madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                            12/19

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Päivä 11. Loch Nessilta Isle of Arranille (14.6.2004)

Loch Ness - Lochranza, 233 km.

Laura:
Heräämisen ja aamupalan jälkeen lähdimme kohti Obania. Obanissa kävimme Intialaisessa ravintolassa syömässä. Minun annoksessa oli Basmati-riisiä, 3 pientä kanapalaa ja kermaista kookospähkinä kastiketta. Sitä en söisi uudestaan. Juomana oli limonadia jonka jälkimaku oli saippuavesi, ihan hyvää..

Sitten kävimme 0.99 £ kaupassa, jossa ostimme mummolle tuliaiset.

Sen jälkeen lähdimme kohti lauttaa joka veisi meidät Arranin saarelle. Lauttaa odotellessa keräsimme simpukoita. Tuuli oli tosi kova joten käveleminen oli aika kiva kokemus. Pilvet olivat tosi matalalla joten korkeimmat kukkulat / vuoret olivat peittyneet pilviverhoon osittain.

Lautta vei meidät Lochranza nimiseen kylään, jossa hostellimme oli. Lochranza on siitä erikoinen kylä että siellä on useita lampaita vapaana päivät ja yöt. Majoittumisen jälkeen lähdin Jaanan kanssa rannalle keräämään simpukoita, rannan lähin kohta oli jotain 20 metrin päässä hostellista. Me kävelimme noin kilometrin päähän hostellista etsien simpukoita. Minä löysin vihertävän näkinkengän ja isoja, rikkinäisiä simpukoita. Sitten söimme ruoan jonka jälkeen menimme pelaamaan korttia.

Huonot asiat: satoi vettä, oli kylmä, Lochranzassa oli paljon lampaiden kakkaa, rannalla oli paljon haisevaa levää ja kun rikoimme erään simpukan sen sisältä valui oranssia mössöä.

Hyvät asiat: Löysin näkinkengän, oli paljon lampaita ja joutsenia sekä hostellimme oli hyvä.    
Alkuun
Jaana:
Aamulla me taas lähdettiin kohti Arranin saarta. Matka oli kiva, mutta sateinen ja kylmä. Minun kengät kastuivat aivan litimäriksi. Se ei ollut oikein kivaa. Kun olimme menossa lauttaan (Lochranza) niin vähän ennen löysin rannalta näkinkengän. Se on iso ja hieno mutta pikkaisen rikki.

Kun pääsimme perille niin minä ja Laura menimme keräämään simpukoita. Myöhemmin me rikoimme simpukan joka oli elävä. Siitä löytyi oranssia limaa. YÄK! Söimme illalla ja aloin kirjoittamaan tätä.
Irma:
Hostelli saatiin varattua Arranin pohjoisosasta, joten matka jatkui. Keli oli koko päivän sateinen ja tuuli edelleen kovasti. Hirvitti lauttapaikalle päästyä jo hieman, että tuuli viskaa minut ja pyörän jorpakkoon.

Lautta/lossi tai jotain siitä väliltä keikkui sen verran että Kari köytti pyöränsä kiinni maksamaan mennessään ja minä seisoin koko matkan (1/2 h) pyörästäni kiinni pidellen. Kerran heilahti jo kunnolla..

Hostelli löytyi vastarannalta aivan kylän reunalta. Majoittautumisen jälkeen lapset lähtivät poikkeuksellisesti etsimään simpukoita! Paikallinen ruokakauppa oli jo kiinni, mutta onneksi hostellista sai ostettua kaikkea mahdollista ja iltapalakin järjestyi.

Loch Nessin hostellihuoneen ovikyltti:

2004-Skotlanti-Loch-Nessin-majoituksen-ovikyltti.jpg
Kari:
Kello 08 aamiaisen tekoon. Ei oikein eilinen pasta ja paljas tomaattikastike kiehtonut, pannulla lämmitettynäkään. Vieroitusoireita vissiin. Ajo jatkui tihkusateessa Isle of Arrania kohti, välillä satoi kuin saavista olisi kaadettu, joten usvaa ja muuta kivaa oli sen verran ilmassa ettei vieressä nousseita maisemia kovin hyvin pystynyt havainnoimaan.

Fairy ei kovin pitkään kestänyt visiirin sisäpinnalla usvaa vastustamassa, sen verran rajusti vesi pyyhki päin näköä. Fogcity-kalvo olisi saattanut toimia hieman paremmin. Vesi tuli läpi Jaanan maihinnousukengistä ja minun ajohousuistani, joten kotona odotti tiettyjä muutoksia varustepuolelle. Viisi vuotta kovaa käyttöä kestäneet MP Asun Classic-housut saisivat mennä. Apteekista ostetut napakat puuvillahansikkaat olivat erinomaisia märkien ajohanskojen kanssa - lämpö ei niin äkkiä karannut sormista taivaalle. Mukana olleet uudet vedenpitävät hanskat olivat onnettomat puettavat, käsien ollessa vähänkin märät.

Alkuun

Mielenkiintoiset liikennemerkit lisäkilpineen vaativat välillä miettimistä: esimerkiksi Nyppylän kuva keltaisessa kolmiossa + alla lisäkilvessä teksti "Blind Summit" - tietysti se on tien "sokea huippu", jonka takaa ei todellakaan helposti nähnyt vastaantulijaa, saati minne tie kääntyi.

Välillä pysähdyttiin kahvitauolle Durorissa, jossa hankkiuduttiin eroon kassillisesta muun muassa yhden ja kahden pennyn kolikoita, joita ei siihen mennessä oltu saatu mihinkään hukattua. Kaikilla oli niitä enemmän kuin riittävästi - onneksi kahvion kassa oli myötämielinen ja hyväksyi ne yhtenä nippuna.

Mummot (ja vaaritkin vähän) tuijottivat avoimen kiinnostuneesti, pukeutuessamme edellä mainitun baarin edessä (vesisateessa) ajovarusteisiimme. Lasten mukana olo pyörien takapenkeillä ei taida sikäläisellä tiestöllä olla niin yleistä, että he olisivat tottuneet moiseen, päätellen muun muassa Bellinghamin hostellin valvojan kommenteista (ei ikinä ole nähnyt tuonikäistä lasta moottoripyörän kyydissä). Samoin Newcastlessa katsojia riitti mopoliikkeidenkin ikkunoissa - heidän jos kenenkään olisi luullut tottuneen monenlaisiin kaksipyöräisillä liikkujiin?

Obanissa vietettiin ruokatauko Intialaisessa ravintolassa (26 £) ja pikainen ostoshetki kaupassa, jossa kaikki tarpeellinen maksoi maksimissaan 99 p ;-)

Obanista lähtiessä eksyimme hetkeksi toisistamme kun lähdin seuraamaan edessä menevää täysperärekkaa kaupungista pois lähtevällä reitillä (missasin siis jonkun opasteen). Muutamaa kadunkulmaa myöhemmin huomasin että se ei ollutkaan menossa ulos vaan varikolleen - ei muuta kuin ahtaalla kadulla ympäri, takaisin isommalle kadulle ja Irmaa odottamaan. PMR ei enää kantanut heille saakka, sillä he olivat huomaamattani jatkaneet viimeisestä risteyksestä kauemmaksi sivukadulle kääntöpaikkaa etsimään - ei muuta kuin pyörä normaaliin tyyliin pysähdyksiin ulosmenotien varteen, näkyvälle paikalle ja muutama minuutti odotusta sekä ajoittaista huhuilua radioihin. Ei tarvittu kännyköitä silläkään kertaa, tosin mahdollisen kaatumisen sattuessa en olisi ollut heti paikalla auttamassa. Löytymisemme oli varmaa sillä olimme ainoalla oikealla poistumisreitillä.

Kyseessä oli sama vanha juttu kuin moottoritiellä tapahtuvassa takana tulevan "eksymisessä": seuraavalla levähdyspaikalla odotetaan tien varressa (tie koko ajan näköpiirissä) niin kauan että PMR:n kantomatka riittää tai kännykkä soi ja voidaan sopia jatkosta, tai takana tuleva kurvaa samalle alueelle. Kaupungissa valitaan lähellä eksymispaikkaa oleva seuraava näkyvä paikka ja odotellaan siinä..

Jatkoimme siitä vielä alaspäin noin 50 km, päätyen lopulta (A83 - B8001 -teitä pitkin Claonaigiin) pieneen satamaan lauttaa odottamaan.

Odotusta kesti noin tunnin, mikä riitti juuri hyvin rantahietikon tarkastamiseen. Tuo viimeisin pätkä oli tosi kiva ajettava ja kuulemma kyydissä oltavakin, nimittäin toinen toistaan seuraavissa nypyissä ja montuissa sai takana istuvan vatsaa kevennettyä ihan tuntuvasti, pelkästään pienillä kaasun muutoksilla.

Tuuli oli sellainen että pyörät oli kaiken varmuuden välttämiseksi nostettava keskiseisontatuelle. Lauttaan (yht. 68 £, sisältäen molemmat matkat saarelle ja saarelta) sopi jotain 8 autoa ja se teki jonkin verran sivuaskelia tuulessa, kastellen tyttöjäkin vähän.

Hostelli Lochranzassa (40 £/yö) on hyvällä paikalla ja erittäin hyvä. Kiireesti punkkaan ja klo 23 h unta. 

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu