madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                             13/19
                                                                                                                                      
Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu

Matkakertomus elokuu 2007 (Norja, Skotlanti (Orkney, Hebridit), Irlanti ja Englanti)

Päivä 12, Ajelua Bushmillsin ympäristössä ja rannikolla (15.8.2007)

85 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Repeämiä pilvipeitteessä klo 6.30 ja aurinkoakin näkyi välillä, napakan tuulen ja auringonpaisteen lomassa tuli vain muutamia pikkukuuroja pilvenkulmalta. Niinpä oli hyvä syy lähteä kiertelemään lähirannikkoa Bushmills:n oman viskitislaamon nurkan (55 12.082 N, 6 31.254 W) kautta. Kun viskintuotantotilojen koko kasvaa riittävän suureksi, niin niiden lähiympäristöön leviävä viljan ja muiden tuotteiden "tuoksu" eli selvä hajuhaitta voi olla melkoisen vahva sopivissa tuuliolosuhteissa. Epäilemättä siihenkin nenä tottuu kuten kotosalla oma noihin moniin Imatran ja sen lähiseudun paperitehtaisiin.

Hostellista tien päälle vaimoineen poistuva englantilainen motoristi kertoi pyörineensä siellä ensimmäistä kertaa joskus 70-luvun puolella, jolloin esimerkiksi tunnetuimmissa turistikohteissa oli ollut hyvä liikkua lähes itsekseen. Nyt porukkaa oli kuin pipoa joten minulle riitti oikein hyvin pikaiset kolmioleipäkahvit tunnetun vaijerisillan (55 14.346 N, 6 20.872 W) (GE) viereisessä kahvilassa.

Kytlli, jossa kerrotaan läheisestä nähtävyydestä

Paikallinen maaseutu oli hyvin vihreätä, pieniä peltotilkkuja oli toistensa lomassa kauempaa katsoen kuin tilkkutäkissä. Väliin rakennetut tiet olivat usein aika hyvin eristetty ympäristöstään erilaisin aidoin ja pensasmaisin rakentein. Siellä oli hyvä ajella suojassa sivulta puhaltavalta merituulelta, tosin sadekelillä niistä ei paljoa apua ollut.

Olin koko ajan maaseudulla: yhdessä kylässä matkanteon katkaisi hetkeksi pari henkilöä, edestakaisin pillin tahtiin juokseva koira ja parikymmenpäinen lammaslauma siirtymässä täsmäohjatusti pellolta x päätien kautta pellolle y. Paljon treenatun näköistä touhua, jonka etenemistä oli mukava seurata vähän kauempaa.

Siistiä oli yleisesti ottaen tuollakin mutta ei aivan samaa tasoa kuin pohjoisempana Skotlannin puolella.

Alkuun

Värien käyttö oli mukavan vaihtelevaa kauppojen ja asuintalojen seinillä:

2007-Irlanti-Bushmills-omakotitalo.jpg

Bushmillsin keskustan poliisiaseman ympärillä oli korkea teräsverkkoaita ja joka sivun aukoitta ristiin peittävä kameravalvonta. Mastossakin oli kääntyvä kamera ja radioantenneja siihen malliin että sisäpuolella lienee ollut kaikenlaista radiotarviketta vähän enemmänkin. Varustuksesta johtuen en viitsinyt mennä lähemmäksi kuvaamaan. Muistoja menneiltä, ei niin rauhallisilta ajoilta, oletan.

Joku mainitsi aiemmin että tiet ovat Irlannissa huonoja mutta olen eri mieltä ainakin Bushmills-Wexford -välin suhteen, hyvin siellä pääsi minne halusi vaikka aivan joka paikassa ei moottoriteitä vielä ollutkaan valittavissa; koska kuitenkin ajoin kovin lyhyen otoksen sikäläisestä tiestöstä, niin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kannata tehdä. Asfaltti oli aika karkeata ja märällä kelillä pelloilta tielle kantautunut multa sekä muta ovat varmasti liukkaita sille, joka ei moista mahdollisuutta huomioi.

Ajokulttuurissakaan ei ollut valittamista, ainoan kerran koko reissun aikana minut meinattiin kilkata tieltä vasta Belgialaisella moottoritiellä, jossa muuan varsin kypsään ikään ehtinyt autoilijatar unohti vilkaista suoraan sivulleen ennen kuin alkoi kääntää rattiaan vasemmalle. Onneksi tuli hölvättyä äänitorven sähköliitännät CRC:lla ennen reissuunlähtöä.

Ajo jatkui epämääräisenä kiertelynä paikasta toiseen ja pian olikin aika lähteä takaisin tankkaamaan pyörä huomista ajoa varten sekä laittamaan ruokaa hostellin keittiöön. Sapuska valmistui omatoimisesti kello 15 eli tämä hostelli antoi liikkua sisällä myös päivällä (aika usein varsinkin pienemmistä väki hätyytetään päiväsiivouksen ajaksi ulos).

Erehdyin käymään kerran pikaisesti paikallisessa Fish & Chips-kuppilassa; olipa "mielenkiintoista" nähdä miten monenlaisia ruokatarvikkeita voi upottaa taikina-astian kautta kiehuvan kuumaan upporasvaan. Ruuassa (kanahampurilainen) maistui vain yksi asia (paistorasva), niinpä yksi haukkaus riitti ja loppuannos lensi suoraan roskiin. Vaikken ole itsekään mikään neuvolan grammavaa'alla mitattavan kokoinen henkilö niin tuo pöperö oli ehdottomasti liikaa. Paikallisesta marketista sen jälkeen ostettu valmis salaattiannos kastikkeineen teki paljon paremmin kauppansa, vaikka sen kanssa piti hetki miettiä mahdollisen jallan (katso vuosi 1985) tarttumistodennäköisyyttä - toisaalta, jos se olisi ollut iskeäkseen niin siihen olisi ollut erinomaisia mahdollisuuksia jo edellisellä viikolla.

Rahoista sen verran että kauppakäynnin jälkeen kädessäni oli kolme erilaista viiden punnan seteliä: Bank of Scotland, -England ja -Ireland, kaikki kelpasivat yhtä hyvin. Ehkä nuo eri automaateista saadut sileät vitoset olisi voinut jättää matkamuistoiksikin tai ainakin kuvata ne samassa nipussa. "Rajan" eteläpuolella valuutaksi vaihtui lyhyeksi hetkeksi taas Euro.

Ylempänä valokuvassa näkyneessä lähipubissa meni jonkin aikaa jalkapalloa ja tuskin nahoissaan kestäviä ottelun katsojia katsellessa (paikka, jossa vanhat ukot lauleskelivat keskenään tiskillä ties mitä kappaleita ties millä kielellä, vähääkään välittämättä varsin aikaisesta kellonajasta saati tarjoilijattaren useista suorista uhkauksista lopettaa tarjoilu siihen paikkaan, jonka viimeistään olisi luullut purevan). Siitä murteesta jäi varmaan 75-95 % "kopittamatta", harmi sinänsä. Muuan heistä kävi useampaan kertaan kättelemässä ja läimäyttelemässä olkapäähän yrittäen samalla tihrustaa t-paitani rinnassa olevaa logoa ja "R...-MP"-tekstiä. Käsivarsien tatuoinneista päätellen mies saattoi olla vanha merimies, joka tunnisti paidan logon oranssi-valkoisen väriyhdistelmän, vaikkei luultavasti enää nähnyt juuri tuoppiaan pidemmälle saati kuullut ympäripyöreistä vastauksistani yhtään mitään.

Pari tuttua saksalaista poliisisarjaa piti havaita illemmalla hostellin televisiosta (pitkästä aikaa, samoin sanomalehtien luku oli jäänyt pariin lehteen autolautoilla) ja sitten seurasi respan kanssa "puoliväkisin" hoidettu yösijan vaihto huoneeseen # 2, siellä pari päivää majoittuneen saksalaisen polkupyöräilijän kaveriksi.

Releiden pauke kuului yläkerrasta vaimeasti sinne saakka, jonka hänkin oli noteerannut jo ensimmäisenä iltanaan. Ehkäpä he viimeinkin laitattavat ne kuntoon, jottei seuraavien majoittujien enää tarvitse kommentoida selvää asiaa.

Alkuun     Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu