madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                            21/23

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2002 (Saksa, Itävalta, Italia, Korsika, Andorra, Espanja ja Sveitsi).

Päivä 20.  Hampurg Altona - Rostock - Itämeri (20.6.2002)

Hampuri Altona - Lybeck - Rostock - lautta Hankoon.

Aamupalapussit ja juomat saatiin hyttipalvelusta eli pöytää kiireesti levittämään lattialle. Kahvi oli erinomaista eikä muussakaan tarjonnassa ollut valittamista.

Altonan asemalle saakka päästiin noin kello 8.30 kieppeillä, jonka jälkeen siirryttiin ripeästi kuljetusvaunuun vaatteita vaihtamaan (kaikki tallella, kengät ja kypärä kuivina). Vaunun lasti purkautui varsin vauhdikkaasti joten olimme hetimiten asemarakennuksen ulkopuolella. Ei muuta kuin tankille ja Kielin suuntaan (A7) - (B4) Neumunster - (B430) (B76) (A226) (B75) - Lyypekiin vanhaan kaupunkiin Wiener Schnitselille, á vähän toistakymmentä €uroa.

Sateisena Lyypekin vanhan kaupungin kadut ovat hemmetin liukkaita joten takarenkaan poltto ei vaatinut juurikaan vaivaa, aiheuttaen muutamia spontaaneja burniksia muutamilla - ja kuminmurusia takana tulevien silmille. Olisi siinä toki saanut itsensä kyljelleenkin yhtä helposti!

Päätimme ihan keskenämme poikaporukalla että Rostockin suunnasta tuleva, viime syksynä vielä hieman keskeneräiseksi Lyypekin päästään jäänyt moottoritietyömaa on tehokkaiden saksalaisten toimesta varmasti rakennettu jo valmiiksi. Niinpä pyörät suunnattiin ensin moottoritietä Hampurin suuntaan josta käännyttiin Geninin kohdalta vasemmalle, uudelle tielle. No liittymä ja muutama kilometri tietä olivatkin jo valmiina, mutta sen jälkeen tuli pidempi pätkä tyhjää..

Siirryimme pienellä ketunlenkillä Kastorfin kautta varsin upealle, peltomaisemia halkovalle, poppeleiden (tms) reunustamalle tielle (208), joka menee Wismarin suuntaan. Sen loppupäässä laskeuduimme lopulta kyseiselle uudelle moottoritielle (polttamaan viimeisetkin karstat ja kaahaushalut, sikäli kun niitä vielä jokaisella hieman oli). Sieltä liityttiin jälleen moottoritielle (A19) ja ajettiin Rostockin satamaan saakka.

Rostockin satamassa poikettiin tankkaamaan ja tarkastamaan pyöriä muutenkin, aikaahan oli riittävästi. Yllätys oli melkoinen erityisesti Bandiitin kuskille: se kun imaisi reissun lopussa enemmän öljyä kuin minun reilu 90 000 km ajettu, pari kesää aiemmin peruskorjattu GSX:ni. Minulla meni lopussa 5 desiä (koko matkalla yhteensä noin litra) ja Jukalla lopun osalta jopa hiukan enemmän. MikaR:n Guzzi vei koko matkalla reilun litran ja Makun Bold’Orr reilusti enemmän. Minulla oli sen sijaan ehdottomasti janoisin keksintö alla: verrattuna Jukan uudempaan se vei minimissään 1 - 2 litraa enemmän bensaa satasella, muista pyöristämme puhumattakaan. Vertailu aiempiin reissuihin vahvisti oletuksen että rauhallinen ajo pysyi koko ajan normaaleissa kulutuslukemissa, kovempi vääntö taas ei. Kenties kaasarien puhdistusta olisi tarjolla viimeistään talvikaudella?

Siitä jatkettiin viereiseen markettiin tuliaisostoksille. Pullot/purnukat/karkit/muut sullottiin laukkuihin ennen kuin siirryttiin itse satamaterminaaliin lippuja hakemaan. Jukka hoiti ne ulos jonka jälkeen tapettiin ylimääräistä aikaa muun muassa nukkumalla odotustiloissa muiden motoristien mallin mukaisesti.

Myöhästyimme itse lastauksen aloituksesta harmittavasti reilun tunnin (nauttiessamme huoltamolla viimeiset Bockwurst mit kartoffelsalat). Aika moni muukin, kuten monet autotrokarit näyttivät tekevän eriasteista remonttia jonojen sivulla niihin aikoihin. Meidät ohjattiin viiveestä johtuen Superfast VIII:n ylimmälle autokannelle, sen keskikohdalle, jossa oli lopulta luokkaa toistakymmentä pyörää parkissa. Sidontaliinoja riitti kaikille joten kiinnipysymisongelmia ei esiintynyt. Liiat ajokamat saattoi jättää pyörien päälle, toki lukittuna paikoilleen - olipa mukava seisoskella seuraavana päivänä autokansijonossa shortseissa, kun homma alkoi taas viipyä satamaan tultaessa. Hyttimme oli samassa paikassa, tosin käytävän sisäpuolella menomatkaan verrattuna. Se oli tilankäytöltään itse asiassa parempikin kuin ulkopuolen vastaava. Laiva oli samanlainen kuin Superfast VII.

Ilta ja varsinkin seuraava päivä laivalla menivät  jäitä poltellessa. Palvelu ja musiikkipuoli oli sitä samaa tasoa kuin menomatkallakin. Poikkeukset muodostivat TaxFreen erittäin positiivisesti asennoitunut, suomea puhuva miesmyyjä ja äärimmäisenä vastakohtanaan 6. kannen pasta-puffetin tarjoilija, joka oli käytökseltään varsinainen xxxxx (metrin pätkä sensurointia). Prkl. Ja juuri kun oli saatu suvaitsevaisuusoppia viikkotolkulla hieman etelämpänä. Puhumattakaan kassa-henkilöiden oikeinlaskutaidosta, jotta antamastaan rahasta saisi varmasti oikein takaisin, Jukka oli jälleen uhrina. Se siitä. Illalla hieman myöhemmin lepäämään kun aamulla ei ollut hirveä kiire liikkeelle.

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu