madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              2/25
                                                                                                                                      
Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu

Matkakertomus elokuu 2007 (Norja, Skotlanti (Orkney, Hebridit), Irlanti ja Englanti)

Päivä 10, Lochboisdale - Oban - Loch Lomond (13.8.2007)

140 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Ylityksen hinta oli 61,05 £ eli 93,4 €.

Tuulta ja sadetta oli tarjolla koko aamun.

Hotellin respan nainen kertoi aamulla että heillä oli ollut viikkoja paremmat ilmat kuin mantereella, jopa niin että vedestä alkoi olla pulaa luonnossa, onneksi viimeisen viikon on satanut senkin edestä. Niinpä niin, normaalia tuuriani vaikka toisaalta en mantereella joutunut myöskään väistelemään teille ja alaville paikoille nousevaa sadevettä, jota oli muutamaa viikkoa aiemmin ollut reilusti eri puolilla (jälkiä tulvista näkyi monessa paikassa edelleen). Taisipa se suu- ja sorkkatautikin päästä liikkeelle tulvavesien mukana.

Kello 06.30 vesisateessa kiitoravia hölkäten paikalliseen Calmacin toimistoon lippuja ostamaan (57 09.151 N, 7 18.298 W). Tilaa oli tällä kertaa paremmin, mutta pari viikkoa aiemmin samaan aikaan laiva oli kuulema ollut kuin nyrkillä täyteen lyöty. Toki kaksipyöräiselle useimmiten tilaa löytyy, vaikka ennakkovarausta ei olisikaan.

M.V Clansman oli melkein laiturissa koko yön, peruuttaen oikealle kohdalle vasta lastauksen alussa. Alla näkyvät matkaliput kerättiin aina pois jo odotusalueella, joten tämä valokuva on ainoa näköiskappaleeni sikäläisistä laivalipuista. Täälläkin riitti sukunimen ja rekisterinumeron ilmoittaminen.

Laivaliput Ulko-Hebrideilta Skotlannin mantereelle

Lastaus alkoi kello 07.00 eli hotellin keittiön avautuessa samaan aikaan jäi hintaan kuulunut lämmin hotelliaamiainen syömättä.

Pyörän ensimmäinen sidontayritys autokannella meni niin pahasti /C:lleen että oli pakko puuttua tilanteeseen, vaikka sitojana oli laivan autokannella työskennellyt mies jonka olisi luullut osaavan hommansa. Keskiseisontatuelle käskystään nostettu pyörä olisi kaatunut varmasti etukautta kyljelleen kun hepulta menivät sidontasuunnat täysin sekaisin. Näytettyäni mikä meni pieleen suostui hän hakemaan toisen sidontaliinan ja kiinnitti sen vetämään pyörää taaksepäin, eli esti keskiseisontatuelta tipahtamisen. Tuskin siinä olisi mennyt muuta kuin peili, vilkku tai kanteen osuva kahva poikki ja jokunen naarmu ilmestynyt katteisiin, mutta nekin olisivat kyrsineet vissillä tavalla (jarru- tai kytkinkahvan katkeaminen riittävän läheltä nestesäiliötä olisi pahimmillaan voinut estää ajamisen vähääkään pidemmälle).

Alkuun

Laiva lähti klo 07.40 ja laivassa oli tarjolla Full Scottish Breakfast hintaan kuusi ja puoli puntaa + kahvikupillinen päälle. Päiväruoka siihen lisättynä nosti molempien ruokailujen hinnat yhteensä kahteentoista puntaan.

OPPI 2: Ota mallia paikallisista kulkijoista äläkä kiirehdi laivan ravintolan jonoon ensimmäisinä niin saat vähän myöhemmin juuri paahtimesta nostettuja paahtoleipiä ja lämmintä ruokaa, kun aiemmin jonottaneille kiireisimmille on tarjottu etukäteen tehdyt, kenties hieman jo viilenneet annokset. Kylmähkö täysi skottilainen aamiainen on varsin mieltä ylentävää purtavaa jos antaa kulinaristisen puolen vaikuttaa asiaan. Toisaalta, jos on nälkä niin sillä on varsin vähän väliä..

Kyseiseen aamiaiseen näkyi yleisimmin kuuluvan pari palaa paahtoleipää, paistinpannulla rasvassa lillunut lyhyt makkarapötkö yhtä tai kahta sorttia, puoliksi paistettu kananmuna, black pudding eli lähinnä mustaa makkaraa muistuttava paksuhko viipale (kuin kansakouluajoilta tuttua veripalttua ilman sipulinpalasia) ja papuja tomaattikastikkeessa. Joskus saattoi mukana olla myös paistettua kinkkua, pari isohkon perunaletun neljännestä tai paistettuja herkkusieniä. Paahtoleiville sai ottaa päällysteeksi erilaisia marmeladeja tai voita. Tomaattiketsuppia, sinappia ja muutakin vastaavaa lisämakua löytyi annospusseina. Saihan sitä olla vaikka mitä tarjolla, mutta varsinkin pavut tomaattikastikkeessa ja sienet saivat jäädä suoraan tarjoiluastioihinsa..

Juurikin sopiva aamiainen useimpien makuun, jonka jälkeen ei ihan heti tarvitse jääkaapilla pyörähtää.

Laivamatkaan kuului lyhyt pysähdys saariketjun alimmalla saarella Barralla, Castlebayn satamassa (56 57.214 N, 7 29.302 W) (GE).

Oban (GE) näytti aurinkoisella ilmalla paljon isommalta kuin muutama vuosi aiemmin, kun ajoimme sen läpi vesisateessa. Koska päämääränä oli Irman ja lasten valitsema Loch Lomondin järven lounaiskulmassa oleva iso hostelli (56 00.982 N, 4 37.101 W), niin en jäänyt sen enempää ihmettelemään Obanin mahdollisia ihmeitä. Bensatankkikin alkoi olla jo kuiva kun edellisillä saarilla ei ollut bensa-asemia auki ainakaan kulkureittini varrella.

Reitti: Oban - A85 - Clifton - A82 - Crianlarish - Ardlui - Tarbert - Youth Hostel Loch Lomond (GE).

Loch Lomondin järven rantaa seuraillut ajoreitti oli hidasta ajettavaa usein toistuvien ja toisen ajokaistan kokonaan katkaisseiden tietöidensä vuoksi.

Hostellin vieressä oli puiden lehvästöjen kokonaan varjostama tunneli ajotien ympärillä, paksuimpien puiden runkojen ympäröimiseen olisi tarvittu vähintään neljä kädet levällään seisovaa aikuista.

Hostelli Loch Lomond oli tosiaan melkoinen linna, joka oli luovutettu pysyvään hostellikäyttöön vuonna 1945. Tässä on näkymä sen keskellä olevaan halliin. Alimmassa kerroksessa oli respa, yhteiset keittiö- ja ruokailutilat, nettihuone, kirjasto ynnä muuta vastaavaa, toisessa kerroksessa hallin lisäksi muun muassa neuvotteluhuoneita ja aamiais-/ruokailusali. Yhteismakuutilat eli dormit pesutiloineen olivat kolmannessa kerroksessa.

Molemmat sivulaukkujen sisälaukut sisältöineen piti kantaa dormiin kuivamaan, kun Kappa Touring -laukkujen kantokahvojen päällä olevat punaiset "heijastimet" eli epämääräiset muovipalat kiinnitysruuveineen olivat löystyneet ja päästivät sisälle vettä. Ei vedestä muuta haittaa ollut mutta laukussa oli läjäpäin karttoja, matkaoppaita ja muuta sälää vaatteiden seassa. Eipä siinä muukaan auttanut kuin kysyä hostellin respasta neuvoa ja sen jälkeen polkaista vartin ajomatkan päähän Dumbartoniin etsimään sieltä se vuorokauden ympäri auki oleva "ostoshel.. eikun -paratiisi" (GE) kunnollisen ilmastointiteipin hankkimiseksi. 

Kauppakeskuksessa oli varmaan kaikkea mitä ihminen elämässään tarvitsee, käytävien ja hyllyjen sekä esillä olevien tarvikkeiden lukumäärästä päätellen. Onneksi tyttäret eivät olleet mukana, silloin kaupassa olisi varmaan mennyt iäisyys. Aika kauan siellä meni nytkin kun olin liikkeellä t-paidassa sekä shortseissa ja ulkona pieni ukkospilvi tyhjensi itsensä kerralla kaupungin kaduille.

Jälleen kerran huomiota kiinnitti maksamisen helppous. Kun isket luottokortin kassalla lukijaan ja tarjoat sille pyydettäessä oikean pin-koodin, niin homma on ohi melkein silmänräpäyksessä (enää ei mennyt varttituntia kortin hyväksymiseen, kuten meni vielä kolme vuotta sitten eräässä englantilaisessa pikkukylässä). Väärän pin-koodin kirjoittaminenkin aiheutti poikkeuksetta sen, että kassa printtasi ulos kuitin ja otti siihen nimikirjoituksen ilman minkäänlaista elettäkään henkilöllisyyden tarkastamiseksi. Kadonneen luottokortin kuoletuksen on parasta tapahtua nopeasti.

Kämpille takaisin päästyäni kuului molemmista sivulaukuista rasahdus, joiden jälkeen oli huomattavan helppoa liimata sopivat Kenny Roberts -teipinpalat paljastuneiden, noin viisimillisten kiinnitysreikien (2 kpl / laukku) päälle. Koska mukana ei ollut muuta puhdistusainetta niin pahin lika oli pakko irrottaa talousviskiin kostutetulla paperinenäliinalla, joka oli silkkaa aineen väärinkäyttöä. Nuo reiät pitää tukkia kotona kunnolla, joko ultraäänihitsauksella tai sitten sopivalla Sikaflex-massalla.

Alkuun     Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu