madewithNvu80x15clear.png

Pääset tänne "Alkuun"-linkeistä. Viimeisimmät muutokset: 21.4.2008.

Takaisin pätkitylle 2006- tai Matkat-sivulle.

Matkakertomus 2006 (Alpit ja Korsika)

Sisällysluettelo

Yleistä

Matkan ajankohta oli 5. - 27.6.2006.

Tarkoituksena oli ajella pisimmät (tylsät) siirtymät junalla, katsella hieman maisemia vuoristossa, rannikoilla, kastella varpaita meressä sekä kävellä pikkukaupungeissa eri puolilla jatkuvasti hieman muuttuvan ajoreittimme varrella.

Alkuun

Kokonaisajomatka

Noin 4 500 kilometriä Yamahalla ja 4 800 kilometriä Suzukilla (yksi ajopäivä enemmän).

Alkuun

Matkareitti

Suomi - Saksa - Sveitsi - Ranska (manner) - Korsika (Ranska) - (Italia) Sardinia - Italia (manner) - Sveitsi - Saksa - Suomi.

Reitti löytyy pakettina Google Earth -muodossa ja siihen liittyviä asetuksia (sama löytyy myös pdf-tiedostona).

Alkuun

Majoitukset

Muutaman ensimmäisen yön majoitukset hoidettiin etukäteen netistä. Ensimmäinen yö Hampurin hostellissa (nettivaraus) piti pistää uusiksi lauttayhtiön aikataulujen muututtua niin paljon, ettemme enää olisi ehtineet sinne avainten ja lakanoiden hakuun respan aukioloaikana. Korvaava majoitus löytyi useiden kyselyjen jälkeen noin sadan kilometrin ajomatkan päästä Rostockin satamasta, motoristihotellista (http://www.bikershotel.it/ kautta löytyvä Hotel & Guest House "Heidekrug", 19395 Plau-Quetzin). Hyvä paikka ja ystävällinen isäntä, pyörilläkin oli yöllä kunnon aitaus ympärillään sekä kovaääninen nelijalkainen vahti sen sisäpuolella. Hinta oli 108 € 2 x 2hh, aamupaloineen. 

Lörrachista lähdön jälkeen seuraava yöpymiskohde oli Ranskan Chamonix Mt Blanc, josta saatiin vapaa huone B&B:sta Chalet Whymper. Hinta oli aamupaloineen 60 £/vuorokausi neljältä, yhteensä 180 £ eli noin 275 €. Verkkomaksu ei toiminut varaushetkellä mutta laskun sai hoidetuksi soittamalla numeroon +44 870 300 5874 (sales ät bigfoot-travel piste co piste uk) ja kertomalla luottokortin tiedot toisessa päässä olevalle, englantia puhtaasti puhuvalle henkilölle (kunhan nettivaraus oli ensin tehty ja varausnumero myös löytyi järjestelmistään). Käyhän se noinkin.

Muut majoitukset hoidettiin puhelimitse tai paikan päällä sopien. Monissa paikoissa majoitukseen liittyvistä yksityiskohdista keskustellessamme vastapään naispuolinen henkilö keskusteli mieluiten Irman kanssa, mikä sopi minulle oikein hyvin..

- 05.06.    Laiva. Tallink/Superfast Ferries Superfast VII. Hanko -> Rostock (Saksa)
- 06.06.    Hotel & Guest House. Heidegrug. Plau-Guerzin (Saksa)
- 07.06.    Juna. DB Autozug. Hamburg Altona -> Lörrach (Saksa)
- 08.06.    B&B. Chalet Whymper. Chamonix Mt Blanc (Ranska)
- 09.06.    B&B. Chalet Whymper. Chamonix Mt Blanc (Ranska)
- 10.06.    B&B. Chalet Whymper. Chamonix Mt Blanc (Ranska)
- 11.06.    Hotelli. Auberge L'Impossible. Briancon (Ranska)
- 12.06.    Hostelli. Mont Boron (HI). Nizza (Ranska)
- 13.06.    Hostelli. Mont Boron (HI). Nizza (Ranska)
- 14.06.    Hostelli. Mont Boron (HI). Nizza (Ranska)
- 15.06.    Laiva. Corsica Ferries "Sardinia Regina". Savona (Italia) => Bastia (Korsika)
- 16.06.    Leirintäalue. Sables Rouges. Bastia (Korsika)
- 17.06.    Leirintäalue. Sables Rouges. Bastia (Korsika)
- 18.06.    Hotelli. Kings Hotel. Golfo Aranci (Sardinia)
- 19.06.    Laiva. Sardinia Ferries Mega Express III. (Sardinia) Golfo Aranci => Livorno (Italia)
- 20.06.    Hostelli. Casalino YH (HI). Pratoveccio (Italia)
- 21.06.    Hostelli. Casalino YH (HI). Pratoveccio (Italia)
- 22.06.    Leirintäalue. MiraMare. Livorno (Italia)
- 23.06.    Leirintäalue. MiraMare. Livorno (Italia)
- 24.06.    Juna. DB Autozug. (Italia) Livorno => Hamburg Altona (Saksa)
- 25.06.    Laiva. Tallink/Superfast Ferries Superfast VII. (Saksa) Rostock (satamassa klo 24-06 välinen aika lähtöä odottamassa)
- 26.06.    Laiva. Tallink/Superfast Ferries Superfast VII. (Saksa) Rostock => Hanko

- B&B = Bed and Breakfast
- DB Autozug = autojunan hytti
- Leirintäalue = mökki tai bungalow
- YH = Youth Hostel
- HI = Hostelling International -ketju

Alkuun

Pyörät

Yamaha Diversion 600 (2002) ja Suzuki GSF1200/S (2003). Pyöriin ei tehty moottoriöljyn ja -suodattimen vaihtoa, pesua ja vahausta, rengaspaineiden nostoa, jousituksen kiristystä, muita normaaleja huoltoja sekä Bandiitin renkaiden vaihtoa lukuun ottamatta sen kummempia matkavalmisteluja. Molemmilla pyörillä oli ajettu jonkun verran yli kolmekymmentä tuhatta kilometriä ennen reissuun lähtöä.

Kuva Bandiitin etupään varustuksesta edestä ja sivulta.

Kotipihalla, lähtöön aikaa viisi minuuttia (allaoleva suurempana):

2006-Imatra-lahtovalmiina-ollaan.jpg

Alkuun

Kyyditettävät

Kuljettajien lisäksi Jaana kaksitoista ja Laura kolmetoista vuotta.

Alkuun

Matkatavarat

Kaksi tankki-, kaksi perä- ja neljä sivulaukkua. Kullekin matkustajalle oli varattu yksi sisälaukuilla varustettu neljäkymmenen litran sivulaukku henkilökohtaisille tavaroille. Tankki- ja perälaukut oli varattu muuhun käyttöön. Mukana oli myös pari "mustekalaa" ajotakkien ja muiden ajovarusteiden väliaikaiseksi sitomiseksi perälaukkujen päälle (niitä olisi oikeastaan saanut olla kaksi molemmille pyörille, jolloin kuumissa olosuhteissa liikkuessaan ajovarusteiden sidonta laukkujen päälle olisi hieman helpottunut).

Sivulaukkujen (Kappa) puoliskojen avautumista rajoittavat ohuet ja sijoituspaikastaan johtuen (alhaalla saranoiden lähellä) helposti katkeilevat muovilangat piti lopultakin korjata. Tilalle sopi laukun puoliskojen keskikohdalta yli menevä nahkahihna, joksi muun muassa leveytensä ja pituutensa takia kävi erinomaisesti Intin nahkainen irtohihna. Se kiinnittyy soljettomalta puoleltaan sisälaukun kuminauhan kiinnikkeeseen (pop-niitti ja pari pientä aluslevyä niittiä tukemaan) sekä soljestaan noin 0,5 millimetrin teräslangasta (pianolankaa) lukon lähelle laukun sisäpuolelle porattujen reikien läpi kierrettyyn lenkkiin (+ teippi- tai kutistemuovisuojaus). Hihna ei haittaa sivulaukun käyttöä kunhan hihnan vapaaksi jääneen osan muistaa kääntää sisälaukun päälle ennen kannen sulkemista.

Alkuun

Lukitukset

Lukot ja paksut ketjut olivat samoja kuin aiemminkin, ainoastaan Irman käyttämä jarrulevylukko (Xena) oli uusi tuttavuus. Se vaikutti sinällään toimivalta ja liikkeelle lähdettäessä estää merkkiäänellään paikalleen unohtumistaan seuraavan etupään lukkiutumisen varottamattomasti. 

Lyhintä (1.2 m) kymmenmillistä ketjua ei tarvittu lainkaan. Pisin (1.8 m) Abloyn neliuralukkoineen oli usein käytössä sekä pyörien sitomisessa toisiinsa että kypäröiden lukitsemisessa pyöriin kaupungeissa ja lyhyemmillä pysähdyspaikoilla.

Alkuun

Ajovarusteet

Lauran vanha lastenpuku (ISX) jäi pieneksi ja vaihtui keväällä vähän käytettyyn aikuisten kokoon (MP-Asu, # 34, kiitos sinne Ouluun). Jaanan ajohousut kokivat saman uudistuksen kaupan kautta, lastenpuvun takkikin vaihdetaan seuraavaksi kesäksi mikäli hän vielä lähtee mukaan. Irman ajopuku (Rukka) kelpasi sellaisenaan tällekin reissulle. Karilla oli uudet ajohousut (Yoko) ensimmäistä kertaa reissukäytössä, jossa ne toimivat erittäin hyvin yhteen myös kuumassa ympäristössä saman tekijän pari vuotta vanhemman ajotakin kanssa. 

Kunnollisten kesähanskojen puute pitää korjata lähiaikoina, jotta ei tarvitsisi ajaa enää pidempiä matkoja paljain käsin. Esimerkiksi rystysiin ja sormiin murskautuvat hyönteiset tai edellä ajavasta autosta lentelevät hiekanjyvät tuntuvat etenkin suuremmilla nopeuksilla varsin epämiellyttäviltä, mahdollisesta vähän suuremmasta esineestä, linnusta saati kaatumistilanteesta puhumattakaan.

Pahimmilla helteillä ajoimme erittäin kevyissä varusteissa kun ajopukujen päällelaitto oli liikaa kohde ja siirtymätarve huomioiden. Siitä aiheutuneet vaarat olivat koko ajan kaikkien tiedossa, enkä sitä tietenkään suosittele muille. Esimerkiksi pohkeiden nojaaminen tulikuumaan äänenvaimentimeen riitti kirvoittamaan monenlaisia tulikivenkatkuisia kommentteja niin kuskilta kuin kyytiläiseltäkin.. Palanut kohta + auringonpaiste eivät ole kovin hyvä yhdistelmä myöhemminkään.

Alkuun

Laiva- ja lauttamatkat

Laivamatkoilla käytettiin SuperFast Ferriesin eli Tallinkin palveluja Hangosta Rostockiin ja takaisin.

Hangossa viimeiset tarkastukset ennen laivajonoon siirtymistä, vuorossa IsmoJ kavereineen:

2006-Hanko-ja-sisaankirjautuminen.jpg

Laiva oli molemmilla matkoilla sama Superfast VIII. Finnlinesin uudet laivat tulisivat käyttöön aikaisintaan heinäkuussa joka oli meidän kannaltamme valitettavaa muun muassa vajaan kolmen sadan euron hintaeron vuoksi, onneksi Smoton jäsenalennuksella saatiin sentään muutama euro nipistettyä loppusummasta pois.

Superfastin lasku ja kevään 2006 aikataulut.

Etukäteen herätti ajatuksia maaliskuussa julkisuuteen tullut tieto laivayhtiön omistajan vaihtumisesta ja sitä mahdollisesti seuraavista reittimuutoksista. Muutamaa päivää ennen lähtöä liikkeellä oli liikkeellä myös juttua Hangon pään lastaussaarrosta, joka olisi voinut pakottaa ajamaan Ruotsin läpi junalle Hampuriin. Suurempien autolauttojen täyttöasteesta riippuen se olisi pahimmillaan voinut merkitä jomman kumman "Saariston lauttareitin" ja Ahvenanmaan, sekä "Storby-Grisslehamn" -lauttalinjan läpiajoa.

Savona (Italia) => Bastia (Korsika, Ranska), Bonifacio => (Italia) Santa Teresa Gallura (Sardinia) ja Golfo Aranci => Livorno (Italia) -lauttavuorot lippuineen varattiin ja maksettiin paikan päällä joko edellisenä tai lähtöpäivän aamuna. Reittien valinnassa ja sitä kautta lippujen hinnoissa hyödynnettiin tarjottuja etuja, esimerkiksi pyörät saatiin Corsica Ferriesin ja Sardinia Ferriesin laivoihin halvimmillaan á 0.10 €/kpl, normaalin hinnan ollessa noin á 30 €/kpl. Niiden hinnastossa joidenkin vuorojen kohdalla näkyvä merkintä Jackpot oikeuttaa kyseiseen alennukseen. 

Kaikissa laivoissa kannatti pitää puolensa eli yrittää kerätä sidontaliinat (kaksi/pyörä) ja kumitallat (kaksi/pyörä) heti pyöränsä pysäköinnin jälkeen. Siten oli vähän paremmat mahdollisuudet saada tarvitsemansa tarvikkeet, hyvällä tuurilla vieläpä puhtaammasta päästä. Pidä ne käsipyyhkeet silti lähellä. Laivayhtiön tarjoamia sidontatarvikkeita oli monessa paikassa aika vähän jos lainkaan tarjolla. Omia sidontaliinoja (yhdestä kahteen/pyörä) ei kannata unohtaa varsinkaan Välimeren laivoilla liikkuessaan.

Kokemuksia erilaisista vastaan tulleista pyörien kiinnitystilanteista.

Alkuun

Junamatkat

Junalippujen varausta edeltävä reittisuunnittelu aloitettiin täydellä teholla tammikuussa. Junamatkoilla hyödynnettiin DB-Autozugin palveluja välillä Hamburg Altona => Lörrach ja Livorno => Hamburgh Altona (Google Earth-muodossa tallennettu, Magellan Goldin tallentama track-loki välille Livorno=>Hampuri).

Meno ja paluuliput varrattiin netin kautta ja tulostettiin valmiiksi kotona. Liput maksettiin 15.3.2006, viime kerrasta poiketen ei viittä prosenttia ennakkoon ja kuukautta ennen lähtöä loput, vaan koko summa kerralla (993 €). Suurimmat alennukset olisi saanut ennen vuodenvaihdetta ja aikataulujen julkistamista aiemmille asiakkaille lähetettyjen tarjousten kautta, mutta niihin ei työmaan kesälomapäätösten hyväksymisaikataulutuksesta johtuen ollut mahdollista tarttua (muutamille pidemmille vuoroille pyörät olisi saanut mukaan alle 10 €/kpl..). "Viime hetken" yksittäisten matkalippujen hinnat nais- ja miespaikoille ovat reilusti halvempia, mutta sellaisten saatavuuteen ei oikein voi luottaa perheen kanssa liikkuessaan.

Livorno voitti tällä kertaa lähtöpaikan jolloin paluumatkasta noin tuhatviisisataa kilometriä meni junan päivävaunussa matkustaessa. Laskin huvikseni karkeasti (bensat, majoitukset, sapuskat, moottoritiemaksut, muita pikkukuluja) että ajamalla edestakaisin nuo välit olisimme "säästäneet" noin kaksisataa euroa ja samalla menettäneet useamman päivän matka-aikaa pelkkään autobaanoilla ajeluun vallitsevan sään ja mahdollisten ruuhkien sekä tietöiden armoilla. EI kiitos, etenkään lasten mukana ollessa on turha kerjätä verta nenästään ellei tosiaan ole pakkotilanne..

- Menomatkassa ei ollut mitään kummempaa miettimistä koska juna kulkisi Hampurista Lörrachiin jokaisena päivänä => menomatkasta reilu kahdeksansataa kilometriä ja yksi yö meni junan päivävaunussa (http://www.dbautozug.de/site/dbautozug/en/comfort__classes/couchette__cars/couchette__cars.html).

- Paluumatka Livornosta, Narbonnesta tai Avignonista Hampuriin vaati harvemmista kulkuajoista ja molempien päiden lauttavuorojen aikatauluista johtuen enemmän miettimistä, semminkin kun DB vaihtoi kevään aikana nettisysteemiään eivätkä edellisen reissun aikaiset rutiinit enää toimineet. Onneksi uusi järjestelmä valmistui nopeasti, mahdollistaen molempien suuntien matkalippuvarauksen samalla varauskerralla hieman halvempaan yhteishintaan.

Pyörien kiinnittämisessä vaunuihin käytettiin tuttuja apuvälineitä:

2006-DB-Autozug-liinat.jpg
 

Alkuun

Nettilipun varaus

DB Autozugin sivuilla (22.3.2007: http://www.dbautozug.de/site/dbautozug/en/booking/online__fares/online__fares.html, alareunan kohta "Online Booking")

 1. Reitti tai reitit, ajoneuvojen laatu ja matkustajien lukumäärä
 2. Meno ja paluumatkojen ajankohdat
 3. Hyttien yksityiskohdat
 4. Ajajien, ajoneuvojen ja maksajan tiedot
 5. Maksukortin tiedot
 6. Otetaan mahdolliset lisävakuutukset ja/tai varataan majoituksia tarpeen mukaan
 7. Tulostetaan sähköpostitse saapuneet matkaliput

Siinä se, aikaa meni alle varttitunti, tosin ensimmäisellä kerralla kannattaa lukea ehdot huolellisesti, siellä on ohjeet muun muassa matkan peruutuksesta aiheutuvista kustannuksista.

Homma toimi jälleen odotetulla tavalla eli nukkuessasi suomalaisessa junassa onnistunee se yhtä hyvin noissakin. Parhaimmilla pätkillä ajettava nopeus noin satakuusikymmentä kilometriä tunnissa puistelee vaunuja jonkin verran, samoin vaihteiden ylittäminen suurilla asemilla aiheuttaa jonkin verran normaalista poikkeavaa ääntä. 

Muutamia kommentteja junamatkoista.

Pitkällä matkalla voi sattua erilaisia viivytyksiä joten liian kireää vaihtoaikataulua esimerkiksi jollekin autolautalle ei kannata tehdä: olimme Hampurin Altonassa vasta kello 13.40, vaikka aikataulun mukaan siellä olisi pitänyt olla jo kello 12.06. Syynä lienee ollut jonkin edeltävän pysähdyspaikan aikana tapahtuneet viivästykset purettaessa niihin jääviä autokuljetusvaunuja perille jatkavan letkan perästä, tai jotain muuta vastaavaa. Odotimme yhdellä ratapihalla ainakin puoli tuntia neljän vastaan tulleen junan saapumista, ennen kuin oma junamme lähti uudelleen liikkeelle. Meille siitä ei ollut mitään haittaa, matka-aikaa riitti hyvin eikä sitä tarvinnut itse tuhlata autolautan myöhäiseen lastausaikaan soviteltaessa.

Alkuun

Muuta

Alppisoliin ja ympärillä nähtyihin maisemiin sekä muihin vastaaviin kohteisiin liittyvät arviot ovat joko omiani tai perheemme eri jäsenten mielipiteitä. Tarkoituksenamme ei ole ollut mainostaa mitään yksittäistä paikkaa toisia parempana tai huonompana, vaan tuoda esiin kirjoitushetken mielikuviamme kyseisistä kohteista.

- Ennakko-odotuksia.
- GPS-kartta-aineisto kuluttaa aika paljon kortin muistia, tässä on vähän esimerkkejä Magellanin Goldista.
- Hyvin palveleva akkulaturimme hoiti edelleen kevyemmän akkuhuollon.

Englannin kielen käyttö riitti monessa paikassa, tosin Korsikalla, Sardiniassa ja keskellä Italiaa paikallisten murteiden hieman paremmasta hallinnasta olisi ollut suoranaista hyötyä. Irma muisti meistä eniten italian sanastoa ja pääsi siten ääneen sikäläisten ummikoiden kanssa kommunikoidessamme. Monessa tilanteessa riitti oikein hyvin kun käytti vaikka useampaa kieltä samassa asiayhteydessä, mikä alkaa käydä tutuksi jo tyttärillemmekin. Heidän englanninkielen taitonsa alkaa olla kehittynyt jo sille tasolle, että he uskaltavat ottaa osaa keskusteluihin kaupoissa ja muuallakin (kommentteja tyyliin "Ei sitä noin lausuta tai taivuteta.." alkaa tulla sivummalta siihen malliin, että perussanasto alkaa olla hanskassa). ;-)

Lisää maakohtaista tietoa löytyy UM:n sivuilta kohdasta Palvelut, Matkustaminen, Matkustustiedotteet (http://www.ulkoministerio.fi/).

Alkuun

Päivä 1. Hanko, Itämeri (5.6.2006)

Imatra - Hanko < 400 km - Rostock, yö+päivälaiva.

Laura
Matka meni aika nopeasti ja Jaana piti huolta matkan viihtyvyydestä.
Kari:
Tavarat oli pakattu jo edellisenä päivänä joten liikkeelle lähtö oli helppoa. Menomatkalla poikettiin Puistolassa sukulaisissa ja lyhyen, tieremontin kohteena olevan Kuninkaantien kierroksen (Fagervikin ympäristö) jälkeen olikin jo Hangon sataman vuoro.

Lipuihimme oli merkitty lautan lähtöajaksi kello 22.00, mutta todellisuudessa lähtöaika oli 21.00 kirjallisen jälki-ilmoituksen mukaisesti. Aikaa oli riittävästi täydentää ilta- ja aamupalavarastoa paikallisesta myymälästä, sen sijaan paikalliselle nakkikioskille emme ehtineet ajoissa joten se viimeinen kotimainen iltapalan korvike jäi saamatta.

Lastauksessa ei ollut mitään kummempaa, paitsi että meidät muutamat viimeiset motoristit otettiin viime tingassa sisään. Kiinnittäessäni pyörääni kanteen laivan luukut sulkeutuivat. Hyttiin (# 8254) ehtiessäni laiva oli jo liikkeellä.

Neljä suomalaista ja yksi englantilainen mopo kyytiläisineen laivaan nousua odottamassa:

2006-Suomi-Hanko-jonossa-ollaan.jpg

Olivatpahan erittäin vanhoja lika- ja rasvakasoja kerrakseen nuo laivayhtiön kuormansidontaliinat! Puhtaita riitti vain osalle aiemmin tulleita.

Illan ohjelma jätettiin pikaiseen kierrokseen kansilla ja pakolliseen laivanlähtöolueeseen baarissa, sitten olikin aika painua pehkuihin. Kukaan meistä ei herännyt Paldinskissa käyntiin.

Alkuun

Päivä 2. Plau Querzin (6.6.2006)

Rostock - Plau Querzin < 100 km.

Jaana:
Laiva oli ok, ajoimme laivasta yöllä hotelliin. Nukkumaan kävimme noin kello 24.00. Hyvä nukkumapaikka ja aamupala ;-)
Laura:
Laiva oli mielestäni ihan tylsä, aamupala ja päivällinen ihan ok. Moottoritietä ajettaessa tuli hieman kylmä ja oli mukavaa mennä hotelliin. Huone oli iso ja viihtyisä.
Kari:
Seuraavana päivänä auki olevassa Tax-free:ssa oli tarjolla muutamaa laatua karkkeja, viinaa ja normaalia laivayhtiön krääsää, mutta ei lainkaan esimerkiksi pullovettä tai limonadia, joita sai ostaa baarista todella asiakasystävällisin hinnoin. Iso kuppi kahvia maksoi 3.30 €, Cappuccino 2.5 €, appelsiinimehu 3 €, limsat (0,3l) 2 € ja niin edelleen. Hajusteita ja muuta tarpeellista löytyi yhdestä pienestä myymälästä.

Ravintoloita oli kaksi, yksi baari sekä niiden lisäksi ajoittain auki oleva buffet, josta sai Päivän keiton sekä muuta pienempää syötävää ja juotavaa. Aamiaisen hinta seisovassa pöydässä oli aikuiselta 10.90 € ja 6-12 v lapselta 5.5 €, lounaan 20/10 € ja päivällisen 23 €/11.5 €. 

Alkuun

Aamupalalla paras temppu henkilökunnalta oli tarjota aamiaispöydässä raakoina pakastettuja piirakoita vain lämmitettyinä, siis paistamattomina. Maitoautomaatin tyhjän maitopussin vaihto täyteen ei onnistunut keneltäkään paikalla olleelta. Kukaan heistä ei myöskään kiinnittänyt mitään huomiota eri asiakkaiden puheisiin muistakin pienistä puutteista. Toivottavasti yhtiö saa koulutettua henkilönsä nopeasti tehtäviensä tasalle. Helppoa se tuskin on ja riittääkö ammattitaitoista porukkaa Viron kokoisessa maassa edes riittävästi, kun huomioidaan ne "Siljalta" ostetut laivat.. Samat henkilöt tarjoilivat illalla baarissa, aamupalalla ja sataman lähellä siivosivat vielä hyttejäkin. Alku on aina hankalaa, ei siinä mitään, mutta noilla matkalippujen hinnoilla soisi yksityiskohtien olevan henkilökunnalta paremmin hanskassa. Sillä tuskin on laivayhtiölle mitään käytännön merkitystä pitääkö joku satunnainen kulkija kohtaamastaan palvelusta vai ei, sen sijaan nuo jatkuvasti samalla reitillä liikkuvat rekkakuskit saanevat tavalla tai toisella äänensä paremmin kuuluviin eli raha puhunee suuremmalla äänellä.

Jäitä polteltiin eli tervaa juotiin pitkin päivää, joutenolo ei oikein maistunut kenellekään. Pelisalissakin meni oma aikansa kortti- ja muiden pelien parissa.

Ilta koitti viimein ja pääsimme lopultakin ajokannelle sekä laivasta ulos alkupäivän viitoittamaan tahtiin. Autokannelle ei ollut mitään asiaa ennen kuin laiva oli kiinni laiturissa, ei siis kannata mennä kovin aikaisin rappukäytävään seisoskelemaan.

Ilta pimeni hyvää vauhtia (E55, B192 ja B103), lopulta ajoimme jonkun metrin vasemmalta näköpiiriin putkahtaneen hotellimme ohi. Isäntä oli vielä odottamassa, näytti huoneet ja lukitsi portit takanamme sekä päästi vahtikoiran kiertelemään alueelle.

Hotellin omistajan antama käyntikortti:

2006-Saksa-Hotel-Gasthof-Heidekrug.jpg

Hotellin sijainti: 53 astetta 30' 11.06" N, 12 astetta 15' 59.33" E, Google Earthin kartan mukaan.

Alkuun

Päivä 3. Hampuri (7.6.2006)

Plau Querzin - Hampuri < 100 km - Lörrach, yöjuna.

Irma:
Aamupalan jälkeen pakkailtiin pyörät ja taas tien päälle. Ajoimme tarkoituksella pikkukylien läpi. Aikaa oli ja pikkuteillä ajo huomattavasti miellyttävämpää kuin moottoritiellä. Altonan asemalle mentiin Karin opastuksella ilman ylimääräisiä mutkia. Siellä oli pari suomalaista pariskuntaa odottamassa Munchenin junaa, aikaa tapettiin muun muassa rupattelemalla.

Junaan tuli aika paljon pyöriä eikä siihen ajo ollut ongelma. Se lähti liikkeelle kello 20.45, jonka jälkeen menimme melko pian nukkumaan.
Kari:
Aamulla suunnattiin siis kapeammille teille (B103, B 107, B5, B189, B195) eli Hampuriin päin laskevan Elbe-joen pohjoisreunalle. Siellä oli hyvää aikaa katsella ympärilleen muutamissa pikkukaupungeissa ja kuluttaa ylimääräistä aikaa ennen Altonan autojunan jonoon siirtymistä. Menimme sinne tällä kertaa etelän kautta eli ensin Elben varrella olevaan Hampurin satamaan (A1, A25, A255, B4) ja sieltä hyvin opastettuna muutamat viime kilometrit perille.

Hotellin laituribaarissa riitti juttukavereita. Jossain Venetsian suunnalla olisi ollut perheelle sopiva mp-kokoontuminenkin mutta sinne emme voineet lähteä tämän reissun puitteissa.

Alkuun

Kuvassa vasemmalla näkyy ajoramppi autojunan vaunuun, taaempaa oikealta löytyy ravintoja vessoineen ja oikealla on rakennusten väliin pienelle alueelle ahtautuneena kymmeniä pyöriä lastauksen helpottamiseksi kohteensa mukaisiin "nippuihin" kasattuina. (Allaoleva kuva suurempana) ja toinen kuva rampin kohdalta enemmän oikealle.

Hamburg Altona, oikeanpuoleisin lastaus/purkupaikka:

2006-Saksa-Hamburg-Altona-lastauslaituri.jpg

Sveitsiläinen tuttumme Greg ei tällä kerralla sattunut samaan aikaan paikalle.

Ilmakuvassa (by Google Earth) on kohteena Hamburg Altonan rautatieasema (+ kuvaus toiminnasta asemalle saavuttua kesällä 2006).

Pyörien lastaaminen junaan oli helppo homma molemmille ja hyttikin löytyi nopeasti, ei siis muuta kuin gps imukupeilla kiinni vaunun ikkunaan, täydet vara-akut viereen ja rautatiereitin track-loki tallentumaan muistiin (jonka olisin voinut sd-kortille Lörrachissa tallentaakin, enkä vahingossa kahteen kertaan sitä toista eli waypointit ja reitit sisältävää lokia. Perhanan tohelo..).

Lähtöaika oli kello 20.45. Ensimmäinen yö uudessa ympäristössä oli syvien yöunien kannalta taas hieman rikkonainen.

Alkuun

Päivä 4. Chamonix (8.6.2006)

Lörrach - Chamonix Mt Blanc, 506 km.

Lörrach ja näkymä sen laiturialueelle  (jonka takaosassa vasemmalla näkyy vaunujen purkupaikka sekä samalla kohtaa oikealla puolella odotusrakennus).
Saapuminen junalla Lörrachiin, Jaana ja Laura roikkuvat jo malttamattomina ikkunassa:
2006-Juna-Saapuminen-Lorrachiin.jpg
Alhaalla keskellä näkyy ilmastoinnin säädin. Gps:n alla olevan pikkupöydän sisällä on roskakori, ylempänä vasemmalla ja oikealla näkyvät selkänojien (eli keskimmäisen kerroksen sänkyjen) laakerointipisteet.
Irma:
Koko päivä ajettiin mutta ei haitannut kun maisemissa silmä lepäsi (sen minkä ajamiselta pystyin katselemaan). Loppupäivästä sai jo tuntumaa mutkateistä - huomasi etten ole paljon tänä kesänä ehtinyt ajelemaan. Chamonixissa oltiin kello 19.00 - 20.00 välillä.
Kari:

Aamiainen, purku ja lähtö junasta olivat tuttua touhua. Jaana karttoineen opasti taas menoamme vähän helpommissa maastoissa.

Lörrachista lähdön jälkeen yritimme etsiä taukopaikan, jossa olisi nähtävillä jälkiä kaukaa menneisyydestä. Traces Des Dinosaures sijaitsee MS Autoroute 2003:n mukaan tien A16/E27 varrella (47,18480 N / 7.20515 E) eli jossain Bielin yläpuolella. Eipä sitä löytynyt, kun koordinaatit jäivät kotiin eikä kyseinen POI (Point Of Interest) löytynyt gps:sta, niinpä ajoimme tohkeissamme paikan ohi moottoritiellä A16/E27. Löysimme ainoastaan yhden liikennemerkin jossa varoitettiin dinosauruksista, senkin melkoisen ajomatkan päästä kauempaa pohjoisesta.

Kahvitauko pikkukylässä: kaksi kahvia, kaksi suurta palaa kirsikkaleivoksesta ja kaksi jäätelöä maksoivat yhteensä 17 CHF eli 10,90 €. Laatunsa huomioiden ei pahakaan hinta. Ympäröivät maisemat korvasivat helposti ylimääräisen ajolenkin.

Alkuun

Hyödynsimme vähän moottoriteitäkin mutta etenkin loppumatkalla allamme olivat kapeammat vuoritiet. Moottoritiemaksutarroja ei kukaan näyttänyt aktiivisesti seurailevan. Tarratta ajosta seurannee huonoimmillaan jonkin verran ylimääräistä Penaltia, eli kannattanee harkita tarkkaan jättääkö sen hankkimatta vai ei.

Chamonix Mt Blancilla majoittumiseen käytettiin aiemmalta reissulta tuttua paikkaa: Bed & Breackfast Chalet Whymper, joka sijaitsee aivan kylän keskustassa (http://www.bigfoot-travel.co.uk/list_accommodations.asp?id_type=1 ja siellä asianomaisen Chaletin kohdalta sininen painike Map).

B&B:n sijainti: noin 45 astetta 55' 27.61" N, 6 astetta 52' 06.22" E, Google Earthin kartan mukaan.

Majoittuminen hoitui käden käänteessä ja pyörätkin saatiin helposti pois kadun varresta aitauksen sisäpuolelle.

Kaksi erillistä ja yhden parisängyn, pari isoa säilytyskaappia, vessan suihkuineen sekä pienehkön parvekkeen sisältävä huoneemme sijaitsi kolmannessa eli ylimmässä kerroksessa. 

Huoneiden lukot olivat mallia ennen Moosesta eli kaikki arvokkain materiaali oli syytä pitää koko ajan matkassa, kuten heidän omissa ohjeissaankin kehotettiin pitämään. Alhaalla ulko-ovella oli useampinumeroinen koodilukko, mutta sen lukittuminen oli kiinni vieraiden viitseliäisyydestä - toisaalta avauskoodi oli sen verran vaikea, ettei sen haku arvaamalla/kokeilemalla olisi ollut kovin nopea toimenpide.

Illalla käytiin vielä iltalenkillä kylällä, jossa oli jonkin verran porukkaa liikkeellä (allaoleva suurempana):

2006-Ranska-Chamonix-illalla.jpg

Alkuun

Päivä 5. Chamonix Mt Blanc (9.6.2006)

Laura:
Huone oli ihan ok. Nukuin Jaanan vieressä, joka vei peiton useasti yöllä. Aamupala *) ihan hyvä. Vuorelle nousu oli mukavaa, alastulo ei niinkään **). Maisemat olivat hienoja. Ylhäällä oli aika kylmä, alhaalla kuuma.

*) Kahvia, teetä, erilaisia hilloja ja marmeladeja, patonkia, croissantteja, jugurttia, muroja ja hedelmiä riittävästi; ei juustoja eikä makkaroita tai muita leikkeleitä.
**) Hissilinjan ylittäessä pari vaijerinkannatustornia muuttui kannatusvaijerin ja samalla hissikorin liikekulma yht´äkkiä niin, että vatsassa tuntui hetken "ontolta/tyhjältä" ellei siihen osannut yhtään varautua. Karin kommentti: Tiesin mitä tuleman piti mutta en turhaan varottanut siitä muita, jäipähän taas yksi omakohtainen muistikuva paremmin mieleen.. Ei se niin paha tunne ollut.

Laura ja Jaana huipulla olevan jäätunnelin suulla (Italian puolelle menevän hissilinjan alkupää on tunnelin toisella puolella):

2006-Ranska-Laura-ja-Jaana-Midilla.jpg
Alkuun
Irma:
Kannatti tulla ja nousta "Midille". Upea ilma, upeat maisemat eikä kiirettä mihinkään!
Kari:
Vaikka paikka vuorella olikin aiemmalta kerralta tuttu, niin kyllä siellä hyvän näkyvyyden vallitessa kävi mielellään uudelleenkin. Sen verran korkealle noustiin että sen huomasi hengittäessään.

Hissilipuille kertyi hintaa 108 € (sisältäen kaksi erillistä hissiväliä, edestakaisin), joka kannatti tuon tason nähtävyydestä maksaa.

Kuvia "Midilta":

- korkeimmalta huipulta Mt Blancille
alas vasemmalle moottoritien (A40) suuntaan
alas oikealle Chamonixin keskustaan 
Irma ja Jaana sekä Irma ja Laura Plan Du Aquillen vieressä patikoimassa, Lauran ja Jaanan kuvaamana

Pahin turistikausi alkaisi vasta myöhemmin joten joka paikkaan sopi vielä ongelmitta.

Illemmalla kävimme B&B:n pitäjän suosittelemassa pizzeriassa. Ruuan ja tarjoilun laatu korvasi kyllä hinnan kertasuoritus ja lomamatka mielessä pitäen (Casa Valerio:ssa neljä pizzaa ja muutamat juomat yhteensä 60 € neljältä henkilöltä). Jokapäiväinen leipä onkin taas kokonaan eri juttu, joka pyrittiin hoitamaan suoraan paikallisten markettien ja pikkukauppojen valikoimien puitteissa. Kivenheiton päässä oli pieni ruokakauppa joten sekin puoli oli hyvässä hoidossa. Vihanneksista etenkin tomaatit olivat parhaimmillaan, minkä erotti helposti asianomaisen myyntipöydän läheisyydessä pelkällä nenälläänkin.

B&B:ssa tarkeni oikein hyvin, sopiva avonaisella ikkunalla ja parvekkeen ovella aikaan saatu läpiveto piti lämmöt siedettävällä tasolla. Ei itikoita. Naapurihuoneen nuoriso piti hieman meteliä yöllä riennoistaan saapuessaan, mutta se ei juurikaan haitannut; he taisivat saada oman meluosansa verran takaisin joskus aamuyöllä..

Alkuun

Päivä 6. Alppisolapäivä (10.6.2006)

Chamonix Mt Blanc - muutama alppisola - Chamonix Mt Blanc, 330 km.

Laura:
Kiersimme päivän kaupungilla. Kävimme monissa pienissä kaupoissa ja torilla. Oli aika lämmin. Illalla odotimme iskää hotellilla, sitten menimme syömään. Söin spagetti bolognaisea ja join litran vettä. Sitten luin kirjaa (Remeksen Ruttokellot) ja menimme nukkumaan.
Irma:
Koko päivä tehtiin ei mitään. Tallattiin kaupunkia ympäriinsä shoppailemassa.
Kari:
Aamupalan jälkeen perheen naisjaosto jäi kylälle kauppakierroksille, joten katsoin parhaaksi kiertää yksikseni läheisiä alppisolia. Päivässä ehtisi helposti ajaa ainakin kolme solaa mikäli sää ja pyörä kestävät kunnossa eikä tiestöillä ole liikaa ruuhkaa saati hitaita liikkujia. Tulisipahan samalla tutkittua matkan jatkoksi kelpaavia maastoja Mt Blancin tunnelin Italianpuoleisella suunnalla.

Aamupala naamaan ja menoksi ilman sivulaukkuja: ensialkuun karttakuvan mukaisesti keula kohti Martignya josta edelleen oikealle alas Aostan suuntaan, jonka jälkeen Mt Blancin tunnelia päin. Ennen tunnelia oli aikaa harkita jatkoa. Kartan keskellä oleva vino punainen viiva on Mt Blancin maksullinen tunneli, joka toimisi paluutienä kelin huonontuessa liikaa.

Tässä ovat reitin ensimmäinen- ja toinen osa gps:n Google Earth-muotoisena track-lokina sekä toinen lisäksi profiilikuvana.

"Dekran" tekemä motoristikartta "Motorrad Reisekarten", "Alpen" (ISBN 3-575-22799-3) oli hyvänä apuna liikuttaessa näissä maisemissa, ainakin niin kauan kun ei liikuta edestakaisin useamman karttasivun saumakohtien välittömässä läheisyydessä. Karttasivu sopii kuin nakutettu tankkilaukun karttaikkunaan ja kestää muovipinnoitettuna myös omia reitti- tai muita merkintöjä, sivujen takaa löytyy tietoja motoristiystävällisistä hotelleista, kansiosta muun muassa monikielinen moposanasto ynnä muuta hyödyllistä. Pitänee ostaa ne seuraavalle tuon suunnan reissulle itselleenkin (Saksan eteläpään vastaava (ISBN 3-575-22798-5) mukaan lukien).

Alkuun

"Col Des Monteux", 1461 m

"Col De la Forclaz", 1526 m

Tie # N506 ja 203 (Chamonix => Martigny). Helppoa harjoittelumaastoa, jossa vierähti jokunen tovi svhs- ja digikameroiden kanssa pelehtiessä.

Alkuun

"Col Du Grand St. Bernard", 2469 m

Tie # 21/E27 (Martigny => Aosta). Odotin liikoja, reitti ei oikein iskenyt muun muassa reitillä liikkuneiden linja- ja muiden raskaampien ajoneuvojen vuoksi, joiden ohittaminen oli kylmiltään huomattavasti helpompaa mutkiltaan osin hiekkaisissa ylä- kuin alamäissä. Huipulla oli useita rakennuksia tien vieressä eikä se ehkä siksi tuntunut niin korkealta tai näyttävältä kuin lopulta oli. 

Maisemissa ei ollut valittamista: tässä on kuvat nousun puolelta alas ja ylös heti kapealle osuudelle siirryttyäni, sekä vähän ylempää takaisin alas- ja edelleen ylöspäin

Lopuksi vielä kuva huipulta hieman eteen päin Italian suuntaan (allaoleva suurempana):

2006-Alpit-Col-Du-Grand-St-Bernard-etelaan.jpg

Kuva alempaa taakse tulosuuntaan, otettuna suurinpiirtein maantietunnelin esiintulokohdasta Italian puolella. 

Hemmetin kovaa alamäkeen liikkuvat polkupyöräilijät muodostivat oman elementtinsä alasmenovaiheen aikana (parhaimmillaan 70-80 km/h, päällä vain shortsit tai pelkkä ihonmyötäinen puku ja pieni kypärä sekä jonkinlaiset ajokengät). Sellainen yhdistelmä ei välttämättä erotu liian hyvin peileistä sinne hiljalleen ilmestyessään..

Lopussa sai maksaa reilu neljä euroa moottoritiemaksua Italian puolella (E25/SS26) päästäkseen Mt Blancin tunnelin lähelle Courmayeriin, eli seuraavan solatien alkuun. Siellä piti lähimmällä bensa-asemalla hoitaa sekä pyörän että kuskin tankkaus ja päättää myös jatkoreitistä.

Alkuun

"Col du Petit St. Bernard", 2188 m

Tie # 26 (Courmayeur => Bourg St. Maurice). Parasta tähän mennessä kokonaisuus huomioiden. Alussa oli muutaman mutkan pituinen serpentiiniosuus, jonka jälkeen pääsi nopeasti alempana kuvassa näkyvän kylän maastoon. Mutkien kokonaismäärää ei tullut lasketuksi mutta niitä oli aivan riittävästi..

Kuvassa näkyy "La Thuillen" kylä ja kauempana taustalla edellisen huipun maastoa (allaoleva suurempana)

2006-Alpit-La-Thuile-matkalla-Col-Du-Petit-St-Bernardille.jpg

Maisemakuvat suoraan huipulta ja sama toisesta suunnasta, Irma sulavan lumipenkan vieressä sekä ylhäältä Bourg-Saint-Mauriceen päin ennen viimeisimmän serpentiiniosuuden alkua.

Bourg-St.-Mauricen keskustan läpiajon jälkeen seuraavaan solaan vievä tie löytyi helposti, oikealta rinteeseen nousevan tien ruskeita opasteita seuraten ("Route Des Grandes Alpes").  Reitti sopisi hyvin Irmallekin, vaikka lopussa serpentiiniä riittikin noustavaksi ja laskeuduttavaksi yllin kyllin.

Alkuun

"Cormet de Roselend" 1968 m

Tie # 217/D902 ja D218B (Bourg St. Maurice => Beaufort => Flumet).

 "Route des Grandes Alpes" suurin piirtein oikealla paikallaan löytyy Autoroute-muodossa tästä.

Tämä oli ehdottomasti paras osuus koko päivänä, vaikka edustikin vain murto-osaa kyseisestä vanhasta kulkureitistä. Kaikki tällä reissulla ajamamme alppisolat mukaan lukien tämä oli mielestäni kokonaisuudessaan tuon edellisen kanssa selvää parhaimmistoa. Välillä on hyvinkin kapeata mutta asfaltoitua ränniä mikäli mutkissa vastaan tulee pientä henkilöautoa vähääkään suurempi kulkuneuvo. Maisemien vaihtelevuus ajoreitillä ja sen välittömässä läheisyydessä sekä laatu iskivät ajoittain suorastaan ällikällä ;-)

Maisemaa tien D902 varrelta, tie seurailee aikansa edessä näkyvän laakson pohjaa Bourg St. Mauricen suuntaan. Seuraavana päivänä samasta paikasta hieman enemmän oikealle otettu kuva löytyy alempaa (hieman enemmän vasemmalla on kartasta löytyvä paikka nimeltään Les Chapieux).

Hieman eteen päin olevan Lac de Roselend -järvellä oli kymmenittäin pyöriä parkissa erilaisista pinnoista heijastelevien auringonsäteiden, kallioiden muodostamien varjojen sekä ympäristön värisävyjen muodostaman kokonaisuuden ollessa kerrassaan silmää hivelevä. Hieman edempänä alkoi tiukka serpentiiniosuus alaspäin, ranteisiin ja käsivarsiin käyvää jyrkkyyttä riittäisi varsinkin täydellä nyytillä (kuormalla) ajettaessa.

Seuraavalle etapille pääsisi pariakin vaihtoehtoista reittiä pitkin, valitsin tällä kerralla vasemmanpuoleisen eli Beaufortin keskustan kautta vievän vaihtoehdon. Opastus oli samanlainen kuin edellisessä kaupungissa.

Alkuun

"Col Des Saisses", 1633 m

Loppupäässäkin (tiet 218 => 212) riitti hieman hupia Flumetin ja moottoritien A40 lähimaastossa pyörittäessä, korkeuseroja on sielläkin jonkin verran (kuten ylempänä olleesta profiilikuvasta näkyi). Ja ripeästi liikkuvia paikallisia, jotka ilmestyivät alta aikayksikön takarenkaan lähelle jos vauhtini alkoi hiipumaan mukamas liikaa..

Kolmesataakolmekymmentä kilometriä myöhemmin oli mukava ajaa takaisin Chamonixin majoitukseen, hieman väsyneenä mutta en kyllästyneenä. Aikaa kului melkein kymmenen tuntia. Ei muuta kuin pikaisesti suihkuun ja nälkäisen pesueen kanssa keskustaan ruokailemaan.

Alkuun

Päivä 7. Briancon (11.6.2006)

Chamonix Mt Blanc - Briancon, 275 km.

Laura:
Kävimme monissa tunneleissa ja vuoristossa. Maisemat hienoja, paljon lunta. Ajettiin Brianconiin ja käytiin syömässä. Ruoka oli ihan hyvää ja huone ihan ok.
Irma:
Yllättävän rennosti sujui ajaminen, opettelu Chamonixin maisemissa oli tuottanut tulosta. Hienoja teitä, upeita maisemia. Vauhti meillä ei ollut lähelläkään niitä kymmeniä ja kymmeniä pyöriä jotka matkan aikana nähtiin, mutta ainakin minulle vauhti riitti erittäin hyvin (kovempaa en olisi uskaltanut tai kyennyt ajamaan).
Kari:
Ajoimme Mont Blancin maksullisen tunnelin (11.5 km, läpiajo maksoi 20.70 € koko porukalta) läpi sekä uudelleen edellisen päivän reitin numero kolme. Ei kuulunut valituksia keneltäkään, niinpä melkoisen pitkä osa matkasta kuvattiin Lauran toimesta myös svhs-nauhalle.Tarkoitus oli jatkaa Val D'Iseren kautta eteenpäin Col Du l'Iseran:lle, 3354 m, mutta reilut kymmenkunta kilometriä ennen solaa oli kyltissä teksti  Ferme . Pahus, ei ollut kyseessä merkintävihre alempana olleessa vastaavassa kyltissä, jonka luona pari motoristia näkyi pitävän tuumaustaukoa heidät ohittaessamme.

Se olikin ainoa kokonaan kiinni oleva sola Brianconin hotellin vastaanoton kaverin mukaan. Ei muuta kuin pyörät ympäri, suunta takaisin alas ja edellisen päivän reitille numero neljä. Päivän aikana vastaan tulleiden kymmenien neulansilmämutkien laskenta päätettiin lopettaa tässä vaiheessa..

Laura viettää taukoa noin 2/3-osan matkan päässä Bourg St.-Mauricen ja edestä vastaan tulevan "Cormet de Roselendin" välissä (allaoleva suurempana): 

2006-Alpit-Suuri-Alppitie-ja-Laura-tauolla.jpg

Paikka oli otollinen molemmista suunnista liikkuvien moottoripyörien ajotyylien seuraamiseen sillä viereiselle ajoradalle on matkaa korkeintaan pari ja alapuoliselle vastaavalle satakunta metriä.

Kun siitäkin oli selvitty (D925) ja kierretty muun muassa Albertsvillen ohi sekä päälle pätkä moottoriteitä (A430 => A43), niin päästiin jälleen nousemaan ylemmäksi.

Alkuun

"Col Du Telegraphe", 1578 m

Kartalla keltainen tie D902 (7% nousua, Saint-Martin-d'Arc=> Valloire => Le-Monetier-Les-Bains => ja niin edelleen). Maaperän eli kallion laatu on muuttunut lähinnä irtokiveksi ja hiekaksi. No joo, ei huono paikka mutta lisää katsottavaa ja haastetta kaivattaisiin.

Vastaan tulleet pari mp-poliisia painoivat menemään kiitettävää kyytiä sillä sinisissä t-paidoissaan senkun hihat läpättivät paljaiden käsivarsien ympärillä, kun herrat näyttivät meille mutkanvetomallia.

Alkuun

"Col Du Calibier", 2645 m

Reissun ehdottomasti parasta antia seuraavan päivän ylityksetkin mukaan lukien (11% nousua).

Etenkin viimeiset sadat metrit siinä tunnelin yläpuolella olivat melkoista seutua, kameroiden nauhaa ja muistikorttia kuritettiin oikein antaumuksella (allaoleva suurempana):

2006-Alpit-Col-Du-Calibier-huippu.jpg

Lisää kuvia huipulta sekä tulo- että menosuuntaan vasemmalle ja oikealle.

Kuivalla kelillä helppoa mutta sumussa, liukkaalla, liiallisella kiireellä tai huonoilla renkailla kaatosateessa lähinnä hengenvaarallista ajettavaa maastoa. Yllättävän moni liikkeellä ollut autoilija ja motoristi jätti ylimmän lenkin väliin ja oikaisi suoraan tunnelin kautta.

Alkuun

"Col Du Lautaret", 2058 m

Sopiva jatko edelliselle, muttei enää mitään uutta tai ihmeellistä (N91). Vesi oli tuhonnut muutaman vanhan tietunnelin ja sillan menomatkan varrella, muuten loppumatka oli pelkkää matalan paikan leireilyä aina Brianconiin saakka. 

Talvisaikaan noissa Brianconin lähimaisemissa riittää vilskettä, ainakin jos on uskomista paikallisten lasketteluyrittäjien mainoksiin ja nähtyihin rinnekarttoihin.

Brianconista keskustaan vievän tien varrelta löytyi pieni hotelli ("Auberge L'Impossible", 43 Avenue De Savoie, 05100 Briancon) noin kilometrin päässä keskustasta, hinta kahdelle kahden hengen huoneelle aamupalalla jäi 138,44 €.

Hotellin sijainti: noin 44 astetta 54' 45.87" N, 6 astetta 37' 25.27" E, Google Earthin kartan mukaan.

Pyörät sai hyvin parkkiin suoraan sen vastaanoton eteen ikkunan taakse, tosin vieressä ollut havupuu sylki niiden päälle jotain vesiliukoista moskaa jota sai aamulla pestä hetken pois ennen magneettitankkilaukkujen paikoilleen laittoa. Huoneet, sängyt ja vessa suihkuineen olivat hintaan nähden kohtuulliset, eikä aamupalakaan poikennut normaalista tarjonnasta kumpaankaan suuntaan. Viereisen päätien liikenteen ääni kyllä kuului päätyhuoneessa, mutta ei häirinnyt nukkumistamme. Tytöt saivat nyt valita huoneensa ensin, niinpä he saivat itselleen tuon kuvan keskellä oikealla näkyvän huoneen (parisängyllä) - päätyhuoneessamme olisi molemmille olleet omat sängyt tarjolla, mutta valinta oli jo tehty..

Aamiaishuoneen seinillä näytillä olleet vanhat maataloustarvekalut olivat hyvin paljoin samanlaisia mitä täällä meilläkin aikoinaan käytettiin (petkeleestä ja vastaavista alkaen, pitkiä puusuksia nahkaisine siteineen ja (yhtä) puista suksisauvaa unohtamatta).

Koska kello oli jo paljon eli keittiö kiinni, niin kävelimme keskustaan paikalliseen Cafeteriaan ja nautimme siellä kevyttä iltapalaa tyyliin "jokainen tarjottimille nostettu elintarvike maksaa erikseen" (yhteensä 33.62 € neljältä). Kokki leikkeli grillatusta kinkusta siivuja lautasillemme elehtien samalla suuren maailman tyyliin, lisäten lautaselle haluamamme lisukkeet ja toivotellen vielä Bon Apetit, ikään kuin kyseessä olisi ollut isompikin kulinarismin keidas ja tuote ;-) Matkalla sujuvasti ohittamaamme liikkuvaan pizzeriaan oli jo eksynyt asiakkaita, näköjään toimivan liikkeen saa tehtyä pakettiautonkin peltikuorien sisälle. Paluumatka lievään ylämäkeen kävi hyvästä palan painikkeesta joten iltaohjelman jatkoa ei kauaa tarvinnut miettiä.

Alkuun

Päivä 8. Nizza (12.6.2006)

Briancon - Guillestre - Jausiers - Nizza, 280 km.

Laura:
Maisemat hienoja, näin kaksitoista murmelia. Nizzassa oli paljon ruuhkia ja lämmin. Palmut ja erilaiset kukat olivat hienoja.
Irma:
Nautittavaa ajamista niin kauan kun lämpötila pysyi alle kahdenkymmenenkahden asteen.
Kari:
Aamupalan jälkeen oli suunnaksi päätetty ottaa Nizza eli matka jatkui niin suoraan etelään (N94, D902, D900) kuin se niissä maisemissa yleensäkään oli mahdollista. Maaperän rakenne oli muuttunut aika paljon paria päivää aiemmasta eli kallioperä näytti muuttuvan koko ajan pehmeämmäksi.

Tytöt bongailivat kilvan murmeleita ja muita pieniä eläimiä, joita tuntuikin riittävän karussa ympäristössä.

Alkuun

"Col De Vars", 2111 m

Guillestren läpi sen eteläpuolelle, kartalla keltainen tie D902:

2006-Alpit-Col-De-Vars.jpg

Helppoa reittiä. Hyvää kahvia hyvissä maisemissa on saatavissa ainakin ylityspaikan kahvilasta. Reitillä oli muitakin motoristeja liikkeellä.

Jausiersin kohdalta käännytään vasemmalle ylös seuraaville vuorille.

Alkuun

"Col De Restefond", 2678 m

No nyt alkaa kuulua! Tältä korkeudelta oikealla alhaalla näkyvän laakson päätä kiertävältä tienpätkältä näkee melkoisen kauas ja syvälle.

Alla oleva kuva on otettu hieman ennen Col de Bonetten ylityskohtaa (vasemmanpuoleisen kuvan mutkassa) siellä olleelta levähdyspaikalta (allaoleva suurempana):

2006-Alpit-Col-Du-Restefond-ja-tytot-turvallisesti-reunalla.jpg 2006-Alpit-Col-Du-Restefond-ja-Jaanaa-taitaa-hieman-jannittaa.jpg

Jaanaa taitaa vähän jännittää oikeanpuoleisessa suurennoksessa, yli 250 metriä jyrkkää rinnettä välittömästi vasemmalla puolellaan.

Alempana laaksossa joku endurohenkilö tai motocrossari lennätti pyöräänsä edestakaisin laakson pohjan kautta reunalta toiselle, hyvin näytti ja kuului liikkuvan. Laakson pohjalla meni kartan mukaan toinen, hiekkapintainen reitti (D63) samaan suuntaan kuin tämäkin.

Korkeimmilla huipuilla ja teiden suhteen otollisilla paikoilla näkyi usein erilaisia vanhoja mutta osin vielä lukittuja bunkkereita, linnoituksia, muita ilmeisen sotilaallisia rakennelmia sekä raunioita (esimerkkinä Col de Grangesin jälkeen vastaan tullut Camp des Fourches). Myös käytöstä poistuneita maatilojen ja karjasuojien tyyppisiä rakennuksia kiviaitoineen riitti.

Alkuun

Mikäli Maginot-linjan laitteet kiinnostavat niin tuollakin alueella olevista sen bunkkererista yms. löytyy lisää tietoa vaikkapa CD:lta, jonka saa reilulla kympillä hankituksi osoitteen http://www.maginot.info/uk/index1.htm kautta. Esimerkkinä tulo Col de Restefondille pohjoisesta Jaussiersista, suunta etelään kohti Isolaa ja Nizzaa. 

Koko sektorin nimi on S.F. du Dauphiné [S.F. = Sectors with (semi-) permanent Fortifications]:

Noustaessa Col de Restefondin ohi kohti Col de la Bonnettea tulee vasemmanpuoleisessa rinteessä vähän ennen kyseistä ylityskohtaa vastaan kaksi bunkkerikokonaisuutta/pesäkettä, ensimmäinen nimeltään Petit Ouvrage du Col de Restefond ja heti perään muita raskaimmin aseistettu Gros Ouvrage de Restefond. Siitä edelleen vähän alamäkeen vasemmalle sijaitsee kolmas eli Petit Ouvrage des Granges Communes. Yhteensä noissa kolmessa on ollut noin 350 miestä. Hieman Cime de la Bonnettesta oikealle alas on ollut vielä neljäskin, Petit Ouvrage de la Moutière, 43 miestä lisää.

2006-Alpit-S.F.-du-Dauphine.jpg

Noiden etu- ja takapuolella on muutama vanhempi alkuperäisen puolustuslinjan rakennelma. Musta viiva kuvaa ajettavaa tietä. "G.O. de Restefondin" alapuolella oleva musta silmukka on Cime De la Bonnetten ympäri vievä tie. Tarkemmat pesäkekohtaiset yksityiskohdat piirustuksineen, valokuvineen ja muine lisätietoineen saa vaikka edellä mainitulta CD:lta.

Yleisnäkymä Nizzan puoleiselta rinteeltä P-O- Granges Communes:n jäätyä vähän aiemmin taaksemme:

2006-Alpit-Col-de-la-Bonette.JPG

Alkuun

"Cime De La Bonette", 2802 m

Aivan ylimmälle huipulle saakka emme päässeet ajamaan koska sitä kiertävällä tiellä oli lopulta vastassa liian suuri lumipenkka, mitä ei edellisestä penkasta poiketen voinut millään kiertää. GPS näytti kääntöpaikallamme korkeudeksi 2740 m. Ilma oli sen verran ohutta ettei kiipeily lumipenkkojen yli huipulle saakka kiinnostanut, ajoimme siis takaisin ja sen edeltävän oikotien kautta alamäkeen päin. Penkkojen väliselle tiealueelle oli tuotu kimppu tuoreita punaisia ruusuja, syystä ei ole tietoa - olisikohan jollekin käynyt huonosti jossain vaiheessa.

Muuan motoristi ilmeisesti kaatoi pyöränsä pysähdyttyään liian lähelle tien reunaa, mutta he saivat sen isommalla porukalla takaisin kumipuoli tietä vasten. Onnekseen hän valitsi paikan oikein eikä kaatunut esimerkiksi muutaman kymmenen metrin päässä alamäen puolella, sieltä sitä (epäilemättä silloin jo romua) ei olisi enää nostettu pelkin muutaman henkilön käsivoimin.

Alkuun

"Col Des Granges", 2505 m

Oiva huipennus edelliseen. Tien (D64) laatu oli loppupuolella huono, ilmankos siellä olikin monessa kohdassa tietyöt käynnissä. Liikkujia riitti kyllä niin motoristien kuin henkilöautoilijoidenkin muodossa.

Kuvia parin minuutin ajomatkan päässä huipusta alamäkeen: tien laatua leveässä kohdassa, edellinen huippu (vasemmanpuoleisin on se korkein) ympäristöineen, laaksoa etuvasemmalle ja näkymä lähes suoraan alaspäin.

Muutaman talon muodostama kylä hieman alempana vaikutti olevan käytössä ainakin kesäisin. Jos hakemalla hakee asumismielessä negatiivista, niin ainakaan tuolta ylempää ei talvisaikaan taida kovin usein löytyä syytä tai mahdollisuutta päästä poikkeamaan viereilulle lähikyliin saati kaupunkeihin?

Tiet D2205, D2565 ja N202 olivat myös ajamisen arvoisia. Niinpä ennen Nizzaan saapumistamme ohitsemme vilahtivat vielä pääkulkusuuntaan nähden vasemmalle suuntautuneen kiertotieajelun vuoksi (tunnelityömaa pitkine odotusaikoineen) seuraavat paikat:

Alkuun

"Col St. Martin", 1500 m

7% nousua, kyliä toistensa perässä - niitä rallikuskien pikataipaleiden näköisiä mutkatiemaastoja, sekä jonkun matkaa rannikon suunnassa

Alkuun

"Gorges de la Vesubie"

 erittäin hieno rotko-osuus (pituus noin 10 kilometriä) Utellen kylän alapuolella juuri ennen tielle # 202 saapumista. Vesi oli uurtanut syvän uoman kallioon, jonka toiseen alanurkkaan oli louhittu autojen mentävä kaksikaistainen tie. Tuon olisi oikeastaan joutanut kuvata videolle ja.

Nizzassa seisottiin tunti ruuhkassa (N99, N98) ja ainakin tunti etsien oikeata sijaintipaikkaa hostellille ("Mont-Boron" osoitteessa "Route Forestière du Mont Alban, 06300 Nizza"). Alkoi jo hiki valumaan ja suupieli kiristymään itse kultakin sukkuloidessamme edestakaisin korkeintaan puolen kilometrin päässä itse kohteesta.

Samalle ajalle sattui reissun ainoa kumpsahdus eli Yamaha kellahti kumolleen erittäin kapealla kohdalla käännyttäessä, sen verran kevyesti ja hyvään asentoon että Irma ja Jaana nostivat sen kahdestaan pystyyn. Kaadon nähnyt, lähitalossa asunut nainen oli kuulema tullut välittömästi tarjoamaan nostoapuaan. Jaana oli nohevana moottorin tappokatkaisijan käytön kanssa ja pystyi heti vastaamaan radiolla heittämään kyselyyni - olin nimittäin kuulevinani normaalista poikkeavan kolahduksen juuri sieltä missä olimme Lauran kanssa vekslanneet Suzukin ympäri. Irman kypäräjohto oli irronnut noston tiimellyksessä ja hän oli hetken kokonaan kuulumattomissa. Pari naarmua Kappan sivulaukkuun ja ohjaustangon päähän eli se siitä. Tuo olisi voinut sattua aivan yhtä hyvin meillekin.

Paikalliset ohikulkijat ohjasivat meitä perille sillä paikallinen info oli jo kiinni, kaupunkikartasta ei ollut tietoakaan eikä osoitetta löytynyt gps:n tietokannoistakaan (Magellan "Streets Europe", versio 4.10 ja "Direct Route", versio 2.0). 

Hostellin sijainti: noin 43 astetta 42' 09.61" N, 7 astetta 17' 55.15" E, Google Earthin kartan mukaan.

Helkutin huonosti oli alla näkyvä rakennus merkitty esimerkiksi lähellä oleviin risteyksiin. Vain yksi hostellin merkki löytyi kuvassa kaukaa oikealla olevan puiston maisemista ja toinen rakennuksen seinästä (kuvassa pääoven oikealla puolella ylimpänä näkyvä sininen merkki):

2006-Ranska-Nizza-Hostellin-edustaa.jpg

Alkuun

Hostellikirjassa oli mainittu hostellin etäisyys muun muassa keskustaan ja satamaan, muttei mainintaa esimerkiksi suunnasta. Jos näkyvissä olisi WGS-84 -muodossa ilmoitettuna kunkin hostellin koordinaatit, niin niiden haku olisi pala kakkua jokaiselle gps:n omistajalle. Ehkä liiankin, sillä jotkut hostellit lienevät erittäin suosittuja eli useimmiten täysiä jo nyt?

Emmekä me olleet ainoita sen etsijöitä, myös kolmannen yön bankokilaiset kämppäkaverimme olivat etsineet sitä kauan mutta hartaasti, jopa niin pitkään, että seuraava majoituspaikka heille ei kuulema enää olisi yksikään hostelli.

Pikaisesti varaamaan ehkä vielä vapaana ollutta huonetta ja vielä pikaisemmin aiemmin nähtyyn ruokakauppaan. Se oli jo sulkeutumaisillaan siltä päivältä eikä hostellissa ollut mitään syötävää myytävänä. Limsaa, olutta ja viiniä sieltä olisi saanut kyllä.

Onneksi se vastaanoton poika piti varaustamme voimassa pari tuntia yli sovitun, josta syystä en tiukannut vapaana olevaa autotallia pyörillemme vaikka hänen kollegansa oli aamupäivällä puhelimessa sellaisen meille luvannut - heppu oli itse kaksipyöräisellä liikkeellä eli tallissa oli hänen oma pyöränsä. Sidoimme pyörämme ketjuilla toisiinsa keskelle vastaanottohenkilöiden näköpiiriä, suoraan pääoven eteen kadulle eli paikalliselle bussipysäkille.

Kaksi yötä ja neljä henkilöä kuuden hengen huoneessa ensimmäiset kaksi yötä, hinta aamupaloineen ja lakanoineen yhteensä 128 €. Lukko peltikaapin oveen maksoi vitosen kappaleelta, panttina. Huoneen ovi on auki aina eli tavaroistaan pitää huolehtia sen mukaan. Pesukone ja kuivausmahdollisuus löytyivät läheltä, samoin useita vessoja ja suihkukoppeja. 

Nettiinkin pääsi ostamalla asianmukaisen kortin siihen raaputuspinnan alle piilotettuine salasanoineen. Tunti maksoi myös vitosen. Muuten hyvä, mutta se internet-automaatti edusti jotain paikallista osaamista parhaimmillaan toimien juurikin sen mukaisesti; Windows XP:n IVO-buutti lennosta näyttää toimivan Ranskassa samalla tavalla kuin täälläkin (vastaanottohenkilön tehdessä sen ilmeisellä rutiinilla vuoromme alussa). Prkl mikä keksintö taas kerran, tuollaisten kanssa ei toistakymmentä vuotta kokemusta alan hommissa paljoa auta ;-)

2006-Ranska-Nizza-netinkayttokortti.gif

Jonkinlaista iltapalaa syötiin samalla kun huuhdeltiin ja kuivailtiin läpimärkiä ajovaatteita pienen parvekkeen kaiteiden suojissa. Hostellin ruokailutila ja keittiö olivat käytettävissämme.

Hostellissa oli nuortakin porukkaa reilusti mutta silti siellä oli mukavan rauhallista; eipä aikaakaan kun uni vei voiton matkalaisista.

Alkuun

Päivä 9. Nizza (13.6.2006)

Laura:
Syötiin aamupala ja mentiin bussilla (#14) keskustaan. Oli kuuma, joten menimme rannalle, vesi oli jo aika lämmintä. Kävelimme rantakadulla ja söimme pienessä pizzeriassa rannan lähistöllä. Kävimme kiertoajelulla, joka kesti vajaan tunnin. Illalla tulimme takaisin bussilla ja kävelimme hetken hostellin lähistöllä, sitten nukkumaan.

Kuva bussi- ja kaupunkijunalipuista sekä näkymä hostellin parvekkeelta Nizzan keskustaan päin:

2006-Ranska-Nizza-Nakyma-Hostellin-parvekkeelta-kaupungille.jpg
Kari:
Aamupala kuului hintaan joten ei muuta kuin porukalla alakerran ruokahuoneeseen nauttimaan tuoretta patonkia, kahvia ja kaakaota sekä paria laatua mehuja, maitoa, muroja ja erilaisia marmeladeja. Hyvin riittivät niissä olosuhteissa. Aamiaisella bongattiin myös pari suomalaista nuorta tyttöä, jotka olivat Interreilaamassa niillä kulmilla.

Illemmalla samassa keittiössä tehtiin kunnon sapuskoita tarjolla olevilla välineillä, henkilökunnan ruuanvalmistustiloihin ei sen sijaan ollut asiakkailla asiaa. Keittiön varustelutaso oli aavistuksen rajoittunut eikä jonottamisiltakaan vältytty (muun muassa toiset keittolevyt pysyivät kylminä koko ajan).

Kuvassa etuvasemmalla näkyvistä uimarannoista sen verran että vesi oli uimakelpoista, hienorakenteista rantahiekkaa ei ollut missään mutta pientä kiveä riitti senkin edestä. Rantatuoleja olisi saanut vuokrattua aidatuista rannan osista á noin viidentoista euron päivähintaan. Pohjoismaalaiselle tuolla käytössä olleissa niin sanotuissa uima-asuissa oli tuskin paljoakaan kummeksumista, vaikka ainoa käytetty vaatekappale saattoi pienemmillään olla samaa kokoluokkaa kuin tavallinen tulitikkuaski, jos aina sitäkään.

Nizza vaikutti varsin mukavalta kaupungilta ainakin näin lyhyen vierailun perusteella. Kaupungissa riittäisi käveltävää kuten muissakin vastaavankokoisissa ja ikäisissä paikossa. Turistisesonki ei vielä ollut alkanut joten tarjoilijoiltakin irtosivat hymyt vielä tässä vaiheessa.

Alkuun

Päivä 10. Monaco (14.6.2006)

Nizza - Monaco < 60 km.

Laura: 
Monacoon oli aika lyhyt matka, joten jätimme ajopuvut hostelliin. Monacossa oli kauniita taloja ja satama oli hieno. Kävimme syömässä ja lähdimme takaisin Nizzaan. Kävimme uimassa ja kiersimme kauppoja. Söimme hostellilla. Bangkokilainen pariskunta tuli huoneeseemme ja he päättivät pitää kuorsauskilpailun, johon myös iskä osallistui (äidin säestäessä yskimällä). Yöllä oli välillä aika meteli.
Kari:
Monacoon mentiin rantatietä N98 pitkin, joka on näyttävä mutta ajoittain ruuhkainen ja hidas ajettava. Uskaltaessaan sai kevyellä lane splittauksella vähän lisäetua liikkumisnopeudelleen, ilman sivulaukkuja kun sopi paremmin vähän ahtaampiinkin rakosiin. Siellä on totuttu moiseen ja jonkun puuttuneen senttimetrin verran lisää tilaa sai aina kun se vaan oli mahdollista. Järki pitää kuitenkin pitää aina mukana ja ohittaa jonot sopivan alhaisella nopeudella sekä pitää silmänsä liimautuneina myös omiin peileihinsä paikallisten kaksipyöräiskuskien huomattavasti ripeämmän liikkumisen vuoksi.

Monacossa pyörät parkkeerattiin sataman kohdalle, sen pääkadun vasemmalla puolella olevaan suureen pyöräparkkiin. Ketju viritettiin pyörien väliin ja osa kypäröistä kiinnitettiin suoraan siihen (riittävän ylös mahdolliset koirien ulkoiluttajat huomioiden), jonka jälkeen olikin hyvä lähteä kiertelemään ainakin +30 -asteiseen rantakaupunkiin.

Monacossa rantakadulla sataman edessä sijaitsevassa kahvilassa kukin pöytäseurue sai nuorelta pojankoltiaiselta todella ynseätä palvelua, jos julkesi puhua muuta kieltä kuin Ranskaa. Mitäpä siitä, tipissäänhän eli sen puutteessa se vaan näkyi.

Alkuun

Kyseinen rantakahvila, taustalla näkyy satamalaiturit täyttävää "venemerta":

2006-Monaco-rantakadun-todella-palvelualtis-kahvila.jpg

Vähän tuosta kuvauspaikasta vasemmalle on muutama puupenkki puiden varjossa, joilla kelpaa istuskella ja seurailla sataman tapahtumia? No mikä ettei, kunhan ei käy joka kerta samoin kuin Jaanalle ja minulle, joiden väliin penkin selkänojalle päidemme yläpuolella istuskellut pulu pläjäytti täyslaidallisen sitä itseään. Hyvin roiskui ja vaati joltisenkin verran paperia sekä käsipyyhkeitä ennen kuin voimme jatkaa matkaamme. Onneksi ei ollut lokki, jonka jätös on kertaluokkaa pahempaa tavaraa.

"Shit happens", sanovat..

Satamassa olevien laivojen ja suurten veneiden kotisatamien nimiä tavatessa tuli mieleen että melkoisesti on erilaisia veroparatiiseja näkyvillä. Monta hienoa urheiluautoakin näkyi liikkuvan niissä maisemissa, tosin ajonopeudet olivat keskustassa luokkaa tuskin reipas kävelyvauhti. Voisi helposti kuvitella, ettei kävelyvauhtia etenevässä avoautossa liene auton ilmastointilaitteesta huolimatta paljoa viileämpää kuin sen vierellä kaksipyöräisillä liikkuvillakaan. Hyvin niistä lähti ääntä kuskien kaasutellessa punaisissa liikennevaloissa (matalaa suurikuutioisen V8:n murinaa ei kohdalle sattunut, äänet olivat enemmänkin nopeiden kierroskoneiden vinkumista)..

Alkuun

Muutamassa pikkuliikkeessä sekä yhdessä pizzeriassakin poikkesimme ennen matkan jatkamista, niissä palvelu oli ystävällistä ja nopeaa. Monaco jätti itsestään myönteisen kuvan, vaikkei ehkä aivan edustaisikaan sitä henkilökohtaisten asumistoiveidensa lopullista kohdetta. Näillä tuloilla..

Paluumatkalla valitsimme ylemmän maisemareitin N7, joka oli vähemmän liikennöity ja laajemmalla näköalalla varustettu sekä aavistuksen verran viileämpi kuin alempi, meren rantaa seuraileva rantatie.

Jaana nauttii Nizzan keskustan rantaelämästä, kameran takana on Laura:

2006-Ranska-Nizza-rantakadun-edustaa-rannalla.jpg

Päivän lopulla tytöt heitettiin Nizzan keskustan sataman puoleiselle uimarannalle ja me vanhukset lähdimme satamaan kyselemään eri lippuvaihtoehtoja Korsikan saaren suuntaan.

Vaihtoehdot (Corsica Ferries):

- Nizza => Ajaccio: aikainen lähtö seuraavana aamuna eli viimeistään kello 06.00 satamaan = ongelmia muun muassa huoneen aikaisessa luovutuksessa ja lukkopanttien saamisessa vastaanoton kiinniolon vuoksi, ei mukavaa huonekavereidenkaan suhteen
- Nizza => Bastia: ei ajossa seuraavana päivänä, sama päti muihinkin Korsikan satamiin järkevien perillepääsyaikojen suhteen (majoituksen hakua ajatellen)
- Savona => Bastia: yölaiva eli hyttikin olisi mielellään varattava

Alkuun

Viimeisin vaihtoehto voitti sillä siinä ei tulisi turhaa kiirettä hostellihuoneen luovuttamisessa, lokerikkojen lukkopanttien (á 5 €) saamisesta takaisin, aikaista häiriötä kämppäkavereillemme aamulla, ylitsepääsemätöntä ajomatkaa mihinkään kauemmaksi ja samalla hoituisi yksi yömajoituskin. Matkan hinnaksi muodostui 219,40 € valitussa hyttiluokassa (ikkunallinen "Top Class"-luokan hytti kahdeksannella kannella). Koska saimme pyörät laivaan "JackPot"-hintaan á 0.30 €, niin hytille jäi lopulta hintaa 10 €. "Cruise"-luokassa hytin hinta olisi painunut nollille eikä sekään olisi ollut hullumpi vaihtoehto, tosin Jaana oli iloisesti yllättynyt tuosta ensiksi mainitusta. Olipahan vähän mukavampi paikka matkustaa Jaanalle, etenkään kun hän ei näytä juurikaan pitävän noista laivamatkaosuuksista.. Tuo edellinen keikka Skotlannista kotiin, jossa naapurihyteissä podettiin joukolla huonoa oloa, jäi näemmä turhankin hyvin hänen mieleensä.

Lippujen hankinnan jälkeen seuraavaksi tuli kyseeseen tyttöjen haku uimarannasta. No siellähän he eivät tietenkään enää olleet vaan keskustassa kaupoilla. Laura vastasi kännykkääni ja he lupasivat tulla kypäröitään sekä rantalaukkujaan kantaen pyörien luo, pienestä suunnistusvihreestään johtuen aikamoisen ketunlenkin kautta. Siitä suivaantuneina he melkein ottivat Irmankin mukaansa ja lähtivät heti uudelle puolentoista tunnin pituiselle kauppakierrokselle.. Meillehän se kävi, joten siirryimme kahdestaan läheisen puiston penkille seurailemaan paikallista iltapäiväelämää, ennen kuin oli aika palata takaisin pyörille.

Sen verran oli aiemmasta pyörillä, busseilla ja katujunalla kiertelystä apua, ettei enää tarvinnut miettiä mistä suunnasta ja kuinka kaukaa muun muassa hostelli, muutama sen lähin kauppa ja huoltoasema löytyisivät. Seuraavien hostelleiden paikkatietojen päivittäminen hoidettiin asianmukaisen oppaan uusimman version hankinnalla suoraan hostellin respasta, hintaan 7€ ("The Official International Youth Hostels Quide 2006").Illalla juteltiin pitkät pätkät kämppäkavereidemme kanssa. Heidän vieraanvaraisuutensa vaikutti sellaiselta, että matkustaessamme joskus Bangkokiin päiväksi tai pariksi ei aikamme heidän vierainaan kävisi todellakaan liian pitkäksi. 

Tuo ystävällisyytensä taisi olla kuitenkin näennäistä, sillä yhteenkään Lauran lähettämistä useista sähköpostiviesteistä ei ole vastattu (kommentti 4.12.06). Vai liekö syynä siellä päin toimeen pantu vallankaappaus joku aika sitten?

Tarjosin heille illalla Eareja yöuniensa varmistamiseksi, mutta mies nauroi todeten: "Nyt olette todellisten kilpailijoiden kanssa tekemisissä, vaimoni pesee siinä lajissa sinut mennen tullen". Hän jopa julisti kuorsauskisan alkaneeksi nukkumaan mennessämme, päättäen olla itse tuomarina.

Oli kuulema melkoinen konsertti kolmen henkilön kuorsatessa ja neljännen yskiessä lähes taukoamatta aina silloin tällöin. Valvoin välillä itsekin pitkiä aikoja kaiken kesken herättyäni kun en käyttänyt Eareja kuten tyttäremme. Kisan lopputulos sillä kertaa kuulema oli kuulema sellainen, että voitimme kunniakkaan hopeatilan (tuomari taisi vetää vähän kotiin päin tai sitten se oli sitä heikäläistä kohteliaisuutta, Irman yskiessä kun oli välillä hyvin hiljaista eri puolilla.. Lat.huom.)

Alkuun

Päivä 11. Välimerelle (15.6.2006)

Nizza - Savona < 250  km - Bastia, yölaiva.

Laura:
Aamulla vähän seitsemän jälkeen juttelimme aika paljon bangkokilaisten kanssa. He opettivat meille hieman thaita ja me vastaavasti kirjoitimme sanoja suomeksi (mies yritti ääntää esimerkiksi "Hyvää päivää" ja onnistui yllättävän hyvin). Vaihdoimme osoitteita ja lähdimme ajamaan Savonaa kohti.

Sanastoa:

Näkemiin:                         la-korn
Hei:                                   sa-wao-dee
Nähdään myöhemmin:   pob-karn-mai
Hauska tavata:                yin-dee tee dai pob koun!
My pleasure:                    yin-dee

Matka meni nopeasti. Laitoimme ylimääräiset tavarat postiin ja menimme syömään pizzaa (joka oli ihan hyvää). Sitten ajoimme rantatiellä ja istuskelimme rannassa. Lopuksi lautalle ja nukkumaan.
Kari:

Aamulla kävimme pesemässä pahimmat reissuliat pyöristämme viereisen huoltoaseman painepesuriautomaatilla. Siellä sai viidenkymmenen centin - kahden euron kolikoilla ruiskutella itse esihuuhtelun, saippuoinnin, painepesun ja vielä jälkihuuhtelunkin asianmukaisessa pesuhallissa. Pesurin tarjoamat pesuaineet eivät mahtaneet mitään eri puolille pyörien takaosia roiskuneille ketjurasvoille joten ostin vieä ruiskupullollisen liuotinpesuainetta vanteita varten; hyvänhajuista mutta tehotonta ainetta siinä käyttökohteessa. Ketjuja, laakereita, niveliä ja muita herkkiä kohtia ei tietenkään pesty, etenkään paineella. "No eipä noilla ammuta" eli jälki silti kelpasi siihen tilanteeseen kyllä.

Huonekaverimme jättivät edellisen keskustaan vievän linja-autovuoronkin väliin odottaessaan meidän lähtöämme ja saattaessaan meidät matkaan. Seuraava auto tulisi aikataulun mukaan vasta puolen tunnin päästä. Huoneen luovutuksen jälkeen pistimme ajokamat taas päälle, otimme huonekavereidemme kanssa lukuisan määrän kuvia, vaihdoimme sähköpostiosoitteita ja lopuksi palasimme edellispäivästä tutulle ylemmälle näköalatielle (N7) suuntana Monaco. Siellä päästiin ylemmäksi moottoritielle vievälle kokoomatielle, josta olikin joutuisaa ajaa moottoritietä pitkin Savonaan päin.

Maisema muuttui kertaheitolla siirryttyämme Italian puolelle eli laskematon määrä kasvihuoneita ja muuta viljelystä peitti melkein kaiken vapaan maa-alueen molemmin puolin tietä A8/E80. Keinokastelemattomat nurmikot ja tienvarsiheinikot olivat ruutimaisessa kuivumispisteessä eli hellettä ja minimimäärä sadevettä oli tullut viime aikoina. Sinne sekaan tupakantumppi, vähän tuulta ja taas palaisi kunnolla.

Savonassa poistuimme moottoritieltä eli Credit Card Only -kaistalla moottoritien käyttömaksu 11.80 € lähti luottokortiltani matkan varrelta saadun kontrollilapun syötön jälkeen ilman ongelmia (mitään numeroita ei kysellä, kortin käyttö automaatissa riittää). 

Moottoritielappu, joka kertoo mille reitille maksu kohdistuu:

2006-Italia-moottoritiemaksulappu.gif

Irmalla tuntuu olevan maaginen kosketus niihin laitteisiin, sillä lapun + luottokortin parin uudelleensyöttökerrankaan jälkeen raha ei vaihtanut omistajaansa. Jotain ne firman valvojat huusivat kaiuttimen kautta Irman seisoessa puomin takana, mutta Italiankielisestä huudahduksesta ei ollut paljoa apua. Edellisen Italian moottoritiekeikan kokemukset vuodelta 2003 pyrkivät jo pintaan.. Puomin avauduttua kävimme viereisessä toimistossa höyläyttämässä hänen korttiaan, ei siihen montaa lisäminuuttia mennyt.

Alkuun

Niissä maksupaikoissa, jossa menimme rahaa vastaanottaville kaistoille, toimi kaikki sujuvasti kuin ajatus. Matkan lopussa tytöt ottivat automaateista liput ja maksoivat tienkäyttömaksut seuraavassa maksupisteessä, jolloin kuljettajien ei enää tarvinnut pysähdellä puomin jälkeen kaistojen väleihin vaihtorahojen tai lippujen kanssa värkkäämään. Muita usein valittavissa olevia kaistoja oli edellä mainittu luottokortti- sekä aina esillä ollut Telesiege eli jonkinlaisella tunnistimella (RFID?) varustettu kaista, joka lyhyistä pysähdyksistä päätellen verotti hinnan kyseisen ajoneuvon käyttäjän kortilta, tai jotain sen suuntaista.

Savonassa menimme suoraan satamaan hyvien opasteiden perässä. Kun laivan paikka oli taltioitu gps:n muistiin niin seuraavaksi etsiydyttiin paikalliseen postiin. Osa turhaksi osoittuneesta tavarasta oli pakko saada paketissa kotiin, muuten "menisivät lopulta hermot" sivulaukkujen käydessä päivä päivältä ahtaammiksi (=> 3.9 kg /31.50 € paketteineen ja postikuluineen). Kaikkea uutta kuten vaatteita, simpukan kuoria ja niin edelleen tarttui mukaan eri puolilta. 

Loppuaika laivan lähtöön kello 21.00 saakka vietettiin satamassa, ravintoloissa, ajelemalla jonkun matkaa rantatietä Monacon suuntaan, kävellessä siellä, ajelemassa rannan linnojen ympäri, lorvehtimalla satamassa laivan jonotusalueella ja niin edelleen.

Satamassa ajantappomahdollisuudet ovat varsin rajoittuneet:

2006-Italia-Savona-satama-odotusalue.jpg

Laivaannousu lippujen viivakooditarkastuksineen ja pyörien sidontoineen meni nopeasti, niinpä "Sardinia Reginan" takakannen baarissa ehti loikoilemaan ilta-auringossa hyvänkin tovin verran. Satama-alue tuosta edellisen kuvan ylemmän kannen kulmasta näyttää tältä.

Laivan takakannen ulkoilmabaari:

2006-Italia-Savona-satama-laivan-takakannella.jpg

Ne jo pariin kertaan palaneet käsivarret sai nopeasti entistäkin punaisemmiksi. Hyttimme oli # 615, joka ilmoitettiin vasta laivan Info-pisteessä (lippujemme mukaan sitä ei jostain syystä Nizzassa tulostettu). 

Alkuun

Päivä 12. Bastia (16.6.2006)

Laura:
Laiva saapui satamaan kello 07, laiturille pääsimme 07.20. Ajoimme yhden tähden leirintäalueelle, josta otettiin huone alkuun pariksi yöksi. Huone oli ok. Päivä vietettiin paikallaan, oltiin rannalla ja käytiin kaupassa. Illalla pelattiin korttia ja syötiin leirintäalueen ravintolassa.
Kari:
Koska aikomuksenamme ei ollut ajaa lähintä Infoa ja majoitusta kauemmaksi, oli Bastian satamassa päällämme vain kevyet kesäasut.

Kuvassa etuoikealla olevat saksalaiset motoristit järjestivät oman shown, jota sai hetken hymyillä vähiin ajovarusteisiinsa pukeutuessaan - esimerkiksi sopivan mittaisella mustekalalla on näköjään näppärä kannatella päänsä yli vaikka omia korviaan, mikä toki näyttää aavistuksen naurettavalta sivullisista, mutta mitäs siitä ;-)

Ensimmäinen toimenpide satamasta päästyämme oli etsiä joku paikallinen kahvila josta saisimme aamupalaa, emme heräämisajan maksimoimiseksi sellaista laivalta viitsineet ostaa. Sopiva baari löytyikin keskustaan opastavan reitin varrelta, parin minuutin ajomatkan päästä sataman pohjoispään liikenneympyrästä. Kypärät ja ajovarusteet pidettiin joka paikassa käden ulottuvilla, samoin kaikki arvokkain tavara lukitsemattomista tankkilaukuista. Pyörien parkkeeraus kahvilan edessä vaati niiiden ajoittaisia siirtoja paikasta toiseen kun keskustaan vievällä kadulla oli saapumisaikaamme enää yksi vapaa ajokaista käytettävissä: kadun varret ja toinen ajokaista olivat täynnä parkkeerattuja autoja ja pyörät piti sotkea niiden sekaan. Pyörätkin lukittiin ketjuilla toisiinsa mikäli ne eivät olleet näkyvillä aivan välittömässä läheisyydessämme.

Suomalaisen parkkipirkon unelma - tai painajainen. Niin kauan kuin liikenne pääsi kulkemaan ei kukaan kiinnittänyt moiseen pikku yksityiskohtaan mitään huomiota, kun viimeinenkin reitti meni umpeen niin siihen puututtiin kyllä. Viereinen putiikki varasi pokkana useamman auton verran kaistatilaa eteensä, jonka syykin selvisi hetken päästä jakeluauton saavuttua lastinsa kanssa sen eteen.

Keskustassa olevan torin Infosta löytyi monenlaista tietoa majoitusvaihtoehdoista, joten arvelimme käydä ensin etelän puolella lähellä olevalla Sables Rouges, 2B Bastia, -leirintäalueella, josko siellä olisi tilaa meillekin. Ja olihan sitä, paikka oli sama kuin vuonna 2002 siellä Makun kanssa telttamajoittuessamme, tosin tällä kerralla majoituimme vapaaseen bungalowiin (# 7) hintaan 68 €/yö.

Leirintäalueen sijainti: noin 42 astetta 40' 26.22" N, 9 astetta 26' 44.41" E, Google Earthin kartan mukaan.

Se oli halpa ja telttaan nähden ok, olihan siinä oma vessa ja usein kuumaa vettä suoltava suihkukin. Suurimmat miinukset tulivat puuttuneesta vessan ovesta (joka korvattiin kuvassa näkyvillä parilla mustekalalla + isoilla pyyhkeillä) ja hyttysverkoista, olemattomasta ilmanvaihdosta etenkin yöllä, puuttuvista lattiankuivauslastasta, harja-rikkalapioparista ja muista siivousvälineistä sekä kämpän yleisestä olemuksesta. Sängyissä ei ollut kuin päällys- ja aluslakanat ja niillä ympäröidyt putkimaiset tyynyt, mutta ei paksummille peitteille olisi ollut tarvettakaan. 

Tavarat purettiin huoneeseen ja lapset siirtyivät rantaan.

Alkuun

Laura ja Jaana leirintäalueen huoneessa:

2006-Korsika-Bastian-leirinta-alueen-bungalow-sisalta.jpg

Irmalla oli edelleen paha yskä joten tänään pidettiin vapaapäivä ja hoidettiin tautia paikallisella yskänlääkkeellä. Enkä tarkoita Pastista, vaan oikeaa yskänsiirappia apteekista ostettuna. Yskä kesti kaikkiaan pari viikkoa, vaatien pari pientä pullollista lääkettä ja kuulostaen turhankin tutulta - sitä samaa herkkua liikkui töissä ja muualla lähipiirissämme kuukautta tai paria aiemmin. Sen verran se haittasi että Irma joutui nukkumaan monta yötä käytännössä istualtaan, makuuasennossa kun sai köhiä käytännössä koko ajan.

Alkuun

Alueella oli useita matkailuautoja ja -vaunuja sekä lukuisia telttailevia henkilöitä; paras suorittaja oli muuan vanhempi herrasmies, joka oli ajanut polkupyöräänsä kiinnitetyn lapun mukaan jo noin 3500 kilometriä (hän oli kiertänyt muun muassa koko Sardinian saaren ennen saapumistaan Korsikalle ja Bastiaan).

Pitkä laiska ja ohjelmaton päivä taisi käydä erityisesti Jaanan hermoille sen verran, että lähtiessämme kaupungille ruokakauppaan jäi hän yksin rannalle touhuamaan (lähellä oli toki useita matkailuautoja ja niiden asukkaita valvomassa rannan tapahtumia). 

Touhuaminen tuotti tulosta ja kulutti mukavasti aikaa:

2006-Korsika-Bastian-rannalla-Jaanan-ajankulua.jpg

Kauppakin oli vielä siestalla eli jouduimme ajelemaan kolme varttia ympäri Bastiaa. Ei siitä mitään haittaakaan ollut, saivatpahan kytkinkahvan puoleiset kätemme kunnolla harjoitusta ruuhkan seassa puikkelehtiessamme. Pirskatin paljon autoja keskittyy tuohonkin kaupunkiin, etenemisemme oli lähinnä matelemista.

Linnakkeen vierellä sijainnut elintarvikekauppa aukesi sikäläiseen tyyliin suurinpiirtein ajallaan, tarjoten pienestä koostaan huolimatta riittävän valikoiman tarvitsemiamme elin- ja muita tarvikkeita. Tuoretta leipää sieltä ei saanut, mutta vieressä oli niihin erikoistunut toinen pikkukauppa.

Pastis näytti olevan suosittu seurustelujuoma Ranskassa, kuten leirintäalueemme baarissakin. Näköjään mihin aikaan päivästä tahansa. Italiassa viinien lisäksi myös Birra Moretti ja vähän toisenlaiseen makuun käyvä Nastro Azzurro olivat näkyvästi esillä. Saksassa oli liikaa hyviä oluita ja Ranskassa viinejä lueteltavaksi..

Yöllä oli niin kuuma että ikkunat oli pakko avata, tuloksena aamuun mennessä melkoinen määrä itikan kutisevia pistoskohtia kaikilla muilla paitsi Irmalla. Olisipa ollut jotain hyttysverkkoa parisen neliötä mukana. Viimeisenä yönä niiden massainvaasiolta vältyttiin ruiskuttamalla ikkunaluukkuihin puoli purkillista Punkki-OFF -merkkistä hyttyskarkoitetta, paikkaamalla yhden puuttuneen säleen kohta Kenny Roberts-teipillä, jättämällä sisäikkunat kokonaan auki ja pitämällä vessan ikkuna täysin kiinni.

Alkuun

Päivä 13. Cap Corse (17.6.2006)

< 100 km saaren pohjoispään ympäri.

Laura:
Herättiin kello kahdeksan jälkeen ja juotiin aamukaakaot ravintolassa sekä lähdettiin ajamaan. Ajettiin Cap Corsen pidempi kierros. Oli lämmin saaren toisella puolella, toisella viileä. Tuuli aika paljon, hieman satoikin. Maisemat hienoja, syötiin Nonzassa pizzaa ja mentiin kaupan kautta mökille. Ilta meni mökissä pakkaillen.
Kari:
Cap Corsen kierrokselle lähdettiin aamukahvien ja -kaakaoiden jälkeen. Kun täällä ottaa kahvin niin se on näköjään aina Espressoa, ellei muuta tajua pyytää. Hyvää on sekin, mutta vajaa suullinen tömäkkää kahvia ei oikein vastaa mielikuvaani oikeasta aamukahvista.

Jonkun matkaa tietä D80 ajettuamme tuli vastaamme paikallinen kauppa josta haimme lisää vettä, juotavaa jugurttia, banaaneja ja patonkia. Mikäli kaupan edessä grillautumassa olleet kananpojat olisivat olleet jo kypsiä, niin sellainen olisi lähtenyt satavarmasti meidänkin matkaamme. Kerrosta ylempänä olleella parvekkeella muuan koira kiusasi itseään nuuskimalla pitkiä nuuhkaisuja kyseisen grillin suuntaan; jonkun tv-mainoksen sanoja lainaten "Maistuis varmaan sullekkin!", mikä kyllä kuului sen uikutuksesta..

Kuvia Cap Corsen kiertävältä D80-tieltä:

- Rantaa jonkun matkaa Bastiasta karttapohjoiseen
- Rannikkoa tien käännyttyä pohjoisessa sisämaahan päin (kuvattu alas Roglianon kohdalta rinteestä)
- Näköalat Nonzan tornista pohjoiseen (huomaa rantahietikko), länteen ja lounaaseen.

Cap Corsella tarkeni hyvin, niinpä maiseman katsomis- ja vesitaukoja pidettiin aika tiheään. Itäpuoli oli viileä mutta heti länsipuolelle päästyämme lämpötila nousi reilusti ylöspäin. Nonzassa pidettiin kevyt ruokatauko ja kirjoiteltiin nippu postikortteja.

Yhteen kohtaan lounaisrannikkoa oli perustettu kaatopaikka tyylikkäästi suoraan mutkatien ulkokaarteeseen, josta sopi kipata kuormansa alamäkeen painovoiman pitäessä huolen lopusta. Jos hakemalla hakee positiivista, niin se rotko tuskin ihan heti täyttyy niillä asukasmäärillä. Joidenkin EU-määräysten täyttymisestä en ole niinkään varma..

Nopein reitti takaisin Bastiaan vei vuoren yli. Solan läpi päästiin huolimatta siitä, että siellä tuuli reippaasti ja pilvet tulivat länsipuolelle juuri samasta kohtaa mistä tiekin. Hetken oli viileää, eikä näkyvyyskään pudonnut onneksi liian alas.

Alkuun

Bastian keskustaa ylhäältä pilven läpi kuvattuna.

Bastian torin satamanpuoleisen rannan muistomerkki:

2006-Korsika-Bastia-Casabiancan-torni-muistomerkkina.jpg

Illemmalla vietettiin päivää Bastian keskustassa, jossa naisväki pyöri kaupasta toiseen ja minä tutkin paikallisia muistomerkkejä (http://uboat.net/allies/warships/class.html?ID=302) ja torilla liikkuneita ihmisiä. Irmalla oli tilaus vetämässä ratsastavan Napoleonin kipsipatsaasta ja tytöillä omat mielenkiinnon kohteensa. Pyörät olivat tiukasti ketjutettuina torin pohjoispään mp-parkissa.

Hieman aiemmin päältämme lensi matalalla suuri lukkimainen helikopteri. Samaan aikaan viereisellä torilla järjestettiin palokunnan kalustoesittely, kyseessä lienee ollut saarella oleva pensaspaloihin erikoistunut joukko ainakin heidän esittelyfilmeistään päätellen. Pensaikko, jota riittää mittaamattomasti kaikilla rinteillä ympäri saarta, näyttäisi olevan varsin pihkaista ja palavan erittäin vauhdikkaasti. Jotain värillistä litkua sammutusveden seassa käyttämällä sen paloherkkyys pieneni huomattavasti. Helikopteri kävi jäljistä päätellen näyttämässä toriväelle sammutustehoaan sammuttamalla palavan henkilöauton torin viereisellä parkkipaikalla. Vatsansa alle sopi melkoisen suuret vesitankit ja muut hommassa tarvittavat vehkeet.

Eipä ole ollut paha paikka tämäkään pikkukaupunki, tosin kovin palavaa ikävää ei huomenna taaksemme jää. Ei oikein pääse sinuiksi näin lyhyessä ajassa.

Alkuun

Päivä 14. Golfo Aranci (18.6.2006)

Bastia - Ajaccio - Bonifacio - Santa Teresa Gallura - Golfo Aranci < 400 km.

Laura:
Oli tosi kuuma, joten ajettiin osa matkasta ilman takkeja. Matka meni hyvin, Bonifaciossa kierreltiin satamassa ja linnan luona (olikin melko jyrkkä tie ylös linnan satamanpuoleisen sisäänkäynnin jälkeen!). Seuraavaksi mentiin Sardiniaan ja etsittiin leirintäaluetta, mutta mentiin kuitenkin hotelliin. Huone oli iso & hieno. Illalla kävin Jaanan kanssa kaupungilla, sitten katsottiin televisiota ja mentiin nukkumaan.
Kari:
Bastiasta lähdettiin liikkeelle tielle N193 ja jatkettiin sitä aina Ponte Lecciaan ja Corteen saakka.

Välillä tuli vastaan mosaiikkirakenteinen kartta pysähdyspaikan edessä näkyvästä laaksosta (sama suurempana):

2006-Korsika-Casanovan-kylan-mainos.jpg

Riventosan kylä näytti kartan viereltä katsottuna tältä

Vai tuollaisista maisemista se historiasta tunnettu henkilö (tai ainakin saman niminen Casanova viereisestä kylästä, kartan #1) onkin lähtöjään. Noilla maisemin hyvin monilla huipulla näkyi olevan pieniä kyliä; mikä lie ajanut ihmiset ylös laaksoista vai ilmasto, itikat ja muut verenimijät tauteineen (malariaakin on täällä aikoinaan ollut riittävästi) tai menneiden vuosisatojen erilaiset selkkaukset?

Matka jatkui N194:lle eli Ajaccioon saakka. Onneksi emme menneet sinne saarelletulopäivänämme laivalla, maljamainen laakso kun oli kuuma kuin paraskin leipäuuni paistovaiheen alkuvaiheessa. Nimenomaan painostavan kuuma, kesemmällä kuulema kymmenkunta astetta kuumempikin paikallisen bensan jakelijan mukaan. Jos hotellissa ei ole ilmastointia niin äkkiseltään sinne lähtöä ei ihan kaikille kannattane suositella.

Paljaita käsiäni suorastaan kuumotti ajaessa eli lämpöasteita oli riittävästi, niinpä kävimme ainoastaan pikaisesti tankkaamassa ennen kuin käänsimme pyörien keulat kohti etelää. Ajotakit ja hanskat jätettiin suosiolla perälaukkujen päälle, mikä näkyi heti ajonopeuden pienenemisenä. Vastaan tulleita ylityspaikkoja en niiden mataluuden vuoksi enää jaksanut tallentaa gps:n muistiin.

Silmiinpistävän usein teiden varrelta nousi esiin paikallisia hautausmaita, joissa vainajat haudattu maan pinnalle rakennettuihin, päästä täytettäviin kivi- tai betonilaatikoihin. Yhdessäkin oli ainakin yhdeksän paikkaa kolmessa kerroksessa, päädyissä olleissa kivissä näkyi tekstejä ja kuvat kyseisistä henkilöistä.

Alkuun

Muuan kylä oli kaksiosainen, elävät harjanteen toisella (kuvassa taustalla) ja saman verran vainajien leposijoja toisella (kuvassa edessä) puolella, molemmilla harjakattoiset talot sekä hieno näköala ympäröiville vuorille ja laaksoon:

2006-Korsika-pikkukylan-maisemaa-etelassa.jpg

Toinen vastaavaan asiaan liittyvä yksityiskohta oli erittäin monen mutkatien mutkissa vastaan tulleet ristit, kestokukkapuskat ja muut muistomerkit teksteineen, enkä nyt tarkoita niitä Neitsyt Marian ja muiden vastaavien patsaita. Kun noilla teillä tapahtuu onnettomuus, niin se on epäilemättä helposti paha muun muassa usein olemattomista kaiteista, suurista korkeuseroista, ajotyyleistä ja ajoittaisista heikoista ajo-olosuhteista johtuen. Samaa piirrettä näkyi myös Italiassa sikäläisten passojen ympäristöissä.

Alkuun

Etenkin saaren pohjois- ja eteläosissa näkyi monessa paikassa tyylinä olevan se, että kaksikielisistä liikenne- tai muista merkeistä sotketaan kaikki ranskankieliset tekstit ja paikannimet piiloon. Asiasta oli juttua myös matkaoppaissa. Ainakin aiemmin saaren eri puolilla on ilmeisesti ollut muukalaislegioonan koulutus- ja harjoittelupaikkoja sekä varuskuntia, jotka lienevät olleet omiaan rauhoittamaan paikallisia itsenäistymisajatuksia?

Matkaoppaista puheen ollen esimerkiksi Lonely Planetin matkaopas Corsica (ja kunnollinen kartta malliin 345 Local, Corse-du-Sud, Haute-Corse Michelinilta) olivat erittäin hyvänä apuna.

Matkan varrelta Pianotolli-Caldarellon ja Bonofacion välimaastossa, tiellä N196 näkyi usein Välimeren rantaan saakka, jossa oli toinen toistaan kauniimpia laguuneja turkoosin värisine vesineen ja eri ruskean sävyisine kallio- sekä hiekkarantoineen. Ei ihme, että monessa sellaisessa oli veneitä ja huvijahteja ankkurissa. Moni lahti oli vieläpä sellainen ettei sinne näyttänyt menevän minkäänlaista kulku-uraa läheiseltä tieltä. Tosi tylsän näköistä veneily- ja muuta vapaa-ajanviettoseutua.. Sukeltajankin paratiisi mahdollisesti?

Samoissa maisemissa vatsani oikeata puolta alkoi äkkiä polttamaan kesken ajon. Syynä lienee ollut tankkilaukun ja t-paidan peittämän vatsani väliin lennähtänyt, joku pistimellä varustettu hyönteinen joka törmäyksestä suivaantuneena tökki piikillään vastalauseensa vatsanahkaani. Jälki oli alkuun melkein kämmenen, nyt parin viikon kuluttua enää peukalon pään kokoinen punainen kutiava alue. Mehiläinen se ei ollut, koska paidassa ei ollut kiinni piikkiä myrkkypusseineen. Onneksi ei ole yliherkkyykksiä moisille aineille.

Bonifacio oli kerrassaan upea paikka. Satama löytyi ajettuamme ensin kylän ja sitten vasemmalta yläkautta vanhan linnakkeen muurin vierestä, suorempaakin olisi päässyt rantaa myöten mutta se olisi ollut liian helppoa. 

Tässä on kuva satamasta linnalle ja takaisin, keskustasta linnalle sekä linnasta sataman pohjukkaan ja suurinpiirtein pohjoiseen kylän keskustaan eli tulosuuntaamme päin. 

Mereltä päin tarkasteltuna näkyvin osa kaupunkia on tietysti vanha linnake muureineen ja muine puolustuslaitteineen, vasemmalle kaupunkiin vievä merireitti oli puolustettavissa molemmin puolin kenties joskus WW I:n tai II:n aikoihin louhituista bunkkereista. Linnakkeen oikealla reunalla melkein lahden pohjukassa näkyy eräiden hyökkääjien rinteeseen edetessään louhima jyrkkä portaikkokin.

Mitäs seuraavaksi tehtäisiin: "Ajetaanko huomenna Korsikan itärantaa pitkin takaisin Bastiaan ja mennään sieltä ylihuomenna puoliltapäivin Livornoon VAI mennäänkö sittenkin Sardiniaan, jolloin voidaan hyödyntää huomista Golfo Arancista lähtevää yölaivaa ja päästään ylihuomenna jo kello 07 Livornoon?" Kustannuksissa suurin ero muodostuisi lähinnä seuraavan pikkulautan hinnasta. Bastia leirintäalueineen ei enää kiehtonut ja parin päivän päästä tulevan San Marinon/Italian Riminin vierailupäivän ajomatkaa piti saada lyhennettyä, niinpä valitsimme mahdollisimman aikaisen liikkeellelähtöajan Livornosta ja seuraavaan hostellin jostain Firenzen takaa Pratoveccion suunnalta. 

Jaana vahti pyöriä, Irma meni ostamaan lauttalippuja ja me Lauran kanssa kierreltiin mopolla hetki Bonifaciota sekä sen erittäin jyrkillä kulkureiteillä varustettua linnaketta kuvaamassa. Lauttayhteys Bonifaciosta Santa Teresa di Galluraan maksoi yhteensä 83,30 €, matkan kesto oli noin 50 minuuttia + lastaus ja purku päälle.

Alkuun

Kaikkien ajoneuvojen kyydissä kulkeneiden oli käveltävä lauttaan.

Pyörät pysäköitiin kuvan lautan vasemmalle sivulle sivuseisontatuelle, seinän ja pyörän väliin laitettiin paksu tyyny ja pyörän yli heitettiin naru estämään kaatuminen oikealle. 

2006-Korsika-Bonifasion-lautta.jpg

Ensimmäinen kuva Sardinian puoleisen sataman läheltä rannikolta, varsin omalaatuista rakennuskantaa näkyy etenkin vasemmalla reunalla.
Tässä on näkymä lautan oikealta reunalta kohti kaupunkia.

Santa Teresa di Gallurasta oli löydettävä ruokapaikka, joka oli tällä kertaa erilaisia pizzan paloja tarjoava pikaruokapaikka keskustan kadun varrella. Palan hinta oli 2 € eli sopiva, koska kokonaisia pizzoja emme olisi kuitenkaan jaksaneet syödä siinä lämmössä. Ruuan jälkeen lähdimme pikimmiten kohti seuraavaa majoitusta, vaihtoehtoina oli joko oikealle länteen päin vajaan sadan kilometrin päässä oleva hostelli tai vasemmalla vähän lähempänä oleva, laivasataman sisältämä kylä nimeltään Golfo Aranci. Sardiniasta Hostelling Internationalin hostelli näkyi löytyvän, Korsikassa sellainen oli uusimman luettelon (2006) mukaan jo lopettanut. Viimeksi mainittu voitti lähinnä siksi, että vasta sieltä löytyisi Corsica Ferries/Sardinian Ferries -yhtiön toimisto ja seuraavan välin (Sardiniasta Italian mantereelle) liput olivat vielä varaamatta. 

Päätös oli oikea sillä rannikolla menevät tiet SS133B ja SS133 ovat pitkälti niitä molemmin puolin teräskaiteilla aidattuja ja erittäin mutkaisia sekä kapeita teitä, joilla ajaminen ei siinä vaiheessa enää kauheasti kiehtonut matkanopeuden jäädessä varsin pieneksi. Juttelimme seuraavana iltana laivaa odotellessamme muiden motoristien kanssa, joiden mukaan saaren parhaat paikat löytyvät  saaren sisäosista, keskiosan yläpuolelta. Siellä kuulema sai ajaa melkein itsekseen hyvillä teillä, ilman minkäänlaista ruuhkaa tai muuta matkantekoa hidastavaa syytä. Tuskin tulee tuonne toista kertaa lähdettyä eli jääköön asia tuon kertomuksen varaan.

Etsimme menomatkalla hetken aikaa tienvarsimainoksissa esiteltyä majoitusta Golfo Arancin naapurikylästä mutta kyseisen kylän läpi ajettuamme huomasimme olevamme niin sanottujen parempituloisten golf-paratiisissa. Kiitos ei tällä kertaa, ei muuta kuin sataman kautta ajaen muualle majoitukseen. Kelpuuttamamme hotellin ("Kings Hotel", Via Libria, 233-07020 Golfo Aranci) kaksi kahden hengen suurta, jäähdytettyä huonetta maksoi yöltä yhteensä 130 €. Pyörät sai sivulla olevaan parkkiin ja vastaanotto meni kiinni kello 23.00. Hotelli sijaitsee kylään vievän tien varrella aivan kylän reunalla kulkusuuntaan nähden oikealla puolella. Aamupalan sai eri hintaan sen yhteydessä olevasta baarista. 

Hotellin sijainti: noin 41 astetta 40' 26.22" N, 9 astetta 36' 17.56" E, Google Earthin kartan mukaan.

Suihkuun mennessä kannatti vetää reilusti siitä suihkukopin seinällä roikkuvasta narusta ja odottaa tovi, muuten suihku vilvoitti lämpimän käyttöveden puuttuessa ehkä enemmän kuin toivomuksena olikaan.

Alkuun

Päivä 15. Välimerelle (19.6.2006)

Golfo Aranci - Olbia < 100 km - Livorno, yölaiva.

Jaana:
Vettä saatiin pari kertaa tippoina mutta ei haitanna kulkua. Illalla mentiin syömään pizzaa ja simpukoita ja sen jälkeen satamaan.
Laura: 
Herättiin yhdeksän jälkeen ja mentiin aamupalalle viereiseen baariin. Syötiin leivät ja kaakaota, joka oli tosi paksua. Ajeltiin vähän aikaa, kierrettiin tori, rantakatu ja joitain kauppoja. Oli aika lämmin, sopiva. Illalla ajettiin jo yhdeksän aikaan odottelemaan satamaan.
Kari:
Aamulla hotellihuoneet piti luovuttaa klo 10.00 mennessä eikä matkatavaroille löytynyt muuta väliaikaista säilytyspaikkaa kuin siivoushenkilöstön toimitilojen nurkkaus, jonka ulko-ovi olisi auki hotellin etupihalle vievällä käytävällä siihen saakka kunnes he olisivat siivonneet hotellin huoneet. Pakkasimme siis tavaramme takaisin pyörien päälle ja lähdimme baariin aamupalalle (neljä täytettyä paahtoleivän palaa, kaksi kaakaota ja kaksi pitkää kahvia tai kafe lattea yhteensä 14.60 €).

Golfo Arangin satamassa kuvattua:

2006-Sardinia-Golfo-Arancin-sataman-kyltti.jpg
Alkuun

"Mitäs sitten, aikaa kyllä riittää? No ajetaan mutka Olbioon ja käydään siellä jossain syömässä, jos tarvetta ilmenee." Niin tehtiikin ja kyseinen lähikaupunki kierrettiin ohitustiensä kautta vastapäivään etelästä, kunnes vastaan tulivat lentokentän ja sataman opasteet. Satamassa katselimme hetken maisemia ja tapahtumia, sen jälkeen siirryimme kaupungin lähimpien katujen kautta pohjoiseen palaavalle tielle.

Siellä oli muutama valtavan suuri marketin näköinen rakennus, joista yhdessä poikettuamme totesimme niiden olevan tukkuliikkeitä eikä mitään tavallisia marketteja. Niiden viereiset ruokapaikatkin olivat kiinni, joten palasimme takaisin Golfo Aranciin avointa ruokapaikkaa etsimään, tosin huonolla menestyksellä niiden viettäessä siestaa ainakin keittiönsä osalta. Siispä aamupalalta tuttuun baariin ja nälän siirto myöhäisemmäksi (4 x panniini, 1 x 0,5 l vesi hapoton ja 1 x 1 l vesi hapollinen, yhteensä 16 €). Samaan paikkaan tuli muutama kokin puvussa oleva paikallinenkin..

Bensatankillakin käytiin, lyijyttömän 95:n hinta noudatteli edelleen samaa linjaa kuin muuallakin Euroopassa, ainoastaan Sveitsin puolella sekä San Marinossa hinnoissa oli ollut havaittavaa eroa alaspäin.

Reilun megatavun kokoinen panoraamakuva Golfo Arancista löytyy Jaanan sivuilta.

Päivä meni rannoilla ja tyttöjen osalta myös kaupoissa kierrellessä. Rantakadulla huomioni kiinnittyi valtaisiin lokkiparviin, jotka sinkoilivat ympäriinsä. Syykin selvisi äkkiä: muuan kalankäsittelyfirma oli ratkaissut kalajäteongelmansa näppärällä tavalla eli syötti ne laatikoista lokeille, keskellä kaupungin rantakatua siinä pienvenesataman kohdalla. Eikä paikallinen poliisi tai kukaan muukaan kiinnittänyt moiseen mitään huomiota. Sen kyllä arvaa, miltä näytti kaikkien niiden pohja ylöspäin maanneiden veneiden päällä, jotka toimivat lokkiparven odotuspaikkoina.

Lopulta siesta päättyi ja ruokapaikkojen keittiöt avautuivat joskus kello kahdeksantoista jälkeen, syödyksi saimme puoleen kymmeneen mennessä. 

Tytöt ottivat yllättäen pizzat ja me vanhemmat jonkun mielenhäiriön vuoksi meren elävillä höystettyä risottoa. Se oli vikatikki: kovin usein ei ole tarvinnut mitään ravintolaruokaa nieleskellä oikein hartaasti mutta nyt siihen oli erinomainen tilaisuus. Vielä ne lukuisat simpukat ja muut menivät alas mutta koko ajan päälle käyvä valtaisa suolan maku ja mössön seassa lilluvat, hampaissa ratisevat kuorten palaset sekä pikkurillin paksuiset silikonikumimaiset mustekalan lonkeroiden palaset (muista yksityiskohdista puhumattakaan) vaativat kyytipojakseen reilusti juomavettä. Jaana jo kyseli äidiltään "Etkö saa nielaistuksi?", samoin tarjoilija katseli sivummalta hymyillen miten turistit selviävät annoksistaan.. Ei se sinänsä pahaa ollut, kokonaisuus vaan oli meille liian vahva. 38 € kiitos ja näkemiin.

Alkuun

Jo siitä joutikin satamaan jonottamaan, laiva lähtisi eteenpäin vasta kello 23.00:

2006-Sardinia-Golfo-Arancin-sataman-jonotusalueella.jpg

Jonotusalueella oli jo useita motoristeja joilta saatiin tietoa saaren ominaisuuksista ja käytettävyydestä nimenomaan motoristien näkökulmasta - sisäosissa olisivat parhaat ajomahdollisuudet. Suurin motoristiporukka (XX, Hayabusa, Kawan 750 naku) tuli Sloveniasta, mukanaan henkilöauto jossa porukan naisväki matkusti ainakin pidemmät matkat, tietysti kaikki matkatavarat mukanaan.. Muitakin oli eli italialaisia, jokunen saksalainen, yksi skotti ja niin edelleen.

Laiva näytti pimeässäkin aika juhlavan kokoiselta:

2006-Sardinia-Golfo-Arancin-satama-ja-lastaus-yolla.jpg

Laiva ("Mega Express III") pääsi liikkeelle reilun puoli tuntia myöhässä aikataulustaan, syynä täyteen pakattava autokansi ja suuri määrä rekkoja sekä muita vastaavia ajoneuvoja. Ei muuta kuin yläbaarin kautta (patenttikorkein suljettavien kaljapullojen kanssa) laivan takakannelle seuraamaan lähtöviimeistelyjä.

Laivan irrottua laiturista ei mennyt kauaakaan, kun sen moottoreille annettiin kunnolla kierroksia ja potkureista lensi reippaasti vaahtoavaa vettä sekä pärskeitä. Ja voiman käyttö kyllä tuntui sisällä hytissäkin, tärinä oli samantyylista kuin aikoinaan Finnjetissä sen käyttäessä kaasuturbiinejaan eli mennessä täydellä vauhdilla eteen päin. Aamuun mennessä noin puolen tunnin viive oli ajettu kiinni.

Kummallakaan saarella ei nähty yhtä tanskalaista autoa lukuun ottamatta muita pohjoismaalaisia liikkujia, pohjoismaisten murteiden kuulemisesta puhumattakaan. Pari autolla liikkuvaa englantilaista naista puheli Nizzassa keskenään Korsikan lautan lippujensa maksun jälkeen, että "Olivatpa ne liput tosiaan kalliimpia kuin etukäteen olivat uskoneetkaan".

Alkuun

Päivä 16. Pratoveccio (20.6.2006)

Livorno - Firenze - Pratoveccio < 300 km.

Laura:
Laiva oli hyvä. Aamupala syötiin satamassa ja ajettiin moottoritietä. Firenzessa oli aika ruuhkaista ja tosi kuuma. Matka meni hyvin, ajettiin noin 300 kilometriä. Hostelli ok, aika paljon ötököitä.
Kari:

Hytin oveen koputettiin aamulla kello 05.32 ja kuulutukset alkoivat kuudelta. Laiva oli Livornon satamassa kello 07, joten pääsimme "Cruise"-luokan hytistämme laiturille hyvissä ajoin. Kyseinen hytti oli täysillä olleesta ilmanvaihdostaan huolimatta kertaluokkaa parempi kuin se edellisen laivan "Top Class"-luokan vastaava. Laivakin oli tosin eri vuosikymmeneltä.

Päätimme ajaa moottoritietä Firenzeen ja sen jälkeen Pontassieven ohi Irman edellisenä päivänä varaamalle hostellille, joka olisi neljä kilometriä Pratoveccion kylältä ylös rinteeseen päin.

Moottoritiemaksu reilulta sadalta ajokilometriltä oli vajaat 11 €/pyöräkunta ja tie kiersi ylempää Pisan kaupungin vierestä. Siellä alkoi olla muutamin paikoin kunnollisia jonoja tietöistä ja autojen suuresta lukumäärästä johtuen. Vaihtoehtona olisi ollut eteläisempi ja vähän lyhyempi, mutta huonokuntoisempi moottoriliikennetie Livornosta suoraan Firenzeen. 

Firenzen keskustan läpiajo oli vikatikki vaikkei se gps:n kanssa mitenkään liian vaikeata ollutkaan. Lämpötila nousi nopeasti yli kolmenkymmenen asteen mikä pisti hieman hiostuttamaan muun muassa keskustan nelikaistaisilla kaduilla viiden rinnakkaisen autojonon muodostamassa, etanan vauhdilla etenevässä ruuhkassa, seassa poukkoilevien skoottereiden, polku- ja moottoripyörien lisätessä homman haastavuutta. Kytkinkäsi ja ympäristön huomiointikyky olivat molemmilla kuskeilla tiukoilla. Jälkeenpäin ajatellen muutama päivä myöhemmin käyttämämme ohitustie olisi ollut viisaampi ratkaisu, vaikka kaupunkia hieman nähtiinkin.

Tytöt eivät kuumuudesta huolimatta mellakoineet kertaakaan, siitä täydet kymmenen pistettä heille molemmille!

Keskustassa nähtiin yksi varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun skootteri kohtaa auton väärässä kulmassa: skootterin etuosa oli syvällä auton keulan alla, skootterikuski makasi sidottuna kiinni ambulanssin paareihin ja poliisit ohjasivat autojonoja romun ohi. Ajoasuna hellevaatteet ja kypärä, laskeutumisalustana kenties asfaltti ja auton keula.. Voi vain kuvitella millaista asfaltti-ihottumaa oli tarjolla..

Alkuun

Tielle # 67 ehdittyämme annoin gps:n hoitaa reititystä omatoimisesti mikä aiheutti omat kuvionsa matkaan, gps kun halusi välttämättä käyttää myös kauempana Foglin suunnalla olevaa isompaa tietä, aiheuttaen jonkin verran lisää ajolenkkiä (Pontassieve, Ruffino, Dicomano, Santa Sofia, Stia ja Pratroveccio) suorimpaan vaihtoehtoon verrattuna. Kartta alueesta.

Ruffinon itäpuolella, Dicomanon suunnalla olevan "EuroSpar":n edustaa (allaoleva suurempana):

2006-Italia-Firenzesta-itaan-Dicomanon-maisemissa.jpg

Tie # 67 Firenzesta Fogliin päin. Komeata kapeahkoa asfaltoitua mutkatietä sekä peitteistä vuorimaisemaa syvine rotkoineen ja laaksoineen. Siellä on suuri luonnonsuojelualue (Parco Nazionale Foreste Casentinesi) ajoreitin kohdalla ja puusto sekä muu kasvusto sen mukaista. Haukkoja ja muita petolintuja lenteli ympärillä enemmän kuin kukaan jaksoi laskea, muita tiellä liikkujiakin oli aika vähän ainakin siihen aikaan päivästä. Moottoripyöriäkin liikkui hyvin harvakseltaan. Gsm-puhelimen kenttä katosi välillä aika pitkiksikin ajoiksi, joka kuului pmr-puhelimiemme kautta: tankkilaukussa ollut kännykkäni lähete kuului usein puheeni taustalta sen pyrkiessä saamaan yhteyden lähimpään tukiasemaan.

San Godenson kylän jälkeen käännyttiin oikealle (SS9TER, juuri ennen "Passo di Muraglienea" saapumista) ajaen maisematietä hiljalleen Premilcuoren ja Galeatan kautta aina Santa Sofiaan saakka, josta oli enää lyhyehkö pyrähdys kunnes eteen tuli seuraava sola.

Alkuun

"Passo la Calla", 1295 m 

Tietä # 310 siirryttiin kohteena olevalle alueelle Stian alapuolelle. Olisi ollut aavistuksen helpompaa ajaa, jos kartasta (ADAC 1:800 000) tai edes gps:sta olisi näkyville saanut ne vastaan tulleet lukuisat pikkukylätkin.. 

HI-hostelli ("Casalino YH", osoitteessa "Loc. Casalino n.80A, 52015 Pratoveccio") löytyi riittävän pitkän etsiskelyn jälkeen SP72:n alkupään vasemmalla puolella olevan, ylempänä siihen jälleen yhtyvän lenkin varrelta. 

Hostellin sijainti: noin 43 astetta 47' 42.85" N, 11 astetta 45' 28.36" E, Google Earthin kartan mukaan. 

Ainoa mainos sijaitsi kyseisen rakennuksen edustan aidan seinässä, alempana kylällä ei ollut mitään merkkiä koko hostellin olemassaolosta:

2006-Italia-Pratoveccion-Hostelli-etuoikealta.jpg

Se oli mukava paikka joskohta aika hiljainen, siellä oli meidän lisäksemme pari kolme muuta yöpyjää ja hekin paikalla lähinnä yöaikaan. Huone näytti siltä että sitä ei oltu aivan vast'ikään käytetty perhehuoneena, pölypallojen määrä oli kuulema melkoinen kun Irma seurasi sivusta emännän siivoustouhuja saapumisemme jälkeen. Itikoita oli jonkin verran liikkeellä sielläkin, onneksi ne pysyivät pääsääntöisesti ikkunaluukkujen tuuletusrakojen ulkopuolella. Hostellinpitäjä tuli illemmalla kotoaan (kello 21) täyttämään tarvittavia papereita ja kävi siivoamassa johonkin aikaan aamupäivällä. Hostellin etuovessa oli Italian FIM:n "hyväksymiskyltti" jonkun vuoden takaa. Siellä oli ulkona niin kuivaa että pyykki ehti kuivaa kokonaan ensimmäisen yön aikana.

Kirkon kello soi yöllä tasatunnein ainakin puolille öin ja 07 - 21 välissä myös varttitunnin välein. Aamulla kuului minuutin mittainen aamuherätys 07.30 ja illalla iltamessu kello 21.00. Mitäpä siellä muilla kelloilla olisi tehnytkään sikääli kun kuulossa piisaa..

Alkuun

Päivä 17. San Marino (21.6.2006)

Pratoveccio - San Marino - Pratoveccio < 280 km.

Jaana:
San Marinossa ajoimme keskustaan ja menimme kauppoja kiertämään. Jotain sieltä kyllä löytyi mutta kuumakin oli. Lopuksi mentiin kidutusmuseoon (Torture museum) joka ei ollut oikein iloinen paikka.

2006-San-Marino-Kidutusmuseon-paasylippu.gif
Laura:
San Marino oli ihan mukava paikka. Syötiin jäätelöt ja mentiin kiertelemään keskustaan. Ostin Katille tuliaisen ja kaksi kynttilää. Museo oli ihan ok. Moottoritie oli kauhean kuoppainen.
Kari:
Seuraavana aamuna omatekoisen aamupalan jälkeen suunnattiin kohti San Marinoa. Reitti kulki SS310 => Poppi => SP66 => Soci => SR71 => Bagni Di Romagna => E45/SP138 => Mercato Saraceno => SP12 => SP8 => SP33 => SP258 => SP15TER => San Marino. Eipä aikaakaan kun olimme vanhan kaupungin pääportin viereisellä mp-parkkipaikalla.

SR71:lla vastaan tuli taas uusi ylityspaikka, eli

Alkuun

"Passo di Mandrioli", 1449 m

Samalla tavalla hienoa maastoa kuin edellinen ylityspaikka, tosin jonkin verran korkeampi. Erittäin mutkainen osuus suurten puiden katveessa, tässä on siitä Google Earth-muodossa oleva gps:n track-loki.

Tämän tien kautta kulki koko ajan paljon rekkoja ja muita vastaavia hyötyajoneuvoja, joiden perässä kannatti pysytellä ainakin niiden pahimpien mutkaosuuksien ajan. Yksi tyhjä rekka näytti meille ajamisen mallia menemällä ilmeisen tutulla tiellä sellaista kyytiä että "pois alta oksat ja männynkävyt" (välillä kirjaimellisesti). Onneksi sen kuljettaja muisti varottaa äänimerkillä jokaisessa tiukassa mutkassa mahdollisia vastaantulijoitaan. Toinen vastaava rekka päinvastaisesta suunnasta samaan mutkaan ja siinä olisi jonotettu pidempäänkin, luulen. 

Bensa-asematkin olivat osittain siestalla, emmekä löytäneet Shellin kortillemme sopivaa asemaa menomatkalla. Ongelmana oli korttiautomaatin puute kun rahalla ei voinut maksaa. Onneksi ei ollut vielä pakottava bensantarve kohdalla.

- kuva vanhan kaupungin pääportin kohdalta alamäkeen
- pääportin edustaa etelästä päin kuvattuna sekä pääportti
- näkymä etuvasemmalle pääportin sisäpuolelta
- ylempänä oleva tori ja sen takana oleva vartioitu rakennus koristeineen

Lisää löytyy Jaanan "Kuvia" sivulta, esimerkkinä yksi maisemakuva (2 Mt) St. Agatha Feltrian kylän jälkeen vastaan tulleelta nyppylältä tulosuuntaan.

Jos mikä niin ainakin tuo vanha kaupunki tai oikeammin kai luostari elää nykyään turismilla! Kauppoja, kujia, kojuja, baareja, ravintoloita, pankkeja, ties mitä silmän kantamattomiin. 

Alkuun

Tavaraakin oli tyrkyllä moneen lähtöön, kuten:

2006-San-Marino-ja-pullokokoelma.jpg

Hintataso oli halpa, jopa niin että ravintolassa piti ihmetellä oliko ruoka-annos kyseiseen hintaan nähden mallia miniatyyri vai aivan normaali. Normaalihan se, joka kyllä hyödynnettiin eräässä paistettua kanaa tarjonneessa ravintolassa kävelylenkin varrella (olipa mukava syödä kunnon ateria pitkästä aikaa). Erityisesti Laura haaveili aiemmin kokonaisen grillatun kanan ostamisesta..

Poikkeuksiakin halpuuteen oli: menepä kysymään numismaatikkoliikkeestä mitä maksavat vaikkapa Monacon, Luxemburgin, Vatikaanin tai San Marinon täydelliset eurokolikkokokoelmat, niin takuulla yllätyt. Täysi keräilysarja suomalaisia kolikoita maksoi kuuleman mukaan noin 13 €. 

Näkemisen arvoinen paikka muiden joukossa oli myös pääportin vieressä oleva Torture-museo, jossa oli kolmessa kerroksessa mitä mielikuvituksellisimpia vanhoja kidutusvälineitä. Se ei ollut mitenkään mieltä ylentävä paikka, pikemminkin päin vastoin. Ilmeisesti siihen aikaan homma oli jollain tavalla osa normaalia elämää ja piti pientä yhteiskuntaa koossa, jossei muuten niin osittain pelon avulla. Tosin verrattuna osaan tuossa ylempänä kuvattuja henkilöitä voitaneen käyttää ilmausta harrastelijoiden näpertelyä, ainakin mitä tulee toiminnan mittakaavaan [Ei hymiötä].

Päivä kului siellä katuja ja kujia sekä kauppoja kierrellessä nopeasti, sen sijaan missään muualla tuossa "liivintaskukoon" maassa emme juurikaan kierrelleet.

Paluumatka ajettiin reitillä SS72 => E55/A14 => Cesena => E45/SP138 => SR71 => SP66 => SS310 => Pratoveccio ja lopulta hostelli. Riminin rantaan ei poikettu, sen verran pitkällä illan puolella oltiin jo menossa.

Jos hakemalla hakee negatiivista niin se oli Cesenasta ostettujen ruokatarvikkeiden kuljetus: pienehkö tomaattikastikepurkki avautui erittäin huonolla moottoriliikennetiellä (E45) takalaukussani ja sotki melkoisesti laukun sisältöä, erityisesti valkoista pitkähihaista ajopaitaa ja Lauran ostamia tuliaispaketteja. Mutta ei se mitään, pesuaineet on keksitty ja jonkinlainen pikapuhdistuskin huomattiin tehdä ennen ylempänä mainittua mutkatieosuutta. Nahkakin paloi lisää otsasta ja käsivarsista mutta sehän ei ole enää mikään uutinen (huono juttu on lähinnä se, että nyt molemmissa käsieni selkämyksissä on nyt jonkinmoiset paloarvet peukalon ja etusormen välissä siinä kohtaa, joka on ajettaessa ylimpänä kahvakumien kohdalla - tulevaisuudessa seurattavat ja uudelleenpalamiselta erityisesti varjeltavat kohteet). Liika aurinko ei liene iholle terveellistä liian usein toistettuina, suurina annoksina.

Illalla lähitalon belgialainen rouva kävi kyselemässä olisiko meillä suomalaisia kolikoita hänen kokoelmaansa ja olihan Irmalla niitä vielä muutama hänelle sopivakin jäljellä. Suomalaisille (etenkin yhden ja kahden sentin pikku-) kolikoille löytyisi ottajia eri puolilta..

Alkuun

Päivä 18. Livorno (22.6.2006)

Pratoveccio - Livorno 200 km.

Jaana:
Tulimme Liv-Or-No:hon (terveiset vaan Tommille ;-) ja etsimme hostellia, mutta eihän kauaa kuumassa helteessä jaksa ajella. Löytyi Miramare-leirintäalue jossa oli mökkejä. Otimme yhden, jossa oli oma keittiö, kaksi makuuhuonetta, vessa, patio, takana kuivausteline ja satelliittitelevisio. Kaksi yötä ollaan ja sitten lähdetään junaan. Nyt heti uimaan ja korttia pelaamaan, sitten nukkumaan.
Laura:
Matka meni nopeasti, oli aika kuuma mutta välillä tuuli. Illalla uitiin, katsottiin televisiota ja pelattiin korttia.
Kari:
Huone luovutettiin jättämällä avaimet oveen koska ketään ei enää paikalle tullut.

Alamäkeä aikamme liruteltuamme saavuimme alas kylään, josta jatkettiin "suorinta tietä" kohti Firenzen sivua kiertävää moottoritietä (SP74 => SS70 => SS69 => A1) ja edelleen - >Badia A Settino => "Strada Di Grande Communicazione FI-PI-LI" (moottoriliikennetie) => Livorno. Välillä näytti lupaavasti nousevan sadetta, mutta normaaliin tyyliin varttitunti koko ajopuvun päällepukemisesta aurinko porotti jälleen täydeltä terältään.

Ensin ajettiin sataman infoon (kiinni), sitten läheiseen tupakkakauppaan (josta saatiin ohjeet paperin kulmaan kun kaupunkikarttoja ei ollut myytävänä), sen jälkeen päärautatieasemalle (gps:ään paikka talteen), annetun ohjeen mukaan liikenneympyrästä # 1 kohti Roomaa ja liikenneympyrästä # 2 ulos Monteneroon - ja taas oltiin jossain määrin eksyksissä koska sitä toista ympyrää ei vastaamme tullut koskaan. Eipä aikaakaan kun viereiseltä kukkulalta alas palattuamme huomasimme olevamme Camping MiraMaren portilla, josta meille tarjottiin bungalowia kahdeksi yöksi hintaan á 100 €/yö. Pyörätkin saatiin parkkiin aivan lähelle, kuvan näkyvän sinisen bungalowin vasempaan päätyyn. Etupihan paksu sepelimatto oli liikaa mukana olleille, sivuseisontatukien alle laitettaville kymmensenttisille lätkillekin, joten pyörät jätettiin suosiolla hieman kovemmalle alustalle. Leirintäalueen sijainti: noin 43 astetta 28' 48.69" N, 10 astetta 19' 58.34" E, Google Earthin kartan mukaan.

Pikainen majoittuminen, tytöt päästettiin uima-altaalle, vanhemmat lähtivät kauppaan (=> kylmät tuliaisoluet nautittiin hetken kuluttua parempiin suihin), päivän lämmin ruoka laitettiin valmistumaan ja loppupäivä olikin sitten vapaata oleskelua.

Alkuun

Itikoita ilmestyi illemmalla sen verran että kämpän sisälämpötila +26,4 astetta nousi ikkunoiden sulkemisen jälkeen nopeasti. Väliaikainen apu oli avata ulkoikkunoita noin sentti ja pitää liesituuletinta täysillä koko yö sekä nukkua korkeintaan lakanan alla. Hyvin siellä silti tarkeni, hyttysverkkoja oli täälläkin ikävä. Jaanalle ei sekään riittänyt nukkumiseen takana näkyvän kerrossängyn toisessa kerroksessa. 

Siispä soveltamaan ja tulos näyttää tältä:

2006-Italia-Miramare-Jaana-nukkuu-keittiossa-ja-Laura-omassa-teltassa-takana.jpg

Aika huolettomasti oli kyseiset mökit kasattu päätellen esimerkiksi suihkuhuoneen lattian (puuttuvista) kaadoista ja vessan kynnyksestä. Suihkuvesi nimittäin valui pidemmän suihkusession jälkeen melkein keittiöön saakka, ellei sisäpuolelle muistanut virittää jotain pyyhettä tai muuta välinettä padoksi. Olikos tuo sitä järjestettyä lattioiden pakkomoppausta?

Bungalowien käyttöaste vaikutti olevan aika suuri jo tähän aikaan vuodesta, yleisimmän vuokrausajan ollessa vähintään viikon verran kerrallaan.

Alkuun

Päivä 19. Pisa (23.6.2006)

Livorno - Pisa - Livorno < 70 km.

Laura:

Aamulla lähdettiin noin kymmeneltä liikkeelle. Kierreltiin Pisassa kojujen luona ja käytiin ostamassa liput torniin kiipeämistä varten. Liput saatiin vasta kahdeksi (14.00) joten oli kaksi tuntia aikaa kävellä. Käytiin kahvilassa ja mentiin Jaanan kanssa jonoon tornin ovelle.

Ajajat jäivät turvallisesti maan pinnalle ja myö lähettiin kiipeämään ylös. Portaat olivat tosi liukkaat ja kaltevuus tuntui selvästi. Portaisiin oli kulunut isot montut siihen mistä oli kävelty. Maisemat tosi hienoja, päästiin ihan tornin huipulle. Sitten ajettiin takaisin mökille. Uitiin ja pelattiin korttia ennen nukkumaan menoa.
Kari:
Reittinä Pisaan oli leirintäalueen vierestä menevä Via Aurelia eli SS1, suunta pohjoiseen.

Pisassa huomioitiin erittäin liukas paikallinen asfaltti, lämpötilakin nousi yli kolmenkymmenen asteen. Aika harvakseltaan näkyvät Kaltevan tornin opasteet johdattivat läpi kaupungin oikeaan osoitteeseen.

Torniin kiipeämiseksi piti hankkia liput á 17€/tyttö. Porukkaa oli jo nyt sen verran liikkeellä että kiipeäminen onnistuisi vasta vajaan kahden tunnin päästä, millainenhan jono siellä on pahimpaan loma-aikaan heinä-elokuussa? Tytöt kävivät tornissa, jossa oli ainakin kolmesataa erittäin kulunutta porrasta kiivettävänä. Vaikka mukana piti olla täysi-ikäinen henkilö niin me emme sinne lähteneet, hyvin he sinne pääsivät alas kerääntyneen porukan mukana. Uusia ryhmiä päästettiin sisälle noin parinkymmenen minuutin välein.

Tyttäret kuvan keskellä kaiteen vieressä. Kuva on otettu Canonin A70:llä sen maksimizoomauksella ja kuvakoolla, loppusilaus on annettu PhotoShopilla:

2006-Italia-Pisa-Laura-ja-Jaana-kiipesivat-ylos-kaltevaan-torniin.jpg

Lähistöllä oli kojuittain kaikenlaista tarpeellista tavaraa myytävänä, niinpä kummipojalle ostettiin sieltä vähän päälle puettavaa.

Silmiinpistävän useita erittäin tummaihoisia kellokauppiaita kävi kauppaamassa jos jonkinlaisia Rolexeja ja muita laadukkaita rannekellomerkkejä. Kun muuan heistä taas kerran piti myyntipuhetta ja tehosti sanojaan sanalla Genuine niin purskahdin nauramaan. Kaveri tietysti kysyi että mille nauroin; kerrottuani nähneeni noita samoja "Genuine"-kelloja ensimmäisen kerran melkein neljännesvuosisata sitten Lähi-Idässä eli sillä ei enää kannattaisi hirveästi kehua, niin myyjänkin pokka petti. Tavatessamme uudelleen kadulla noin puolisen tuntia myöhemmin hymyili hän edelleen ja supisi suupielestään ohi mennessään sanan "Genuine!". En tullut edes kysyneeksi mitä supa-Rolex maksaa nykyisin, tosin tuolta hepulta sen olisi voinut ostaakin ;-)

Alkuun

Juomien hinnat olivat kohdallaan kun otimme lähibaarissa eriväriset Jäämurskamehut ja Cappuccinot. Tytöt eivät innostuneet hevosrattailla ajelusta, saivat vissiin siitä lajista tarpeekseen viimevuotisella Luxorin reissullaan sikäläisen hevoskuskin yrittäessä viilata kyytiläisiään linssiin eli maksimoida omat tienestinsä. Jäämurskastakaan ei saatu mitään oireita eli se oli tehty riittävän puhtaasta vedestä.

Pyöriemme luona tapasimme yhden samanikäisen skottilaisen motoristipariskunnan. Mies heitti normaalin huulenheiton välillä reipastakin juttua, kuten: "Ovatko lapsenne myrtyneitä ja mököttävätkö he kuten normaaleiden teini-ikäisten reissussa kuuluukin tehdä? Jos, niin myykää ne huutokaupalla hyvään hintaan tuossa torilla!" Aika kiehtova idea. Palatessani panniinikojulta takaisin pyörille tuli kyseinen pariskunta vastaani, toivottaen ohi mennessään suomeksi "Na-ke-min!", kuten tytöt muutama minuutti aikaisemmin olivat heille opettaneet..

Paluumatkalla Livornoon piti oikein tarkastaa silmämääräisesti miksi etenkin sen suuren varuskunnan lähistöllä SS1:lla oli niin paljon nuoria naisia norkoilemassa tien varrella. No "sulhoaanhan" ne siinä päivystivät, kuka varjon alla tuolilla istuskellen, kuka puihin ja liikennemerkkeihin nojaillen. Harvinaisen avointa touhua. Tulomatkalla ( Hampurissa) tyttäremme kiinnittivät huomiotaan myös lukemattomiin kadun varrella olleisiin "stripparipaikkoihin". Syystäkin, olimmehan juuri Reeperbahnin kohdalla matkalla Lyypekin suuntaan.

Livornossa käytiin vielä rautatieasemalla varmistamassa huominen lastausaika, ennen kuin ajoimme takaisin leiriin.

Lastausaika pyörillä oli kello 12.00-12.30. Edellisenä päivänä apua löytyy toimistosta nimeltään Ufficio Accoglienza, jonka sijaintipaikka on päärakennuksen eteläpää ja sisäänkäynti Binario 1 eli laituri # 1:n puolella. Lähtöpäivänä tietoa saa lastausrakennuksen päädyssä olevasta pikkutoimistosta, joka on silloin miehitetty.

Lapset lähtivät taas uimaan ja vanhemmat ruuanlaittoon, siinä se loppupäivä menikin joutuisasti syödessä ja pakkaillessa.

Alkuun

Päivä 20. Junassa (24.6.2006)

Livornon lähialueita < 50 km - Hamburg Altona, päivä+yöjuna.

Laura:
Ajeltiin rautatieasemalle ja vietiin pyörät varjoon. Iskä jäi pyörille vahtiin ja me muut mentiin etsimään kauppaa. Löytyi vain yksi paikka, josta myytiin hedelmiä. Junaa odotellessa oli tosi kuuma, junassa hieman viileämpi. Illalla pelailtiin ja katseltiin maisemia. Kuvasin pitkiä pätkiä maisemaa myös svhs-kamerallamme.
Kari:
Aamulla ei ollut mihinkään kiire, joten kämppä luovutettiin kello 10.00 ja suunnattiin sen jälkeen rantatietä reilun tunnin ajomatkan päähän etelän suuntaan.

Tältä näyttävät pyörät matkustaessamme itse kevyemmässä varustuksessa:

2006-Italia-Livornon-alapuolella.jpg

Kotvan kuluttua palattiin samoja jälkiä takaisin ja pian olimmekin rautatieasemalla, jossa otettiin mallia muutamasta saksalaisesta motoristista parkkeeraamalla varjoon jonotusalueen etupuolelle päärakennuksen eteläpäähän. DB:n toimistossa varmistui tarkempi lastausaika kello 12.30, jonka mukaan valmistelimme pyörämme lastauskuntoon. Eli hyttiin vietävät tavarat siirrettiin sisälaukkuihin ja tankkilaukut sekä ajovarusteet sopivin osin pakattiin pyöriin kiinni jätettyihin sivulaukkuihin. Pyöräporukkaakin lastattiin eri aikaan eri vaunuihin. Syy selvisi ajastaan kun matkalla Hampuriin oli mahdollista jäädä pois ainakin kahdessa välillä olevassa kaupungissa; sinne jäävät vaunut tietysti irroitettiin letkan perästä myöhempää purkamista varten.

Kuva (by Google Earth) Livornon rautatieasemasta (+ kuvaus toiminnasta junaan noustessa).

Lastauksen yhteydessä tarkastettiin ajoneuvojen ja kuljettajien nimet listasta jonka jälkeen alkoi useiden vaunujen läpiajo ensimmäisen vaunun keulalle. Korkeutta lattiasta kattoon on maksimissaan 167 cm ja kypäräni hipaisi kerran ylemmän kerroksen pohjaa, vaikka enimmäkseen makoilinkin tankkilaukun päällä. Tuolla näytti olevan vähän vapaampaa kypärän käyttömielessä. Parkkeeraus tehtiin keskiseisontatuelle. Haimme vielä sivulaukut ja kiinnittelimme nekin telineisiin jolloin kannettavan materiaalin kokonaismäärä jäi ajokamojen osalta pienemmäksi (sisälaukut kannettiin hyttiin parempien olkahihnojensa varassa).

Pari tuntia vierähti nopeasti, kunnes tuli aika kävellä tunnelin kautta laiturille numero seitsemän siirrettyyn junaan. Ajoneuvovaunut kytkettiin päivä- ja makuuvaunujen perään. Juna lähti aikataulunsa mukaisesti kello 15.16 kohti pohjoista seuraten Välimeren rannikkoa (Livorno - Pisa - Viareggio - La Spezia - Sesrti Levente - Rapallo - Genova - Milano - jne). Ylempänä rannikolla riitti tunneleita toistensa perään. 

Illalla katselimme maiseman peittymistä ukkosmyrskyyn ja kaatosateeseen; kelpasi siinä kääntää kylkeä ja vaihtaa tekstiviestejä MarkkuK:n kanssa, joka oli kääntynyt pohjois-Espanjasta Portugaliin samaa suurta sadealuetta karkuun.

Illalla piti vielä katsella maisemia kun juna meni solien pohjalla (ja muun muassa Lugano-) järven rantaviivaa seuraten; kylät ja kaupungit näkyivät värikkäinä valohelminauhoina joka puolella. Yöllä oli ainakin pari pidempää taukoa eri asemilla.

Alkuun

Päivä 21. Rostock (25.6.2006)

Hampurg Altona - Rostock 200 km.

Laura:
Aamiaiseen kuului kahvia, kylmää kaakaota, sämpylöitä, voita, erilaisia marmeladeja, maksapasteijaa ja kylmää appelsiinimehua. Aamulla oli tylsää joten rakenneltiin korttitaloja ynnä muuta.

Lauran ja Jaanan ajankulua. Taustalla näkyy uusimallisen Couchette Car-päivävaunun sisustusta:

2006-Juna-Laura-ja-Jaana-kuluttavat-aikaansa.jpg

Kari:
Aamupala nautittiin kello 07.45 jossain Frankfurtin korkeudella. Altonaan päästiin kello 13.40, autonkuljetusvaunut saapuivat laiturille (# 6) noin kaksikymmentä minuuttia myöhemmin. Viereiset laiturit olivat täynnä muun muassa Narbonneen ja muualle menevien vaunujen lastaajia ja toisista suunnista tulleiden purkajia. 

Vaunut purettiin suoraan päistään, ei erillisen purkuvaunun sivulta kuten Livornossa ja Lörrachissa. Ei muuta kuin kypärä päähän, pyörät parkkiin laiturille hotellin kulmalle ja vaatteita vaihtamaan. Koska tarkoitus oli ajella vähän karstoja pois sitä valmiiksi tehtyä Rostockin moottoritietä hyödyntäen, niin päälle vedettiin kuumasta päivästä huolimatta koko sotisopa. Muuan Livornosta ulkonäöltä tuttu saksalainen motoristi kävi vielä kertomassa parhaan tavan päästä kaupungista (seuraamalla Altonan aseman läheltä alkavia, Lyypekin nimellä varustettuja sinisiä opasteita - tuttu reitti aiemmilta ajokerroilta).

Moottoritie erkani hieman ennen Lyypekkiä oikealle, alkuosa oli vielä 100 km/h rajoitustauluilla varustettua mutta nekin merkit hävisivät päästyämme moottoritien A20 päähän. Ensin kyydissä oli Jaana ja seuraavaksi Laura: molemmat saivat vuorollaan nauttia jonkin aikaa kakkosella alkavasta kolminumeroisesta ajonopeudesta. Tosin sillä lastilla ja vastatuulella Bandiitin nopeusmittari ei kovin korkealle jaksanut nousta. Rojumäärästä ja olosuhteista huolimatta minkäänlaista vaappumista tai muuta ei esiintynyt, renkaatkin olivat siis vielä vähintään siedettävässä kunnossa.

Wismarissa käytiin vanhan kaupungin keskustassa eräässä avoimessa pikkuravintolassa, jossa neljä erinomaista kebapia + neljä 0,5 litraista kylmää Jaffaa maksoi yhteensä 16,50 €. Olipas taas vahvaa chilikastiketta ja reissun ehdottomasti parhaan hinta-laatusuhteen omaava ruokapaikka. Ja ennen sinne menoa paras mahdollinen mauste eli reilu nälkä. 

Rostockin sataman alueella kävimme ensin siinä suuressa kaupassa (Agentur Sari Berner) satamaan päättyvän ison tien oikealla puolella, sen jälkeen vielä hieman enemmän oikealla olevalla bensa-asemalla (Hem Station Jurgan).

Alkuun

Viimeksi mainitulla piti molempiin pyöriin kaataa loputkin aiemmin ostetusta Mobilin puolisynteettisestä 10W-40 moottoriöljystä, molempien pyörien haukattua sitä koko reissun aikana yhteensä litran verran. Monet kuumat päivät olivat tehneet tehtävänsä (kun vaihdoin öljyt ja suodattimet heti reissun jälkeen uusiin, niin ulostulevan öljyn väristä päätellen koneiden sisällä oli joskus ollut melkoisen kuuma). Joku täyssynteettinen 15W-50 öljy olisi saattanut ainakin merenpinnan tasolla liikuttaessa kestää paremmin ainakin lämpökuormaa.

Kello 17.00 satamassa alkoi olla jo muutamia autoja Superfastin jonotuskaistoilla. Koska odotusrakennus oli (vielä) kiinni niin päätimme tappaa aikaa ajelemalla pikkuteitä eli rantoja pitkin kaupunkiin. Yksikään vastaan tullut kauppa ei sunnuntai-illan kunniaksi ollut enää auki vaikka ajoimme ylös Warnemunden "merikanavalle" ja lossille saakka. Onneksemme muuan Esso sai myytyä meille muun muassa iltapala- ja seuraavan päivän aamupalatarvikkeet.

Paluumatkalla mietimme hetken siinä maksullisen tunnelin kohdalla, että mennäänkö oikotietä takaisin satamaan? Säästösyistä (vai mitä Laura) kiersimme ajamalla lähes samaa reittiä takaisin, mikä teki aika tarkalleen kaksikymmentä kilometriä. Koko iltalenkki teki täydet kuusikymmentä kilometriä mutta aikaakin kului hiljaa lirutellessa mukavasti.

Illemmalla siirryimme takaisin jonoon, jossa oli useita suomalaisiakin motoristeja mukana, osa paluumatkalla Assenin "MotoGP"-kisoista. Yhteisiä tuttujakin löytyi hetkisen rupattelun jälkeen..

Jonon puolivälissä, taustalla häämöttävät Superfastin odotustilat:

2006-Saksa-Rostock-jonotusalue.jpg

Sisäänkirjautuminen vei aikansa kaistojen (kaksi avointa) henkilökunnan määrän (1+1) sekä monien täytettävien ja tarkastettavien yksityiskohtien vuoksi. Mahdollisesti jonossa oli jokunen liputonkin kyselemässä mahdollisia peruutus- ja muita paikkoja, sen verran hidasta se muutaman kulkijan kohdalla oli. Kokonaisuutena arvioiden matkustajien kokonaismäärä oli reilusti suurempi kuin saapuessamme. Aika nopeasti olimme odottamassa seuraavassa pisteessä eli laivan vierellä.

Loppuillan aikana pohjoiselle taivaalle alkoi lännestä nousta paksuja sadepilviä, mutta onneksemme ne pitivät pintansa riittävän pitkään ja pääsimme kuivina sisälle.

Laivan vieressä odottamiseen menikin pitkään kun pyöräporukat lastattiin laivaan viimeiseksi, vieläpä alimmalle kannelle ylemmän kannen lattialuukun kautta. Paikka oli sinänsä kelvollinen (merenpinnan tasolla laivan kannen heiluminen on huomattavasti pienempää kuin ylempänä) mutta puhtaat kuormansidontaliinat ja renkaiden luo laitettavat kumitallat loppuivat heti alkuunsa. Laivan henkilökunta tee elettäkään pyörien kiinnisitomiseksi saati oikean sitomistekniikan neuvomiseksi jos joku ei sitä tiedä. Eipähän tule vastuuongelmia mahdollisessa kaatumistapauksessa..

Olisiko kello ollut jotain 23.30, ennen kuin pääsimme etsimään hyttiämme (# 8235). Iltaohjelma oli jossain määrin erilainen kuin olisi ollut kahdestaan matkustettaessa. Se olikin toisaalta hyvä juttu, sillä seuraavana aamuna oli monen kanssakulkijan silmissä edellisyön ajalta epämääräistä univajausta havaittavissa. Pisimmät kuullut suoritukset olivat vieneet aamukuuteen ;-) Pitihän sitä itsekin ottaa vähän tiettyä salmiakkisekoitusta mutta kovin paljoa yli puolenyön ei mennyt, ennen kuin hytissä tarvittiin taas "Eareja".

Alkuun

Päivä 22. Itämerellä (26.6.2006)

Kari:
Heräsimme kello 06.00 Rostockin satamassa laivan lähdettyä liikkeelle, syynä yhteensä kuusi kertaa peräkkäin piippailevat kännykkämme (molemmille tulleet pari palveluviestiä ja muuta yhtä tarpeellista). Kello 08 alkoivat usein toistuvat kuulutukset ainakin kolmella eri kielellä.

Melkoisen moni kansipaikoilla matkustanut henkilö heräili pitkin aamupäivää eri puolilta, muun muassa sen ison baarin ulkoreunoja kiertäviltä sohvilta. Kansipaikkojen makuupussi- ja vilttimajoitusta näkyy voivan hyödyntää noinkin.

Vuotava vessamme lavuaarin hajulukko korjattiin ripeästi laivaväen toimesta, muutenkin huomasi selvästi että mennyt kolmeviikkoinen oli vienyt nuoren henkilökunnan taitoja eteenpäin tai sitten kyseessä oli kokonaan toinen miehistö.

Aika kului laivalla erittäin hitaasti, onneksi ainakin jalkapallosta kiinnostuneille riitti katsomista toimivista satelliittitelevisioyhteyksistä johtuen. Tuoreita kotimaisia sanoma- tai muita iltapäivälehtiä ei löytynyt mistään. Tulomatkalta tuttu gsm-tukiasema loisti poissaolollaan, Gotlannin kohdalla mantereen kännykkäverkko toimi sen verran että pääsimme tutkimaan kotimaan sääennusteita kännykän avulla..

Söimme vain päivällisen, joka oli tarjolla kello 14-16 välisenä aikana. Yhteishinnaltaan kuudenkymmenen euron (2 x 20 € + 2 x 10 €) arvoinen seisova pöytä oli hyvä varsinkin erään matkailuautolla liikkuneen Haminalaispariskunnan ruokailuseurassa.Aika kului parhaiten joko pelatessa jotain kortti- tai muuta peliä pelisalissa tai jutellessa; muun muassa edellä mainitun pariskunnan kanssa poristessa meni nopeasti tunti jos toinenkin. Kaupasta piti ostaa hieman purkkiin paketoitua hajua muttei enää mitään muuta.

Illalla ei kauaa viitsinyt kukkua vaan pää painettiin suosiolla ajoissa tyynyyn aikaisen aamun vuoksi.

Alkuun

Päivä 23. Imatra (27.6.2006)

Hanko - Imatra < 400 km.

Kari:

Aamulla kello kuudelta sisäinen kello herätti ja jo seitsemän jälkeen päästiin purkamaan itsemme ulos laivasta.

Tämä jää Tallinkin Rostockin reitin osalta pitkäksi ajaksi viimeiseksi suoritukseksemme. Hinta-laatusuhteen on parannuttava reilusti nykyisestä.

Teimme kuten monet muutkin motoristit eli ajoimme jonkun aikaa kohti Helsinkiä ja pysähdyimme johonkin sopivaan paikkaan ("ABC", vastaavat) syömään aamiaista. Kaurapuuro ja jättikahvi olivat pitkästä aikaa erinomaisia valintoja. Kotimatkalla poikettiin taas pikakäynnillä Puistolassa sukulaisissa. Loppupäivä kotiin jatkui samoissa merkeissä kuin alku eli vesisateessa ajaen, tankkaustaukopaikkana oli "Pukaron Paroni". Se olikin ensimmäinen kokonainen sadepäivä kolmeen viikkoon.

Kotona odotti muutama pikkuhomma kuten leikkaamaton, lähes puolimetrinen nurmikko, pahasti kuivunut uusi pensashanhikkiaita, lto-koneen filttereiden pesu/vaihto, käyttöveden lämmitys ja monta muuta kotiutumiseen liittyvää askaretta.

Alkuun

Loppusanat

Kari:
 Jaanan Kuvia-sivulta löytyy lisää katsottavaa.

Vain yhdessä paikassa kommentoitiin suomalaisbändin tuoreesta euroviisuvoitosta. Muutaman kerran eri puolilla meinasimme näyttää sen lanseeraamia käsimerkkejä ja laulaa ääneen kuorossa "Hard Rock Hallelujah", mutta etenkään Jaana ei lämminnyt ajatukselle. Hänen kanssaan hyräilimme ajankuluksi kaksiäänisesti eli radioiden välityksellä muun muassa "Pääkkösten" kappaletta "Miksi lapsille opetetaan eläinrääkkäystä" sen vähän mitä kumpikaan siitä muisti (radioiden kantaman sisällä samalla kanavalla olleet mahdolliset ulkopuoliset kuulijat eivät onneksemme kommentoineet mitään). Muita mieluisia ajonaikaisia ajanviettotapoja oli tyttöjen keskinäiset tietokilpailut, joihin kuljettajillakin oli mahdollisuus osallistua tilanteen salliessa (radioiden akut saivat niissä sessioissa kunnolla kyytiä).

PMR-radioiden kanava neljä toimi koko matkan ajan käyttökanavanamme. Jossain liikennevaloissa ja moottoriteillä Italiassa sillä ajoittain kuului muutakin kuin puhelähetettä, jollaisen aikana rajoitimme käytön minimiin. Kaupungeissa samaa kanavaa kuulosti käyttävän myös joku asennus- tai muu liike sekä muita tavallisemman kuuloisia käyttäjiä. Kantomatka riitti pyörien normaaliväleihin eli alle kilometriin niin kauan, kun radion antennin pää ei ollut suoraan muihin radioihin päin (säteilykuvion minimi), eikä välillämme ollut esimerkiksi vuoren kylkeä tai muuta signaalin etenemistä liikaa häiritsevää estettä.

Sanyon uudet HR-4U akkukennot (AAA, NiMH, 900 mAh) kestivät erittäin pitkään käytössä ennen kuin vaativat latausta, sen sijaan vuodelle 2003 hankitut GP:n pienempikapasitettiset (NiMH, 750 mAh) kennot osoittivat jo hienoisia väsymisen merkkejä. Kun mukana oli kaksi ylimääräistä kennosarjaa neljää radiota kohti (4 x 3 + 2 x 3 eli yhteensä 18 kennoa), niin eteemme ei koskaan tullut tilannetta jossa vaihtoa vaativalle radiolle ei olisi löytynyt ladattua akkusarjaa heti käyttöön - vaikka samalla laturilla ladattiin myös AA-koon kennoja muun muassa gps:n käsikäyttöä ja digikameraa varten.

Perheenkin osalta reissu meni hyvin, suurinpiirtein terveinä säilyttiin koko ajan ja erimielisyyksiä oli vähän vaikka ajoittainen huima helle olisi voinut vaikuttaa joskus pahemminkin. Sen verran jäi muistettavaa tuleville vuosille, ettei käsistäni aika pahoin palaneita peukaloiden ja etusormien välisiä ihoalueita passaa enää päästää palamaan yhtä pahoin.

Alkuun

Pesukone paahtoi pari päivää täysillä pyykkien kimpussa, ennen kuin niihin tarttunut lika oli siirretty viemärin puolelle. Saunakin lämpeni tuotapikaa, jolloin taas nähtiin ettei se käsivarsienkaan "rusketus" olllut sataprosenttisesti pelkän auringon ansiota.

Kadonneet: Irman yöpuvun housut, Nonzasta Korsikalta ostetut ja täytetyt viisi postikorttia ennen postitusta, viiden ensimmäisen päivän muistiinpanot kännykästä liian tiukalle unohtuneen automaattisen siivousasetuksen vuoksi ynnä muuta pientä. Ei siis mitään oleellista.

Hajonneet: hyvin palvellut ja jo kerran putoamisen vuoksi korjattu Canonin A-70 alkaa olla tiensä päässä, sillä melkein jokaista sillä otettua kuvaa joutuu korjailemaan oikealle kaatuvan horisontin vuoksi.

Suomeen verrattuna yleinen hintataso niin ruuan, liikkumisen kuin majoituksenkin osalta oli kiertämällämme alueella hyvin samankaltainen, suurimpina poikkeuksina ehkäpä San Marino ja polttoaineen osalta Sveitsi. Paikallisten alkoholijuomien ja joidenkin ruokatarvikkeiden hinnoissa on myös havaittavia eroja

Postilaatikkoon kolahtaneet luottokorttilaskut näyttävät olevan turhankin jämptisti kohdallaan, niiden osalta tilanne olisi etenkin häviämismielessä voinut olla parempikin.. Reissun kustannustoteuma alkaa hiljalleen selvitä ja sen perusteella tämä oli ehdottomasti kallein tähänastisista mp-reissuistamme. Mutta siihen oli varauduttu sekä viime talven kulutuksen että reissua edeltävän suunnittelun aikana eikä päässyt yllättämään. Ei siitä sen enempää, tiukataan mieluummin jostain muualta.

Koska jo kesäkuussa tuppaa tuo ulkoilman lämpötila nousemaan noinkin korkealle keskisessä ja etenkin eteläisemmässä Euroopassa, niin tulevina kesinä täytynee miettiä vaihtoehtoisia ilmansuuntia => esimerkiksi Norja kiinnostaa nyt aivan eri tavalla aiempiin vuosiin verrattuna. Muutenkin alkavat nuo tarjolla olevat pakko nähdä -paikat käydä molemmilta kuljettajilta aika vähiin, sillä kovin montaa kokonaan käymätöntä maata ei mantereen puolella enää ole. Onneksi yksittäisiä kohteita riittää vielä vuosikymmeniksi.

Taisi olla Irma joka jossain reissun vaiheessa tokaisi että olisipa pitänyt silloin ensimmäisillä yhteisillä reissuillamme aloittaa keräilemään niitä kohdepaikkojen kuvilla ja teksteillä varustettuja, melkein joka paikasta myytäviä jääkaapin ovimagneetteja. Niitä olisi mukava tutkia, vuosien varella niitä kun olisi jo jokunen siunaantunut mukaan. Nyt keräilyä on turha enää aloittaa.

Monta uutta henkilöä, paikkaa ja tapahtumaa nähtiin, tosin osa niistä alkaa jo painua sinne "unhon yön" puolelle. Hyvää jatkoa ja kiitokset kaikille keskustelemaan antautuneille motoristeille sekä muille vastaan tulleille uusille tuttavuuksille!

23.7.2006, Jaana, Laura, Irma ja Kari

PS. Ensi kesän mp-reissultamme puuttuu varmasti Laura (kielikurssinsa vuoksi) ja Jaana (tammikuisen ilmoituksensa perusteella). Tosin Laura pyrkii taas mukaan taas ensi vuonna ;-)

Mutta sellaista se jälkikasvun(kin) kehitys on, joka antaa meille vanhemmille jälleen mahdollisuuden kierrellä kahdestaan vähän eri periaatteilla muutamiin viime vuosiin verrattuna.

Uskoin hetken siihen itsekin, kunnes E-KS:n ortopedi kertoi että oikea olkapääni on leikattava jäällä kaatumisen yhteydessä rikkoutuneen rustorenkaan korjaamiseksi. Homma hoitui 30.4. ja sairasloma loppunee kesäkuun puolivälissä. Se siitä ensi kesän Irlannin ja Walesin matkasta tältä erää?

Alkuun

Takaisin pätkitylle 2006- tai Matkat-sivulle.