi määrällisesti kasvaakin. RainX:n tuotteilla sai visiirin pidettyä käyttökelpoisena useamman tunnin ajan mutta lopulta sisäpuolen anti-fog -liuos alkoi menettää tehoaan näköalan alkaessa samalla kaventua. Parempaa se silti on kuin normaali käsienpesuun käytetty saippualiuos tai Fairy.

Pitääpä muistaessaan lisätä punaista heijastinteippiä takalaukkuun tai/ja heijastimet sivulaukkujen taakse näkyviin osiin myös oman näkyvyyden parantamiseksi.

Toinen hankinnan arvoinen kohde on kypärään asennettava bluetooth-headset, jolla myös Zumon antamat ajo-ohjeet saisi kuulumaan ainakin itselleni ilman tarvetta vilkuilla jatkuvasti sen näyttöä. Nimittäin yksi yllättämään päässyt Ausfart Flensburgin kohdalla meni sen verran tiukoille, että takanani ajanut Irma vetäisi sen ohi jatkaen suoraan, mikä sellaisella kelillä oli juuri oikea ratkaisu. Koska tiesin kartan perusteella että hänen on varsin vaikeata päästä jo vuosia käyttämäämme tapaamiskohteeseen eli eksymiskohdan jälkeen oikeassa kulkusuunnassa seuraavalle levähdyspaikalle tai bensa-asemalle, niin ajoin ensimmäiseen mahdolliseen risteykseen palatakseni takaisin moottoritielle # 7. Päättelin Irman poistuneen heti Flensburgin seuraavasta rampista, joten käännyin samaan suuntaan tavoittaen hänet läheiseltä bensa-asemalta tekstiviestiä lähettämästä. Tankkaustauko.

Ayun Hotel Flensburg, Wilhelmstra
ße (GE) olisi toki löytynyt vaikka olisimme sinne eri reittejäkin ajelleet. Hinta oli 99 € per yö toisen kerroksen 2hh:ssa ja 10 € lisää parkkihallin parkkiruudusta aivan hotellin respan viereltä. Parkkeerasimme kamamme # 104:een, joka olikin varsinainen tilankäyttöihme. Vasemmalla näkyvän oven takana on viereisen huoneen kanssa kapea yhteinen käytävänpätkä, jonka vaatima tila oli erotettu molempien huoneiden nurkista. Huoneen lattiapinta-ala jakautui ikkunan puolella sivusuunnassa kolmeen tasalevyiseen osaan, eli kaksi kapeaa sänkyä ja niiden välinen kapea käytävä, pituussuunnassa tilaa oli ovien avauksen verran. Vessa suihkiuneen oli riittävän iso mutta huoneen ilmanvaihto ei ainakaan teholtaan, sillä saapuessamme päältä reilusti kastuneet ajovarusteet olivat aamullakin vielä kaukana kuivista. Vessan oven kahva jäi yllättäen käteen ovea kiinni vetäessäni, onneksi kahvan oven aukaisun kannalta tarpeellisempi osa jäi käyttööni.

2012-Saksa-Flensburg-Ayun-huone-104.JPG Onpas komeat värit seinillä ja Shumi töllössä.

Tuota noin 90 000 asukkaan kaupungin keskustaa edeltävältä tankkausasemalta oli mukaamme jäänyt pari oluttölkkiä ja hieman Jekkua, joten F1-ajotilanteen seurantaan oli pakko pysähtyä hetkeksi. Räikkönen veti ihan hyvin.

Alkuun

Kohta kävelimme sateenvarjoinemme ydinkeskustaan sen sataman (GE) kautta.

2012-Saksa-Flensburg-pienvenesatamaa-keskustassa.JPG

Kuvassa näkyvien rakennusten välistä (Schiffbrückstraße) seuraavalle poikittaiskadulle (Große Straße) ihastelemaan muun muassa kadunvarsiarkkitehtuuria (L).

2012-Saksa-Flensburg-kavelukatu-edessa.JPG

Ja edelleen läheiseen tanskalaistyyliseen ravintolaan, joka oli yksi harvoista auki olleista vaihtoehdoista. Siellä oli nuori tanskalainen tarjoilijatar salivuorossa sen verran kiireisenä, että vähän aikaa touhujaan seuranneena mieleen ilmestyi kuva sähköjäniksestä. Ja jos mitään muuta ei olisi saatavissa niin annos kunnollista sipulikeittoa uunilämpimän leivän kanssa voisi helposti pelastaa kolean tai kostean päivän.

2012-Saksa-Flensburg-sipulikeitto.JPG

Hiljainen oli kylätie joten palasimme pian takaisin (L) hotellille, vaikka lähiympäristössä todennäköisesti olisikin paljon nähtävää paremmissa olosuhteissa. Aiemmin mainittu ilmastoinnin kehnous aiheutti sen, että pidimme ulkoikkunaa auki niin kauan kunnes joku alkoi aamuyöllä ajelemaan ristiin rastiin keskustaa huutaen kuin hyeena ja huudattaen autonsa äänitorvea. Liekö juuri silloin ollut ajankohtainen joku Saksan voittama jalkapallo-ottelu, tjsp.

Kokonaisajomatka 225,4 kilometriä, kokonaisnousu +1043 metriä, kokonaislasku -1064 metriä.

Alkuun

25.6. Flensburg - Køge, Tanska

Märät ajokamat ovat aina yhtä mukavia päällepuettavia mutta tässä harrasteessa se on rutiinia. Päivä alkoi muutamilla auringonpilkahduksilla pilvien raoista, joten tilanne paranisi mitä pidemmälle ajaisimme ajoviiman kuivattaessa puvut päällämme.

20120625_Flensburg-Koge.png

Ulosajo Flensburgista E45:lle oli helppoa eikä aikaakaan kun saavutimme Tanskan rajan, jossa tarkastusrakennukset oli purettu mutta kiemurtelevat ajokaistat näyttivät entisten raja-asemien pohjakuvan.  Tanskan puolella piti poiketa hakemassa pankkiautomaatista hieman käteistä juokseviin menoihin; Debit-Visa toimi hyvin siinäkin hommassa kuten yhtä bensa-asemaa lukuunottamatta kaikkialla muuallakin.

Mikäs siinä auringonpaisteessa oli ajellessa, seuraavan sillanylityksenhän voisi tallentaa vaikka Full-HD:na? No joo, päästyämme Koldingin lähelle alkoi sade valua siihen malliin että E20:lla Odensen suunnassa oli pakko käydä huoltoasemalla juomassa puoli litraa kuumaa kahvia ja huoltaa itseään varttitunnin verran. Pi*uvie, tällä menolla emme näe Nyborgin ja Korsorin väliseltä Iso-Beltin sillalta (GE) varmaan muuta kuin kaiteet ja vaakasuorassa lentävää vettä, sillä ajosuunnassamme reittimme peitti pitkälle horisonttiin jatkuva kapea sadepilvi. Onneksi 6790 metriä pitkän itäisen siltakokonaisuuden keskellä sijaitsevasta 2770 m pitkästä sillasta ja 6110-metrisestä läntisestä palkkisiltaosuudesta jäi edes jonkinlainen kuva pääkoppaan, eikä sivutuultakaan ollut niin paljoa että se olisi estänyt ylipääsyn. Jokunen DKK maksettiin ylityksestä mutta tarkkaa määrää en muista. Sen verran olosuhteet kuitenkin vaikuttivat ettei muun muassa tienvarsimaisemista ole oikeastaan minkäänlaista selvää havaintoa sinä päivänä ajamamme E20:n ensimmäiseltä puoliskolta. Toisella puoliskolla tilanne parani oleellisesti ja viljava Tanska näyttäytyi hienosti tien molemmin puolin.

Tällaisten tai haastavampien ajokelien aikana moottoripyöräilyn hienouksien perustelu jollekin uudelle tai uusiomotoristille vaatii hieman seikkaperäisempää keskustelua, ennen kuin henkilö saa jutun juonesta kunnolla kiinni. Onneksi useimmissa paikoissa ehkä Brittein tai vastaavia saaria *) lukuunottamatta voi laskea sen varaan, että ainakin kerran viikossa tai parissa paistaa veden sijaan aurinkokin.  *) Kun jokainen sateeton päivä on positiivinen yllätys niin sade ei harmita sitä odottaessa.

Pian olimme seuraavassa kohteessa noin 35 000 asukkaan Koge:ssa. Hotel Hvide Hus, Køge, 93 € aamupalalla, ei parkkimaksua, löytyi meren rannalta parisen kilometriä Køgen keskustan eteläpuolelta (GE).

Kävellessämme hotellilta keskustaan tuli satamassa vastaan alla näkyvä paatti pienempiensä joukossa. Mikä lie ollut käyttötarpeensa aiemmin kun nykyään ulkona sen takaosassa oli pöytätilat katettavissa neljälle. Mahdollisesti matkailulaiva vaikkapa kanavaliikenteeseen, joka on myös meillä noussut esiin yhtenä tulevaisuuden lomavaihtoehtona, tosin Englantia halkovilla kapeilla kanavilla.

2012-Koge-Oldenburg.JPG

Alkuun

Keskustassa torin viereinen rakennuskanta näytti keskenään piristävän erilaiselta:

2012-Koge-keskustaa.JPG

Ja vähän sivummalla (L) (L), samoin tuo kellarikerroksen sisäänkäynti näytti aavistuksen hankalakäyttöiseltä nykymittapuun mukaan ajatellen:

2012-Koge-vanhaa-rakennuskantaa.JPG  2012-Koge-kellariasunto.JPG

Kokonaisajomatka 279,7 kilometriä, kokonaisnousu +1255 metriä, kokonaislasku -1261 metriä.

Alkuun

26.6. Køge - Mörbylånga, Ruotsi

Siirtymäpäivä.

Kelin salliessa ajoimme jonkun aikaa meren rantaa seurailevaa tietä ennen E47:lle nousua. Seuraava mielenkiinnon kohde oli 7,8 kilometriä pitkä Øresund Bridge Kööpenhaminan ja Malmön välillä, jossa sillan korkeimmalta kohdalta näki melkoisen kauas sen alle jäädessä vapaata tilaa 57 metriä. Malmön puolella kerättiin 2 x 200 SEK:n (46 €) kolehti sillan käyttämisestä, onneksi manuaalikopilla kelpasi korttikin oikein hyvin. Tällä kertaa kopin tyttö tuli ulos ja käänsi puomin käsipelillä ylös päästäen meidät molemmat yhtäaikaa sen alta. Normaalisti Irma meni ensin ja minä seuraavaksi omalla avausvuorollani.

20120626_Koge-Morbylonga.png

Malmön kehätie veti hyvin samoin kun E22:n alkupää, kunnes toistuvat tienparannustyöt alkoivat. Näyttävät laajentavan moottoritietä koilliseen päin useammassakin kohdassa. Muualla ei tiestössä ollut valittamisen aihetta.

Kalmarin kohdalla ylitettiin päivän toinen silta eli vajaa kuusikilometrinen Ölandsbron. Pari kilometriä sen eteläpuolelta olisi saattanut päästä lautallakin yli reittiä Kalmar - Tallunden. Tallundenissa Irma poikkesi vuorollaan paikallisessa, eräästä tv-sketsistä tutussa "Hadnesb.. eiku.." -pankkikonttorissa nostamassa kruunuja, josta siirryttiin rantareittiä eli Runsbäcksvägeniä pitkin Mörbylångaan. Kyllä, viimeisen viiden kilometrin aikana kastuimme jälleen kerran.
 
Alkuun

Mörby Vandrarhem och B&B
, Mörbylånga, 97 € aamupalalla ja lakanoilla, ei parkkimaksua, pyörät sai pihalle parkkiin (GE). Uima-allaskin oli käytettävissämme ulkona, jonka ääressä rokki soi tuelta (totta kai ensimmäinen kuultu kappale oli Final Countdown).

Hmm, mikähän tuo tienvarsikylteissä mainostettu Lågprishotell (L) oikein käytännössä on? Hostelliin päästiin respan kiinni ollessa sisälle soittamalla sen ulko-ovesta löytyneeseen puhelinnumeroon, josta oven aukaisukoodi kerrottiin. Samalla kävin hakemassa respan lukitun oven viereltä postilaatikosta sattumanvaraisen huoneen avaimet sisältävän kirjekuoren ja pääsimme kantamaan tavaramme toisen kerroksen huoneeseemme. "Respan henkilön piti olla jo paikalla mutta tullee kohta.." sanoi ääni puhelimessa.

2012-Ruotsi-Morbylonga-Logpris-hotell.JPG  2012-Ruotsi-Morbylonga-huone.JPG

Kyseessä näytti olevan vanhasta koulusta tai vastaavasta tehty hostelli, jossa saattoi yöpyä säästöhintaan pitämällä mukanaan omat lakanat ja tekemällä ruoan itse kellarikerroksen yleisessä keittiössä. Jos sen sijaan tarvitset lakanat ja aamiaisen niin hinta nousee oikean hotellihuoneen tasolle, jossa sinun taas ei tarvitse illalla pedata ja aamulla purkaa kaksikerrospetiäsi, harjata ja mielellään luututa lattiat sekä viedä roskat ulos. Heidän suomenkielisillä sivuillaan kerrottiin aamupalan kuuluvan huoneen hintaan, joka ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Aitoon hostellityyliin huoneiden välinen äänieristys oli olematon ja kakkoskerroksen kolmesta vessasta enää yksi toimi seuraavaan aamuun mennessä. Mutta eivät asiat huonosti olleet sillä TV toimi ja lämmintä vettä kyllä riitti jahka se ensin nousi suihkuhuoneeseen saakka. Uima-allasta emme testanneet kun taas ovemme viereen asennettua WLAN-kerrostukiasemaa oli suorastaan ilo käyttää.

Sen verran paljon rakennuksella oli vuosien kuluessa ollut käyttöä että eniten käytetyt kivirappuset olivat kuluneet tasaisiksi karhennustensa kohdilta. Ulkoseinien maalausremontti oli menossa ja noin puolet niistä oli jo saanut uuden ilmeen pintaansa.

Koska respassa ei vielä vaatteet vaihdettuammekaan ollut ketään paikalla niin lähdimme keskustaan syömään. Köpmansgatanilla pienen puiston kohdalla eteen sattuneen ravintolan puitteet olivat hyvin kohdallaan, samoin hinta-laatusuhde. Onneksi ravintolasta sai kunnollista olutta sen kauppojen tarjoaman lättölin sijaan, joskin ruokailun päätyttyä kävelimme varmuuden vuoksi jonkin aikaa lähimaastossa ennen ajon jatkamista.

2012-Ruotsi-Morbylonga-ravintola.JPG

Olipas tuossa kylässä siistiä joka puolella.

Alkuun

Samoin vähän keskemmälläkin siellä pyörillä risteillessämme: tässä unikkopeltokuvaa länteen tieltä # 136, Bring:n luota. Vastarannalla lännessä siintää Ruotsin mannermaa.

2012-Oolanti-near-Bring-tie-136.JPG (L).

Sade alkoi uudelleen alle kymmenen minuuttia siitä kun palasimme takaisin hostelliin, mikä t-paidassa ajellessaan oli pelkästään hyvä juttu. Ykköskerroksen lukuisat teinit paukuttivat huoneidensa ovia ja älämölöivät aikansa, mutta myöhemmin yöllä oli rauhallista.

Kokonaisajomatka 398,7 kilometriä, kokonaisnousu +2046 metriä, kokonaislasku -2056 metriä.

Alkuun

27.6. Mörbylånga - Oskarshamn, Ruotsi

Aitoon hostellityyliin poistimme lakanat sängyistä, siivosimme huoneen ja aamupalan jälkeen poistuttiin takaoikealle suuntana ensin saaren itäreuna sekä hetken päästä Borgholmin linna sekä sen viereinen kaupunki. 

20120627_Morbylonga-Oskarshamn.png

Gotlannin eteläpäässä Kättelvikin myllynkivisorvaamolla tehtiin sikäläisestä rantakalliosta aikoinaan paljon jauhinkiviä tuulimyllyihin. Niistä melkoinen osa lienee toimitettu Öölantiinkin, jossa tuulimyllyjä näkyi olevan lähes kylki kyljessä ellei niiden keräily ja siirtely sitten ole joku nykyinen ilmiö. Öölantilainen kenties hieman meikäläisistä poikkeava rakennustyyli erottui selvästi: tien suuntaisesti noin viidenkymmenen metrin päässä siitä oli maatilan päärakennus ja varakkaimmilla sen molemmin puolin tielle saakka yltävät varasto-, karja- ja muut tuotantotilat ikään kuin kantikkaan U-kirjaimen sivujen kohdalla. Pienemmillä oli U:n tilalla L, eli vain yksi tien reunaan yltävä "sivusakara" jommalla kummalla puolella päärakennusta. Taaempana näytti olleen peltoja.

Maisema oli ja pysyi Gotlannissa nähdyn tyylisenä joten suurimpia valopilkkuja olivat erään rakennuksen päässä olleet parikymmentä eriväristä linnunpönttöä kerrostalomaisesti aseteltuina ja muutama suorastaan kliseenomainen esimerkki periruotsalaisesta maalaispikkutalosta puutarhoineen. Ruotsin yleisimmän talomaalivärin täytyy olla keltainen, jonka jälkeen tullee ehkä sininen ja vanhemmissa taloissa perinteellinen punamulta. Niihin oli todellakin panostettu. Muutamia juhannussalkojakin havaittiin.

Vuoronperään Saksan, Tanskan ja Ruotsin hallinnassa ollut Borgholmin linna (GE) oli käymisen arvoinen paikka. Se lienee ollut melkoisen komea kokonaisuus jostain 1200-luvulta aina 1500-luvun lopulle. Tulipalo tuhosi sen lokakuussa 1806, jonka jälkeen se hylättiin ja paikalliset pääsivät "pelastamaan" käyttökelpoiset osat muuhun käyttöön, sikäli kun luin oikein paikallisen esitteen sisältöä. Varsin moneen paikkaan muurien sisäpuolella sekä muurien päällä pääsi kävelemään ja sen sisällä on myös museo historiallisista asioista enemmän kiinnostuneille. Sitä vuokrattiin myös yksityistilaisuuksiin ja keskiosan nurmikolla oli nytkin kasassa jonkun tulevan esiintymislavan rakennustarpeita. Sisäänpääsy kahdelta 140 SEK.

2012-Ruotsi-Borgholmin-linna.JPG

Kuva on otettu keittiön päältä etelään päin.

Alkuun

Vajaan neljän tuhannen asukkaan kaupunki Borgholm linnan pohjoispuolella oli sen verran asiallisen oloinen, että siellä voisi joskus tulevaisuudessa viettää yhden yön. Siellä näytti olevan elämää myös alkukesästä. Sen sijaan ylemmäksi saaren pohjoisosaan emme lähteneet sillä se ei Öland Norra Delen-mainoksissakaan vaikuttanut riittävän kiinnostavalta sekä
aiemmin nähtyyn saaren eteläpäähän että Gotlantiin nähden. Lounaan jälkeen oli siis aika palata Kalmariin vievälle sillalle ja kääntää pyörien keulat pohjoiseen päin.

Paras mutkapätkä pitkiin aikoihin löytyi jonkin matkaa Kalmarin yläpuolelta: ajetaan E22:ta pohjoiseen ja käännytään Karemon kohdalta oikeaan rantatielle seuraavien noin kahdenkymmenen viiden kilometrin ajaksi. Eli ajetaan GE:ssa näkyvien linja-autopysäkkien mukaisesta reittiä Lättorp - Danerum - Nyttorp - ... - Strömsrums gård - ja käännös oikealle vielä kapeammalle hiekkatielle, josta jatketaan asfalttitielle Hedersrum:n ohitse - ... - Ingemåla vsk - Strandavägen - Timmernabben - ... - Polhem - Råsnäs - ... Klosterruinen - kunnes eteen avautuu taas E22 tuossa kartan halkaisevan sinisen viivan päälle sattuvan info-kirjainmerkin kohdalla. Tuo sininen, luoteeseen kääntyvä piikki kutakuinkin reitin puolivälissä on pakollinen välitankkauspaikka, josta palattiin takaisin edellä mainitun hiekkatien alkuun.

Kuva on otettu menosuuntaan muutama sata metriä asfalttitien pään jälkeen. Kasteltu ja/tai suolattu hiekkatie ei pölissyt. Parin metrin päässä oikealla oli suuri vasikkalauma seuraamassa kuvaamista (L).

2012-Ruotsi-rantatien-lehtipuukujaa.JPG

Juuri ennen Oskarshamnin keskustaa alkoi sataa ensimmäistä kertaa sinä päivänä, vaikka koko ajan synkempiä pilviä päin olimmekin ajaneet ainakin viimeisen tunnin verran. Päästyämme keskustan torille rakennettuun kahvilaan monen muun paikallisen asukkaan tavoin oli sen ulkokatoksesta mukava seurata kahvikuppi kädessä rankan kuurosateen kovinta kohinaa, salamoiden räiskettä ja jyrinää. Pahimman sateen hellitettyä
käveli Irma paikalliseen Infoon kyselemään hotelleista, varaten lopuksi meille huoneen läheisestä Rum Oscar-hotellista. 93 €/yö aamiaisella ilman parkkimaksuja ei ollut liioittelua suuresta, parvekkeella varustetusta huoneesta. Parvekkeen vapaata käyttöä tosin hieman rajoitti viereinen toimistosiipi, jonka yksi ikkuna avautui suoraan sille. Mielenkiintoinen ratkaisu ellei sitten kyseessä ole yhteinen hätäpoistumistie.

Illemmalla lähdimme keskustaan jossa muistini mukaan tuli käytyä ensimmäisen kerran ruotsalaisessa PitkäripaisessaSystembolaget toi mieleen Islannin vastaavan alkoholimonopolin, tosin siihen ja aiempaan kotimaiseen instanssiin nähden tuo oli kevyt muistutus ajoista, jossa viinakauppaan mennessä piti vähintään skarpata sen tuotteita saadakseen.
Toisaalta hinnat olivat varsin inhimilliset ja viini- sekä muu valikoima laaja, eli ehkä näistä alkoholimonopoleista on siinäkin mielessä enemmän hyötyä kuin haittaa. Totta kai sielläkin oli muita suomalaisia kuten ainakin yksi purjevenettä jostain etelämpää Suomeen siirtävä henkilö. Moisilla ukkoskeleillä saattaa merellä joskus tarvita yksittäisen tujauksen vähän prosenttirikkaampia aineita, moraalia ja taistelumieltä kohottamassa - maakravun vahva arvaus.

Mutta missä ovat ihmiset? Reilun 17-tuhannen asukkaan kaupungin keskusta vaikutti hyvin hiljaiselta koko sen ajan, mitä siellä vietimme.

Kokonaisajomatka 188,6 kilometriä, kokonaisnousu +1414 metriä, kokonaislasku -1310 metriä.

Alkuun

28.8. Oskarshamn - Lindköping, Ruotsi

Aamu valkeni aurinkoisena mutta viileähkönä, niinpä nabrasin Zumoon reitin joka veisi meidät perille sisämaan kautta. Rannempaa olimme ajaneet viimeksi vuonna 2005.

20120628_Oskarshamn-Lindkoping.png

Pikkukaupungissa nimeltään Kisa pidettiin tankkaus- ja kahvitauko. Paikallisen pizzerian omistaja keitti meille tuoretta kahvia joten istuskelimme noin varttitunnin ulkona nauttien auringon paisteesta ja kaffikupposista. Onneksi aikaa ei kulunut sen enempää, sillä Suzukin luo palattuani havaitsin sen sivuseisontatuen olevan juuri painumaisillaan uuden asfaltin pinnan läpi. Pyörä oli jo melkoisen kallellaan vasemmalle, seuraavan viiden - kymmenen minuutin kuluessa epäilemättä kokonaan kyljellään.

Päivän pääkohde saavutettiin hyvissä ajoin eli Flygvapenmuseum (GE) (L) Lindköpingissa. Aktiivisinta lentotoimintaa edusti yksi museorakennuksen ohi edestakaisin lennellyt Black Hawk -helikopteri. Hallien ulkopuolellakin oli maassa katseltavina joitain koneita ja vanhan näköinen tutka pyöri pääoven yläpuolella.

Esillä oli pari hallintäyttä muun muassa lasikaapeittain lentävissä laitteissa käytettyjä tarvikkeita ja useita aukileikattuja moottoreita sekä lentokoneita eri vuosikymmeniltä sen verran paljon, ettei sieltä aivan hetkessä ulos päässyt. Olipa siellä Saab 92 protokin (L). Osa lentokoneista ja helikoptereista roikkui hallien katoista eikä nuorison viihtymistäkään oltu unohdettu, kuten viides kuva tästä alaspäin osoittaa. Alakerrassa oli Gotlannin itäpuolella vuonna 1952 alasammutun DC3:n jäänteet sekä muuta siihen tapahtumaan kuuluvaa materiaalia. 

2012-Ruotsi-tahtimoottori.JPG  2012-Ruotsi-Griffon.JPG

Alkuun

Huomaa vasemmanpuoleisesta Raab-Katzenstein RK-26 Tigerschwalbe -kaksitasokoneesta Suomen ilmavoimien käyttämän vanhan (1918-) tunnuksen lisäksi rungon molemmin puolin olleet kuskin sekä kk-ampujan puiset sukset sauvoineen. Myös kaksitasolentokoneita varustettiin suksilla kuten oikeanpuoleisesta Gloster Gladiatorista näkyy.

2012-Ruotsi-kaksitaso-suksineen.JPG  2012-Ruotsi-kaksitaso-ja-isommat-sukset.JPG

Linköpingin lentomuseon kahdessa suurimmassa hallissa näytillä olleet lentokoneet, helikopterit ja muut viereiluhetkellä jaetun esitteen mukaisessa järjestyksessä:

Thulin G, L II Donnet - Levegue, B1 - Breguet C.U 1, Ö 1 - Tummelisa, M 1 - Nieuport IV-G, SK 1 - Albatros B.II, J 1 - Phönix 122 D.II, SK 5 - Heinkel HD35, Saab 210 - Lilldraken, JAS 39 Gripen, J 21R - Saab 21R, SE104 - DFS Weihe A-3, SK 25 - Bucker Bu 181B-1 Bestmann, SK 12 - Focke Wulf Fw 44J Stieglitz, HKP 1 - Vertol 44A, HKP 2 - Sud Aviation SE 3130 Aluette II, S 6 - Fokker C.V-E, SK 10 - Raab-Katzenstein RK-26 Tigerschwalbe, J 8 - Gloster Gladiator, B 16/S 16 - Caproni Ca 313, B 4 - Hawker Hart, SK 14 - North American NA 16-4M, J 9 - Seversky/Republic EP Model 106, J 11 - Fiat C.R.42, B 3 - Junkers Ju 86K, S 14 - Fieseler Fi 156C Storch, J 20 - Reggiane Re 2000 Falco 1, J 26 - North American P-51D Mustang, J 22 - FFVS J 22, SK 9 - de Havilland 60T Month Trainer, B 17 - Saab 17, J 21 A - Saab 21, B 18 - Saab 18, TP 47 - Consolidated (PBY-5A) Catalina, S 31 - Spitfire PR Mk XIX, J 33 - de Havilland Venom, MiG-15 - Mikojan Gurevitj:n alla Saab S91A Safir sekä Saab 92-auton prototyyppi, J 28 - de Havilland Vampire, Saab 29 Tunnan, J 34 - Hawker Hunter, Saab 35 Draken, Saab 32 Lansen, RB 68 Bristol Bloodhound II (it-ohjus) lavetillaan, HKP 3 - Agusta Bell 204 B, SK 60 - Saab 105, HKP 4 - Boeing Vertol 107, HKP 9 - MBB BO 105 CBS, Saab 37 Viggen ja DC3.

Sekä palanen Drakenia toisen kerroksen puuhaosastolla:

2012-Ruotsi-Irma-ohjaamossa.JPG I'll be back..

Alkuun

Reissun viimeisin majoitus oli Linköpings Cityhotell och Vandrarhem, Lindköping, 89 € aamupalalla + parkkiruudun maksu 2 €. Hotelli oli hyvä ja pyörillekin löytyi vielä vapaa ruutu, niinpä lähdimme pikimmiten kävelemään ensin paikallisen puiston suljetulle näköalatornille (L) cappuzzinolle (lettuja mansikkahillolla ei heiltä vielä saanut) ja paluumatkalla suihkulähteelle, jonka viereisessä kukaistutuksessa (GE) mainittiin vuosi 1938. Liekö kyseessä ollut tuon puiston käyttöönottovuosi.

2012-Ruotsi-Lindkoping-puistoa.JPG

Matka jatkui keskustaan (L) ja edelleen kävelykadulle. Olipas siellä reilun sadantuhannen asukkaan kaupungissa paljon väkeä liikkeellä, oli suorastaan ilo istuskella baarin ja parin edullisen ravintolan pöydissä katsellen ohi soljuvaa ihmisvirtaa. Ihmiset käyttivat kiitettävän paljon polkupyöriä liikkumiseen. Täällä päin voisi tosiaan poiketa joskus toistekin.

2012-Ruotsi-Lindkoping-kavelykatua.JPG    2012-Ruotsi-Lindkoping-Liikennemerkki.JPG

Pitääköhän tuon alemman kyltin teippaajan aivoituksia yrittää tulkita jotenkin?

Alkuun

Jotta ei menisi aivan "pakanalliseksi" tämäkään reissu niin kävelykadun jälkeen kierrettiin vieressä näkyvä suuri tuomiokirkko (L), jossa näytti Irman kännykkäkameran mukaan tältä:

2012-Ruotsi-Lindkoping-tuomiokirkko.JPG

Lindköpings Domkyrka Sommarorgel:ssa soitettiin kirkkouruilla Martin Frodlundin toimesta muun muassa seuraavaa:

- Johann Sebastian Bach: Sinfonia D-dur (ur kantat 29 "Wir danken dir"), Smucle dih, oliebe Seele (BWV 654) ja Concerto no 2, a.moll (BWV 593).
- Cesar Franck: Prelude, Fugue et Variation op. 18.
- Leon Boellmann: Suite Gothique op. 25. Introdustion - Choral, Menuet gothique, Priére á Notre-Dame ja Toccata.

On pakko myöntää että tuollaisessa tilassa ja tunnelmassa kuullut esitykset olivat poikkeuksellisen hienoja, vaikka emme olleetkaan parhaassa mahdollisessa kuuntelupaikassa kuvan keskellä näkyvällä käytävällä. Hieman meni musiikin pauhu välillä puuroksi oikealla puolella seinän vieressä olleissa pöydissä, muttei haitannut liikaa.

Kokonaisajomatka 178,8 kilometriä, kokonaisnousu +1157 metriä, kokonaislasku -1125 metriä.

Alkuun

29.6. Lindköping - Tukholma, Ruotsi

Aurinkoinen aamu koitti ja nukuimme pommiin aamupala-ajan ohi. Onneksemme saimme edes kupilliset kahvia ja lautasellisen muroja jotta aamu lähti kunnolla liikkeelle. Ei muuta kuin liikkeelle kaupungin läpi ja aina niin kiehtovaa E4:sta Tukholman suuntaan. Väärinkäsitysten välttämiseksi E4 on laadultaan erinomainen mutta ajettavuudeltaan tylsä.

20120629_Lindkoping-Stockholm.png

Norrköpingissä piti heittää mutka E4:n ulkopuolelle menevän kaistan tukkineen liikenneonnettomuuden vuoksi, mutta näimmepähän vähän sitäkin kaupunkia keskustan ohi ajaessamme.

Pysähdyimme satakunta kilometriä ennen määränpäätä tankkaamaan mopot ja itsemme rautaperseajosta tutulle bensa-asemalle, kun kaffipöytäämme tuli kaksi suomalaista naismotoristia juttelemaan. He olivat omilla customeillaan menossa samalle laivalle ja pyysivät voisivatko ajaa kanssamme, kummallakaan heistä kun ei ollut mukanaan karttoja. Totta kai se kävi, niinpä ajelimme rajoitusten mukaan convoyna me keulilla ja kaksi Yamaha Drag Star:a perässämme aina satamaan saakka.

Ajoimme Tukholman läpi Zumon ohjaamana nopeinta reittiä näin, poiketen hieman laivan kuvilla Långholmsgatanin kautta opastetusta reitistä:

20120629_Stockholm-Viking-Line.png

Olimme perillä parisen tuntia ennen laivan lähtöä, joka kului nopeasti rupatellessa ennen (L) ja jälkeen Check In:ä. Jonkun köyhän pitkäkilpinen Ferrari vingutteli hetken odotusalueella ja muutamia muitakin pyöriä saapui paikalle meidän lisäksemme.

Viking Linen Mariellassa pyörät parkkeerattiin autokannelle sen toiseen päähän ja ulkoseinän viereen poikittain siten, että viereiselle kaistalle siirrettiin myöhemmin pelkkiä perävaunuja. Kansimiehen mukaan: "En tiedä yhdenkään pyörän koskaan kaatuneen merenkäynnissä mutta ainahan niitä voi sitoa kiinni vaikka varmuuden vuoksi..".  Ehkei tuolla välillä niitä kaatuilekaan 99,9 % ajasta, mutta monessa muussa paikassa siitä on myös omakohtaista kokemusta.

Sisähyttimme oli viitoskannella johon päälle normaalirutiinit päivällisineen, kauppoineen ja pubeineen. Yllättävän nopeasti olimmekin jo Maarianhaminassa.

Kokonaisajomatka 204,4 kilometriä, kokonaisnousu +1474 metriä, kokonaislasku -1525 metriä.

Alkuun

30.6. Helsinki - Imatra

Pyörät saatiin helposti irti liinoistaan ja käänneltyä ajosuuntaan siten, että pääsimme nopeasti ajamaan ulos laivasta. Olimme Katajanokan laiturilla parkkiruudussa varusteita pukemassa noin aamukymmeneltä. Siellä ei tällä kertaa ollut edes puhallusratsiaa, kuten kuulema Ruotsin päässä oli ollut. Eipä siinä muuta kuin satama-alueella autojonojen sivuitse nelostielle ensin Pohjoisrantaan ja Sörnäisten rantatielle, sitten Porvoon moottoritielle nokka kohti kuutostietä sekä tankkauspistettä Pukarossa.

Pahus kun ajonopeus pyrki koko ajan nousemaan turhan korkealle. Suzuki on kerrassaan hauska ajettava sen maksimivääntöalueen ollessa 4750 kierroksen kieppeillä, joka tarkoittaa kuutosvaihteella noin 120 km/h todellista nopeutta. Millin osan siirto kaasukahvassa vaikuttaa välittömästi 5-10 km/h suuntaansa. Rento ajonopeus Suomen ulkopuolella on noin 150 km/h.

Suzuki GSX-1250 FA vm. 2011 ruiskukarttaa on huollossa Soljan Simon toimesta muokattu seuraavasti: Setup: A 1-4 +1,6%, Setup B: L+0%, M+5% ja H+10%. Ja Lamda-anturin kaapeli on irti yläpäästään. Noilla muutoksilla alkuperäisestä nykimisestä päästiin kokonaan eroon niin kylmänä kuin siirryttäessä merenpinnan tasolta ainakin yli kahteen kilometriin saakka, tosin polttoaineen kulutuskin nousi hieman. Jos tiedossa on yhtä hyviä arvoja kokeiltaviksi niin pistätkö sähköpostia osoitteeseen oh5xb ät luukku piste com. Kiitos.

Toinen ei niinkään miellyttävä juttu on Suzukin varsin tiheä tankkaustarve muun muassa edellistä pienemmästä bensatankista johtuen. Täydellä nyytillä moottoritiellä edeten tankkausväli kolmesataa kilometriä ei onnistu, pikemminkin jo rapean kahden sadan kilometrin jälkeen on syytä alkaa seurailemaan milloin seuraava asema on kohdalla.

Kokonaisajomatka 262,0 kilometriä, kokonaisnousu +1200 metriä, kokonaislasku -1133 metriä.

Loppusanat

Pitkästä aikaa tämä oli reissu jossa viimeisetkin päivät tuntuivat lomalta, eivätkä normaaliin tyyliin pelkältä kotiinpaluulta. Kun ajaa pitkän reissun Alpeille tai Välimerelle palaten melkein suoraan töihin niin kotimatkamoodi menee pahimmillaan päälle jossain Saksan alapuolella. Se ei enää rentouta vähääkään, pikemminkin päinvastoin. Onneksi välimatkat ovat sen verran lyhyitä, että tarpeen niin vaatiessa esimerkiksi Italian pohjoisosista ajaa kelvollisissa olosuhteissa helposti Itämeren rannalle.

Reissun kokonaisajomatkaksi muodostui Zumo 660:n lokien mukaan 2835,2 kilometriä, Mörbylångan paikallispyöritys huomioituna. GPS:n mukaan reissun kokonaisaika oli 61:04 tuntia, josta liikkeellä oltiin 37:25 ja pysähdyksissä 23:38. Maksiminopeus oli 166 km/h.

Kappan sivulaukkuihini on tilattava uudet tiivisteet, sikäli kun sellaisia on saatavilla. Yksi laukuista vuotaa muutaman tunnin kaatosateessa ajon aikana desilitran tai pari, paikallaan ollessakin hieman. Onneksi käytössä on nyt kahdet sivulaukut alla näkyvästä syystä.

Suzukin huolto oli heti heinäkuun alussa, jossa tehtiin myös öljyn- ja suodattimen vaihto huolto-ohjelman mukaisesti. Yamahalle tilattiin myös huolto jossa keskityttiin erityisesti polttoainepuoleen ja venttiileihin.

Yamahasta paljastui huollon yhteydessä pari kanteen sen verran syvälle painunutta venttiiliä, että Irma joutui varautumaan varsin hintavaan kansiremonttiin tulevan talven aikana. Aikansa pähkäiltyään päätös oli selvä ja 26.7.2012 Yamaha jäi Urheiluliike Kisaan myyntäväksi noin 68 tkm mittarissaan, kymmenennen huolettoman ajokesän lopulla. Tästä eteen päin ajelemme korkeintaan
GSX-Suzukilla kahdestaan, eli ympyrä on niiltä osin sulkeutunut. Jos jompikumpi tytär vielä haluaa lomareissulla pyöräni kyytiin niin se tarkoittaa mp-lentokone -reissua, kyytiläisen mahdollisesti vaihtuessa reissun puolivälissä..

Hyvin palvelleen Samsung NF310-miniläppärin näppäimistö lakkasi toimimasta pari vuorokautta kotiin palaamisen jälkeen, onneksi sen kiintolevylle varastoidut valokuvat sekä muut tiedostot saatiin varmuuskopioitua muualle. Käyttöjärjestelmän uudelleenasennus ei tilannetta parantanut sillä läppäriin iski rautavika, jota selviteltiin hetki takuuhuollossa. Laite kesti matkakäytössä noin vuoden ja kuukauden takuuajan ollessa kaksi vuotta. Siihen vaihdettiin ainakin näppäimistö kansilevyineen ja kiintolevy, joten reissukäyttöön hankitun halpislaitteen takuulle oli kerrankin tarvetta.

Pitäisiköhän hankkia joskus eläkepäivillä klapikone ja alkaa raahaamaan pussitettua puukalikkaa lähimaihin myytäväksi. Seurailin kyseisten puupussien hintoja muutamassa eri paikassa matkan varrella ja paras hinta oli kuusi euroa kymmenestä muovipussiin pakatusta alle ranteen vahvuisesta klapista. Kuutiohinta on kohdallaan kun unohdetaan muut kulut.

Alkuun    Mp-Matkat    Pääsivu