madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                            15/19

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Päivä 14. Päivä Bellinghamissa (17.6.2004)

Laura:
Heräämisen ja aamupalan jälkeen heittelimme palloa Jaanan kanssa. Sitten pelasimme rommia, jonka jälkeen menimme kylään. Kylältä palattuamme heittelimme palloa ja pelasimme rommia. Sitten oli ruoka jonka jälkeen pelasimme rommia ja heittelimme palloa. Sitten pakkasimme tavaramme ja heittelimme palloa sekä pelasimme rommia. Sitten söimme iltapalaksi voiperunoita. Sitten heittelimme hetken palloa, jonka jälkeen tapoimme itikat huoneestamme.

Sitten minä kerroin TODELLA huonoja vitsejä, esimerkiksi: "Miksi hevonen hyppäsi portin yli? Koska se ei mahtunut ali..." Hirveä nauru, Jaana hakkasi vatsaansa, iskä nauroi niin että sänky tutisi ja äidin naama oli ihan punainen...
Huonot asiat: välillä satoi vettä, oli paljon ötököitä

Hyvät asiat: pelasimme rommia ja heittelimme palloa, välillä paistoi aurinko.     
Jaana:
Kun heräsimme niin me menimme heti aamupalalle. Kun olimme syöneet Laura ja minä menimme heittelemään palloa, sitten vähän ajan kuluttua piti lähteä kaupungille. Ostin Twix patukan (Laura myös!) Lähdimme Lauran kanssa hostellille ja aloimme heittämään palloa. Söimme ja aloin kirjoittamaan.

Välillä vähän naurettiin:

2004-Englanti-Bellingham-ja-naurettu-todellakin-on.jpg
Irma:
Päivä vietettiin todellakin tekemällä ei yhtään mitään. Lapset heittelivät palloa pihanurmella lähes koko päivän. Yritin itse myös osallistua pallon heittoon, mutta se jäi yritykseksi. Takana olevat kilometrit ovat tehneet tehtävänsä eikä pallokädellä tarvinnut heittää yhtään mitään.

Iltapäivällä tallattiin hieman Bellinghamissa eikä paikka ollutkaan aivan niin pieni kuin edellisenä iltana luultiin. Paikallisessa pubissa piti käydä nauttimassa muutamat oluet, lapset siirtyivät pikaisen kävelyn jälkeen takaisin leikkimään hostellin pihalle. Iltapalatarvikkeet alkoivat olla jo aika vähissä ja iltapalaksi syötiin keitettyjä perunoita ja voita päälle, hyvää oli.

Alkuun
Kari:
Hyvin nukutti. Suihkumysteerio otti ja hyytyi kesken käytön (lopetti ohjeista huolimatta lämpiämisen) joten sitä piti vähän purkaa, ei se silti tullut juuri hullua hurskaammaksi. Osa porukasta kävi silti vielä virkistäytymässä sen alla, tosin hiuksiaan suuremmalti saippuoimatta. Vedenkulutuksen minimointia?

Naapurissa oli rakennustyömaalla mielenkiintoinen tapa rakentaa uutta rivitaloa: kun tekijöiltä loppuivat aidan rakennuskivet kesken, niin pari varvia lähimmästä kivetystä tien penkasta purkaen poisti kyseisen pikkuongelman (kukahan muuten korjaa sen penkan, kun viereinen niitty alkaa valumaan tielle).

Muuan autoileva suomalaisporukka olisi tullut vanhasta muistista samaan perhehuoneeseen. Heille se paikka oli tuttu pidemmältä ajalta.

Kylälle tehtiin vielä pienimuotoinen kauppakierros ja paikallisen pubin kautta palattiin takaisin kämpille. Siellä oli koristelu muuten sen mallista, että saattoi hyvinkin olla tunnelma katossa englannin jalkapallopelien aikana, olihan EM 2004 -kisat pahimmoilleen menossa. Autoihinkin sai joka kioskista asianmukaisia pienoislippuja vaikka jokaisen ikkunan väliin, paljon niitä oli toki näkyvissä muuallakin. Aberdeeniläinen iso tavaratalokin lupasi muun muassa kameroiden ostajille rahat takaisin, jos englanti olisi voittanut mestaruuden. Eipä ihme sillä jalkapallokenttiä oli melkein joka kylässä; sama juttu oli pohjoisempana noiden golf-kenttien kanssa, niitäkin oli viittä vaille monta eri puolilla.

Jaana & Laura jaksoivat mesota tennispallon kanssa tunnista toiseen, mikä oli meille vanhemmille oikein hyvä asia.

Kaasusysteemit ovat olleet joka paikassa erinomaisia ja kelpaisivat kyllä kotikäyttöönkin. Siellä oli myös sellainen pieni linko, jonka vaakatasossa pyörivään koriin piti kaikki asetella tasaisesti reunoja myöten, jos mainasi saada sen pyörimään kunnolla. Reilu kolmekymmentä vuotta sitten mummolassakin oli samanlainen..

Hostellin Warden, valvoja-rouva otti ja kadotti koko roskan avaimet eli niitä sitten etsittiinkin henkilökunnan toimesta pitkään. Kielenkäyttönsä oli melko räväkkää, etenkin avainten hävittyä: "bloody hell" sun muuta jupinaa kuului pitkin iltaa eri puolilta lähimaastosta. Onneksi ne lopulta löytyivät isommasta rakennuksesta hänen viimeksi lukemansa aikakauslehden välistä.. Ei hän muutenkaan paljoakaan paikalla pyörinyt, näimme häntä pari kertaa alueella ja kerran alhaalla kylällä. Meillä oli myös ison kämpän avain koko ajan käytössämme (päärakennus oli kello 23 jälkeen lukossa yöt), ihan sen varalta että perhekämppä ei olisi riittänyt jostain syystä. Erittäin mukava henkilö kaiken puolin! "Olkaa kuin kotonanne" sanoi hän ja lähti kotiinsa. Kämpän pöydällä oli lappu jossa kehotettiin asettumaan taloksi, maksu hoituisi myöhemmin. Siitä tunnelmasta varmaan johtui myös se, että eräänä aamuna kanadalaispariskunnan mies imuroi koko päärakennuksen lattiapinnat, ilmeisesti ihan omasta aloitteestaan. Saamistaan lukuisista postikorteista päätellen paikalla oli oikein hyvä maine ympäri maapalloa.. 

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu