madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              9/23

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2002 (Saksa, Itävalta, Italia, Korsika, Andorra, Espanja ja Sveitsi).

Päivä 8. Bastia - Cap Corse - Bastia (8.6.2002)

Bastia - Cap Corse - Bastia 100 km.

Ajoreitti: Bastia - Erbalunga - Luri - Pino -Nonza - Barbaggio - Bastia.

Lauantaiaamu valkeni sateisena mutta aukkojakin pilvissä näkyi.

Päivemmällä, kelin hieman kuivuttua päätimme lähteä ajelemaan idän puoleista rantaa Bastian ohi pohjoiseen, ikään kuin kahvipaikan hakumielessä - teltoissa makailukin alkoi kyllästyttää molempia riittävästi (kunnon kirja olisi auttanut mutta se jäi kotiin lähtöhässäkässä, nähdyt maisemat huomioiden oli lopulta hyvä että jäikin).

Kuvaussuunta pohjoiseen kohti Bastiaa ja Cap Corsea (sama suurempana):

2002-Ranska-Korsika-Bastian-leirintaalue-pohjoiseen.jpg

Kaupungilla poikettiin ensin rautatieasemalla aikatauluja kysymässä - seuraavana aamuna yhdeksältä olisi päässyt Chemin de Fer la Corse -yhtiön junalla vuoriston läpi Ajaccioon, siellä vajaan neljän tunnin kaupunkikierroksen jälkeen paluu iltaseitsemäksi takaisin Bastiaan. Hinta:19.90 € /C edestakaisin.

Aikatauluvihkon kannessa näkyvä junan reitti Bastiasta Ajaccioon vaikutti varsin mielenkiintoiselta: ”The main-line, Bastia-Ajaccio goes from sea level to 906 m altitude at Vizzavona. It passes here through the mountain by an almost 4 kilometres tunnel. The road climbs over 1100 m, and often blocked by snow in winter. This central line has 32 tunnels and 51 bridges and viadukts”. http://home.nordnet.fr/~lbeaumadier/.

Koska säätila oli vuoristossa niin epävakainen ettei maisemista olisi välttämättä nähnyt mitään, en kyseistä retkeä toteuttanut eikä Makukaan lähtenyt samaan reissuun, poiketakseen itse välillä vaeltamaan. Se jäi näin jälkikäteen arvioiden hieman vaivaamaan keli kun parani ratkaisevasti sunnuntain/maanantain kuluessa, toisaalta mistäpä sen silloin tiesi.

Keli parani edelleen sen verran että kahvitauon jälkeen jatkoimme edelleen (D80) Cap Corseen päin, kääntyen Santa-Severan kohdalta (D180) sisämaahan. Tie nousi jälleen vuoren laelle jossa satoi kevyesti ja alkoi laskeutua Lurin ja Pinon välissä lähemmäksi meren pintaa (jälleen D80). Tien vierellä kasvoi suurimmillaan jotain helkutin tiheätä, lyhyttä pensaikkoa sekä suurempia oliivi- ja muita vastaavia puita. Pengerryksiä kiviseinineen oli tehty aikojen saatossa todella paljon joka puolelle, varmaan noiden hyötykasvien ja laiduntamisen (vast.) takia, ehkä eroosiollakin on jotain tekemistä asian kanssa?

Rinteeseen louhittu tiestö oli todella mielenkiintoista ja pisti ajamaan harkiten. Syy: ajokaistan leveys 2 - 2.5 metriä puolellaan, kaiteena pahimmillaan yksi reunakivi (normaalisti noin 30 - 40 cm kiviaita, jossain ei mitään) ja sen jälkeen hyvin jyrkkä pudotus mereen, pudotusta aina satoihin metreihin saakka. Lisämausteena olivat paikalliset "ralliEks-pertit" nopeine ajolinjoineen, isoista turistibusseista puhumattakaan - onneksi etenkin niiden kuskit varottivat pimeissä mutkissa tulostaan äänimerkeillä.

Nousun aikana alkoi pyöräni ketju rallattamaan siihen malliin, että Pinon kieppeillä oli varminta pitää tauko, avata vetorattaan koppa ja tarkistaa oliko eturattaan lukitusmutteri jälleen putoamassa (jolloin vetoratas ja ketju pääsevät liikkumaan sivusuunnassa, hangaten välillä runkoon ja tuhoten samalla vetoakseliin eturattaan kiristysmutteria varten tehdyt kierteet - kuten kävi 1991 Ranskan reissulla). Ei onneksi ollut, kyse oli vain normaalista venymisestä jossa ketju hipoi yhtä moottorin kiinnityspulttia).

Kun olin kasaamassa viimeisiä sivukopan kiinnityspultteja takaisin paikoilleen, kädet tietysti mustassa ketjuvahassa kyynärpäitä myöten, pysähtyi viereemme Hollannin rekkarissa oleva Gold Wing. Kuljettaja ávec kysyivät onko jotain vialla ja voivatko he olla avuksi - kerrottuani että kyse on vain ketjujen kiristämisestä tuli vastaukseksi: ”Buy Honda!” Hemmetti että osuikin kardaanimiehen kuitti hyvin kohdalleen. No asia pyrittiin vastakuittaamaan jonkin ajan kuluttua ohittaessamme "mummovauhtia ylämäkeen lyllertävän maantielaivan" suhteellisen vauhdikkaasti, kun sattui kerrankin kohdalle riittävän pitkä suora ja ohituskelpoinen tienpätkä. Sitä en kyllä tiedä oliko sillä toivottua vaikutusta Honda-kuskiin tai hänen kyytiläiseensä, tuskin..

;-)

Pizzat (à 7.5 €) syötiin Nonzan kivitornin alapuolella ja siitä matka jatkui koko ajan kiihtyvässä sateessa kohden Bastiaa, viimeisin pätkä (D81) jälleen vuoren yli itäpuolelle. Loppumatkalla alkoi Timmelsjosh tulla mieleen, kun vettä tuli niin taajaan että stongassa muuten hyvin palvellut polkupyörätietokone BC-800 imaisi vedet sisälleen (onneksi se jatkoi toimintaansa kuivatuksen jälkeen). Yksi ohituskin meinasi mennä serpentiinitiellä sateessa niin sanotusti reisille, onneksi jarrut olivat riittävän kuivat ja pääsin takaisin jonoon ennen vastaantulijan saapumista kohdalle. Kannatti pitää ne kuivina koko ajan!

Takaisin leiriin kaupan kautta (kahden hengen ruuat seuraavan aamun aamupala huomioiden yhteishintaan 20 €), Trangia äkkiä pihisemään, siitä suihkuun, kuivaa päälle ja lopuksi leirintäalueen baariin aikaa viettämään. Eipä tarvinnut formuloita katsella kun paikallinen porukka oli päättänyt seurata jalkapalloa..

Loppuillasta poristiin muuan autoilevan, vieressämme telttailevan perheenpään kanssa myöhään yöhön. Taisimme tuhota jonkin verran matkaeväitä jokaisen varastoista siinä vaiheessa, seuraavan aamun olosta päätellen..

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu