madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              6/19
                                                                                                                                      
Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu

Matkakertomus elokuu 2007 (Norja, Skotlanti (Orkney, Hebridit), Irlanti ja Englanti)

Päivä 5, Scrabster - Thurso - hieman yöajoa - Orkney (8.8.2007)

190 km yöllä ja aamulla + 157 km Orkneylla.

Aamu ja päivä AutoRoute-muodossa.

Norröna avasi luukkunsa Scrabsterin satamassa (58 36.789 N, 3 32.406 W) (GE) kello 00.52, jonka jälkeen oli vuorossa pikainen rajatarkastus ja tullin läpiajo. Tämä olikin reissun ensimmäinen paikka jossa tarkastettiin passi (konelukulaitteessa), seuraava pintapuolisempi tarkastus oli Thurson hotellissa ja sitä seuraava Irlannissa Wexfordilaisessa hostellissa. HI-ketjun hostelleissa passia ei tarkastettu mukana olleen jäsenkortin näyttämisen jälkeen.

Ei muuta kuin etupää kohti Thurson kaupunkia ja miettimään mihin sitten lähtisi. Hetki meni orientoituessa "väärän puolen" ajokaistojen käyttöön mutta nopeasti juonesta sai taas kiinni, vaikka kaupungilla muuan laivassa juuri saapunut auto sikäläisittäin väärällä kaistalla vastaan kerran tulikin. Luultavasti auton kanssa sopeutuminen olisi vienyt hieman kauemmin.

En saituuttani ollut varannut mitään majoitusta niiksi muutamiksi aamuyön tunneiksi (8 kpl), jotka kuluisivat ennen kuin seuraava lautta Orkneylle lähtisi ja se jos mikä oli vikatikki niissä olosuhteissa. "Hetken aikaa kaikkia paikalla olleita nauratti hyvinkin taajaan"1) ajellessaan edestakaisin pimeitä, kapeita teitä veden vihmoessa vaakatasossa kohti ja kylmän merituulen ollessa vähintäänkin navakkaa etenkin puista vapaan rannikon läheisyydessä (A9 - A882 - A99 - A836 Latheroniin saakka + rannikkoa takaisin pohjoiseen). Luonnollisesti yksikään vastaan tullut hotelli ei siihen aikaan ollut auki. Välillä piti lisätä kaikki mahdollinen lämmin ajovaate + sähkölämmitinelementit ajoasun alle ja myöhemmin parkkeerata pimeän bensa-aseman mittarikentän katoksen alle sateensuojaan, nostaa pyörä keskiseisontatuelle, ottaa avaimet virtalukosta sekä nukkua hetkinen istualtaan satulassa kypärän visiiri tankkilaukkuun nojaten. Hyvin se onnistui noin tunnin verran kunnes oli pakko lähteä liikkeelle paikkojen puuduttua riittävästi. Menee se yksi yö noinkin kun mukana ei ole muita, eipä tarvinnut edes makuupussiin turvautua.

1) suora lainaus Pahkasika-lehdestä.

Yön vaihtuminen aamuksi virkisti oloa ja ajoin samantien pohjoisrannalle Gills Bayn pieneen lauttasatamaan (58 38.298 N, 3 09.718 W) (GE) aamiaiselle, joka käsitti pikkupurkillisen Trangialla lämmitettyä hernekeittoa ja pari kupillista kotimaista Presidentti-kahvia. Jopas maistui hyvälle, vaikkei aivan kaikissa ympäristön kauneusarvoissa kehumista ollutkaan. Piti pitää aika matalaa profiilia sillä muutaman metrin päässä laiturin yläpuolella oli muutamia pikkuautoja täynnä unessa tai ainakin kylmänhorteessa makaavia ihmisiä, ilmeisesti hekin jonottamassa Orkneyn aamulautalle pääsyä. Turha heitä oli moisella kahvittelulla kiusata.

Alkuun

Ylityksen hinta oli 12 £ pyörä ja 10 £ aikuinen per suunta. Kun lauttayhtiön henkilökunta oli ilmoittanut mihin aikaan pitää tulla takaisin lauttajonoon, niin oli hyvää aikaa kierrellä lähimaastossa. 

Pohjoisin piste mantereesta (58 40.233 N, 3 22.581 W) (GE) ja taustalla Orkney, kuva sisämaahan (puut eivät jaksa kasvaa jatkuvassa tuulessa mainittavan korkeiksi). 

Noissa maisemissakin pomppi paikallisten puutarhurien "iloksi" kymmenittäin villejä kaninpoikasia, joista yksi päätti hypätä vauhdistaan suoraan Suzukin vasemmanpuoleiseen jalkatappiin. Harvinaisen huono idea kanin kannalta.

Vaikka kyseinen reitti (Gills Bay - St. Mary´s Hope) (GE) puuttui hyvin monesta kartasta, karttaohjelmasta sekä muista vastaavista lähteistä ja satama muistutti paljolti vanhojen romujen keräyspistettä, niin Claymore-laivassa saati sen henkilökunnan ammattitaidossa ei ollut vähäisintäkään valittamista. Hintakin oli puolet siitä mitä Scrabster - Strommness -väli olisi maksanut (ja vei varmaan puolet vähemmän aikaakin lyhyemmän ajomatkansa vuoksi).

Pyörä pääsi sisään ensimmäisenä. Eturengas piti ajaa ohjeen mukaisesti kiinni laivan sivuseinään ja pyörä jättää sivuseisontatuelle, jonka jälkeen yhtiön mies hoiti kiinnisitomisen ja siteiden avaamisen perillä, koko homma siis täysin pyöräkuskin omia näppejä likaamatta. Enpä ole missään tavannut aiemmin moista huolellisuutta pyörän sidonnassa: kaksi reilun vaaksanlevyistä paksuhkoa matonpalaa suojaksi leveän sidontahihnan ja satulan väliin, jousitusta painettiin kasaan ennen hihnan kiristämistä jolloin poikittainen vääntö ei kohdistunut suoraan sivuseisontatuen pulttiin, takarenkaan taakse potkaistiin kumikiila ja kaiken kruunasi hihnan yli vedetty varmistusköysi. Eikä kaverin huulenheittovalmiudessakaan ollut valittamista seuratessamme paikallisten autokuskien peruuttelua laiturin suuntaan, alushan lastattiin ja purettiin sen takaluukun kautta..

Claymore-lautta Orkneylle

Orkney oli hyvällä kelillä todellinen motoristin makupala, vaikka alkuun vaikuttikin jotenkin pikkunätin pliisulta ja ennenkin nähdyltä. Maisema on hyvin loivalinjaisen avaraa eikä metsistä ainakaan ajamillani reiteillä ollut tietoakaan. Eteläosassa oli useita pieniä luotoja ja saaria yhdistetty toisiinsa pengerretyillä teillä, joten Onkneylle pääsi näppärästi ajoneuvolla kahta ja jalankulkijoiden osalta kolmea eri reittiä lähimmältä mantereen nurkalta (Scrabster - Stromness, John o'Groats - Burwick (jalan) sekä edellä mainittu). Muita reittejä on Aberdeen - Kirkwall, Lerwick - Kirkwall ja vastaavat laivareitit, lentokenttiäkin näkyi saarella olevan useampia.

Hetken sikäläisiä teitä ajelleena ruokahalu alkoi kasvaa ja lopputulos oli se, että ennen iltaa koko saari oli kierretty ja vähän paikalliseen historiaankin perehdytty niillä suurimmilla sikäläisillä kohteilla. Tiestö oli todella hyvässä kunnossa, ainoastaan yhdessä mutkassa oli hieman hiekkaa sisäkurvissa ja siitäkin oli esille laitettu erilliset varoitusmerkit. Sielläkään ei silti kannata liikaa innostua kaasukäden kääntöön, ettei muistoksi ilmesty maksullista materiaalia (josta paikallisille jaetaan ajokorttipisteitäkin). 

Kirkwall oli sen verran suuri kaupunki että sinnekin olisi voinut jäädä loppupäiväksi vaikkapa kävelykadun katukahviloihin auringosta nauttimaan. Sieltä Shetlandille Lerwickin satamaan lähtö oli jo unohdettu vaihtoehtovalikoimasta siltä erää, yksi todella hyvä ajopäivä vastaavassa ympäristössä Orkneylla riitti hyvin.

Muutamissa taloissa näytti olevan joku oma versio Englannin lipusta, normaalisti valkoinen pohja oli korvattu vaaleankeltaisella värillä.

Alkuun

Muistoja menneisyydestä sijaintipaikkoina (Google Earthista kyseisiä pisteitä löytyy enemmän):

- Rennbister: (58 59.770 N, 3 03.046 W, Maanalainen talo, kävele maalaistalon pihalle saakka ja katso siellä oikealle puolelle rinteeseen)
- Gurness: (59 07.422 N, 3 05.023 W, Viikinkilinnake, tien B9057 jatkeella rantaan. Maksullinen)
- Skara Brae: (59 02.928 N,  3 20.124 W, Neoliittisen ajan asuinpaikka 5000 vuoden takaa, Maksullinen, sisäänpääsy 6,5 £/aikuinen)

Kuvia: Maisemaa saaren eteläkärjessä, Rennibister ja Skara Brae 1 ja 2.

Päivä kului nopeasti ja viimeisen mantereelle vievän lautan lähtöaika kello 17.00 lähestyi vauhdilla. Jos olisin tiennyt millainen ryysis mantereen majoituksissa siihen aikaan oli, niin en olisi palannut takaisin ennen aamua. Mutta kun sitä en vielä tiennyt, niin ajo vei tukka putkella St. Margaret´s Hopen satamaan (58 49.895 N, 2 57.768 W) aamusta tutulle lautalle, pääsisipähän sitten aamulla suoraan turistitielle Ullapoolin suuntaan. Rannalle paluun jälkeen jatkoin voitonvarmana valitsemaan sopivan niistä useista B&B:stä, joissa vielä aamulla luki Vacancies.

Ei perhana, nämähän ovat nyt kaikki varattuja. Ties monennenko B&B -pysähdyksen jälkeen piti ajaa suoraan Thurson Infoon (GE) ja sen jälkeen aloittaa soittelemaan sen ikkunasta löytyneet majoitusvaihtoehdot läpi, tietysti jokaikinen niistäkin oli jo varattu sillä monet minua aiemmin paikalle ehtineet olivat jo kulkeneet saman pisteen kautta. Hmm, edellinen yö meni jo ulkona ja menettelee pakkotilanteessa toki seuraavakin, mutta ei oikein huvittaisi => soitto Visitscotlandille ja kymmenen minuutin päästä paikallisesta Park-hotellista löytyi varaus yhteen kahden hengen huoneeseen, hinta 80 £ ja sekin vain yhdeksi yöksi (vapaita huoneita oli itseasiassa silloin vielä kaksi, tunnin päästä ei enää yhtään vapaana).

OPPI 1: Kun heillä on loma-aikansa ja ulkona sataa, niin silloin majoituksissa riittää tilaa - kun ulkona paistaa aurinko niin silloin porukka lähtee liikkeelle ja joka paikka on nopeasti täynnä => aloita seuraavan majoituksen haku mieluiten heti aamulla tai viimeistään kello 16 aikoihin, myöhemmin aloitettuna se saattaa olla jo liian myöhäistä siltä illalta. Pahimpaan loma-aikaan elokuussa tuokaan ei välttämättä riitä, vaan on varminta soittaa vuorokautta tai kahta aiemmin.

Hotellin/B&B:n huone (GE) oli aivan hyvä mutta taas sai havainnon siitä että heillä ja meillä tehdään tiettyjä asioita hieman eri tavalla: vaikka ulkona oli lämmintä ainakin 23 astetta niin huoneen kaikki lämpöpatterit olivat melkein täysillä ja mieleen tulikin ensimmäiseksi huonosti lämmitetty sauna. Vessassa ei ollut minkäänlaista näkyvää ilmanvaihtoa muuten kuin oven kautta (ellei sitten poisto ollut hoidettu jotenkin vessanpöntön läpi), niinpä pitkän suihkun aikana syntynyt vesihöyrypilvi oli nopeinta kierrättää makuutilojen ja raollaan olleen ikkunan tai avatun ulko-oven kautta ulos.

Vesihana oli mielenkiintoinen, yhdellä vivulla varustettu malli: vipu asennossa klo 21 = kiinni, klo 20 = kylmää vettä pienellä paineella, klo 19 kylmän veden paine nousee, klo 18 sekotettua lämmintä vettä, yhteinen vedenpaine noussut täysille (varo housujasi), klo 17 = varsin kuumaa ja klo 15 = tulikuumaa vettä pienellä paineella. Lavuaarin tulppakin toimi hyvin kun muisti painaa sitä toisella kädellä koko ajan, lukitusautomatiikan säätö oli hieman pielessä. Ulko-ovi ei mennyt lukkoon ellet nostanut kahvaa ylös samalla kun käytit avainta tai sisäpuolista nuppia.. Ok, maassa sen tavalla.

Puhelinlaskua ei ole vielä kuulunut mutta jonkinlainen kustannuspiikki on odotettavissa kyllä (1.10.2007: tekstiviestit maksoivat keskimäärin 0,3 € kappaleelta ja puhelut yhden euron minuutilta. Puhelinlasku koko matkan ajalta oli yhteensä 112 €).

Hotellissa oli kolme vanhempaa italialaista motoristia, joiden kanssa ainoa yhteinen puhekieli oli heidän omansa. Pysyttelimme siis pitkälti elekielen puolella (kuten sanoi hotellin vastaanoton rouvakin). Seuraavan kerran samaan majoitusrakennukseen eksyi motoristeja vasta parin viikon päästä, vaikka tien päällä heitä riittikin yllin kyllin.

Alkuun     Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu