madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                            20/23

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2002 (Saksa, Itävalta, Italia, Korsika, Andorra, Espanja ja Sveitsi).

Päivä 19. Chamonix Mt Blanc - Lörrach (19 .6.2002)

Chamonix Mt Blanc - Sveitsi - Lörrach 290 km.

Ajoreitti: Chamonix - Martigny - Montreaux - Bern - Basel - Lörrach.

Keskiviikkona heti aamusta keulat tielle (N205), muutaman kilometrin päässä tankille ja öljyt + muut nesteet ylärajoilleen. Matka jatkui vuoren yli Sveitsiin päin pikkuteillä (N506), raja ylitettiin Le Chatelardissa. Chamonixista pääsisi näköjään junallakin kyseisen reitin vieritse aina Martignyyn saakka, varmaan kauemmaksikin.

Sveitsi

Martignysta ajettiin moottoritien (A9) viereistä paikallistietä (S12) eteenpäin, aurinko paistoi ja maasto oli taas hieman erilaista aiempaan verrattuna. Joka paikassa oli todella siistiä. Tien varresta näkyi vuorten kylkiä lohkoville kaivoksille saakka - korkealla rinteessä oli iso keltainen kaivinkone hommissaan.

Villeneuvessa poikettiin Geneve-järven rantaravintolaan pizzalle ja cappuzinolle. Montreauxin keskustan jälkeen nousimme ylemmäs pikkuteille (Brent, Blonay jne.) ja ajoimme vielä muutaman kymmenen muunkin pikkukylän jälkeen kunnes se alkoi käydä liian rasittavaksi => loppumatka ajettiin jostain Vaulruzin korkeudelta moottoritietä (A12) pitkin Berniin. Sieltä (A1) Härkingeniin ja (A2) vasemmalle Baseliin. Lämpötila Baselin keskustassakin, kuten moottoritielläkin, oli parhaimmillaan +36 astetta. Se vaikutti melkein nestetasapainoonkin, pidetyt vesitauot onneksi riittivät.

Toinen, mihin korkea lämpötila vaikutti oli moottoriöljyn viskositeetti: 17 aiemman päivän aikana pyörä vei saman verran (5 desiä) Mobilin 10W-40:stä kuin kerralla tuona päivänä. Siitä lopussa lisää.

Saksa

Lörrach löytyi pikkutien (Riehen) kautta, sinne pääsee moottoriteitäkin pitkin, vaikka reittiä (A2-A5-A98).

Pyörät parkkeerattiin sisäänajokaistan alkuun, julki-stripattiin kevyempää vaatetusta päälle sekä siirryttiin viereiseen kuppilaan kaljalle ja jatkoa miettimään (aikaa oli useampi tunti ennen lastauksen aloittamista). Maku kävi hakemassa toimistosta ennakkoon varaamansa liput, joiden toimittaminen Suomeen ei sillä kerralla onnistunut - toisaalta tämä olikin parempi tapa kun ei tarvinnut kantaa lippuja yli 4000 kilometriä tankkilaukun pohjalla nyhjäytymässä. Täytyy tehdä sama juttu itsekin. Hinta oli 142 €/C moposta, aamupalasta ja makuupaikasta päivävaunussa.

Siitä siirryttiinkin paikalliseen markettiin matkaeväitä hakemaan ja edelleen odotushallin puolelle syömään. Pienet paikalliset suolamakkarat tekivät hyvin kauppansa - suolanpuutetta oli sen verran jo jokaisella että keho vaati jo moisia.

Upouusi odotusrakennus ei sisältänyt suihkua saati ilmastointia mutta ajoi muuten tehtävänsä oivallisesti. Ja miesten vessan käsienpesualtaassakin voi ottaa lähes kokovartalosuihkun, tilanteen niin vaatiessa.

Lastausaika koitti lopulta eli kypärä päähän ja pyöriä ajamaan kuljetusvaunun alakertaan. Olipahan todella rajoitetusti tilaa pään päällä; jos kohotti päätään kymmenenkin senttiä tankkilaukun päältä niin päälaki kolahti välittömästi 2. kerroksen lattiaan! Ape-hangereilla varustettu pyörä ei tasan tarkkaan sopisi sinne.

Pyörät pysäköitiin vaunun alatasolle keskiseisontatuelleen. Jätin itse myös ajosaappaat perälaukun sivulle kuivumaan sekä tuulettumaan, loput ajokamppeet tyhjään sivulaukkuun ja kypärän pyörän kypärälukkoon roikkumaan (ei tullut silloin mieleen että juna voisi seisoa pidempäänkin jossain asemalla, kulkuvuoroaan odottamassa). Paikalliset sitoivat pyörämme kiinni, hyvin olivatkin paikoilleen kun niitä Hampurissa tutkimme tarkemmin.

Junan lähtiessä liikkeelle alkoi varmaan toistakymmentä autoa välittömästi huutamaan varashälyttimiensä aktivoiduttua.

Päivävaunun hyttiin sopi 6 henkilöä mutta meitä oli onneksemme vain neljä => tilaa riitti varsin ruhtinaallisesti.

DB Autozug ja vanhemman mallinen Liegewagen:

2002-Saksa-Lorrach-Autojunan-hytti.jpg

Kun evästä ja seuraa oli riittävästi niin matka meni oivallisesti, varsinkin yöllä, todella kovassa ukkosmyrskyssä keskellä Saksan maaseutua. Lisävahvistuksenamme oli muuan englantia ja hieman suomeakin puhuva sveitsiläinen Guzzi-kuski Greg, joka oli kiertomatkalla Ouluun (kuudetta kertaa menossa sinne tuttujaan tapaamaan), bravuurinsa oli tokaisu ”Käykö Kossu-kola?”, joka taisi tosiaan olla sitä mistä hän puhuikin.

Vaunun katon rajamailla oli muuten hyvä nukkua mutta vauhdin yltyessä riittävästi saattaa sen heilunta haitata nukkumista. Samoin pitkien pysähdysten aikana lämpötila siellä nousi reilusti, kun auki olleesta ikkunasta ei kiertänytkään viileämpää ilmaa ylös saakka. Oikeita makuuvaunujakin olisi ollut saatavilla, eri hintaan tosin.

Käytävän päässä olevat vessat olivat ok, samoin toisen vieressä olevat pienemmät mutta siistit pesuhuoneet 2 kpl (lattiatilaa oli niissä varmaan vajaa neliömetri eli kukin pesi itseään niissä puitteissa, missä henkilökohtainen akrobatia antoi myöten).

Tuo oli kyllä kaiken kaikkiaan mainio tapa edetä, perheenkin kanssa (varaus: riippuen toki hyttiseurasta, jos joutuu tuntemattomien kanssa samaan hyttiin).

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu