madewithNvu80x15clear.png

Pääset tänne "Alkuun"-linkeistä. Viimeisimmät muutokset: 7.12.2010.

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.

Matkakertomus 2004 (Skotlanti)

Sisällysluettelo


2004-Skotlanti.jpg

Yleistä

Matkan ajankohta oli 4.-21.6.2004.

Päätarkoitus oli kiertää ympäri Skotlantia nimenomaan Lauran valinnan (Edinburgh, linnat..) mukaan. Kyseinen vaihtoehto voitti helposti muut "kilpailijansa", koska Irmakaan ei ollut siellä aiemmin käynyt.

Alkuun

Kokonaisajomatka

Vajaat 3500 kilometriä, josta 1 700 kilometriä Skotlannissa sekä 1800 kilometriä välillä Imatra - Göteborg - Imatra.

Alkuun

Pyörät

Yamaha Diversion 600 (2002) ja Suzuki GSF1200/S (2003).

Alkuun

Kyyditettävät

Neljä henkilöä (nuorimpina Jaana 10- ja Laura 11-vuotta, toisella pitkällä moottoripyörämatkallaan Suomen ulkopuolelle).

Alkuun

Matkatavarat

Kaksi tankki-, kaksi perä- ja neljä sivulaukkua. Kullekin oli varattu yksi sisälaukuilla varustettu, noin 40-litrainen sivulaukku, jonka piti riittää henkilökohtaisille tavaroille. Tankki- ja perälaukut oli varattu varatiloiksi (Trangia, kaasupullo, kamera, laturi, työkaluja, kartat, ketjut, lukot, tuliaiset, kauppatavarat ynnä muu sellainen).

Alkuun

Lukitukset

Lukoista kaksi uusinta oli Abloyn 341-sarjaa (neliura-avaimella ja kymmenen millimetrin paksuisella Boron-sangalla) irrallisten ketjujen liittämiseen ja neljä Abloyn vanhempaa mallia (tavallisella perusavaimella ja kymmenen millimetrin paksuisella Hardened-sangalla) jarrulevyihin sekä pyörien omiin ketjuihin sijoitettaviksi.

Irralliset ketjut olivat joidenkin lukkoliikkeiden ja esimerkiksi Itäkeskuksen viereisen Maritimin myymää, kolmeen kertaan karkaistua (ainevahvuus 10x10 mm, lenkin koko noin 38x60 mm) ja sinisellä kutistemuovilla suojattua mallia - hyvää mutta melkoisen painavaa tavaraa. Gunnebon valmistamalla "sisäänpäin karkaistulla" eli kulmahiomakoneen katkaisulaipan helposti silpovalla ketjulla on hyvä maine myös tuossa käyttötarkoituksessa, mutta en ehtinyt saamaan sitä käsiini ennen liikkeelle lähtöämme.

Alkuun

Ajovarusteet

Kaikilla oli joko Gore- tai muu xxxxtex-puku ja muutenkin asianmukaiset matkavarusteet, joten sään (erityisesti sateen) vaikutus etenemiseemme oli pieni.

Alkuun

Laivamatkat

(Turku -Tukholma) toteutettiin SeaWind Line:n ja (Göteborg - Kristiansand - Newcastle) DFDS:n laivoilla. Matkat tilattiin DFDS:lta helmi-maaliskuussa, SeaWind:lta aavistuksen verran myöhemmin. SMOTO:n jäsenkortista oli selvää rahallista hyötyä. Kannatti olla ajoissa liikkeellä, se näkyi hinnoissakin.

2004-Laiva-DFDS-kortit.gif

Kommentti 10.3.2007: DFDS on näköjään lopettanut Göteborg-Newcastle Upon Tyne -reitin? Mikäli itse olisin taas menossa Englantiin päin niin vaihtoehtona kauempaa Norjan puolelta Stavangerista tai Bergenistä Newcastleen lähtevälle vaihtoehdolle harkitsisin reittiä Tanska/Esbjerk-Harwich/Englanti.

Tarkempia tietoja löytyy täältä: http://www.dfds.co.uk/DSW/EN/TimeTable/eh.htm. Ei vaikuta huonolta vaihtoehdolta tuokaan, ainakaan paperilla.

Alkuun

Majoitukset

Majoituimme aina Scotland Youth Hostel Association:n ja Englannin YHA:n hostelleissa, joten kullakin piti olla oma voimassa oleva hostellikortti. Hostelleista ainoastaan Torrekulla Göteborgissa ja Edinburghin vastaava oli varattu muutama viikko etukäteen.

Nettivaraus oli hieman kalliimpi kuin varaus paikan päältä. Muut SYHA:n majoitukset varattiin ja maksettiin lähtöä edeltävänä päivänä hostellista sen vastaanottohenkilöstön voimin. YHA:n varaus onnistui vastaavasti, mutta maksu hoidettiin perillä. Systeemi toimi erittäin hyvin, varsinkin silloin kun piti etsiä vapaita perhehuoneita suuremmalta kohdealueelta. Jonkin verran oli jo ruuhkaa Invernessin ja Arranin alaosan sekä Bellinghamin suunnilla. Leimoja jokaisen omaan korttiin keräämällä sai joka kahdeksannen hostelliyön ilmaiseksi.

Alkuun

Muuta

Kari ajeli edellä suuremmissa kaupungeissa, Irma vähän rauhallisemmissa paikoissa. Takana tulevalla on hieman enemmän aikaa seurata ympäristöä kuin edellä ajavalla suunnistusvastuullisella, siksi vaihtelu on paikallaan.

Jälki-loki tallennettiin päivittäin Magellan Meridian Gold -gps:n muistikortille (256 Mt), joten reissun dokumentointi onnistui helposti. Trak-lokit löytyvät tästä: 5.66.6, 7.6, 10.6, 12.6, 13.6, 14.6., 15.6, 16.6, 18.6, 19.6, 20.6. Avaa haluttu päivä vaikka MapSend Streets Europe-ohjelman Tracks, Load from File avulla karttapohjalle.

Karttoina olivat MapSend World Wide Basemap 1.0 ja MapSend Streets Europe 4.10d, joista oli tehty gps:n sd-kortille reissun tarpeisiin soveltuvat aineistot. Normaali paikannusepätarkkuus oli luokkaa 3-10 metriä.

Kertomuksessa näkyy kunkin mukana olleen kokemukset juuri sellaisina, kuin he itse ovat ne taltioineet ja halunneet tuoda esiin.

Matkareitti on tallennettu seuraavissa tallennusmuodoissa:

1) Tukholma - Newcastle Upon Tyne - Newcastle Upon Tyne (noin 7 kt, Route66/2003)
2) Tukholma - Tukholma (noin 210 kt, MS AutoRoute/2003)
3) 75 reittipistettä löytyy zipattuina tästä (noin 60 kt, GoogleEarth)

Lisää tietoa löytyi erilaisten firmojen, kaupunkien ja muiden tahojen kotisivujen kautta, tässä muutamia käyttämistämme (+ kahden matkakirjan takakannet):

http://www.seawind.fi/    Valitettavasti tässä kävi näin: http://www.tallinksilja.com/fi/tab2/ships/seaWind/
http://www.dfdsseaways.co.uk/dsw/en
http://www.hostelz.com/display.php/17706+STF-HI+Youth+Hostel+Mölndal+Torrekulla+Turiststation
http://www.syha.org.uk/SYHA/web/site/home/home.asp
http://www.syha.org.uk/syha/Web/Site/Hostels/EdinburghEglinton.asp
http://www.syha.org.uk/syha/Web/Site/Hostels/Aberdeen.asp
http://www.syha.org.uk/syha/web/site/Hostels/LochNess.asp
http://www.syha.org.uk/syha/web/site/Hostels/Lochranza.asp
http://www.yha.org.uk/
http://www.iltalehti.fi/tsau/matkakohteet/EUROOPPA/edinburgh.shtml
http://www.castleuk.net/castle_lists_scotland/66/edinburghcastle.htm
http://www.castles.org/Chatelaine/dunnottar/
http://www.bagpipe.co.uk

Alkuun

Päivä 1. Turku (4.6.2004)

Imatra - Hämeenlinna - Turku, 398,33 km.
Laura:
Lähdimme matkaan noin 14.30. Matkareitti oli Imatra > Lahti > Forssa > Turku. Pysähdyimme neljä kertaa huoltoasemille. Laiva lähti 21.45. Söimme iltapalaksi lihapullia ja perunamuusia.

Huonot asiat: yöllä iskä kuorsasi, ajomatka oli noin 380 km ja unohdimme kotiin sanakirjan, pyyhkeen, ruokia ja kahvia.

Hyvä asia: Emme myöhästyneet laivasta.
Jaana:
Me lähdimme kohti Skotlantia. Ajomatka oli ihan hyvä, paitsi polviin sattui ihan mukavasti. Keli oli myös oikein hyvä eikä satanut paljoakaan. Me pysähdyimme Matkakeitaassa ja yhdellä toisella huoltoasemalla. Maisemat olivat oikein hienot ja kesäiset. Pääsimme vihdoin satamalle, jossa laiva oli jo odottamassa.

Menimme Lauran kanssa laivan penkeille odottamaan kun iskä ja äiti laittoivat pyöriä kiinni. Äiti löysi meidät vihdoin ja pääsimme hyttiin. Menimme syömään iltapalaa ja minä kävin kaupassa ostamassa karkkia. Puolen tunnin kuluttua kävimme nukkumaan.

Huonoin asia: polviin ja pyllyyn sattui kamalasti.

Kivoin asia: pääsimme reissuun.
Irma:
Lähtötohinat alkoivat jo aamupäivällä (aikakin minua jännitti edessä oleva ja piti jotain touhuta). Hamsterimme Pipari vietiin mummolle ja pyörät suunnattiin pian kohti Turkua. Matkalla pysähdeltiin noin 100 -150 km välein ja Turkuun saavuttiin noin kello 20.00 => ei muuta kuin suoraan laivaan.

Laivana oli SeaWind, pieni mutta hinta/laatusuhde oli erittäin kohdallaan (2 pyörää, 4 hengen ulkohytti omalla suihkulla ja vessalla yhteensä 114 € edestakaisin, sisältäen aamupalan). Pyöriä lastattiin meidän lisäksemme muistaakseni vain kolme, väljää siis oli. Laivalla nautittiin pakolliset matkaoluet ja unta kaaliin. Ja mitä sitten unohtui kotiin: ei mitään matkantekoa estävää.

Alkuun

Ennen reissua ajettuja kilometrejä oli takana vain noin 1,5 tuhatta kilometriä, nekin pääasiassa lyhyitä matkoja ja sen kyllä huomasi. Takapuoli ja etenkin oikean käden hauis, tai mikä lie lihas muistuttivat olemassaolostaan ihan kiitettävästi.
Kari:
Imatra-Turku väli oli hieman puuduttava ajettava, vaatien kaksi pienehköä taukoa. Keli oli ajamismielessä oikein hyvä (eikä viime kesän reissulla pahimmillaan ollut +35 astetta varjossa).

PMR-radioiden kanssa meni taas oma aikansa totutellessa, ennen kuin aloimme päästä hyvin samalle aaltopituudelle, kohina- ja audiotasot kun on ensin saatava kullekin sopiviksi. Lasten kypäröihin liimatut äänenohjaimet mikrofonin kohdalla osoittautuivat tuuli- ja muiden vastaavien häiriöiden pienentämisessä erittäin toimiviksi, vaikka tuollainen ohutseinämäinen solukumiputki ei kovin pitkää käyttöä näköjään kestäkään. Irman kypärän mikrofoni pitää tarkastaa myöhemmin, koska se kaappaa muita helpommin ympäristön suhinoita - liekö asento muuttunut ajan kuluessa.

Myrskykeittimelle (Trangia) kaasupulloineen sekä -polttimineen ei tietyistä unohduksistani johtuen ollut mitään käyttöä koko matkan aikana. Ne jäänevät suurella todennäköisyydellä myös ensi vuonna pois, samoin kuin muut telttamajoitusvarusteet, riippuen vähän ajankohdasta ja kohteesta. Se on sitten Jaanan vuoro ehdottaa (joka heitti jo yhden pikaisen ehdotuksenkin: "Latvian kautta Espanjaan").

Maisema muuttui koko ajan vihreämmäksi mitä etelämmäksi ajoimme. Suurempia ruuhkia ei ollut missään, joten liikkuminen oli kaikin puolin leppoisaa etenemistä, erilaisista voimisteluliikkeistä huolimatta. Turussa haimme hetken uutta suomi-englanti-suomi -sanakirjaa (jollainen jäi kotiin) mutta lopulta jätimme senkin pois, vaikka olisi siitä ehkä ollut apua esimerkiksi ravintoloissa.

Muita motoristejakin oli myös liikkeellä sillä rahtilaivan yläruumaan pakattiin Turun satamasta ainakin 5 pyörää perävaunujen, matkailuvaunujen ja -autojen lisäksi. Menimme lastaushenkilön opastuksesta (taas) ensimmäisinä sisälle, pyöräthän saadaan pakattua sellaisiin lokeroihin ja tiloihin, joihin isommilla kulkuvälineillä ei ole asiaa.

SeaWindissa oli noin 50 ulko- ja saman verran sisähyttejä. Hytit olivat tilavia ja suihku/wc erinomaisia, mitä nyt suihkun verho sen verran lähellä seinää/selkää, ettei sen taakse sopinut kunnolla edes perheen pienin matkustaja. Ulkohytti numero 88 tuli meille jonotuspaikkamme mukaan - mitä aiemmin menet satamassa jonoon sitä varmemmin saat ulkohytin. Siitä löytyi myös päällekkäin olevat baari ja ravintola, kauppa ja jotain muuta pientä. Se ei siis kilpaile noiden varsinaisten ruotsinlauttojen kanssa mutta ajaa hinnallaan ja käyttötarpeemme muistaen kevyesti, useammallakin laivanmitalla niiden ohi. Siitä sitten siirryimme kerrosta alemmaksi baariin, iltapalalle (pari annosta muusia ja lihapullia, koko porukalle jaettuna). Se riitti hyvin, kello kun alkoi lähennellä iltakymmentä.

Peteltä tuli muutama tekstiviesti Norjasta, he olivat siellä reissussa. 

Unta nautittiin aikaisin sillä seuraavana päivänä oli tiedossa varsin pitkä siirtyminen, melkein 500 km putkeen.

Alkuun

Päivä 2. Göteborg (5.6.2004)


Tukholma - Göteborg, 491 km.
Laura:
Aamulla 06.00 (Ruotsin aikaa) SeaWind:ssä tuli kuulutus että aamupala oli valmis. Söin sämpylää, kananmunia, kurkkua, tomaattia ja join mehua sekä kaakaota. Laiva saapui Tukholmaan kello 07.30 (Ruotsin aikaa), josta lähdimme 480 kilometrin matkalle Torrekullaan. Kun pääsimme hostellille heittelimme palloa ja söimme pizzaa. Illalla minun korvakoruni lukko katkesi, joten en voi pitää sitä.

Huonot asiat: lukko katkesi ja matka oli pitkä.

Hyvät asiat: Huone oli hyvä ja ruoat olivat hyviä.
Jaana:
Polviin ja pyllyyn sattui edelleen ajomatkan aikana.

Huonot asiat: emme voineet perillä pelata minigolfia, koska meillä ei ollut palloja. Niitä ei löytynyt edes läheiseltä golf-kentältä.

Hyvät asiat: kun menimme kävelemään kohti ruokapaikkaa Göteborgissa.

Alkuun
Irma:
Aamupala, joka kuului lipun hintaan, nautittiin laivalla ja matka jatkui Tukholmasta kohti Göteborgia. Lauantaiaamu oli yllättävän hiljainen eikä mitään ongelmia kaupungista ulosajossa.

Matkaa tehtiin pääasiassa moottoritietä, nopeus 120-130 km/h. Taukoja pidettiin sopivin välein ja syömässä pistäydyttiin Grannassa, samassa missä yövyttiin Tanskan autoreissun kotimatkalla 2001.

Mölndalin alapuolelta löytyi hyvin opastettuna etukäteen varattu hostelli Torrekulla, jonka osoitteen Kari oli laittanut GPS:äänsä jo kotona.

Perille ajettiinkin suoraan ilman ylimääräisiä kieppejä:

2004-Ruotsi-ja-Torrekullan-opasteet.jpg 

 Hostellin respa on vasemmalla sekä ruokasali Irman ja Jaanan takana.

Perhehuone maksoi mennessä nettivarauksella 810 SEK ja paluumatkalle paikan päältä varattuna 770 SEK per yö. Harmi ettei hoksattu käydä ruokakaupassa, hostellilta ei saanut mitään iltapalaa. Kävelymatkan päästä löytyi kuitenkin kebab-paikka ja iltapalapuute hoidettiin siellä. Lauralla ihan kiitettävä nuha, toivottavasti ei kuitenkaan olo huonone. Edelleen takapuoli ja käsivarret kovilla.

Alkuun

Kari:
Mitään kummempia ääniä tai maininkeja ei havaittu yöllä, vaikka laiva poikkesikin aamuyöllä Ahvenanmaalaisessa satamassa. Herätys tuli laivan kaiuttimista kello 06.00, siihen pari minuuttia lisää ja olimmekin jo aamiaisjonossa.

Seppo P oli yllättäen myös aamupalalla (hän oli menossa Tukholman maratonille huoltajaksi).

Poistuminen laivasta oli nopea toimenpide. Siinä ei nokka kauaa tuhissut kun olimme jo kauimmaisella portilla menossa ulos sataman alueelta. Tukholma oli erittäin hiljainen, sillä maratooni alkoi vasta puolenpäivän jälkeen. Sen verran oli valmisteluja tehty, että kaikenlaisia pöytä-, tuoli- ja muita virityksiä oli ripoteltu kaikkialle juoksureitin varrelle.

Bandiitin ohjaustangossa ollut vedenpitävä gps-vastaanotin aiemmin käyttämättömine Euroopan karttoineen vaikutti alusta lähtien hyvältä, samoin sille kotona etukäteen tehdyt reitit: menimme täysin sen ohjaamana ensimmäiset kilometrit normaalista poikkeavaa reittiä, sataman vieressä olevan kaasulaitoksen ohi. Hyvin jytää, kunhan ei erehdy liikaa tuijottamaan vain näyttöä, ympäristön ja muun liikenteen kustannuksella.

Tauolla E4:n varrella jossain Tukholman ja Grannan puolivälissä. Laura ja Jaana Grannan pääkadulla. Vättern-järvi on vasemmalla ja E4 oikealla puolella.

Kolmen pysähdyksen taktiikka oli valittu muun muassa tankkaus- ja kehonlepuutussyistä, mikään kiirehän ei meillä ollut. Grannassa Vättern-järven rannalla syötiin reissun ensimmäiset roskaruuat eli hampurilaiset asiaankuuluvine juomineen. Varsin kulinaristista, etten sanoisi, sai siitä kyllä riittävästi energiaa loppumatkaksi. Paluumatkalla Jonköpingin esikaupunkialueella gatukökistä ostetut perunamuusi- ja nakki- tai lihapulla-annokset (15,75 €) olivat jo ihan eri tasoa, suorastaan erinomaisia (Ruåtsin kielikin alkoi hieman palata mieleen, mutta ei sentään häiriöksi saakka).

Napakka sivutuuli pohjoisesta oli koko matkan lisämausteena. Pyörä kallistuikin normaalia enemmän, sillä matkatavarat ja kaksi kyytiläistä kasvattavat sivupinta-alaa aika nopeasti. Vettä ei saatu niskaan sen enempää, vaikka tummia pilviäkin näkyikin siellä täällä. Mukavan nopeaa (E4) mutta silti puuduttavaa etenemistä.

MarkkuK laittoi tekstiviestejä Puolan suunnalta, oli matkalla välimerelle. Opettajalla on tuota lomaa onneksi riittävästi, homman laadun huomioiden varmasti ihan tarpeeseenkin. 

Suzukin ketjut narisivat Mölndalissa sen verran, että suhautin hätävarapullosta hieman ketjurasvaa lämpimiin ketjuihin (erityisesti rulliin; lisäsin myös CLS:n syöttöä +1 kierrosta sekä käänsin annosteluputkien asentoa lähemmäksi takarattaan pintaa). Tarkemmat asetukset ja säädöt olivat vielä täysin arvailujen varassa, nyt syöttö oli liian pienellä ja putket sen verran kaukana rattaan pinnasta että sivutuuli taisi painaa ainakin osan tipoista taivaalle (rekisterilaatasta päätellen). Irman Scottoiler alipaineineen pelasivat koko ajan moitteettomasti, se on ollut paikoillaan jo viime vuoden keväästä saakka eli säädöt ovat hyvin tiedossamme.

Torrekulla oli oikein siisti hostelli mäen päällä, suuren viheralueen reunamilla. Tapasimme sen pihalla myös ruotsissa asuvan suomalaisen linja-autokuskin, joka oli kuljettamassa sikäläisiä koululaisia luokkaretkellään. He majoittuivat samaan hostelliin. Yöunille ajoissa eli kello 21.00.  

Alkuun

Päivä 3. Merellä (6.6.2004)

Kallered - Frihamnen,19,7 km - Kristiansand - Newcastle Upon Tyne.
 
Skotlannin osuus kartalla (neliön sisällä oleva numero tarkoittaa yöpymisten lukumäärää, valkoinen ympyrä hostellin summittaista sijaintipaikkaa). Sama suuremmassa koossa:

2004-Skotlanti-ajoreitti.jpg
Laura:
Aamupalan jälkeen lähdimme satamaan. Laiva lähti kello 10.00 (Ruotsin aikaa). Laivan nimi oli m.s. Princess of Skandinavia.

Aluksi kiertelin laivaa, jonka jälkeen kävin kaupassa ostamassa karkkia ja limsaa. Lounaan söimme ravintolassa. Noin kello 17.00 (Skandinavian aikaa) saavuimme Norjaan, Kristiansandiin. Matka jatkui reilun tunnin päästä. Illalla vietimme aikaa kannella ja hytissä.

Huonot asiat: Jaana osti suolapähkinöitä ja ne lemusivat aivan hirveälle, ulkona tuuli aika paljon.

Hyvät asiat: Laiva oli suuri & hieno, ruoka oli hyvää.  

Alkuun
Jaana:
Aamupalan jälkeen lähdimme kohti satamaa. Oikein hieno laiva, paitsi hytti ei ollut oikein miellyttävä. Illalla menimme syömään ravintolaan nimeltä Seven Seas. Kävin myös kaupassa ostamassa kaikkea hyvää naposteltavaa esimerkiksi suolapähkinöitä, karkkia ja muuta vastaavaa.

Huonot asiat: Jouduimme Lauran kanssa odottamaan äitiä ja iskää kun he olivat laittamassa pyöriä kiinni.

Hyvät asiat: Kun oli maffftavat *) maisemat merellä.

                        *) kolmen äffän mahtavat eli todella hienot..             
Irma:
Valmis aamupala nautittiin hostellilla (joka varattiin ja maksettiin edellisenä iltana) ja taas menoksi. Matka satamaan oli erittäin helppo ajaa, ei tarvinnut poiketa ohitusteiltä keskustaan missään vaiheessa.

Laivaan tuli moottoripyöriä keula täyteen, lastaus tapahtui nopeasti ja kivuttomasti. Laivalla oli hyviä, puhtaita sidontaliinoja riittävästi ja pyörän sitominen alkoi onnistua jo minultakin. Laivamatkasta ei ole mitään erityistä mainittavaa, nämähän on nähty.

Hytti oli halvin mahdollinen eli suurin piirtein autokannen lattian korkeudella oli neljä sänkyä. Vessat ja suihkut olivat käytävillä. Tytöt onneksi kulkivat omin päin eikä tarvinnut heidän mukana säntäillä paikasta toiseen - onneksi heitä on kaksi! Meillä Karin kanssa päivä meni pääasiassa lepäillen.

Lounas laivalla seisovasta pöydästä á 129 SEK, lapset puoleen hintaan. Nukkumaan mentiin noin klo 22.30

 Alkuun
Kari:
Herätys tuli kello 7.20 ja kello 8.30 käännettiin etupyörät jo kohti satamaa, jonne ajo oli hyvien opasteiden (ja gps-avusteisesti) pala kakkua. Laiva lähti Frihamnen -nimisestä satamasta merelle kello kymmenen. Se oli kuulutuksen mukaan täynnä matkustajia. Menomatkalla poikettiin myös parin tunnin mutka Norjan Kristiansandiin.

Lapset alkoivat keljuilla joistain unikeoista, mikäli oikein kuulin. Yhdessä vaiheessa meinasi tulla myös kiire: aikaa oli noin viisi minuuttia ruokailuajan loppuun saapuessani ravintolaan, mutta hyvin siinäkin ehti lautasensa täyttää (hinta neljältä 387 SEK, noin 38 €), Lauran toimittama jälkiruoka-annos (vähän kaikkea makeaa syvälle lautaselle) oli jo enempi liikaa.

Taisi olla sama laiva kuin vuonna 1992, jolla menimme Edinburghin kansainväliseen FIM-ralliin suuren Imatralaisen motoristiryhmän kanssa (jonne Irma ei lähtenyt mukaan, vaikka Lauran syntymiseen oli aikaa vielä reilut pari kuukautta..).

Hytti oli periaatteessa samanlainen kuin aikoinaan Finnjetillä ollut erinomainen "Sleep In"-osasto: punkat kahdessa kerroksessa ja jokaiselle sängylle oma lukittava lokeronsa. Erona oli vain se, että samassa lukittavassa tilassa oli nyt neljä punkkaa eikä sänkyjen edessä siten tarvittu erillisiä verhoja yksityisyyden suojana.

Käyntiä eri kansilla ja korttipeliä saleissa, illan hämärtyessä päästiin lopulta yöunillekin. 

Alkuun

Päivä 4. Edinburgh (7.6.2004)

Newcastle Upon Tyne - Edinburgh, 227 km.

Laura:
Aamupalana oli monenlaista ruokaa. Minä söin 3 sämpylää, tomaattia, kurkkua, salaattia, porkkanaa, 2 kananmunaa, vesimelonia ja join omena- ja appelsiinimehua. Aamupala maksoi 92 sekkiä.

Laiva saapui Newcastleen noin 11.00 paikallista aikaa. Sieltä lähdimme ajamaan kohti Edinburghia. Menimme rannan lähellä olevaa tietä pitkin. Maisemat olivat aivan mahtavia.
Sitten saavuimme hostellille. Hostelli oli ihan mukava.

Kellarikerroksen keittiö- ja ruokailutiloja:

2004-Skotlanti-Edinburgh-Hostellin-ruokailutilat.jpg

Majoittumisen jälkeen lähdimme kävelemään kaupungille. Päivälliseksi söimme kebab-paikan antimia. Sitten menimme kauppaan.

Huonot asiat: sänkyni natisi ja 1 maili on 1,6 km (tuntuu kävelymatkoissa)

Hyvät asiat: maisemat olivat hienoja & aamupala oli hyvää.  

Alkuun
Jaana:
Aamupalan söimme laivassa, aamupala oli oikein hyvää. Matka Newcastlesta Edinburghiin oli hyvä ja maisematkin olivat oikein hyvät. Hostelli oli oikein hieno ja iso. Illalla menimme taas etsimään ruokapaikka, sekin löytyi.

Hyvät asiat: Kun pääsimme hostelliin.

Huonot asiat: Kun oli aika kuuma.  
Irma:
Aamupala seisovasta pöydästä á 92 SEK ja lapset taas puoleen hintaan (kaikki yhteensä 276 SEK, n. 27 €). SeaWindillä tuli pientä sanomista että olisi pitänyt opetella etukäteen sidontaliinojen käyttö. No eipä ollut kaikilla muillakaan hanskassa ja sain sitten vanhana konkarina opastaa yhtä naista kuinka sellaisen lukon saa auki ;)

Matkanteko Newcastlesta kohti Edinburghiin sujui ongelmitta, vasemman puoleisesta liikenteestä huolimatta. Risteykset olivat tietysti oma juttunsa (joita tämän matkan varrella oli onneksi vain muutama, liikenneympyröiden luvatussa maassa). Ei meinannut aivot ymmärtää ollenkaan mistä suunnasta autot milloinkin tulevat ja ketä pitää väistää! Piti myös muistuttaa itselle että niin nopeus-rajoitukset kuin matka määräpäähän on kerrottu maileina, ei km/h.

Matkan varrella saatiin varmaankin esimakua tulevista maisemista, ainakin lampaita oli riittävästi ennen Edinburghia. Edinburghin läpiajo tapahtuikin sitten kieli keskellä suuta ja Karin perässä pysytellen. Satuttiin vielä mukavasti neljän ruuhkaan! Jälkikäteen Kari muisteli jotain mukavaa ylämäkeä jota pitkin mentiin aina noin metri - kaksi kerrallaan ja minä en muistanut koko ylämäkeä! Olinpa keskittynyt totaalisesti pelkästään ajamiseen. No muisti palasi pätkittään ja kyseinen mäkikin tuli lopulta mieleen.

Hostelli löytyi helposti (sekin paikka oli laitettu etukäteen GPS:ään). Pyörät piti vielä korttelin päähän parkkiin, hostellin edessä oli vain maksullisia ruutuja. Kävimme kaupungilla pitsoilla ja kaupassa, tyttöjen kanssa pienellä iltalenkilläkin, jonka jälkeen joudettiin koisaamaan.  
Kari:
Herätys kello 07, suihkuun ja aamiaiselle.

Laivasta ulosajo oli normaali suoritus. Satamassa Englannin passiviranomaiset konelukivat kaikki passimme, mutta eivät suostuneet leimaamaan lastenkaan passeja, ellemme olisi tyrineet jotain, jota emme siihen hätään viitsineet tehdä. Ruotsissa leimaus oli luvattu hoitaa paluumatkallamme. Ja hoidettiinkin, kunhan Jaana kävi sitä erikseen pyytämässä.

Kyltit näyttävät matkat maileina mutta mikä olikaan yleisrajoitus? Jaha, no ajetaan sitten porukan keskiarvon mukaan. Enää ei mukaamme annettu nopeusmittariin liimattavia tarroja maili- ja kilometrinopeuksien erojen havainnollistamiseksi (kuten -92).

Ajoimme pari sataa metriä tarkastuspisteen jälkeen olevalle levikkeelle (kuten valtaosa muistakin motoristeista) pukeutumaan, kunnes matkustajat, ajovaatteet, matkatavarat ja gps olivat liikkeellelähtökunnossa. Ei muuta menoksi (gps:n reitti opasti aina A1-moottoritielle saakka).

Päätimme kelin salliessa unohtaa A1:n ja mennä pienempää tietä A1:n ja rannan välissä. Se oli hyvä päätös, sillä maisemien laatu oli sielläkin huomattavasti parempi kuin yleisesti eri moottoriteiden varsilla.

Kuvat tulo- ja lähtösuuntaan jonkun matkaa Newcastle Upon Tynen yläpuolelta.

Alkuun

Tapasimme Loch Nessillä pariskunnan, joka oli lomamatkallaan siihen mennessä ajanut jo pari tuhatta mailia, nimenomaan pienillä teillä. Kaunista maisemaa riittää, mutta vastaavasti eteneminen on usein hidasta.

Ruotsalaisen turistibussin matkustajat butsasivat hieman ennen kahvitaukopaikalle saapumistamme yhden Skotlannin rajalla olleen pienen myyntikopin kaikesta kiinteästä, joten meille jäi ostettavaksi vain kahvia, jäätelöä ja limsaa:

2004-raja-Englanti-Skotlanti-kahvikauppiaan-koju.jpg

Jäätelöistä puheen ollen Jaana söi vähintään yhden jäätelön joka päivä, lähes poikkeuksetta useammankin. Ei siis mennyt pitkään, ennen kuin tilauksessa tarvittavat sanat oli "pakko-opeteltu", kun itse joutui ne usein hakemaan ;-)

Osuimme pahimmilleen neljän ruuhkaan Edinburghissa, mikä piti niskanikamat hyvinkin norjina (valitsin väärän kaistan hiljaiselta katuosuudella vain yhden kerran, aivan hostellin naapurissa. Onneksi). Helppohan se oli liikenteen mallin mukaan ajaa. Mukavaa hommaa, varsinkin kun jonossa seisovien jakeluautokuskien kanssa ehti vielä heittää jonkun sanan valojen vaihtoa odoteltaessa. Loppureitti kaupungissa: London Road -> A900 -> A8 -> Magdala Crescent -> Eglinton Crescent. [1] = Hostellin, [2] = pyörien parkkipaikan ja [3] = lähimmän illalla auki olevan marketin löydät AutoRoute 2003:n muodossa tästä.

Alkuun

Huoneemme numero oli 13, sijainti pääoven yläpuolella toisessa kerroksessa. Huoneessa oli pieni parvekekin, mutta sille antava iso ikkuna oli ruuvattu siten kiinni ettei välistä sopinut menemään.

Suihku oli viileä mutta vähine vedenpaineineen silti aivan ok, huoneeseen sopi oikein hyvin eikä toiseen kerrokseen kiipeäminenkään ollut paha rasti, paitsi hetkellisesti kuuden täyden sivu- ja perälaukun, kahden täyden tankkilaukun, neljän kypärän ja muiden ajovarusteiden kanssa. Eivätkä ne kaikki menneetkään perille yhdellä kerralla, kumpaankaan suuntaan. Samalla oli hyvää aikaa tutustua hostellin sisätiloihin (alimmassa kerroksessa oli jäsenten eli hostellikortin maksaneiden ruokailu- ja pyykinpesutiloja, toisessa vastaanotto ja erilaisia halleja, loput kerrokset ylöspäin palvelivat majoituksina).

Kullekin 4-6 huoneen kokonaisuudelle oli varattu oma yhteinen, yksi- tai kaksikoppinen wc ja yhdestä kahteen suihkuhuonetta. Huoneessamme oli myös oma vesihana ja allas. Pullovesi oli jo täydessä käytössä, ihan joka paikassa kun ei kraananaveteen enää kannattanut luottaa (a-hepatiittirokotteistamme huolimatta).

Hetkisen verran kävelyä eri puolilla lähimaastoja ja sitten oli aika lähteä Dalry Road:lle ostamaan pari pizzaa, spagetti bolognese ja kebab juomineen, hintaan 20 £. Sekä iltapala ja aamiainen viereisestä kaupasta, jotka maksoivat reilusti toisen mokoman.

Pyörät piti jättää vahvasti lukittuina kauas sivukadun varteen ilmaiseen mp-parkkiin (siellä oli pari omaa parkkiruutua solo-pyörille, maksullisten parkkiopasteiden välissä). Lastaus ja purku sentään onnistuivat hostellin edessä. Saatuamme ne  (useine ketjuineen ja lukkoineen) ensimmäisen kerran paikoilleen huomasin ilokseni, että olimme kiivastuksissamme menneet yhden pysäköintiruudun liikaa oikealle eli maksullisille paikoille (n. 0.40 £ / 15 min). Äkkiä lukot irti ja mopojen siirto toiseen paikkaan, ettei tule ongelmia erittäin innokkaiden parkkipirkkojen kanssa)..

        "Ja oli niin hikikin..."

Tyynynpäällisenäkin toimiva makuupussilakana-yhdistelmä on varsinainen keksintö, jos on tottunut pyörimään yönsä huolella. Pussin saumakohta on jossain navan korkeudella. Samaa tasoa oli lapun mukaan Malesiassa kasattu kaksikerroksinen, teräsputkirakenteinen kerrossänkykin. Nirsk nirsk potenssiin x jo pelkästä pintahengityksestä, saati siitä kun joku käänsi kylkeään tai kävi yöllä vessassa. Äkkiä niihinkin tottui, majoituksen hinta- ja laatusuhde kun korvasi kevyesti tällaisia pikkujuttuja.

Alkuun

Päivä 5. Edinburgh (8.6.2004)

Laura:
Aamupalana oli juustoa, makkaraa ja leipää, sekä joimme mehua. Sitten menimme linja-autolla keskustaan ja hyppäsimme turistibussiin. Kävimme vanhassa kaupungissa ostoksilla ja Camera Obscura nimisessä paikassa. Siellä oli upeita hologrammeja, tavaroita ja 3d kuvia ym. Siellä oli myös kauppa jossa oli myytävänä kaikenlaisia esineitä. Iskä löysi aivan upean hologrammin johon oli kuvattu pöllö. "Paremmasta päästä" iskän mukaan. Se maksoi noin 20 puntaa, mutta se oli liian arvokas iskän mielestä. Viidennessä kerroksessa oli periskooppi, jolla sai vakoiltua Edinburghin linnan lähellä liikkuvia ihmisiä ja maisemia, se oli hieno. Kolmannessa kerroksessa oli laite jolla sai katsottua miltä näyttäisi vauvana, apinana ynnä muuta. Se oli hauska!

Sitten kiersimme vanhaa kaupunkia, jonka jälkeen menimme Edinburghin linnan luona sijaitsevaan kauppaan. Siellä oli myynnistä skotlantilaista kangasta ja vaatteita. Sen jälkeen lähdimme jatkamaan ajelua vanhalla kiertoajelubussilla. Jäimme kyydistä erään suuren talon luona. Siellä oli kahvila jossa söimme kanavoileivän ja joimme limsaa.
Jaana:
Tänään heräsin klo 06.00 nukahdin myös sen jälkeen vielä klo 08.00. Me menimme aamupalan jälkeen suoraan linja-auto pysäkille. Menimme toisella linja-autolla vanhaan kaupunkiin, josta ostin minun kaverilleni tuliaisen.

Me menimme myös Camera Obscura nimiseen paikkaan: 

2004-Skotlanti-Edinburgh-Royal-Mile-ja-Camera-Obscura.jpg

Alkuun

 Siellä oli tosi hienoja kuvia ja tietokone jolla voi tehdä kaikkia hauskoja kuvia. Illalla kävimme kirkossa jossa oli myös ihan hienoa.

Tyhmin asia: Kun päivä meni niin nopeasti.

Kivoin asia: Kun me kävimme vanhassa kaupungissa.  
Irma:
Päivä kaupungilla ja jalat muusina! Käveltiin aamupäivällä lähimmälle bussipysäkille ja huristeltiin keskustaan. Pieni neuvottelu päivän ohjelmasta, jonka perusteella päädyimme ostamaan City-bussin liput. Perhelippu, joka oli voimassa 24 tuntia, maksoi 19 £.

Välillä istuttiin bussissa kaupunkia ja sen portteja kierrellen, välillä hypättiin bussista tallaamaan ympäriinsä. Kävelimme pääasiassa vanhassa kaupungissa, maisemia katsellen ja kaupoissa kierrellen. 
Kari:
Heräsimme kello 06 puhelinsoittoon, joka toistui hetken päästä uudelleen - soittelu loppui vasta Irman laitettua asianmukaiset lomaukaasit puhelimeensa.

Minullakin oli mukana kännykkä (paikalliset sääennusteet (http://wap.onlineweather.com/), sähköpostin luku ja myös apuvälineeksi sen ison eksymisen varalle). Akkujen latailusta, kosteudesta ja muista syistä niistä aiheutuu helposti oma lisästressinsäkin, käytön halpuudestakin voidaan olla useampaa eri mieltä:

- tekstiviestit: 49 kpl, yhteishinta 13,12 €, keskihinta 0,267 €/kpl (kalleimmat 0.32 €/kpl, Ruotsissa)
- kallein puhelu: (22,50 €) oli Englannissa vastaanotettu, 40 minuuttinen puhelu Suomesta
- gprs: 450 kilotavua siirrettyjä säätietoja ja sähköpostia maksoi yhteensä 2,19 €.

Aamupalan jälkeen siirryimme Double-Deckerillä kauemmaksi rannan suuntaan. Koska bussikuskilla ei ole lainkaan vaihtorahaa, ainoastaan kolikot imevä laatikko, niin saimme kahdella kahden punnan kolikolla yhteensä viisi aikuisten lippua jaettavaksi neljälle hengelle (joista kaksi oli lapsia). Oppirahoja..

Sää: puolipilvistä, noin 20 astetta, välillä napakkaa tuulta mereltä ja muutama sadepisarakin saatiin joskus.

Alkuun

Camera Obscura (yht. 17.5 £) aivan Edinburghin linnan edustalla, Royal Milen alussa käytiin tietysti tutkimassa, kuten satakunta muutakin kauppaa / kioskia / ties mitä ainakin ovelta. Obscurassa oli myynnissä noin A5-kokoinen vallan helkutin hyvin tehty hologrammi pöllöstä, joka kirjaimellisesti työnsi päänsä senttitolkulla ulos seinästä (hintaa oli reilut parikymmentä puntaa, mikä tuntui silloin ostomielessä turhan suurelta). Onneksi sentään ostin hyvän, koko Skotlannin kattavan ilmavalokuvakirjan.

Kameranäytöksen pitäjä esitteli periskoopin välittämiä näkymiä edessä keskellämme olevalle valkealle puupinnalle; koska tila oli täysin pimennetty niin kuvan valoisuus ja muu laatu oli yllättävänkin hyvä. Käännettyään periskoopin lopulta alas Royal Mile:lle, alkoi hän puhumaan eri puolilla olevista, iät-ajat jatkuvista katuremonteista ja "sellaisista vihreistä hahmoista, jotka yleensä eivät tee juurikaan mitään". Kyse oli paikallisista työntekijöistä joita he bongailivat - ennätys oli kuulemma kahdeksan työkaluihinsa nojailevaa vihreää hahmoa yhdellä kerralla. Jaa-a, mitenkähän lienee..

Paria Camera Obscuran katolla ollutta pallokameraa pääsi itse säätelemään. Hyvä niillä oli seurailla lähiympäristön tapahtumia, vaikkapa linnan edessä olevalla kentällä, jossa rakennettiin täyttä päätä lähiaikoina tulevan Tattoon ja muiden vastaavien tapahtumien vaatimia katsomotiloja. Siinä oli kuuleman mukaan vieressä aika edullinen hotellikin: vain tuhannen puntaa yö, aivan katsomon nurkalla, taustamusiikin saisi samaan hintaan..

Viskimyymälän tuotteet olivat hinnoissaan: jos joku hinta oli siellä 100 £, niin samaa saisi esimerkiksi Ranskasta hintaan 60 £ - hintataso oli sama tai jopa kovempi kuin Suomessa. Sen verran oli uhrauduttava että työkaverille (Kössi) piti pyynnöstään nostaa yksi tuplaviski-paukku (1,5 £; vuonna 1992 sama maksoi 1 £). Toin kyllä litran viskiä kotiin, mutta hankintapaikka oli se viimeisen lautan taxfree-myymälä.

Hostellin internet-liittymä ei ollut vielä käytettävissä kun tarvittavat ajanostolomakkeet eli voucherit loistivat poissaolollaan. Käytössä riitti kun naputti paperissa olleen merkkisarjan selaimeen. Punnalla sai 24 minuuttia aikaa rekisteröinnin jälkeen, anonyymisti 20 minuuttia eikä jäännösaikaa voinut tallettaa mahdollisiin jatko-istuntoihin. Jonkinlainen oma verkko niillä näytti olevan, sillä kotoa tuonne ei päässyt kirjautumaan.

2004-Skotlanti-Ready-to-Surf.gif

Yhdeksän espanjalaista motoristia jätti pyöränsä aivan hostellin pääoven eteen keltaisella viivalla merkitylle lastausalueelle. Kysyin muutamalta puhuisivatko he yhtään englantia - kertoakseni mihin olimme omamme joutuneet parkkeeraamaan (josta receptionin tytöt kertoivat meillekin), mutta kukaan ei ainakaan tunnustanut. No he siirsivät ne sitten aamulla kadun toiselle puolelle maksupaikoille (reilu1 £ / h), maksamatta siitä ilosta mitään => eikä mennytkään pitkää aikaa, ennen kuin pysäköintivirhemaksun kerääjät olivat pyörien kimpussa. Palattuamme kaupungilta oli koko porukka kadonnut.

Lauran vakioilmaisuihin oli jossain vaiheessa ilmestynyt uusia sanoja, erityisesti sana "ilkeetä" ja Jaanalle "Oho, se oli vahinko".

Kello 22 unta. 

Alkuun

Päivä 6. Edinburgh (9.6.2004)

Laura:
Aamupalan jälkeen lähdimme kävelemään kohti Edinburghin linnaa. Kiersimme ainakin 4 museota.

Otimme useita valokuvia, tässä maisemaa alas (Princess Street Gardenin eteläpäähän):

2004-Skotlanti-Edinburgh-Linnasta-Princess-St-Gardeniin.jpg


Tasan kello 13 eräs mies ampui kanuunalla, jotta kellot olisivat ajassa. Siitä lähti aika kova ääni. Edinburghin linnan jälkeen kiersimme pari kauppaa, sitten lähdimme hostellille tekemään ruokaa.

Ruoan jälkeen äiti laittoi vaatteet pesukoneeseen. Vähän myöhemmin alakerrasta alkoi kuulua säkkipillin soittoa, menimme katsomaan. Siellä oli soittamassa kaksi henkilöä. Mies kertoi säkkipillistä ja soitti pojan kanssa kappaleita. Otin heistä myös videopätkän, mutta iskä poisti sen muutama päivä myöhemmin vahingossa. Sitten menimme kauppaan ostamaan aamupalatarvikkeet.

Huonot asiat: tuuli aika kovaa ja ripsi vettä.

Hyvät asiat: Edinburghin linna oli hieno ja saimme kuunnella säkkipillin soittoa.  
Alkuun
Jaana:
Heräsin klo 08.00. Me menimme melkein heti kävelemään bussipysäkkiä kohti. Olimme menossa Edinburghin linnaan (portti 1 ja portti 2). Olimme siellä koko päivän ennen kuin piti mennä hostelliin syömään. Kävimme myös shoppailemassa, mutta siellä ei kyllä ollut mitään ostettavaa.

Tyhmin asia: Kun oli kylmä ja satoi sekä jalkoihin koski.

Kivoin asia: Kun pääsimme Edinburghin linnaan  
Irma:
Edellisen päivän city-bussin liput olivat vielä aamupäivän voimassa, joten suunnistimme aamupalan jälkeen lähimmälle city-bussipysäkille (= St. Johnin kirkolle) ja päästiin siten helpoiten vanhaan kaupunkiin. Tutustumiskohteena oli tänään Edinburghin linna ja siellä vierähtikin lähes koko päivä.

Liitteenä on noin megatavun kokoinen, 360-asteen panoraamakuva linnasta ja kaupungista. Huomioi kuvan lataamiseen kuluva aika, ennen kuin klikkaat tästä!

Lapsilla oli kuitenkin vielä shoppailu mielessä ja jouduinkin juoksemaan heidän kanssa kauppoja, huh huh. Kari odotteli läheisessä puistossa. Eipähän tuolta mitään löytynyt, hintataso tuntui vaatekaupoissa samalta tai korkeammalta kuin Suomessa.  
Kari:
Laura huuteli yöllä unissaan Jaanalle. Virallisempi herätys tuli kello 08.

Eilisellä lipulla palattiin käyttökelpoisen ajan puitteissa vielä kiertoajelubussiin, jolla siirryimme itse linnaan (sisäänpääsy maksoi noin 20 £) noin 5 tunniksi. Linnassa oli näppärä info: kolmella punnalla sai lainata kuulokkeilla varustetun puhekoneen, joka kertoi #-koodin perusteella kunkin kohteen tarkemmat tiedot (vuokrauspiste näkyy edellä mainitussa Portti 1-kuvassa vasemmalla).

Monenlaista museota riitti kierreltäviksi kyllä. Vanhat linnan alla olevat vankilat olivat juuri niin luotaantyöntävän oloiset kuin kuvitella saattaakin, pahimmillaan vain pari umpipimeää luolaa ties miten syvällä kalliossa. Samoin parisataa vuotta vanha sotilasvankila oli kaikessa yksinkertaisuudessaan melkoisen karu paikka.

Alkuun

Kello 13.00.00 ammuttu kanuunanlaukaus säikäytti aika monet. Kartan mukaan Helsingissäkin on joskus sellainen ollut käytössä kuuloalueen kellojen tarkkuuttamisessa. Kuten arvata saattaa niin kameramme akut loppuivat juuri ennen merkkilaukauksen ampumista, eikä sitä saatu ikuistettua muistikortille (äänineen).

Kruununjalokivet eivät paljoa hätkäyttäneet, turhan suureellista touhua meikäläiseen makuun. Paikallisille asia lienee tietysti täysin päinvastainen. Ilmeisesti ne olivat ainakin jossain määrin aitoja, sillä koko esittelyhuone oli kuvauskiellossa oleva valtava, pariovinen kassakaappi, monine vartijoineen lähimaastossa. Vitriineissä oli nähtävillä erittäin paljon koristelut kruunu, sauva, miekka, vyö, kohtalonkivi ja muuta sellaista.

Naisväki jatkoi vielä kaupoille kun Jaanan oli saatava itselleen farkkusortsit, Jäin itse reppuja vahtimaan ja lueskelemaan Princess Street Gardensiin, kallion juurelle linnan länsipäähän.

Miesten kiltin (johon muuten menee yli kolme metriä kangasta) hankintakin jäi tekemättä, asianmukaisen perinneasun hinta kun olisi ollut mieluummin satoja, kuin kymmeniä euroja.

Aberdeenista varattiin perhehuone seuraaviksi öiksi (90 £ / 2 yötä).

Muuan alueelta viimein kotiinsa lentävä, englantia puhuva pariskunta lahjoitti karttansa meille - otin yhden Irman tankkilaukkuun sopivan turistikartan mukaan, loput jätettiin muille tarvitseville. Saattoi heillä olla vähemmän hauskaa lentokoneessa, ilmeisiä lentopelon oireita kun miehen mukaan heillä molemmilla oli enemmän kuin riittävästi. Skotlannin ja Englannin houkuttelevuus oli näköjään jonkin asteista lentopelkoakin suurempi kiihoke, olivathan hekin saapuneet lentäen maahan ties kuinka monta viikkoa sitten. Kuten se meidän ikäisemme, reilu kolme kuukautta maata jo kiertänyt australialainen nainen, jonka tapasimme parina päivänä hostellin ruokailutiloissa.

Perhehuoneet näyttävät olevan useimmiten ylemmissä kerroksissa, ainakin siltä reissun edetessä alkoi vaikuttaa. 

Alkuun

Päivä 7. Aberdeen (10.6.2004)

Edinburgh -> Aberdeen, 430 km.

Laura:
Aamupalan jälkeen pakkasimme tavaramme ja lähdimme ajamaan reittiä Perth > Dundee > Montrose > Dunnottar castle > Stonehaven > Aberdeen.

Ihan hieno linna, vaikka vähän sortunut. Sisäänpääsy maksoi 1 £ lapselta ja 4 £ aikuiselta. Otimme useita valokuvia. Sisäpihalla oli allas, josta luultavasti on otettu vettä. Linnassa oli paljon torneja, mutta ne olivat suljettuja. Näimme useita takkoja, sängyn, eläinten talleja, kappelin ja muuta sellaista. Iskä ei tullut mukaan koska hän jäi vahtimaan tavaroitamme.

Liitteenä on reilun megatavun kokoinen panoraamakuva linnan raunioista. Huomioi kuvan lataamiseen kuluva aika, ennen kuin klikkaat tästä!

Aberdeenissa alkoi sataa vettä, joten kastuimme. Sateen loputtua lähdimme Italialaiseen ravintolaan. Otin päivän erikoisen, 13,95 £ hintaan. Annoksessa oli kanaa ja makaronia. Se maistui hyvältä.

Huonot asiat: Illalla satoi vettä, ukkosti ja iskän sanoja lainaten: "linnassa oli paljon lintujen ö-öötä".

Hyvät asiat: kävimme linnassa, aluksi paistoi aurinko, ruoka oli hyvää ja hostelli oli mukava. 
Jaana:
Heräsin klo: 07.00 Lähdimme ajamaan kohti Aberdeenia. Kun olimme matkalla niin pysähdyimme dunnottar nimisessä linnassa. Minä, Laura ja äiti ainoastaan menimme käymään siellä. Iskä jäi vahtimaan meidän tavaroita.

Kun olimme perillä, kun yhtäkkiä alkoi sataa. Minä, Laura ja Iskä kastuimme kun taas äiti ei. Menimme hostelliin jonka nimi on Syha Hostel

Perhehuoneemme oli kuvassa mustan pääoven yläpuolella toisessa kerroksessa näkyvän "päätyikkunan" takana:

2004-Skotlanti-Aberdeenin-hostelli-kaupungin-suunnasta.jpg

Alkuun

Lähdimme etsimään ruoka paikkaa ja se löytyi. Menimme italialaiseen ravintolaan, siellä ei ollut mitenkään hyvää ruokaa, mutta leipä oli tosi hyvää. Sen jälkeen menimme kauppaan ostamaan aamupalaa.

Tyhmin asia: kun satoi, pyllyyn koski ja oli kylmä.

Kivoin asia: Kun kävimme dunnottar nimisessä linnassa.  
Irma:
Aamupalan jälkeen tavaroiden pakkaus ja matka jatkui kohti Aberdeeniä. Heti Edinburghin jälkeen ylitettiin vesistö komeaa siltaa pitkin. Silta oli maksullinen mutta yllätys, yllätys, moottoripyöriltä 0 GBP).

Perthin jälkeen suunnattiin rantatielle ja sitä pitkin kohti pohjoista. Keli oli todella hyvä ajoa ajatellen, kuiva eikä liian kuuma.

Dunnottarin linna oli jo etukäteen suunnitelmissa, joten pidempi tauko ja linnan raunioihin tutustuminen hoidettiin siellä. Komea paikka se olikin ja kuvia piti räpsiä Karia varten, hän kun jäi pyörien luo odottelemaan.

Matka jatkui ja Aberdeenin kaupungin alkaessa näkyä, niin ainakin minun kypärän sisältä kuului syvä huokaisu. Ei näytä ihan pieneltä kylältä ja taas ruuhka-aikaan, kiva, kiva. Onneksi Kari ajoi kehätietä pitkin ja hostelli löytyikin todella helposti ilman keskustan ruuhkia.

Lapset jäivät totuttuun tapaan pyörille vahtiin meidän kirjautuessamme hostelliin. Kari lupasi siirtää myös Diversionin hostellin pihalle ja minä jäin odottelemaan eteiseen. Aivan yht'äkkiä alkoi satamaan kaatamalla ja ukkostamaan - Kari ja lapset kastuivat likomäriksi ja minä vain katselin eteisestä.

Hostelliin sisään, suihkuun ja kaupungille syömään. Löysimme yhden italialaisen ravintolan ja tietenkin piti tilata tarjoilijan suosittelemaa ruokaa listan ulkopuolelta (ihan niin kuin me emme tietäisi ettei niin pidä tehdä!). Pasta ja kanan rintapalat maksoivatkin sitten noin tuplasti sen mitä muut ruuat listalla olisivat maksaneet - no tyhmyydestä taas sakotettiin.

Kari: "Saimme pöydän luvattuamme poistua kahden tunnin kuluessa (seuraavan varauksen alta). Kolme ns. erikoisannosta ja yksi listalta, jäätelöä, 3 olutta, 2 limua maksoivat yhteensä 66,35 £. Oli se kyllä useimpien mielestä ihan hyvääkin, palvelu mukaan lukien, mutta silti jäi hieman "Rahat pois hölmöileviltä turisteilta" -meininki. Tai saatoimmehan myös osua paikalliseen italialaiseen ykkösmestaan, palvelusta ja toisen kerroksen ruokasaleista sekä väkimäärästä varovaisesti jälkikäteen päätellen." 

Vähempikin olisi kyllä riittänyt. Vatsa oli kuitenkin täynnä josta kaupan kautta hostellille ja yöpuulle.
Alkuun
Kari:
Kello 07 ylös, aurinko paistaa öisen sateen jälkeen. Loput ruuat jätettiin päivämäärällä varustettuina keittiön Free Food -hyllyille. Sama päivämäärä- ja majoittujan nimi piti olla aina tussitettuina kaikissa ruokatarvikepaketeissamme, ettei niitä siirrettäisi heti jäteastioihin.

Teille A90 - A92 ja suunnaksi pohjoinen. Edinburghin vieressä olevalla suurella sillalla ei pyörillä liikkuessa tarvinnut maksaa mitään, josta Jaana kommentoi takapenkiltä tyyliin: "Kannattaa olla pyörillä liikkeellä niin ei tarvitse maksella siltamaksuja" joka ei harmi vaan toiminut lännempänä, seuraavalla isolla sillalla. Vieressä oikealla oleva vanha rautatiesilta on komea kapistus, tosin sen ylläpito saattaa olla aika työlästä touhua?

Dieselpolttoaineen hinta oli yhdellä moottoritien bensa-asemalla 0.892 £, 95-oktaanisen bensiinin kustantaessa 0.891 £/litra (punnan kurssi oli jotain 1,6 x €).. Tankatun bensan hinta vaihteli koko reissun aikana välillä 1.149 - 1.195€/l Suomessa, 9.98 -10.17SEK Ruotsissa ja 0.829 - 0.929 £ Iso-Britanniassa (1.326 - 1.486 €/l). Suzuki vei bensaa koko reissun aikana noin 170 ja Yamaha noin 120 litraa.

Laura otti kuvia koko ajan. Otoksista tuli yllättävän hyviä, kuten niistä muutamista käsivaralla otetuista puoliminuuttisista .avi-pätkistäkin.

Lähellä Aberdeenia on Dunnottaren linnan rauniot, jossa muilta meni vajaa tunti kierrellessä ja kuvaillessa. Paikka oli Lauran yksi tärkeimmistä etukäteen suunnittelemista vierailukohteista, ilmeistä päätellen se oli odotustensa mukainen. Olin itse parkkipaikalla pyörien luona vahdissa, joten keskinäinen kommunikointi piti hoitaa radioiden avulla, mikä toimi raunioiden sisätiloja lukuun ottamatta hyvin. Etsin sen ajan Aberdeenin hostellin paikkaa gps:n näytöllä.

Kun kohteen lukitsee ns. goto-kohteeksi ja ottaa kompassiruudun näyttöön, niin meno helpottuu huomattavasti jatkossa - riittää kun seurailee välillä suuntanuolta ja kilometrilukemaa, keskittyen muuten ympäristön havainnointiin. Eipä löytynyt siihen hätään, mutta ovathan nuo majoitukset ennenkin löytyneet. 

Aberdeenissa alkoi reissun ensimmäinen ukkossadekuuro juuri sisään mennessämme: talutin ensin täysissä ajovarusteissa olevat lapset ja ajoin sen jälkeen molemmat pyörät hyvin vilkkaan kadun yli hostellin etupihalle, kastuen takitta liikkuessani siinä lyhyessä ajassa läpimäräksi. Eipä tuo siinä vaiheessa enää haitannut, kun kolme kerrosta ylempänä oli kuuma suihku odottamassa.

Alkuun

Pyörät saatiin parkkeerata etuoven viereen eli se oli selkeä parannus mopojen turvallista säilyttämistä ajatellen. Vaikka piha olikin kova ja hyvin sorastettu, niin kotoa mukaan otetuille sivuseisontatukien alle laitettaville peltilätkille oli sielläkin käyttöä.

Täällä piti toisena päivänä ottaa esiin kotona kopioidut pari A4:sta aiheesta erilaiset puut Englannissa. Niillä sai hetkessä uutta mielenkiintoa lapsille ympäristön havainnoinnin suhteen - pikku kisa siitä, kumpi löytää nopeammin ja kenties enemmän paperikuvia vastaavia puita, oli tuohon kohtaan enemmän kuin paikallaan. Ja löytyihän niitä ajastaan vaikka kuinka paljon.

Ylimmän kerroksen huone # 44 oli muuten hyvä mutta kovemmalla sateella vettä tulisi katolta sisään vähintään lorisemalla. Sisäkaton jäljistä päätellen kyseinen pikku vuotopaikka ei ollut mitenkään uusi.

Muutaman viime päivän ajan olimme kiinnittäneet huomiomme siihen että meren puolen rannat olivat paljaina erittäin pitkälti joka puolella - laskuveden vuoksi. Korkeuserojen määrästä ei tullut kysyttyä keneltäkään mutta varmaan se ainakin metrin-parin verran oli. Aikaisin aamulla veden pinta oli reilusti ylempänä, verrattuna vaikkapa puolenpäivän jälkeiseen aikaan. Tuosta syystä esimerkiksi Claonaig -> Lochranza -lautan alaspäin kallistettu, betoninen ajoluiska oli varsin mielenkiintoinen kokemus meriveden kastelemana, josta syystä lapset kävelivät sisään muiden jalankulkijoiden mukana. Lautta räväytti kahteen osaan taittuvan etuosansa sille kuten vanhat maihinnousualukset ikään.

Paikalliset eivät oikein ymmärtäneet puhettamme, kun tuli Aberdeenistä lähdön jälkeen kysymys reitistämme eli missä olimme viettäneet edelliset yöt. Kyse oli puhetavastamme: kun kaupungin nimen lausui suurin piirtein samoin kuten se kirjoitetaan ei kuulija etenkään ylämailla näyttänyt saavan siitä mitään selkoa. Jos sen sijaan lausuttiin kaupungin nimi tyyliin "Äpödiin", niin johan alkoi yöpaikkakin selvitä. Vastaamme ei tullut kovin montaa sellaista henkilöä, joiden puheesta ei olisi saanut selvää heti ensi kuulemalta, pois lukien Bellinghamin valvoja, joka oli ehdottomasti mielenkiintoisin tapaus siinä mielessä. Meidän tapaamme puhua englantia kuunneltiin sen verran tarkkaan, että joissain paikoissa piti kertoa myös meidän kotimaamme.

Skottilainen sähkökäyttöinen suihkuautomatiikkamysteerio on sinänsä mielenkiintoinen keksintö. Ilmeisesti noihin suihkusysteemeihin tulee vain kylmää vettä, jota laatikossa oleva lämmitysvastus lämmittää sen minkä veden mennessä lävitsensä ehtii. Kaikkinensa silti ihan toimivia ja sellaiseen vanhaan kolmen erillisen hanan sekoitussysteemiin nähden suorastaan hyviä vehkeitä - toimiessaan.

Englantilaisten vastaavan kanssa sai harrastella huomattavasti enemmän - onneksi Bellinghamissa oli Yamahan työkalusarja helposti saatavilla.
 
Alkuun

Päivä 8. Aberdeen (11.6.2004)

Laura:
Aamupalan jälkeen lähdimme linja-autolla rannalle. Rannalle tullessa hiekkaa ei näkynyt paljoa, mutta lähtiessä ainakin 10 metriä oli tullut esiin. Keräsin tosi paljon simpukoita. Kun rannalla alkoi sataa, menimme syömään jäätelöä. Sitten jatkoimme simpukoiden keräämistä, minä kastuin koska taas alkoi sataa vettä. Näimme delfiinejä hyppimässä erään laivan luona.

Sitten lähdimme linja-autolla keskustaan. Kiersimme kauppoja.

Eräässä kauppakeskuksessa söimme lasagnea ja kananugetteja. Illalla pesin simpukkani ja pakkasin ne varovasti kassiini.

Huonot asiat: satoi vettä, jaloille tuli kylmä vedessä ja oli paljon kuolleita rapuja.

Hyvät asiat: äiti osti minulle yöpuvun, näimme delfiinejä ja jäätelö oli hyvää.     
Jaana:
Heräsin klo 07:15. Me lähdimme heti aamupalan jälkeen rannalle. Me menimme sinne linja-autolla.

Minä ja Laura menimme etsimään simpukoita. Niitä löytyi tosi paljon, mutta alkoi yhtäkkiä sataa, niin ei voinut enää kerätä simpukoita. Me menimme sateen suojaan kauppoihin. Kun olimme rannalla niin me näimme delfiinejä. Ne hyppivät tosi hienosti. Rannalla minä tallasin vahingossa meduusan päälle. Ostoskeskuksessa käynnin jälkeen me lähdimme kohti kauppaa.

Menimme linja-autolla keskustaan ostoskeskuksen lähelle ja kävelimme siltä sitten ostoksille. Äiti osti minulle yöpuvun ja farkku-shortsit.

Tyhmin asia: vesisade

Kivoin asia: simpukoiden keräily  
Irma:
Sateinen päivä mutta lapsilla kuitenkin hinku rannalle simpukoita keräämään. Eihän siinä muu auttanut, sontikat mukaan ja bussilla rannalle. Tytöt keräsivät sateessa simpukoita ja me katselimme. Sadepäivänä ei intoa riittänyt tallaamiseen joten nyt on hyvä tilaisuus taas shoppailla!

Alkuun

Bussilla palattiin takaisin kaupunkiin ja tyttöjen perässä kiertelemään pitkin vaatekauppoja. Jaana löysi lopulta itselleen farkku-shortsit.  
Kari:
Kello 07 hereille ja liikkeelle. Eipä ole kovin puheliasta tämän hostellin vierasväki, muutama sentään vastaa huomenen toivotukseemme. Siis tasapeli. Sen sijaan henkilökunta oli, kuten kaikkialla muuallakin, erittäin luontevaa ja auttamishaluista.

Sisäoven koodi vaihtui taas, joten asiaton liikkuminen asukkaiden tiloissa oli sikäli suojattu hyvin. Hostellin ulko-ovella oli myös asianmukainen hälytin yöllistä ovivalvontaa varten. Kun ovi lukittiin tiettyyn aikaan yöllä, niin pääsy sisään onnistui seuraavan kerran vasta aamulla.

Ajoimme bussilla 14A meren rantaan, maleksimme pari tuntia rantaa pitkin edestakaisin siten, että me vanhemmat olimme ylhäällä ja lapset nenä kiinni hiekassa vesirajassa, siihen päälle pikainen - kolme tuntia tai ylikin - pyrähdys muutamassa eri megamarketissa ja perhelipulla (4,60 £ koko päivä) loput ajot (bussireitti #15 kokonaan läpi). Kun olisi pitänyt silmänsä kunnolla auki eli lukenut ne bussin seinien mainokset ajoissa, niin perhe-lippuhan se olisi tietysti pitänyt heti alussa ostaa, kertalippujen maksettua 4.20 £ yli kolmelta pysäkinväliltä.

Sadetta riitti, onneksi sitä tuli lähinnä kuuroina. Pääkadulla meni reilusti aikaa kauppoja kierrellessä, eräästä musiikkikaupasta tarttui mukaan pari kauan etsittyä Steel Eye Spanin cd:tä.

Muuan vanhempi mummo alkoi ajankulukseen keskustelemaan erään kaupan käytävällä, hän kun oli odottamassa noin 50-vuotiasta tytärtään kaupasta, josta hän kohta viisine kasseineen jo saapuikin. Mummo "ei enää jaksanut hänen perässään juosta", jolloin tuli elävästi mieleen muuan lähipäivien kauppakierros Edinburghissa. Jos kerran "pojat ovat aina poikia" niin ei se näköjään paljoa ikä paina "kaupoilla aina ja iäti kiertelevää tyttöäkään" ;-)

Lähikaupasta haettiin lisää evästä ennen paluuta kämpille, jossa oli jo kolmaskin moottoripyörä etupihalla parkissa.

Heikille (R) laitettiin e-postia synttäreidensä johdosta.

Suihkuun ja uutta t-paitaa päälle sovittamaan (olivat tarjouksessa: kolme kympillä). Jaana ja Laura pesivät simpukan kuoria vessassa; seassa oli yksi eläväkin, joka pääsi lyhyelle lentomatkalle ikkunasta.. Niitä ei enää pakattu sivulaukkuihin ilman Minigrip-pusseja.
 
Alkuun

Päivä 9. Loch Ness (12.6.2004)

Aberdeen - Loch Ness, 212 km.

2004-Skotlanti-Welcome-to-Highlands.jpg
Laura:
Heräämisen ja aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Loch Nessiä. Matkalla näimme hirveästi lampaita ja lehmiä sekä muutamia fasaaneja. Kun saavuimme hostellille menin Jaanan kanssa heittelemään kiviä. Tavaroiden purkamisen jälkeen lähdin iskän kanssa kauppaan. Kaupan luona iskä lähetti 2 postikorttia. Sitten yritin käydä suihkussa, mutta se ei onnistunut, koska vettä tuli muutaman sekuntia ja sitten se sammui.

Ruoan jälkeen menimme linja-auto pysäkille. Meidän ohi meni eräs linja-auto mutta se ei edes hidastanut. Odotimme pysäkillä turhaan 20 minuuttia, jonka jälkeen menimme heittelemään kiviä. Sitten pelasimme lautapelejä ja söimme iltapalan, jonka jälkeen lähdimme kävelemään metsään. Näimme suloisen peuran ja useita etanoita jotka olivat suuria ja mustia, hyi! Sitten pelasimme korttia.

Huonot asiat: Bussi ei tullut, suihku ei toiminut ja emme saaneet kuvaa peurasta.

Hyvät asiat
: Keli oli ihan hyvä, maisemat olivat ihan hienoja.  
Jaana:
Lähdimme aamulla kohti Loch Nessiä. Matka oli kiva paitsi että se oli liian pitkä.
Hostellilla minä ja Laura menimme rannalle. Ihan hieno, paitsi se oli pelkkää kivikkoa.
Nukkumispaikka on aika hyvä, paitsi liian pieni.
Suihkut ovat ihan hyvät mutta vessat ovat huonoja.
Me yritimme mennä bussiin mutta se ei ottanut meitä kyytiin. Minä ja Laura aloimme heitellä kivillä yhtä puupölkkyä jonka me vieritimme veteen.
Me menimme iltapalalle kun olimme vähän aikaa pelanneet pelejä. Illalla myöhään minä ja Laura aloimme pelata korttia kunnes alkoi väsyttää.     

Alkuun
Irma:
Maisemat vaan paranevat. Mielenkiintoisen jyrkkiä nousuja, kapeita mutkateitä. Laskettelukeskuksessa tauko. Ajokeli hyvä. Inverness ohitettiin sivusta ja hostelli Loch Ness oli varattu Aberdeenista.

2004-Skotlanti-Lazy-Duck-Hostel.jpg

Hostelli oli tähänastisista vaatimattomin mutta ei kuitenkaan sisältäkään mikään huono. Suihkussa sopiva vesi riitti vain Jaanalle, muille oli tarjolla vain tulikuumaa vettä. Lapsilla meni ilta simpukoita keräillen.

Yritimme päästä linja-autolla lähimpään kylään, mutta todennäköisesti vilkutimme merkkiä liian myöhään eikä kuski siksi pysähtynyt meitä kyytiinsä noukkimaan.

Ilta meni yhteisissä tiloissa pelaten. Iltakävely tehtiin tyttöjen kanssa lähimaastossa, olisi varmaan ollut ihan mukavat maisemat kävellä vaikka pidempikin lenkki, mutta ei jaksanut ja ilta alkoi jo hämärtyä.     
Kari:
Kello 07 ylös, tavarat kasaan ja tiestölle: A944/97/939/938/9/82, yhteensä 221 km noin Loch Ness -järven puolivälissä olevalle hostellille. Sadetta saatiin vain nimeksi - oikein hyvä juttu varsinkin Ylämaille saavuttuamme.

Siellä oli muutama sikäläisittäin todella jyrkkä tien pätkä (vrt. tien toisella puolella vasemmalla näkyvään valkoiseen, pystysuoraan viehkaan). Aika vähän oli mutkia teihin laitettu, saattaa olla mielenkiintoisia ajaa alas jyrkkiä rinteitä talvella, teiden jo jäädyttyä mutta lumipenkkojen puuttuessa? Luntakin tullee riittävästi, päätellen siitä että reilusti parimetriset tukevat metalliset viehkat seisoivat monessa paikassa teiden varrella. Liukkaudesta varoiteltiin liikennemerkein, myös tiet tarvittaessa katkovia puomeja oli useammassa paikassa.

Samperin hienoja maisemia oli ripoteltu vaivaa säästämättä eri puolille noita kolminumeroisia teitä, joten matka joutui vaivattomasti ja radioista kuului lähes lakkaamaton pulina erityisesti takapenkkiläisten suunnalta. PMR-radioiden akkuja tyhjeni varmaan eniten tämän ja seuraavan päivän aikana.

Poikkesimme tienvarsi-Infossa vähän ennen Invernessiä. Jos olisi ollut enemmän aikaa, niin sitä olisi voinut tuhota esimerkiksi risteilemällä pitkin poikin Loch Nessiä, monen muun aktiviteetin ohessa. Järvi on noin neljäkymmentä kilometriä pitkä ja kolme kilometriä leveä, pohja paikoin yli kahdessa sadassa metrissä. Tiet menevät molemmin puolin mutta eteläisempi on niistä isompi ja parempikuntoisempi(?).

Alkuun

Tietä vähän Invernessin ala/eteläpuolella, Loch Ness-järvi on vieressä vasemmalla:

2004-Skotlanti-Loch-Ness-rantatiella.jpg

Hieman ennen hostellia näkyi vasemmalla rannassa Urguhart-nimisen linnan rauniot. Sen vierailuaika oli jo ummessa joten jatkoimme eteenpäin.

Hostellimme oli vasemmalla rannassa, keskellä mutkaa, joten sieltä poistuminen oli, tiellä liikkujien ajonopeuden muistaen, syytä hoitaa erittäin varovasti. Se oli kuvien perusteella ollut vanhoina hyvinä aikoina joku puolivälin majatalo, erinomaisen viehättävä paikka edelleen, myös uudemmilta ruokailutiloiltaan. Henkilökunta oli siivoamassa joten aikaa meni melkein tunti, ennen kuin kirjautuminen sisään pääsi alkamaan.

Invermoristonin kylään (vähän alaspäin) oli matkaa vajaat 4 mailia. Hain Lauran kanssa sieltä vähän tuoretta muonaa illaksi ja seuraavaksi aamuksi, sen päälle ruokailu ja hetken päästä pikaiseksi jäänyt suihku. Kylmävesipumppu oli kai hajonnut, joten kylmän veden tuotto oli minimaalista jos suihkussa kävi peräkkäin enemmän kuin neljä ihmistä - kuumaa tuli kyllä enemmänkin mikäli nahka olisi vaan kestänyt. Ei onnistunut kiroilemallakaan, joten saippuaista pintaa jäi väkisinkin jäljelle. Olisihan siinä ollut järvi ihan rannassa, mutta kun se Nessie..

Taisi olla reissun halvin paikka, ok, vaikka aika tyhjä tuolla hetkellä. Huone oli numeroltaan 11 siellä takana sivurakennuksen keskivaiheilla, järven puolella. Samassa Chaletissa (alppimaja, hirsimökki) oli muutama muukin huone vieraiden käytössä. Hanavesi oli sen verran ruskeata ettei hampaiden pesukaan ollut mahdollista ilman pullovettä.

Bussilla piti mennä Invernessin suunnan lähikylään (Urguhartin linnan vieressä) kahville, paitsi että bussikuskin ketale ei ottanut meitä kyytiin. No saivatpahan tytöt enemmän aikaa rantaleikeilleen.

Hostellin seinässä oli muuten lappu, jossa luki että "Järvessä ei ole mitään, mutta jos siellä jotain kuitenkin sattuisi, niin hostelli ei vastaisi mistään vahingoista!" ;-)

Jäipä näemmä edellisen paikan toinen avain taskuuni eli asiaa oli tiedossa postin suuntaan aamulla (ensin soitto Aberdeeniin).  

Alkuun

Päivä 10. Kiertoajelu (13.6.2004)

Loch Ness - Isle of Skye - Inverness - Loch Ness, 276 km.

Laura:
Heräämisen ja aamupalan jälkeen lähdimme ajelulle kohti Kyle of Lochals nimistä paikkaa.

Laura kirjoittaa postikortteja ennen "Eilean Donan Castlen" linnaa olleessa kahvipaikassa:

2004-Skotlanti-korttitauko-ennen-Eilean-Donan-Castlea.jpg

Sieltä menimme Broadfordiin jossa ylitimme maksullisen sillan ja keräsimme simpukoita. Sitten rantatietä Achnasheen jossa join kaakaota ja söin leivoksen. Pilvet olivat alimmillaan noin 100 metriä merenpinnasta joten ajovaatteet kastuivat. Ja sen lisäksi alkoi sataa vettä.

Näimme hirveästi lampaita ja kun pysähdyimme ottamaan kuvia Ylämaan häristä, ne vain tuijottivat meitä lauhkeina (toinenkin kuva).

Sitten menimme Invernessiin syömään pizzaa. Sen jälkeen lähdimme hostellille, matkalla pysähdyimme erään linnan luo ottamaan kuvia.

Hostellille tullessa sää oli jo selvennyt, joten menimme rannalle heittelemään kiviä. Sitten menin suihkuun, joka toimi ihan hyvin verrattuna edelliseen päivään. Sitten pesin simpukat ja pelasin korttia.

Huonot asiat: Satoi vettä lähes koko päivän ja simpukat haisivat.

Hyvät asiat: Maisemat olivat todella upeita varsinkin rantatiellä, leivos oli hyvää, pilvet olivat matalalla joten maisemat olivat erilaiset kuin tavallisesti, vuoret olivat peittyneet puoliksi pilviin, näin monta haukkaa ja pääskystä, härät olivat ihania, suihku toimi, linnat olivat hienoja, pizza oli hyvää ja sain lähetetyksi aika monta korttia.     

Alkuun
Jaana:
Aamulla me lähdimme ajelemaan. Olimme vuorilla kun pilvet olivat yhtä korkealla. Kiersimme TOSI pitkän matkan kunnes pysähdyimme syömään kakkua. Näimme ylämaan härkiä paljon, ne olivat tosi ihania.

2004-Skotlanti-Plocton-ja-Highland-Cow-rodun-edustaja.jpg

Minulle tuli nälkä niin me pysähdyimme syömään pizzaa. Se oli ihan hyvää, mutta se täytti liikaa joten en jaksanut syödä kaikkia.
Minä näin tänä päivänä yli 7 haukkaa. Ne olivat tosi hienoja. Illalla me pelasimme korttia. Kun me ei enää pelattu niin aloin kirjoittamaan tätä.  
Irma:
Ilma ei ollut paras mahdollinen kiertämiseen, mutta vesikuuroista ja pilvistä huolimatta maisemat olivat kyllä näkemisen arvoiset. Tiet kapenivat välillä melko tavalla, mutta olivat kuitenkin hyvässä kunnossa. Tuuli oli melkoisen kova ja sen huomasi etenkin saarelle menevän ison maksullisen sillan ylityksessä.

Eilean Donan Castle vesisateessa.

Simpukat kiinnostivat edelleen tyttöjä niin, että piti etsiä niitä vesisateessakin.

Ylämaan härät eivät paljonkaan häiriintyneet turisteista, olivat tiellä niin kauan kuin katsoivat tarpeelliseksi ja autoilijat odottivat. Tosin valokuvaus varmaan oli monella muullakin kuin meillä mielessä.     

Alkuun
Kari:
Kello 08 + menoksi, kohteena Isle of Skye ja toiveena jos mahdollista, vieläkin paremmat maisemat vuoristossa ja rannikolla.

Maksullinen silta välillä (Isle of Skye) Kyleakin - Kyle of Lochalsh (mantere)

Laitoin avaimen postitse Aberdeeniin lähikylän postista, josta jatkoimme aikamme eteenpäin, päätyen lopulta pilveen saakka. Keli kostui ja korkeuskäyrien tiheys kasvoi huomattavasti viidenkymmenen seuraavan kilometrin matkalla. Bensan ja muiden tavaroiden hinnat nousivat koko ajan, mitä kauemmaksi rannikolle mentiin. Koska tankkausasemia oli harvassa niin bensatankki kannatti pitää koko ajan sopivan täytenä. Siellä oli liikaa mäkiä, jotta kevyempääkään pyörää kovin pitkiä matkoja jaksaisi käsipelillä lykkiä. Tosin paikalle osuvalta pyöräporukoilta apua voisi saada aika nopeasti, niitä riitti säästä huolimatta paljon!

Postikortteja kirjoiteltiin useampiakin (näihin ei muuten saatu myyjältä sittenkään riittävästi postimerkkejä, joten ne menivät perille miten sattuu. Osa kuulema piti lunastaakin vastapäässä mikä ei tosiaankaan ollut tarkoitus, vaikka ne Skotlannista lähetettiinkin) yhdessä pyörien ja henkilöiden tankkauspisteessä, mutta lopulta jatkoimme edelleen Eilean Donan Castlen ohi Kyle of Lochalsh:n vieressä olevalle sillalle (koko porukan meno-paluu maksoi 16,80 £), josta hetken ajon jälkeen pysähdyimme Broadfordin (Isle of Skye) rantaan simpukankuoria etsimään. Näköalat olivat niillä hetkillä aika lailla minimissä.

"Menkää kahville tai johonkin" tuumasi Laura kun lähdön aika koitti:

2004-Skotlanti-Isle-of-Skye-ja-tytot-Broadfordin-rannalla.jpg

Vettä vihmoi koko ajan kunnolla mutta se ei näyttänyt etsintää haittaavan - motivaatio oli siis kohdallaan.

Alkuun

Takaisin tulosuuntaan ja pikku kiepauksen jälkeen mantereelle sekä todellisia, numeroimattomia kyläteitä pitkin eteenpäin. Monet muutkin mp-henkilöt olivat samoilla, tuskin yksikaistaisilla teillä liikkeellä Erbusaigin, Drumbiuen, Duirinishin ja Ploctonin ympäristöissä. Annoimme heille nopeasti tilaa, kiirettä ei ollut. Hienoja maisemia riitti ja kasvillisuuttakin oli välillä kuin kevyessä tropiikissa.

Näkymä Stromeferryn vierestä New Kelson ja Strachcarronin suuntaan (sisämaahan, meri jää takavasemmalle, sama suurempana):

2004-Skotlanti-Ploctonista-vahan-lanteen-lahdelle.jpg

Rungoltaan puumaisia, vaaleanpunaisena kukkivia suuria pensaita (jotain alppiruusuja?) oli tienvarret täynnä. Millaiselta se olisikaan näyttänyt kunnon auringonpaisteessa?

Näkyi paikallista virkavaltaakin sentään jossain: partioauto ohitettiin/ohitti meidät noilla hiljaisimmilla tieosuuksilla pariinkin otteeseen, liekö olleet pudottamassa nopeuksia erityisesti kaksipyöräisten joukoissa? Meinaan noiden paikallisten huimien perään ei olisi kannattanut lähteä yksin liikkuessaankaan, saati silloin kun lapset istuivat takanamme.

Loppumatkassakaan ei ollut valittamista, eräässä kahvilassa nautittiin vielä 2 x kahvi, 2 x kaakao ja 3 x kakkupala = 11.65 £. Ja 4 x medium pizza + 3 x limu Invernessissä hintaan 24,50 £. Urguhartin linnan edustan parkkipaikalla otettiin vielä muutama kuvakin päälle. Laura etsi sitä edeltävästä kylästä "aidompaa" skotlantilaista musiikkia, mutta oikein viimeisen päälle sopivaa emme löytäneet.

Pyörät olivat toisenkin yön hostellin nurkan takana rannan puolella, hieman sivummalla parkkipaikasta.  

Alkuun

Päivä 11. Isle of Arran (14.6.2004)

Loch Ness - Lochranza, 233 km.

Laura:
Heräämisen ja aamupalan jälkeen lähdimme kohti Obania. Obanissa kävimme Intialaisessa ravintolassa syömässä. Minun annoksessa oli Basmati-riisiä, 3 pientä kanapalaa ja kermaista kookospähkinä kastiketta. Sitä en söisi uudestaan. Juomana oli limonadia jonka jälkimaku oli saippuavesi, ihan hyvää..

Sitten kävimme 0.99 £ kaupassa, jossa ostimme mummolle tuliaiset.

Sen jälkeen lähdimme kohti lauttaa joka veisi meidät Arranin saarelle. Lauttaa odotellessa keräsimme simpukoita. Tuuli oli tosi kova joten käveleminen oli aika kiva kokemus. Pilvet olivat tosi matalalla joten korkeimmat kukkulat / vuoret olivat peittyneet pilviverhoon osittain.

Lautta vei meidät Lochranza nimiseen kylään, jossa hostellimme oli. Lochranza on siitä erikoinen kylä että siellä on useita lampaita vapaana päivät ja yöt. Majoittumisen jälkeen lähdin Jaanan kanssa rannalle keräämään simpukoita, rannan lähin kohta oli jotain 20 metrin päässä hostellista. Me kävelimme noin kilometrin päähän hostellista etsien simpukoita. Minä löysin vihertävän näkinkengän ja isoja, rikkinäisiä simpukoita. Sitten söimme ruoan jonka jälkeen menimme pelaamaan korttia.

Huonot asiat: satoi vettä, oli kylmä, Lochranzassa oli paljon lampaiden kakkaa, rannalla oli paljon haisevaa levää ja kun rikoimme erään simpukan sen sisältä valui oranssia mössöä.

Hyvät asiat: Löysin näkinkengän, oli paljon lampaita ja joutsenia sekä hostellimme oli hyvä.    
Alkuun
Jaana:
Aamulla me taas lähdettiin kohti Arranin saarta. Matka oli kiva, mutta sateinen ja kylmä. Minun kengät kastuivat aivan litimäriksi. Se ei ollut oikein kivaa. Kun olimme menossa lauttaan (Lochranza) niin vähän ennen löysin rannalta näkinkengän. Se on iso ja hieno mutta pikkaisen rikki.

Kun pääsimme perille niin minä ja Laura menimme keräämään simpukoita. Myöhemmin me rikoimme simpukan joka oli elävä. Siitä löytyi oranssia limaa. YÄK! Söimme illalla ja aloin kirjoittamaan tätä.
Irma:
Hostelli saatiin varattua Arranin pohjoisosasta, joten matka jatkui. Keli oli koko päivän sateinen ja tuuli edelleen kovasti. Hirvitti lauttapaikalle päästyä jo hieman, että tuuli viskaa minut ja pyörän jorpakkoon.

Lautta/lossi tai jotain siitä väliltä keikkui sen verran että Kari köytti pyöränsä kiinni maksamaan mennessään ja minä seisoin koko matkan (1/2 h) pyörästäni kiinni pidellen. Kerran heilahti jo kunnolla..

Hostelli löytyi vastarannalta aivan kylän reunalta. Majoittautumisen jälkeen lapset lähtivät poikkeuksellisesti etsimään simpukoita! Paikallinen ruokakauppa oli jo kiinni, mutta onneksi hostellista sai ostettua kaikkea mahdollista ja iltapalakin järjestyi.

Loch Nessin hostellihuoneen ovikyltti:

2004-Skotlanti-Loch-Nessin-majoituksen-ovikyltti.jpg
Kari:
Kello 08 aamiaisen tekoon. Ei oikein eilinen pasta ja paljas tomaattikastike kiehtonut, pannulla lämmitettynäkään. Vieroitusoireita vissiin. Ajo jatkui tihkusateessa Isle of Arrania kohti, välillä satoi kuin saavista olisi kaadettu, joten usvaa ja muuta kivaa oli sen verran ilmassa ettei vieressä nousseita maisemia kovin hyvin pystynyt havainnoimaan.

Fairy ei kovin pitkään kestänyt visiirin sisäpinnalla usvaa vastustamassa, sen verran rajusti vesi pyyhki päin näköä. Fogcity-kalvo olisi saattanut toimia hieman paremmin. Vesi tuli läpi Jaanan maihinnousukengistä ja minun ajohousuistani, joten kotona odotti tiettyjä muutoksia varustepuolelle. Viisi vuotta kovaa käyttöä kestäneet MP Asun Classic-housut saisivat mennä. Apteekista ostetut napakat puuvillahansikkaat olivat erinomaisia märkien ajohanskojen kanssa - lämpö ei niin äkkiä karannut sormista taivaalle. Mukana olleet uudet vedenpitävät hanskat olivat onnettomat puettavat, käsien ollessa vähänkin märät.

Alkuun

Mielenkiintoiset liikennemerkit lisäkilpineen vaativat välillä miettimistä: esimerkiksi Nyppylän kuva keltaisessa kolmiossa + alla lisäkilvessä teksti "Blind Summit" - tietysti se on tien "sokea huippu", jonka takaa ei todellakaan helposti nähnyt vastaantulijaa, saati minne tie kääntyi.

Välillä pysähdyttiin kahvitauolle Durorissa, jossa hankkiuduttiin eroon kassillisesta muun muassa yhden ja kahden pennyn kolikoita, joita ei siihen mennessä oltu saatu mihinkään hukattua. Kaikilla oli niitä enemmän kuin riittävästi - onneksi kahvion kassa oli myötämielinen ja hyväksyi ne yhtenä nippuna.

Mummot (ja vaaritkin vähän) tuijottivat avoimen kiinnostuneesti, pukeutuessamme edellä mainitun baarin edessä (vesisateessa) ajovarusteisiimme. Lasten mukana olo pyörien takapenkeillä ei taida sikäläisellä tiestöllä olla niin yleistä, että he olisivat tottuneet moiseen, päätellen muun muassa Bellinghamin hostellin valvojan kommenteista (ei ikinä ole nähnyt tuonikäistä lasta moottoripyörän kyydissä). Samoin Newcastlessa katsojia riitti mopoliikkeidenkin ikkunoissa - heidän jos kenenkään olisi luullut tottuneen monenlaisiin kaksipyöräisillä liikkujiin?

Obanissa vietettiin ruokatauko Intialaisessa ravintolassa (26 £) ja pikainen ostoshetki kaupassa, jossa kaikki tarpeellinen maksoi maksimissaan 99 p ;-)

Obanista lähtiessä eksyimme hetkeksi toisistamme kun lähdin seuraamaan edessä menevää täysperärekkaa kaupungista pois lähtevällä reitillä (missasin siis jonkun opasteen). Muutamaa kadunkulmaa myöhemmin huomasin että se ei ollutkaan menossa ulos vaan varikolleen - ei muuta kuin ahtaalla kadulla ympäri, takaisin isommalle kadulle ja Irmaa odottamaan. PMR ei enää kantanut heille saakka, sillä he olivat huomaamattani jatkaneet viimeisestä risteyksestä kauemmaksi sivukadulle kääntöpaikkaa etsimään - ei muuta kuin pyörä normaaliin tyyliin pysähdyksiin ulosmenotien varteen, näkyvälle paikalle ja muutama minuutti odotusta sekä ajoittaista huhuilua radioihin. Ei tarvittu kännyköitä silläkään kertaa, tosin mahdollisen kaatumisen sattuessa en olisi ollut heti paikalla auttamassa. Löytymisemme oli varmaa sillä olimme ainoalla oikealla poistumisreitillä.

Kyseessä oli sama vanha juttu kuin moottoritiellä tapahtuvassa takana tulevan "eksymisessä": seuraavalla levähdyspaikalla odotetaan tien varressa (tie koko ajan näköpiirissä) niin kauan että PMR:n kantomatka riittää tai kännykkä soi ja voidaan sopia jatkosta, tai takana tuleva kurvaa samalle alueelle. Kaupungissa valitaan lähellä eksymispaikkaa oleva seuraava näkyvä paikka ja odotellaan siinä..

Jatkoimme siitä vielä alaspäin noin 50 km, päätyen lopulta (A83 - B8001 -teitä pitkin Claonaigiin) pieneen satamaan lauttaa odottamaan.

Odotusta kesti noin tunnin, mikä riitti juuri hyvin rantahietikon tarkastamiseen. Tuo viimeisin pätkä oli tosi kiva ajettava ja kuulemma kyydissä oltavakin, nimittäin toinen toistaan seuraavissa nypyissä ja montuissa sai takana istuvan vatsaa kevennettyä ihan tuntuvasti, pelkästään pienillä kaasun muutoksilla.

Tuuli oli sellainen että pyörät oli kaiken varmuuden välttämiseksi nostettava keskiseisontatuelle. Lauttaan (yht. 68 £, sisältäen molemmat matkat saarelle ja saarelta) sopi jotain 8 autoa ja se teki jonkin verran sivuaskelia tuulessa, kastellen tyttöjäkin vähän.

Hostelli Lochranzassa (40 £/yö) on hyvällä paikalla ja erittäin hyvä. Kiireesti punkkaan ja klo 23 h unta.
 
Alkuun

Päivä 12. Isle of Arran (15.6.2004)

Isle of Arran kierto myötäpäivään, 91 km.

"Arran-Kintyre-skyline-from-Marchrie-27-11-05" (taken and owned by Mr Tony Church):

2004-Skotlanti-Arran-Kintyre-skyline-from-Marchrie-27-11-05.jpg taken and owned by Tony Church
Laura:
Aamutoimien jälkeen lähdimme ajamaan reittiä Corrie > Brodick > Lamlash > Whiting Bay > Kildonan > Blackwaterfoot > Dougrie > Pirnmill > Lochranza. Eli kiersimme Arranin saaren.

Näimme hirveästi lampaita ja maisemat olivat tosi hienoja, iskän sanoja lainaten: 3 äffän maffftavia! Kävimme neljällä rannalla etsimässä simpukoita, emme löytäneet kuin 1 hienon.

Alkuun

Matkan aikana keksin uudet sanat kappaleeseen "Keltainen toukokuu":

"Ikkunasta katson kuinka lampaat iloisesti määkii, kertoen viestiään miulle.
Lomas loppuu ja kohta jo laiva kotiin vie, nyt hyvästi täytyy sanoo"
.

Kertosäe:

"Ihana lomani, miksi loput jo? Vain kaksi viikkoa on kulunut. Mä takas tahdon tulla,
jos vain takaat sen, et yhtä hauskaa myöhemminkin olla vois".


Se on vähän erilainen kuin alkuperäinen koska tuo kuulosti paremmalta..

Ruoan jälkeen lähdin 2 km päähän rannalle Jaanan kanssa. Löysimme tosi isoja simpukoita. Sitten menin suihkuun.

Huonot asiat: simpukat haisevat ja ne ovat vähän rikki.

Hyvät asiat: aurinko paistoi, keksin uudet sanat, maisemat oli hienoja, löydettiin simpukoita ja oli KIVAA!
Jaana:
Lähdimme aamulla ajelemaan Arran saaren ympäri (melkein). Me pysähdyimme tosi monta kertaa. Minä näin 3 norppaa tai hyljettä. Yksi oli ruskea ja 2 oli harmaita. Kävimme kaupoilla aika vähän. Ei muuta, MOIKKA!
Irma:
Päivä menikin rattoisasti saarta kierrellen. Ilmat suosivat ajelua. Simpukoita olisi pitänyt jokaiselta rannalta kerätä jo hieman rasitteeksi asti.

Maisemat olivat hyvin vaihtelevat (tässä aivan Hostellin lähimaastoa Brodickin suunnalla), jossain mainoksessa oli kuulemma ollut mainintakin siitä, että "Arranin saari on Skotlanti pienoiskoossa".

Illalla käytiin parilla oluella paikallisessa hotellissa. Oli muuten ensimmäinen kerta laivoja lukuun ottamatta kun istuttiin baarissa! Maistelimme paikallisia oluita, joiden pullot ja etiketit näkyvät tässä. Sarjaan kuului kolmantena Ale mutta se jäi huomaamatta ja maistelematta.

Hostelli osoittautui tosi mukavaksi. Paras tähän asti. Omistajat tai pitäjät, mitä lienevät, olivat todella mukavia. Isäntä ilmeisesti harrastaa valokuvausta, sillä hänen ottamansa upeat kuvat saarelta pyörivät vastaanoton näytöllä non-stoppina.

Alkuun


Saaren eteläpään merkkejä (olemme menossa vasemmalle Blackwaterfootiin, tulimme juuri Kildonanista, kauempaa oikealta Brodickista):

2004-Skotlanti-Arran-tienviittoja-etelaosassa.jpg
Kari:
Nukuimme melkein kellon ympäri (oma neljän hengen huone hiljaisessa naisten kerroksessa, koska perhehuonetta ei ollut saatavilla): sateessa ajo oli kaiketi käynyt kaikkien kehoille ainakin jonkin verran. Koko reissun ehdottomasti parhaan hostellin ruokavalikoimakin oli ok, kaupan / postin ollessa jo kiinni eilen saapuessamme.

Isälle lähti tekstiviesti 68. syntymäpäivänsä johdosta. 

Aamu oli harmaa mutta rannoille oli päästävä. Kiersimme saaren myötäpäivään pysähdellen ajoittain muutamissa kylissä ja eri puolten rannoilla. Brodickista ostettiin myös 128 megan CF-muistikortti kameraan, tavallista moottoriöljyä ja pitkän hakemisen jälkeen sopivan pienisuisen kasviravinnepurkin (Scottoilerin säiliön pieneen täyttöreikään käyvä), jonka myyjä katsoi ns. pitkään kun kaadoin ensimmäisenä purkin sisuksen pois..

Nahka taisi palaa kortteja kirjoitellessa, loppuillasta ruuan jälkeen maistui myös pari olutta lähellä olevan hotellin baarissa. Halusimme paikallisten oluiden etiketit talteen, joten tyhjät pullot lähtivät luvan saatuamme mukaan. Pari pinttia olutta ja paikallisen, Skotlannin uusimman panimon tuplaviski maksoivat n. 8 £.

Varo illalla tai muuten tyynellä niitä mikrometrin puolikkaan kokoisia mäkäräisiä ("midges") tai mitä ne ovatkaan, NE OVAT SYVÄLTÄ POIKITTAIN! Puremasta tulee iso paukama ja polttava tunne jatkuu pitkään. Hydrokortisonigeelistä oli onneksi apua.

Noin 100 kpl kuvia CD:llä Arranilta hostellin isännän Tonyn kuvaamina maksoi vain 4,5 £, mikä oli todella vähän niiden laatuun nähden. Olipa erinomainen tapa tuoda saarta esille myös vähemmän aikaa paikalla oleville vieraille! Heidän kanssaan vaihdettiin sähköpostia yms. noin parin vuoden ajan käyntimme jälkeen, joista muistona ovat nämä Tonyn ottamat ja omistamat kuvat.

HUOMIO: vuoden 2006 alussa SYHA Youth Hostel Lochranza vaihtoi omistajiaan Tonyn ja Irmgardin luopuessa 23 vuotta jatkuneesta hostellin isännyydestä ja siirtyessä eläkepäivien viettoon jonnekin mannereuroopan puolelle. Niiltä osin ylläoleva arviomme hostellista ja sen omistajien henkilökohtaisista ominaisuuksista sekä vaikutuksesta hostellin ilmapiiriin vanheni.

Toivottavasti seuraajillaan on ote samalla tavalla kohdallaan, sillä saari on käymisen arvoinen paikka kyllä, eikä eteläpäässä ollut toinen hostellikaan kuulema ole ollut vähään aikaan normaalisti käytettävissä. 

Alkuun

Päivä 13. Bellingham (16.6.2004)

Lochranza -> Bellingham, 315 km

Laura:
Aamulla lähdimme ajamaan Brodickiin jossa menimme laivaan joka kuljettaisi meidät vastarannalle. Sieltä lähdimme ajamaan kohti Bellinghamia, joka on aivan lähellä Hadrianin vallia.

Pysähdyimme syömään Little Chef nimisessä ravintolassa. Minä söin kanaa, salaattia ja ranskalaisia (päälle oli kaadettu pahaa, valkoista kastiketta jota yritin pyyhkiä pois). Matkan aikana näimme taas paljon lampaita.

Hostelli oli aika vaatimaton, meillä oli perhehuone jossa oli suihku (kylmällä vedellä) ja vessa. Illalla heittelin palloa Jaanan kanssa ja pelasin rommia.

Huonot asiat: illalla satoi vettä ja matka oli pitkä.

Hyvät asiat: huoneessa oli 6 sänkyä ja yhteisissä tiloissa oli paljon pelejä.      
Jaana:
Lähdimme ajamaan kohti Bellinghamia. Ylitimme lautalla vastarannan ja Arranin rannan välin. Matka ei ollut pitkä. Täällä on ihana musta koira. Olemme nyt family roomissa. Ihan hieno paikka. Suihkut eivät kyllä toimi. Ei muuta, moido!

 Jaana vauhdissa Brodickissa Isle of Arranilla:

2004-Skotlanti-Arran-Brodick-Jaanan-kasi-1.jpg 2004-Skotlanti-Arran-Brodick-Jaanan-kasi-2.jpg 2004-Skotlanti-Arran-Brodick-Jaanan-kasi-3.jpg

Alkuun
Irma:
Aamulla herättyä tavaroiden pakkaaminen, aamupala ja taas tien päälle. Hostellin omistajatar varasi meille ystävällisesti Englannin puolelta seuraavaan majapaikan. Ensimmäinen kohde oli täynnä, mutta majoitus löytyi lopulta Bellinghamista.

Kari: "Onneksi Irmgard sen varasikin, sillä sen seuraavan paikan naisen puheesta ei etenkään puhelimessa olisi Erkkikään ottanut selvää kuin osittain. Ei ollut pitkästä radioamatöörikokemuksestakaan paljoa apua kuullun (enempi ehkä luullun) ymmärtämisessä"..

Ei tarvinnut kuin ylittää Skotlannin ja Englannin raja, kun liikenne alkoi olla jotain aivan muuta kuin Skotlannin puolella. Itsellekin tuli jotenkin levoton olo kun liikennettä oli aiempaan verrattuna lähes ruuhkaksi asti. Pieni pätkä moottoritietä kovassa tuulessa riitti ja siirryttiinkin hyvin nopeasti hiljaisemmille teille.

Matka sujui hyvässä kelissä. Ruokatarvikkeet ostettiin hyvissä ajoissa ennen Bellinghamia kun ei tiedetty miten pienestä kylästä on kyse, eli löytyykö sieltä enää illalla avointa ruokakauppaa. Alkoi olla jo tiukka paikka saada ruokia mahtumaan laukkuihin ja jouduinkin ottamaan repun selkään. On mielenkiintoista yrittää ajaa reppu selässä ja lapsi kyydissä, alkoi olla myös pyörän päällä ahdasta eikä ajoasentokaan ollut paras mahdollinen. Onneksi matkaa ei kuitenkaan enää ollut kohtuuttomasti jäljellä ja majapaikka löytyi suhteellisen helposti.

Bellinghamin hostellista tuli kyllä mieleen joku metsästysmaja, mutta se oli kuitenkin pienestä tunkkaisesta hajustaan huolimatta ihan ok. Perhehuone oli erillisessä rakennuksessa ja ylellisyytenä meillä oli oma vessa ja suihku.
Kari:
Aamulla ei tihkusta johtuen ollut niitä pikku pirulaisia, joten pyörät suunnattiin kiireesti kohti Brodickia. Mennessä ajettiin hätäiseltään yhden linnan puutarhan läpi, sitten kaupan kautta satamaan, jossa liput rei'itettiin ja eipä siinä enää muu auttanut kuin ajaa poistuvien jonoon.

Lautta oli Caledonian Isles, ajoaika noin tunti Ardrossaniin. Laivaliput kerättiin lopuksi pois, ties mistä syystä. Laivan vieressä lentävät lokit olivat melkoisen kesyjä tai rohkeita: yksi sai melkein napattua kädessäni olleen suklaapatukan kun nojailin lautan yläkannen kaiteeseen. Harmi kun kamera ei ollut mukana.

Dumfriesistä ei kaupungin läpi ajettaessa löytynyt kaikille sopivaa sapuskapaikkaa, mutta vähän matkan päästä A75:n varrelta tuli sentään eteemme Little Chef (32,87 £: 1 pikkupizza, 2 kana-annosta, yksi uuniperuna + perienglantilainen, taikinakuoreen leivottu jauhelihakastike sekä vedet ja limsat). Aurinko porotti tuelta joten ruokailu tuntui pian kehossa tosi unettavana, mikä näkyi aikansa muun muassa alentuneena ajonopeutena.

Carlislen yläpuolella siirryimme takaisin Englannin maaperälle. Heti ensimmäisessä sillassa oli useita kameroita kaikkia tulevia kaistoja valvomassa, samoin muutamalla sillalla laser- tai jonkun muun vastaavan tutkan käyttäjiä. Sellaisia emme aiemmin matkalla olleet nähneetkään.

Alkuun

Matkan lopussa haimme Haydon Bridgesta kahden päivän ruoat (33.19 £) jotta ei ihan ensimmäiseksi tarvitsisi taas ihmetellä kauppojen aukioloa siihen aikaan iltapäivästä, kellohan oli jo melkein 18.00 (menipä sivumennen sanoen melkoisen pitkään Visa-korttini tarkastuksessa kaupan kassalla, alkoi jo hiki kirpoamaan otsalle. Kuulemma muillakin on ollut samoja ongelmia).

Loppumatkamme meni taas niitä pienimpiä teitä (B6319, B6320) myöten ja maisemat olivat todella sen mukaisia - tankkilaukkuni täytyttyä äärimmilleen ei mittaristosta merkkivaloineen nähnyt yhtään mitään, joten ympäröiviin maisemiin saattoi keskittyä enemmänkin.

Tämä hostelli oli pieni mutta halpa. Olimme jonkun aikaa siinä luulossa että maksettu 32 puntaa kattaisi molemmat yöt, mutta ei nyt sentään mahdottomia pidä luulla. Kotisivun kuvasta poiketen rakennusten ympärillä on nykyään komeata pensasaitaa. 

Bellinghamin hostellin päärakennus vasemmalla, oikealla juuri kuvan ulkopuolelle jää erillinen perhehuone:

2004-Englanti-Bellinghamin-hostellin-paarakennus.jpg

Kommentti 15.6.2008: tämä ei ole enää YHA:n nettisivuilla, sen sijaan sieltä löytyy toinen:
http://www.yha.org.uk/find-accommodation/northumberland-north-pennines/hostels/bellingham/index.aspx

Irmalla hyytyvät käsivarret joten punttisalitreeniä tarvitaan ensi talvena vähän enemmän; itselläni puutui alussa pahiten istuma-lihaksisto, Jaanalla painoi toisen polven suojus, Lauran kypärän hihna löystyi itsekseen - kaikkea pientä ilmeni välillä itse kelläkin. Lasten housutkin mennevät uusiksi ensi kesään mennessä (2006: Lauralla koko ajoasu ja Jaanalla sama homma edessä -07)? 

Alkuun

Päivä 14. Bellingham (17.6.2004)

Laura:
Heräämisen ja aamupalan jälkeen heittelimme palloa Jaanan kanssa. Sitten pelasimme rommia, jonka jälkeen menimme kylään. Kylältä palattuamme heittelimme palloa ja pelasimme rommia. Sitten oli ruoka jonka jälkeen pelasimme rommia ja heittelimme palloa. Sitten pakkasimme tavaramme ja heittelimme palloa sekä pelasimme rommia. Sitten söimme iltapalaksi voiperunoita. Sitten heittelimme hetken palloa, jonka jälkeen tapoimme itikat huoneestamme.

Sitten minä kerroin TODELLA huonoja vitsejä, esimerkiksi: "Miksi hevonen hyppäsi portin yli? Koska se ei mahtunut ali..." Hirveä nauru, Jaana hakkasi vatsaansa, iskä nauroi niin että sänky tutisi ja äidin naama oli ihan punainen...

Huonot asiat
: välillä satoi vettä, oli paljon ötököitä

Hyvät asiat: pelasimme rommia ja heittelimme palloa, välillä paistoi aurinko.     
Jaana:
Kun heräsimme niin me menimme heti aamupalalle. Kun olimme syöneet Laura ja minä menimme heittelemään palloa, sitten vähän ajan kuluttua piti lähteä kaupungille. Ostin Twix patukan (Laura myös!) Lähdimme Lauran kanssa hostellille ja aloimme heittämään palloa. Söimme ja aloin kirjoittamaan.

Välillä vähän naurettiin:

2004-Englanti-Bellingham-ja-naurettu-todellakin-on.jpg
Irma:
Päivä vietettiin todellakin tekemällä ei yhtään mitään. Lapset heittelivät palloa pihanurmella lähes koko päivän. Yritin itse myös osallistua pallon heittoon, mutta se jäi yritykseksi. Takana olevat kilometrit ovat tehneet tehtävänsä eikä pallokädellä tarvinnut heittää yhtään mitään.

Iltapäivällä tallattiin hieman Bellinghamissa eikä paikka ollutkaan aivan niin pieni kuin edellisenä iltana luultiin. Paikallisessa pubissa piti käydä nauttimassa muutamat oluet, lapset siirtyivät pikaisen kävelyn jälkeen takaisin leikkimään hostellin pihalle. Iltapalatarvikkeet alkoivat olla jo aika vähissä ja iltapalaksi syötiin keitettyjä perunoita ja voita päälle, hyvää oli.

Alkuun
Kari:
Hyvin nukutti. Suihkumysteerio otti ja hyytyi kesken käytön (lopetti ohjeista huolimatta lämpiämisen) joten sitä piti vähän purkaa, ei se silti tullut juuri hullua hurskaammaksi. Osa porukasta kävi silti vielä virkistäytymässä sen alla, tosin hiuksiaan suuremmalti saippuoimatta. Vedenkulutuksen minimointia?

Naapurissa oli rakennustyömaalla mielenkiintoinen tapa rakentaa uutta rivitaloa: kun tekijöiltä loppuivat aidan rakennuskivet kesken, niin pari varvia lähimmästä kivetystä tien penkasta purkaen poisti kyseisen pikkuongelman (kukahan muuten korjaa sen penkan, kun viereinen niitty alkaa valumaan tielle).

Muuan autoileva suomalaisporukka olisi tullut vanhasta muistista samaan perhehuoneeseen. Heille se paikka oli tuttu pidemmältä ajalta.

Kylälle tehtiin vielä pienimuotoinen kauppakierros ja paikallisen pubin kautta palattiin takaisin kämpille. Siellä oli koristelu muuten sen mallista, että saattoi hyvinkin olla tunnelma katossa englannin jalkapallopelien aikana, olihan EM 2004 -kisat pahimmoilleen menossa. Autoihinkin sai joka kioskista asianmukaisia pienoislippuja vaikka jokaisen ikkunan väliin, paljon niitä oli toki näkyvissä muuallakin. Aberdeeniläinen iso tavaratalokin lupasi muun muassa kameroiden ostajille rahat takaisin, jos englanti olisi voittanut mestaruuden. Eipä ihme sillä jalkapallokenttiä oli melkein joka kylässä; sama juttu oli pohjoisempana noiden golf-kenttien kanssa, niitäkin oli viittä vaille monta eri puolilla.

Jaana & Laura jaksoivat mesota tennispallon kanssa tunnista toiseen, mikä oli meille vanhemmille oikein hyvä asia.

Kaasusysteemit ovat olleet joka paikassa erinomaisia ja kelpaisivat kyllä kotikäyttöönkin. Siellä oli myös sellainen pieni linko, jonka vaakatasossa pyörivään koriin piti kaikki asetella tasaisesti reunoja myöten, jos mainasi saada sen pyörimään kunnolla. Reilu kolmekymmentä vuotta sitten mummolassakin oli samanlainen..

Hostellin Warden, valvoja-rouva otti ja kadotti koko roskan avaimet eli niitä sitten etsittiinkin henkilökunnan toimesta pitkään. Kielenkäyttönsä oli melko räväkkää, etenkin avainten hävittyä: "bloody hell" sun muuta jupinaa kuului pitkin iltaa eri puolilta lähimaastosta. Onneksi ne lopulta löytyivät isommasta rakennuksesta hänen viimeksi lukemansa aikakauslehden välistä.. Ei hän muutenkaan paljoakaan paikalla pyörinyt, näimme häntä pari kertaa alueella ja kerran alhaalla kylällä. Meillä oli myös ison kämpän avain koko ajan käytössämme (päärakennus oli kello 23 jälkeen lukossa yöt), ihan sen varalta että perhekämppä ei olisi riittänyt jostain syystä. Erittäin mukava henkilö kaiken puolin! "Olkaa kuin kotonanne" sanoi hän ja lähti kotiinsa. Kämpän pöydällä oli lappu jossa kehotettiin asettumaan taloksi, maksu hoituisi myöhemmin. Siitä tunnelmasta varmaan johtui myös se, että eräänä aamuna kanadalaispariskunnan mies imuroi koko päärakennuksen lattiapinnat, ilmeisesti ihan omasta aloitteestaan. Saamistaan lukuisista postikorteista päätellen paikalla oli oikein hyvä maine ympäri maapalloa.. 

Alkuun

Päivä 15. Newcastle Upon Tyne (18.6.2004)

Bellingham - Newcastle Upon Tyne:n satama, 86 km - Kristiansand - Göteborg.

Laura:
Heräämisen ja aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Newcastlea. Laiva lähti n. 14.30. Aluksi kiertelimme laivaa ja vietimme aikaa kannella. Sitten menimme tekemään päivällisvarauksen. Saimme ajan vasta 20.30, joten menimme ostamaan karkkia. Sitten menimme hyttiin.

Kun kello oli 20.30 menimme syömään. Tarjolla oli monenlaisia ruokia kuten lammasta, paahtopaistia, kanaa, kalkkunaa, lohta, perunoita, vihanneksia sekä kylmät alkupalat. Lastenpöydässä hampurilaisia, jauhelihapihvejä, nugetteja, ranskalaisia ja salaattia. Kaikkein erikoisimmat ruoat olivat: mustekalarenkaat, simpukoita, katkarapuja ja tavallisia rapuja. Leipiä oli monenlaisia. Kastikkeitakin oli aika paljon. Jälkiruoaksi oli kakkuja, hedelmiä, jäätelöä, strösseleitä, ja lastenpöydässä ohuita suklaalevyjä. Minä söin 4 annosta alkupala-pääruoka sekoitusta ja 4 annosta jäätelöä sekä 5 palaa suklaata (enemmänkin olisin syönyt, mutta ne loppuivat kesken). Laiva keinui ruoan aikana aika paljon, joten tuli vähän huono olo.   Niinpä niin. Lat.huom.  ;-)

Ennen nukkumaan menoa istuin takakannella katselemassa maisemia.

Huonot asiat: laiva keinui, tuli huono olo, laivassa oli tylsää ja lähdettäessä Bellinghamista oli paljon ötököitä.

Hyvät asiat: ruoka oli hyvää, ilma oli selkeä.
Jaana:
Aamupalan jälkeen lähdimme kohti Newcastlea. Ajoimme vähän aikaa mutta poliisi autot tulivat vilkut ja pillit päällä vastaan. Minä säikähdin vähäsen. Olimme menossa satamaan.

Tyhmin asia: ei oikein mikään.

Kivoin asia: oli hyvät ja hienot maisemat.
Irma:
Aamulla ei ollut mitkään kiirettä koska matkaa Newcastleen oli jäljellä enää vajaa 50 mailia. Todella mielenkiintoiset tiet vielä näin viimeisenä "UK":n päivänäkin. Mäki ylös, heti alas ja takapenkkiläisten vatsanpohjassa tuntui taas "mukavalta".

Newcastleen saavuttuamme ajoimme katua pitkin jossa sijaitsi kaupungin kaikki mp-liikkeet. Kari ja Laura tekivät pienen kierroksen muutamassa liikkeessä. Koko reissun aikana tuli ensimmäistä kertaa ylimääräinen lenkki Newcastlessa satamaa etsiessä, mutta onneksi aikaa oli riittävästi. Taisin olla sen verran säälittävä näky kun yritin päästä kääntymään Karin perässä takaisin päin, että molempiin suuntiin menossa olevat bussit pysähtyivät ja antoivat minulle tilaa kääntää pyörän nokkaa takaisin tulosuuntaan. U-käännös oikealle tuntuu olevan edelleen lähes tekemätön paikka, en yksinkertaisesti uskalla, jollei tilana lähes lentokenttää... ongelma on korvieni välissä, jolle pitäisi saada jotain tehtyä!

Laivalle oli tulossa pyöriä, lähinnä ruotsalaisia, taas ihan kiitettävä määrä. Pyörät sidottiin keulaan kuten tulomatkallakin ja laivan liinoilla kiinni - omia ei tarvittu. Ilta sujui laivalla normaalisti aikaa tappaen, yhdistetty lounas, päivällinen ja iltapala hoidettiin seisovassa pöydässä.

Alkuun
Kari:
Kello 09 ylös ja eilen pakatut tavarat paikoilleen sekä viimeinen aamupala Englannissa työn alle. Muut majoittujat olivat jo lähteneet (siellä ilmeisen pitkään majoittuneita kanadalaisiakaan ei näkynyt). Ei muuta kuin oma mökkimme siistiksi, ulko-ovet kiinni (ei lukkoon, avaimet jätettiin pöydälle) ja menoksi.

Pikku pirulaisia oli taas niin että pääskysparvi haki aamiaistaan aivan kämpän oven edestä. Punkkiohvia ei viitsinyt ruiskutella, koska se olisi kohta kärynnyt kypärän sisällä enemmän kuin riittävästi, niinpä pukineet pidettiin tiukasti kiinni koko lastauksen ajan. Vielä kun olisi jotain eteensä nähnytkin - visiiri huurtui aika äkkiä sisäpuolelta umpeen, kun jäi se Fairy-annos ruiskuttamatta visiiriin ennen lähtöä (Punkkioffin pieni pumppupullo on erinomainen myös siihen tarkoitukseen).

Sateessa ajaen päädyimme pian Newcastleen.

Matkalla meinasi tulla ähky, kun edessä olleesta laaksosta, nyppylän takaa montusta tuli vastaamme täysin varoittamatta kaksi poliisien partioautoa pillit ja vilkut päällä, kahden pakettiauton seuratessa vauhdilla perässä - lienee joku vähän tärkeämpi convoy ollut kyseessä. Tajuamiseen meni aikaa varmaan jonkun sadasosasekunnin verran, jossa ajassa ne olivatkin jo lähes kohdallamme. Jos tuollainen tilanne olisi mennyt reflekseille syystä tai toisesta, niin väistö olisi varmasti kohdistunut juuri sinne väärään suuntaan eli eteen?

Ostin Irmalle paikallisesta mopoliikkeestä Scottoiler Dual Injectorin (20 £) ja oikeata ketjuöljyä. Dual Injectorin osto oli todella oikeaan osunut päähänpisto, kuten parin päivän päästä havaittiin. Kaikki alan kaupat ovat kuulema samalla kadulla eli tulosuunnassamme, numeroiltaan noin 246/250 Westgate Road. Kartta AutoRoute 2003:n muodossa löytyy tästä, [1] = tuloreitti, [2] = mp-kaupat, [3] = sisäisen pääväylän alku ja [4] = satama.

Siitä vähän eteenpäin keskustassa ajaessani valitsin kyllä oikean tienumeron, mutta ajosuunta heitti pilvisellä kelillä sen 180 astetta, mitä ei juuri siihen kohtaan olisi välttämättä tarvittu. Sieltäkin olisi ajastaan päässyt A1-moottoritielle ja joen alle menevälle tunnelille (aivan sataman vieressä) mutta valitsin kuitenkin varman eli nopeamman vaihtoehdon: pyörät ympäri ja paluu muutama kilometri takaisin päin oikealle, kaupungin sisäiselle ja sataman ohittavalle moottoritielle. Gps:n näyttö on tosi pieni, jos pitää yrittää suunnistaa tuntemattomalla alueella pelkästään sen kanssa - katujen nimistä ei tahdo saada selvää millään tai näkyvä mittakaava menee muuten mahdottomaksi hallita. Reitittävä kartta-aineisto olisi tuossa kohdassa saattanut olla sama kuin ne metsämiehen sata jänistä..

Sade loppui satamassa joten ajo laivaan kävi kuivin renkain, samoin merelle lähtö hetken päästä:

2004-Englanti-Newcastle-Upon-Tyne-viimeinen-aallonmurtaja.jpg

Jonotustamme ohjaillut vanhempi lastaushenkilö heitti kevyttä läppää erityisesti vieressämme olleille Those Damn Harleys -kuskeille, jotka olivat saaneet ensimmäisen hässäkän aikaiseksi jo parveillessaan sikin sokin ensimmäisessä tarkastuspisteessä. Tunnelma oli silti vapaa, kaikki eivät suinkaan olleet lopettamassa reissuaan.

# 2453 oli sleepparimme tällä kertaa, hieman lähempänä laivan perää kuin aikaisempi, edelleen samassa kerroksessa juuri veden pinnan rajan alapuolella. Onneksi. Mukavat aallot tulivat merellä kohti etuvasemmalta eli pyörien soisi kestävän paikoillaan liinoissaan.

Kello 20.30 -kattaukseen saatiin koko perheellemme paikat, joten oli hyvä tilaisuus nauttia infon tarjoamat 2 kpl 500 mg päänsärky-tablettia + päälle pari tuntia unta odoteltaessa. Puffet maksoi 56.15 £ juomineen eli ei sielläkään viitsi kovin monta kertaa peräkkäin käydä. 

Alkuun

Päivä 16. Göteborg (19.6.2004)

Laura:
Vietimme aamun kannella. Lounaan söimme Seven Seas -ravintolassa. Minä soin 2 lautasellista pääruokaa ja yhden alkupaloja. Jälkiruoaksi söin tuulihatulta maistuvaa kakkua jossa oli täytteenä kermavaahtoa ja koristeena mansikka. Ruoan jälkeen kävin ostamassa kaktuksen ja salmiakin makuisia pastilleja 4 rasiallista kumpaakin. Sitten pelasimme korttia. Jonka jälkeen menimme pakkaamaan tavaramme.

Laiva tuli satamaan n. 17.30 Ruotsin aikaa. Lähdimme ajamaan kohti Torrekullaa. Matkalla satoi vettä. Torrekullassa kuivasimme vaatteitamme ja söimme huoltoasemalta ostamiamme pullia ja joimme limsaa. Menin nukkumaan n. 22.00.

Huonot asiat: satoi vettä, kaktuksen makuiset Läkerolit eivät ole hyviä, eräät henkilöt pärisivät illalla koska olivat syöneet kuulemma liikaa suolapähkinöitä.

Hyvä asia: ruoka oli tosi hyvää!
Jaana:
Muistiinpanot päättyivät tähän. 
Irma:
Tuuli alkoi olla jo sen verran kova, että laiva keikkui ihan mukavasti. Naapurihytissä joku voi oikein kuuluvasti huonosti. Aloin jo huolestua myös pyörästä, olinko osannut sitoa sen riittävän hyvin. Asia piti käydä tarkastamassa kuin pysähdyttiin Norjassa. Pyörät olivat pystyssä, joten asia kunnossa.

Laiva saapui takaisin lähtösatamaansa Göteborgiin klo 17.30.

Torrekullan hostelli oli varattu tulomatkalla, joten tuttua reittiä oli helppo ajaa kohti hostellia. 
Kari:
Aamuyöllä joskus neljän aikoihin otettiin naapurilooshista lentävä lähtö vessan suuntaan, laiva tehtyä aikansa jonkinlaista korkkiruuvi-liikettä: hidasta vaapuntaa sivulta toiselle, samalla pallon ulkopintaa kiertäen.. Vähemmän hauska liikesarja, onneksi se ei vaikuttanut pahemmin meihin. Ylemmissä kerroksissa liike olisi ollut kertaluokkaa suurempi ja erilaiset ruuansulatusongelmat todennäköisempiä, edellisvuoden lyhyt reissu Välimerellä ja Laura muistaen.

Aamupala: 2 kahvikuppia, kolmioleipäpala, 2 mehua ja 2 viineriä hintaan 7.30 £ Arcade Baarissa.

Muutama tunti lepoa takakannella, josta siirtyminen Seven Seas -ravintolan jonoon kello 13.30 (vesineen 32,40 £. Kalja olisi ollut taas halvempaa esimerkiksi pullotettuun veteen verrattuna). Laura söi jälleen kerran niin että tuntui: taisivat broileri, alkupalat, spagettikastike ja muut olla taas maun mukaisia (tai tytöllä oli pitkään kehittynyt, mutta kaamea nälkä)?

Hetki lisää unta ja ruumaan odottamaan purkua. Joku onneton pisti laivan takaluukun vasta raotuttua moponsa tietysti heti käyntiin (olisikohan ollut kiire Mantorppiin ajoihin) ja yhden pakettiauton kuski tuli paikalle todella myöhässä, aiheuttaen hienoisen ruuhkan autojen purkuosastoon. Normal.

Torrekullaan mennessä poikkesimme vielä bensa-asemalle, nautittiin hedelmiä huoneessa, pistettiin muistiinpanot vähän parempaan kuntoon, hampaanpesu ja pää tyynyyn, liiemmälti kukkumatta.   

Alkuun

Päivä 17. Tukholma (20.6.2004)

Göteborg - Tukholma, 480 km.

Laura:
Aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Matka oli noin 480 km. Seawindin laiva Skywind lähti noin 20.05 Ruotsin aikaan.
Laivassa söimme ja kävimme kaupassa ostamassa karkkia. Sitten menin Jaanan kanssa hyttiin, äiti ja iskä jäivät juomaan juomansa loppuun. Menin nukkumaan yhdentoista aikoihin.

Huono asia: matkalla satoi vettä, laivaa piti odottaa aika pitkään.

Hyvät asiat: aamupala oli hyvä ja loput rahat sai tuhlata karkkeihin, Tukholmaan tullessa kävimme syömässä grillillä.
Irma:
Aamupalan jälkeen matka taas jatkui. Edessä oli pitkä ajopäivä eikä oikein enää osannut matkatekoa ottaa lomana tai maisemia ihaillen. Aikaa oli riittävästi joten poikkesimme katsomassa Kolmårdenin eläinpuistoa. Karttojen mukaan paikka näyttäisi tutustumisen arvoiselta mutta jää kyllä toiseen kertaan, pari tuntia ei kuitenkaan riittäisi.

Tukholman läpiajossa ei ollut ongelmia ja suoraan satamaan saavuttiin Karin ohjaamana. Laivaa jouduttiin odottelemaan jokunen tunti, mutta aika meni rattoisasti muiden motoristien kanssa seurustellen. Laivana oli SkyWind joka oli selvästi hienompi kuin tulomatkalla ollut SeaWind. Siitä suoraan taxfree -ostoksille, vähän murua rinnan alle ja koisaamaan. 
Kari:
Kello 07.30 ylös ja hostellin aamiaiselle. Erinomaista kahviakin oli tarjolla ja tupa täynnä väkeä, osin tuttuja kasvoja laivalta. Ulkona oli puolipilvistä, sateen todennäköisyys enemmän kuin suuri.

Palasimme tuloreittiämme Vätternin suuntaan, jonkinmoinen viikonloppuruuhka oli havaittavissa etenkin Tukholman päässä. Pari lyhyttä kunnollista ukkoskuuroakin kohdattiin.

Kolme autoilevaa "herrasmiestä" oli tavattu tähän mennessä ja ne kaikki olivat valitettavasti tänään Ruotsissa, taisi viikonlopun loppuminen käydä yleisesti päreisiin (Irma oli kahdesti kohteena autoja tiellä # 40 normaalisti ohittaessaan ja kolmannen kerran yhdessä Jonköpingin reunan liikenneympyrässä). Kiilausta kolmannella, jota ne samat autoilijat eivät Suzukini kanssa harrastaneet kertaakaan - en ilmeisesti näyttänyt riittävän hentoiselta kiilattavaksi tai sitten Irman kuussatanen oli muuten helpomman kohteen näköinen? 

Pysähdyimme Mantorpissa rr-radan vastapäätä bensatankille, jossa aloin tutkimaan miksi ketju tuntui ajaessa taas epäilyttävän kuivalta. Syykin selvisi pian, sillä molemmat ohuet tiputusputket paksumpine silikonikiinnitysputkineen (varaosanumero SA-0170, Dual Injector Injector Assembly, hinta 0.95£ firman kotisivujen mukaan) olivat lentäneet pois, syynä hieman liian löysällä ollut injectorin kiinnitysruuvi sekä ketjun ja rattaan muodostama nielu, joka imaisi ne. Vaikka öljyä tippuikin edelleen ketjuille (tiivisteiden päälle) niin sisempänä oleville rullille sitä ei riittänyt, varsinkaan kovassa sivutuulessa. Varaosat esiin ja 2 minuuttia myöhemmin homma oli taas kunnossa. Hyvän tuntuinen systeemi, joka vaatii oman seurantansa ainakin ensialkuun.

Seitsemän pyörää ajoi Sky Windiin, joka on melkoisen hieno paatti kyllä, ehdottomasti paras koko reissulla! Jonossa oli myös Yamahan Diversion 900:lla ajeleva kaveri, kuulin myöhemmin että hänellä oli olleet liperit kaulassaan. Kyseinen henkilö hävisi sataman Check Innista ulospäin eli taisi sittenkin jonottaa väärään laivaan; no sattuuhan sitä mukavanoloiselle pastorillekin(?).

Ruokailu, ostokset juhannusjuomineen, suihku, kevyt iltaruokailu, hetki illalla näköalabaarissa maisemia katselemassa ja ennen puoltayötä unta kaaliin. 

Alkuun

Päivä 18. Imatra (21.6.2004)

Turku - Riihimäki - Imatra, 398 km.

Laura:
Matka kotiin, kotona hakemaan Pipari. 
Irma:
Turkuun saavuttiin aamusta. Enää viimeinen rutistus ja kotiin, jossa oltiin iltapäivällä n. klo 15.00.
Kari:
Kaiutinherätys saatiin tasan 07.00, 90 min ennen laituria. Kaksi minuuttia kiivasta sykyilyä ja soppajonoon ehdittiin juuri ennen pahinta ryntäystä. Baarin edessä iloinen herraseurue päätteli yön urakkaansa, toivottavasti ainakin yksi eli kuski oli selvin päin lepäämässä. Hyvä aamiainen saaristonäköalalla, kyllähän sekin kävi vielä laatuun. Lopuksi nautittiin jälkiruoka eli erinomaisia maisemia saaristossa, aina Turun satamaan saakka.

Parilla pysähdyksellä (samat paikat kuin mennessäkin) olimmekin jo kotona. Huomasi kyllä että porukka oli tottunut liikkumiseen, valituksia ja voimistelua havaittiin todella vähän. Matkalla meinasi tulla kylmä kun Turussa oli aamulla +13 astetta, onneksi oli villapaita paikallaan ajotakin alla. Tällä reissulla lapset eivät nukkuneet ajaessamme samaan tahtiin kuin vuotta aiemmin, lieneekö viileydellä ollut osasyy moiseen. Kelit olivat kokonaisuudessaan silti paremmat kuin samaan aikaan Imatran suunnassa vallinneet.

Reissu oli juuri sopivan mittainen eli palasimme kotiin siinä vaiheessa kun kaikilla oli hauskaa. 2-3 päivää pidempi olisi toiminut hienosti mutta kokonainen viikko olisi kenties ollut jo liikaa, sen verran muun muassa aikuisten ja lasten mielenkiinnon kohteet sekä muut matkailuominaisuudet eroavat toisistaan.

Kokonaiskustannuksiltaan tämä oli noin kiloeuron halvempi kuin vuoden 2003 vastaava, joskohta ajallisesti hieman pidempi reissu (2003: 22 pv, 2004: 17 pv). Mikäli olisimme menneet yhden suunnitelmamme mukaisesti Bergenin (Norja) kautta Lerwickiin (Shetland) ja sieltä Stromnessin (Orkney) kautta Scrabsteriin, Skotlannin pohjoisosaan (paluu laivalla Newcastle Upon Tynesta Göteborgiin), niin sitten hinta olisi noussut reilusti tätä kalliimmaksi.

Ensi syksyn reissua edeltävien kyydissäoloharjoitusten määrää on reilusti lisättävä tästä vuodesta.

Kaikkinensa tuo oli oikein hyvin onnistunut kokonaisuus!

16.8.2004 Jaana, Laura, Irma ja Kari

 Ja Matka jatkuu kohti uusia seikkailuja:

    2004-Skotlanti-Ja-matka-jatkuu.jpg
(Kari ja Jaana, 2004 Isle of Arran, länsirannikko)
Alkuun

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.