madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              8/19

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Päivä 7. Edinburgista Aberdeeniin (10.6.2004)

Edinburgh -> Aberdeen, 430 km.

Laura:
Aamupalan jälkeen pakkasimme tavaramme ja lähdimme ajamaan reittiä Perth > Dundee > Montrose > Dunnottar castle > Stonehaven > Aberdeen.

Ihan hieno linna, vaikka vähän sortunut. Sisäänpääsy maksoi 1 £ lapselta ja 4 £ aikuiselta. Otimme useita valokuvia. Sisäpihalla oli allas, josta luultavasti on otettu vettä. Linnassa oli paljon torneja, mutta ne olivat suljettuja. Näimme useita takkoja, sängyn, eläinten talleja, kappelin ja muuta sellaista. Iskä ei tullut mukaan koska hän jäi vahtimaan tavaroitamme.

Liitteenä on reilun megatavun kokoinen panoraamakuva linnan raunioista. Huomioi kuvan lataamiseen kuluva aika, ennen kuin klikkaat tästä!

Aberdeenissa alkoi sataa vettä, joten kastuimme. Sateen loputtua lähdimme Italialaiseen ravintolaan. Otin päivän erikoisen, 13,95 £ hintaan. Annoksessa oli kanaa ja makaronia. Se maistui hyvältä.

Huonot asiat: Illalla satoi vettä, ukkosti ja iskän sanoja lainaten: "linnassa oli paljon lintujen ö-öötä".

Hyvät asiat: kävimme linnassa, aluksi paistoi aurinko, ruoka oli hyvää ja hostelli oli mukava. 
Jaana:
Heräsin klo: 07.00 Lähdimme ajamaan kohti Aberdeenia. Kun olimme matkalla niin pysähdyimme dunnottar nimisessä linnassa. Minä, Laura ja äiti ainoastaan menimme käymään siellä. Iskä jäi vahtimaan meidän tavaroita.

Kun olimme perillä, kun yhtäkkiä alkoi sataa. Minä, Laura ja Iskä kastuimme kun taas äiti ei. Menimme hostelliin jonka nimi on Syha Hostel

Perhehuoneemme oli kuvassa mustan pääoven yläpuolella toisessa kerroksessa näkyvän "päätyikkunan" takana:

2004-Skotlanti-Aberdeenin-hostelli-kaupungin-suunnasta.jpg

Alkuun

Lähdimme etsimään ruoka paikkaa ja se löytyi. Menimme italialaiseen ravintolaan, siellä ei ollut mitenkään hyvää ruokaa, mutta leipä oli tosi hyvää. Sen jälkeen menimme kauppaan ostamaan aamupalaa.

Tyhmin asia: kun satoi, pyllyyn koski ja oli kylmä.

Kivoin asia: Kun kävimme dunnottar nimisessä linnassa.  
Irma:
Aamupalan jälkeen tavaroiden pakkaus ja matka jatkui kohti Aberdeeniä. Heti Edinburghin jälkeen ylitettiin vesistö komeaa siltaa pitkin. Silta oli maksullinen mutta yllätys, yllätys, moottoripyöriltä 0 GBP).

Perthin jälkeen suunnattiin rantatielle ja sitä pitkin kohti pohjoista. Keli oli todella hyvä ajoa ajatellen, kuiva eikä liian kuuma.

Dunnottarin linna oli jo etukäteen suunnitelmissa, joten pidempi tauko ja linnan raunioihin tutustuminen hoidettiin siellä. Komea paikka se olikin ja kuvia piti räpsiä Karia varten, hän kun jäi pyörien luo odottelemaan.

Matka jatkui ja Aberdeenin kaupungin alkaessa näkyä, niin ainakin minun kypärän sisältä kuului syvä huokaisu. Ei näytä ihan pieneltä kylältä ja taas ruuhka-aikaan, kiva, kiva. Onneksi Kari ajoi kehätietä pitkin ja hostelli löytyikin todella helposti ilman keskustan ruuhkia.

Lapset jäivät totuttuun tapaan pyörille vahtiin meidän kirjautuessamme hostelliin. Kari lupasi siirtää myös Diversionin hostellin pihalle ja minä jäin odottelemaan eteiseen. Aivan yht'äkkiä alkoi satamaan kaatamalla ja ukkostamaan - Kari ja lapset kastuivat likomäriksi ja minä vain katselin eteisestä.

Hostelliin sisään, suihkuun ja kaupungille syömään. Löysimme yhden italialaisen ravintolan ja tietenkin piti tilata tarjoilijan suosittelemaa ruokaa listan ulkopuolelta (ihan niin kuin me emme tietäisi ettei niin pidä tehdä!). Pasta ja kanan rintapalat maksoivatkin sitten noin tuplasti sen mitä muut ruuat listalla olisivat maksaneet - no tyhmyydestä taas sakotettiin.

Kari: "Saimme pöydän luvattuamme poistua kahden tunnin kuluessa (seuraavan varauksen alta). Kolme ns. erikoisannosta ja yksi listalta, jäätelöä, 3 olutta, 2 limua maksoivat yhteensä 66,35 £. Oli se kyllä useimpien mielestä ihan hyvääkin, palvelu mukaan lukien, mutta silti jäi hieman "Rahat pois hölmöileviltä turisteilta" -meininki. Tai saatoimmehan myös osua paikalliseen italialaiseen ykkösmestaan, palvelusta ja toisen kerroksen ruokasaleista sekä väkimäärästä varovaisesti jälkikäteen päätellen." 

Vähempikin olisi kyllä riittänyt. Vatsa oli kuitenkin täynnä josta kaupan kautta hostellille ja yöpuulle.
Alkuun
Kari:
Kello 07 ylös, aurinko paistaa öisen sateen jälkeen. Loput ruuat jätettiin päivämäärällä varustettuina keittiön Free Food -hyllyille. Sama päivämäärä- ja majoittujan nimi piti olla aina tussitettuina kaikissa ruokatarvikepaketeissamme, ettei niitä siirrettäisi heti jäteastioihin.

Teille A90 - A92 ja suunnaksi pohjoinen. Edinburghin vieressä olevalla suurella sillalla ei pyörillä liikkuessa tarvinnut maksaa mitään, josta Jaana kommentoi takapenkiltä tyyliin: "Kannattaa olla pyörillä liikkeellä niin ei tarvitse maksella siltamaksuja" joka ei harmi vaan toiminut lännempänä, seuraavalla isolla sillalla. Vieressä oikealla oleva vanha rautatiesilta on komea kapistus, tosin sen ylläpito saattaa olla aika työlästä touhua?

Dieselpolttoaineen hinta oli yhdellä moottoritien bensa-asemalla 0.892 £, 95-oktaanisen bensiinin kustantaessa 0.891 £/litra (punnan kurssi oli jotain 1,6 x €).. Tankatun bensan hinta vaihteli koko reissun aikana välillä 1.149 - 1.195€/l Suomessa, 9.98 -10.17SEK Ruotsissa ja 0.829 - 0.929 £ Iso-Britanniassa (1.326 - 1.486 €/l). Suzuki vei bensaa koko reissun aikana noin 170 ja Yamaha noin 120 litraa.

Laura otti kuvia koko ajan. Otoksista tuli yllättävän hyviä, kuten niistä muutamista käsivaralla otetuista puoliminuuttisista .avi-pätkistäkin.

Lähellä Aberdeenia on Dunnottaren linnan rauniot, jossa muilta meni vajaa tunti kierrellessä ja kuvaillessa. Paikka oli Lauran yksi tärkeimmistä etukäteen suunnittelemista vierailukohteista, ilmeistä päätellen se oli odotustensa mukainen. Olin itse parkkipaikalla pyörien luona vahdissa, joten keskinäinen kommunikointi piti hoitaa radioiden avulla, mikä toimi raunioiden sisätiloja lukuun ottamatta hyvin. Etsin sen ajan Aberdeenin hostellin paikkaa gps:n näytöllä.

Kun kohteen lukitsee ns. goto-kohteeksi ja ottaa kompassiruudun näyttöön, niin meno helpottuu huomattavasti jatkossa - riittää kun seurailee välillä suuntanuolta ja kilometrilukemaa, keskittyen muuten ympäristön havainnointiin. Eipä löytynyt siihen hätään, mutta ovathan nuo majoitukset ennenkin löytyneet. 

Aberdeenissa alkoi reissun ensimmäinen ukkossadekuuro juuri sisään mennessämme: talutin ensin täysissä ajovarusteissa olevat lapset ja ajoin sen jälkeen molemmat pyörät hyvin vilkkaan kadun yli hostellin etupihalle, kastuen takitta liikkuessani siinä lyhyessä ajassa läpimäräksi. Eipä tuo siinä vaiheessa enää haitannut, kun kolme kerrosta ylempänä oli kuuma suihku odottamassa.

Alkuun

Pyörät saatiin parkkeerata etuoven viereen eli se oli selkeä parannus mopojen turvallista säilyttämistä ajatellen. Vaikka piha olikin kova ja hyvin sorastettu, niin kotoa mukaan otetuille sivuseisontatukien alle laitettaville peltilätkille oli sielläkin käyttöä.

Täällä piti toisena päivänä ottaa esiin kotona kopioidut pari A4:sta aiheesta erilaiset puut Englannissa. Niillä sai hetkessä uutta mielenkiintoa lapsille ympäristön havainnoinnin suhteen - pikku kisa siitä, kumpi löytää nopeammin ja kenties enemmän paperikuvia vastaavia puita, oli tuohon kohtaan enemmän kuin paikallaan. Ja löytyihän niitä ajastaan vaikka kuinka paljon.

Ylimmän kerroksen huone # 44 oli muuten hyvä mutta kovemmalla sateella vettä tulisi katolta sisään vähintään lorisemalla. Sisäkaton jäljistä päätellen kyseinen pikku vuotopaikka ei ollut mitenkään uusi.

Muutaman viime päivän ajan olimme kiinnittäneet huomiomme siihen että meren puolen rannat olivat paljaina erittäin pitkälti joka puolella - laskuveden vuoksi. Korkeuserojen määrästä ei tullut kysyttyä keneltäkään mutta varmaan se ainakin metrin-parin verran oli. Aikaisin aamulla veden pinta oli reilusti ylempänä, verrattuna vaikkapa puolenpäivän jälkeiseen aikaan. Tuosta syystä esimerkiksi Claonaig -> Lochranza -lautan alaspäin kallistettu, betoninen ajoluiska oli varsin mielenkiintoinen kokemus meriveden kastelemana, josta syystä lapset kävelivät sisään muiden jalankulkijoiden mukana. Lautta räväytti kahteen osaan taittuvan etuosansa sille kuten vanhat maihinnousualukset ikään.

Paikalliset eivät oikein ymmärtäneet puhettamme, kun tuli Aberdeenistä lähdön jälkeen kysymys reitistämme eli missä olimme viettäneet edelliset yöt. Kyse oli puhetavastamme: kun kaupungin nimen lausui suurin piirtein samoin kuten se kirjoitetaan ei kuulija etenkään ylämailla näyttänyt saavan siitä mitään selkoa. Jos sen sijaan lausuttiin kaupungin nimi tyyliin "Äpödiin", niin johan alkoi yöpaikkakin selvitä. Vastaamme ei tullut kovin montaa sellaista henkilöä, joiden puheesta ei olisi saanut selvää heti ensi kuulemalta, pois lukien Bellinghamin valvoja, joka oli ehdottomasti mielenkiintoisin tapaus siinä mielessä. Meidän tapaamme puhua englantia kuunneltiin sen verran tarkkaan, että joissain paikoissa piti kertoa myös meidän kotimaamme.

Skottilainen sähkökäyttöinen suihkuautomatiikkamysteerio on sinänsä mielenkiintoinen keksintö. Ilmeisesti noihin suihkusysteemeihin tulee vain kylmää vettä, jota laatikossa oleva lämmitysvastus lämmittää sen minkä veden mennessä lävitsensä ehtii. Kaikkinensa silti ihan toimivia ja sellaiseen vanhaan kolmen erillisen hanan sekoitussysteemiin nähden suorastaan hyviä vehkeitä - toimiessaan.

Englantilaisten vastaavan kanssa sai harrastella huomattavasti enemmän - onneksi Bellinghamissa oli Yamahan työkalusarja helposti saatavilla. 

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu