madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              6/19

Ensimmäinen sivu        Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Päivä 5. Päivä Edinburgissa (8.6.2004)

Laura:
Aamupalana oli juustoa, makkaraa ja leipää, sekä joimme mehua. Sitten menimme linja-autolla keskustaan ja hyppäsimme turistibussiin. Kävimme vanhassa kaupungissa ostoksilla ja Camera Obscura nimisessä paikassa. Siellä oli upeita hologrammeja, tavaroita ja 3d kuvia ym. Siellä oli myös kauppa jossa oli myytävänä kaikenlaisia esineitä. Iskä löysi aivan upean hologrammin johon oli kuvattu pöllö. "Paremmasta päästä" iskän mukaan. Se maksoi noin 20 puntaa, mutta se oli liian arvokas iskän mielestä. Viidennessä kerroksessa oli periskooppi, jolla sai vakoiltua Edinburghin linnan lähellä liikkuvia ihmisiä ja maisemia, se oli hieno. Kolmannessa kerroksessa oli laite jolla sai katsottua miltä näyttäisi vauvana, apinana ynnä muuta. Se oli hauska!

Sitten kiersimme vanhaa kaupunkia, jonka jälkeen menimme Edinburghin linnan luona sijaitsevaan kauppaan. Siellä oli myynnistä skotlantilaista kangasta ja vaatteita. Sen jälkeen lähdimme jatkamaan ajelua vanhalla kiertoajelubussilla. Jäimme kyydistä erään suuren talon luona. Siellä oli kahvila jossa söimme kanavoileivän ja joimme limsaa.
Jaana:
Tänään heräsin klo 06.00 nukahdin myös sen jälkeen vielä klo 08.00. Me menimme aamupalan jälkeen suoraan linja-auto pysäkille. Menimme toisella linja-autolla vanhaan kaupunkiin, josta ostin minun kaverilleni tuliaisen.

Me menimme myös Camera Obscura nimiseen paikkaan: 

2004-Skotlanti-Edinburgh-Royal-Mile-ja-Camera-Obscura.jpg

Alkuun

 Siellä oli tosi hienoja kuvia ja tietokone jolla voi tehdä kaikkia hauskoja kuvia. Illalla kävimme kirkossa jossa oli myös ihan hienoa.

Tyhmin asia: Kun päivä meni niin nopeasti.

Kivoin asia: Kun me kävimme vanhassa kaupungissa.  
Irma:
Päivä kaupungilla ja jalat muusina! Käveltiin aamupäivällä lähimmälle bussipysäkille ja huristeltiin keskustaan. Pieni neuvottelu päivän ohjelmasta, jonka perusteella päädyimme ostamaan City-bussin liput. Perhelippu, joka oli voimassa 24 tuntia, maksoi 19 £.

Välillä istuttiin bussissa kaupunkia ja sen portteja kierrellen, välillä hypättiin bussista tallaamaan ympäriinsä. Kävelimme pääasiassa vanhassa kaupungissa, maisemia katsellen ja kaupoissa kierrellen. 
Kari:
Heräsimme kello 06 puhelinsoittoon, joka toistui hetken päästä uudelleen - soittelu loppui vasta Irman laitettua asianmukaiset lomaukaasit puhelimeensa.

Minullakin oli mukana kännykkä (paikalliset sääennusteet (http://wap.onlineweather.com/), sähköpostin luku ja myös apuvälineeksi sen ison eksymisen varalle). Akkujen latailusta, kosteudesta ja muista syistä niistä aiheutuu helposti oma lisästressinsäkin, käytön halpuudestakin voidaan olla useampaa eri mieltä:

- tekstiviestit: 49 kpl, yhteishinta 13,12 €, keskihinta 0,267 €/kpl (kalleimmat 0.32 €/kpl, Ruotsissa)
- kallein puhelu: (22,50 €) oli Englannissa vastaanotettu, 40 minuuttinen puhelu Suomesta
- gprs: 450 kilotavua siirrettyjä säätietoja ja sähköpostia maksoi yhteensä 2,19 €.

Aamupalan jälkeen siirryimme Double-Deckerillä kauemmaksi rannan suuntaan. Koska bussikuskilla ei ole lainkaan vaihtorahaa, ainoastaan kolikot imevä laatikko, niin saimme kahdella kahden punnan kolikolla yhteensä viisi aikuisten lippua jaettavaksi neljälle hengelle (joista kaksi oli lapsia). Oppirahoja..

Sää: puolipilvistä, noin 20 astetta, välillä napakkaa tuulta mereltä ja muutama sadepisarakin saatiin joskus.

Alkuun

Camera Obscura (yht. 17.5 £) aivan Edinburghin linnan edustalla, Royal Milen alussa käytiin tietysti tutkimassa, kuten satakunta muutakin kauppaa / kioskia / ties mitä ainakin ovelta. Obscurassa oli myynnissä noin A5-kokoinen vallan helkutin hyvin tehty hologrammi pöllöstä, joka kirjaimellisesti työnsi päänsä senttitolkulla ulos seinästä (hintaa oli reilut parikymmentä puntaa, mikä tuntui silloin ostomielessä turhan suurelta). Onneksi sentään ostin hyvän, koko Skotlannin kattavan ilmavalokuvakirjan.

Kameranäytöksen pitäjä esitteli periskoopin välittämiä näkymiä edessä keskellämme olevalle valkealle puupinnalle; koska tila oli täysin pimennetty niin kuvan valoisuus ja muu laatu oli yllättävänkin hyvä. Käännettyään periskoopin lopulta alas Royal Mile:lle, alkoi hän puhumaan eri puolilla olevista, iät-ajat jatkuvista katuremonteista ja "sellaisista vihreistä hahmoista, jotka yleensä eivät tee juurikaan mitään". Kyse oli paikallisista työntekijöistä joita he bongailivat - ennätys oli kuulemma kahdeksan työkaluihinsa nojailevaa vihreää hahmoa yhdellä kerralla. Jaa-a, mitenkähän lienee..

Paria Camera Obscuran katolla ollutta pallokameraa pääsi itse säätelemään. Hyvä niillä oli seurailla lähiympäristön tapahtumia, vaikkapa linnan edessä olevalla kentällä, jossa rakennettiin täyttä päätä lähiaikoina tulevan Tattoon ja muiden vastaavien tapahtumien vaatimia katsomotiloja. Siinä oli kuuleman mukaan vieressä aika edullinen hotellikin: vain tuhannen puntaa yö, aivan katsomon nurkalla, taustamusiikin saisi samaan hintaan..

Viskimyymälän tuotteet olivat hinnoissaan: jos joku hinta oli siellä 100 £, niin samaa saisi esimerkiksi Ranskasta hintaan 60 £ - hintataso oli sama tai jopa kovempi kuin Suomessa. Sen verran oli uhrauduttava että työkaverille (Kössi) piti pyynnöstään nostaa yksi tuplaviski-paukku (1,5 £; vuonna 1992 sama maksoi 1 £). Toin kyllä litran viskiä kotiin, mutta hankintapaikka oli se viimeisen lautan taxfree-myymälä.

Hostellin internet-liittymä ei ollut vielä käytettävissä kun tarvittavat ajanostolomakkeet eli voucherit loistivat poissaolollaan. Käytössä riitti kun naputti paperissa olleen merkkisarjan selaimeen. Punnalla sai 24 minuuttia aikaa rekisteröinnin jälkeen, anonyymisti 20 minuuttia eikä jäännösaikaa voinut tallettaa mahdollisiin jatko-istuntoihin. Jonkinlainen oma verkko niillä näytti olevan, sillä kotoa tuonne ei päässyt kirjautumaan.

2004-Skotlanti-Ready-to-Surf.gif

Yhdeksän espanjalaista motoristia jätti pyöränsä aivan hostellin pääoven eteen keltaisella viivalla merkitylle lastausalueelle. Kysyin muutamalta puhuisivatko he yhtään englantia - kertoakseni mihin olimme omamme joutuneet parkkeeraamaan (josta receptionin tytöt kertoivat meillekin), mutta kukaan ei ainakaan tunnustanut. No he siirsivät ne sitten aamulla kadun toiselle puolelle maksupaikoille (reilu1 £ / h), maksamatta siitä ilosta mitään => eikä mennytkään pitkää aikaa, ennen kuin pysäköintivirhemaksun kerääjät olivat pyörien kimpussa. Palattuamme kaupungilta oli koko porukka kadonnut.

Lauran vakioilmaisuihin oli jossain vaiheessa ilmestynyt uusia sanoja, erityisesti sana "ilkeetä" ja Jaanalle "Oho, se oli vahinko".

Kello 22 unta. 

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu