madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              
                                                                                                                                      
Matkat-sivu    2007-sivu   Viimeisimmät muutokset: 19.5.2008.

Matkakertomus elokuu 2007 (Norja, Skotlanti (Orkney, Hebridit), Irlanti ja Englanti)

Tämä matkakertomus on rakennettu siten että alussa on yleinen osuus, sitten seuraavat ajopäivät toisiaan ja viimeisinä tulevat loppusanat, kaikki yhtenä kokonaisuutena. Sivun sisällä takaisin alkuun pääsee vasemman reunan Alkuun-linkeillä. Vasemmanpuoleisin linkki vie Lauran Matkat-sivulle.

Sisällysluettelo

Yleistä

Matkan ajankohta oli 4. - 21.8.2007.

Tarkoituksena oli ajella tänä syksynä pelkästään oma reissu alueelle, jonne ei aiemmin ole koko perheen voimin ollut mahdollisuutta tai mielenkiintoa lähteä. Etenkin liian monet laivat ja lautat yhden reissun aikana eivät ole perheenjäsenteni suosiossa, samoin ajo- ja lepopäivien rytmitys oli yksin liikuttaessa täysin erilainen normaaliin perhematkailuun verrattuna.

Alkuun

Kokonaisajomatka

Noin 7 100 kilometriä.

Alkuun

Matkareitti

Suomi - Ruotsi - Norja - Skotlanti - Irlanti - Englanti - Ranska - Belgia - Hollanti - Saksa - Tanska - Ruotsi - Suomi.

Selvitin etukäteen kotona missä kaikkialla voisi ja kiinnostaisi käydä, mutta mitään tarkempaa suunnitelmaa en lyönyt lukkoon. Tulevien päivien ajoreitti ja muu ohjelma riippui siten siitä miltä aamulla tuntui, oli lähistöllä nähtävissä, ulkona näytti ja millaista säätä luvattiin sekä mistä kaikkialta löytyisi majoitusta seuraavaksi yöksi. Mikäli pyörän olisi saanut Norrönaan paluumatkaksi, niin hyvin suurella todennäköisyydellä reissun pääkohteena olisi ollut Islanti.

Alkuun

Majoitukset

Majoitukset (yhteensä noin 500 €) hoituivat joko kotoa netistä Irman toimenpitein, edellisen hostellin edustajien varaamana seuraavaksi yöksi, suoraan puhelimitse tai paikan päältä etsien.

- 04.08.    Laiva: SeaWind, Tallink-Silja, Turku - Tukholma
- 05.08.    Hostelli [30 €]Geilo Vandrerhem, Oen Turistsenter AS (Norja) *
- 06.08.    Leirintäalue [65 €]Bergen Camping Park AS 
- 07.08.    Laiva: Norröna, Smyril Line. Ei majoitusta, tien päällä liikkeellä aamuyön
- 08.08.    Hotelli [107 €]The Park Hotel B&B (Skotlanti)
- 09.08.    Hostelli [18 €]Hostel Achmelvich *
- 10.08.    Hostelli [21€]Uig Hostel (Isle of Skye, Sisä-Hebridit) *
- 11.08.    Hostelli [21€]Uig Hostel 
- 12.08.    Hotelli [77 €]Lochboisdale Hotel (South Uist, Ulko-Hebridit) 
- 13.08.    Hostelli [24 €]Hostel Loch Lomond, Auchendennan, Dumbartonshire *
- 14.08.    Hostelli [23 €]Hostel Bushmills, Bushmills (Irlanti) *
- 15.08.    Hostelli [23 €]Hostel Bushmills, Bushmills
- 16.08.    Hostelli [23 €]Hostel Kirwan House, Wexford
- 17.08.    Hostelli [35 €]Hostel YHA Lee Valley, Cheshunt (Englanti) *
- 18.08.    Hostelli [35 €]Hostel YHA Lee Valley, Cheshunt 
- 19.08.    Ei majoitusta, tien päällä liikkeellä koko yön
- 20.08.    Laiva: Silja Europa, Tallink-Silja, Tukholma - Turku
- 21.08.    (Tien päällä kello 02.30 saakka) - Imatra

- SRM = Suomen Retkeilymajajärjestö ry
- B&B = Bed and Breakfast
- Leirintäalue = mokki
- HI = Hostellin International -ketju *

Hostellin hinta esimerkiksi Hostelling International -ketjun jäsenkortilla oli korkeintaan neljännes hotellihuoneen hintaan verrattuna, tarvittavan jäsenkortin saa esimerkiksi SRM:n kautta vuodeksi vajaalla parilla kympillä. Hostellien ominaisuuksina voi mainita esimerkiksi hieman harvinaisempien yksityis- ja perhehuoneiden lisäksi yleensä aina tarjolla olevat, molemmille sukupuolille erikseen tarkoitetut majoitushuoneet (Dorm), joihin sijoitetuissa kerrossängyissä majoittuvien henkilöiden lukumäärä voi olla mitä tahansa esimerkiksi kahden tai kahdenkymmenen väliltä. Keittiö-, pesu- ja oleskelutilat ovat yhteisiä, varustus ja palvelut vaihtelevat eri paikoissa, sijaintipaikat voivat olla melkein missä tahansa kulkureittien varsilla, monenlaiset keskustelut ja muu kanssakäynti muiden majoittujien kanssa onnistuu aina ja useimmiten hostellien hinnatkin ovat olleet kukkarolle hyvin sopivia.

Alkuun

Pyörä

Suzuki GSF1200/S (2003), ennen matkaa ajettu noin 42 000 km.

Matkaa edeltäneet huoltotoimenpiteet:

- ohjaustangon nosto 15 millimetriä
- moottoriöljyn ja suodattimen vaihto
- kytkin- ja jarrunesteiden sekä jarrupalojen vaihto
- renkaiden vaihto (Pilot Road 2 eteen ja Pilot Road taakse)
- jousituksen ja pulttien kiristystä, pesua ja vahausta sekä muita vastaavia asioita

Alkuun

Kyyditettävät

Kuljettaja, ei muita.

Alkuun

Matkatavarat

Tankki-, perä- ja kaksi sivulaukkua. Vaa'an mukaan tankkilaukku painoi kaksitoista ja sivulaukut noin kuudesta kahdeksaan kiloon per laukku reissun jälkeen mitattuina.

Yksi sivu-/sisälaukku oli pakattu siten että siinä oli kaikki päivittäin tarvittavat varusteet vaikka laivaa, hostellihuonetta tai ulkoilua varten, toisessa oli suurempi puhtaiden ja likaisten vaatteiden sekä papereiden varasto ja kolmannessa eli perälaukussa oli karttoja, kamera, lompakko, puukko, purkkiruuat, pikkupurtavaa, minimikokoon pakattavissa oleva makuupussi, pieni Trangia kaasutarvikkeineen, kevyet ruokailuvälineet, esitteitä, lehtiä, pyykinpesuaineet, hyttysmyrkyt ja muuta kevyempää pikkusälää. Painavimpia tavaroita oli sijoitettu myös sivulaukkujen alaosiin pyörän painopisteen laskemiseksi.

Erityisesti vaatetavaraa olisi alusvaatteita lukuunottamatta voinut suhteellisen viileiden kelien vuoksi olla mukana melkein puolet vähemmän (puhdasta vaatetta oli neljäksi päiväksi). 

Alkuun

Lukitukset

Lukot ja paksu ketju olivat samoja kuin aiemminkin. Irman jarrulevylukko ei ollut mukana.

Alkuun

Ajovarusteet

Ennallaan muuten, paitsi:

- Nahkaiset ajohanskat mallia Richa ovat kuuleman mukaan voittaneet jonkin mp-lehden testinkin kuluneen vuoden aikana. Pitkästä aikaa löytyikin sellaiset ajohanskat, jotka sopivat käsiin erinomaisesti ja pitävät vettä luvatulla tavalla. Omiin käsiin muotoutuminen vei aikaa muutaman päivän. Kuumalla ilmalla ne saattavat olla hieman liian kuumat ainakin minun käsiini.

- Nahkainen kauluri oli uusi tuttavuus, jonka arvon huomasi vasta kelin huononnuttua tai viilennyttyä riittävästi. Normaalisti sitä ei tullut pidetyksi kaulassa mutta silloin kun kauluria tarvitsi, se täytti tehtävänsä erinomaisesti. Pään kääntelyn helppouteen sillä on tietysti heikentävää vaikutusta.

Alkuun

Laiva- ja lauttamatkat

Meno- ja paluumatka Turusta Tukholmaan sekä menomatka Bergenistä Scrabsteriin oli tilattu ja maksettu etukäteen, muita varauksia ei ollut. Ajankohta huomioiden missään laivassa ei silti ollut liian tiukkaa ainakaan kaksipyöräisen kuljettajan näkökulmasta. Laivat maksoivat yhteensä noin 850 €.

Smyril Linen ja Tallink-Siljan varaukset käytännössä. Tilasin Bergen - Scrabster -matkaliput suoraan kyseisestä puhelinnumerosta ja liput olivat kirjekuoressa odottamassa Bergenin sataman Check In:n vasemmanpuoleisessa kopissa.

Laivayhtiöt, hinnat ja reitit:

Tallink-Silja, SW 69 € meno + SE 117 € paluu, Turku - Tukholma - Turku
Tide Sjo AS, 6 €, Brimmes - Bruravik (vuonon ylitys, Norja)
Smyril Line, 137 €, Bergen (Norja) - Scrabster (Skotlanti)
-
Pentland Ferries, 44 €, Gills Bay (Skotlannin manner) - St Mary´s Hope (Orkney) - Gills Bay
Calmac Ferries ltd, 49 €, Uig (Sisä-Hebridit) - Lochmaddy (Ulko-Hebridit)
Calmac Ferries ltd, 90 €, Lochboisdale (Ulko-Hebridit) - Oban (Skotlanti, manner)
P&O European Ferries, 95 €, Cairnryan (Skotlanti) - Larne (Pohjois-Irlanti)
Stena Line 73 €, Rosslare (Irlanti) - Fishguard (Englanti)
P&O, 89 €, Dover (Englanti) - Calais (Ranska)
Scandlines Deutchland GmbH, 35 €, Puttgarden (Saksa) - Rödbyhavn (Tanska)

- Öresundsbron
, 18 €, Kastrup (Tanska) - Malmö (Ruotsi). Iso-Beltin silta korvasi Helsingör-Helsingborg -lautan.

- SW = Seawind
- SE = Silja Europa
- Calmac = Caledonian MacBrayne

Mikäli Islannin suunta kiinnostaa niin on mahdollista käyttää hyväksi Smyril Line:n Suomen ainoan edustajan (Saga-matkat) palveluksia tai hoitaa koko homma itse puhelimitse (+298 34 5926, Fär-saarten numero, englanniksi). Suoran soiton huono puoli on se, että he eivät toimittaneet mitään esitteitä tai muuta materiaalia postitse/faxilla/emaililla useista pyynnöistä huolimatta, toisaalta muun muassa laivan varaustilanne selvisi heti.

Elokuun alussa 2007 Islantiin olisi päässyt reittiä Bergen (Norja) - Scrabster (Skotlanti) - Thorshavn (Fär-saaret) - Seydisfjour (Islanti) -reittiä esimerkiksi Norrönan B4-hyttipaikalla, mutta paluu takaisin reittiä Seydisfjour - Lerwick (Shetland) - Hanstholm (Tanska) olisi jäänyt riskin varaan, sillä pyörälle ei voitu luvata varmaa paluupaikkaa laivassa. Ajoneuvon omaavia laivaantulijoita oli Islannissa pitkän jonotuslistan verran, noin viikkoa ennen laivan lähtöä Bergeniin soitettuani. On siis oltava AJOISSA liikkeellä jotta molemman suunnan paikat saadaan varmistetuksi. Ehkä jo ensi vuonna, ehkä ei ikinä..

Alkuun

Muuta

- Erilaisista maakohtaisista verkkopalveluista saa etukäteen tilattua vallan mainioita esitteitä haluamistaan kohteista, niinpä tilasin sellaiset Orkneysta, Shetlannista, Hebrideista sekä Irlannista (Irlannista jopa suomenkielisenä). Toimitusaika näytti olevan reilun viikon verran paitsi Calmacin (Caledonian MacBrayne) laivareittiesitteellä, joka saapui kotiin vajaassa kolmessa viikossa.

- Mikäli huonevarausta
Skotlannissa suunniteltaessa kymmenien B&B:n, hotellien ja vastaavien läpikäynti omalla puhelimella ei kiinnosta, niin soitto numeroon 0 845 225 5121 (Irlannissa 180 093 2510 ja muualla +44 150 683 2121) yhdistää www.visitscotland.com:n varauspalveluun, jolla on käytössään alueen majoitustiedot. He ottavat muutaman punnan palvelupalkkion eli luottokortin tiedot pyydetään varauksen yhteydessä, mutta se on halpaa ja tehokasta verrattuna oman puhelimen käyttöön. Sitä en tiedä, voivatko he varata myös kaikkia hostelleja, ainakin Ullapoolin Info kuului kertovan asiakkaalleen ettei se voi lainkaan varata hostellien makuupaikkoja.

- Mukana oli muun muassa kolme Lonely Planetin kirjaa kohdemaista (Iceland, Scotland ja Ireland). Niissä oli melkoinen määrä materiaalia sulateltavaksi eikä niitä, tai muita vastaavia tietolähteitä kannata ottaa ensimmäistä kertaa käteensä vasta matkakohteessa. Perehtyminen etukäteen muutamaan vaihtoehtoiseen kohteeseen myös netissä voi antaa lisäpotkua päätöksenteolle etenkin silloin, kun pitää muuttaa suunnitelmia huonon sään tai jonkun muun syyn vuoksi.

- Karttamateriaali oli lähtiessä vanhaa ja vaihtelevaa, laskin löytäväni paremmin ajantasaisia karttoja matkan varrelta (mielellään Michelin). Turha luulo, niitä löytyy harvoin kaikenlaisten muiden tarjokkaiden seasta. Hallwagin Norway Sud vaikutti sekin varsin kelvolliselta (
1:800 000,
ISBN 978-3-8283-0578-6, hinta 13,90 €). Skotlannissa oli helppo suunnistaa vanhalla repaleisella turistikartalla, johon oli merkitty paljon mielenkiintoisia vierailukohteita. Yksi tuore mukaan tarttunut vastaava oli Collins Touring Map Scotland (5 mailia/tuuma, ISBN 0-00-720637-2, hinta 3,99 £). Se sisältää yli 2000 mielenkiinnon kohdetta eikä ole tavallinen tiekartta väriensä puolestakaan.

- Magellan Gold -gsp:ssa oli päällä turhan tarkat määritykset ajetun matkan tallennustarkkuuden suhteen, joten pisimpien ajopäivien osalta vain reitin loppuosa on tallessa track-lokeina (10 metrin välein noin 2000 viimeistä pistettä, ei aivan sitä mikä oli tarkoitus).

- Kurssit 25.7.2007: 1 GBP = 1,52 EUR. 10 SEK = 1,11 EUR. 10 NOK = 1,29 EUR. 

- Tällä reissulla hyödyllisiksi osoittautuneita laiva-, majoitus- ja muita linkkejä.

(GE) tarkoittaa Google Earth-ohjelman karttapistettä.

- Kännykässä oli onneksi tallessa myös vakuutusyhtiön ulkomaanpalvelun numero (IF:lla se on +358 10514 2485) Thurson lähellä kohdanneen takarenkaan rikkoutumisen vuoksi, niinpä oli helppo tehdä puhelinilmoitus ja kysyä viimeisimmät ohjeet muun muassa taksin käytölle voimassa oleva vakuutus huomioiden.

IF:n ulkomaanpalvelun toiminta oli esimerkillisen sujuvaa sillä 4.9.2007 korvausasia oli käsitelty ja korvauspäätös selvä (palvelujen eli taksin käyttö, rengasta ei kannattanut pistää Kaskoon). Erinomaista palvelua sillä osastolla.

Alkuun

- Kameran paristonkulutus on suuri ja niitä saakin vaihtaa alle sadan kuvan välein. Canon A530 ei kelpuuta edes kahta kunnollista Panasonicin AA-koon NiMH-kennoa muutamaa kuvaa pidemmäksi ajaksi, joten jatkuvaan akunvaihtorumbaan ei jaksanut ryhtyä. Linssin ajo edestakaisin jokaisella käyttökerralla ja ajoittainen salaman käyttö haukkaavat näköjään paljon tehoa, vaikkei ylettömään zoomaukseen sortuisikaan. Vanhempi Canon A70 toimi samoilla akuilla todella hyvin, tosin siihen voi laittaa neljä 1,2 V -kennoa kerralla.

-
Kaikenlaista pientä rikkoutuu aina: tällä reissulla vajaat pari tonnia ajettu takarengas puhkesi vaihtokuntoon, sivulaukkujen kahvaheijastinten kiinnitykset laskivat vettä sisälle, tankkilaukun sadesuojan pystysivun sauma repesi auki, kaksi Scottoilerin kaksipuolisen ketjunrasvaajan (Dual Injector) öljynlevityssuutinta putosi, uunituoreen rahavyön korttipuolen vetoketju hajosi toisena ajopäivänä ja kypärän kanssa pari vuotta käytettyjen Raybanin aurinkolasien toisen puolen orsi katkesi pehmusteen sisältä korvan kohdalta. Rengasongelmille ei voi mitään, sen sijaan monta samoilla välineillä toteutettua reissua vaikuttaa tietysti muihin varusteisiinkin, joka kannattaisi huomioida mielellään jo etukäteen..

- Positiivista kyllä, niin Yokon ajoasu kuin Oxtarin ajosaappaatkin pitävät useiden ajovuosien jälkeen veden ja viiman ulkopuolellaan, eikä Arain Signet ole väljistynyt liikaa (tosin sen päällä olevien ilmaluukkujen läppien "lukoista" jo puolet on lopettanut toimintansa. Myös sen alkuperäinen visiiri on edelleen taipuisa ja halkeilematon eli sikäli täydessä iskussa).

- Muutaman vuoden ikäinen Suzuki toimi ongelmitta koko ajan, tosin reissun jälkeisessä huollossa (48 tkm) selvisi että nokkaketju ja kiristin (ehkä laahainkin) menevät jo nyt vaihtoon. Kiristin lienee jumittunut jossain vaiheessa aihauttaen nokkaketjun epätasaisen venymisen, mikä kuuluu hetken aikaa kylmän koneen käynnistyksen jälkeen. Moottoriöljyä (10W-40) kului puolisen litraa ja CLS:n omaa ketjuöljyä noin 2 -  3 desilitraa. Ketju pysyi koko ajan hieman öljyisenä kunhan sateen jälkeen muisti säätää tiputussäätöä isommalle parinkymmenen seuraavan kilometrin ajaksi. Ketjua ei tarvinnut kiristää kertaakaan, tosin yksi renkaanvaihto taisi hoitaa sen tarpeen.

Polttoaineen kulutus oli 3. - 18. päivä keskimäärin 6,09 l ja 19. - 20. päivä 7,33 l/100 km:

2007-Bandit-kulutus.GIF

Koska tankkia ei aina voitu täyttää täsmälleen samalla tavalla, on arvoissa pientä keskinäistä heittoa. Ilman sivu- ja perälaukkuja kulutus olisi varmasti pienempää (tuulikuorma). Tuo yhdeksän litran piikki kulutuksessa vastaa yhtä tankkausväliä moottoritiellä Hampurin ympäristössä ajonopeuden oltua aika pitkään noin 200 +/- 20 km/h. Se on ainakin parisen litraa vähemmän kuin aiemmalla pyörällä (Suzuki GSX-1100 ESD (-84)) suurinpiirtein samalla matkavarustuksella ja nopeudella ajettuna.
Alkuun

Päivä 1, Turku, Itämeri (4.8.2007)

(Imatra -) Jyväskylä - Turku,  320 km.

Yhden tankkaustauon (Aura) avulla ajo Vaajakoskelta Turun satamaan ja Check In:n avautumista hetken odottellessa tankin täyttö lähimmällä bensa-asemalla piripintaan. Mukana ollut kopio laivalipun verkkomaksusta sisälsi myös käsittelyä nopeuttavan varauskoodin. Sen jälkeen oli aika siirtyä kaistalle yksi, jolle kasattiin vähänkin normaaliautoista poikkeavat kulkuvälineet. Lyhyehkön odottelun jälkeen ajoin ohjeiden mukaisesti ensimmäisenä laivaan ylemmälle kannelle, alas näytti menevän rekkoja ja muuta raskaampaa tavaraa. Näin varmaan harhoja, aivan kuin sinne olisi siirretty muutamia junanvaunujakin.

Seawindin ulkoreunan hytti # 37 oli yhden hengen versio hintaan 139 € edestakaisin (Smoton alennuksella); muuten aivan asiallinen mutta sen suihkuosion seinillä oli enemmän kuin riittävästi mustaa hometta. Onneksi ilmanpoisto toimi kyseisestä tilasta ulospäin eikä homeen haju leijaillut hytin puolella.

Pientä evästä ja pari laivaannousu-olutta mallia Newcastle rinnan alle keulabaarissa, muutama hetki jutustelua parin rekkakuskin kanssa ja nukkumaan.

Reitillä aiemmin toisena liikkunut laiva Skywind oli kuulema myyty ja se teki viimeisen matkansa 18.8.2007. Sen jälkeen paluu Tukholmasta onnistunee vain päivällä takaisin Turkuun kulkevalla Seawind:lla. Sitä en tiedä tuleeko myydyn laivan tilalle mitään uutta, samalla reitillä kun liikkuu jo nyt useampi saman konsernin laiva.

Alkuun

Päivä 2, Tukholma - Geilo (5.8.2007)

Tukholma - Oslo - Geilo, 775 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Klo 07.30 oli aika poistua laivasta (GE), satama-alueen portit avautuvat tullirakennuksen vieressä vihreällä linjalla kun ajat hiljalleen niiden luo. Siihen päälle vielä pieni ajomatka Tukholman keskustassa, jonka jälkeen pyörän keula kääntyikin kohti Osloa. Alle jäivät tiet E18, E16 ja Oslon jälkeen myös B7.

E4/E18 alkuosa Tukholmassa ja sen lähettyvillä oli navakasta vastatuulesta huolimatta hyvää vaihtelua etelään suuntautuvaan, liiankin tuttuun E4-tiehen nähden, mutta näköaloiltaan ja yleiseltä kiinnostavuudeltaan jo ennen Västeråsia täysin vastaavaa tasoa. Eli nopea, mutta pitkästyttävä ajettava ja piikki polttoaineen kulutuskäppyrässä.

Norjan rajan lähestyessä alkoivat maisematkin saada mukavan kaarevia muotoja ja ajomielenkiintokin alkoi taas heräämään. Ja sitten ensimmäistä, mutta ei varmasti viimeistä kertaa itse ajamalla Norjan maisemiin. Mielenkiinto koki tosin hetkellisen kolauksen kun vastaan tuli Osloon vievällä kapealla rantatiellä mateleva kilometrien pituinen autojono, onneksi kaistojen välissä ajaminen sujui yhteistyössä paikallisten kanssa ja pahin ruuhka jäi taakse nopeasti. Ruuhkassa matelu on hyvää, verenkiertoa elvyttävää kahvanvetoharjoittelua erityisesti vasemmalle kädelle.

Tien kääntyessä Barumista pohjoiseen alkoi mukaan tulla jo varsin napakoita nousuja ja laskuja Sundvollenin sekä Honefossin tienoilla. Niitä paljon parempaa oli luvassa vihreällä reunaviivalla karttaan merkityn tien B7 varrella, jossa oli tuhottomasti sellaisia paikkoja joita olisi voinut kuvata, varsinkin jossain Noresundin jälkeisillä alueilla (erityisesti tien reunaa hipovan joen varrella). Siellä tuli vastaan suuri määrä erilaisia moottoripyöriä joten vasen käsikin sai liikuntaa. Jonkin verran oli havaittavissa jonomuodostusta mutta ei haitaksi asti, kun oli hyvin aikaa odotella ja ohittaa hetken päästä turvallisesti joko yksi tai sitten kerralla useampi edellä oleva ajoneuvo. Karttaohjelma olisi opastanut hieman enemmän länteen olevalle keltaiselle tielle # 40, joka liittyi B7-tiehen Geilossa. Sen avulla olisi saanut kierrettyä Oslon etelärannan ruuhkat. Ehkä jollain seuraavalla reissulla keula kääntyykin sinne.

Päivän aikana vierailtujen tankkauspaikkojen (Örebro, Årjäng, Sokua ja Geilo) jälkeen siirtymätaival joskus kello 19.00 aikoihin olikin sitten ohi.

Majapaikka löytyi HI-ketjun hostellista Geilo Vandrerhjem (60 32.646 N, 8 14.163 E) (GE) jäsenhintaan 234 NOK/yö omassa huoneessa. Paikka oli noin kahdeksansadan metrin korkeudessa joten ikkunan sai jättää hyttysten puutteen vuoksi auki vaikka koko yöksi, huoneet olivat pieniä mutta siistejä, huoneiden välisestä äänieristyksestä ei ollut tietoakaan, pesu- sekä vastaavat fasiliteetit olivat kunnossa ja muu majoittunut porukka normaalin huomaavaista ja kohteliasta. Iltapalaa ei ollut saatavilla.

Illalla piti poiketa hostellin respasta suositeltuun ravintolaan iltapalalle, joka oli valitettavasti vain seisova pöytä hintaan 390 NOK. No eipä siihen aikaan enää muukaan auttanut kuin tarttua tarjoukseen. Ruuan laatu ja valikoima olivat hyvin kohdillaan, joten loman aloittajana ensimmäisen hieman pidemmän ajorupeaman päälle se kävi kyllä. Eikä sinne samaan aikaan pölähtäneistä kymmenistä japanilaisista turisteistakaan "haittaa" ollut, tunsipahan itsensä ainakin hetken ajan muihin verrattuna pitkäksi ;-)

Sadetta ei ollut tarjolla missään vaiheessa, tosin ei se aina kovin kaukanakaan ollut.

Alkuun

Päivä 3, Geilo - Bergen (6.8.2007)

240 km + paikan päällä noin 50 km majoituksen hakua.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Maisema muuttui koko ajan parempaan suuntaan, oikeastaan Geilon jälkeen nousu vasta alkoi. Jonkun ajan päästä tienpinnan korkeus alkoi lähennellä lukemia 1260 metriä jossain siellä paikallisen vedenjakajan maisemissa.

Tämäkin nousun aikana vastaan tullut järvi on yli tuhannessa metrissä. Alla näkyvään kylttin tekstiin liittyvä kartta.

Kyltti vedenjakajalta

Juuri ennen viimeistä kahdeksan prosentin laskua piti poiketa päiväkahville kulkusuuntaan nähden tien oikealla puolella olevalle matkamuistojen myyntipaikalle. Vieressä oleva alue on merkitty karttaan nimellä Voringsfossen (GE) ja se on tien osalta melkoinen pudotus kovin lyhyellä matkalla, pitkään kallion sisällä alaspäin korkkiruuvimaisesti kiertävä ajoura muutamine ulkoilmapätkineen. Voi vain kuvitella millainen dieselin käry siellä leijaili kun vastaan eli ylämäkeen jyristeli täysperärekka poikineen. Tumman ja likaisen visiirin kanssa tuokin on varmasti mielenkiintoinen ajettava. Ja pelkän jarrun avulla laskeutuminen kuumentaa jarrupalat ja -levyt alta aikayksikön, mikä oli nenällään helposti aistittavissa nytkin.

Komeaa oli maisema välittömästi taukopaikan jälkeen, sen mitä kuskina siitä ehti nauttimaan. Parempia kuvia halutessaan olisi pitänyt härskisti pysähtyä ajoradalle muutamiin ylimpiin mutkiin ennen tunneliosuutta, mutta noissa olosuhteissa siihen ei muun liikenteen määrän vuoksi ollut mahdollisuuksia. Ja pysähtyessään alamäkeen olisi samalla pitänyt saada rintamasuuntansa käännettyä noin 180 astetta kunnon kuvaamisen mahdollistamiseksi, pyörän selässä tekemätön paikka. Tämäntyyppisillä alueilla olisi pitänyt mukana olla jo aiemmin hankitut Watec WAT-260S tai WAT-200D kiinteästi pyörään asennettuna ja tallennin koko ajan pyörimässä. 

Kalpea aavistus rotkon yläpäästä majoitusliikkeen suuntaan (rotko näkyy sen vasemmalla puolella) ja sitten hetken ajon jälkeen kuva ylämäkeen ensimmäisen ulkokaarteen jälkeen. Tällainen vuonomaisema putkahti eteen merenpinnan tasolla jonkin matkaa ennen lossia (60 28.297 N, 6 54.665 E) (lossilippu). Lossimatkan eteläpää (GE) ja pohjoispää (GE). Google Earth/Panoramio näyttää lisää muiden ottamia kuvia.

Lossimatkan jälkeen oli mahdollista valita nopeampi reitti Voss:n kautta (tie # 13 ja edelleen E16 - Bergen), tai jatkaa B7 Bergeniin vievää, vuonon oikeaa reunaa seurailevaa kapeampaa ja samalla hitaampaa ajouraa. Jälkimmäinen luonnollisesti voitti hyvällä kelillä, saipahan kulutettua enemmän myös renkaiden kulutuspinnan reunoja. Oikeastaan ainoa enemmän varottava tekijä lukuisien liittymien lisäksi olivat vastaan tulleet rekat ja varsinkin lukuisat "jakelumopot", joiden ohittaminen tai kohtaaminen vaativat lähes aina yhteispeliä eli molempien kuskien hyvää tahtoa ja asianmukaista ohituslevikettä. Homma toimi hienosti eikä kukaan soitellut torvea tai vilkutellut valojaan, vaikka parin isomman ajoneuvon keskinäinen kohtaaminen pysäyttikin koko liikenteen toviksi.

Bergenistä löytyi Smyril Line:n toimisto pohjoisesta saavuttaessa helposti (E16 -> 585 -> Nordens Fiskerimuseum, jonka vieressä laiturialue konttoreineen on). Oikean laituripaikan löytymisen jälkeen oli aika lähteä majoituksen hakuun, joka olikin taas helpommin sanottu kuin tehty.

Alkuun

Kiertelin ensin aikani kaupungin keskustaa ja sen lähiympäristöä yleiskuvan saamiseksi, kysellen samalla eri majoitusliikkeiden tilannetta (joka paikassa tarjottiin No Vacancies poislukien yksi rakennustelineillä ulkoapäin vuorattu keskustan hotelli, jossa yö maksoi vain 189 €) jonka jälkeen etsiydyin keskustan Infoon (60 23.644 N, 5 19.530 E) (GE). Turha toivo, siellä oli H*tinmoinen ryysis ja saamani jonotusnumero 636 kertoi masentavasti sen, että edelläni oli enää viitisenkymmentä aiemmin palveltavaa numeroa. Pyörä oli parkissa infon vieressä jalkakäytävällä kaiken kansan keskellä, joten sitä oli syytä käydä epämääräisin välein tarkkailemassa (magneettitankkilaukku oli tietysti tyhjennetty kaikesta arvokkaimmasta ennen alueelle menoa). Kun Infon kahden palvelutiskin voimin oli saatu kerrassaan kolme yksittäistä ryhmää tyytyväisiksi (majoitusvaraukset ja retkiä, tms) arviolta viidentoista minuutin kuluessa, niin pokkani petti ja lähdin pois. Aamu olisi saapunut ennen kuin oma vuoroni olisi tullut, toisaalta siellähän olisi varmaan voinut yöpyä ilmaiseksi jonoissa..

Päätellen sen nuorehkon hepun pienipupillisista silmistä joka kävi Infon edessä pukeutuessani jututtamassa kehuen samalla gps:ni kalleutta, niin omien tavaroidensa perään kannatti katsoa tarkkaan sielläkin. Toki vain tiettyyn rajaan saakka, pelkkää tavaraahan sekin vaan on.

Ei muuta kuin aiempaa reilummin ulos kaupungista, suuntana etelä ja ensin vielä avoimeen markettiin Nesttunissa. Paikallisen marketin edustaja kävi ostosten maksun jälkeen tulostamassa ilman eri pyyntöä Gule sidor-kartan lähimmän majoitusvaihtoehdon sijainnista, todella erinomaista palvelua!

Koska sekin paikka oli täynnä niin ei muu auttanut kuin ajaa läheisten leirintäalueiden kimppuun. Kolmannella sellaisella vuorossa ollut vastaanoton tyttö mietti hetken ja soitti parin alueen verran eteenpäin, josta löytyikin enää yksi neljän hengen mökki vapaana - "haluanko sen hintaan 500 NOK (64 €), vaikka siinä ei ole omaa vessaa tai muita erikoisempia mukavuuksia"? Myöntävän vastauksen jälkeen homma oli kertaluokkaa helpompaa loppupäivän ohjelman osalta. Kiitokset myös hänelle ystävällisyydestään, palvelualttiutta hymyineen edelleen riitti vaikka olinkin ties kuinka mones tiskillään norkoillut tyyppi senkin päivän aikana.

Vielä hetkeksi Grimenistä tielle 580 - E16 - Ytre Arna - oikealle E30 - Haukås - oikealle Bergen Camping Park AS ja portista sisälle respaan (60 29.081 N, 5 22.978 E):

Leirintäalue Bergenin tien varrella

Eikä tarvinnut edes 150 NOK siivouspanttimaksua maksaa, kun kerroin huomisaamun aikataulun ja lupasin siivota kuvassa takana keskellä näkyvän keltaisen mökin itse (GE).

Naapurimökeissä oli enimmäkseen paikallista väkeä ja yksi puolalainen pariskunta, jonka mies pesi ja kiillotti autoaan todella pitkään läheisellä pesupaikalla. Suzuki alkoikin näyttää aika likaiselta sen rinnalla, vaikka takana oli vasta puolentoista tuhatta ajokilometriä. En tarttunut täkyyn, kerkiäähän tuota kulkuvälinettään "tiskaamaan" kotonakin.

Matkan varrelta huoltoasemalta ostettu iso salaattiannos ja valkosipulipatongin pätkä oli hyvä huuhtoa alas kurkusta yhdellä Seawindin TaxFree-kaupasta ostetulla Lonkerolla (joista viimeisin poistui kirjanpidosta jossain Irlannin suunnalla).

Sadetta ei ollut tarjolla missään vaiheessa.

Alkuun

Päivä 4, Haukås - Bergen (7.8.2007)

16 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Aamulla varhain liikkeelle naapureita herättämättä (ainakin yritystä oli) ja suunta satamaan, jonne oli helppo mennä eilisen kiertelyn perusteella. Smyril Line:n toimistolta ajetaan satama-altaan vasenta reunaa noin 200 - 300 metriä keskustaan päin ja ensimmäisestä risteyksestä oikealle löytyy oikea sisäänkäynti laiturialueelle (60 23.902 N, 5 19.200 E).

Tällainen kyltti ohjaa viimeisessä risteyksessä oikealle, jonotus- ja lastausalueelle (GE):

 Opaste Norrönan jonotusalueelle pohjoisesta

Norrröna satamassa:

Smyril Linen laiva Norröna

Viimeisen vilkaisun maalle voi heittää Norrönan takaluukulla (GE).

Laiva on melkoisen suuri mutta kyllä sekin ottaa sivutuulta ja aaltoa sen verran, että huonolla kelillä ylimmissä kerroksissa on parasta olla omaamatta meritautiherkkyyttä. Ja kakkoskannen sleep-in kämppien (Couchette) ympärilläkin on oma äänimaailmansa meren jyllätessä muutaman metrin päässä keulan teräslevyjen ulkopuolella ja niitä vasten.

Ilmeisesti tuon kokoluokan laiva työntää edessään ja syrjäyttää samalla ympäriltään melkoisen suurta ilmamassaa, sillä paria isohkoa siltaa alittaessamme kuului hetken aikaa metkaa suhinaa ulkokannen yläpuolelta. Ja turistien videokamerat kävivät koko ajan..

Kuvia kaupungin suuntaan, laivan sisältä autokansicouchette ovelta sekä sen edessä oleva käytävä, jonne pääsi yleisistä tiloista vain magneettikortilla. Näkymä laivan kannelta keskustan puolelle muutaman minuutin liikkumisen jälkeen.

Laiva on kaiken kaikkiaan hyvin siisti ja täsmälleen yhtä tylsä kuin kaikki vastaavat verrokkinsa, aika tyhjän oloinen kuten autokannen kuvastakin näkyi - kahta muuta samaan paikkaan matkavarusteiden perusteella majoittunutta henkilöäkään ei näkynyt koko matkan aikana. Onneksi samaan couchetteen sattui muuan Trondheimiläinen motoristi, jonka kanssa jonkin aikaa kilpaa kuorsattuamme päädyimme samaan kahvilan pöytään ja luppoaika kului edes hieman nopeammin muutaman tunnin pituisten höpinöiden saattelemana. "Are we there yet?" kysyi kaveri pilke silmäkulmassaan aika monta kertaa päivän mittaan, hänelläkin oli muutama mukula ja tietysti kokemusta reissaamisesta heidän kanssaan. Kaveri oli liikkeellä uunituoreella FJR:lla joka kuului olevan aika hinnakas Norjassa (yli 28 000 €, eikä se ole edes kallein malli). Useimmiten ovat olleet hauskaa porukkaa nuo Norskit eikä tämäkään henkilö tehnyt poikkeusta "kaavaan".

Juhlavan näköisiä ja kokoisia rakennelmia eli öljynporauslauttoja näkyi siellä täällä matkan varrella.

Satamaan tulo oli aika pitkä prosessi sillä lepotiloista piti poistua jo kello 23.00 mennessä, vaikka autokannelle pääsikin vasta kello 00.32 jälkeen. Rappukäytävässä oli tunnelmaa..

Sadetta riitti merellä lähes koko päiväksi.

Alkuun

Päivä 5, Scrabster - Thurso - hieman yöajoa - Orkney (8.8.2007)

190 km yöllä ja aamulla + 157 km Orkneylla.

Aamu ja päivä AutoRoute-muodossa.

Norröna avasi luukkunsa Scrabsterin satamassa (58 36.789 N, 3 32.406 W) (GE) kello 00.52, jonka jälkeen oli vuorossa pikainen rajatarkastus ja tullin läpiajo. Tämä olikin reissun ensimmäinen paikka jossa tarkastettiin passi (konelukulaitteessa), seuraava pintapuolisempi tarkastus oli Thurson hotellissa ja sitä seuraava Irlannissa Wexfordilaisessa hostellissa. HI-ketjun hostelleissa passia ei tarkastettu mukana olleen jäsenkortin näyttämisen jälkeen.

Ei muuta kuin etupää kohti Thurson kaupunkia ja miettimään mihin sitten lähtisi. Hetki meni orientoituessa "väärän puolen" ajokaistojen käyttöön mutta nopeasti juonesta sai taas kiinni, vaikka kaupungilla muuan laivassa juuri saapunut auto sikäläisittäin väärällä kaistalla vastaan kerran tulikin. Luultavasti auton kanssa sopeutuminen olisi vienyt hieman kauemmin.

En saituuttani ollut varannut mitään majoitusta niiksi muutamiksi aamuyön tunneiksi (8 kpl), jotka kuluisivat ennen kuin seuraava lautta Orkneylle lähtisi ja se jos mikä oli vikatikki niissä olosuhteissa. "Hetken aikaa kaikkia paikalla olleita nauratti hyvinkin taajaan"1) ajellessaan edestakaisin pimeitä, kapeita teitä veden vihmoessa vaakatasossa kohti ja kylmän merituulen ollessa vähintäänkin navakkaa etenkin puista vapaan rannikon läheisyydessä (A9 - A882 - A99 - A836 Latheroniin saakka + rannikkoa takaisin pohjoiseen). Luonnollisesti yksikään vastaan tullut hotelli ei siihen aikaan ollut auki. Välillä piti lisätä kaikki mahdollinen lämmin ajovaate + sähkölämmitinelementit ajoasun alle ja myöhemmin parkkeerata pimeän bensa-aseman mittarikentän katoksen alle sateensuojaan, nostaa pyörä keskiseisontatuelle, ottaa avaimet virtalukosta sekä nukkua hetkinen istualtaan satulassa kypärän visiiri tankkilaukkuun nojaten. Hyvin se onnistui noin tunnin verran kunnes oli pakko lähteä liikkeelle paikkojen puuduttua riittävästi. Menee se yksi yö noinkin kun mukana ei ole muita, eipä tarvinnut edes makuupussiin turvautua.

1) suora lainaus Pahkasika-lehdestä.

Yön vaihtuminen aamuksi virkisti oloa ja ajoin samantien pohjoisrannalle Gills Bayn pieneen lauttasatamaan (58 38.298 N, 3 09.718 W) (GE) aamiaiselle, joka käsitti pikkupurkillisen Trangialla lämmitettyä hernekeittoa ja pari kupillista kotimaista Presidentti-kahvia. Jopas maistui hyvälle, vaikkei aivan kaikissa ympäristön kauneusarvoissa kehumista ollutkaan. Piti pitää aika matalaa profiilia sillä muutaman metrin päässä laiturin yläpuolella oli muutamia pikkuautoja täynnä unessa tai ainakin kylmänhorteessa makaavia ihmisiä, ilmeisesti hekin jonottamassa Orkneyn aamulautalle pääsyä. Turha heitä oli moisella kahvittelulla kiusata.

Alkuun

Ylityksen hinta oli 12 £ pyörä ja 10 £ aikuinen per suunta. Kun lauttayhtiön henkilökunta oli ilmoittanut mihin aikaan pitää tulla takaisin lauttajonoon, niin oli hyvää aikaa kierrellä lähimaastossa. 

Pohjoisin piste mantereesta (58 40.233 N, 3 22.581 W) (GE) ja taustalla Orkney, kuva sisämaahan (puut eivät jaksa kasvaa jatkuvassa tuulessa mainittavan korkeiksi). 

Noissa maisemissakin pomppi paikallisten puutarhurien "iloksi" kymmenittäin villejä kaninpoikasia, joista yksi päätti hypätä vauhdistaan suoraan Suzukin vasemmanpuoleiseen jalkatappiin. Harvinaisen huono idea kanin kannalta.

Vaikka kyseinen reitti (Gills Bay - St. Mary´s Hope) (GE) puuttui hyvin monesta kartasta, karttaohjelmasta sekä muista vastaavista lähteistä ja satama muistutti paljolti vanhojen romujen keräyspistettä, niin Claymore-laivassa saati sen henkilökunnan ammattitaidossa ei ollut vähäisintäkään valittamista. Hintakin oli puolet siitä mitä Scrabster - Strommness -väli olisi maksanut (ja vei varmaan puolet vähemmän aikaakin lyhyemmän ajomatkansa vuoksi).

Pyörä pääsi sisään ensimmäisenä. Eturengas piti ajaa ohjeen mukaisesti kiinni laivan sivuseinään ja pyörä jättää sivuseisontatuelle, jonka jälkeen yhtiön mies hoiti kiinnisitomisen ja siteiden avaamisen perillä, koko homma siis täysin pyöräkuskin omia näppejä likaamatta. Enpä ole missään tavannut aiemmin moista huolellisuutta pyörän sidonnassa: kaksi reilun vaaksanlevyistä paksuhkoa matonpalaa suojaksi leveän sidontahihnan ja satulan väliin, jousitusta painettiin kasaan ennen hihnan kiristämistä jolloin poikittainen vääntö ei kohdistunut suoraan sivuseisontatuen pulttiin, takarenkaan taakse potkaistiin kumikiila ja kaiken kruunasi hihnan yli vedetty varmistusköysi. Eikä kaverin huulenheittovalmiudessakaan ollut valittamista seuratessamme paikallisten autokuskien peruuttelua laiturin suuntaan, alushan lastattiin ja purettiin sen takaluukun kautta..

Claymore-lautta Orkneylle

Orkney oli hyvällä kelillä todellinen motoristin makupala, vaikka alkuun vaikuttikin jotenkin pikkunätin pliisulta ja ennenkin nähdyltä. Maisema on hyvin loivalinjaisen avaraa eikä metsistä ainakaan ajamillani reiteillä ollut tietoakaan. Eteläosassa oli useita pieniä luotoja ja saaria yhdistetty toisiinsa pengerretyillä teillä, joten Onkneylle pääsi näppärästi ajoneuvolla kahta ja jalankulkijoiden osalta kolmea eri reittiä lähimmältä mantereen nurkalta (Scrabster - Stromness, John o'Groats - Burwick (jalan) sekä edellä mainittu). Muita reittejä on Aberdeen - Kirkwall, Lerwick - Kirkwall ja vastaavat laivareitit, lentokenttiäkin näkyi saarella olevan useampia.

Hetken sikäläisiä teitä ajelleena ruokahalu alkoi kasvaa ja lopputulos oli se, että ennen iltaa koko saari oli kierretty ja vähän paikalliseen historiaankin perehdytty niillä suurimmilla sikäläisillä kohteilla. Tiestö oli todella hyvässä kunnossa, ainoastaan yhdessä mutkassa oli hieman hiekkaa sisäkurvissa ja siitäkin oli esille laitettu erilliset varoitusmerkit. Sielläkään ei silti kannata liikaa innostua kaasukäden kääntöön, ettei muistoksi ilmesty maksullista materiaalia (josta paikallisille jaetaan ajokorttipisteitäkin). 

Kirkwall oli sen verran suuri kaupunki että sinnekin olisi voinut jäädä loppupäiväksi vaikkapa kävelykadun katukahviloihin auringosta nauttimaan. Sieltä Shetlandille Lerwickin satamaan lähtö oli jo unohdettu vaihtoehtovalikoimasta siltä erää, yksi todella hyvä ajopäivä vastaavassa ympäristössä Orkneylla riitti hyvin.

Muutamissa taloissa näytti olevan joku oma versio Englannin lipusta, normaalisti valkoinen pohja oli korvattu vaaleankeltaisella värillä.

Alkuun

Muistoja menneisyydestä sijaintipaikkoina (Google Earthista kyseisiä pisteitä löytyy enemmän):

- Rennbister: (58 59.770 N, 3 03.046 W, Maanalainen talo. Kävele maalaistalon pihalle saakka ja katso siellä oikealle puolelle rinteeseen)
- Gurness: (59 07.422 N, 3 05.023 W, Viikinkilinnake, tien B9057 jatkeella rantaan. Maksullinen)
- Skara Brae: (59 02.928 N,  3 20.124 W, Neoliittisen ajan asuinpaikka 5000 vuoden takaa, Maksullinen, sisäänpääsy 6,5 £/aikuinen)

Kuvia: Maisemaa saaren eteläkärjessä, Rennibister ja Skara Brae 1 ja 2.

Päivä kului nopeasti ja viimeisen mantereelle vievän lautan lähtöaika kello 17.00 lähestyi vauhdilla. Jos olisin tiennyt millainen ryysis mantereen majoituksissa siihen aikaan oli, niin en olisi palannut takaisin ennen aamua. Mutta kun sitä en vielä tiennyt, niin ajo vei tukka putkella St. Margaret´s Hopen satamaan (58 49.895 N, 2 57.768 W) aamusta tutulle lautalle, pääsisipähän sitten aamulla suoraan turistitielle Ullapoolin suuntaan. Rannalle paluun jälkeen jatkoin voitonvarmana valitsemaan sopivan niistä useista B&B:stä, joissa vielä aamulla luki Vacancies.

Ei perhana, nämähän ovat nyt kaikki varattuja. Ties monennenko B&B -pysähdyksen jälkeen piti ajaa suoraan Thurson Infoon (GE) ja sen jälkeen aloittaa soittelemaan sen ikkunasta löytyneet majoitusvaihtoehdot läpi, tietysti jokaikinen niistäkin oli jo varattu sillä monet minua aiemmin paikalle ehtineet olivat jo kulkeneet saman pisteen kautta. Hmm, edellinen yö meni jo ulkona ja menettelee pakkotilanteessa toki seuraavakin, mutta ei oikein huvittaisi => soitto Visitscotlandille ja kymmenen minuutin päästä paikallisesta Park-hotellista löytyi varaus yhteen kahden hengen huoneeseen, hinta 80 £ ja sekin vain yhdeksi yöksi (vapaita huoneita oli itseasiassa silloin vielä kaksi, tunnin päästä ei enää yhtään vapaana).

OPPI 1: Kun heillä on loma-aikansa ja ulkona sataa, niin silloin majoituksissa riittää tilaa - kun ulkona paistaa aurinko niin silloin porukka lähtee liikkeelle ja joka paikka on nopeasti täynnä => aloita seuraavan majoituksen haku mieluiten heti aamulla tai viimeistään kello 16 aikoihin, myöhemmin aloitettuna se saattaa olla jo liian myöhäistä siltä illalta. Pahimpaan loma-aikaan elokuussa tuokaan ei välttämättä riitä, vaan on varminta soittaa vuorokautta tai kahta aiemmin.

Hotellin/B&B:n huone (GE) oli aivan hyvä mutta taas sai havainnon siitä että heillä ja meillä tehdään tiettyjä asioita hieman eri tavalla: vaikka ulkona oli lämmintä ainakin 23 astetta niin huoneen kaikki lämpöpatterit olivat melkein täysillä ja mieleen tulikin ensimmäiseksi huonosti lämmitetty sauna. Vessassa ei ollut minkäänlaista näkyvää ilmanvaihtoa muuten kuin oven kautta (ellei sitten poisto ollut hoidettu jotenkin vessanpöntön läpi), niinpä pitkän suihkun aikana syntynyt vesihöyrypilvi oli nopeinta kierrättää makuutilojen ja raollaan olleen ikkunan tai avatun ulko-oven kautta ulos.

Vesihana oli mielenkiintoinen, yhdellä vivulla varustettu malli: vipu asennossa klo 21 = kiinni, klo 20 = kylmää vettä pienellä paineella, klo 19 kylmän veden paine nousee, klo 18 sekotettua lämmintä vettä, yhteinen vedenpaine noussut täysille (varo housujasi), klo 17 = varsin kuumaa ja klo 15 = tulikuumaa vettä pienellä paineella. Lavuaarin tulppakin toimi hyvin kun muisti painaa sitä toisella kädellä koko ajan, lukitusautomatiikan säätö oli hieman pielessä. Ulko-ovi ei mennyt lukkoon ellet nostanut kahvaa ylös samalla kun käytit avainta tai sisäpuolista nuppia.. Ok, maassa sen tavalla.

Puhelinlaskua ei ole vielä kuulunut mutta jonkinlainen kustannuspiikki on odotettavissa kyllä (1.10.2007: tekstiviestit maksoivat keskimäärin 0,3 € kappaleelta ja puhelut yhden euron minuutilta. Puhelinlasku koko matkan ajalta oli yhteensä 112 €).

Hotellissa oli kolme vanhempaa italialaista motoristia, joiden kanssa ainoa yhteinen puhekieli oli heidän omansa. Pysyttelimme siis pitkälti elekielen puolella (kuten sanoi hotellin vastaanoton rouvakin). Seuraavan kerran samaan majoitusrakennukseen eksyi motoristeja vasta parin viikon päästä, vaikka tien päällä heitä riittikin yllin kyllin.

Alkuun

Päivä 6, Thurso - Achmelvich (9.8.2007)

290 km (josta taksissa 85 km).

Reitti AutoRoute-muodossa. Kohdat 2 - 6 kuuluvat renkaan paikkauskeikkaan liittyvään taksiajeluun.

Thurso, The Park Hotel aamulla. Päivä aukeni aurinkoisena vaikka yökastettakin näkyi olleen taas reilusti.

Aamupalalla nuori tarjoilijatar ihmetteli puoliääneen kun Full Scottish Breakfast ei kelvannut yhdellekään kaksipyöräisten kuskille. Vielä ei ollut aika niin energiapitoiselle aterialle.

Kaikki näytti vielä hyvältä siinä mielessä että seuraavaksi oli hyvää aikaa ajaa turistireitti rannikkoa pitkin Ullapooliin sillä keli oli mitä mainioin ja matkaa alle 200 km. 

John o'Groats - A836 - Thurso - A836 - Tongue - A838 - Laxford Bridge - A894 - Unapool - A894 - Ledmore - A835 - Ullapool:

Turistireitin kyltti (John o'Grots - Ullapool)

Operaatio Takarengas:

Forssin kylässä kymmenkunta kilometriä Thursosta karttalänteen tuli vastaan motoristi, jolle luonnollisesti heilautin kättäni, samaan aikaan olin kuulevinani suhahduksen takarenkaani suunnalta. Eikä mennytkään kauan kun ajamiseen alkoi tulla tiettyä "etenee kuin täi tervassa" -efektiä, liekö takarengas mennyt puhki? Ja niinpä olikin; kun sain pyörän pysäytettyä oikealle kaartuvaan kaarteeseen oli takarengas jo tyhjä. Onneksi vain takarengas, molemmat renkaathan menivät suurin piirtein samaa reittiä pitkin.

Eipä siinä muukaan auttanut kuin varoa koko ajan muuta liikennettä, nostaa pyörä keskiseisontatuelle, sitoa se hetkeksi kiinni kaiteeseen kaatumisen estämiseksi, irroittaa liikenteen- eli oikeanpuoleinen sivulaukku, tutkia renkaan tilanne ja koettaa paikata reikä kahdella tubeless-renkaan paikkaussarjan vulkanoituvalla "narunpätkällä/tapilla" + purkillisella paikkausvaahtoa (turhaa työtä), keskustella hetki paikalle pysähtyneiden toisten italiaanojen kanssa ("Liian paha vaurio, ei voi muuta kuin vaihdattaa kokonaan uuden renkaan tilalle, kiitos vaan avuntarjouksesta!"), irroittaa loput sivu- ja perälaukut pois ja siirtää pyörä hieman kevyempänä sen vierellä kävellen turvallisempaan paikkaan.

Lähimmän talon vanhaemäntä antoi luvan käyttää talonsa vieressä olevaa hiekkatienpätkää (58 35.670 N, 3 39.563 W) korjauspaikkana, joten irroitin takarenkaan siinä. Eikä siinäkään vielä kaikki: Suzukin mukana tulleen 12 mm kiintoavaimen laatu on sen verran syvältä poikittain, että eihän sillä saanut edes oikeaan momenttiin kotona vast'ikään kierrettyä jarrusatulan kiinnityspulttia auki, niinpä kävin lainaamassa naapurista vasaraa. Suurempien vahinkojen välttämiseksi ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lopulta koko jarrusatulan irrottaminen reaktiotangon alapäästä, josta sinänsä ei ollut muuta haittaa kuin hieman enemmän ährättävää takapyörän akselin kasausvaiheessa.

Hetken aikaa teki jo mieli kiroilla ääneen mutta hyvän kelin vallitessa ei vieläkään tarvinnut. Ennen seuraavaa reissua jokainen työkalu on tarkastettava ja kaikki vähääkään rimpulat lelut siirrettävä lähimpään metallinkeräyslaatikkoon. 

Hetken päästä kaikki oli valmista taksin soittamiseen, tosin sitä ennen oli aika pirauttaa vakuutusyhtiön ulkomaanpalveluun ja keskustella jatkotoimenpiteet läpi. Taksi tuli ja lähdimme liikkeelle, tulipa samalla kerrattua paljon puhekielen sanoja kun kuski kuului olevan melkoinen moottoriturpa lajissaan. Kuski muun muassa ripitti yhtä hieman töykeästi käyttäytynyttä, Castletownissa liikettään pitävää uunituoretta mp-kauppiasta sen verran hyvin, että sieltä olisi saanut molemmat renkaat pakettitarjouksena yllättävän halpaan hintaan (tosin vuorokauden odotusajan jälkeen, renkaat olisi tilattu Invernessistä reilun sadan mailin päästä).

Kolmannessa kaupungissa (Wick) haku lopulta palkittiin eli aavistuksen vanhaa mallia edustava Bridgestone Batlax BT-20 löytyi ja vaihtui puolessa tunnissa vanteelle (jona aikana poikettiin kuskin kanssa Wickin WW II -ajan edelleen toiminnassa olevalle lentokentälle kahville), renkaan hinta oli tasan 100 £ (148 €) töineen. Kuski porhalsi takaisin Forssiin ja otti palveluksistaan kohtuullisen 74 £ (109 €) käteiskorvauksen (85 kilometriä ajoa, joka oli mahdollinen hotelliyö + renkaan toimitus- ja muu odotteluaika sekä pyörän siirto hinausautolla Thursoon, kaikki palvelut vakuutusyhtiön piikkiin) verrattuna selvästi halvempi ratkaisu, semminkin kun kaikki paikalliset majoituspaikat olivat täynnä).

Noin neljä tuntia siihen meni, josta reilut pari taksissa. Taksin kuitti visusti talteen, kamat kasaan, lähitaloon käsien pesulle, kun muu ei kelvannut korvaukseksi avusta niin syvä kumarrus ystävällisille henkilöille ja pyörän keula kohti Ullapoolia. Rauhallisesti, jotta takarenkaan pinnassa oleva liukas muottivaha (tms) kuluu pois ja rengas asettuu kunnolla vanteelle.

Alkuun

Kovin oli hienoa maisemaa A836/838 -teiden varrella Melvichin länsipuolella (GE), Bettyhillin eteläpuolella (GE) ja vähän edempääLaidin ja Portnancon lähellä (GE), ei voi muuta sanoa. Ehkä ainoa hieman heikko puoli oli monessa paikassa ainoana vaihtoehtona ollut asfaltoitujen teiden yksikaistaisuus, joka hidastaa merkittävästi liikkumista mikäli liikkeellä on vähänkin reilummin porukkaa joille niillä ajaminen ei ole tuttua; kuten hotellin respan rouvakin sanoi: "Varo, siellä on paljon turisteja liikenteessä".. Toisaalta asfaltoitua tietä riittikin sitten melkein joka paikkaan missä keksin ajaa.

Irma varasi yöpaikan vähän Ullapoolin yläpuolella olevasta pienestä hostellista, jonne osaaminen vaati ajo-ohjeen, sen verran monen kapean mutkan takana se oli (58 10.164 N, 5 18.108 W) (GE).

Hostel Achmelvichin vetäjät olivat erinomaisen mukavaa väkeä, nuori isäntäkin kävi kättelemässä etunimeni mainiten heti hostellin parkkipaikalle ehdittyäni. Hostellissa oli porukkaa kokonaisuudessaan varmaan parisenkymmentä miestä, naista ja lasta. 

Kuvassa oikealla näkyvä osa oli varattu naisille, vasemmalla on päärakennuksen takaosassa miesten puoli. Kuvauspaikan takana reilun parin sadan metrin päässä oli meri, takaoikealla pieni karavaanialue ja Ullapool muutaman kymmenen kilometrin päässä oikealla. Dormissamme oli väkeä alkujaan pari punkallista, vapaita paikkoja jäi vielä viidelle muullekin. Yhteisistä vessasta ja suihkusta johtuen suihkussaoloaika oli rajoitettu viiteen minuuttiin, mikä riitti hyvin.

Hostelli Achmelvich Ullapoolin yläpuolella

Hostellin paikka meren rannalla oli muuten erinomainen, mutta siellä oli reippaanlaisesti vanhoja tuttuja, niitä pieniä surviaissääskiä (midges) jotka polttavat kiitettävästi purtuaan. Sääskien välttelyyn auttaa kuulema joku paikallisesta apteekista saatava Citrus Oil, jota muuan paikalla ollut nainen jakeli auliisti vähän jokaiselle käsiensä heiluttajalle. Kyseinen sitruunaöljy auttoi vähän muttei täydellisesti ja on aika sottaista tavaraa hiuksiinkin (käytännössä päänahkaan) levitettynä. Hostellin väki ruiskutti joka päivä jotain vastaavaa vesiliukoista ainetta kaikkien ikkunoiden ja tuuletusaukkojen ympärille estäen siten kiusankappaleiden massaesiintymisen hostellin sisätiloissa. Harmi etten löytänyt siihen hätään muistaakseni mukaan pakkaamaani Punkki-OFF -suihketta, joten sen tehosta noihin p*rulaisiin ei vieläkään ole omakohtaista havaintoa. Pitäisiköhän laittaa yksi sumutepullo testattavaksi tuonne.. Harvat paikallisista henkilöistäkään pystyivät sivuuttamaan niitä pelkällä olankohautuksella. Kuten emäntä tuumasi "Sellaiset henkilöt (kalastajat, maanviljelijät, karjanhoitajat..), jotka ovat niiden vaikutuspiirissä jatkuvasti, tuoksuvat usein oikein hyvälle". Syynä on sitruunantuoksuinen ihorasva, jolla on ötököitä karkoittavia ominaisuuksia.

Rustic hostel Achmelvichissa
oli sen verran mukavat isännät, tunnelma ja kaikki muukin tarpeellinen kunnossa, että olisin jäänyt sinne toiseksi yöksi ilman noita verenimijöitä. 

Kotiin palattuani odotti sähköpostissa Hostelbookers.comin pyyntö arvioida kyseinen hostelli annetulle lomakkeelle majoittujan näkökulmasta, samanlainen tuli myös Hostelling Internationalilta Cheshuntin hostelliyöpymiseen liittyen. Mikäs siinä, hyvää palvelua on erityisen helppo arvioida sortumatta silti ylisanoihin.

Alkuun

Päivä 7, Achmelvich - Ullapool - Uig (10.8.2007)

375 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Aamutoimille piti laittautua sopivasti siten, että keittiön avauduttua kello 07 pääsin suoraan ruuanvalmistuspuuhiin.

Hetki meni miettiessä jatkoreittiä (Stornoway, Ulko-Hebridit vai Isle of Skye, Sisä-Hebridit) mutta sitten öinen sade loppui. HI-hostellit tilaavat haluttaessa seuraavan yöpaikan valmiiksi ja höyläävät luottokorttiakin, joten ei tarvitse kuin ajaa seuraavaan paikkaan ja käydä taloksi. Pitäähän noita palveluja hyödyntää kun ne kuitenkin näkyvät hieman hostellien hinnoissa. Semminkin kun oli tiedossa että erityisesti Skyellä on täpötäyttä noihin aikoihin..

Pyörän keula kääntyi ensin Lochinveriin ja siitä edelleen Loch Assyntin ohitse Ullapoolin suuntaan.

Loch Assynt (GE), kuva järven keskelle ja toinen länteen):

Here You Are Loch Assynt

Ullapool on mukavan näköinen pieni rannikkokaupunki, josta olisi päässyt Stornowaylle menevään laivaan (Ulko-Hebridien ylimmät saaret Lewis ja aivan sen alapuolella oleva Harris). Tällä kertaa se mahdollisuus jäi aikataulusyistä käyttämättä ja luulenpa että sinne tuskin tulee enää myöhemminkään lähdettyä (seuraavat kaksi sen alapuolella olevaa saarta on ajettu läpi ja kolmannen satamassa poikettu, eivätkä ne herättäneet valtaisaa uudelleenmenemisen himoa). Näkeehän vaikkapa tuon Lewisin ison lentokentän muutenkin (GE)..

Matka jatkui edelleen Isle of Skyen pohjoispäähän Uigiin pariksi seuraavaksi yöksi. Reitti Isle of Skyelle ja Uigiin oli monimuotoinen: Ullapool - A835 - Braemore - "Coastal Route" - A832 - Laide - Poolewe - Gairloch - Kinlocheve - A896 - Annat - Ardarroch - A890 - Strathcarron - Achmore - Auctertyle - A87 - Kyleakin - Broadford - Sligachan - Portree - Uig.

Välillä oli erinomaista baanaa ja välillä edessä avautui yksikaistaisia teitä useimmiten komeiden maisemien seassa. Eteneminen sujui hyvin niin kauan kun tiellä liikkujat palasivat yhteen etenkin yksikaistateillä. Aina se ei toiminut: muuan edellä hiljakseen ajanut täysperärekka blokkasi tehokkaasti ja pitkään kaikki ohitusyritykset vaikka näkikin peileistään hyvin taakseen, kunnes lopulta kohdalle sattui vapaa kaksikaistainen osuus. Oikeanpuoleisen kahvan käännöllä sekin ongelma poistui päiväjärjestyksestä itseasiassa aika nopeasti, tosin jonossa takana olleilla henkilöautoilla heikommin..

Broadforfissa piti poiketa markettiin täydentämään ruokatarvikevarastoa seuraava päivä huomioiden (aamupala hostellissa), vaikka hieman aiemmin Kyleakinissa oli ruokailua pitkän kaavan mukaan harrastettukin. "Pitkä kaava" tuli siitä, että poika unohti toimittaa ruokatilauksen keittiöön ja ruuan toimituksessa oli siten varsin huomattava odotusaika. No mikäs kiire siinä oli, olipahan aikaa seurailla paikallisen porukan pub-elämää heti työpäivänsä lopuksi. Aika mallaspitoiseltahan tuo näytti, promilleraja taitaa olla sielläpäin 0.8.

Isle of Skyen silta Kyleakinissa on nykyään maksuton.

Alkuun

Kuuleman mukaan Isle of Skye oli elokuussa Skotlannin suosituin lomakohde paikallisten joukossa ja sen helposti uskoikin kun matkan varrella oli kymmenittäin ellei sadoittain B&B -majoituspaikkoja, joissa jokaisessa luki No Vacancies. Koko kahden päivän aikana siellä ajamaltani alueelta näkyi ainoastaan kolmessa B&B:ssa Vacancies -kyltti. Eipä olisi riittänyt edes aamulla aloitettu seuraavan yön kämpän etsiminen..

Uigin hostelli (57 34.922 N, 6 21.468 W) (GE) on lyhyen tienpätkän päässä rinteessä rantaa kiertävän valtatien yläpuolella (noin 80 metrin korkeudella läheisestä merenpinnasta, näkyen vasemmalla ylhäällä tämän kuvan vastarannalla). Muutama kuvassa hostellin alapuolella näkyvä lyhyt peräkkäinen ja jyrkkä mutka (kuvassa ikään kuin kyljellään näkyvä M-kirjain) pitivät huolta siitä, että maisemien katseluun ei jäänyt aikaa. Jos sellaisessa mutkassa tulee auto vastaan niin toimintastrategia kannattaa olla valmiina, ettei iske "toimintatragedia" kaatumisen tai muun ongelman muodossa. Kyllä niihin mutkiin useimmat pyörät kääntyvät kevyesti mutta maltin on syytä olla mukana ja kaasukahvan liikkeet rauhallisia.

Maisemaa hostellin lukuhuoneen ikkunasta alas lahdelle:

2007-Skotlanti-Uig-ikkuna-lahdelle.jpg

Majoitus oli päärakennuksen viereisessä pienemmässä rakennuksessa parinkymmenen hengen dormissa (# 6), joten viimeinkin kävi niin "hyvä onni" että pääsin yöksi kerrossängyn yläpedille. Koetin kysellä illan mittaan useampaankin otteeseen olisiko alle majoittunut kuulunut paikalla olevaan nuorisojoukkoon ja voisiko henkilö vaihtaa paikkaa, mutta turha toivo: alapunkkaan majoittui reilu 60-vuotias jenkki, jonka ilman muuta kuului nukkua alempana. Heppu oli erittäin mukava ja heitti hyvää herjaa pitkin iltaa alkaen julkisella "ihmettelyllä" siitä kenellä voi olla noin suuret saappaat (katseli siroja # 45:n Oxtar-ajosaappaitani), ynnä muuta asiaankuuluvaa. Hänen illemmalla tiedusteltuaan: "Meinaanko pudota yöllä hänen päälleen yläsängyn pohjan pettäessä?" oli helppo vastata: "Ei hätää, senkun vaan väistät riittävän nopeasti pois alta, niin sinulle ei käy kuinkaan".. 

Keittiö oli ok, samoin muut tilat. Pyykitkin piti pestä ensimmäistä kertaa siihen mennessä (pyykit koneeseen, kolme pussia Y3:a päälle, kansi kiinni, 1,20 £ kolikoina raha-aukkoon ja pesupuoli oli siinä. Kuivausrumpu maksoi 0,20 £ noin kahdentoista minuutin kierrokselta (pistä punnan kolikko koneeseen ja paina viisi kertaa peräkkäin käynnistä-nappulasta, niin pyykki on varmasti täysin kuivaa koneen lopulta pysähtyessä)). Koska Irma ei ollut mukana niin piti, näköjään useista aiemmista käyttäjistä poiketen, lukea kuivauskoneen käyttöohje; siihen puhdistusta odottavaan filtteriin aikojen kuluessa kertyneellä "kuitumatolla" olisi täyttänyt kevyesti pienemmän tyynyn.

Tällaisella lapulla pääsi tunniksi nettiin:
Nettilipuke

Hostellin isäntä oli kohtelias ja erittäin sanavalmis nuorimies,  juttuakin riitti sen mitä ehti kuunnella. Jossain vaiheessa kaveri itsekin tokaisi että "Joku päivä hän vielä hankkiutuu hankaluuksiin suuvärkkinsä ansiosta" heitettyään aika rankkaa läppää paikallisten herrasmiesten kanssa. Eikä se apunaan ollut tyttökään niitä maan hiljaisimpia tainnut olla, mikä tuollaisessa hommassa oli tietysti pelkkä etu.

Kännykkä sattui soimaan sopivasti (olin takaboksilla naukkaamassa fingerporillisen paikallista "yskänlääkettä" viileän illan varalta), Irma ja ystäväkööri kuuluivat olevan viettämässä vuosittaisia rapujuhlia kotinurkilla, äänestä päätellen jo hyvässä nousuvauhdissa. Kahden tunnin aikaero selvitti syynkin siihen..

Melkoinen tuhina kuului dormissa yön mittaan joten Achmelvichin hostellissa oikein erikseen mainittu "tae hyvälle yöunelle" eli korvatulpat olivat monelle erinomainen lisävaruste. Voi niitä joilla sellaisia ei ollut ja kuuluivat herkkäunisten joukkoon. Mutta sellaista se on ja kuuluu hostellien piirteisiin, tosin niissäkin pyritään häiritsemään muita aina mahdollisimman vähän, etenkin yöaikaan käytävillä ja huoneissa liikuttaessa.

Kuka mistäkin tykkää mutta minulle tuollainenkin majoitustapa sopii hyvin, kunhan se ei ole aivan jokapäiväistä eikä ainoa vaihtoehto.

Alkuun

Päivä 8, Isle of Skyen ympäriajo (11.8.2007)

Noin 230 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Aamu oli aurinkoinen. Irroitin aamuisella ulkoilukierroksella sivulaukut telineistään ja laitoin ne ketjulla viereisen lammasaidan tolppaan kiinni.

Jenkkiporukka vaihtoi majapaikkaansa ja alapunkan henkilö luovutti punkkansa minulle. Siitäkös riitti hetken juttua kun hän yllättäen vaati vastalahjaksi pyöräni avaimia. Tottakai olisin luovuttanut ne hänelle jos olisivat olleet mukana.. No, annoin hänelle pari pakettia Eareja seuraavan yön hyvän unen varmistamiseksi. Hän oli liikkeellä viisihenkisen perheensä kanssa vuokratulla henkilöautolla, jossa oli käsivaihteisto ja hallintalaitteet osittain peilikuvina kotimaansa automaattivaihteiseen autoon nähden, niinpä pientä kämmäystä oli havaittavissa parkkipaikallakin josta mies ei ollut moksiskaan, kehui vaan että "On tosi helppoa ajella paikallisessa liikenteessä kun takapenkilläkin on kolme apukuskia (naista) alati neuvomassa". Eareille taisi olla käyttöä päivälläkin  ;-)

Ei muuta kuin saarta kiertämään, aivan sen eteläisintä kulmaa lukuunottamatta reittiä: Uig - A855 - Portree - A87 - Sligachan - A863 - Talisker - B8900 loppuun - A863 - Dunvegan - A850 - Grepigill - Portree - A855 - numeroimaton tie Brogaigista 15 % nousun kautta ylängön yli - Uig.

Aurinko paistoi ja välillä tuli kevyitä vesikuuroja kelin muuttuessa todella nopeasti. Maisemissa ei edelleenkään ollut moittimista, ei ihme että paikka on niin suosittu. Tiestön laatu on hyvä myös sivummalla, tosin Uigin yläpuoleisella rannikkoalueella ajorata on pääsääntöisesti yksikaistaista mallia. Saaren keskivaiheilla ja pohjoispäässä laaksoissa näkyi suuria avohakkuita istutusmetsissä, jotka erottuivat väriltään harmaina muuten tasaisesta nummi- ja peltomaisemasta (tiheän, vihreän havupuun poiston jälkeen esiin tuli paljas, kuiva maapohja).

Monissa paikoissa silmiin osui erinomaisen komeisiin paikkoihin ripoteltuja pieniä hautausmaita, sen mitä ne metsien suojassa hävisivät niin ympäröivissä maisemissaan voittivat.

Yhdessä laaksossa oli arviolta kahden - kolmen neliökilometrin kokoinen istutettu havumetsä, josta oli ajan kuluessa muodostunut ilmeisen haluttu vierailukohde. Sen edessä oli suuri määrä autoja ja sisäänkäynnin kohdalla porukkaa jonoiksi asti. Mikä ettei, kaipa tuollaisen vajaan kymmenmetrisen puuston seassakin kelpaa kierrellä muuten varsin paljaalla saarella. Ei se tietystikään ainoa metsä lajissaan ollut, kuten GE / Panoramion kuvistakin näkee.

Oikotiellä Stenschollista Portreen kautta A855 Uigiin tuli vastaan napakka 15% nousu (näköala Brogaigiin päin) (GE).

Alkuun

Reissun ensimmäinen viskitislaamo Talisker  (GE) "osui" myös matkan varrelle. Esittelykierrosten aikataulu oli sen verran huono, että jatkoin ajoa sen ohi vievän tien B8009 päähän, Fiscavaigin taakse. Yhdessä talossa oli melkoinen armeija pikkulapsia hauskaa pitämässä, liekö kaikki olleet vieläpä samaa perhettä. Siellä on epäilemättä hyvät ja rauhalliset kasvuolosuhteet sen ikäisille. Toisen talon pihalla oli alun toistakymmentä ruotsalaista henkilöautoa pitkin, poikin nurmikoita, mikä lie autopurkaamo tai "Saab-kokoontumisajo" siellä lie ollut kyseessä. Jotenkin tuli mieleen eräs tunnettu sketsi aiheesta "Lada-kokoontuminen", tosin tuolla oli porukkaa paljon enemmän.. Saabit lienevät jonkinlaisen kulttiauton maineessa tuollapäin, mikäli on uskomista erääseen taivaskanavien näyttämään autonkorjaus- ja myyntiohjelmaan.

Kaikesta päätellen aivan kaikki sikäläiset asukkaat eivät vielä olleet muuttamassa suurempiin paikkoihin vaikka lähimaastossa oli reilusti eniten taloja myytävänä (koko reissun aikana pienellä alueella nähtyinä). 

Dunveganissa sain leipomosta käytännön oppia siitä miten kannattaa syödä halvemmalla eli kirjaimellisesti ulkona: verotuksellisista syistä Take away-ruoka on huomattavasti halvempaa pois vietynä eikä sitä saa syödä myyvän liikkeen sisätiloissa, siellä on käytössä täysin eri hinnat samalle aterialle. Sen sijaan kyseisen aterian saa nauttia liikkeen pääoven ulkopuolelle sijoitetulla puutarhapöydällä ja -tuolilla, myyjän sinne tarjoilemana.. No mikä ettei, pitihän tuotakin kerran kokeilla.

Illalla saatiin kevyesti sadetta ja hostellillakin oli hiljaisempaa. Huoneessa # 6 oli vain kaksi henkilöä kun samaan aikaan eilen tilanne yhtä vaille täysi. Mutta se ei ollut koko totuus sillä illemmalla, jo nukahdettuani, oli paikalle pölähtänyt reilusti yöpyjiä ja aamulla meteli oli taas melkoinen.

Mukana oli muuan > 60-vuotias skottilainen pikkumies, kooltaan lähinnä kiitolaukkaratsastajan kaliberia, liikkeellä kippurasarvisella vaihdepyörällään. Kova kaveri: hän ajeli noin 100 km päivämatkoja ollen silläkin alueella ties monettako kertaa, suunnaten seuraavana aamuna North Uistille ("Satoi tai paistoi, aivan sama" ja kyllä se seuraavana päivänä sitten satoikin). Kuuleman mukaan yhteensä vajaat kahdeksan kiloa tavaraa erilaisiin sivulaukkuihin jaettuna on maksimikuorma mitä viitsii raahata mukana, päällä olevien varusteidensa lisäksi. Eikä hän ollut ainoa vastaan tullut pyöräilevä henkilö niissä maisemissa. Pitää olla oma ihmislajinsa joka ei ole moksiskaan päivätolkulla jatkuvasta sateesta ja puhurista kun niissä maisemissa vuodesta toiseen pyöräilee.

Kaverin puheesta oli ajoittain mielenkiintoista yrittää kaivaa tuttuja englanninkielisiä sanoja esiin, parin muunkin kohdalla piti usein miettiä että mitähän henkilö sanoikaan ja turvautua tarvittaessa vastauksessaan pelkkään leveään hymyyn.

Vanha totuus sateesta brittein saarilla liikkuville toimi edelleen "Kun miettii vain sitä kuinka huonot kelit siellä taas on, niin harvoin pettyy".

Eri kansalaisuuksilla (molemmat sukupuolet) oli huomattavia käytöstapaeroja keitiössä ja yleisissä tiloissa liikuttaessa, kuten tietysti asiaan kuuluikin: Skotlantilaiset ja muut alueen henkilöt tervehtivät jokaista ja heittivät sanan - pari aina mahdollisuuden salliessa, espanjalaiset eivät olleet näkevinään ketään muuta kuin oman porukkansa, ranskalaiset pysyttelivät omissa porukoissaan mutta vastasivat sentään tervehdykseen ja kysymyksiin, jenkit puhuivat kuuluvasti keskenään lähes lakkaamatta ja niin edelleen. Minut varmaan laskettiin jonnekin epämääräisten pohjoismaalaisten sakkiin kulkuvälineestä ja siihen liittyvästä pukeutumisesta johtuen (+ muutaman millin pituinen hiuskuontalo ja ajamaton lomaparta), puheesta kuulema erotti että kyseessä ei ollut "normaali" keskieurooppalainen vaan jostain pohjoisemman kieliopetuksen vaikutusalueelta tuleva henkilö.

Alkuun

Päivä 9, Uig - Lochmaddy - Lochboisdale (12.8.2007)

120 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Sadepäivä alusta loppuun.

Uigin satama (57 35.104 N, 6 22.327 W) (GE). Ylityksen hinta oli 33,30 £ eli 51€.

M.V Hebrides
-laivassa oli matkan aikana puolisen tuntia kestänyt hälytysharjoitus henkilökunnalle, sen seuraamiseen ei tarvinnut erikseen paneutua kun kuulutuslaitteissa käytetty äänenvoimakkuus oli ulkokansilla vähintäänkin riittävä. Sisätiloissa ei pitkään viitsinyt olla päällä olleiden ajovarusteiden vuoksi (Craft ja muuta alusasua oli riittävästi ajopuvun alla eli hikeä pukkaa liian lämpimässä)..

Pyörä keskiseisontatuella laivan keulassa, oikealla puolella lattiaan kiinnitetty irtoteline pehmusteineen + pätkä narua:

2007-Laiva-Suzuki-Uig-Lochmaddy.jpg

Reitti: Uig - lautta - Lochmaddy (GE) - A867 - Clachan - A865 - Lochboisdale (GE).

Tuulta ja tihkua vaakatasossa tuli riittävästi koko ajan eikä mieli tehnyt vilkuilla ympärilleen jotta vesinoro ei löytäisi reittiä ajotakin kauluksen kautta sisäpuolelle. Ajoin hetken englantilaisen moottoripyöräporukan jatkeena kunnes he kääntyivät saarten puolivälissä sijaitsevan B&B:n pihalle - onneksi, sillä olisin ollut heikoilla joutuessani heidän jälkeensä kyselemään vielä yhtä vapaata huonetta jossain seuraavan lauttasataman ympäristön majoituksessa. Onneksi bensatankkini oli täynnä ja ajovarusteet kunnossa eikä tarvinnut turhaan pysähdellä. Vain hienoisia kännykän latausongelmia ilmeni perillä hotellin parkkipaikalla (laturi tai akku on lähestulkoon sökö) ja päivää myöhemmin selvinnyt uusi vesivuoto toisessa sivulaukussa.

Sen mitä ajaessaan väkisinkin näki, oli samanlaista kuin Orkneylla. North- ja South Uist ovat paikallisten mielestä hyvin kaunista aluetta jota ei käy kiistäminen pelkästään yhden vesikelipäivän ajokokemustensa perusteella. Saarten pohjoisosa oli varsin tasaista ja eteläosa hieman epätasaisempaa ajomaastoa. Jos rantahiekkaa, puhdasta ilmaa ja merta aaltoineen haluaa kokea, niin tuolla näyttäisi olevan siihen erinomaiset mahdollisuudet.

GE / Panoramion kautta julkaistuja valokuvia löytyy noiltakin alueilta. Ilmankos olikin niin puhtaan oloista kun mainosten mukaan siellä oli koko Euroopan puhtain ilma. Eipä silti, kun noita GE:n kuvia katsoo lähemmin vaikkapa South Uistin ja Eriskayn välisen vesialueen suunnalta, niin merivesikin näyttää olevan melkoisen kirkasta.

Eri puolilla näkyi useita vanhoja raunioita eli pienehköjä paksuseinäisiä kivitaloja, joiden molemmissa päissä oli tulisijat savupiipuineen. T-kirjaimen muotoisissa taloissa niitä oli kolme ja eräässä kirkossa useampikin. Puuta ei ollut poltettavaksi mutta sen puutetta korvasi ainakin paikallinen turve, jota oli yhdenkin omakotitalon pihalla kuutioittain kuivamassa (sopivasta turvepenkasta erikoisella lapiolla leikattua pitkänomaista brikettia, joka kuivuttuaan riittävästi näkyi palavan savupiipun suun merkeistä päätellen varsin savuttomalla ja puhtaalla liekillä).

Meri oli kohdellut kaltoin yhtä pengertietä jonkun myräkän aikana, melkoisen suuria kiviä näkyy vaihtavan paikkaansa kun aallokon voiman takaa muutama tuhat kilometriä vapaata merta aivan saaren ulkopuolella. Puusto oli sielläkin minimissä, kaikenlaista pansaikkoa ja nummea sekä hieman peltoakin riitti senkin edestä. Jonkin verran näkyi myös polkupyöräilijöitä, joita ei tosiaan käynyt kateeksi heidän polkiessaan posket punottaen vastatuuleen ja -sateeseen.

Jahka meren pinta nousee muutaman metrin seuraavan sadan vuoden aikana niin tuonkin saariryhmän rantaviivat kokevat melkoisia muutoksia. Ja mikäli se Palman saaren kulma joskus romahtaa mereen Teneriffan suunnalla, niin silloin olisin mieluummin jossain reilusti korkeammalla siinä vaiheessa kun aallot saapuvat.

Alkuun

Hotel Lochboisdale:n hinta (1 hh, # 3) kuului aluksi olevan yhdeksänkymmentä puntaa (138 €) yö, joka hinnan hyväksynnän jälkeen putosi hotellin baarissa nautittujen paikallisen oluen ja ruuan (pirskatin hyvää ja vahvasti maustettua currykanaa) aikana viiteenkymmeneen puntaan (76 €). Olikohan taas kerran pyrkimys siirtää yksi hintoja kyselevä, vettä lattialle valuva motoristi sujuvasti jonnekin muualle? Olisihan saarilla ollut hostellejakin mutta sellainen ei juuri nyt kiinnostanut erityisesti siksi, että sikäläiset hostellit eivät esitteiden mukaan ole samaa tasoa kuin normaalit HI:n vastaavat. Niitä ei esimerkiksi voi varata netin kautta vaan kaikki riippuu paikallisesta Wardenista, siispä soita hänelle ensin tai mene käymään, majoituksen saanti selviää vasta sitten. Aurinkoisella kelillä sellainen olisi käynyt hyvin mutta nyt piti saada pahimmat vedet haihdutettua ajovarusteista eikä oman sängyn ja huoneen saaminenkaan kuulostanut ollenkaan huonolta. Varsinkaan kun siellä oli myös oma kylpyamme ja kuumaa vettä riittävästi. 

Iltapäivällä keli parani hetkeksi jolloin kiertelin eteläisimmässä kärjessä: näkymä eteläisimmälle saarelle eli Barralle vievän pikkulautan satamaan (57 04.231 N, 7 18.481 W) (GE) sekä saman tien päässä hieman kauempana ollut kalastusvenesatama (GE).

Kovin pitkään ei siellä sateessa viitsinyt ajella kun saarten teiden rakennekin oli kuin kalan ruoto: vähän parempi tie oli saaren keskellä ja siitä erkanee tarvittava määrä "luita" molemmille sivuille rantaan - tylsää edestakaisin ajettavaa pidemmän päälle silmukoiden vähäisen määrän vuoksi. Lampaita riittää täälläkin mutta eräs liikennemerkki saaria yhdistävällä, kivisuojatulla pengertiellä oli uniikki: "Varokaa, merisaukkojen ylityspaikka"; muita vastaavia merkkejä olivat ne normaalit kotieläimistä ja pari päivää aiemmin bongattu, tietä ylittävistä sammakoista varoittanut merkki. Joku motoristi oli pystyttänyt tunnelitelttansa rantanurmelle aivan meren äärelle, luulisi nukuttavan hyvin sateen ropinaa ja meren kohinaa aikansa kuunneltuaan.

Hotellin parkkipaikalla oli jonkin verran vanhempi paikallisten moottoripyörä, josta näki hyvin mitä meren suola saa aikaiseksi. Kaikki ohuemmat peltiosat olivat joko puhki tai hyvää vauhtia puhkeamassa ja alumiiniset osat syöpyneitä tai hapettuneita..

Hotellin baarin ylähyllyillä oli kunnioitusta herättävän pitkä rivi erilaisia Single Malt -viskejä. Osa pulloista ja etiketeistä näytti tutuilta mutta valtaosa oli täysin tuntemattomia. En edes kysynyt drinkin hintoja, ne eivät tunnetusti ole kovinkaan halpoja missään Skotlannin alueella. Joku halvempi Single taisi maksaa siellä päin pubissa reilut puolitoista puntaa paukulta. "Suosittu Metsäkana" (Teeri?) -annos kuivana maksoi punnan ja oli aivan riittävän hyvä verenkierron kohentaja. Parissa paikallisessa oluessakaan ei ollut moitteen sijaa, vaikka en mikään olutharrastaja olekaan.

Postikortteja lähti iso nippu liikkeelle kun hotellin baarissa ja huoneessa oli aikaa niitä kirjoitella. Kortteja postiin viedessä kiinnitti huomiota paikallisen poliisiaseman ikkunassa olleet julisteet: "Ilmianna veistä kantavat henkilöt!" ja "Kanna veistä kadulla, niin näet sellaisen seuraavan kerran parin vuoden kuluttua!". Siellä näkyikin pitkästä aikaa paikallisten poliisien ajoneuvo liikkeellä. Tulipa siinä taas mieleen että takaboksissani lukon takana oli Marttiinin kunnollinen ja riittävän terävä kurssipuukko, joka on muine tykötarpeineen ollut mukana jostain 80-luvun alkupuolelta saakka jokaisella työ- tai vapaa-ajan metsä-, teltta- ja vastaavalla reissulla, eikä siihen olla missään kiinnitetty koskaan minkäänlaista huomiota. Parempi niin.

Tämä oli sellainen paikka jossa oli ajoittain niin hiljaista, että samanlaista en muista kokeneeni ihan äsken missään! Vaikka avasi huoneen ikkunan ja yritti pinnistää kuulonsa äärimmilleen, niin sateen ja tuulen tyynnyttyä sekä aallokon rauhoituttua oli hetkittäin täydellisen hiljaista, ainoa mikä kuului oli oman veren kohina korvissa. Lintujen saati hyönteisten ääniäkään ei kuulunut vaikka meri oli alle viidenkymmenen metrin päässä. Jos sellaista rauhaa on vaille niin ehkä tuonne kannattaa mennä muutamaksi päiväksi kuuntelemaan ei mitään?

Paikallislehdessä oli juttua että yksi syy noiden saarien vakituisen väkimäärän vähenemiseen ovat liikkumiskustannukset saarelta mantereelle: esimerkiksi Hearthrown lentokentältä pääsee lentokoneella jenkkeihin noin kahdellasadalla punnalla kun samaan aikaan lento saarilta Heathrowlle maksaa noin kolmesataa puntaa. Siellä on saman sanomalehden mukaan ilmassa aikomus "pakottaa" lauttapalveluja tarjoavat yhtiöt pudottamaan hintojaan lähes sille tasolle, jota peritään esimerkiksi eräillä maksullisilla moottoriteillä tai eräitten maksullisten siltojen ylityksestä.

Parempi niin, tämänhetkiset laivalippujen hinnat ovat yksittäiselle turistillekin aika suolaisia, saati jos mukana olisi ollut toinen pyörämme ja koko nelihenkinen perheemme (varovaisesti arvioiden > 2000 € pelkkiin laivalippuihin => reitti olisi ollut tyystin toisenlainen isommalla porukalla liikuttaessa).

Alkuun

Päivä 10, Lochboisdale - Oban - Loch Lomond (13.8.2007)

140 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Ylityksen hinta oli 61,05 £ eli 93,4 €.

Tuulta ja sadetta oli tarjolla koko aamun.

Hotellin respan nainen kertoi aamulla että heillä oli ollut viikkoja paremmat ilmat kuin mantereella, jopa niin että vedestä alkoi olla pulaa luonnossa, onneksi viimeisen viikon on satanut senkin edestä. Niinpä niin, normaalia tuuriani vaikka toisaalta en mantereella joutunut myöskään väistelemään teille ja alaville paikoille nousevaa sadevettä, jota oli muutamaa viikkoa aiemmin ollut reilusti eri puolilla (jälkiä tulvista näkyi monessa paikassa edelleen). Taisipa se suu- ja sorkkatautikin päästä liikkeelle tulvavesien mukana.

Kello 06.30 vesisateessa kiitoravia hölkäten paikalliseen Calmacin toimistoon lippuja ostamaan (57 09.151 N, 7 18.298 W). Tilaa oli tällä kertaa paremmin, mutta pari viikkoa aiemmin samaan aikaan laiva oli kuulema ollut kuin nyrkillä täyteen lyöty. Toki kaksipyöräiselle useimmiten tilaa löytyy, vaikka ennakkovarausta ei olisikaan.

M.V Clansman oli melkein laiturissa koko yön, peruuttaen oikealle kohdalle vasta lastauksen alussa. Alla näkyvät matkaliput kerättiin aina pois jo odotusalueella, joten tämä valokuva on ainoa näköiskappaleeni sikäläisistä laivalipuista. Täälläkin riitti sukunimen ja rekisterinumeron ilmoittaminen.

Laivaliput Ulko-Hebrideilta Skotlannin mantereelle

Lastaus alkoi kello 07.00 eli hotellin keittiön avautuessa samaan aikaan jäi hintaan kuulunut lämmin hotelliaamiainen syömättä.

Pyörän ensimmäinen sidontayritys autokannella meni niin pahasti /C:lleen että oli pakko puuttua tilanteeseen, vaikka sitojana oli laivan autokannella työskennellyt mies jonka olisi luullut osaavan hommansa. Keskiseisontatuelle käskystään nostettu pyörä olisi kaatunut varmasti etukautta kyljelleen kun hepulta menivät sidontasuunnat täysin sekaisin. Näytettyäni mikä meni pieleen suostui hän hakemaan toisen sidontaliinan ja kiinnitti sen vetämään pyörää taaksepäin, eli esti keskiseisontatuelta tipahtamisen. Tuskin siinä olisi mennyt muuta kuin peili, vilkku tai kanteen osuva kahva poikki ja jokunen naarmu ilmestynyt katteisiin, mutta nekin olisivat kyrsineet vissillä tavalla (jarru- tai kytkinkahvan katkeaminen riittävän läheltä nestesäiliötä olisi pahimmillaan voinut estää ajamisen vähääkään pidemmälle).

Alkuun

Laiva lähti klo 07.40 ja laivassa oli tarjolla Full Scottish Breakfast hintaan kuusi ja puoli puntaa + kahvikupillinen päälle. Päiväruoka siihen lisättynä nosti molempien ruokailujen hinnat yhteensä kahteentoista puntaan.

OPPI 2: Ota mallia paikallisista kulkijoista äläkä kiirehdi laivan ravintolan jonoon ensimmäisinä niin saat vähän myöhemmin juuri paahtimesta nostettuja paahtoleipiä ja lämmintä ruokaa, kun aiemmin jonottaneille kiireisimmille on tarjottu etukäteen tehdyt, kenties hieman jo viilenneet annokset. Kylmähkö täysi skottilainen aamiainen on varsin mieltä ylentävää purtavaa jos antaa kulinaristisen puolen vaikuttaa asiaan. Toisaalta, jos on nälkä niin sillä on varsin vähän väliä..

Kyseiseen aamiaiseen näkyi yleisimmin kuuluvan pari palaa paahtoleipää, paistinpannulla rasvassa lillunut lyhyt makkarapötkö yhtä tai kahta sorttia, puoliksi paistettu kananmuna, black pudding eli lähinnä mustaa makkaraa muistuttava paksuhko viipale (kuin kansakouluajoilta tuttua veripalttua ilman sipulinpalasia) ja papuja tomaattikastikkeessa. Joskus saattoi mukana olla myös paistettua kinkkua, pari isohkon perunaletun neljännestä tai paistettuja herkkusieniä. Paahtoleiville sai ottaa päällysteeksi erilaisia marmeladeja tai voita. Tomaattiketsuppia, sinappia ja muutakin vastaavaa lisämakua löytyi annospusseina. Saihan sitä olla vaikka mitä tarjolla, mutta varsinkin pavut tomaattikastikkeessa ja sienet saivat jäädä suoraan tarjoiluastioihinsa..

Juurikin sopiva aamiainen useimpien makuun, jonka jälkeen ei ihan heti tarvitse jääkaapilla pyörähtää.

Laivamatkaan kuului lyhyt pysähdys saariketjun alimmalla saarella Barralla, Castlebayn satamassa (56 57.214 N, 7 29.302 W) (GE).

Oban (GE) näytti aurinkoisella ilmalla paljon isommalta kuin muutama vuosi aiemmin, kun ajoimme sen läpi vesisateessa. Koska päämääränä oli Irman ja lasten valitsema Loch Lomondin järven lounaiskulmassa oleva iso hostelli (56 00.982 N, 4 37.101 W), niin en jäänyt sen enempää ihmettelemään Obanin mahdollisia ihmeitä. Bensatankkikin alkoi olla jo kuiva kun edellisillä saarilla ei ollut bensa-asemia auki ainakaan kulkureittini varrella.

Reitti: Oban - A85 - Clifton - A82 - Crianlarish - Ardlui - Tarbert - Youth Hostel Loch Lomond (GE).

Loch Lomondin järven rantaa seuraillut ajoreitti oli hidasta ajettavaa usein toistuvien ja toisen ajokaistan kokonaan katkaisseiden tietöidensä vuoksi.

Hostellin vieressä oli puiden lehvästöjen kokonaan varjostama tunneli ajotien ympärillä, paksuimpien puiden runkojen ympäröimiseen olisi tarvittu vähintään neljä kädet levällään seisovaa aikuista.

Hostelli Loch Lomond oli tosiaan melkoinen linna, joka oli luovutettu pysyvään hostellikäyttöön vuonna 1945. Tässä on näkymä sen keskellä olevaan halliin. Alimmassa kerroksessa oli respa, yhteiset keittiö- ja ruokailutilat, nettihuone, kirjasto ynnä muuta vastaavaa, toisessa kerroksessa hallin lisäksi muun muassa neuvotteluhuoneita ja aamiais-/ruokailusali. Yhteismakuutilat eli dormit pesutiloineen olivat kolmannessa kerroksessa.

Molemmat sivulaukkujen sisälaukut sisältöineen piti kantaa dormiin kuivamaan, kun Kappa Touring -laukkujen kantokahvojen päällä olevat punaiset "heijastimet" eli epämääräiset muovipalat kiinnitysruuveineen olivat löystyneet ja päästivät sisälle vettä. Ei vedestä muuta haittaa ollut mutta laukussa oli läjäpäin karttoja, matkaoppaita ja muuta sälää vaatteiden seassa. Eipä siinä muukaan auttanut kuin kysyä hostellin respasta neuvoa ja sen jälkeen polkaista vartin ajomatkan päähän Dumbartoniin etsimään sieltä se vuorokauden ympäri auki oleva "ostoshel.. eikun -paratiisi" (GE) kunnollisen ilmastointiteipin hankkimiseksi. 

Kauppakeskuksessa oli varmaan kaikkea mitä ihminen elämässään tarvitsee, käytävien ja hyllyjen sekä esillä olevien tarvikkeiden lukumäärästä päätellen. Onneksi tyttäret eivät olleet mukana, silloin kaupassa olisi varmaan mennyt iäisyys. Aika kauan siellä meni nytkin kun olin liikkeellä t-paidassa sekä shortseissa ja ulkona pieni ukkospilvi tyhjensi itsensä kerralla kaupungin kaduille.

Jälleen kerran huomiota kiinnitti maksamisen helppous. Kun isket luottokortin kassalla lukijaan ja tarjoat sille pyydettäessä oikean pin-koodin, niin homma on ohi melkein silmänräpäyksessä (enää ei mennyt varttituntia kortin hyväksymiseen, kuten meni vielä kolme vuotta sitten eräässä englantilaisessa pikkukylässä). Väärän pin-koodin kirjoittaminenkin aiheutti poikkeuksetta sen, että kassa printtasi ulos kuitin ja otti siihen nimikirjoituksen ilman minkäänlaista elettäkään henkilöllisyyden tarkastamiseksi. Kadonneen luottokortin kuoletuksen on parasta tapahtua nopeasti.

Kämpille takaisin päästyäni kuului molemmista sivulaukuista rasahdus, joiden jälkeen oli huomattavan helppoa liimata sopivat Kenny Roberts -teipinpalat paljastuneiden, noin viisimillisten kiinnitysreikien (2 kpl / laukku) päälle. Koska mukana ei ollut muuta puhdistusainetta niin pahin lika oli pakko irrottaa talousviskiin kostutetulla paperinenäliinalla, joka oli silkkaa aineen väärinkäyttöä. Nuo reiät pitää tukkia kotona kunnolla, joko ultraäänihitsauksella tai sitten sopivalla Sikaflex-massalla.

Alkuun

Päivä 11, Loch Lomond - Cairnryan - Larne - Bushmills (14.8.2007)

250 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Matka Skotlannin puolella karttaetelään Glasgown ohi oli puolikuiva, Irlannissa hyvinkin märkä.

Reitti Skotlannissa: Hostelli - A82 - A898 - Erskinen silta - M8 - A8 - B768 - M77 - A77 - Maybole - A77 - Girwan - A77 - Cairnryan.

Ennen kello 07 ylös ja aamutoimiin. Punkat olivat taas niitä narisevia, peltirakenteisia, kaukoidässä tehtyjä vehkeitä, mutta sehän ei ole meidän majoittuneiden vikamme että äänetön nukkuminen on niissä mahdotonta. Dorm #202 oli yöllä melkein ääriään myöten täynnä (10 henkilöä).

Aamupala maksoi toisen kerroksen aamiaishuoneessa 2,5 £ ja hintaan tarjottiin myös erityisen mukava näköala ulos. Paikallista työväkeäkin kuului käyvän siellä joka aamu ruokailemassa eikä monipuolisessa Continental Breakfastissa mitään valittamista ollutkaan.

Pari hollantilaista kaveria oli menossa kokeilemaan miltä tuntuu ajaa samaa rautatietä tien A830 molemmin puolin, jossa joku Harry Potterin junamatka on ainakin osittain kuvattu (Fort William - Mallaig). Kyseinen rautatie näkyy hyvin GE:n asianomaisen kerroksen valinnan jälkeen.

Lehdissä ja uutisissa kerrottiin moottoritiellä tapahtuneesta motoristin ampumisesta englannin puolella, mutta onneksi se tieosuus ei sattunut reittini varrelle tutkinnanaikaisten suurten ruuhkiensa vuoksi. Uutisoinnista päätellen kyseessä oli tilaustyö eli kliinisen tarkasti hoidettu moottoripyöräjengiläisen poisto muonavahvuudesta, ei mikään moottoritiellä automaattiaseella arviolta ympärilleen roiskineen sekopään "avautuminen". Siksipä tapahtuma ei vaikuttanut minunkaan ajamiseeni sen enempää.

Glasgowssa oli melkoisesti tietöitä eri puolilla moottoriteillä joten kämmäsin tietysti itsekin yhden väliaikaisen kiertotien aikana yhden paikallista jalkapallostadionia edeltävän kiertoliittymän oikean uloskäynnin kokonaan (käännyin oikealle poikkikadulle, mutta kaksi uloskäyntiä liian aikaisin eli 180 astetta väärään suuntaan). Hetkellinen lukkihärijö vissiin kun aurinkoakaan ei näkynyt missään. Kun siitä muutaman sadan metrin päässä sivummalla Shieldall Roadilla tutkin hetken karttaani tuli joku paikallinen henkilö tarjoamaan apuaan. Hän olisi tarvittaessa lähtenyt vaikka omalla autollaan näyttämään oikean risteyksen, mutta antamansa suulliset ohjeensakin olivat aivan riittävät, kiitos vaan avusta. Kun gps:n kartallekin ilmestyi lopulta oikea etelään vievä tie eli M77, niin jatko oli taas pala kakkua (paitsi että siellä moottoritien varrella oli erittäin harvakseltaan bensa-asemia, joista huomautettiin moottoritien alussa).

Rantatieltä ennen Cairnryania jäi mieleen vähän kauempana merellä näkynyt pieni korkealakinen saari, jonka huippu oli kokonaan yksinäisen, paikallaan pysyvän pilven peittämä. Kaikki muut pilvet olivat jonkin verran ylempänä ja liikkuivat tuulten mukana eri suuntiin.

Tiettyjen paikallisten lihaelintarvikkeiden vienti rajan yli oli ehdottomasti kiellettyä Briteinsaaria vaivaavan suu- ja sorkkatautiepidemian leviämisen estämiseksi, josta muistuttivat useat suurikokoiset ukaasit eri puolilla satamia. Ilmeisesti samasta syystä Skotlannin tulli (54 57.928 N, 5 00.925 W) (GE) halusi poikkeuksellisesti tutkia yhden valitsemansa sivulaukun sisällön ennen Irlannin lauttajonoon päästämistä. Ja Irlannissa piti ensimmäiseksi ajaa jonkun desinfiointiainematon yli sekä ottaa yhteyttä paikallisiin viranomaisiin, mikäli oli ollut tekemisissä skotlantilaisen karjan kanssa. Lehtiuutisista päätellen kyseinen tauti puhkesi juuri pahaan aikaan paikallisten lampaankasvattajien tuotteiden myyntikauden alussa.

Alkuun

Laivassa pisti silmään sen ulkokannella oleva pelastusliivien jako- ja käyttöohje, joka oli kirjoitettu englanniksi ja osittain myös suomeksi, liivien toimittaja kun oli muuan kotimainen yritys. Laivan ravintolassa oli muun muassa erittäin hyvin puhelahjoin varustettu myyjätär eikä mennyt aikaakaan, ennen kuin huomasin kantavani tarjottimella huomattavasti monipuolisempaa (kalliimpaa) ruoka-annosta mitä alkujaan olin mennyt sieltä hakemaan.. Onneksi vesisateessa ajo hieman myöhemmin vei nopeasti energiaa eli ei mennyt hukkaan sekään sapuska.

Reitti Irlannissa: Larne - A8 - A36 - Ballymena - A26 - Ballymoney - B62 - B17 - Bushmills. Vettä tuli kuin aisaa etenkin Larnen maisemissa.

Irlannissa moottoriteillä haluttiin joskus laittaa bensakuitteihin myös moottoripyörän rekisterinumero, laivoilla riitti varausvaiheessa yleensä sukunimi ja rekisterinumero. ICAO:n aakkosilla lausuttuna sukunimestäni ei näköjään saanut kirjoituskelpoista, joten parhaaksi tavaksi osoittautui perinteellinen tavaaminen kirjain kerrallaan, passia tai mitään virallista henkilökorttia ei turhaan kyselty. Shellin kortti oli usein tankkauskäytössä ja toimi hyvin, tosin ensi vuonna sen käyttöön tulee lisäkustannuksia pakollisten laskutuslisien muodossa.

Kaksi yötä Hostellissa aivan Bushmillsin keskustassa (GE) pääkadun varrella kolmannessa kerroksessa maksoi yhteensä 28.98 £ eli 44,34 € (55 12.389 N, 6 31.438 W).

Kattohuoneen # 8 ikkuna näkyy avoimena kuvassa oikeanpuoleisen lipun vieressä. Kuvassa vasemmalla näkyvä pub oli enää kolme iltaa auki ennen kuin siirtyi muualle, niinpä siellä oli hieman maailmanlopun meininkiä havaittavissa muun muassa hinnoittelun suhteen (kaikki olisi viimeisenä iltana ollut myytävänä ja halvalla. Onneksi en ollut autolla liikkeellä, toisaalta esimerkiksi kaikkea nähneelle baarin isolle Bushmills-peilille olisi varmaan joku paikka löytynyt kotoakin). Oikeanpuoleisessa "Terapiassa" ei tullut poiketuksi..
Hostelli Bushmills keskellä

Hostelli vaikutti varsin uudelta, jossa oli isot yleiset tilat, pienehkö yhteinen keittiö ja muut normaaliasiat kunnossa, pyörän sai jättää parin auton kokoiselle sisäpihalle yöksi parkkiin. Portti oli yön kiinni joten lepopuoli oli pyörän säilymisenkin kannalta kunnossa. Huone # 8 oli tarkoitettu neljälle, oletettavasti se oli siis perhehuone mutta sain sen omaan käyttööni kuorsausherkkyyteeni vedoten.

Ainoa pitkä miinus tuli vessan ja suihkun katossa tuuletuspuhaltimia ohjaavista infrapunailmaisimista, jotka vetelivät äänekkäitä releitään jatkuvasti turhaan (aamuyöllä oli pakko ruuvata tulpat korviin). 

Alkuun

Päivä 12, Ajelua Bushmillsin ympäristössä ja rannikolla (15.8.2007)

85 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Repeämiä pilvipeitteessä klo 6.30 ja aurinkoakin näkyi välillä, napakan tuulen ja auringonpaisteen lomassa tuli vain muutamia pikkukuuroja pilvenkulmalta. Niinpä oli hyvä syy lähteä kiertelemään lähirannikkoa Bushmills:n oman viskitislaamon nurkan (55 12.082 N, 6 31.254 W) kautta. Kun viskintuotantotilojen koko kasvaa riittävän suureksi, niin niiden lähiympäristöön leviävä viljan ja muiden tuotteiden "tuoksu" eli selvä hajuhaitta voi olla melkoisen vahva sopivissa tuuliolosuhteissa. Epäilemättä siihenkin nenä tottuu kuten kotosalla oma noihin moniin Imatran ja sen lähiseudun paperitehtaisiin.

Hostellista tien päälle vaimoineen poistuva englantilainen motoristi kertoi pyörineensä siellä ensimmäistä kertaa joskus 70-luvun puolella, jolloin esimerkiksi tunnetuimmissa turistikohteissa oli ollut hyvä liikkua lähes itsekseen. Nyt porukkaa oli kuin pipoa joten minulle riitti oikein hyvin pikaiset kolmioleipäkahvit tunnetun vaijerisillan (55 14.346 N, 6 20.872 W) (GE) viereisessä kahvilassa.

Kytlli, jossa kerrotaan läheisestä nähtävyydestä

Paikallinen maaseutu oli hyvin vihreätä, pieniä peltotilkkuja oli toistensa lomassa kauempaa katsoen kuin tilkkutäkissä. Väliin rakennetut tiet olivat usein aika hyvin eristetty ympäristöstään erilaisin aidoin ja pensasmaisin rakentein. Siellä oli hyvä ajella suojassa sivulta puhaltavalta merituulelta, tosin sadekelillä niistä ei paljoa apua ollut.

Olin koko ajan maaseudulla: yhdessä kylässä matkanteon katkaisi hetkeksi pari henkilöä, edestakaisin pillin tahtiin juokseva koira ja parikymmenpäinen lammaslauma siirtymässä täsmäohjatusti pellolta x päätien kautta pellolle y. Paljon treenatun näköistä touhua, jonka etenemistä oli mukava seurata vähän kauempaa.

Siistiä oli yleisesti ottaen tuollakin mutta ei aivan samaa tasoa kuin pohjoisempana Skotlannin puolella.

Alkuun

Värien käyttö oli mukavan vaihtelevaa kauppojen ja asuintalojen seinillä:

2007-Irlanti-Bushmills-omakotitalo.jpg

Bushmillsin keskustan poliisiaseman ympärillä oli korkea teräsverkkoaita ja joka sivun aukoitta ristiin peittävä kameravalvonta. Mastossakin oli kääntyvä kamera ja radioantenneja siihen malliin että sisäpuolella lienee ollut kaikenlaista radiotarviketta vähän enemmänkin. Varustuksesta johtuen en viitsinyt mennä lähemmäksi kuvaamaan. Muistoja menneiltä, ei niin rauhallisilta ajoilta, oletan.

Joku mainitsi aiemmin että tiet ovat Irlannissa huonoja mutta olen eri mieltä ainakin Bushmills-Wexford -välin suhteen, hyvin siellä pääsi minne halusi vaikka aivan joka paikassa ei moottoriteitä vielä ollutkaan valittavissa; koska kuitenkin ajoin kovin lyhyen otoksen sikäläisestä tiestöstä, niin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kannata tehdä. Asfaltti oli aika karkeata ja märällä kelillä pelloilta tielle kantautunut multa sekä muta ovat varmasti liukkaita sille, joka ei moista mahdollisuutta huomioi.

Ajokulttuurissakaan ei ollut valittamista, ainoan kerran koko reissun aikana minut meinattiin kilkata tieltä vasta Belgialaisella moottoritiellä, jossa muuan varsin kypsään ikään ehtinyt autoilijatar unohti vilkaista suoraan sivulleen ennen kuin alkoi kääntää rattiaan vasemmalle. Onneksi tuli hölvättyä äänitorven sähköliitännät CRC:lla ennen reissuunlähtöä.

Ajo jatkui epämääräisenä kiertelynä paikasta toiseen ja pian olikin aika lähteä takaisin tankkaamaan pyörä huomista ajoa varten sekä laittamaan ruokaa hostellin keittiöön. Sapuska valmistui omatoimisesti kello 15 eli tämä hostelli antoi liikkua sisällä myös päivällä (aika usein varsinkin pienemmistä väki hätyytetään päiväsiivouksen ajaksi ulos).

Erehdyin käymään kerran pikaisesti paikallisessa Fish & Chips-kuppilassa; olipa "mielenkiintoista" nähdä miten monenlaisia ruokatarvikkeita voi upottaa taikina-astian kautta kiehuvan kuumaan upporasvaan. Ruuassa (kanahampurilainen) maistui vain yksi asia (paistorasva), niinpä yksi haukkaus riitti ja loppuannos lensi suoraan roskiin. Vaikken ole itsekään mikään neuvolan grammavaa'alla mitattavan kokoinen henkilö niin tuo pöperö oli ehdottomasti liikaa. Paikallisesta marketista sen jälkeen ostettu valmis salaattiannos kastikkeineen teki paljon paremmin kauppansa, vaikka sen kanssa piti hetki miettiä mahdollisen jallan (katso vuosi 1985) tarttumistodennäköisyyttä - toisaalta, jos se olisi ollut iskeäkseen niin siihen olisi ollut erinomaisia mahdollisuuksia jo edellisellä viikolla.

Rahoista sen verran että kauppakäynnin jälkeen kädessäni oli kolme erilaista viiden punnan seteliä: Bank of Scotland, -England ja -Ireland, kaikki kelpasivat yhtä hyvin. Ehkä nuo eri automaateista saadut sileät vitoset olisi voinut jättää matkamuistoiksikin tai ainakin kuvata ne samassa nipussa. "Rajan" eteläpuolella valuutaksi vaihtui lyhyeksi hetkeksi taas Euro.

Ylempänä valokuvassa näkyneessä lähipubissa meni jonkin aikaa jalkapalloa ja tuskin nahoissaan kestäviä ottelun katsojia katsellessa (paikka, jossa vanhat ukot lauleskelivat keskenään tiskillä ties mitä kappaleita ties millä kielellä, vähääkään välittämättä varsin aikaisesta kellonajasta saati tarjoilijattaren useista suorista uhkauksista lopettaa tarjoilu siihen paikkaan, jonka viimeistään olisi luullut purevan). Siitä murteesta jäi varmaan 75-95 % "kopittamatta", harmi sinänsä. Muuan heistä kävi useampaan kertaan kättelemässä ja läimäyttelemässä olkapäähän yrittäen samalla tihrustaa t-paitani rinnassa olevaa logoa ja "R...-MP"-tekstiä. Käsivarsien tatuoinneista päätellen mies saattoi olla vanha merimies, joka tunnisti paidan logon oranssi-valkoisen väriyhdistelmän, vaikkei luultavasti enää nähnyt juuri tuoppiaan pidemmälle saati kuullut ympäripyöreistä vastauksistani yhtään mitään.

Pari tuttua saksalaista poliisisarjaa piti havaita illemmalla hostellin televisiosta (pitkästä aikaa, samoin sanomalehtien luku oli jäänyt pariin lehteen autolautoilla) ja sitten seurasi respan kanssa "puoliväkisin" hoidettu yösijan vaihto huoneeseen # 2, siellä pari päivää majoittuneen saksalaisen polkupyöräilijän kaveriksi.

Releiden pauke kuului yläkerrasta vaimeasti sinne saakka, jonka hänkin oli noteerannut jo ensimmäisenä iltanaan. Ehkäpä he viimeinkin laitattavat ne kuntoon, jottei seuraavien majoittujien enää tarvitse kommentoida selvää asiaa.

Alkuun

Päivä 13, Bushmills - Belfast - Dublin - Wexford (16.8.2007)

420 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Aamu valkeni sateisena, onneksi keli kuivui ennen Belfastia ja loppumatka oli sujuvaa matkantekoa, vain muutama sadekuuro putosi myöhemmin alas taivaalta.

Paljon oli tietöitä eri puolilla rannikkoa joten sikäläinen tiestö kohenee vauhdilla. Kolari oli tukkinut M2-moottoritien kaistamme joten sitä kiertäessä meni hetki jonoissa ajellessa kapeilla sivuteillä, tosin pyörällä siellä ei jonoissa tarvinnut pitkään vanhentua. Jos moottoritie oli kaksikaistainen molempiin suuntiin niin sen vieressä näkyi usein olevan sellaista paikallistietä, jolla kaksi kohtaavaa rekkaa tuskin ohitti toisiaan edes mateluvauhdilla (kapeus, puusto ja mutkat). Liian tiukkaa ajosuunnitelmaa ei siksi kannattane tehdä ainakaan pidemmällä matkalla.

Reitti: Bushmills - B17 - B62 - A26 - M2 - A26 - M22 - M2 - Belfast - M1 - Lisburn - A1 - Nevry - M1 - M50 ohitustie (Dublin) - M11 - N11 - Wexford.

Belfastissa on paikallisten mukaan jo vapautunut suuri määrä ja edelleen vapautumassa lisää asuntoja englantilaisten sotilaitten poistuessa maasta, ei sotilaiden vaan tavallisten ihmisten jäljiltä. Jäljelle jäävä sotilasosasto ei kuulema riitä siihen, että toinen paikallisista kiistojen osapuolesta tuntisi oloaan enää riittävän turvalliseksi entisillä asuinalueillaan. Kuinkahan kauan siellä vielä on kaksiosainen Irlanti tuollaisella kehityssuunnalla?

Belfastin läpiajo ja Dublinin kierto kehätietä myöten kuuluivat myös ohjelmaan, kun viimeksimainitun kehätielläkin oli noin kova ruuhka niin millaista se oliskaan ollut itse kaupungissa. Kollega kertoi aiemmin että paikalliset taksikuskit ajoivat sielläpäin "riittävän" kovaa jota en viitsinyt lähteä tarkastamaan, pidän itse reissussa enemmän moottoriteistä ja vastaavista jos pitää kiirettä alkaa pitämään. Ja nautiskellessa mieluummin kunnollisia mutkateitä, kiitos, ilman ylimääräisiä laukkuja. Mutta kaikkea ei aina voi saada.

Yhdellä pätkällä kerättiin vajaa euro moottoritiemaksuakin mutta enpä maksanut sitäkään koska kaikki eurokolikot olivat perälaukussa eikä puomikopissa ollut tyttö halunnut käyttää luottokorttiani vaan avasi mieluummin puomin ja viittasi jatkamaan matkaa. Monessa muussa paikassa ei moottoripyöräilijöiltä kerätty minkäänlaisia tienkäyttömaksuja, epäilemättä osittain juuri siitä syystä että maksutapahtumaan menee (ajovarusteiden kanssa pelehtimisineen) autoilijoihin verrattuna sen verran enemmän aikaa, että se aiheuttaa helposti jonomuodostusta kiireisissä maksupisteissä.

Wexfordin hostelli (52 20.260 N, 6 27.798 W) (GE) löytyi paikallisen Parkki-Paavon suosiollisella avustuksella helposti kello 14.30. Kaveri noteerasi kunnolla vasta sitten kun oli havainnut puhuvansa turistin kanssa, ilmeisesti häntä olisi pitänyt puhutella heti alkuun jollain tietyllä ammattinimikkeellä? Näytti tuo "Thank You, Sir" kuitenkin kelpaavan keskustelun lopuksi.

Hostelliyö maksoi alle 25 €. Paikka oli kaikin puolin asiallinen joskohta varsin omanlaisensa positiivisessa mielessä, emäntä oli tullut Saksasta pari kuukautta aiemmin hoitamaan hostellia ikään kuin omaan lukuunsa. Pahin kiireaika oli kuulema ohi josta syystä sain oman kattohuoneen (jälleen ilmeinen perhehuone) neljännestä, eli ullakkokerroksesta.

Pyörän parkkeeraus oli homman "pahin" rasti puuttuvan parkkipaikan ja autotallin vuoksi, mutta siitäkin selvittiin ilman koko kapeakäytäväisen talon läpiajoa sisäpihalle, vaikka emäntä moista puolileikillään ehdotti (se olisi tuskin onnistunut kuin Arto Nyqvistiltä takarenkaalla ajaen talon alakerran käytävän jyrkkien mutkien vuoksi). Onneksi kadun toisella puolella hostellia vastapäätä olevan firman henkilö oli sen verran joviaali, että antoi (hostellin pitäjän lapulle raapustamasta pyynnöstä) pyöräni yöpyä liikkeensä edessä ilman seinäkyltissään uhatun, 70 € arvoisen pysäköintivirhelukon kiinnittämistä renkaaseen. Oma kymmenmillinen lukitusketju lukkoineen oli näkyvästi etupyörän ympärillä etujarrulevyyn ja ketjuun kiinnitettyjä muita Abloy-lukkoja unohtamatta.

Alkuun

Päivä 14, Wexford - Rosslare - Fishguard - Stonehenge - Cheshunt (17.8.2007)

522 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Aamu oli pilvinen mutta kuiva, ei edes tuullut pahemmin. Aamupala valmistui jälleen omatoimisesti keittiössä heti kuuden jälkeen ja sitten olikin aika siirtyä nopeasti ulos kiinnittämään tavarat paikoilleen sivulaukkuihin. Vielä avaimen palautus vastaanottoon ja pyörä työntäen alamäkeen kauempana tapahtuvaa lämmityskäyttöä varten.

2007-Laivaliput-Stena-Rosslare.jpg

Matka jatkui nopealla lautalla Rosslaresta (52 15.351 N, 6 20.144 W) (GE) Fishguardiin (52 00.565 N, 4 59.182 W) (GE) kello 08.00 ja maksoi 73 € Stena Lynx III -katamaraanissa (sinänsä mielenkiintoinen hintaero; Irlantiin mennessä oli alla hidas mutta kalliimpi laiva ja paluumatkalla nopea mutta halvempi katamaraani). 

Katamaraanissa oli toimiva pyörän kiinnitystapa jolla estettiin sivuseisontatuen pultin liikakuormitus sekä mahdollinen pyörän keikahtaminen oikealle kyljelleen satulan yli menevän toisen hihnan mahdollisesti päästyä liikkumaan. Yksi liina meni normaalisti suoraan satulan yli ja toinen vasemmalle puolelle sivuseisontatuen alapäähän estämään sen kiinnityspultin katkeaminen tai kiinnityslappujen repeäminen (kuvassa näkyvä räikkä kiristää sen):

Pyörän sidonta kahdella sidontaliinalla

Merellä oli sen verran aaltoja että nukutti hyvin sen vajaan parituntisen, mitä siihen ylitykseen taisi kulua. Kun valitsi istumapaikkansa katamaraanin takaosan salista sopivasti ison ilmastointiventtiilin alta, niin horisontin näkymättömyyteen ja laivan keinumiseen yhdistetty hengistysilman tunkkaisuus eli hetken päästä iskevä huono olo ei päässyt vaivaamaan. Alus oli aika täynnä, ilmeisesti useampi luokallinen koululaisia vaihtoi saarelta toiselle.

Reitti Englannissa: Fishguard - A40 - A48 - M4 - (Cardiff) - M4 - M48 - Beachley - Aust - M4 - A46 - Bath - A363 - Thowbridge - A350 - A36 - A360 - Stonehenge - A303 - Andover - M3 - M25 pohjoiseen - A10 pohjoiseen - Cheshunt.

Alkuun

Fishguard - Stonehenge väli oli normaalia, loppupuolella moottoritievoittoista "sujuvaa paikasta toiseen siirtymistä" muuten, mutta loppupäässä pääsi onneksi siirtymään moottoritieltä takaisin kolmi- ja nelinumeroisille pikkuteille, ennen päivän pääkohteen avautumista silmien eteen. Moottoritiellä oli vain pari isoa siltaa (esimerkiksi 51 36.523 N, 2 38.224 W) mielenkiintoa kohottamassa, muutoin siellä ei ollut paljoakaan katsottavaa saati kehuttavaa. Mitä nyt pari isoa ja kalliin näköistä neljä- tai kuusipyöräistä matkailuautoa hinasi hyvin lähellä perässään vetokoukkuun kiinnitettyä pikkuautoa eli "kauppakassia" jonkun putkirakenteisen kolmiosysteemin avulla. Ajonopeudet moottoritien oikeanpuoleisella kaistalla näyttivät gps:n mukaan olevan usein jossain 140 - 150 km/h yläpuolella.

VAROITUS: Tulipa mieleen erään hyvin tutun motoristin kokemukset sikäläisellä moottoritiellä olevan, yhtenäisellä valkoisella viivalla erotetun viranomaiskaistan käytöstä muuhun kuin esimerkiksi jonkun vian takia pysähtymiseen. Mikäli paikallinen motoristi käyttää sitä normaaliin ajoon niin hänen moottoripyöränsä takavarikoidaan poliisien toimesta välittömästi, mikäli turisti tekee tietämättömyyttään saman virheen yhden kerran niin siitä voi selvitä vakavalla varoituksella. Seuraavalla kerralla pyörä lähtee alta. Samanlaista "nuivaa suhtautumista" tulee vastaan yleisemminkin, ei siis kannata kokeilla ainakaan jonojen suurimittaisempaa ohitusta niiden kautta muillakaan vastaan tulevilla moottoriteillä..

Tämä kuva on otettu A350:n varrelta Westburyn läheltä:

2007-Englanti-maisemointia.jpg

Tuo hevosen kuva on muuten ollut paikoillaan jo melkoisen pitkään (GE)..

Kuuluisan Stonehengen kivikehän (GE) vieressä olevan verkkoaidan ulkopuolella kului hetkinen. Kivikehä on halkaisijaltaan varsin pieni mutta itse kivet sen verran suuria, että niitä on aseteltu jonkin aikaa paikoilleen ennen kuin homma on saatu valmiiksi. Se ei ollut ollenkaan huono käyntikohde varsinkin kun paikalla oli ihmisiä rakennelman mittakaavaa havainnollistamassa (kuten alla olevassa kuvassa näkyy). Kevätpäiväntasauksen aikana sinne ilmeisesti pääsee sisälle saakka seuraamaan mistä välistä aurinko nousee, nyt kivikehän ympärillä oli naru jota ei saanut ylittää.

Alkuun

Alla näkyvä kuva on otettu länsipuolella olleen korkeamman kohdan päälle vieneeltä ajotieltä, maisema ei siis ole aivan tasaista. Seuraavassa kuvassa kohde näkyy vähän lähempää, noin 100 astetta tästä kuvakulmasta vasempaan:

Stonehenge

Ympärillä laiduntavat lammaslaumat pitivät osaltaan huolta siitä, että maisema pysyi sopivan avoimena.

Matka jatkui Irman nettivarauspalvelun avulla Lontoon yläpuolelle A10- ja M25-risteyksen pohjoispuolelle, vaihtoehtoisena reittinä olisi ollut Southampton ja rannikoreitti Calaisiin sekä seuraavana päivänä edelleen Luxemburgiin päin. Kello 17:00 aikoihin Lontoon isolla kehätiellä M25:lla oli melkoiset jonot, jotka seisoivat parhaimmillaan viiden kaistan leveydeltä. Onnekseni älysin siirtyä ajamaan paikallisten mallin mukaan äärimmäisenä oikealla olevan ja sitä edellisen jonon väliin jäävään, reilun metrin levyiseen "peili-"käytävään, joka veti yllättävän hyvin kiitos asiallisten autoilijoiden. Mutta varovainen piti olla kahden sivulaukun kanssa ja antaa takaa saavuttaneille motoristeille tai jonossa edellisiä harvemmin paikkaa vaihtaville autoilijoillekin hövelisti tilaa, heidän parempi paikalliskokemuksensa vaikutti jonon ajotyyliin ja -nopeuksiin sielläkin.

Hostel YHA Lee Valley **** (GE) sijaitsi Cheshuntissa Windmill Lane:n päässä, junaradan takana, hinta 46 £ / 2 yötä (51 42.240 N, 0 01.346 W).

Neljän hengen dorm # 105, hyvä mutta turhan kuuma jonkun ihmeellisen uuden maalämpösysteemin vuoksi, jonka sisätermostaattia ei saanut säädettyä yhtään alemmaksi (24,5 astetta (C) sisällä ja ohjeen mukaisesti ikkunat avataan sisälämmön alentamiseksi halutulle tasolle, jotta lämpötila-asetuksen muutos ei vaikuta alueen muiden rakennusten vastaaviin säätöihin). Energia on vissiin ilmaista, niinpä kämppiä kannattaa lämmittää turhaan ja ohjata liika lämpö suoraan ulos? 

Pyykit piti pistää koneeseen toisen kerran reissun aikana (tarvittiin punnan kolikko sekä punnan arvoinen rahake kuivausrumpua varten respasta) ja sitten syömään. Paitsi että ruoka olikin jo loppunut hostellin ravintolasta eli vastaanoton jääkaapista piti hankkia korvikeostoksena 2 x Old Peculier -olutta (hinta yhteensä 5 £) iltaruuaksi + sivulaukusta kiinteämpää sapuskaa (norjalaista näkkäriä, tanskalaista suolamakkaraa, hedelmiä ja muuta vastaavaa) kyytipojaksi.

Respan seinällä oli lappu jossa pyydettiin vierailta etteivät he toisi omia alkoholijuomia mukanaan, koska hostellin anniskeluoikeus oli sellainen että se salli vain respan myymät juomat. Epäilemättä, tarjolla olleiden tuotteiden hyvät jälleenmyyntihinnat olivat vain sattumaa.. Useimmissa hostelleissa oli sallittua nauttia ruuan kanssa viiniä ja muutama olut muulloinkin, mutta terävämpien kanssa linja oli tiukempi, olihan siellä kaikenikäisiä henkilöitä paikalla.

Yöllä pimeässä kämpässä liikkuessaan on parempi pitää ilmansuunnat visusti mielessään, jotta ei huomaa yllättäen olevansa vessan oven sijasta huoneen ulko-oven väärällä puolella. Jos jollekin onnettomalle niin kuitenkin sattuisi käymään, voisi 24-h respasta tai turvamiehiltä löytyä apu siihenkin pulmaan..

Iltakuva viimeiseltä mökiltä rautaritilöin vahvistetun hiekkatien päästä kauimmaisena olevan respan suuntaan, kuvassa ei näy mökit täyttäneitä englantilaisia nuoria:

2007-Englanti-Lee-Valley-yöllä.jpg

Alkuun

Päivä 15, Cheshunt - Duxford - Cheshunt (18.8.2007)

115 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Aamu oli pilvinen, sontikan jäätyä kämpillä olleeseen sisälaukkuun alkoi sade onneksi rummuttaa maisemaa vasta illalla hostellille jo palattuani.

Edellisillan avainepisodi saattaisi irroittaa muutamia hauskoja kommentteja viereisen kämpän asukkailta, jos sellainen olisi päässyt tapahtumaan..

Englantilaisella maaseudulla oli mukava ajella kun se kuitenkin on hieman erilaista pinnanmuodoiltaan ja ulkonäöltään verrattuna Irlannin tai Skotlannin vastaaviin alueisiin. Tuolla reitillä (Cheshunt <=> Duxford, 111 km) silmään pistivät erityisesti viljapellot, jotka suurimmillaan levisivät melkein horisontin päästä päähän eri puolilla katseen suunnassa.

Päivä kului helposti kello 10:00 - 18:00 välisen ajan Duxfordin ilmailumuseossa (GE) ja sen lukuisissa hangaareissa (52 05.791 N, 0 08.021 E). Sisäänpääsy maksoi 27 €, joka sisälsi painetun opaskirjasen.

Jonkun verran oli tehty muutoksia sitten vuoden 1992 kun siellä viimeksi kävin, muun muassa jenkit ovat rakentaneet hienon näyttelyrakennuksen lähelle maapuolen kalustohallia ja lisää vanhoja lentokoneita oli saatu entisöityä. "Tuoreen" näköistä maapuolen kalustoa (kenties jostain Persianlahden maisemista paluukuormassa kuskattua) näkyi olevan hallin ulkopuolella entisöintiään odottamassa.

Saman hallin toisessa päässä oli aidattu alue missä muun muassa kentän tukiporukka (Duxfordin Ystävät, tms) pääsi erilaisten panssariajoneuvojen kyytiin, lentokonepuolella heille avautui pääsy useisiin sellaisiin lentokoneisiin joihin tavallisella vierailijalla ei ollut pääsyä, eikä alueen pääovellakaan tarvinnut turhaan jonotella muiden seassa. Hyvä systeemi, jos sattuisi asumaan lähimaisemissa..

Tässä on vasemmanpuoleisen eli ensimmäisen hallin sisältöä, mustalla väritetyt koneet roikkuivat hallin katosta:

2007-Englanti-Duxford-Ensimmainen-halli.gif

Esitteillä oli kaikenlaista muutakin, kuten sylilasten sota-ajan arkea.

Alkuun

Tällä kertaa piti poiketa myös uuden hallin lähellä olevassa piharakennuksessa, jonne meni nippu koaksiaalikaapeleita läheisen radiomaston nokassa pyörineeltä yläbandien [noin 11 - 30 MHz] logperiodiselta [eräs varsin laajakaistainen antennityyppi] suunta-antennilta ja muutamilta alabandien dipoleilta [yleensä halpa ja yksinkertainen alempien taajuusalueiden lanka-antenni].

Rakennuksessa oli näytteillä useita erilaisia vanhoja radiolaitteita sekä takaosassa radioamatööriasema GB2IVM (GE). Paikalla malli-qsoja [yhteyksiä] pitämässä ja vierailijoiden kysymyksiin vastaamassa ollut Max, G4WEZ kirjoitti QSL-kortin [kuittaus yhteydestä] käynnin muistoksi (kortti edestä ja takaa). Siellä näkyi käyneen monia muitakin hameja [radioamatööri] sivutolkulla meitä kahta samaan aikaan sinne sattunutta ulkopuolista aiemmin, pöydän kulmalla olleessa lokikirjassa oli  kuittauksia [nimi, kutsu, ..]. Samalla saimme rautaisannoksen tietoa niille ikävuosille kun esimerkiksi mastoon kiipeäminen ei enää onnistu tai erilaisten häiriöiden keskeltä alkaa viimein olla vaikeata kopittaa haluttuja hyötysignaaleja; internetissäkin voi nykyään workkia [pitää yhteyksiä] ikään kuin aidolla radiolla, tosin huomattavasti paremmalla audion laadulla. Ehkä ei kuitenkaan ihan vielä..

Duxfordissa on varmasti käytetty todella huomattava rahasumma ja valtava työpanos eri näyttelyjen valmisteluun sekä erilaisten laitteiden entisöintiin; jos moinen historia kiinnostaa niin tuotakaan aluetta ei kannata ohittaa pelkällä olankohautuksella (esimerkiksi 8. - 9.9.2007 oli seuraava viikonloppu, jolloin Duxfordin taivaalla lensi Red Arrow:n lisäksi monenlaista vanhaa lentokalustoa, säävarauksella tottakai). Nyt siitä sai vain kalpean aavistuksen kun yksi Spitfirelta näyttänyt WW II -ajan hävittäjä rullaili hetken nurmikentällä, nousi lyhyen lähtökiidon jälkeen taivaalle ja hävisi moottori pauhaten horisonttiin (joku vuosi sitten Lappeenrannan ilmailunäytöksessä yhden potkurikoneen (P51, tms) tekemä ylilento kentän pintaa hipoen, eli lähellä "täysillä" karjuvan yli 2000-heppaisen mäntämoottorin ääni nosti kylmien väreiden myötä käsivarsien karvat pystyyn). Myös poikkeaminen kuuntelemassa kentän johtokeskuksen toimintaa (GE) alueen jouduttua hyökkäyksen uhan alle oli myös havainnollinen yksityiskohta ei niin kaukaisesta menneisyydestä (todellista tapahtumahetken nauhoitettua äänimaailmaa autenttisessa ympäristössä).

Kämpälle oli saapunut kolmanneksi englantilainen vanhempi proffa opetusaineenaan luontoasiat ja vapaa-ajallaan TaiJi sekä karate. Erittäin hyvää puhekieltä ja täsmällisiä lauseita oli mukava kuunnella pitkästä aikaa. Eipä aikaakaan kun mies hävisi reiluksi tunniksi treenaamaan. Polkupyöräilevä mieskin oli saapunut aamuun mennessä takaisin punkkaansa.

Sielläkin käytettiin yhden lakanan pussisysteemiä, jossa pussimaiseksi ommeltu lakana muodostaa tyynynpäällisen lisäksi alus- ja päällyslakanan. Yllättävän monessa paikassa oli silti tarjolla normaali, mutta enemmän pestävää "massaa" muodostava lakanavarustus, hyvä niin. Jossain paikoissa lakanat saa ja palautetaan vastaanotosta, jossain ne ovat valmiina sängyssä eikä niitä pidä sieltä itse poistaa lähtiessään vaan jättää se siivoojan hommiksi.  Tälläkään reissulla ei ollut missään minkäänlaisia havaintoja patjojen tai muiden petivaatteiden epähygieenisyydestä, esimerkiksi nuo hankalat ötököt eli "bed bugs" loistivat poissaolollaan. Makuupussien käyttö on noissa yleensä ollut kiellettyä, epäilemättä muun muassa noiden ötököiden leviämisen estämiseksi.

Alkuun

Päivä 16, Cheshunt - Dover - Calais (19.8.2007)

180 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Oli aivan liian kuuma nukkua kunnolla joten olisi kenties ollut viisaampaa ajaa jo eilen lähemmäksi Doveria. Lämmöstä johtuen heräsin jo ennen aamukuutta; ei muuta kuin pikaiset aamutoimet, vähin äänin tavarat kasaan, ajovarusteet päälle, kaikesta varomisesta huolimatta heränneiden huonekavereiden kättely sekä hyvän syksyn toivotukset. Polkupyörämies meni hieman mietteliääksi kuultuaan mahdollisista tulevan vuorokauden ajokilometreistä (aamulla Tukholmassa).. Keli oli tihkusateinen joten en vaivannut heitä RP:n lähtötodistajuudella (katso alempaa).

Tien päälle pääsin puolisen tuntia heräämisen jälkeen jättämällä hintaan kuuluneen aamiaisen väliin. Aamiainen katettiin tarjolle 07.30 mutta olin silloin jo menossa vajaan sadan kilometrin päässä rannikon suuntaan. Turvamiehen paikalla ollessa avainten palautus ja kulku ulko-ovesta sekä alueen portista onnistuivat ongelmitta. Liittymä J25 tien A10 ja M25-moottoritien risteyksessä oli remontissa, jonka vuoksi ajo alkoi pitkähköllä tulosuunnan kierroksella J24:n (A1(M)/M25) kautta.

Reitti Englannissa: Cheshunt - A10 - M25 - M20 - (Brands Hatch -moottoriradan ohitus) - A20 - Folkenstone - Dover.

Aurinkoa, sivutuulta, vesisadetta ja loppuvaiheessa sumuakin oli tarjolla riittävästi, esimerkiksi Doverin kallioita ei näkynyt paksun sumun seasta juuri lainkaan. Suurin osa autoilijoista sentään käytti ajovalojaan mutta sekaan sopi niitäkin, joille ajovaloista ei ollut mitään käytännön hyötyä. Sellaisten lähestyjien seuraaminen märän visiirin läpi sumun keskellä kostuneista peileistä oli varsin mielenkiintoista hommaa.

Dover - Calais, hinta 60 puntaa, liput ostettu lipputoimistosta (GE) vaikka ne olisi voinut hankkia lähempänä laivaa olevista kopeistakin (GE).  Laivan lähtöaika oli klo 09.30. Tiukalle meni, liikaa aikaa ei ollut edes sen vertaa että olisi ehtinyt ostaa paikallisesta AA:n toimistosta Michelinin uusimman keskieuroopan kartan (51 07.508 N, 1 19.915 E), joille olisi ollut käyttöä muutaman tunnin päästä lähintä bensa-asemaa hakiessa.

Pyöräporukka ohjattiin muutamaksi minuutiksi ennen laivaan nousua laiturille omalle kaistalleen, muistaakseni # 187 (GE). Melkoisen iso kokonaisuus tuo Doverin satama-alue on, mutta sen sisällä liikkuminen sujui kunnollisten ajoratamaalausten ja muiden kaistamerkintöjen avulla hyvin näppärästi. Edellisestä läpiajokerrasta olikin kulunut aikaa jo viisitoista vuotta.

Alkuun

Laiva oli kaikin puolin normaali. Jos maksoit euroilla niin mahdollinen vaihtoraha tuli puntina. Euro-kolikoillakin pystyi maksamaan, mutta vaihtokurssi olikin sitten ties mitä. Punta - Euro -muunnos ei onnistunut tavallisissa myyntipisteissä mutta laivan Infossa se olisi varmaan onnistunutkin.

Junavaihtoehto esimerkiksi Folkestonesta meren ali Calaisiin ei ollut ainakaan tälle keikalle sopiva matkustustapa muun muassa hintansa ja aikataulunsa vuoksi. Joku reissussa vastaan tulleista henkilöistä oli kokeillut sitäkin eikä pitänyt vaihtoehtoa mitenkään poikkeuksellisena muuten kuin vaivattomuudensa vuoksi - nousu Lontoosta junaan, välillä hetki rajoitettua näköalaa ja eipä aikaakaan kun alla on manner-eurooppa.

Reitti mantereella: Calais - E15 - A16 - Dunkerque - E40 - E17 - E313 - E34 - A67 - Eindhoven - 40 - Duissburg -  Essen - Dortmund - 43 - 1 - Bremen - 1 - Hampuri - 1 - 207 - Puttgarden - Rödby - E47 - E20 - Kastrup - Iso-Beltin silta - Malmö - E6 - Helsingbor - E4 - Tukholma.

Matka jatkui Calaisista (50 57.953 N, 1 51.277 E) (GE) eteenpäin enää pelkkänä siirtoajona ilman mitään muuta päämäärää kuin olla seuraavana aamuna Tukholmassa laivasatamassa siten, että hyvällä tuurilla olisi mahdollista ehtiä ja saada vaihdetuksi liput Suomeen aiemmin lähtevään laivaan. "Ellei onnistu niin sitten ajo jatkuu yhtä soittoa Grisslehamnin ja lautan kautta Ahvenanmaalle, jossa pidempi lepotauko".

Oppi 3: Tankattuani Belgiassa aivan normaalisti alkoi tiskin takana aseman sisäpuolella oleva nainen huutelemaan jotain heti aseman ovesta astuttuani. Koska korvissani oli korvatulpat ei hänen sanoistaan saanut riittävästi selvää, ennen kuin muutaman metrin päässä maksujonossa - hän halusi minun riisuvan kypäräni heti ennen mitään muita toimenpiteitä. Kysyin tietysti ensimmäiseksi että mistäs nyt on kyse, "pyynnön" takana oli kuulema "yleinen turvallisuus". Otettuani kypärämyssynkin pois ja todettuani ettei tällaista olekaan ihan heti vaadittu missään (pankkeja lukuunottamatta), alkoi nainen selittämään että Belgian eteläosissa ei pidä mennä huoltoasemallekaan moottoripyöräilijän kypärä päässä (riippumatta siitä että olit juuri tankannut ja että kädessäsi on avoin lompakko)..

Iron Butt eli RP eli RautaPerse: Calaisissa oli mahdollista tehdä päätös "Rautaperse" -ajon aloittamisesta (SS1000 eli yli tuhat mailia ajoa 24-tunnissa). Lisää tietoa aiheesta löytyy osoitteesta http://www.ibafinland.fi/index.php. Ajo sinänsä on pala kakkua hyvällä kelillä jos valmistelut on tehty hyvin (kartat, reitit, varareitit, rytmitys,..) ja lepoa on riittävästi alla. Vaikein ajoajankohta ajolle lienee syksyllä sateessa ja pilkkopimeän hetken jatkuessa huomattavasti alkukesää kauemmin (siltä se ainakin tuntui Ruotsissa E4:lla joskus aamuyön kuluessa).

Kommentti 6.9.2007
: Ajo näkyy menneen hyväksytysti läpi joten liitteessä on siihen liittyvä, hyvin lyhyt ajokertomus
reitteineen. Työkaverilta vastaava testiajo hylättiin sen vuoksi, että he, kaksi motoristia vaimoineen, erehtyivät syystä tai toisesta käyttämään samaa luottokorttia molempien pyörien tankkauksiin eli kyseessä ei ilmeisesti ollut "pyöräkuntakohtainen yksilösuoritus" tms. Kuten Irma totesi "Jos hän olisi ollut mukana omalla pyörällään, niin hyvin suurella todennäköisyydellä meille olisi käynyt täsmälleen samalla tavalla". Kenties.

Saddle Sore 1000 mailia

Alkuun

Päivä 17, Malmö - Helsinborg - Tukholma - Turku (20.8.2007)

1750 km. 

Reitti AutoRoute-muodossa.

RP: Matkaa pitäisi olla riittävästi Dunkerque-Tukholma vaikka miten vääntelisi Route66-ohjelmalla lyhintä mahdollista reittiä. Ajon aloitustodistajat (2 kpl) löytyivät Calaisista (englantilainen motoristipariskunta) ja lopetustodistajat (2 kpl) laivan Infosta (laivan henkilökuntaa). Molempiin suuntiin meni kiitosviesti (sms) ajosuorituksen hyväksynnän jälkeen.

Kello 07.30 viimeinen tankkaus Shellin huoltamolla Ropstenissa, josta siirtyminen rivakasti SeaWindin Check In:iin (GE). Vuorossa ollut henkilö totesi suomeksi ettei Seawind kulje tänään mutta hyvällä onnella viereiseen Silja-Europaan ehtii. Tilaa siellä kyllä olisi mutta ylimääräistä aikaa ei ole yhtään hukattavaksi. Ajoin viivytyksettä takaisin kadulle ja eteenpäin muutaman sadan metrin verran. Onneksi Silja Linen Check In:ssa (GE) oli vuorossa erittäin näppärä tyttö, joka pisti hommaan vauhtia: viidessä minuutissa koko lipunvaihtoruljanssi soittoineen, lastaajien radiokyselyihin vastauksineen sekä tarvittuine välirahoineen oli hoidettu ja pääsin ajamaan sisälle laivaan (GE). Se lähti samantien liikkeelle eli kyse oli tosiaan minuuteista. Erinomaista palvelua!

Seawindin yhden hengen hytin hintaan piti lisätä 455 kruunua, jolla sai hytin Silja Europan kymmenenneltä kannelta (# 10800). Ajoreitin varrelta edellisenä päivänä ostettu pieni "jekku"-paukku kitusiin, suihkuun ja hampaatkin puhtaiksi, pari tuntia unta, hetkeksi tolpilleen, lusikoimaan ravakka annos kotimaista perinneruokaa rinnan alle jossain laivan ravintolassa (12 €, ensimmäinen isompi ateria sitten Irlannin laivan) ja sen päälle lisää unta. Noin tuntia ennen Turkuun saapumista kävi hyttiemäntä valmistelemassa sängyn siihen kuntoon että rullatun petivaatekasan kulmalla loikoillen saattoi vielä hetken nauttia ikkunasta sisään paistavan auringon lämmöstä.

Turusta matka jatkui Hämeenlinnan ja Riihimäen suuntaan Lohjalle (tankkaus), kunnes Lahden yläpuolella Matka-Keitaassa piti toisen kerran tankata pyörää ja itseäänkin.

Alkuun

Päivä 18, - Imatra (21.8.2007)

400 km.

Reitti AutoRoute-muodossa.

Kotona 02.30. Matkalla oli parhaimmillaan enää + 10 astetta lämmintä, joten henkilökohtainen hammaskalusto pyrki jo hieman kolisemaan kotiovella.

Alkuun

Loppusanat

Kaksi läpimärkää ja kaksi lähes helteistä ajopäivää, loput siltä ja väliltä - ei ollenkaan paha rasti. Oletusarvoisesti Britteinsaarilla olisi pitänyt sataa huomattavasti enemmän mikäli oli luottaminen muutamaa viikkoa aikaisemmin nähtyihin uutisfilmeihin ja siellä aiemmin kesällä käyneiden kertomuksiin.

Monta sellaista paikkaa tuli ajettua läpi jonne ei perheen kanssa olisi tullut lähdettyä aikataulu-, mielenkiinto-, kustannus- tai muista syistä.

Yksin ajaminen oli pitkästä aikaa alussa hieman "orpoa" mutta parin päivän kuluessa tilanne normalisoitui. Kun on liikkeellä aivan keskenänsä niin Ex Tempore -tyyppinen vaeltelu on erittäin mukavaa, vaikka voikin välillä kostautua erilaisina (pikku)hankaluuksina kuten esimerkiksi majoitusten löytymisen muodossa.

Ajettujen kilometrin määrä noin 7100 km oli aivan sopiva yksin ajettavaksi mutta liikaa perheelle (ellei sitten kyseessä olisi samanlainen tilanne kuin Calaisin lautalla, jossa nelihenkinen englantilaisperhe oli liikkeellä kukin omalla moottoripyörällään).

Huonommalla kelillä tuon pisimmän rp-ajopäivän loppupätkän ajaminen olisi vaatinut paljon enemmän ajoaikaa, nyt siihen riitti kaikkine pakollisine ja ylimääräisine taukoineenkin noin 17,5 tuntia (Dunkerquesta Tukholmaan). Loppumatkan RP-ajo onnistuisi periaatteessa perheenkin kanssa, mutta olisiko siinä mitään järkeä vaikkapa lasten kannalta onkin kokonaan toinen juttu.

Automaattinen ketjunrasvausjärjestelmä (CLS-200u v2 + Scottoiler Dual Head Injector) jättivät reissun kuluessa tällaiset jäljet pyörän takaosaan eri pinnoille. Ei ollenkaan pahan näköistä saati vaikeasti puhdistettavaa jälkeä verrattuna aiemmin käyttämiini spray-ketjuöljyihin ja -vahoihin:

2007-7100-km-ajettu-CLS-ja-Scottoiler-Dual-Head-ketjunrasvaaja.jpg

Kuten öljynlevitysputken ja takarattaan hankauskohdan kiillosta näkyy, on uloin öljynlevitysputki pudonnut pois vasta viimeisten kilometrien aikana. Siitä ei kuitenkaan ole haittaa sillä sisempi putki jatkaa edelleen öljyn levittämistä takarattaan pinnan kautta ketjun sisemmälle puolelle ja ulomman putken runko pudottelee öljytippoja suoraan ketjun suuntaan(kin). Putki ei saisi hangata rattaaseen jolloin se pysyy hyvin paikoillaan.

Kielikylpynä tällainen reissu on erinomainen, matkan varrella ei kännykkää lukuunottamatta kuulunut ainoatakaan suomenkielistä sanaa muilta liikkujilta niin kauan kun pysytteli yli sadan kilometrin etäisyydellä Tukholman länsipuolella. Sanakirja (Englanti-Suomi-Englanti) oli mukana mutta onneksi sitä ei tarvinnut kertaakaan avata, vaikka sanomalehteä lukiessaan pari kertaa lähellä olikin.

Huhtikuun lopulla leikattu olkapää kesti reissun kuormitukset ilman mitään sen kummempia sivuvaikutuksia tai ongelmia. Lappeenrannassa E-KS:n päiväkirurgiassa erikoislääkäri V-M Pitkon tekemän tähystysleikkauksen jälki oli todella ensiluokkaista ja paraneminen Honkaharjun sairaalan fysioterapeutin monipuolisen jumppaohjeistuksen jälkeen riittävän pitkällä reissuun lähtiessä. Eipä huonokuntoisella olkapäällä olisi uskaltanut enää liikkeelle lähteäkään, tosin pyörän kaaduttua olisin edelleen ollut pulassa yksikseni vaikka sivulaukkujen ansiosta pyörä ei täysin kyljelleen välttämättä olisi päässytkään. Ensi kesänä nosto ei ole enää ongelma sopivan tiiviin punttisalikauden jälkeen.

Ihmiset olivat mukavia joka puolella joskin syystä tai toisesta juuri Skotlannissa tunsi olevansa parhaiten kotonaan. Ehkä sikäläisten määrä noin 5,1 miljoonaa ja myönteinen elämänasenne vaikuttavat, vaikeata sanoa.

Yhteyttä kotiin oli hyvä pitää yllä päivittäisillä tekstiviesteillä, muutamilla soitoilla ja ajoittain vähän sähköpostillakin, postikortteja unohtamatta.

Reissun jälkeen kaikki arvot olivat Omron M7-verenpainemittarin mukaan suorastaan erinomaisen hyvin kohdillaan. Oletan että pyörän moottorillekin tuo oli varsin avartava kokemus eli koneessa olevan karstan määrän luulisi olevan aika minimissään tällä hetkellä ;-)

Kommentit 13. ja 14.9.07: Suurin osa luottokortti- ja muista laskuista on valitettavasti jo saapunut mutta jotain pienempää saa vielä odottaa. Loppusumma jäänee jonnekin 120 - 150 euron päiväkohtaisiin kustannuksiin, oletan.

Mahdollisia kommentteja voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen oh5xb ät luukku piste com.

Parhaat maisemat löytyivät Norjasta B7-tien varrelta, Skotlannista Orkneylta ja pohjoisen kautta kiertävän turistitien sekä Isle of Skyen maisemista, Irlannista Bushmillsin ympäristöstä sekä maaseudulta läheltä Stonehengea. Norjasta jäi sen verran hyvä kuva että sinnekin täytyy mennä toistamiseen.

Imatralla 30.8.2007, Kari


Alkuun     Matkat-sivu    2007-sivu