Document made with Nvu                                                                                                                                            18/25

Ensimmäinen sivu        Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2006 (Alpit ja Korsika)

Päivä 17. Päiväretki San Marinoon

21.6.2002.

Pratoveccio - San Marino - Pratoveccio < 280 km.

Jaana:
San Marinossa ajoimme keskustaan ja menimme kauppoja kiertämään. Jotain sieltä kyllä löytyi mutta kuumakin oli. Lopuksi mentiin kidutusmuseoon (Torture museum) joka ei ollut oikein iloinen paikka.

2006-San-Marino-Kidutusmuseon-paasylippu.gif
Laura:
San Marino oli ihan mukava paikka. Syötiin jäätelöt ja mentiin kiertelemään keskustaan. Ostin Katille tuliaisen ja kaksi kynttilää. Museo oli ihan ok. Moottoritie oli kauhean kuoppainen.
Kari:
Seuraavana aamuna omatekoisen aamupalan jälkeen suunnattiin kohti San Marinoa. Reitti kulki SS310 => Poppi => SP66 => Soci => SR71 => Bagni Di Romagna => E45/SP138 => Mercato Saraceno => SP12 => SP8 => SP33 => SP258 => SP15TER => San Marino. Eipä aikaakaan kun olimme vanhan kaupungin pääportin viereisellä mp-parkkipaikalla.

SR71:lla vastaan tuli taas uusi ylityspaikka, eli

"Passo di Mandrioli", 1449 m.

Samalla tavalla hienoa maastoa kuin edellinen ylityspaikka, tosin jonkin verran korkeampi. Erittäin mutkainen osuus suurten puiden katveessa, tässä on siitä Google Earth-muodossa oleva gps:n track-loki.

Tämän tien kautta kulki koko ajan paljon rekkoja ja muita vastaavia hyötyajoneuvoja, joiden perässä kannatti pysytellä ainakin niiden pahimpien mutkaosuuksien ajan. Yksi tyhjä rekka näytti meille ajamisen mallia menemällä ilmeisen tutulla tiellä sellaista kyytiä että "pois alta oksat ja männynkävyt" (välillä kirjaimellisesti). Onneksi sen kuljettaja muisti varottaa äänimerkillä jokaisessa tiukassa mutkassa mahdollisia vastaantulijoitaan. Toinen vastaava rekka päinvastaisesta suunnasta samaan mutkaan ja siinä olisi jonotettu pidempäänkin, luulen. Bensa-asematkin olivat osittain siestalla, emmekä löytäneet Shellin kortillemme sopivaa asemaa menomatkalla. Ongelmana oli korttiautomaatin puute kun rahalla ei voinut maksaa. Onneksi ei ollut vielä pakottava bensantarve kohdalla.

- kuva vanhan kaupungin pääportin kohdalta alamäkeen
- pääportin edustaa etelästä päin kuvattuna sekä pääportti
- näkymä etuvasemmalle pääportin sisäpuolelta
- ylempänä oleva tori ja sen takana oleva vartioitu rakennus koristeineen

Lisää löytyy Jaanan "Kuvia" sivulta, esimerkkinä yksi maisemakuva (2 Mt) St. Agatha Feltrian kylän jälkeen vastaan tulleelta nyppylältä tulosuuntaan.

Jos mikä niin ainakin tuo vanha kaupunki tai oikeammin kai luostari elää nykyään turismilla! Kauppoja, kujia, kojuja, baareja, ravintoloita, pankkeja, ties mitä silmän kantamattomiin. 

Alkuun

Tavaraakin oli tyrkyllä moneen lähtöön, kuten:

2006-San-Marino-ja-pullokokoelma.jpg

Hintataso oli halpa, jopa niin että ravintolassa piti ihmetellä oliko ruoka-annos kyseiseen hintaan nähden mallia miniatyyri vai aivan normaali. Normaalihan se, joka kyllä hyödynnettiin eräässä paistettua kanaa tarjonneessa ravintolassa kävelylenkin varrella (olipa mukava syödä kunnon ateria pitkästä aikaa). Erityisesti Laura haaveili aiemmin kokonaisen grillatun kanan ostamisesta..

Poikkeuksiakin halpuuteen oli: menepä kysymään numismaatikkoliikkeestä mitä maksavat vaikkapa Monacon, Luxemburgin, Vatikaanin tai San Marinon täydelliset eurokolikkokokoelmat, niin takuulla yllätyt. Täysi keräilysarja suomalaisia kolikoita maksoi kuuleman mukaan noin 13 €. 

Näkemisen arvoinen paikka muiden joukossa oli myös pääportin vieressä oleva Torture-museo, jossa oli kolmessa kerroksessa mitä mielikuvituksellisimpia vanhoja kidutusvälineitä. Se ei ollut mitenkään mieltä ylentävä paikka, pikemminkin päin vastoin. Ilmeisesti siihen aikaan homma oli jollain tavalla osa normaalia elämää ja piti pientä yhteiskuntaa koossa, jossei muuten niin osittain pelon avulla. Tosin verrattuna osaan tuossa ylempänä kuvattuja henkilöitä voitaneen käyttää ilmausta harrastelijoiden näpertelyä, ainakin mitä tulee toiminnan mittakaavaan [Ei hymiötä].

Päivä kului siellä katuja ja kujia sekä kauppoja kierrellessä nopeasti, sen sijaan missään muualla tuossa "liivintaskukoon" maassa emme juurikaan kierrelleet.

Paluumatka ajettiin reitillä SS72 => E55/A14 => Cesena => E45/SP138 => SR71 => SP66 => SS310 => Pratoveccio ja lopulta hostelli. Riminin rantaan ei poikettu, sen verran pitkällä illan puolella oltiin jo menossa.

Jos hakemalla hakee negatiivista niin se oli Cesenasta ostettujen ruokatarvikkeiden kuljetus: pienehkö tomaattikastikepurkki avautui erittäin huonolla moottoriliikennetiellä (E45) takalaukussani ja sotki melkoisesti laukun sisältöä, erityisesti valkoista pitkähihaista ajopaitaa ja Lauran ostamia tuliaispaketteja. Mutta ei se mitään, pesuaineet on keksitty ja jonkinlainen pikapuhdistuskin huomattiin tehdä ennen ylempänä mainittua mutkatieosuutta. Nahkakin paloi lisää otsasta ja käsivarsista mutta sehän ei ole enää mikään uutinen (huono juttu on lähinnä se, että nyt molemmissa käsieni selkämyksissä on nyt jonkinmoiset paloarvet peukalon ja etusormen välissä siinä kohtaa, joka on ajettaessa ylimpänä kahvakumien kohdalla - tulevaisuudessa seurattavat ja uudelleenpalamiselta erityisesti varjeltavat kohteet). Liika aurinko ei liene iholle terveellistä liian usein toistettuina, suurina annoksina.

Illalla lähitalon belgialainen rouva kävi kyselemässä olisiko meillä suomalaisia kolikoita hänen kokoelmaansa ja olihan Irmalla niitä vielä muutama hänelle sopivakin jäljellä. Suomalaisille (etenkin yhden ja kahden sentin pikku-) kolikoille löytyisi ottajia eri puolilta..

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu