Document made with Nvu

Pääset tänne "Alkuun"
-linkeistä. Viimeisimmät muutokset: 19.3.2007.

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.

Matkakertomus 2000 (Viipuri, Koivisto, Käkisalmi ja Vuoksi, Venäjä)

Yleistä

Reitti Route66-muodossa (tosin Route66 näyttää reitin varsin ylimalkaisesti ja osin jopa virheellisesti puuttuvan tieinfonsa vuoksi).

Matkan päätarkoituksena oli käydä tutustumassa moottoripyörillä Koiviston ranta-alueeseen, Vuoksen varteen Äyräpäässä, Pyhäjärven ympäristöön sekä Käkisalmen kaupunkiin. Tuolla mp:lla ajaminen oli uusi kokemus, vaikka nelipyöräisillä siellä oltiinkin jo liikuttu joitain kertoja aiemmin.

Valmisteluissa ei ollut sen kummempaa, mitä nyt viisumi piti hankkia ja hotelli varata etukäteen. Jos haluaisi olla varmempi hygieniastaan myös poikkeustilanteissa niin ehkä mukaansa kannattaisi hankkia yksi vajaan parinkymmenen euron arvoinen steriili matkasairaalapussi (jokunen neula, laastari, side jne) siltä varalta, että joutuisi pikaisten terveydenhoitotoimenpiteiden kohteeksi vaikkapa kolarin tai kaatumisen jälkeen.

Suomi

Matkaan lähti kolme pyörillä (Pekka, Jukka ja minä) ja huoltoauto (MikaO). 

Venäjä

Ajoreittimme: Imatra, Joutseno, Nuijamaalta yli, ylhäältä uuden ohitustien kautta Viipuriin, Summa, Uusikirkko, Terijoki, Koivisto, Kivennapa, Rautu, Kiviniemi (Vuoksen ylitys), Käkisalmi - Pyhäjärvi, Vuoksen varrelta Vuoksela ja Äyräpää, takaisin Vuoksen yli Kiviniemestä ja toista rantaa suoraan Viipuriin. Loppumatka normaalia Nuijamaan reittiä Imatralle (MikaO autollaan Svetogorskin kautta). Eli Moskovan murteella: raja - Vyborg - Kamenka - Uskovo - Zelenogorsk - Pervomanskoje - Koloskovo - Sapernoje - Priozersk - Ozera Vuoksa - Sapernoje - Vescevo - Vyborg - raja. 

Tiestö oli siedettävää kunhan piti silmänsä koko ajan auki kulkusuuntaan. Jonkin verran oli monttuja ja reikiä asfaltissa sekä epämääräistä kiiltävää lientä päällysteen pinnalla. Erityisesti tien reunoja kannattaa seurata, niin tekevät aktiivisesti paikallisetkin. Ja muita liikkujia, liikaa turvallisuusvälejä ei välttämättä viereen jää kun paikallinen veti Ladalla tai Volgalla urku auki vasemmalta ohitse. Länsiautojakin näkyi jo seassa jonkin verran.

Käyttökelpoista bensaa sai riittävän tiheästi olevilta asemilta, ainakaan GSX:n moottori ei siitä ollut moksiskaan. Saman tasoista tavaraa oli tosin sille tyrkytetty jo aikoinaan eli tiedossa oli että pata kestää - sitä paitsi annos lyijyä on vain hyväksi venttiileille. Katalysaattoripelille en sitä olisi kyllä ainakaan joka tankkauspaikasta antanut. 

Viipurin torilla on valvottu, maksullinen parkkipaikka. Sinne voi jättää pyörien lisäksi muun muassa kypärät ja vastaavat ajokamat harkintansa mukaan. Hinta ei päätä huimannut ja liikkuminen helpottui huomattavasti. Taskuvarkaita on varottava sielläkin, ehdimme kävellä vain muutaman minuutin kun ensimmäinen poikalauma oli ympärillä kyselemässä ja tarjoamassa ties mitä. Hetken päästä yksi kysyi mitä minulla on takkini selkäosassa (selkäpanssari).. Kaikki irtotavarat olivat vetoketjujen ja tarrojen takana sisätaskuissa, joten mitään ei lähtenyt liikkeelle huomaamattani. 

Varsinkin kännykkä lähti yhteen aikaan nopeammin kuin rasvattu salama, jos oli turistin vyöllä kotelossa odottamassa uutta omistajaansa. Vakiotemppunsa oli työntää joku myyntiartikkeli niin lähelle että katsekontakti vyötärön seudulle katkeaa, jolloin myytävän esineen alapuolella saattoi rauhassa työskennellä vaikkapa kännykkökotelon nepparin kanssa. Ja laitteen edelleenvälitys kavereille on todella nopeasti hoidettua toimintaa, eli todellisen syyllisen kiinnisaanti itse teosta varastettu tavara hallussaan on tehtävä mieluummin vieläkin nopeammin..

Summan kohdalla pysähdyimme tarkastamaan yhtä tien varressa olevaa vanhaa suomalaisten bunkkeria. Emme olleet saaneet kypäröitäkään päästämme kun paikallinen "..jaa laatua Lada" parkkeerasi viereemme ja siitä hyppäsi ulos kolme hyväkuntoisen näköistä nuorukaista. Me läksimme samalla hetkellä liikkeelle koska tielle jäi riittävästi ohitustilaa => heput ajoivat melkoisen pitkään perässämme huudellen kaikenlaista, ilmeisenä tarkoituksena saada meidät pysähtymään. Emme pysäyttäneet saati jääneet kyselemään mistä oli kyse, lopulta he kääntyivät sen ajosuuntaan nähden oikealla puolella sijaitsevan ison varuskunnan pääportista sisälle. Ehkä se olisi ollut vain pelkkä hauskanpitokeskustelu, koeajopyyntö tai jokin myyntitapahtuma, ehkä ei.

Alkuun 

Siirryimme jonkun ajan kuluttua hiekkarannalta keskemmälle, sille betonilaatoista aikoinaan tehdylle tielle (Joutselkä - Lempäälänjärvi),  joka päättyy Pietarista Laatokan länsireunaa ylöspäin nousevalle tielle. Laatat olivat isoja mutta niiden välit (luokkaa 5-10 cm) auki => jos ajoit rajoituksen mukaan niin sait pientä esimakua siitä millaiselta voisi tuntua tärinätestausradalla ajaminen. Kun nopeuden nosti satkun paremmalle puolelle niin tärinä lieveni huomattavasti. Yhdessä vaiheessa ohitsemme pyyhälsi paikallisin kilvin varustettu kuussataasarjan mersu, eipä näyttänyt moinen pikkuseikka paljoa sen menoa haittaavan sillä mukava pärisevä ääni vain kuului sen renkaiden suunnasta laattojen saumojen ylitystahtiin. 

Vuoksen ylityskohdassa Kiviniemessä palasteltiin (muun muassa kaali- tai joku muu piirakkapala ja kahvia) hieman paikallisessa ravintolassa/kuppilassa ja seurattiin paikallisten harrastamaa kanotointia Vuoksessa sen ylittävän sillan alla. Mielenkiintoisen näköistä touhua, pieni tahallinen tai tahaton virheliike ja virta vei äkkiä pitkälle alajuoksulle. 

"Salmella Käk" eli Käkisalmella vietiin varusteet pääkadun oikealla puolella noin kilometrin päässä olevalle pienelle hotellille, matkatavarat purettiin sisään omiin huoneisiimme ja sitten olikin aika viedä pyörät keskustassa olevalle vartioidulle, aidatulle alueelle yön seuduksi. Sekään ei liikoja maksanut, tosin hinta on jo unohtunut.

Pääkadun alkupäästä tulosuunnassamme oli ravintola josta sai jotain liharuokaa lisukkeineen, viereisestä marketista löytyi muutakin sapuskaa sekä erilaisia etanolipitoisia nesteitä. Hotellista sen verran että se oli oikeinkin kodikas eikä tavaroidensa huoneeseen jättämistä tarvinnut vähääkään arastella (ei ollut ensimmäinen kerta kun siellä oli porukkaamme vieraillut eri yhteyksissä).

Illemmalla kierrettiin paikallisen rautatieaseman (jossa muuten tuoksui aika tehokkaalta) kautta samanlaiseen "Osuuskauppaliikkeen" myymälärakennukseen joka on tässä Imatran keskustassa, ravintola- ja majoituskäytössä sekin.

2000-Venaja-Kakisalmen-kapakka.jpg

Kävely ei enää kiinnostanut joten aamuyöllä käytettiin taksia jo senkin vuoksi, omasta turvallisuudestamme puhumattakaan. Monenlaista liikkujaa näytti olevan meidän lisäksemme vielä liikenteessä siihen aikaan..

Alkuun

Seuraavana päivänä poikettiin myös lähimaastossa paluusuunnassa olevalla linnalla (jonne oli erään porukan isä/ukki aikoinaan jättänyt kellarin kattoon terveisensä ennen viimeistä poistumistaan alueelta) ennen kuin suuntasimme Pyhäjärvellä asuvan suomalaisen asunnon eli kahvitauon kautta idemmäksi Vuoksen varteen.

Kiersimme keltaisen viivan mukaisesti oheisen kartan vasemmasta reunasta rajalta Viipurin kautta alas Suomenlahden rantaan, siitä keskelle ylös Kiviniemeen ja edelleen Vuoksen yli sekä oikealle Käkisalmelle, paluu takaisin Vuokselle ja lopuksi ylempää reittiä suoraan Viipuriin. Kartta on kooltaan noin megatavun kokoinen, huomioi se ennen kuin avaat sen tästä.

Vuoksen varressa oli paljon muitakin suomalaisia kävijöitä, sekä paikallisia kartta- ja viinatrokareita että muuta sakkia. 

HUOMIO: Ajamaan ei missään nimessä kannata lähteä jos henki haisee vähänkään viinalle. Jos hyvin käy niin pysäyttäjä tyytyy haistamaan nenällään mutta ellei, niin seuraavaksi voidaan ottaa vaikkapa verinäyte. Ja jos sinulla ei ole omaa desinfioitua neulaa mukanasi niin se on sitten tuurissaan millaisella se hoidetaan paikallisin voimin! Ja jos sinulla sellainen on ja se löytyy muussa tarkastuksessa niin saattaa olla jonkin verran selviteltävää ennen kuin matka jatkuu. Sanoi muuan siellä enemmän liikkunut henkilö.. 

"Bon Hepatit" mallia C, tai muuta vastaavaa mukavaa helposti tarjolla? 

---

Yhdellä mp-kaverillani oli aikoinaan hieman ontto olo kun hänen nenänsä eteen laitettiin torvelle kierretty A4-koon ruutupaperi kesken ajon. "Lakmuspaperiako tai jotain muuta hengitykseen reagoivaa erikoispaperiako tuo lie?" mietti hän. Pöh, puhallettuaan siihen puhalluttaja siirsi torven nenänsä lähelle ja haistoi sisältöä itse.. Promilleja nolla ;-)

Porukkaa oli koko ajan tien varressa joko myymässä lasipurkkiin säilöttyjä sieniä ja muita vastaavia luonnontuotteita, tai keräämässä metsistä kaikkea sieltä löytyvää ravintoa. Viipurin lähellä oli tien vierellä yleisessä käytössä pari pitkää "puuramppia" autojen korjaamiseksi myös niiden alapuolelta. Vaihdettujen osien ja erilaisten nesteiden kierrätys sekä muu jatkokäsittely näkyi hoidetun enempi paikallisesti.. 

Vanha suomalaisten aikainen rakennuskanta oli monessa paikassa päässyt jo melkoisen heikkoon kuntoon, silti asukkaita näytti olevan torpassa jos toisessakin. "Uudempaa" suunnittelua ja toteutusta edustavaa kerrostalomiljöötä näkyi riittävästi eri paikoissa. 

Viipurista jatkettiin keskustasta linnan ohi vievää siltaa pitkin Nuijamaan raja-aseman suuntaan. Vaalimaalle (vasemmalle) kääntyvässä risteyksessä oli kaksipyöräisistä huomattavaa etua ruuhkan ohitusmielessä, siellä olikin aivan helkutinmoinen jono pääsääntöisesti paikallaan seisomassa. 

Venäjän passintarkastuksessa kävi samalla tavalla kuin aiemminkin eli rajamiehen viittauksesta ajoimme kaikista jonoista ohi ja keulimmaisiksi - paitsi huoltoautomme, joka blokattiin perästämme pois. Kiertotien kautta sekin onnistui etenemään hyvin ja MikaO oli itse asiassa jo kotona, kun soitimme hänelle Nuijamaalta. Hyvä ulosanti ja kokemus auttavat näköjään suljetuilla puomeillakin. 

Juttua riitti molemmin puolin rajaa passintarkastajilla ja muilla henkilöillä, esimerkiksi viimeisellä kopilla ennen Suomea kysyi kalasnikovia kantava varusmiespoika (samalla kun otti sen pikkulapun pois) että saako hän hieman vääntää kaasukahvasta? Tietysti, jos se vaan helpotti seuraavien pyörähenkilöiden läpipääsyä ja kohtelua niin halvalla meni. Kaasunkääntäjän kasvot näkyvät tässä oikealla :-)

Edellisellä puomilla piti henkilöiden pyynnöstä hieman keulia tai ainakin kierrättää konetta, kiitokseksi saadusta ohitusluvasta..  

Hyvä ja halpa viikonloppureissu oli tuo, ainoa tappio ilmeni vähän myöhemmin havaittuani nokkaketjun automaattikiristimen lukitusmutterin tärisseen irti, varmaan siellä betoniteiden maisemissa. Jonkin verran oli lennellyt pikeä ja muuta vastaavaa sotkua eri puolille eli vaatepyykin lisäksi mopojakin sai jonkin aikaa liotella ja peseskellä.

Isompia vahinkoja, sairastumisia tai autokyytitarpeita ei onneksi tullut eteemme. Siellä täällä näkyviin jätettyjen autonromujen perusteella siihenkin kannattaa varautua ainakin henkisesti.

Hyvä keikka, mutta yksin lähtemistä tuskin voisi suositella ainakaan yöajon merkeissä. Enää ei pyörien edessä ja takana liikkunut miliisiautoa + helikopteria taivaalla, kuten aivan ensimmäisillä käyntikerroilla oli kuulema ollut..

Kokonaisajomatka oli noin 500 kilometriä. 

Kari

Alkuun

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.