madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                             10/19
                                                                                                                                      
Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu

Matkakertomus elokuu 2007 (Norja, Skotlanti (Orkney, Hebridit), Irlanti ja Englanti)

Päivä 9, Uig - Lochmaddy - Lochboisdale (12.8.2007)

120 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Sadepäivä alusta loppuun.

Uigin satama (57 35.104 N, 6 22.327 W) (GE). Ylityksen hinta oli 33,30 £ eli 51€.

M.V Hebrides
-laivassa oli matkan aikana puolisen tuntia kestänyt hälytysharjoitus henkilökunnalle, sen seuraamiseen ei tarvinnut erikseen paneutua kun kuulutuslaitteissa käytetty äänenvoimakkuus oli ulkokansilla vähintäänkin riittävä. Sisätiloissa ei pitkään viitsinyt olla päällä olleiden ajovarusteiden vuoksi (Craft ja muuta alusasua oli riittävästi ajopuvun alla eli hikeä pukkaa liian lämpimässä)..

Pyörä keskiseisontatuella laivan keulassa, oikealla puolella lattiaan kiinnitetty irtoteline pehmusteineen + pätkä narua:

2007-Laiva-Suzuki-Uig-Lochmaddy.jpg

Reitti: Uig - lautta - Lochmaddy (GE) - A867 - Clachan - A865 - Lochboisdale (GE).

Tuulta ja tihkua vaakatasossa tuli riittävästi koko ajan eikä mieli tehnyt vilkuilla ympärilleen jotta vesinoro ei löytäisi reittiä ajotakin kauluksen kautta sisäpuolelle. Ajoin hetken englantilaisen moottoripyöräporukan jatkeena kunnes he kääntyivät saarten puolivälissä sijaitsevan B&B:n pihalle - onneksi, sillä olisin ollut heikoilla joutuessani heidän jälkeensä kyselemään vielä yhtä vapaata huonetta jossain seuraavan lauttasataman ympäristön majoituksessa. Onneksi bensatankkini oli täynnä ja ajovarusteet kunnossa eikä tarvinnut turhaan pysähdellä. Vain hienoisia kännykän latausongelmia ilmeni perillä hotellin parkkipaikalla (laturi tai akku on lähestulkoon sökö) ja päivää myöhemmin selvinnyt uusi vesivuoto toisessa sivulaukussa.

Sen mitä ajaessaan väkisinkin näki, oli samanlaista kuin Orkneylla. North- ja South Uist ovat paikallisten mielestä hyvin kaunista aluetta jota ei käy kiistäminen pelkästään yhden vesikelipäivän ajokokemustensa perusteella. Saarten pohjoisosa oli varsin tasaista ja eteläosa hieman epätasaisempaa ajomaastoa. Jos rantahiekkaa, puhdasta ilmaa ja merta aaltoineen haluaa kokea, niin tuolla näyttäisi olevan siihen erinomaiset mahdollisuudet.

GE / Panoramion kautta julkaistuja valokuvia löytyy noiltakin alueilta. Ilmankos olikin niin puhtaan oloista kun mainosten mukaan siellä oli koko Euroopan puhtain ilma. Eipä silti, kun noita GE:n kuvia katsoo lähemmin vaikkapa South Uistin ja Eriskayn välisen vesialueen suunnalta, niin merivesikin näyttää olevan melkoisen kirkasta.

Eri puolilla näkyi useita vanhoja raunioita eli pienehköjä paksuseinäisiä kivitaloja, joiden molemmissa päissä oli tulisijat savupiipuineen. T-kirjaimen muotoisissa taloissa niitä oli kolme ja eräässä kirkossa useampikin. Puuta ei ollut poltettavaksi mutta sen puutetta korvasi ainakin paikallinen turve, jota oli yhdenkin omakotitalon pihalla kuutioittain kuivamassa (sopivasta turvepenkasta erikoisella lapiolla leikattua pitkänomaista brikettia, joka kuivuttuaan riittävästi näkyi palavan savupiipun suun merkeistä päätellen varsin savuttomalla ja puhtaalla liekillä).

Meri oli kohdellut kaltoin yhtä pengertietä jonkun myräkän aikana, melkoisen suuria kiviä näkyy vaihtavan paikkaansa kun aallokon voiman takaa muutama tuhat kilometriä vapaata merta aivan saaren ulkopuolella. Puusto oli sielläkin minimissä, kaikenlaista pansaikkoa ja nummea sekä hieman peltoakin riitti senkin edestä. Jonkin verran näkyi myös polkupyöräilijöitä, joita ei tosiaan käynyt kateeksi heidän polkiessaan posket punottaen vastatuuleen ja -sateeseen.

Jahka meren pinta nousee muutaman metrin seuraavan sadan vuoden aikana niin tuonkin saariryhmän rantaviivat kokevat melkoisia muutoksia. Ja mikäli se Palman saaren kulma joskus romahtaa mereen Teneriffan suunnalla, niin silloin olisin mieluummin jossain reilusti korkeammalla siinä vaiheessa kun aallot saapuvat.

Alkuun

Hotel Lochboisdale:n hinta (1 hh, # 3) kuului aluksi olevan yhdeksänkymmentä puntaa (138 €) yö, joka hinnan hyväksynnän jälkeen putosi hotellin baarissa nautittujen paikallisen oluen ja ruuan (pirskatin hyvää ja vahvasti maustettua currykanaa) aikana viiteenkymmeneen puntaan (76 €). Olikohan taas kerran pyrkimys siirtää yksi hintoja kyselevä, vettä lattialle valuva motoristi sujuvasti jonnekin muualle? Olisihan saarilla ollut hostellejakin mutta sellainen ei juuri nyt kiinnostanut erityisesti siksi, että sikäläiset hostellit eivät esitteiden mukaan ole samaa tasoa kuin normaalit HI:n vastaavat. Niitä ei esimerkiksi voi varata netin kautta vaan kaikki riippuu paikallisesta Wardenista, siispä soita hänelle ensin tai mene käymään, majoituksen saanti selviää vasta sitten. Aurinkoisella kelillä sellainen olisi käynyt hyvin mutta nyt piti saada pahimmat vedet haihdutettua ajovarusteista eikä oman sängyn ja huoneen saaminenkaan kuulostanut ollenkaan huonolta. Varsinkaan kun siellä oli myös oma kylpyamme ja kuumaa vettä riittävästi. 

Iltapäivällä keli parani hetkeksi jolloin kiertelin eteläisimmässä kärjessä: näkymä eteläisimmälle saarelle eli Barralle vievän pikkulautan satamaan (57 04.231 N, 7 18.481 W) (GE) sekä saman tien päässä hieman kauempana ollut kalastusvenesatama (GE).

Kovin pitkään ei siellä sateessa viitsinyt ajella kun saarten teiden rakennekin oli kuin kalan ruoto: vähän parempi tie oli saaren keskellä ja siitä erkanee tarvittava määrä "luita" molemmille sivuille rantaan - tylsää edestakaisin ajettavaa pidemmän päälle silmukoiden vähäisen määrän vuoksi. Lampaita riittää täälläkin mutta eräs liikennemerkki saaria yhdistävällä, kivisuojatulla pengertiellä oli uniikki: "Varokaa, merisaukkojen ylityspaikka"; muita vastaavia merkkejä olivat ne normaalit kotieläimistä ja pari päivää aiemmin bongattu, tietä ylittävistä sammakoista varoittanut merkki. Joku motoristi oli pystyttänyt tunnelitelttansa rantanurmelle aivan meren äärelle, luulisi nukuttavan hyvin sateen ropinaa ja meren kohinaa aikansa kuunneltuaan.

Hotellin parkkipaikalla oli jonkin verran vanhempi paikallisten moottoripyörä, josta näki hyvin mitä meren suola saa aikaiseksi. Kaikki ohuemmat peltiosat olivat joko puhki tai hyvää vauhtia puhkeamassa ja alumiiniset osat syöpyneitä tai hapettuneita..

Hotellin baarin ylähyllyillä oli kunnioitusta herättävän pitkä rivi erilaisia Single Malt -viskejä. Osa pulloista ja etiketeistä näytti tutuilta mutta valtaosa oli täysin tuntemattomia. En edes kysynyt drinkin hintoja, ne eivät tunnetusti ole kovinkaan halpoja missään Skotlannin alueella. Joku halvempi Single taisi maksaa siellä päin pubissa reilut puolitoista puntaa paukulta. "Suosittu Metsäkana" (Teeri?) -annos kuivana maksoi punnan ja oli aivan riittävän hyvä verenkierron kohentaja. Parissa paikallisessa oluessakaan ei ollut moitteen sijaa, vaikka en mikään olutharrastaja olekaan.

Postikortteja lähti iso nippu liikkeelle kun hotellin baarissa ja huoneessa oli aikaa niitä kirjoitella. Kortteja postiin viedessä kiinnitti huomiota paikallisen poliisiaseman ikkunassa olleet julisteet: "Ilmianna veistä kantavat henkilöt!" ja "Kanna veistä kadulla, niin näet sellaisen seuraavan kerran parin vuoden kuluttua!". Siellä näkyikin pitkästä aikaa paikallisten poliisien ajoneuvo liikkeellä. Tulipa siinä taas mieleen että takaboksissani lukon takana oli Marttiinin kunnollinen ja riittävän terävä kurssipuukko, joka on muine tykötarpeineen ollut mukana jostain 80-luvun alkupuolelta saakka jokaisella työ- tai vapaa-ajan metsä-, teltta- ja vastaavalla reissulla, eikä siihen olla missään kiinnitetty koskaan minkäänlaista huomiota. Parempi niin.

Tämä oli sellainen paikka jossa oli ajoittain niin hiljaista, että samanlaista en muista kokeneeni ihan äsken missään! Vaikka avasi huoneen ikkunan ja yritti pinnistää kuulonsa äärimmilleen, niin sateen ja tuulen tyynnyttyä sekä aallokon rauhoituttua oli hetkittäin täydellisen hiljaista, ainoa mikä kuului oli oman veren kohina korvissa. Lintujen saati hyönteisten ääniäkään ei kuulunut vaikka meri oli alle viidenkymmenen metrin päässä. Jos sellaista rauhaa on vaille niin ehkä tuonne kannattaa mennä muutamaksi päiväksi kuuntelemaan ei mitään?

Paikallislehdessä oli juttua että yksi syy noiden saarien vakituisen väkimäärän vähenemiseen ovat liikkumiskustannukset saarelta mantereelle: esimerkiksi Hearthrown lentokentältä pääsee lentokoneella jenkkeihin noin kahdellasadalla punnalla kun samaan aikaan lento saarilta Heathrowlle maksaa noin kolmesataa puntaa. Siellä on saman sanomalehden mukaan ilmassa aikomus "pakottaa" lauttapalveluja tarjoavat yhtiöt pudottamaan hintojaan lähes sille tasolle, jota peritään esimerkiksi eräillä maksullisilla moottoriteillä tai eräitten maksullisten siltojen ylityksestä.

Parempi niin, tämänhetkiset laivalippujen hinnat ovat yksittäiselle turistillekin aika suolaisia, saati jos mukana olisi ollut toinen pyörämme ja koko nelihenkinen perheemme (varovaisesti arvioiden > 2000 € pelkkiin laivalippuihin => reitti olisi ollut tyystin toisenlainen isommalla porukalla liikuttaessa).

Alkuun     Matkat-sivu    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu