madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                             12/19
                                                                                                                                      
Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu

Matkakertomus elokuu 2007 (Norja, Skotlanti (Orkney, Hebridit), Irlanti ja Englanti)

Päivä 11, Loch Lomond - Cairnryan - Larne - Bushmills (14.8.2007)

250 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Matka Skotlannin puolella karttaetelään Glasgown ohi oli puolikuiva, Irlannissa hyvinkin märkä.

Reitti Skotlannissa: Hostelli - A82 - A898 - Erskinen silta - M8 - A8 - B768 - M77 - A77 - Maybole - A77 - Girwan - A77 - Cairnryan.

Ennen kello 07 ylös ja aamutoimiin. Punkat olivat taas niitä narisevia, peltirakenteisia, kaukoidässä tehtyjä vehkeitä, mutta sehän ei ole meidän majoittuneiden vikamme että äänetön nukkuminen on niissä mahdotonta. Dorm #202 oli yöllä melkein ääriään myöten täynnä (10 henkilöä).

Aamupala maksoi toisen kerroksen aamiaishuoneessa 2,5 £ ja hintaan tarjottiin myös erityisen mukava näköala ulos. Paikallista työväkeäkin kuului käyvän siellä joka aamu ruokailemassa eikä monipuolisessa Continental Breakfastissa mitään valittamista ollutkaan.

Pari hollantilaista kaveria oli menossa kokeilemaan miltä tuntuu ajaa samaa rautatietä tien A830 molemmin puolin, jossa joku Harry Potterin junamatka on ainakin osittain kuvattu (Fort William - Mallaig). Kyseinen rautatie näkyy hyvin GE:n asianomaisen kerroksen valinnan jälkeen.

Lehdissä ja uutisissa kerrottiin moottoritiellä tapahtuneesta motoristin ampumisesta englannin puolella, mutta onneksi se tieosuus ei sattunut reittini varrelle tutkinnanaikaisten suurten ruuhkiensa vuoksi. Uutisoinnista päätellen kyseessä oli tilaustyö eli kliinisen tarkasti hoidettu moottoripyöräjengiläisen poisto muonavahvuudesta, ei mikään moottoritiellä automaattiaseella arviolta ympärilleen roiskineen sekopään "avautuminen". Siksipä tapahtuma ei vaikuttanut minunkaan ajamiseeni sen enempää.

Glasgowssa oli melkoisesti tietöitä eri puolilla moottoriteillä joten kämmäsin tietysti itsekin yhden väliaikaisen kiertotien aikana yhden paikallista jalkapallostadionia edeltävän kiertoliittymän oikean uloskäynnin kokonaan (käännyin oikealle poikkikadulle, mutta kaksi uloskäyntiä liian aikaisin eli 180 astetta väärään suuntaan). Hetkellinen lukkihärijö vissiin kun aurinkoakaan ei näkynyt missään. Kun siitä muutaman sadan metrin päässä sivummalla Shieldall Roadilla tutkin hetken karttaani tuli joku paikallinen henkilö tarjoamaan apuaan. Hän olisi tarvittaessa lähtenyt vaikka omalla autollaan näyttämään oikean risteyksen, mutta antamansa suulliset ohjeensakin olivat aivan riittävät, kiitos vaan avusta. Kun gps:n kartallekin ilmestyi lopulta oikea etelään vievä tie eli M77, niin jatko oli taas pala kakkua (paitsi että siellä moottoritien varrella oli erittäin harvakseltaan bensa-asemia, joista huomautettiin moottoritien alussa).

Rantatieltä ennen Cairnryania jäi mieleen vähän kauempana merellä näkynyt pieni korkealakinen saari, jonka huippu oli kokonaan yksinäisen, paikallaan pysyvän pilven peittämä. Kaikki muut pilvet olivat jonkin verran ylempänä ja liikkuivat tuulten mukana eri suuntiin.

Tiettyjen paikallisten lihaelintarvikkeiden vienti rajan yli oli ehdottomasti kiellettyä Briteinsaaria vaivaavan suu- ja sorkkatautiepidemian leviämisen estämiseksi, josta muistuttivat useat suurikokoiset ukaasit eri puolilla satamia. Ilmeisesti samasta syystä Skotlannin tulli (54 57.928 N, 5 00.925 W) (GE) halusi poikkeuksellisesti tutkia yhden valitsemansa sivulaukun sisällön ennen Irlannin lauttajonoon päästämistä. Ja Irlannissa piti ensimmäiseksi ajaa jonkun desinfiointiainematon yli sekä ottaa yhteyttä paikallisiin viranomaisiin, mikäli oli ollut tekemisissä skotlantilaisen karjan kanssa. Lehtiuutisista päätellen kyseinen tauti puhkesi juuri pahaan aikaan paikallisten lampaankasvattajien tuotteiden myyntikauden alussa.

Alkuun

Laivassa pisti silmään sen ulkokannella oleva pelastusliivien jako- ja käyttöohje, joka oli kirjoitettu englanniksi ja osittain myös suomeksi, liivien toimittaja kun oli muuan kotimainen yritys. Laivan ravintolassa oli muun muassa erittäin hyvin puhelahjoin varustettu myyjätär eikä mennyt aikaakaan, ennen kuin huomasin kantavani tarjottimella huomattavasti monipuolisempaa (kalliimpaa) ruoka-annosta mitä alkujaan olin mennyt sieltä hakemaan.. Onneksi vesisateessa ajo hieman myöhemmin vei nopeasti energiaa eli ei mennyt hukkaan sekään sapuska.

Reitti Irlannissa: Larne - A8 - A36 - Ballymena - A26 - Ballymoney - B62 - B17 - Bushmills. Vettä tuli kuin aisaa etenkin Larnen maisemissa.

Irlannissa moottoriteillä haluttiin joskus laittaa bensakuitteihin myös moottoripyörän rekisterinumero, laivoilla riitti varausvaiheessa yleensä sukunimi ja rekisterinumero. ICAO:n aakkosilla lausuttuna sukunimestäni ei näköjään saanut kirjoituskelpoista, joten parhaaksi tavaksi osoittautui perinteellinen tavaaminen kirjain kerrallaan, passia tai mitään virallista henkilökorttia ei turhaan kyselty. Shellin kortti oli usein tankkauskäytössä ja toimi hyvin, tosin ensi vuonna sen käyttöön tulee lisäkustannuksia pakollisten laskutuslisien muodossa.

Kaksi yötä Hostellissa aivan Bushmillsin keskustassa (GE) pääkadun varrella kolmannessa kerroksessa maksoi yhteensä 28.98 £ eli 44,34 € (55 12.389 N, 6 31.438 W).

Kattohuoneen # 8 ikkuna näkyy avoimena kuvassa oikeanpuoleisen lipun vieressä. Kuvassa vasemmalla näkyvä pub oli enää kolme iltaa auki ennen kuin siirtyi muualle, niinpä siellä oli hieman maailmanlopun meininkiä havaittavissa muun muassa hinnoittelun suhteen (kaikki olisi viimeisenä iltana ollut myytävänä ja halvalla. Onneksi en ollut autolla liikkeellä, toisaalta esimerkiksi kaikkea nähneelle baarin isolle Bushmills-peilille olisi varmaan joku paikka löytynyt kotoakin). Oikeanpuoleisessa "Terapiassa" ei tullut poiketuksi..

Hostelli Bushmills keskellä

Hostelli vaikutti varsin uudelta, jossa oli isot yleiset tilat, pienehkö yhteinen keittiö ja muut normaaliasiat kunnossa, pyörän sai jättää parin auton kokoiselle sisäpihalle yöksi parkkiin. Portti oli yön kiinni joten lepopuoli oli pyörän säilymisenkin kannalta kunnossa. Huone # 8 oli tarkoitettu neljälle, oletettavasti se oli siis perhehuone mutta sain sen omaan käyttööni kuorsausherkkyyteeni vedoten.

Ainoa pitkä miinus tuli vessan ja suihkun katossa tuuletuspuhaltimia ohjaavista infrapunailmaisimista, jotka vetelivät äänekkäitä releitään jatkuvasti turhaan (aamuyöllä oli pakko ruuvata tulpat korviin). 

Alkuun     Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu