madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                            16/23

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2002 (Saksa, Itävalta, Italia, Korsika, Andorra, Espanja ja Sveitsi).

Päivä 15. Barcelona (15.6.2002)

Lauantai oli kuuma aika-ajopäivä radan varrella, jonne aiemmin tilattu taksi haki kämpiltä klo 10.00 - kuten edellisenä päivänä oli sovittu. Matka maksoi 50 € suuntaansa eli halpaa kyytiä jaettuna kuuden kesken. Kuski ajoi pääportin luo ja haki siitä illalla noin tunnin päästä aika-ajojen päätyttyä. Aiemmin sinne ei olisi päässytkään hitonmoisesta ruuhkasta johtuen. Matkaa kämpältä radalle oli ajassa varmaan puolisen tuntia + ruuhkat päälle.

Rata on Gironaan päin kääntyvän moottoritien (A7) risteyksen luona. Alueen karkea ja tarkempi kartta sekä lippuvaraus.

Katsomomme sijaitsi maalisuoran jälkeen heti seuraavassa mutkassa (mutka # 2), ajosuuntaan nähden vasemmalla (A05, Area Sud). Paikkamme olivat 6. rivillä alhaalta lukien A-katsomossa eli suurin piirtein vastakkaisessa nurkassa siitä mitä olimme netin kautta yrittäneet varata. Penkit olivat aika tiheässä eli täpötäydessä katsomossa tilanne olisi ollut varmaan aika tukala? Sillä ei kuitenkaan ollut mitään väliä koska paikan sai molempina päivinä valita lähes vapaasti. Katsomoliput pe - su väliseksi ajaksi maksoivat 68,40 € /C. 

Näköala oli erinomainen, sillä suoraan ajoradan yli vasemmalla näkyi isohko näyttö ja samaan aikaan oikealla maaliviivan kohdalla oleva pylväs, jossa näkyi kymmenen ensimmäisen kilpailunumerot kullakin maaliviivan ylityshetkellä

Oikealla näkyy pääsuora (MikaR:n kuva suurempana (Area 05 Sud ja sen näköalat)):

2002-Espanja-MotoGP-nakoala-by-MikaR.jpg

Vastapäätä radan toisella puolella tuosta vasemmalle ollut fanikatsomo osasi ottaa ilon irti erityisesti sunnuntaina, niitäkin sai halutessaan seurata kun radan näkyvällä osalla sattui olemaan hiljaisempaa (muu muassa yksi paikallinen heppu ravasi katsomon alimmalla tasolla edestakaisin, pitäen samalla päänsä yläpuolella punaista numerolappua (# 7 eli Carlos Checa) - samaan aikaan kohdallaan olevat henkilöt ylemmillä riveillä nousivat hetkeksi näyttämään vastaavia lappuja => kauempaa näytti kuin punainen numeroaalto velloisi tasaisesti katsomon laidalta toiselle hölkkääjän tahdissa.)

Se mikä oli myös hyvin hanskassa oli mellakkapoliisin toiminta: kun porukka karkasi aitojen yli radan varteen oli muutama kaappiauto sekunneissa paikalla jonka jälkeen karanneen massan liike kääntyi hyvin rivakasti takaisin aitojen suuntaan. Ja hyvästä syystä kääntyikin: voi sitä onnetonta joka oli liian hidas, hän sai pitkästä pampusta selkäänsä niin että tuntuu. Varmaan tuo oli vuosien kokemuksen perusteella valittu linja ja ainoa tapa pitää fanit aisoissa, semminkin kun niitä sopi kevyesti varmaan 100 000 kpl radan varteen ja katsomoihin heilumaan. Jukan mukaan kyse oli erittäin pidetystä urheilulajista Espanjassa eli ainakin osittain myös valtion tukemaa touhua koulutuksen puolella (jonkinlaisista RR-lukioista lähtien?). Tulostakin siitä oli nähtävillä osallistujaluetteloita tutkittaessa.

Toinen, mikä oli katsojien hanskassa, olivat erilaiset paukut, raketit ja savut.

Kolmas, mikä oli hyvin rataorganisaation hanskassa oli juoma ja ruoka, erityisesti hinnan suhteen. Kukaanhan ei siellä pakottanut syömään (muutama olut oli silti juotava haihtumisen takia, pulloveden lisäksi) eli se siitä, seuraavana päivänä oli yhdet eväät joka jannulle kassissamme. Ja loppusijoituspaikat eli vessat olivat ok joka puolella rataa, molempina päivinä.

Paluu Barcelonaan vei hieman aikaa ruuhkan takia, Jukka seurasi perässä ja siirtyi siten kämpille seitsämänneksi jäseneksi. Oli leirintäaluekokemuksensa kanssa sen verran kettuuntunut että otti jo pienen riskin mieluummin kuin jäi enää seuraavaksi unettomaksi yöksi seuraamaan kierrosrajoittajien paukkumista, hemmetillistä keulimista jokaisen suoranpätkän yli ja kuminpolttoa ynnä muuta sellaista hauskaa ajankulua, mihin paikalliset kuulemma panostivat oikein huolella. Samanlaistahan se oli jo Imatranajojen aikaan mutta mittakaava erosi kuulemma suuresti.

Illemmalla lähdettiin uudelleen kävelykadun suuntaan, jossa kaljan hinta hieman yllätti ne joilla ei asiasta ollut aiempaa kokemusta. Samoin kävimme rannassa (sataman merikeskuksessa) tutkimassa vieläkö kymmenkunta vuotta vanhoihin turistioppaisiin oli luottamista - eipä ollut, sillä 90-luvun alussa koko satama-alue on rakennettu uudelleen. Osa porukasta poikkesi diskoonkin, loput jäivät herkkine korvineen tai muista syistä ulkopuolelle.

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu