madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                            18/23

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2002 (Saksa, Itävalta, Italia, Korsika, Andorra, Espanja ja Sveitsi).

Päivä 17. Barcelona - Chamonix Mt Blanc (17.6.2002)

Barcelona - Chamonix Mt Blanc 850 km

Ajoreitti: Barcelona - (A7) Girona -  raja - (A9) Perpignan - Beziers - Nimes - Orange - (A7) Valence - (A49, A48) Grenoble - (A41, A43, A430) Arbertville - (N212) Ugine - Megeve - Passy - (N205) Chamonix Mt Blanc.

Maanantaina heräsin kuuden kieppeillä eli siitä hiljalleen keittiöön kananmunia, kahvia sun muuta keittämään ja muut ajajat potkimaan hereille puolen kahdeksan maissa. Maku lähti samantien (aamupalatta) kohti Chamonixia, me muut söimme aamupalan rauhassa ennen kuin haimme pyörät hotellin autotallista. Aina oli vähintään yksi alhaalla vahtimassa vehkeitä, muiden kantaessa tavaroitaan alaspäin - eipähän hävinnyt mitään siinäkään vaiheessa.

Nokka kohti Ranskan rajaa eli kiertävä lähtö kaupungista etelään päin, siitä muutama kilometri moottoritiellä ja seuraavasta rampista alakautta kääntyen takaisin pohjoiseen päin suuntautuvalle reitille. Kaupungin alla menevissä tunneleissa ohitseni meni lähes nuolemalla pari paikallista poliisia pyörillään, he järjestivät MikaR:lle yllätyksen soittamalla torvea kohdalla ja moikkaamalla ohi mennessään.

Hyvin heilahti Mikan MotoGuzzi...

Ranska

Yhdellä ranskalaisella tankkauspisteellä muuan paikallinen rekkakuskin oloinen tyyppi piti niin hyvän rahankeräys-shown että siitä piti maksaa €uro pelkästä yrityksestä (siis eroon pääsemisestä). Jos joku paikallinen tulee ja haukkuu kaikki muut paikalliset asukkaat lyttyyn, kertoo että kaikki muu paitsi auton avaimet ja todella suuri kultasormus on varastettu, kyseinen rikoksen uhri haluaisi vain kahvirahan (lämää sormuksen käteen ja sulkee kämmenesi sormuksen ympärille sekä poistuu samantien kauemmaksi) ja muita vastaavia kuvioita.

Lienee parasta antaa joku käteen sattuva kolikko ja palauttaa se sormus pikimmiten. Millainenhan huuto ja mattopaini olisikaan alkanut, jos olisin pannut sen paria €uroa vastaan taskuuni?

Guzzin väännön merkitys tuli hyvin esille muun muassa Uginen ympäristössä, N212- ja D909-teillä kurvaillessamme - MikaR pääsi aika vähällä vaihteiston kiusaamisella meihin muihin verrattuna. Vauhtikin oli hyvin kohdallaan, etenkin kun tien pitkittäissuuntaisia halkeamia oli paikkailtu nestemäisellä piellä, joka oli melkoisen liukasta auringon lämmitettyä sitä riittävän pitkään..

GSX:ssa oli Metzeler ME33 Laser edessä ja ME88 Marathon takana, Jukalla taisi vielä olla Bandiittinsa mukana tulleet alkuperäiset, Mikasta en tiedä. Tuo rengastus oli osoittautunut toimivimmaksi siihen mennessä kokeilluista vaihtoehdoista, niinpä se olikin ollut käytössäni viimeisen kymmenen vuoden ajan ilman ongelmia.

Juomavettä kului useampi desilitra jokaisella pysähdyspaikalla, oli aivan sama oliko se perälaukun päällä lämminnyttä vai viileämpää jossain kuppilassa. Hikoilu näkyi myös ajovaatteissamme: musta MP-Asun ajopuku vaaleni jonkin verran suolasta eikä alkuperäinen väri palaa konepesunkaan jälkeen. Pöly ja muu moska lähti, suolan aiheuttama vaalea väri ei. Parturin mukaan hiki ja muu kosteus yhdistettynä lämpöön ja auringon valoon tuottaa vaatteitakin valkaisevaa vetyä/vetyperoksidia, tiedä sitten pitääkö miten vahvasti paikkaansa tuo juttu.

Majoitus löytyi Makun etukäteisvalmistelujen ansiosta keskeltä Chamonixia; Bed and Breakfast nimeltään Chalet Whymper (http://www.chaletsdirect.com/bigfoot/whymper.htm), 2 hh 30 €/C/yö. Maku oli hankkinut sinne valmiiksi kylmää kaljaa (kierrekorkeilla varustetuissa kahden desin pulloissa), vettä ja pientä purtavaa, joten ei ollut ihan maata kaatava kiire sapuskalle.

Vieressä oli myös isohko market ruokahankintoja varten. Tänne pitää tulla uudelleen perheen kanssa (ja käytiikin vuonna 2006) sillä omistajien ote oli todella mukava ja englanti erinomaisesti hallussa (omistajat ovat ilmeisesti vaihtuneet?). Huone oli oikeinkin hyvä, koska pitkästä aikaa oli suhteellisen viileätä nukkua.

Neljä pizzaa ja parit kaljat muutaman minuutin kävelymatkan päässä ravintola Casa Valerio:ssa maksoivat yhteensä 76 € - ja samantien unta kaaliin.

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu