madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              7/23

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2002 (Saksa, Itävalta, Italia, Korsika, Andorra, Espanja ja Sveitsi).

Päivä 6. Riva Del Garda - Pisa (6.6.2002)

Riva Del Garda - Pisa 570 km.

Torstaiaamunakin satoi. Aamupalan jälkeen pakattiin kamat kasaan, jonka jälkeen olisi suunnattava lähihuoltamolle jarrunestettä ostamaan, huonolla menestyksellä sillä Dot 5.1:sta ei löytynyt mistään. Dot-nelosta voi siihen sekoittaa, mutta yritin pysyä 5.1:ssa ainakin alkuun. Jarrupalat kuluivat vuorilla niin paljon että etujarruihin oli syytä lisätä muutama korkillinen ihan varmuuden vuoksi, ettei vaan haukkaa ilmaa seuraavassa ylijyrkässä mäessä.

Hotellin edeskäypä kävi perässä haikailemassa etten muiden jo maksettua vaan katoaisi maksamatta mihinkään - tuskin olisi tullut kadotuksikaan kun huoneessamme oli edelleen ajopuvun takki, kypärä, tankkilaukku ja muuta rekvisiittaa, passinikin oli tarkastettu edellisenä päivänä. Sama heppu palautti viisikymppisestäni vain kolme euroa takaisin - puuttuva kymppi tuli myös kun sen puutteesta erikseen huomautti. No sattuuhan niitä vahinkoja, joku lienee livahtanut sieltä aiemmin. Hotellin nimi on jo unohtunut, se on siinä rannan puolella, reilu 500 metriä keskustasta, Q8:n vieressä oleva kolmekerroksinen luukku.

MikaR ja Jukka lähtivät valumaan kohti Espanjaa saadakseen kämppänsä (MikaR:n kuva) avaimet ennen sunnuntain puoltapäivää ulos. Jatkoimme Makun kanssa Gardan idänpuoleista rantaa alas (tie 249) ajaen välillä sateessakin, tarjolla oli onneksi enemmistönä jonkinasteista auringonpaistetta. Cappuzino-tauko Lazisessa sujui mainion kelin puitteissa, josta olikin hyvä siirtyä moottoritielle, yleissuunta kohti Modenaa.

Moottoritiellä (A22) pistivät ensimmäisenä silmään maalaamattomat kaiteet, joita jatkui varmaan satoja kilometrejä. Toinen seikka oli teiden paheneva ruuhkaisuus rekkojen suuren määrän takia. Muutama kunnon ruuhkakin oli, joista pääsimme varsin hyvin läpi ajokaistojen välissä ajaen; ainoastaan yksi italialaisittain ulkomaalainen rekkakuski katsoi asiakseen yrittää blokata etenemisemme, hänen kannaltaan huonolla menestyksellä tosin.

Eräältä isolta tankkauspaikalta oli lopulta ostettava pieni purkki Dot 4 -jarrunestettä, olihan edessä pätkä Italian vuoristoa ennen kuin olisimme Pisassa saakka. Ajoimme Formiginen rampin kautta Maranelloon (kahville, kun se kerran oli kerrankin äärellä - Ferrari-lippuja oli joka paikassa mutta itse autoja tai tehtaita ei havaittu missään reittimme varrella).

Tie S12 oli todellinen helmi matkan varrella. Jos on maisemien ihailemisen lisäksi mielenkiintoa harjoitella mutkatieajoa niin tämä pätkä on siihen onnen omiaan! Jopa niin että loppumatkasta urakka alkoi käydä ranteisiin ja kunnon vesisateella, kuten lopussa meillä, etenemisnopeutensa suhteen myös hiljalleen päreeseenkin. Törmäsimme ylhäällä myös ukkoskuuroon, joka sisälsi tonnitolkulla isoja vesipisaroita sekä maan hetkiseksi lähes valkoiseksi muuttaneita rakeita. Vettä tuli hetkessä niin taajaan että pyöräni yksi sylinteri lopetti hetkeksi toimintansa - vuotavan tulpanhatun tai muun vastaavan syyn takia. Kuivuttuaan hetken tyhjäkäynnillä se toki toimi taas normaalisti. Välillä teillä oli ukkoskuurojen rinteestä valuttamaa pintamaata, lehtisilppua sun muuta roinaa, oli siis todella liukasta.

Erityisesti jäi mieleen viimeisen kolmanneksen aikana tien kaartelu syvällä suurikokoisten lehtipuiden muodostamassa varjossa - ikään kuin pitkissä, hyvin tummanvihreissä tunneleissa. Paikka on siellä paikallisten laskettelukeskusten kieppeillä, ajosuuntaan nähden niiden jälkeisissä alamäissä.

Tien loppuvaiheilla ennen Luccaa on 1500-luvulla tehty silta edelleen kävelykelpoisena monumenttina.

Makun kertakäyttökameran kuvaa sateen keskeltä, sama myös sivulta:

           2002-Italia-SS12-sillalta-by-Maku.jpg   2002-Italia-SS12-Ponte-a-Moriano-by-Maku.jpg

Matkan varrella tutkituissa mp-liikkeissä ei yhdessäkään ollut Bold’Orriin sopivia rattaita, viimeisin Honda-liike ennen Pisaa soitti myös Livornoon, edelleen yhtä huonolla menestyksellä. Kypärien hintoja en enää kysellyt.

Pisaan saavuttiin sellaisessa kaatosateessa ettei teltan pystyttäminen kiehtonut pätkääkään. Jäin vahtimaan mopoja kun Maku meni hotellien respoja tutkimaan. Vasta neljäs suostui ottamaan meidät asiakkaikseen, kun aiemmissa oli kuuleman mukaan täyttä (taisimme vaikuttaa vettävaluvina motoristeina turhan huonoilta asiakkailta. MP-Asun Falco-ajosaappaatkin laskivat jo vedet sisälle (kolmannen ajokautensa alussa))?.

Pyörät laitettiin hotelli Amalfitanan eteen kadulle ketjulla yhteen nippuun, kaikki tavarat kannettiin kuivamaan toisen kerroksen huoneen vessaan, äijät vuoronperään suihkuun ja perinteellinen tervetuliasnapanteri Stroh-merkkisestä lämmitysnestepullosta (kasikymppinen on pikkupullossakin melkoisen riittoisa aine, varsinkin raakana).

Hotellin vastaanottohenkilön ulkonäkö petti: hän esimerkiksi toimitti lisäkorvauksetta huoneeseemme toisen vuoteen, jottei kahden karva-naaman tarvinnut maata kapeassa parisängyssä kahdestaan. Iltapala paikallisessa ravintolassa: kaksi pizzaa ja hieman olutta yhteishintaan 27 €.

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu