Document made with Nvu

Pääset tänne "Alkuun"-linkeistä. Viimeisimmät muutokset: 19.3.2007.

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.

Matkakertomus 2001 (Legoland ja rannikko, Tanska)

Sisällysluettelo:

Laura, Jaana ja Irma Finnjetin ruumassa hyllyllä (automme takana):

2001-Finnjet-Laura-Jaana-ja-Irma-autohyllylla.jpg

Yleistä 

Matkan ajankohta oli 2.-14.7.2001.

Tarkoitus oli lähteä autolla liikkeelle sekä lomailemaan että katsomaan tulisiko lasten kanssa matkustamisesta mitään, seuraavien vuosien mp-reissut kajastelivat jo jossain pääkoppiemme takaosissa..

Lastemme eli Lauran (8) ja Jaanan (7) ensimmäinen matka ulkomaille toteutettiin autolla. Siinä vaiheessa ei ollut pyöriäkään kuin yksi (tämä hankittiin Irmalle hieman myöhemmin), eikä pituutta kummallakaan lapsella riittävästi moottoripyörän kyydissä pysymiseen. Saati riittävää kokemusta kyydissä olosta. Kumpikaan ei vielä osannut nukkua pyörän kyydissä siten, että herätessään varmasti pysyisi istumapaikallaan eikä yrittäisi singahtaa mihinkään muualle.

Kokonaiskilometrimääräksi muodostui noin 2 500 km + 1 000 km merellä. Reitti löytyy Tanskan osalta kuvana tästä ja koko reitti Route66-muodossa tästä.

Matkalipputilaus hoidettiin Siljalta kaikille kolmelle ylitykselle yhdellä kertaa.

Alkuun

Suomi (2.7.2001)

Pakkasimme Mazdan 323-farmariin parin viikon matkalla tarvittavat tarvikkeet (telttamajoitus) ja suunniteltiin reittiä sen verran, että Rostockista mennään rantoja pitkin Tanskaan Legolandiin ja takaisin palataan Göteborgin sekä Tukholman kautta.

Finnjet oli lapsille suuri laiva ja tekemistä sekä näkemistä riitti reilusti, kunhan ensiksi oli päästy "kartalle". Kaikki oli uutta, lastauksesta Katajanokalla majoittumisen kautta laivasta poistumiseen Rostockissa.

Jaana ja Laura B-luokan sisähytissä:

2001-Finnjet-Laura-Jaana-B-hytissa.jpg

  Tätä porukkaa kävi kieltämättä kyllä hieman kateeksi Finnjetin autokannelle autolla ajettuamme..

Alkuun

Saksa (3.7.2001)


Laivasta lähtö ei autolla ollut sen kummempi homma kuin tutummin kaksipyöräisillä toteutettuna, joten olimme varsin nopeasti moottoritiellä suuntana Lyypekki. Kun kerrankin oli lupa kokeilla miten hyvin tuollainen nelipyöräinen liikkuu, niin karstoja piti puhaltaa moottorista pihalle vähän pidemmän matkan verran.. Tuokin perheauto liikahti vähän ajan päästä aivan eri tavalla, ihme kyllä.

Lyypekki ohitettiin sujuvasti jotta jäisi aikaa etsiä majoitusta hieman sen länsipuolelta. Niinpä ensimmäinen yö meni Stockseen leirintäalueella. Siellä ei puhuttu sanaakaan englantia mutta ei se mitään, kaikki muu saatiin aikaiseksi ("Zwai bier Bitte!"-tason Berliinin murteella) paitsi tuoreiden sämpylöiden tilaus seuraavaksi aamuksi.. Paikka oli oikein hyvä myös uimismielessä, joten penskatkin viihtyivät kyllä. Siellä oli paljon muitakin lapsia, osa ilmeisesti jotain leirikouluporukkaa.

Leirintäalueen sisäänkäynti on kuvassa oikealla.

Laura vietti sen yönsä farmariauton takaosaan levitetyssä vuoteessa, tulipahan sekin juttu kokeiltua. Mukana ollut uunituore Haltin Alta IV ehti tulla tutuksi myöhemminkin.

Leiriytyjät kuljetus-, majoitus- ja ruokailuvälineineen jossain Tanskan maisemissa:

2001-Tanska-Leiriruokailua.jpg

Itämeren ranta jossain Eckenförden ja Flensburgin välisellä alueella soveltuisi erinomaisesti vaikka polkupyöräreissailuun, siellä kelpaisi kyllä viipyä useammankin päivän verran. Myös vanhoissa rantakaupungeissa riittäisi monenlaista nähtävää, kuten tämäkin paikallinen kulkuneuvo takalaukkuineen.

Alkuun

Tanska (4.-12.7.2001)


Billundissa etsittiin Legolandin portti aamua varten valmiiksi ja poikettiin sen jälkeen tarkastamassa sikäläinen leirintäalue. Liian kuivan ja kuuman oloinen eli ei meille hyvä, joten reittimme vei paikallisen marketin kautta Given leirintäalueelle pariksi yöksi. Olipas paikallinen yskänlääkekin kallista, kuten joku aiemmin oli varoittanutkin.

Jaana ja Irma auton vieressä, takanaan erittäin tarpeelliseksi osoittautunut tukevarakenteinen mutta pienehkö viileälaatikko (jota valitettavasti ei saanut akkusähköllä viilennettyä):

2001-Tanska-Give-ja-leirielamaa.jpg

Siellä oli enemmän tekemistä lapsille ja valinnanvaraa teltan sijoituspaikalle puiden lähelle. Lisämatka oli vain 20 kilometriä tiellä # 176, eikä siellä tarvinnut kuunnella Billundin lentokentän meluakaan. Leirintäalueella piti ostaa pohjoismainen leirintäaluekortti, joka kelpasi myös Ruotsissa.

Alkuun

Legoland on silkkaa taivasta lapsille, joten ei tarvinnut kahta kertaa käskeä heitä liikkeelle. Rakennuksia ja vauhdikkaita vehkeitä riitti todella monen eri teeman ympärille...

2001-Tanska-Legolandin-laitteita.jpg

Vasta illalla alkoi tulla hankaluuksia, kun paikallinen ukkosmyrsky iski täysillä ja muutti koko huvipuiston lähes sisämereksi. Toinen lapsistamme seisoi ulkokuppilan pöydällä aurinkovarjon alla ja itselleni jäi maassa sen vieressä seisojan osa, kun myöhästyimme pari - kolme minuuttia autolle lähdöstä. Onneksi oli lämmin kesäkeli ja toimiva sisätilatuuletin autossa..

Givskudissa noin 10 kilometriä Givesta, tietä # 442 Jelling ja Vejlen suuntaan, on iso eläinpuisto. Ajoimme omalla autolla muun muassa leijonapuistossa, jossa vasta ensi kerran itse kunnolla ymmärsin kuinka suuresta eläimestä olikaan kyse (auton vieressä seisova naarasleijona on yllättävän iso). Eipä viitsinyt turhaan ikkunaa availla ja huudella ikkunasta mitään "viisasta". Aitaukseen johtavat tuplaportit aidatun putken molemmissa päissä olivat selvästikin tarpeeseen. Siellä oli koko ajan muutama traktori liikkeellä sitä varten että jonkun auto olisi hajonnut - puskulevyn päällä oli sen verran pehmustetta että kyseisen olisi saanut työnnetyksi turvallisesti ulos alueelta. Autosta poistuminen oli luonnollisesti ehdottomasti kiellettyä joka tilanteessa.

Muuan strutsi teki myöhemmin päivällä tuttavuutta työntämällä päänsä sisälle autoon, joka tietysti aiheutti mielenkiintoisia reaktioita takapenkkiläisissä..

Puhumattakaan näistä eläimistä; tässä kuvassa tunnelma taas on melkein kuin Loch Nessillä 2004...

Alkuun

Matka jatkui meren rannalle, Sondervikiin, joka on tyylipuhdas turistirysä keskellä laajaa aurinkorantaa. Hieman sen pohjoispuolella tarjoutui tilaisuus poiketa hiekkadyynien yli meren rannalle, joka tietysti hyödynnettiin heti. Uimaan ei menty joten ei muuta kuin rantatietä ajaen ylöspäin aina siihen saakka, kunnes merivesi katkaisi etenemisen Thyborenissa. Matka jatkui siitä pienen hetken lautalla, kunnes vastaranta karahti alle.

Ennen pitkää edessä aukeni reissun ehdottomasti laadukkain leirintäalue "Klim Strand Camping". Se oli viiden tähden alue, mikä näkyi muun muassa varustelutasossa ja kaikissa järjestelyissä. Vähän toki hinnassakin mutta jokainen kulunut kruunu oli sen arvoista.

Klim Strand Campingin sijainti kartalla, alueen pohjakuva ja lasku. Jaana ja Laura päärakennuksen edessä ja uimassa meressä.

Pääsisäänkäynnin oikealla puolella oleva ajanviettolaite:

2001-Tanska-Klim-Strand-uima-allas.jpg

Telttapaikka oli normaali, sen sijaan alueen pilkkovien pensastojen linnusto ehkä vähemmän - kuuntelin jossain vaiheessa että jonkun kännykkä hälyttää puskassa, mutta siellä näkyi vain joku mustahko lintu. Joko se oli hemmetin hyvä matkija, tai sitten kuulin harhoja. Veikkaisin ensiksi mainitun vaihtoehdon puolesta..

Olkikatto kiinnitti huomiota etenkin ruuanlaittotiloissa, kaipa se ei niin kovin herkkä syttymään ole. Enää ei tarvinnut isolla Trangialla soppaa lämmittää, kun tarjolla oli asianmukaiset tilat ja tehokkaammat kaasuvehkeet.

Lapsille oli uusi kokemus mennä vähän isompaan mereen uimaan ja kahlaamaan, aallot kun olivat isompia, rannalta merelle vetävä imu voimakas ja vesi vähintään riittävän suolaista. Hyvin siellä aika meni ja "upeat kivivarastot" alkoivat kasaantua huolestuttavaa vauhtia. Saattaa se tonttiamme aikanaan mahdollisesti tutkiva (ar)geologi hetken miettiä, miksi täältä, keskeltä laajaa savikkoa löytyy yhdestä kasasta kilotolkulla meren hiomia kiviä..

Fredrikshavnin lauttasatamaan ehdittiin sen verran ajoissa että saimme vaihdetuksi lippumme aiempaan lauttaan. Se oli hyvä juttu siinä mielessä, että Göteborgin läpiajo ja jatko keskemmälle Ruotsia oli tehtävissä hyvään aikaan iltapäivällä.

Alkuun

Ruotsi (12.-13.7.2001)


Taas oli uusi satama edessä, niinpä vietimme suuren osan ajasta kannella maisemia ja meduusoja bongailemassa. Laiva pysähtyi kuvan mukaisesti johonkin satama-alueen oikealle reunalle kaupungin kylkeen, josta oli helppo lähteä liikkeelle. Göteborgin läpiajo oli helppoa hyvien opasteiden avulla, tosin pikkuisen oli ruuhkaa havaittavissa kun kello lähenteli kuuttatoista..

Grannassa Vättern-järven vieressä pistettiin taas leiri pystyyn, paikka ympäristöineen oli aivan asiallinen. Leirintäalueella oli muun muassa ulkopuolisten pääsy vessoihin ja pesutiloihin estetty numerokoodin/kulkukortin avulla. Itse kylä oli suorastaan hieno, vaikka sen pääelinkeino eli turismi kävikin äkkiä ilmeiseksi. Tässä on kuva sen pääkadulta vuonna 2004. 

Sen itäpuolella olevassa satamassa oli samanlainen Suzuki GSX-1100 ESD kuin itselläni, tosin paikallisissa kilvissä ja sinivalkoisissa väreissä. Niitä oli km/h-mittarista päätellen tuotu joskus Ruotsiin saakka, Suomeen vain seiskapuolikkaina. Odottelin hetkisen sen omistajaa parin kommentin toivossa, mutta eipä näkynyt..

Loppumatkalla koetettiin käydä vielä Norrköpingissä yhdessä lentokonemuseossa, mutta se oli vielä kiinni siihen aikaan. Kalusto näytti esitteen mukaan olevan lähinnä ruotsalaista sotilastavaraa.

Tukholman keskustassa oli mukava ajella laivan lastaukseen saakka, etenkin metrolla ja raitsikalla, vanhassa kaupungissa ja lähiympäristöissä. Lasten kanssa oli oltava koko ajan tarkkana muun muassa aivan metroverkoston keskustassa olevalla asemalla: Jaana eli nuorempi huomasi maassa käytettyjä ruiskuja ja olisi ottanut ne varmasti käteensä, ellemme olisi ehtineet ajoissa väliin. Mistäpä hän niitä olisi osannut varoa, eikä muutenkaan kaikkea mielenkiintoisen näköistä olisi malttanut olla tutkimatta.

Alkuun

Suomi (14.7.2001)


Hyvä keikka, joka opetti muun muassa sen, että yhteismatkustaminen oli mahdollista myös heidän kanssaan.

Suurempia kähinöitä ei ilmennyt, mitä nyt yliväsymys joskus poiki temperamenttisia ilmaisuja takapenkkiläisten välillä (valvovan silmän välttäessä jalka tai kämmen saattoi vahingossa heilahtaa, tai tehdä jotain muuta asiaan kuuluvaa jäynää, ei sen kummempaa saati huolestuttavampaa)..

Jaana, Laura, Irma ja Kari

Alkuun

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.