madewithNvu80x15clear.png                                                                                                                                            12/23

Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu

Matkakertomus 2002 (Saksa, Itävalta, Italia, Korsika, Andorra, Espanja ja Sveitsi).

Päivä 11. Ventimiglia - L’Estartit (11.6.2002)

Ventimiglia - L’Estartit 625 km.

Ajoreitti: Ventimiglia (A10) - (A8)Nizza - Salon De Provence (A54, N113) - Nimes (A9) - Perpignan - (A7) -  (GI623) Llampaies - La Escala - (GI640) Ulldemonlins - (GI641) L’Estartit.

Tiistai. Makun päätettyä jäädä vielä vuorille vaeltelemaan käänsin omat ajatukseni ajopäivä-moodiin. Pyörä kääntyi kohti Espanjan rajaa (säästä riippuen yleissuuntana joko Perpignia, L’Estartit tai Andorra) olosuhteiden mukaisella, nopeimmalla järkevällä nopeudella, vain pakollisine tankkaus-, moottoritiemaksu-, vessa-, juoma- tai ruokataukoineen. Moottoritielle lähtö oli helppo rasti, suuntana länsi.

Ranska

Parhaimmalla sadan mailin pätkällä bensaa meni rapiat 18.5 litraa kaasareiden läpi. Kokokate olisi pudottanut kulutusta kyllä, etenkin puuskittaisessa vastatuulessa. Koko ajoaikaisen matkan (613 km, Ventimigliasta L'Estartitin kylään) keskinopeus oli BC-800:n mukaan 118 km/h, vaikka välissä oli aika hitaitakin kohtia (etenkin moottoritiemaksuja kerättiin usein, samoin loppupäässä oli pitkiä matkoja 80 km/h -alueita). Olipa ilo posottaa niin sanotusti tuelta! Onneksi siihen aikaan ei ollut vielä sen suurempaa tarkoitusta rajoittaa ajonopeuksia moottoriteillä..

Juuri ennen Espanjan rajaa tuli tankkausasemalla juttusille Pan-European:lla ajeleva sveitsiläispariskunta, josta mies alkoi kyselemään mistäs päin Suomea olenkaan tulossa - mies kertoi olleensa pitkin poikin Suomea metsäyhtiöidemme hommissa ja palaavansa tänne pohjoiseen tuota pikaa. Heille kyseiset Espanjan tasaiset maastot ovat kuulemma vuodesta toiseen erinomaisia rentoutumispaikkoja, kun kotimaansa vuoristot alkavat ahdistamaan..

Espanja

L’Estartitissa tarkeni, lämpö oli sen ulkopuolella edelleen tiukasti + 32 asteen yläpuolella, onneksi meri alkoi vaikuttaa itse kylässä. Sen läpi ajaessani ensimmäinen havaitsemani kotimainen pyörä oli luonnollisesti MikaR:n MotoGuzzi. Muita heppuja ei ennakko-odotuksista huolimatta näkynyt rantabaareissakaan, joten pyörä parkkiin ja päivän ties kuinka mones vesilitra baarista nenän eteen, sekä tekstiviestiä lähettämään molemmille.

Olin jo valmis ajamaan samantien 150 km lisää Andorraan, ellei kumpaakaan olisi saanut sieltä kiinni, aikaa ja leveämpää tietä kun oli riittävästi tarjolla. Lopulta MikaR vastasi heti merestä noustuaan ja haki kämpille kylän eteläreunaan (MikaR:n kuva).

Pyörä alas kellarikerroksen lukittuun autotalliin, kuski suihkuun ja siirtyminen viereiseen baariin, josta Jukka kavereineen löytyikin. Hetki turinointia oluella höystettynä ja sitten paikalliseen kiinalaiseen syömään, seisovasta pöydästä noin 10 €uron hintaan. Ei paha.

Näkymää vasemmalla olevan majoituksen kohdalta, itse kylä on taustalla pohjoisempana (sama suurempana):

2002-Espanja-L-Estartit-ja-MikaR.jpg

Illemmalla istuttiin paikallisessa, syntyperäisen etelä-afrikkalaisen Alexin ruokaravintolassa reippaasti valomerkin jälkeen. Omistaja Alex heitti räväkkää läppää kanssamme, laski kaljaa laseihimme ilman laskua ja tarjosi jopa palan äitinsä Etelä-Afrikasta lähettämää tyhjiökuivattua lihaa (maultaan se oli samanlaista kuin hyvin ohuiksi siivuiksi leikattu pohjoisen kuivaliha, mutta kielitaidon puutteiden takia tarkempi lajimäärittely jäi ehkä onneksikin hämäräksi). Pitänee joskus poiketa siellä uudestaan, jos ei muutoin niin kehumansa ruuan laadun takia (ei mainosta itseään missään mutta ruokailuajat on jatkuvan kysynnän takia varattava riittävästi etukäteen). Alexin sanojen mukaan ”porukan yksi jäsen sukelsi meressä ja toinen kavereineen Sangriassa”.. Kaikkeen sitä joutuu kun vanhemmaksi elää.

Aika monta rahastuspaikkaa tuollekin välille sopii (kaikkinensa reissun moottoritie- ja tunnelimaksuihin upposi koko matkan aikana varmaan noin 60 - 100 €, pienemmillään meni noin euro, suurimmillaan kymmenkunta euroa kerralla).

Yö meni apartamentoksen lattialla makuupussissa; ok, joskin kämpän melutaso oli aika mahtava tunnin kuluttua porukan hyytymisestä. Saattoi hyvinkin kuulua muihin läheisiin viikko-osakkeisiin, pelkään.

Alkuun    Ensimmäinen sivu    Edellinen sivu    Seuraava sivu    Viimeinen sivu    Matkat-sivu