madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              2/19

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Päivä 1. Imatralta Turkuun ja Itämerelle (4.6.2004)

Imatra - Hämeenlinna - Turku, 398,33 km.
Laura:
Lähdimme matkaan noin 14.30. Matkareitti oli Imatra > Lahti > Forssa > Turku. Pysähdyimme neljä kertaa huoltoasemille. Laiva lähti 21.45. Söimme iltapalaksi lihapullia ja perunamuusia.

Huonot asiat: yöllä iskä kuorsasi, ajomatka oli noin 380 km ja unohdimme kotiin sanakirjan, pyyhkeen, ruokia ja kahvia.

Hyvä asia: Emme myöhästyneet laivasta.
Jaana:
Me lähdimme kohti Skotlantia. Ajomatka oli ihan hyvä, paitsi polviin sattui ihan mukavasti. Keli oli myös oikein hyvä eikä satanut paljoakaan. Me pysähdyimme Matkakeitaassa ja yhdellä toisella huoltoasemalla. Maisemat olivat oikein hienot ja kesäiset. Pääsimme vihdoin satamalle, jossa laiva oli jo odottamassa.

Menimme Lauran kanssa laivan penkeille odottamaan kun iskä ja äiti laittoivat pyöriä kiinni. Äiti löysi meidät vihdoin ja pääsimme hyttiin. Menimme syömään iltapalaa ja minä kävin kaupassa ostamassa karkkia. Puolen tunnin kuluttua kävimme nukkumaan.

Huonoin asia: polviin ja pyllyyn sattui kamalasti.

Kivoin asia: pääsimme reissuun.
Irma:
Lähtötohinat alkoivat jo aamupäivällä (aikakin minua jännitti edessä oleva ja piti jotain touhuta). Hamsterimme Pipari vietiin mummolle ja pyörät suunnattiin pian kohti Turkua. Matkalla pysähdeltiin noin 100 -150 km välein ja Turkuun saavuttiin noin kello 20.00 => ei muuta kuin suoraan laivaan.

Laivana oli SeaWind, pieni mutta hinta/laatusuhde oli erittäin kohdallaan (2 pyörää, 4 hengen ulkohytti omalla suihkulla ja vessalla yhteensä 114 € edestakaisin, sisältäen aamupalan). Pyöriä lastattiin meidän lisäksemme muistaakseni vain kolme, väljää siis oli. Laivalla nautittiin pakolliset matkaoluet ja unta kaaliin. Ja mitä sitten unohtui kotiin: ei mitään matkantekoa estävää.

Alkuun

Ennen reissua ajettuja kilometrejä oli takana vain noin 1,5 tuhatta kilometriä, nekin pääasiassa lyhyitä matkoja ja sen kyllä huomasi. Takapuoli ja etenkin oikean käden hauis, tai mikä lie lihas muistuttivat olemassaolostaan ihan kiitettävästi.
Kari:
Imatra-Turku väli oli hieman puuduttava ajettava, vaatien kaksi pienehköä taukoa. Keli oli ajamismielessä oikein hyvä (eikä viime kesän reissulla pahimmillaan ollut +35 astetta varjossa).

PMR-radioiden kanssa meni taas oma aikansa totutellessa, ennen kuin aloimme päästä hyvin samalle aaltopituudelle, kohina- ja audiotasot kun on ensin saatava kullekin sopiviksi. Lasten kypäröihin liimatut äänenohjaimet mikrofonin kohdalla osoittautuivat tuuli- ja muiden vastaavien häiriöiden pienentämisessä erittäin toimiviksi, vaikka tuollainen ohutseinämäinen solukumiputki ei kovin pitkää käyttöä näköjään kestäkään. Irman kypärän mikrofoni pitää tarkastaa myöhemmin, koska se kaappaa muita helpommin ympäristön suhinoita - liekö asento muuttunut ajan kuluessa.

Myrskykeittimelle (Trangia) kaasupulloineen sekä -polttimineen ei tietyistä unohduksistani johtuen ollut mitään käyttöä koko matkan aikana. Ne jäänevät suurella todennäköisyydellä myös ensi vuonna pois, samoin kuin muut telttamajoitusvarusteet, riippuen vähän ajankohdasta ja kohteesta. Se on sitten Jaanan vuoro ehdottaa (joka heitti jo yhden pikaisen ehdotuksenkin: "Latvian kautta Espanjaan").

Maisema muuttui koko ajan vihreämmäksi mitä etelämmäksi ajoimme. Suurempia ruuhkia ei ollut missään, joten liikkuminen oli kaikin puolin leppoisaa etenemistä, erilaisista voimisteluliikkeistä huolimatta. Turussa haimme hetken uutta suomi-englanti-suomi -sanakirjaa (jollainen jäi kotiin) mutta lopulta jätimme senkin pois, vaikka olisi siitä ehkä ollut apua esimerkiksi ravintoloissa.

Muita motoristejakin oli myös liikkeellä sillä rahtilaivan yläruumaan pakattiin Turun satamasta ainakin 5 pyörää perävaunujen, matkailuvaunujen ja -autojen lisäksi. Menimme lastaushenkilön opastuksesta (taas) ensimmäisinä sisälle, pyöräthän saadaan pakattua sellaisiin lokeroihin ja tiloihin, joihin isommilla kulkuvälineillä ei ole asiaa.

SeaWindissa oli noin 50 ulko- ja saman verran sisähyttejä. Hytit olivat tilavia ja suihku/wc erinomaisia, mitä nyt suihkun verho sen verran lähellä seinää/selkää, ettei sen taakse sopinut kunnolla edes perheen pienin matkustaja. Ulkohytti numero 88 tuli meille jonotuspaikkamme mukaan - mitä aiemmin menet satamassa jonoon sitä varmemmin saat ulkohytin. Siitä löytyi myös päällekkäin olevat baari ja ravintola, kauppa ja jotain muuta pientä. Se ei siis kilpaile noiden varsinaisten ruotsinlauttojen kanssa mutta ajaa hinnallaan ja käyttötarpeemme muistaen kevyesti, useammallakin laivanmitalla niiden ohi. Siitä sitten siirryimme kerrosta alemmaksi baariin, iltapalalle (pari annosta muusia ja lihapullia, koko porukalle jaettuna). Se riitti hyvin, kello kun alkoi lähennellä iltakymmentä.

Peteltä tuli muutama tekstiviesti Norjasta, he olivat siellä reissussa. 

Unta nautittiin aikaisin sillä seuraavana päivänä oli tiedossa varsin pitkä siirtyminen, melkein 500 km putkeen.

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu