madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                            12/24

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2003 (Slovenian lounaisosa, Garda-järvi ja Lindau)

Päivä 11. Ankaran - Garda-järvi

15.7.2003

Trieste – Peschiera/Gadra-järvi, 392 km.

Paikallinen, vielä jäljellä oleva raha alkumaksuksi ja kortilla loput (vero ja vakuutus 100, aikuinen 2000 ja lapsi 800 SIT / yö, uima-allas kuului hintaan) niin oli sekin majoitus hoidettu loppuun. Vastaanoton naiset kutsuivat meitä hauskan näköiseksi porukaksi, vastaavasti tuloiltana eräs paikalla ollut mies muka jotenkin erityisen rohkeiksi - ilmeettömästi lasten mukanaolo kaksine moottoripyörinemme oli vielä suhteellisen uutta heillä päin. Vai jäiköhän meiltä jotain erikoisempaakin huomaamatta?

Rantatietä ajaen muutama kilometri Italian puolelle, Triesten kautta ylös moottoritielle ja 392 kilometriä myöhemmin olimmekin jo Peschierassa, Garda-järven etelärannalla. Väliin sopi yksi kevyt sekoilu maksupisteellä, jossa oli vain korttimaksupisteitä: Irma pääsi ensin ajaneena läpi ilman mitään, minä maksoin takaa tulevana läpimenomme kortilla (on muuten hienoa maksaa automaattiin kun sen korttiluukku on rekkamiesten ikkunakorkeudella – onneksi varpaillaan seisoen kortin sai siitä poiskin). Kun kaikki valikoiden kohdat olivat italiaksi, niin on mielenkiintoista nähdä mitä lukee kortin laskussa niiltä osin (oletan että 10,10 € tai sitten ei).

Bensalasku tekee muuten suurin piirtein saman kuin moottoritiemaksut / 100 km, näin suuruusluokkana.

Vähän aikaisemmin vastaan tullut moottoripyöräilijä viittoili noudattamaan rajoituksia: tutka olikin ovelasti sillan tolpan takana karabiniereineen. Vasta jälkikäteen meille selvisi että siellä oli annettu todella tuntuvia (luokkaa kolmasosa-puolet koko reissubudjetistamme) sakkoja reippaammille hurjastelijoille. Eipä silti, meidän ei tarvinnut hiljentää yhtään siinäkään paikassa (jo pelkkä moottoritien helle => ajotakkien osittainen aukiolo piti ajonopeudet muutenkin aisoissa).

Leirintäalue Gasparina on muutaman sadan metrin verran Gardalandian porteista, joten seuraavan päivän ohjelma oli selvä ja toteuttaminen helppoa. (45 27.273 N, 10 42.134 E, 64 m)

Teltta pystyyn lasten leikkipaikan viereen (kartassa numero #602), mukulat irti = uimaan (pakollinen, hiukset peittävä huppu kaikille altaaseen menijöille, á 1.5 €..), hetki hengähdystä ja paikkaan tutustumista. Luontokin oli lähellä sillä kivenheiton päässä oli tarhallinen kotieläiminä kasvatettuja lintuja, ympärillä isot maissipellot ja vieressä parkkipaikkaa ympäröivillä telineillä kasvoi kiwi-hedelmiä.

Illalla uimme leirintäalueen uima-altaan sulkeuduttua Garda-järvessä, sandaalit jalassa mutapohjan vuoksi ja mitään nielemättä. Ei se ollut mitenkään erikoisen puhdasta mutta silti vilvoitti oloa, onneksi rannasta oli aiemmin bongattu toimivat suihkut. Ne olivat yleisesti kylmiä eli käytännössä viileitä, mutta niissä olosuhteissa se oli pelkkä etu. Vessojakin löytyi joka malleja kunkin tarpeiden mukaisesti, samoin muut pesutilat olivat kunnossa.

Ilta teltalla ja uni silmään heti alkuillasta? No ei ihan: lapsille oli joka ilta pari diskojumputushetkeä muun iltaohjelmansa ohessa – Pum Pum ja muut italialaiset rytmipläjäykset sekä YMCA kaikuivat riittävällä äänenvoimakkuudella teltallemme saakka.. Matkaa kaiuttimiin oli vain viitisenkymmentä metriä. Samoin vieressä olleessa leikkipaikassa riitti vilskettä illemmallakin. Kellon tullessa 22.00, 23.00 tai jotain loppui se kuin seinään joten yörauha oli siis varmistettu niiltä osin.

Lapsemme seurasivat omin silmin miten lasten kasvatusta voidaan hoitaa riitatilanteessa italiassa: ilmeistä päätellen kotimainen tyylimme käy heille huomattavasti paremmin kun esimerkiksi poski ei punoita räväkän läimäyksen jäljiltä. Aika tylyn näköistä toimintaa mutta maassa maan tavalla; voin silti hyvin kuvitella mitä joku jonkun naapurimaan kukkahattutäti olisi moisesta ajatellut - kenties ottanut yhteenkin sen satakiloisen matroonan kanssa, joka piti huutamalla ja avokämmenellään pojanviikareitaan järjestyksessä leikkipaikalla. Huonolla menestyksellä, luulen.

Alkuun    Ensimmäinen sivu
   
Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu