madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                            16/19

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Päivä 15. Bellinghamista Newcastle Upon Tyneen ja merelle (Norja ja Ruotsi) (18.6.2004)

Bellingham - Newcastle Upon Tyne:n satama, 86 km - Kristiansand - Göteborg.

Laura:
Heräämisen ja aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Newcastlea. Laiva lähti n. 14.30. Aluksi kiertelimme laivaa ja vietimme aikaa kannella. Sitten menimme tekemään päivällisvarauksen. Saimme ajan vasta 20.30, joten menimme ostamaan karkkia. Sitten menimme hyttiin.

Kun kello oli 20.30 menimme syömään. Tarjolla oli monenlaisia ruokia kuten lammasta, paahtopaistia, kanaa, kalkkunaa, lohta, perunoita, vihanneksia sekä kylmät alkupalat. Lastenpöydässä hampurilaisia, jauhelihapihvejä, nugetteja, ranskalaisia ja salaattia. Kaikkein erikoisimmat ruoat olivat: mustekalarenkaat, simpukoita, katkarapuja ja tavallisia rapuja. Leipiä oli monenlaisia. Kastikkeitakin oli aika paljon. Jälkiruoaksi oli kakkuja, hedelmiä, jäätelöä, strösseleitä, ja lastenpöydässä ohuita suklaalevyjä. Minä söin 4 annosta alkupala-pääruoka sekoitusta ja 4 annosta jäätelöä sekä 5 palaa suklaata (enemmänkin olisin syönyt, mutta ne loppuivat kesken). Laiva keinui ruoan aikana aika paljon, joten tuli vähän huono olo.   Niinpä niin. Lat.huom.  ;-)

Ennen nukkumaan menoa istuin takakannella katselemassa maisemia.

Huonot asiat: laiva keinui, tuli huono olo, laivassa oli tylsää ja lähdettäessä Bellinghamista oli paljon ötököitä.

Hyvät asiat: ruoka oli hyvää, ilma oli selkeä.
Jaana:
Aamupalan jälkeen lähdimme kohti Newcastlea. Ajoimme vähän aikaa mutta poliisi autot tulivat vilkut ja pillit päällä vastaan. Minä säikähdin vähäsen. Olimme menossa satamaan.

Tyhmin asia: ei oikein mikään.

Kivoin asia: oli hyvät ja hienot maisemat.
Irma:
Aamulla ei ollut mitkään kiirettä koska matkaa Newcastleen oli jäljellä enää vajaa 50 mailia. Todella mielenkiintoiset tiet vielä näin viimeisenä "UK":n päivänäkin. Mäki ylös, heti alas ja takapenkkiläisten vatsanpohjassa tuntui taas "mukavalta".

Newcastleen saavuttuamme ajoimme katua pitkin jossa sijaitsi kaupungin kaikki mp-liikkeet. Kari ja Laura tekivät pienen kierroksen muutamassa liikkeessä. Koko reissun aikana tuli ensimmäistä kertaa ylimääräinen lenkki Newcastlessa satamaa etsiessä, mutta onneksi aikaa oli riittävästi. Taisin olla sen verran säälittävä näky kun yritin päästä kääntymään Karin perässä takaisin päin, että molempiin suuntiin menossa olevat bussit pysähtyivät ja antoivat minulle tilaa kääntää pyörän nokkaa takaisin tulosuuntaan. U-käännös oikealle tuntuu olevan edelleen lähes tekemätön paikka, en yksinkertaisesti uskalla, jollei tilana lähes lentokenttää... ongelma on korvieni välissä, jolle pitäisi saada jotain tehtyä!

Laivalle oli tulossa pyöriä, lähinnä ruotsalaisia, taas ihan kiitettävä määrä. Pyörät sidottiin keulaan kuten tulomatkallakin ja laivan liinoilla kiinni - omia ei tarvittu. Ilta sujui laivalla normaalisti aikaa tappaen, yhdistetty lounas, päivällinen ja iltapala hoidettiin seisovassa pöydässä.

Alkuun
Kari:
Kello 09 ylös ja eilen pakatut tavarat paikoilleen sekä viimeinen aamupala Englannissa työn alle. Muut majoittujat olivat jo lähteneet (siellä ilmeisen pitkään majoittuneita kanadalaisiakaan ei näkynyt). Ei muuta kuin oma mökkimme siistiksi, ulko-ovet kiinni (ei lukkoon, avaimet jätettiin pöydälle) ja menoksi.

Pikku pirulaisia oli taas niin että pääskysparvi haki aamiaistaan aivan kämpän oven edestä. Punkkiohvia ei viitsinyt ruiskutella, koska se olisi kohta kärynnyt kypärän sisällä enemmän kuin riittävästi, niinpä pukineet pidettiin tiukasti kiinni koko lastauksen ajan. Vielä kun olisi jotain eteensä nähnytkin - visiiri huurtui aika äkkiä sisäpuolelta umpeen, kun jäi se Fairy-annos ruiskuttamatta visiiriin ennen lähtöä (Punkkioffin pieni pumppupullo on erinomainen myös siihen tarkoitukseen).

Sateessa ajaen päädyimme pian Newcastleen.

Matkalla meinasi tulla ähky, kun edessä olleesta laaksosta, nyppylän takaa montusta tuli vastaamme täysin varoittamatta kaksi poliisien partioautoa pillit ja vilkut päällä, kahden pakettiauton seuratessa vauhdilla perässä - lienee joku vähän tärkeämpi convoy ollut kyseessä. Tajuamiseen meni aikaa varmaan jonkun sadasosasekunnin verran, jossa ajassa ne olivatkin jo lähes kohdallamme. Jos tuollainen tilanne olisi mennyt reflekseille syystä tai toisesta, niin väistö olisi varmasti kohdistunut juuri sinne väärään suuntaan eli eteen?

Ostin Irmalle paikallisesta mopoliikkeestä Scottoiler Dual Injectorin (20 £) ja oikeata ketjuöljyä. Dual Injectorin osto oli todella oikeaan osunut päähänpisto, kuten parin päivän päästä havaittiin. Kaikki alan kaupat ovat kuulema samalla kadulla eli tulosuunnassamme, numeroiltaan noin 246/250 Westgate Road. Kartta AutoRoute 2003:n muodossa löytyy tästä, [1] = tuloreitti, [2] = mp-kaupat, [3] = sisäisen pääväylän alku ja [4] = satama.

Siitä vähän eteenpäin keskustassa ajaessani valitsin kyllä oikean tienumeron, mutta ajosuunta heitti pilvisellä kelillä sen 180 astetta, mitä ei juuri siihen kohtaan olisi välttämättä tarvittu. Sieltäkin olisi ajastaan päässyt A1-moottoritielle ja joen alle menevälle tunnelille (aivan sataman vieressä) mutta valitsin kuitenkin varman eli nopeamman vaihtoehdon: pyörät ympäri ja paluu muutama kilometri takaisin päin oikealle, kaupungin sisäiselle ja sataman ohittavalle moottoritielle. Gps:n näyttö on tosi pieni, jos pitää yrittää suunnistaa tuntemattomalla alueella pelkästään sen kanssa - katujen nimistä ei tahdo saada selvää millään tai näkyvä mittakaava menee muuten mahdottomaksi hallita. Reitittävä kartta-aineisto olisi tuossa kohdassa saattanut olla sama kuin ne metsämiehen sata jänistä..

Sade loppui satamassa joten ajo laivaan kävi kuivin renkain, samoin merelle lähtö hetken päästä:

2004-Englanti-Newcastle-Upon-Tyne-viimeinen-aallonmurtaja.jpg

Jonotustamme ohjaillut vanhempi lastaushenkilö heitti kevyttä läppää erityisesti vieressämme olleille Those Damn Harleys -kuskeille, jotka olivat saaneet ensimmäisen hässäkän aikaiseksi jo parveillessaan sikin sokin ensimmäisessä tarkastuspisteessä. Tunnelma oli silti vapaa, kaikki eivät suinkaan olleet lopettamassa reissuaan.

# 2453 oli sleepparimme tällä kertaa, hieman lähempänä laivan perää kuin aikaisempi, edelleen samassa kerroksessa juuri veden pinnan rajan alapuolella. Onneksi. Mukavat aallot tulivat merellä kohti etuvasemmalta eli pyörien soisi kestävän paikoillaan liinoissaan.

Kello 20.30 -kattaukseen saatiin koko perheellemme paikat, joten oli hyvä tilaisuus nauttia infon tarjoamat 2 kpl 500 mg päänsärky-tablettia + päälle pari tuntia unta odoteltaessa. Puffet maksoi 56.15 £ juomineen eli ei sielläkään viitsi kovin monta kertaa peräkkäin käydä. 

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu