Document made with Nvu                                                                                                                                              9/25

Ensimmäinen sivu        Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2006 (Alpit ja Korsika)

Päivä 8. Brianconista Nizzaan

12.6.2006.

Briancon - Guillestre - Jausiers - Nizza, 280 km.

Laura:
Maisemat hienoja, näin kaksitoista murmelia. Nizzassa oli paljon ruuhkia ja lämmin. Palmut ja erilaiset kukat olivat hienoja.
Irma:
Nautittavaa ajamista niin kauan kun lämpötila pysyi alle kahdenkymmenenkahden asteen.
Kari:
Aamupalan jälkeen oli suunnaksi päätetty ottaa Nizza eli matka jatkui niin suoraan etelään (N94, D902, D900) kuin se niissä maisemissa yleensäkään oli mahdollista. Maaperän rakenne oli muuttunut aika paljon paria päivää aiemmasta eli kallioperä näytti muuttuvan koko ajan pehmeämmäksi.

Tytöt bongailivat kilvan murmeleita ja muita pieniä eläimiä, joita tuntuikin riittävän karussa ympäristössä.

"Col De Vars", 2111 m.

Guillestren läpi sen eteläpuolelle, kartalla keltainen tie D902:

2006-Alpit-Col-De-Vars.jpg

Helppoa reittiä. Hyvää kahvia hyvissä maisemissa on saatavissa ainakin ylityspaikan kahvilasta. Reitillä oli muitakin motoristeja liikkeellä.

Jausiersin kohdalta käännytään vasemmalle ylös seuraaville vuorille.

Alkuun

"Col De Restefond", 2678 m.

No nyt alkaa kuulua! Tältä korkeudelta oikealla alhaalla näkyvän laakson päätä kiertävältä tienpätkältä näkee melkoisen kauas ja syvälle.

Alla oleva kuva on otettu hieman ennen Col de Bonetten ylityskohtaa (vasemmanpuoleisen kuvan mutkassa) siellä olleelta levähdyspaikalta (allaoleva suurempana):

2006-Alpit-Col-Du-Restefond-ja-tytot-turvallisesti-reunalla.jpg 2006-Alpit-Col-Du-Restefond-ja-Jaanaa-taitaa-hieman-jannittaa.jpg

Jaanaa taitaa vähän jännittää oikeanpuoleisessa suurennoksessa, yli 250 metriä jyrkkää rinnettä välittömästi vasemmalla puolellaan.

Alempana laaksossa joku motocrossari eli endurohenkilö lennätti pyöräänsä edestakaisin laakson pohjan kautta reunalta toiselle, hyvin näytti ja kuului liikkuvan. Laakson pohjalla meni kartan mukaan toinen, hiekkapintainen reitti (D63) samaan suuntaan kuin tämäkin. 

Korkeimmilla huipuilla ja teiden suhteen otollisilla paikoilla näkyi usein erilaisia vanhoja mutta osin vielä lukittuja bunkkereita, linnoituksia, muita ilmeisen sotilaallisia rakennelmia sekä raunioita (esimerkkinä Col de Grangesin jälkeen vastaan tullut Camp des Fourches). Myös käytöstä poistuneita maatilojen ja karjasuojien tyyppisiä rakennuksia kiviaitoineen riitti.

Mikäli Maginot-linjan laitteet kiinnostavat niin tuollakin alueella olevista sen bunkkererista yms. löytyy lisää tietoa vaikkapa CD:lta, jonka saa reilulla kympillä hankituksi osoitteen http://www.maginot.info/uk/index1.htm kautta. Esimerkkinä tulo Col de Restefondille pohjoisesta Jaussiersista, suunta etelään kohti Isolaa ja Nizzaa. 

Koko sektorin nimi on S.F. du Dauphiné [S.F. = Sectors with (semi-) permanent Fortifications]:

Noustaessa Col de Restefondin ohi kohti Col de la Bonnettea tulee vasemmanpuoleisessa rinteessä vähän ennen kyseistä ylityskohtaa vastaan kaksi bunkkerikokonaisuutta/pesäkettä, ensimmäinen nimeltään Petit Ouvrage du Col de Restefond ja heti perään muita raskaimmin aseistettu Gros Ouvrage de Restefond. Siitä edelleen vähän alamäkeen vasemmalle sijaitsee kolmas eli Petit Ouvrage des Granges Communes. Yhteensä noissa kolmessa on ollut noin 350 miestä. Hieman Cime de la Bonnettesta oikealle alas on ollut vielä neljäskin, Petit Ouvrage de la Moutière, 43 miestä lisää.

2006-Alpit-S.F.-du-Dauphine.jpg

Noiden etu- ja takapuolella on muutama vanhempi alkuperäisen puolustuslinjan rakennelma. Musta viiva kuvaa ajettavaa tietä. "G.O. de Restefondin" alapuolella oleva musta silmukka on Cime De la Bonnetten ympäri vievä tie. Tarkemmat pesäkekohtaiset yksityiskohdat piirustuksineen, valokuvineen ja muine lisätietoineen saa vaikka edellä mainitulta CD:lta.

Yleisnäkymä Nizzan puoleiselta rinteeltä P-O- Granges Communes:n jäätyä vähän aiemmin taaksemme:

2006-Alpit-Col-de-la-Bonette.JPG

Alkuun

"Cime De La Bonette", 2802 m.

Aivan ylimmälle huipulle saakka emme päässeet ajamaan koska sitä kiertävällä tiellä oli lopulta vastassa liian suuri lumipenkka, mitä ei edellisestä penkasta poiketen voinut millään kiertää. GPS näytti kääntöpaikallamme korkeudeksi 2740 m. Ilma oli sen verran ohutta ettei kiipeily lumipenkkojen yli huipulle saakka kiinnostanut, ajoimme siis takaisin ja sen edeltävän oikotien kautta alamäkeen päin. Penkkojen väliselle tiealueelle oli tuotu kimppu tuoreita punaisia ruusuja, syystä ei ole tietoa - olisikohan jollekin käynyt huonosti jossain vaiheessa.

Muuan motoristi ilmeisesti kaatoi pyöränsä pysähdyttyään liian lähelle tien reunaa, mutta he saivat sen isommalla porukalla takaisin kumipuoli tietä vasten. Onnekseen hän valitsi paikan oikein eikä kaatunut esimerkiksi muutaman kymmenen metrin päässä alamäen puolella, sieltä sitä (epäilemättä silloin jo romua) ei olisi enää nostettu pelkin muutaman henkilön käsivoimin.

"Col Des Granges", 2505 m.

Oiva huipennus edelliseen. Tien (D64) laatu oli loppupuolella huono, ilmankos siellä olikin monessa kohdassa tietyöt käynnissä. Liikkujia riitti kyllä niin motoristien kuin henkilöautoilijoidenkin muodossa.

Kuvia parin minuutin ajomatkan päässä huipusta alamäkeen: tien laatua leveässä kohdassa, edellinen huippu (vasemmanpuoleisin on se korkein) ympäristöineen, laaksoa etuvasemmalle ja näkymä lähes suoraan alaspäin.

Muutaman talon muodostama kylä hieman alempana vaikutti olevan käytössä ainakin kesäisin. Jos hakemalla hakee asumismielessä negatiivista, niin ainakaan tuolta ylempää ei talvisaikaan taida kovin usein löytyä syytä tai mahdollisuutta päästä poikkeamaan viereilulle lähikyliin saati kaupunkeihin?

Tiet D2205, D2565 ja N202 olivat myös ajamisen arvoisia. Niinpä ennen Nizzaan saapumistamme ohitsemme vilahtivat vielä pääkulkusuuntaan nähden vasemmalle suuntautuneen kiertotieajelun vuoksi (tunnelityömaa pitkine odotusaikoineen) seuraavat paikat:

"Col St. Martin", 1500 m

7% nousua, kyliä toistensa perässä - niitä rallikuskien pikataipaleiden näköisiä mutkatiemaastoja, sekä jonkun matkaa rannikon suunnassa

Alkuun

"Gorges de la Vesubie"

 erittäin hieno rotko-osuus (pituus noin 10 kilometriä) Utellen kylän alapuolella juuri ennen tielle # 202 saapumista. Vesi oli uurtanut syvän uoman kallioon, jonka toiseen alanurkkaan oli louhittu autojen mentävä kaksikaistainen tie. Tuon olisi oikeastaan joutanut kuvata videolle ja.

Nizzassa seisottiin tunti ruuhkassa (N99, N98) ja ainakin tunti etsien oikeata sijaintipaikkaa hostellille ("Mont-Boron" osoitteessa "Route Forestière du Mont Alban, 06300 Nizza"). Alkoi jo hiki valumaan ja suupieli kiristymään itse kultakin sukkuloidessamme edestakaisin korkeintaan puolen kilometrin päässä itse kohteesta.

Samalle ajalle sattui reissun ainoa kumpsahdus eli Yamaha kellahti kumolleen erittäin kapealla kohdalla käännyttäessä, sen verran kevyesti ja hyvään asentoon että Irma ja Jaana nostivat sen kahdestaan pystyyn. Kaadon nähnyt, lähitalossa asunut nainen oli kuulema tullut välittömästi tarjoamaan nostoapuaan. Jaana oli nohevana moottorin tappokatkaisijan käytön kanssa ja pystyi heti vastaamaan radiolla heittämään kyselyyni - olin nimittäin kuulevinani normaalista poikkeavan kolahduksen juuri sieltä missä olimme Lauran kanssa vekslanneet Suzukin ympäri. Irman kypäräjohto oli irronnut noston tiimellyksessä ja hän oli hetken kokonaan kuulumattomissa. Pari naarmua Kappan sivulaukkuun ja ohjaustangon päähän eli se siitä. Tuo olisi voinut sattua aivan yhtä hyvin meillekin.

Paikalliset ohikulkijat ohjasivat meitä perille sillä paikallinen info oli jo kiinni, kaupunkikartasta ei ollut tietoakaan eikä osoitetta löytynyt gps:n tietokannoistakaan (Magellan "Streets Europe", versio 4.10 ja "Direct Route", versio 2.0). 

Majoituksen sijainti: noin 43 astetta 42' 09.61" N, 7 astetta 17' 55.15" E, Google Earthin kartan mukaan.

Helkutin huonosti oli alla näkyvä rakennus merkitty esimerkiksi lähellä oleviin risteyksiin. Vain yksi hostellin merkki löytyi kuvassa kaukaa oikealla olevan puiston maisemista ja toinen rakennuksen seinästä (kuvassa pääoven oikealla puolella ylimpänä näkyvä sininen merkki):

2006-Ranska-Nizza-Hostellin-edustaa.jpg

Hostellikirjassa oli mainittu hostellin etäisyys muun muassa keskustaan ja satamaan, muttei mainintaa esimerkiksi suunnasta. Jos näkyvissä olisi WGS-84 -muodossa ilmoitettuna kunkin hostellin koordinaatit, niin niiden haku olisi pala kakkua jokaiselle gps:n omistajalle. Ehkä liiankin, sillä jotkut hostellit lienevät erittäin suosittuja eli useimmiten täysiä jo nyt?

Emmekä me olleet ainoita sen etsijöitä, myös kolmannen yön bangkokilaiset kämppäkaverimme olivat etsineet sitä kauan mutta hartaasti, jopa niin pitkään, että seuraava majoituspaikka heille ei kuulema enää olisi yksikään hostelli.

Pikaisesti varaamaan ehkä vielä vapaana ollutta huonetta ja vielä pikaisemmin aiemmin nähtyyn ruokakauppaan. Se oli jo sulkeutumaisillaan siltä päivältä eikä hostellissa ollut mitään syötävää myytävänä. Limsaa, olutta ja viiniä sieltä olisi saanut kyllä.

Onneksi se vastaanoton poika piti varaustamme voimassa pari tuntia yli sovitun, josta syystä en tiukannut vapaana olevaa autotallia pyörillemme vaikka hänen kollegansa oli aamupäivällä puhelimessa sellaisen meille luvannut - heppu oli itse kaksipyöräisellä liikkeellä eli tallissa oli hänen oma pyöränsä. Sidoimme pyörämme ketjuilla toisiinsa keskelle vastaanottohenkilöiden näköpiiriä, suoraan pääoven eteen kadulle eli paikalliselle bussipysäkille.

Kaksi yötä ja neljä henkilöä kuuden hengen huoneessa ensimmäiset kaksi yötä, hinta aamupaloineen ja lakanoineen yhteensä 128 €. Lukko peltikaapin oveen maksoi vitosen kappaleelta, panttina. Huoneen ovi on auki aina eli tavaroistaan pitää huolehtia sen mukaan. Pesukone ja kuivausmahdollisuus löytyivät läheltä, samoin useita vessoja ja suihkukoppeja. 

Nettiinkin pääsi ostamalla asianmukaisen kortin siihen raaputuspinnan alle piilotettuine salasanoineen. Tunti maksoi myös vitosen. Muuten hyvä, mutta se internet-automaatti edusti jotain paikallista osaamista parhaimmillaan toimien juurikin sen mukaisesti; Windows XP:n IVO-buutti lennosta näyttää toimivan Ranskassa samalla tavalla kuin täälläkin (vastaanottohenkilön tehdessä sen ilmeisellä rutiinilla vuoromme alussa). Prkl mikä keksintö taas kerran, tuollaisten kanssa ei toistakymmentä vuotta kokemusta alan hommissa paljoa auta ;-)

2006-Ranska-Nizza-netinkayttokortti.gif

Jonkinlaista iltapalaa syötiin samalla kun huuhdeltiin ja kuivailtiin läpimärkiä ajovaatteita pienen parvekkeen kaiteiden suojissa. Hostellin ruokailutila ja keittiö olivat käytettävissämme.

Hostellissa oli nuortakin porukkaa reilusti mutta silti siellä oli mukavan rauhallista; eipä aikaakaan kun uni vei voiton matkalaisista.

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu