Document made with Nvu                                                                                                                                            20/25

Ensimmäinen sivu         Seuraava sivu     Viimeinen sivu     Matkat-sivu

Matkakertomus 2006 (Alpit ja Korsika)

Päivä 19. Päiväretki Pisaan

23.6.2006.

Livorno - Pisa - Livorno < 70 km.

Laura:

Aamulla lähdettiin noin kymmeneltä liikkeelle. Kierreltiin Pisassa kojujen luona ja käytiin ostamassa liput torniin kiipeämistä varten. Liput saatiin vasta kahdeksi (14.00) joten oli kaksi tuntia aikaa kävellä. Käytiin kahvilassa ja mentiin Jaanan kanssa jonoon tornin ovelle.

Ajajat jäivät turvallisesti maan pinnalle ja myö lähettiin kiipeämään ylös. Portaat olivat tosi liukkaat ja kaltevuus tuntui selvästi. Portaisiin oli kulunut isot montut siihen mistä oli kävelty. Maisemat tosi hienoja, päästiin ihan tornin huipulle. Sitten ajettiin takaisin mökille. Uitiin ja pelattiin korttia ennen nukkumaan menoa.
Kari:
Reittinä Pisaan oli leirintäalueen vierestä menevä Via Aurelia eli SS1, suunta pohjoiseen.

Pisassa huomioitiin erittäin liukas paikallinen asfaltti, lämpötilakin nousi yli kolmenkymmenen asteen. Aika harvakseltaan näkyvät Kaltevan tornin opasteet johdattivat läpi kaupungin oikeaan osoitteeseen.

Torniin kiipeämiseksi piti hankkia liput á 17€/tyttö. Porukkaa oli jo nyt sen verran liikkeellä että kiipeäminen onnistuisi vasta vajaan kahden tunnin päästä, millainenhan jono siellä on pahimpaan loma-aikaan heinä-elokuussa? Tytöt kävivät tornissa, jossa oli ainakin kolmesataa erittäin kulunutta porrasta kiivettävänä. Vaikka mukana piti olla täysi-ikäinen henkilö niin me emme sinne lähteneet, hyvin he sinne pääsivät alas kerääntyneen porukan mukana. Uusia ryhmiä päästettiin sisälle noin parinkymmenen minuutin välein.

Tyttäret kuvan keskellä kaiteen vieressä. Kuva on otettu Canonin A70:llä sen maksimizoomauksella ja kuvakoolla, loppusilaus on annettu PhotoShopilla:

2006-Italia-Pisa-Laura-ja-Jaana-kiipesivat-ylos-kaltevaan-torniin.jpg

Lähistöllä oli kojuittain kaikenlaista tarpeellista tavaraa myytävänä, niinpä kummipojalle ostettiin sieltä vähän päälle puettavaa.

Silmiinpistävän useita erittäin tummaihoisia kellokauppiaita kävi kauppaamassa jos jonkinlaisia Rolexeja ja muita laadukkaita rannekellomerkkejä. Kun muuan heistä taas kerran piti myyntipuhetta ja tehosti sanojaan sanalla Genuine niin purskahdin nauramaan. Kaveri tietysti kysyi että mille nauroin; kerrottuani nähneeni noita samoja "Genuine"-kelloja ensimmäisen kerran melkein neljännesvuosisata sitten Lähi-Idässä eli sillä ei enää kannattaisi hirveästi kehua, niin myyjänkin pokka petti. Tavatessamme uudelleen kadulla noin puolisen tuntia myöhemmin hymyili hän edelleen ja supisi suupielestään ohi mennessään sanan "Genuine!". En tullut edes kysyneeksi mitä supa-Rolex maksaa nykyisin, tosin tuolta hepulta sen olisi voinut ostaakin ;-)

Juomien hinnat olivat kohdallaan kun otimme lähibaarissa eriväriset Jäämurskamehut ja Cappuccinot. Tytöt eivät innostuneet hevosrattailla ajelusta, saivat vissiin siitä lajista tarpeekseen viimevuotisella Luxorin reissullaan sikäläisen hevoskuskin yrittäessä viilata kyytiläisiään linssiin eli maksimoida omat tienestinsä. Jäämurskastakaan ei saatu mitään oireita eli se oli tehty riittävän puhtaasta vedestä.

Pyöriemme luona tapasimme yhden samanikäisen skottilaisen motoristipariskunnan. Mies heitti normaalin huulenheiton välillä reipastakin juttua, kuten: "Ovatko lapsenne myrtyneitä ja mököttävätkö he kuten normaaleiden teini-ikäisten reissussa kuuluukin tehdä? Jos, niin myykää ne huutokaupalla hyvään hintaan tuossa torilla!" Aika kiehtova idea. Palatessani panniinikojulta takaisin pyörille tuli kyseinen pariskunta vastaani, toivottaen ohi mennessään suomeksi "Na-ke-min!", kuten tytöt muutama minuutti aikaisemmin olivat heille opettaneet..

Paluumatkalla Livornoon piti oikein tarkastaa silmämääräisesti miksi etenkin sen suuren varuskunnan lähistöllä SS1:lla oli niin paljon nuoria naisia norkoilemassa tien varrella. No "sulhoaanhan" ne siinä päivystivät, kuka varjon alla tuolilla istuskellen, kuka puihin ja liikennemerkkeihin nojaillen. Harvinaisen avointa touhua. Tulomatkalla ( Hampurissa) tyttäremme kiinnittivät huomiotaan myös lukemattomiin kadun varrella olleisiin "stripparipaikkoihin". Syystäkin, olimmehan juuri Reeperbahnin kohdalla matkalla Lyypekin suuntaan.

Livornossa käytiin vielä rautatieasemalla varmistamassa huominen lastausaika, ennen kuin ajoimme takaisin leiriin.

Lastausaika pyörillä oli kello 12.00-12.30. Edellisenä päivänä apua löytyy toimistosta nimeltään Ufficio Accoglienza, jonka sijaintipaikka on päärakennuksen eteläpää ja sisäänkäynti Binario 1 eli laituri # 1:n puolella. Lähtöpäivänä tietoa saa lastausrakennuksen päädyssä olevasta pikkutoimistosta, joka on silloin miehitetty.

Lapset lähtivät taas uimaan ja vanhemmat ruuanlaittoon, siinä se loppupäivä menikin joutuisasti syödessä ja pakkaillessa.

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu