madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              9/19
                                                                                                                                      
Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu

Matkakertomus elokuu 2007 (Norja, Skotlanti (Orkney, Hebridit), Irlanti ja Englanti)

Päivä 8, Isle of Skyen ympäriajo (11.8.2007)

Noin 230 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Aamu oli aurinkoinen. Irroitin aamuisella ulkoilukierroksella sivulaukut telineistään ja laitoin ne ketjulla viereisen lammasaidan tolppaan kiinni.

Jenkkiporukka vaihtoi majapaikkaansa ja alapunkan henkilö luovutti punkkansa minulle. Siitäkös riitti hetken juttua kun hän yllättäen vaati vastalahjaksi pyöräni avaimia. Tottakai olisin luovuttanut ne hänelle jos olisivat olleet mukana.. No, annoin hänelle pari pakettia Eareja seuraavan yön hyvän unen varmistamiseksi. Hän oli liikkeellä viisihenkisen perheensä kanssa vuokratulla henkilöautolla, jossa oli käsivaihteisto ja hallintalaitteet osittain peilikuvina kotimaansa automaattivaihteiseen autoon nähden, niinpä pientä kämmäystä oli havaittavissa parkkipaikallakin josta mies ei ollut moksiskaan, kehui vaan että "On tosi helppoa ajella paikallisessa liikenteessä kun takapenkilläkin on kolme apukuskia (naista) alati neuvomassa". Eareille taisi olla käyttöä päivälläkin  ;-)

Ei muuta kuin saarta kiertämään, aivan sen eteläisintä kulmaa lukuunottamatta reittiä: Uig - A855 - Portree - A87 - Sligachan - A863 - Talisker - B8900 loppuun - A863 - Dunvegan - A850 - Grepigill - Portree - A855 - numeroimaton tie Brogaigista 15 % nousun kautta ylängön yli - Uig.

Aurinko paistoi ja välillä tuli kevyitä vesikuuroja kelin muuttuessa todella nopeasti. Maisemissa ei edelleenkään ollut moittimista, ei ihme että paikka on niin suosittu. Tiestön laatu on hyvä myös sivummalla, tosin Uigin yläpuoleisella rannikkoalueella ajorata on pääsääntöisesti yksikaistaista mallia. Saaren keskivaiheilla ja pohjoispäässä laaksoissa näkyi suuria avohakkuita istutusmetsissä, jotka erottuivat väriltään harmaina muuten tasaisesta nummi- ja peltomaisemasta (tiheän, vihreän havupuun poiston jälkeen esiin tuli paljas, kuiva maapohja).

Monissa paikoissa silmiin osui erinomaisen komeisiin paikkoihin ripoteltuja pieniä hautausmaita, sen mitä ne metsien suojassa hävisivät niin ympäröivissä maisemissaan voittivat.

Yhdessä laaksossa oli arviolta kahden - kolmen neliökilometrin kokoinen istutettu havumetsä, josta oli ajan kuluessa muodostunut ilmeisen haluttu vierailukohde. Sen edessä oli suuri määrä autoja ja sisäänkäynnin kohdalla porukkaa jonoiksi asti. Mikä ettei, kaipa tuollaisen vajaan kymmenmetrisen puuston seassakin kelpaa kierrellä muuten varsin paljaalla saarella. Ei se tietystikään ainoa metsä lajissaan ollut, kuten GE / Panoramion kuvistakin näkee.

Oikotiellä Stenschollista Portreen kautta A855 Uigiin tuli vastaan napakka 15% nousu (näköala Brogaigiin päin) (GE).

Alkuun

Reissun ensimmäinen viskitislaamo Talisker  (GE) "osui" myös matkan varrelle. Esittelykierrosten aikataulu oli sen verran huono, että jatkoin ajoa sen ohi vievän tien B8009 päähän, Fiscavaigin taakse. Yhdessä talossa oli melkoinen armeija pikkulapsia hauskaa pitämässä, liekö kaikki olleet vieläpä samaa perhettä. Siellä on epäilemättä hyvät ja rauhalliset kasvuolosuhteet sen ikäisille. Toisen talon pihalla oli alun toistakymmentä ruotsalaista henkilöautoa pitkin, poikin nurmikoita, mikä lie autopurkaamo tai "Saab-kokoontumisajo" siellä lie ollut kyseessä. Jotenkin tuli mieleen eräs tunnettu sketsi aiheesta "Lada-kokoontuminen", tosin tuolla oli porukkaa paljon enemmän.. Saabit lienevät jonkinlaisen kulttiauton maineessa tuollapäin, mikäli on uskomista erääseen taivaskanavien näyttämään autonkorjaus- ja myyntiohjelmaan.

Kaikesta päätellen aivan kaikki sikäläiset asukkaat eivät vielä olleet muuttamassa suurempiin paikkoihin vaikka lähimaastossa oli reilusti eniten taloja myytävänä (koko reissun aikana pienellä alueella nähtyinä). 

Dunveganissa sain leipomosta käytännön oppia siitä miten kannattaa syödä halvemmalla eli kirjaimellisesti ulkona: verotuksellisista syistä Take away-ruoka on huomattavasti halvempaa pois vietynä eikä sitä saa syödä myyvän liikkeen sisätiloissa, siellä on käytössä täysin eri hinnat samalle aterialle. Sen sijaan kyseisen aterian saa nauttia liikkeen pääoven ulkopuolelle sijoitetulla puutarhapöydällä ja -tuolilla, myyjän sinne tarjoilemana.. No mikä ettei, pitihän tuotakin kerran kokeilla.

Illalla saatiin kevyesti sadetta ja hostellillakin oli hiljaisempaa. Huoneessa # 6 oli vain kaksi henkilöä kun samaan aikaan eilen tilanne yhtä vaille täysi. Mutta se ei ollut koko totuus sillä illemmalla, jo nukahdettuani, oli paikalle pölähtänyt reilusti yöpyjiä ja aamulla meteli oli taas melkoinen.

Mukana oli muuan > 60-vuotias skottilainen pikkumies, kooltaan lähinnä kiitolaukkaratsastajan kaliberia, liikkeellä kippurasarvisella vaihdepyörällään. Kova kaveri: hän ajeli noin 100 km päivämatkoja ollen silläkin alueella ties monettako kertaa, suunnaten seuraavana aamuna North Uistille ("Satoi tai paistoi, aivan sama" ja kyllä se seuraavana päivänä sitten satoikin). Kuuleman mukaan yhteensä vajaat kahdeksan kiloa tavaraa erilaisiin sivulaukkuihin jaettuna on maksimikuorma mitä viitsii raahata mukana, päällä olevien varusteidensa lisäksi. Eikä hän ollut ainoa vastaan tullut pyöräilevä henkilö niissä maisemissa. Pitää olla oma ihmislajinsa joka ei ole moksiskaan päivätolkulla jatkuvasta sateesta ja puhurista kun niissä maisemissa vuodesta toiseen pyöräilee.

Kaverin puheesta oli ajoittain mielenkiintoista yrittää kaivaa tuttuja englanninkielisiä sanoja esiin, parin muunkin kohdalla piti usein miettiä että mitähän henkilö sanoikaan ja turvautua tarvittaessa vastauksessaan pelkkään leveään hymyyn.

Vanha totuus sateesta brittein saarilla liikkuville toimi edelleen "Kun miettii vain sitä kuinka huonot kelit siellä taas on, niin harvoin pettyy".

Eri kansalaisuuksilla (molemmat sukupuolet) oli huomattavia käytöstapaeroja keitiössä ja yleisissä tiloissa liikuttaessa, kuten tietysti asiaan kuuluikin: Skotlantilaiset ja muut alueen henkilöt tervehtivät jokaista ja heittivät sanan - pari aina mahdollisuuden salliessa, espanjalaiset eivät olleet näkevinään ketään muuta kuin oman porukkansa, ranskalaiset pysyttelivät omissa porukoissaan mutta vastasivat sentään tervehdykseen ja kysymyksiin, jenkit puhuivat kuuluvasti keskenään lähes lakkaamatta ja niin edelleen. Minut varmaan laskettiin jonnekin epämääräisten pohjoismaalaisten sakkiin kulkuvälineestä ja siihen liittyvästä pukeutumisesta johtuen (+ muutaman millin pituinen hiuskuontalo ja ajamaton lomaparta), puheesta kuulema erotti että kyseessä ei ollut "normaali" keskieurooppalainen vaan jostain pohjoisemman kieliopetuksen vaikutusalueelta tuleva henkilö.

Alkuun     Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu