madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                              5/23

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2002 (Saksa, Itävalta, Italia, Korsika, Andorra, Espanja ja Sveitsi).

Päivä 4. Sölden (4.6.2002)

Sölden - Höchsölden - Tiefenbach - Timmelsjoch - Sölden.

Tiistai: Jukka ja Maku lähtivät aikaisin liikkeelle, suuntanaan laskettelurinteet. Me MikaR:n kanssa poikettiin ensin paikallisella Shellillä (95E maksoi Shellin kortilla 1.070 €/litra), jonka jälkeen suuntasimme Höchsöldenille (korkeus vajaat 2100 m). Tuolla laakson takareunassa (kuvan yläreunassa heikosti näkyvä) vaakasuora tie vie Timmelshjoshille.

Keli oli hyvä joten alas lähtöpaikkaan näki hyvin (noin senttimetri tämän tekstin alapuolella näkyy vaakasuora reitti Italiaan = Timmelsjosh. Sama suurempana):

2002-Itavalta-Solden-Hochsolden.jpg

Maku ja Jukka olivat tekstiviestin perusteella Tiefenbachilla, joten päätimme jatkaa sinne, siis viereiselle vuorelle noin 800 m korkeammalle. Maksu alppitien käytöstä oli 5 € (jota ei aiemmin aamulla tarvinnut maksaa) ja sitten kipuamaan entistäkin jyrkempään rinteeseen. Nousu oli siellä normaalisti noin 13%, enimmillään jopa 15%. (MikaR:n kuva).

Liikkujia riitti myös kuorma-autojen muodossa kun ala-aseman parkkipaikan laajennusta asfaltoitiin, hyvin ne jaksoivat mennä täysi lasti päällä muun liikenteen seassa. Melkoisesti oli rinteissä myös kilipukkeja ja muita elukoita laiduntamassa, turhan usein tiestölläkin.

Tien yläpäässä oli korjauksen alla oleva pitkä mutta pimeä tunneli (kuvassa oikealla ylhäällä), josta läpipääsy oli kiinni tunneliasentajien hyväntahtoisuudesta ja lopulta myös omasta häikäilemättömyydestämme varsinkin paluumatkalla. Kylteissä ilmoitetut liikkumisajat eivät pitäneet alkuunkaan paikkaansa. Tunnelin lattialla oli paikoitellen jään näköistä pintaa joten pimeässä edettiin perstuntumalla eli aika varoen. Pyörien valoissa ei ollut hirveästi kehumista kun siirryttiin kirkkaasta auringonpaisteesta pilkkopimeään tunneliin (aurinkolasit oli tietysti riisuttava jo ennen tunnelia, keskellä ylikirkkaita lumipenkkoja).

Laskettelurinteet olivat kuulemma pehmeitä mutta kelvollisessa kunnossa, ollen ajoittain erinomaisetkin heti ohi menneen lumikissan puskulevyn jälkeen. Laskettelijoita näkyi vähemmän kuin laudalla liikkujia, jokunen tyyppi laski ylempänä rinteessä muovipussienkin avulla. Kaikesta päätellen alkoi olla loppuajan tunnelmia rinteiden käytettävyyden/aukiolon suhteen?

Ajoimme edestakaisin hissilinjan numero 35:

2002-Itavalta-Solden-Tiefenbach-kuva.gif

Aurinko porotti vahvasti joten kiireenpito onnistui myös meiltä sivusta seuraajilta hyvin, meinasi ihan selkä venähtää auringossa makaillessa. Ruuan hinta oli kohdallaan mutta sehän oli selviö jo etukäteen: 13.5 € meni puolen litran Colaan, spagetti-Bologneseen, salaattiin ja sämpylään. Erityisen hyvin jäi mieleen myös se muutaman vuoden ikäinen tyttö joka laski mäkeä tarjottimella - muutaman metrin päästä ylämäestä alas äitinsä luokse terassille; mitenhän ne omat kotona..

Käynti edestakaisin yläasemalla hintaan 5 € (kondolihissi) kruunasi päivän, ainoastaan ylhäällä jumiin jäänyt, helvetillistä pauketta pitänyt äänentoistojärjestelmä meni syvälle selän jatkeelle (henkilökunta suostui lopulta tönäisemään cd:n seuraavalle raidalle kun riittävän moni kävi sanomassa siitä).

Maisema oli juuri sitä mitä kaivattiinkin! Lähettämämme tekstiviestit (á 0.25 €) kirvoittivat monenlaisia kommentteja paluukuormassa kotoa päin ”Joo joo..

Pyörälläni ilmeni käyntiongelmia ylhäällä eli korkeuden kasvaessa voima väheni huomattavasti ja ääni muuttui räkäiseksi. Hieman ryyppyä auki auttoi vaivaan. Vissiin se vanha juttu: +1000 metriä = -20% tehosta, pitää suuntaa antavasti paikkansa varsinkin näiden vanhojen kaasarikoneiden kanssa. Makun 170 000 km ajettu Bold’Orrkin kuulemma pölläytteli siellä normaalia enemmän, peilin mukaan erityisesti sen rivakan ala-aseman parkkipaikalta lähdön aikana.

Jukan poistuttua rinteestä lähdimme kolmistaan alas laaksoon ja edelleen etelän suuntaan Timmelsjochia katsomaan. Reitti sinne oli hieno mutta itse maksulliselle osuudelle emme menneet (sehän tulisi havaituksi heti seuraavana päivänä). 

Paluumatkalla odottelimme melkoisen pitkään kun paikallinen kiipeilevä tieporukka rusnasi alppitien päällä olevia rinteitä irtorojusta. No olipahan aikaa ihmetellä miksi rinteistä tuli vaijereiden varassa alamäkeen oranssin värisiä isoja tynnyreitä (jotka olivat Italian puolella nähdyn mallin mukaan ilmeisesti maidonkuljetusastioita rinteiden navetoista tankkiautoille, oransseja helikopterien ja muiden lentovehkeiden takia?).

Illalla taas Die Almiin syömään, pikainen paukku viereisessä nettikahvilassa ja nukkumaan. Nettikahvilan käyttö tyssäsi tällä kertaa siihen ettei näppäimistöltä löytynyt @-merkkiä millään (enkä edes muistanut sen ascii-koodia Alt 64 siihen hätään). Mikron käyttö taisi maksaa jotain kymmenkunta centtiä minuutti tms.

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu