Paluu 2011-sivulle

Millainen vuoden 2011 Suzuki GSX-1250FA sitten oli reissussa?

2011-Italia-GSX1250FA.JPG

Jos vertaan sitä vuoden 1973 Moto-Guzzi 850 GT:hen (ajossa minulla 1981 - 1984), vuoden 1984 Suzuki GSX-1100ESD:hen (1984 - 2002) ja vuoden 2003 Suzuki GSF-1200/S:aan (2003 - 2011) niin kokonaisuudessaan tuo on kertakaikkisen hyvä (arviot +, +- ja -):


+ ABS-jarrut toimivat omine rajoituksineen hyvin monenlaisella alustalla eikä etujarrulevyistä kuuluva sirinä johtune siitä, vaan kelluvista levyistä ja niiden kiinnikkeistä.

+ Ajoasento on hieman tiiviimpi kuin Bandiitissa, enää en tarvitse GSX:ssa enää niitä 15 millimetriä paksuja korotuspaloja ohjaustankoon. Polvikulma saattaa tosin olla hieman tiukempi kuin Bandiitissa. Samoin kyydissäolija kuulemma istuu lähempänä kuin edellisessä.

+ Ajovalot ovat aivan eri tasoa kuin Bandiitissa, jolla ei aina olisi uskaltanut ajaa yhtä vapaasti Saksan moottoriteillä vain siitä syystä, ettei voinut olla varma näkeekö perä edellä vastaan tuleva autoilija minut peileistään vai ei. En aja pitkät päällä ellei ole pakko, silloin välimatkamme arviointi onnistunee hieman helpommin vastaan- tai eteentulijalta.

+ Kokokate toimii hienosti vaikka voisi polvien korkeudella olla viitisen senttimetriä puoleltaan leveämpikin, joka suojaisi vieläkin paremmin vesisateessa ja viimassa. Nopeus jonnekin 170 km/h saakka ei tunnu oikeastaan mitenkään kuskille, mutta yli kahdensadan vauhdit alkavat painaa jo olkapäitä. Edessäni ollut tankkilaukku vaikuttaa toki katteen takana tapahtuvaan pyörteilyyn jollain tavalla, samoin selän taakse perälaukun eteen jäänyt tyhjä tila.

+ Matkamallin (optio) pleksissä oleva, kulmaltaan säädettävä pikkupleksi toimi 171 cm pitkällä kuskilla yllättävän hyvin satulan ollessa ala-asennossa, sillä pystyin pitämään Arai Signet-kypärän visiiriä raollaan jonnekin 180 km/h nopeuksille ilman ongelmia. Täysin auki visiiriä ei voinut sielläkään pitää, koska pleksien väliin jäävästä raosta pääsevät myös isommat hyönteiset vaikka palasina läpi.

+ Mittaristo on aiempaa informatiivisempi eikä vaihdenäyttökään ole huono lisä kun se taas tuossa nenän edessä loistaa. Vaihtamisvalo sun muut lisukkeet ovat olleet toisarvoisessa roolissa mutta ehkä jollekin niistäkin on iloa, ellei gps sitten peitä niitä kokonaan näkyvistä. Tripit ja muu jatkuvasti seurattava osa mittaristosta toimii hyvin, tosin ne pienimmät tekstit alkavat olla todella pieniä ikänäköiselle.

+ Moottori on parasta mitä tähän mennessä on eteeni vastaan tullut sillä aiempiin kaasarikoneisiin verrattuna vääntöä on pi*usti enemmän reiluun 4 700 kierrokseen saakka. Ruisku ja vesijäähdytys kaksine sähköpuhaltimineen tuovat mukanaan omia hyviä puolia; muun muassa ajokorkeuden muuttuessa tehoa ei enää tuntunut häviävän -20% per 1000 metriä saati moottorin "yskimiseen" ja pitkissä jonoissa tyhjäkäynnillä seisoskellessakin kone käynee ilmajäähdytteistä viileämpänä. Molemmat puhaltimet toimivat aika usein serpentiinejä hitaasti ylös ajellessakin. Moottorin värinähuippu ei ole enää neljässä vaan viidessä tonnissa. Kuutosvaihteella ajettaessa siihen harvemmin törmää Suomen nopeuksissa. Moottorin vääntö riittää alla näkyvällä kuormalla, tasaisella alustalla ilman suurempaa vastatuulta jonnekin 210 km/h todelliseen matkanopeuteen saakka, mikä tällaiselle vanhemmalle hepulle on aivan kelpo suoritus. Jonkun toisen mielestä se on ehkä pelkkää "Mummokyytiä", mutta eiköhän tuohonkin saane kireämpiä nokka-akseleita ja muita Suzuki-moottoreihin käyviä osia jos moinen puute alkaa vaivaamaan. Tosin ennen PC:n, remmiahtimen, turbon, uuden syttypyörän, kireämpien nokka-akseleiden, vapaavirtaussodattimien, ... ja uuden pakoputkiston kiinniruuvaamista kannattaisi varmaan katsastaa muitakin vaihtoehtoisia malleja.   ;-)

+ Peilit ovat kelvolliset ja niistä näkee taakse varsin hyvin, tosin joskus tuli mielikuva että niiden asento pyrki muuttumaan nopeuden tai alustan epätasaisuuksien kasvaessa riittävästi. Pitääpä tutkia kiristysmahdollisuudet.

+ Polttoaineen kulutus on maltillisin tähänastisista jonnekin puolentoistasadan kilometrin tuntinopeuden hehtaareille. Polttoainetankki tilavuudeltaan 19 litraa saisi olla kahdesta kolmeen litraa suurempi, jotta toimintasäde olisi helpommin ainakin 300 kilometriä per tankkaus.

+ Satula on huomattavasti parempi kuin Bandiitin, ehkä parempi kuin aiemman GSX:nkin. Ihan ensimmäiseksi ei tarvitse kääntyä Corbinin tai vastaavien puoleen.

+ Sivulaukkuteline: Kiwin kolmen laukun putkiteline on paras tähänastisista koska sen saa aiempaa lähemmäksi pyörän pintoja eikä se tunnu antavan periksi ainakaan pikkupainoilla. Aika näyttää sen todellisen keston.

+ Vaihteet (6 kpl) ja nestevälitteinen kytkin toimivat napakasti yhteen.

+ Rosterinen äänenvaimennin vaikuttaa hiljaiselta ja kestävältä, sikäli kun oletettavasti kammiovaimennettu sisäpuoli on kokonaan samaa ainetta. Hyvin se ainakin naksuu jäähtyessään. En polttanut ajohousuihini reikää niin kuin muuan XX-kuski jalkoja lepuuttaessaan, mutta unohdin yhden mustekalan hetkeksi tulikuuman äänenvaimentimen päälle vesitaukopaikalla - millähän palaneen pintamuovin saa vaimentimen pinnasta pois.. Koko pakojärjestelmän pintaväri muuttui kirkkaasta rosterista aavistuksen kellertävämpään suuntaan, joten pitkillä moottoritieosuuksillakin se näkyy käyvän melkoisen kuumana päästä päähän - vaimentimen yläpuolella olevan sivulaukun pohjassa ei ole lämpökilpeä mutta onneksi sille ei näyttäisi olevan suurempaa tarvettakaan.

+- Kaasun määrän annostelu oli alussa hankalaa kun olen ajanut aina tavallisilla kaasarikoneilla; ranne on tottunut säätämään vain sellaista eikä nyt tarjolla ollut huomattava vääntö ja erilainen kaasukäden kääntögeometria ainakaan helpottaneet nykimätöntä ajamista. Muutaman tonnin ajon kuluessa käsi tottui pienempiin liikkeisiin mutta epäilemättä alun nykimisen jäljet näkyvät ainakin kiillottumina kytkimen ulkokehän urien seinissä.

+- Maalipinnan kestävyydestä en pysty sanomaan vielä mitään mutta nykyäänhän nämä maalataan lähinnä vesiväreillä, joten pyörä toimitettiin heti uutena jotenkin kestovahattuna ja levitin kaikille hopeanharmaille pinnoille ennen reissua ainakin kaksi kerrosta Autoglymin punaista sekä päälle neljä kerrosta kultaa, eikä pintoihin matkan aikana ilmestynyt silmin havaittavia naarmuja edes magneetikiinnitteisen tankkilaukun kiinnityspisteisiin tai bensakorkin ympäristöön. Tankissa satulan edessä ja rungossa satulan alla on Hondan nimissä myytävää paksua sekä kirkasta kontaktimuovia vähentämässä hankauskulumista.

+- Renkaiden kulumisesta en vielä pysty sanomaan mitään, vaikka esiasennetut Siltakivet näyttivät kuluvan alkuun enimmäkseen keskeltä niin Alpeilla saivat kulmatkin kyytiä. Aika näyttää onko niiden tilalla seuraavaksi Michelinin Pilot Road II:t vai jopa III:t, kunhan etenkin noista uusista kolmosista kuuluu enemmän tietoa muilta. Pito ja kulutuskestävyys näyttävät olevan Siltakivilläkin aika hyviä, vaikken tuolla kuormalla aivan renkaan kulutuspinnan äärirajoille kanttauksissa yltänytkään. Rengaspaineet olivat suositusten mukaiset tällä reissulla, kun normaalisti olen ajellut noin 2,75 kilon edessä ja 3,2 kilon paineilla takana.

+- Takavilkkujen ripustus on aika joustavan oloinen sen jälkeen kun ne ripustetaan putkirunkoisen laukkutelineen taakse lähemmäksi toisiaan. Yhtään vilkkupoltinta ei ole vielä palanut mutta ne kuulema tärisevät aika lailla.

 --------------------------

- Ajovalopolttimoiden vaihto eteen on aiempaa työläämpää, esimerkiksi lyhyiden ajovalojen poltinvaihto irrotuttaa koko mittaritaulun (kaksi ruuvia ja mittariston takana oleva moninapaliitin sekä lamppujen omat liittimet suojakansineen), jonka voi kuvitella olevan aika hauska operaatio vaikkapa pimeässä tai vesisateessa. Samoin takapään valojen polttimoiden vaihdon tekisi mieluiten valoisassa tallissa.

- Satulan alla oleva suurin sulakerasia on otettava ulos satulan ja sivukatteen alta ennen kuin edes sen kannen saa avattua, tila alkaa todella olla kortilla rungon sisällä.. Toista kertaa en hevillä irrota myöskään akkukotelon pohjaa ellei ole aivan pakko.

- Jousitus toimi hyvin pelkillä alkuperäiskomponenteillakin muttei tietenkään ole samalla tasolla kuin aiempaan Bandiittiin asennetut Öhlinsin paremmat komponentit. Pyörän pahin negatiivinen piirre eli takaiskarin säätömahdollisuus normisuomalaisen käsivarren kanssa käytettävissä olemattoman tilan suhteen => jousen esijännityksen kasvattaminen ei kertakaikkiaan onnistu irrottamatta koko iskaria paikaltaan (Soljan Simo Kisasta joutui tekemään niin reissua edeltäneessä tarkastuksessa - jos se ei onnistu ammattilaiseltakaan niin..). Ainoa mikä onnistuu kotona on jousen esijännityksen pienentäminen. Vaihdan taakse etäsäädettävän Öhlinsin heti sen tultua markkinoille. Harmi, sillä alkuperäinen takaiskari olisi muuten aivan riittävän hyvä tällaiseen käyttööni.

- Rekisterikilven alle on laitettava kevyt suorakaiteen muotoinen muovi- tai kumilevy vähentämään renkaasta roiskuvan lian leviämistä koko pyörän takaosaan. Viitisen senttiä rekisterikilven alaosan alle yltävä kappale näytti riittävän aika hyvin. Samantyylinen juttu pitäisi tehdä edessäkin jotta syylärille ei lentelisi ihan niin paljoa esimerkiksi hiekkatien murusia tai muuta kiinteämpää moskaa.

- Vilkkupolttimien pohja ja sisäsivut ovat kokomustia joten kolme neljäsosaa valotehosta valaisee suoraan muualle kuin katseen suuntaan. Ehkä noihin kannattaisi lisätä joku heijastin ainakin polttimon taakse sillä näkisin mielelläni muiden kuljettajien huomaavan minut mahdollisimman ajoissa vaihtaessani kaistaa keskieurooppalaisilla moottoriteillä erityisesti niillä ajettavilla nopeuksilla.. Esimerkiksi satasta kovemmalla nopeudella takarenkaaseen parkkeeraava toinen motoristi ei kuulosta kovin hyvältä kummankaan kannalta, sen vuoksi esimerkiksi muodikkaita minikokoisia led-vilkkuja ei tuohon pyörään ilmesty ikinä. Jos ihmettelit miksi kuvassa näkyvät vilkunlasit ovat oranssinkeltaiset niin se on makukysymys: en pidä nykysuuntauksesta jossa melkein kaikki on kirkasta katselusuunnasta riippumatta, siksi nuo ovat ison Rosvon vilkunlasit alkuperäisten värjättyjen vilkkulamppujen edessä.


Lisälaitteet:


Garmin Zumo 660 on erinomainen laite ilman bluetooth-kuulokkeitakin. Sen alkuperäinen teline on aika huteron oloinen ja korvautui RM Heinon kautta hankitulla Motechin tärinäntappokumein varustetulla telineellä, joka kiinnittyi suoraan ohjaustangon kiinnikkeiden päälle. Muun muassa öljynpaineen hälytysvalo näkyi koko ajan vaikka gps oli telineessään.

CLS 200u ketjun rasvaaja, CLS Heath kahvalämppäri (L) sekä molempia digitaalinäytöllä/kalvonäppäimillä ohjannut kaksikanavainen CLS Control toimivat erinomaisesti vähintään yhteen. Controllerin näytön kirkkaus riitti kevyesti kaikissa oloissa mutta kalvopainikkeiden kanssa piti hieman hakea, jos sormen pää ei heti osunut oikealle alueelle. Rasvarin alkuperäinen yksipuolinen öljynlevittäjä riittää oikein hyvin ketjun molempien puolien rasvaamiseen, kun perustiputussäätöä on hieman nostettu ohjeen mukaisesta arvostaan.

* Lisävirtapistokkeet ohjaustangossa, satulan alla ja perälaukussa olivat kahden viimeksi mainitun osalta käytössä matkan aikana.

* Tankkilaukku piti asentaa perä eteen-tyyppisesti gps:n korkeuden vuoksi, joten aiemmin sen etutaskussa tapahtunut lataus jäi kokeilematta kyseisen taskun ollessa koko ajan kiinni ajotakin etumustossa.

* Kuvassa näkyvät mustekalat laukkujen yli painavat kansia sisään päin, auttaen lähinnä niiden tiivistämisessä ja toimien myös sandaalien sekä vesipullojen kiinnityspisteinä. Kuoleentuneet tiivisteet pitäisi kyllä uusia joku päivä kun lukotkin uusiutuivat keväällä yhden avaimen katkettua avainpesään (asianomaisen lukon onneksi avauduttua viimeisen kerran).


Paluu 2011-sivulle