madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                            22/24

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2003 (Slovenian lounaisosa, Garda-järvi ja Lindau)

Päivä 21. Hamburg Altona - Rostock, laiva

25.7.2003

Hampuri – Rostock, 233 km – Finnjet - Helsinki.

Hampurissa päivä valkeni sateettomana aamukuuden jälkeen.

Laura ei vielä ole saanut silmiään auki yläpunkassaan (takanaan näkyy käytävän puoleinen paksu verho):

2003-Saksa-Hamburg-Altona-ja-Lauran-heraaminen-punkastaan.jpg

Hyvä, eipähän palelisi. Aamupalalla oli myös niitä hunajalla(?) kasaan sidottuja moniviljajyväkeksejä, jotka jäivät edelleen syömättä. Mitäs siitä kun muu tarjonta oli kunnossa, edellisillan evässämpylöitäkin oli jäänyt tähteelle.

Jaana jätti viimeisen vessakäynnin sen verran myöhään että sai jonottaa melkoisen kauan omaa vuoroaan. Sinnekin ehti oikein hyvin, sillä junan pysähtymisestä vei varmaan kymmenisen minuuttia, ennen kuin ajoneuvovaunut olivat viereisellä laiturilla kohdallamme. Varusteet kuskattiin nuoriso-osaston voimin kärryillä, joten meille Irman kanssa jäi tehtäväksi pyörien irrotus ja ajo laiturille varusteiden luo parkkiin.

Viereisen asemaravintolan väelle tarjottiin monimaalainen versio aiheesta kuinka erilaisilla tavoilla voin vetää ajokamat päälleni, varsinkin ihmisten tuijottaessa viereisen ravintolan pöydästä. Mitäs niistä, kohta olimmekin jo hyvin opastettuja reittejä seurattuamme matkalla Kieliin (aikaa laivan lähtöön oli niin paljon että oli varaa tuhlata aikaa muutaman kymmenen kilometrin kierrokseen) Bad Segebergin kautta Lyypekkiin ja sieltä rantatietä #104 ja #105 kohti Rostockia.

Pysähdyimme sen verran Wismarin satamassa että saimme nälkää siirrettyä muutamalla tunnilla eteenpäin (Bockwurst mit kartoffel salad on näköjään eri asia kuin ..mit kartoffelsalad eli ei pelkkä kikrotusvihre). Sen vanha kaupunki näytti suurelta mutta jätimme sen tarkemman tutkimisen johonkin seuraavaan reissuun, sama juttu Rostockissa.

Satama löytyi hyvin (moottoritien lopussa yhden Trabantin tekemästä katalasta ohituksesta ensin toivuttuani..), samoin mantereen viimeistä tankkausasemaa edeltävä tuliaismyymälä siinä ison, moottoritieltä tulevan risteyksen jälkeen oikealla. Irma kertoi että porukka oli kantanut laatikkotolkulla kaljaa ja muuta tavaraa autojen peräkontteihin. Ei mikään ihme, kun vertasi mitä Siljan taxfree-hinnat olivat kyseisen liikkeen hintoihin verrattuna. Älä siis osta mitään tuliaisia laivasta, vaan mieluummin vaikka satamasta.

Kyllä siihen Irman Diversionin tarakalle olisi varmaan saanut ne kahdeksan laatikkoa kaljaa päällekkäin vain perälaukun kannen irrottamalla. Kuten alustavasti vähän ”suunniteltiinkin” ;-)

Alkuun

Pyöräporukkaa oli jonkin verran odottamassa rampin viereisen nosturin alla joten sinne sekaan vaan. Muita ulkonäöltäkään tuttuja ei näkynyt kuin Lindaussa aiemmin ohimennen tavattu pariskunta Turusta. Lasten mukanaolo herätti keskustelua niin viihtymisensä kuin varusteidensa toimivuudenkin suhteen. Toivottavasti joku heidänkin lapsistaan pääsee tulevina vuosina mukaan reissuun, jos siihen on muuten mahdollisuuksia ja haluja.

Ja laivaan, jossa molemmat ohjattiin eri puolille perää. Ei se mitään, paitsi että sain pujotella autojen välistä pyöriä kiinnittämään ja seuraavana aamuna irrottamaan - tulipahan pyyhittyä muuan pakurin peräluukun pölytkin samaan hintaan. Ne nimittäin parkkeerataan melko tiheään sinne ruumaan eli liikaa tilaa jonojen sivusuuntaiseen ohittamiseen ei ole. Sivuun taittuville peileille oli käyttöä kyllä, erityisesti kulkureittien viereeen pysäköidyissä autoissa.

Hissin ja rappusten kautta siirryttiin laivan kaulaan, aivan ohjaamon alla sijaitsevaan panoramaan istumapaikoillemme. Näköala eteenpäin oli muuten erinomainen, muista paikan ominaisuuksista ei kannata kehua. Koodilukko oli sentään sisäovessa ja lattiamatto suhteellisen pehmeä makuualustana.

Vasemmalla näkyvän, kannelle vievän ulko-oven pienempi puolisko oli pakko avata yöllä kuumuuden vuoksi:

2003-Finnjet-Irma-panoraman-lepotuoleilla.jpg

Paikat oli arvottu etukäteen siten että vasemmalla sivulla oli kaksi ja oikealla kaksi - arvatenkaan emme menneet eri puolille vaan linnoittauduimme vasemmalle, valmiina neuvottelemaan mikäli tarpeen olisi ollut. Eipä ollut tarvetta sillä vapaata tilaa oli reilusti, siis suihkuun ja menoksi.

Lihapullat olivat erityisen hyviä, samoin suuri kylmä maitolasi yhteensä 30,6 €. Olut ja siideri olivat taasen aika kalliita.

Illemmalla tutkittiin baarin antimia sillä korvalla, kun laivalla esiintymässä ollut ruotsalainen(?) kitaristi jatkoi asiakkaiden soittopyyntöjen toteuttamista. Hepulla oli homma hanskassa tosi hyvin, ainoastaan yksi Queenin kappale jäi soittamatta, sekin vain siksi kun soittaja sanoi ainoan sen kappaleen esimerkilliseen lauluun kykenevän artistin jo kuolleen. Irma poistui nukkumaan mutta minä kuuntelin koko ohjelman aina aamuyhteen saakka. Kaveri kertoi että: ”hänellä on tarkoitus päihtyä yleisöään hitaammin, joten kaikki paukkutarjoukset sai ojentaa rahana edessään olevaan tippilaatikkoon”. Mökä oli melkoinen yleisön jammauksen voimistuessa melkoisesti illan mittaan.

Heräsin yöllä siihen että alle metrin päästä lattialta kuului napakasti lausuttu "Shaisse!". Ilmeisesti lähellä, myös lattialla nukkunut neitokainen hermostui kuorsaamiseeni? Irman mukaan ääntä kyllä lähti, muttei likimainkaan yhtä paljoa kuin esimerkiksi panoraaman ulkopuolella, tuuletusventtiilin edessä istuskelleesta nuorisoporukasta. Ja siellä oli säädyttömän kuuma kunnes kannelle menevien ovien pienet lisäovet avattiin kokonaan. Lattialla nukkui enemmänkin porukkaa, eivät ne penkit kovin hyvin unta tarjonneet.

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu