madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                             16/19
                                                                                                                                      
Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu

Matkakertomus elokuu 2007 (Norja, Skotlanti (Orkney, Hebridit), Irlanti ja Englanti)

Päivä 15, Cheshunt - Duxford - Cheshunt (18.8.2007)

115 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Aamu oli pilvinen, sontikan jäätyä kämpillä olleeseen sisälaukkuun alkoi sade onneksi rummuttaa maisemaa vasta illalla hostellille jo palattuani.

Edellisillan avainepisodi saattaisi irroittaa muutamia hauskoja kommentteja viereisen kämpän asukkailta, jos sellainen olisi päässyt tapahtumaan..

Englantilaisella maaseudulla oli mukava ajella kun se kuitenkin on hieman erilaista pinnanmuodoiltaan ja ulkonäöltään verrattuna Irlannin tai Skotlannin vastaaviin alueisiin. Tuolla reitillä (Cheshunt <=> Duxford, 111 km) silmään pistivät erityisesti viljapellot, jotka suurimmillaan levisivät melkein horisontin päästä päähän eri puolilla katseen suunnassa.

Päivä kului helposti kello 10:00 - 18:00 välisen ajan Duxfordin ilmailumuseossa (GE) ja sen lukuisissa hangaareissa (52 05.791 N, 0 08.021 E). Sisäänpääsy maksoi 27 €, joka sisälsi painetun opaskirjasen.

Jonkun verran oli tehty muutoksia sitten vuoden 1992 kun siellä viimeksi kävin, muun muassa jenkit ovat rakentaneet hienon näyttelyrakennuksen lähelle maapuolen kalustohallia ja lisää vanhoja lentokoneita oli saatu entisöityä. "Tuoreen" näköistä maapuolen kalustoa (kenties jostain Persianlahden maisemista paluukuormassa kuskattua) näkyi olevan hallin ulkopuolella entisöintiään odottamassa.

Saman hallin toisessa päässä oli aidattu alue missä muun muassa kentän tukiporukka (Duxfordin Ystävät, tms) pääsi erilaisten panssariajoneuvojen kyytiin, lentokonepuolella heille avautui pääsy useisiin sellaisiin lentokoneisiin joihin tavallisella vierailijalla ei ollut pääsyä, eikä alueen pääovellakaan tarvinnut turhaan jonotella muiden seassa. Hyvä systeemi, jos sattuisi asumaan lähimaisemissa..

Tässä on vasemmanpuoleisen eli ensimmäisen hallin sisältöä, mustalla väritetyt koneet roikkuivat hallin katosta:

2007-Englanti-Duxford-Ensimmainen-halli.gif

Esitteillä oli kaikenlaista muutakin, kuten sylilasten sota-ajan arkea.

Alkuun

Tällä kertaa piti poiketa myös uuden hallin lähellä olevassa piharakennuksessa, jonne meni nippu koaksiaalikaapeleita läheisen radiomaston nokassa pyörineeltä yläbandien [noin 11 - 30 MHz] logperiodiselta [eräs varsin laajakaistainen antennityyppi] suunta-antennilta ja muutamilta alabandien dipoleilta [yleensä halpa ja yksinkertainen alempien taajuusalueiden lanka-antenni].

Rakennuksessa oli näytteillä useita erilaisia vanhoja radiolaitteita sekä takaosassa radioamatööriasema GB2IVM (GE). Paikalla malli-qsoja [yhteyksiä] pitämässä ja vierailijoiden kysymyksiin vastaamassa ollut Max, G4WEZ kirjoitti QSL-kortin [kuittaus yhteydestä] käynnin muistoksi (kortti edestä ja takaa). Siellä näkyi käyneen monia muitakin hameja [radioamatööri] sivutolkulla meitä kahta samaan aikaan sinne sattunutta ulkopuolista aiemmin, pöydän kulmalla olleessa lokikirjassa oli  kuittauksia [nimi, kutsu, ..]. Samalla saimme rautaisannoksen tietoa niille ikävuosille kun esimerkiksi mastoon kiipeäminen ei enää onnistu tai erilaisten häiriöiden keskeltä alkaa viimein olla vaikeata kopittaa haluttuja hyötysignaaleja; internetissäkin voi nykyään workkia [pitää yhteyksiä] ikään kuin aidolla radiolla, tosin huomattavasti paremmalla audion laadulla. Ehkä ei kuitenkaan ihan vielä..

Duxfordissa on varmasti käytetty todella huomattava rahasumma ja valtava työpanos eri näyttelyjen valmisteluun sekä erilaisten laitteiden entisöintiin; jos moinen historia kiinnostaa niin tuotakaan aluetta ei kannata ohittaa pelkällä olankohautuksella (esimerkiksi 8. - 9.9.2007 oli seuraava viikonloppu, jolloin Duxfordin taivaalla lensi Red Arrow:n lisäksi monenlaista vanhaa lentokalustoa, säävarauksella tottakai). Nyt siitä sai vain kalpean aavistuksen kun yksi Spitfirelta näyttänyt WW II -ajan hävittäjä rullaili hetken nurmikentällä, nousi lyhyen lähtökiidon jälkeen taivaalle ja hävisi moottori pauhaten horisonttiin (joku vuosi sitten Lappeenrannan ilmailunäytöksessä yhden potkurikoneen (P51, tms) tekemä ylilento kentän pintaa hipoen, eli lähellä "täysillä" karjuvan yli 2000-heppaisen mäntämoottorin ääni nosti kylmien väreiden myötä käsivarsien karvat pystyyn). Myös poikkeaminen kuuntelemassa kentän johtokeskuksen toimintaa (GE) alueen jouduttua hyökkäyksen uhan alle oli myös havainnollinen yksityiskohta ei niin kaukaisesta menneisyydestä (todellista tapahtumahetken nauhoitettua äänimaailmaa autenttisessa ympäristössä).

Kämpälle oli saapunut kolmanneksi englantilainen vanhempi proffa opetusaineenaan luontoasiat ja vapaa-ajallaan TaiJi sekä karate. Erittäin hyvää puhekieltä ja täsmällisiä lauseita oli mukava kuunnella pitkästä aikaa. Eipä aikaakaan kun mies hävisi reiluksi tunniksi treenaamaan. Polkupyöräilevä mieskin oli saapunut aamuun mennessä takaisin punkkaansa.

Sielläkin käytettiin yhden lakanan pussisysteemiä, jossa pussimaiseksi ommeltu lakana muodostaa tyynynpäällisen lisäksi alus- ja päällyslakanan. Yllättävän monessa paikassa oli silti tarjolla normaali, mutta enemmän pestävää "massaa" muodostava lakanavarustus, hyvä niin. Jossain paikoissa lakanat saa ja palautetaan vastaanotosta, jossain ne ovat valmiina sängyssä eikä niitä pidä sieltä itse poistaa lähtiessään vaan jättää se siivoojan hommiksi.  Tälläkään reissulla ei ollut missään minkäänlaisia havaintoja patjojen tai muiden petivaatteiden epähygieenisyydestä, esimerkiksi nuo hankalat ötököt eli "bed bugs" loistivat poissaolollaan. Makuupussien käyttö on noissa yleensä ollut kiellettyä, epäilemättä muun muassa noiden ötököiden leviämisen estämiseksi.

Alkuun     Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu