madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              4/24

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2003 (Slovenian lounaisosa, Garda-järvi ja Lindau)

Päivä 3. Hampuri - Munchen, juna

7.7.2003

Lyypekki - Hamburg Altona, 213 km.

Aamiainen kuului hintaan ja oli hyvä, ensimmäinen laatuaan kyseisessä ympäristössä. Paikalla ollut muu porukka oli aika kansainvälistä ja toimintatavat erilaiset kotimaahan nähden; hyvin niihin kuitenkin sopeuduttiin (varsinkin roskien yksityiskohtainen lajittelu oli uutta) ja päivä saatiin liikkeelle. Ei se Youth Hostelin vierailijaporukka kaikilta osin ainakaan liian nuorelta vaikuttanut ;-)

Roskat vietiin käytävien päässä olleisiin lajitteluastioihin (kolme eri laatikkoa erityyppisille roskille). Huone ja liinavaatteet luovutettiin pois kello 09.30 mennessä, ajovehkeet jätettiin kellarin laukkuvarastoon ja arvokkaimmat tavarat tallelokeroon, joiden jälkeen olimme valmiina kävelemään vanhaan kaupunkiin aivan siinä lähimaastossa.

Muutama tunti siellä menikin nopeasti kävellessä, shoppaillessa (sandaalit, sateenvarjo, rakennehiuslisäke, hiuskiinnikkeitä) sekä digitaalikameroita katsellessa ja kahviloissa istuskellessa, joiden jälkeen oli jo aika siirtyä moottoritietä Hampurin Altonaan päin.

Hampurissa oli aika kuumaa ja ruuhkaista, joten kartanluku oli hankalaa vauhdissa. Annoin siitä syystä gps:lle suunnistusvastuun, jonka se hoitikin mallikkaasti perille saakka (teimme tosin jonkinmoisen ylimääräisen kierroksen kaupungin läpi ajaessamme, muttei se montaa kilometriä kartan mukaan ollut).

Näytön (kohdetta seuraava kompassiruutu ao. merkkeineen) oikea tulkinta liikenteen seassa vaatii hieman etukäteisperehtymistä karttaankin, jotta osaa valita ainakin ne tärkeimmät pääreitit kaupungin halki. Kartan sisältävän gps:n/pda:n näytön on syytä olla iso ja näkökentässä (ei esimerkiksi osittain tankkilaukun takana, kuten omani oli) - muutenkin selvälukuinen, jotta siitä olisi enemmän apua kaupunkien ruuhkissa suunnistettaessa. Etukäteen tehdyn reitin läpiajo on tietysti eri asia vanhemmallakin laitteella.

Samassa yhteydessä alkoi Bandiitti temppuilla siten, että tonnin-parin kierrosten tietämillä, ihan kiihdytyksen alussa kone ikään kuin aivasti ja sammui. Kyseinen uusiutui useita kertoja, muttei sinänsä haitannut, kun siihen osasi varautua – aiheutti vaan kevyttä kierroksilla ja kytkimellä kikkailua, jottei kyytiläisen niska nykisi joka liikkeellelähdössä liikaa. Sama homma tuli eteen vuoristossa, erityisesti Timmelsjoshilla Söldenin lähellä, missä ominaisuus nauratti huomattavasti vähemmän. No, Vuoksenniskan Kisan huollossa se myöhemmin parani jonkin verran (neulojen nostolla pykälän verran).

Altona juna-asemineen oli tutulla paikallaan, ei siis muuta kuin pyörät parkkiin asemalaiturille. Sinne olikin jokunen motoristi jo pysäköinyt pyöränsä (he menivät aikaisemmalla junalla Lörrachiin, joten me jouduimme välillä työntelemään pyöriämme eri paikkaan, omaan "punaiseen" kasaamme). (53 33.145 N, 09 56.155 E, 27 m).

2003-Saksa-Hamburg-Altona-ja-pyorien-odotusaluetta-laiturilla.jpg 2003-Saksa-Hampurg-Altona-jonossa-Laura-Jaana-ja-Greg.jpg

Ja kukas se kävelikään asemalla vastaamme? No edellisenä vuonna tapaamani matkamies nimeltään Greg, joka oli palaamassa kavereidensa luota Oulusta takaisin kotiinsa Sveitsin puolelle => siinä ne muutamat hetket menivätkin leppoisasti rupatellessa, juniamme odotellessa ja pikkupurtavaa napostellessa. Tulipa hoidettua ainakin osittain takaisinpäin myös se viime vuoden reissun kossukola–velkani: tarjosimme hänelle vastavuoroisesti taskulämmintä taskumatti-Salmaria kotimatkallaan ohentuneen verensä vahvikkeeksi ;-)

Vessat olivat aika kaukana, alhaalla asematunnelissa, joten niissä käytiin lasten kanssa porukalla. Jaanalla oli hieman vaikeuksia ensimmäisellä kerralla luultuaan että 20-centin kolikko piti työntää johonkin kohtaan vessan ovea eikä lautaselle ulko-oven viereen, pois lähdön yhteydessä. Se oli puhtaasti oma virheeni, en ollut kertonut systeemiä hänelle riittävän ymmärrettävästi.

Alatasolla on varsin rajoitetusti päätilaa. Kypärä oli syytä pitää päässä sillä pelivara vaunun toisen kerroksen lattian ja oman pään välissä ei ole liian monta senttiä, jonka joku onneton joutui kokemaan omakohtaisesti kieltäydyttyään kypärästään. Sen jälkeen kaikkien oli pidettävä kypärä päässään, jos aikoi vaunuun pyöränsä ajaa.

Yläpuolella olevien virtajohtojen sähkö on tietysti katkaistu autojen lastauksen ja purkamisen ajaksi, sen takia ne pyörivät vilkut ovat siellä asemalaiturin katossa. Lastausalue voi olla myös kokonaan sähköistetyn alueen ulkopuolella.

Alkuun

Irma näytti aika miettiväiseltä nähdessään ensimmäistä kertaa kuinka matalaan tilaan olisi ajettava, vieläpä todellisella mateluvauhdilla. No, pahin jännitys karisi jo junamiehen henkilökohtaiseen showhun (kaveri lähetti pyörät pareittain liikkeelle kuin ZZ-Topin miehet ikään) ja edellisen junan lastauksen seurantaan laiturilta käsin.

Riisuimme junaan ajon helpottamiseksi pyöristämme sivulaukut, Irman pudottaessa myös takajousitusta alemmaksi lisätilan saavuttamiseksi erityisesti jaloilleen. Irtotavaroita oli lastenkin helppo liikutella pitkin asemalaituria kunnollisten tavarakärryjen kanssa.

Ajoimme pyörät peräkkäin vaunun päästä alakertaan keulaan, kohti junan kulkusuuntaa (useamman vaununmitan verran sen alemmalla tasanteella, pahimpien kohtien ollessa vaunujen välissä olevien korokkeiden ja jonkinlaisten rengasohjainten kohdalla). Edellisvuodesta poiketen pyörät jätettiin sivuseisontatuelle.

Diversion on parkissa (vielä kiinni sitomattomana, kuten roikkuvista kiinnityshihnoista näkyykin) ja matkatavarat kärryssä:

2003-Saksa-Hampurg-Altona-Irma-ja-Yamaha-kiinni-vaunussa.jpg

Jaana ja Laura kiinni sidotun Bandiitin edessä:

2003-Saksa-Hampurg-Altona-Jaana-ja-Laura-seka-Suzuki-junassa.jpg

Sidontaliinat (hammastetut ovat alempana ja lyhyemmät "väliliinat" solmittuna teleskooppiputkien ympärillä) sekä renkaisiin nojaavat kolmiotuetkin ovat jo paikoillaan.

Paikalliset junamiehet hoitivat lopulliset kiinnityspuuhat. Junayhtiön omat kiinnityshihnat (hammastetulla jousisalvalla varustetut sidontaliinat) kiinnitettiin vähintään neljästä eri suunnasta erityisten välihihnojen (parin vaaksan mittainen) avulla pyöriimme kiinni. Kun etu- ja takapuolelle tuli vielä teräskolmiot renkaiden eteen/taakse junan lattiaan lukittuina, oli kukin pyörä erittäin hyvin kiinni junanvaunussa.

Kyseiset tuliterät eli putipuhtaat välihihnat (ei niitä hammastettuja pidempiä hihnoja) sai Gregin mukaan ottaa mukaansa – siinäpä oli oiva lisä omaan reissukalustoon, jos joutuu taas turvautumaan öljyisiin naruihin jossain muualla (hihnat väliin, jolloin pyörä ei rasvautuisi turhaan). Munchenin suunnasta palattaessa niitä ei enää montaa käytetty eli taisivat puhtaiden liinojen varastot loppua (ainakin paikoitellen) heti alkuunsa?

Sivulaukut kiinnitettiin takaisin ennen hyttiimme siirtymistä eli sisälaukulle oli hyötykäyttöä kyllä (erityisesti Munchenin päässä, jossa kärryjä ei voinut rappujen ja tunnelin vuoksi hyödyntää lainkaan) irtotavaroiden ja vaatteiden kuljetuksessa.

Hytti oli niitä hieman vanhempia kuusipaikkaisia päivähyttejä (Liegewagen: kuusi istuma- ja makuupaikkaa, toisen selkänojan takana irrotettavat tikapuut ja toisen takana aamiaispöytä, valitettavasti myös tupakoivien käyttöön sallittuja. Pinttynyttä tupakan hajuakaan ei hytissä ollut, joten se, ettei tupakoimattomien hyttiä saatu kuin paluumatkaksi, ollut lopulta minkäänlainen ongelma. Tupakointi oli kielletty käytävällä yön aikana, mistä lisäkiitos junayhtiölle.

Omat eväät olivat paikallaan koska aamiainen saataisiin vasta seuraavana aamuna (ellei huvittaisi kävellä ravintolavaunuun).

Lapset majoittuivat keskitasolle ja me vanhemmat alas kun nukkumisen aika tuli, pääpuoli käytävän puolelle (jolloin vaunun ulkopuolelta tuleva melu pieneni aika paljon paksujen verhojen ansiosta).

Uni tuli hyvinkin jokaisen silmään vaikka parhaimmillaan noin 160 kilometrin tuntinopeus (gps:n mittaamana) vaunua vähän puistelikin. Yöllä oli vaunussa hieman kylmä ulkoikkunan sulkemiseen saakka, pelloilla leijuvasta usvasta päätellen myös ympäröivässä luonnossa.

Alkuun    Ensimmäinen sivu
   
Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu