madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                            17/24

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2003 (Slovenian lounaisosa, Garda-järvi ja Lindau)

Päivä 16. Sölden - Lindau

20.7.2003

Sölden – Lindau, 183 km.

Gasthausin aamupala oli hyvä, jopa lapsille tarjottu paksu kuuma kaakao kävi pääosin kaupaksi. "Naapuriapua" tarjonneelle naapurille menevän kortin postilaatikoinnin jälkeen alamäki jatkui niin mukavana, että Irma kehui sen reitin siihen mennessä nautittavimmaksi ajopätkäksi. Ehkä eilinen ylämäkishokki lopulta purkautui?

Mitä alemmaksi päästiin, sitä kuumemmaksi ilma muuttui, moottoritien lämpökin tasaantui vasta useissa pitkissä tunneleissa. Välillä piti poiketa sivummalle, jos viereiseen vuoripuroon menisi vaikka hetkeksi kellumaan? Ei sentään, vesi oli aivan liian kylmää siihen ainakin alan ammattilaisten, eli Lauran ja Jaanan kokeilun mukaan.

Noin kahdeksantoista kilometrin mittainen tunneli maksoi 8,5 € pyörältä. Ilman laatu ei varmaankaan ollut siellä siitä raikkaammasta päästä, kuten ei muuallakaan vastaavissa paikoissa: pari kolme tunnelia läpi ajettuna ja johan alkoi aivastuttaa kunnolla (nenän limakalvojen tukkeutuessa)?

Laura seuraili takapenkiltä erityisesti kotkia ja haukkoja, joita lentelikin koko ajan eri puolella.

Löysimme Lindaun leirintäalueelle ongelmitta, ellei sellaiseksi lasketa puomilla olutta lappua täynnä. Se koski onneksi vain matkailuvaunuja ja -autoja, telttapaikkoja löytyi kyllä paristakin eri paikasta. Aitojen ulkopuolelle oli tehty odotusalue viidelletoista matkailuvaunulle, joka oli koko siellä olomme ajan täynnä koko ajan. Näytti olevan hyvin suosittu alue kyllä; lähistöllä oli toinenkin leirintäalue muutaman kilometrin päässä rannasta. (47 32.232 N, 09 43.896 E, 0415 m).

Irma ja Jaana kävivät valitsemassa hyvän telttapaikan ja hakivat meidät sitten portin ulkopuolelta pyörävahdista mukaansa. Teltta pystytettiin ruohikkoiselle parkkipaikalle puiden ja pensasaidan lomaan, vasta sen jälkeen mentiin saatujen ohjeiden mukaisesti vastaanottoon ilmoittautumaan. Hyvin toimi homma sielläkin.

Teltta sijoitettiin kaiken varalta loivahkoon rinteeseen, onneksi, kuten myöhemmin havaitsimme.

Uimaranta näytti huonolta tuulen sekoittaman, likaisenoloisen veden, pohjakasvillisuuden määrän sekä sora- ja kivipohjan vuoksi. Mitäs nyt, tuleeko siitä ongelmia? No ei tullut, muutamaa hetkeä myöhemmin penskat uivat jo täyttä päätä ja veden selkiydyttyä näkyi pohjakin olevan aivan kelvollinen, vesikin oikein uimakelpoista.

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu