Document made with Nvu

Pääset tänne "Alkuun"
-linkeistä. Viimeisimmät muutokset: 19.3.2007.

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.

Matkakertomus 1991 (Saksa, Ranska, Belgia ja Luxemburg).

Sisällysluettelo:

Yleistä

Reitti Route66-muodossa.

Matkan päätarkoituksena oli käydä hyvästelemässä tuttu mies ennen hänen paluutaan kotimaahansa, katsoa yksi F1-kisa radan vierestä sekä kierrellä toisen maailmansodan ajan maihinnousu- ja vastaavilla paikoilla.

Pekka ja Mallu lähtivät kanssamme reissuun Suzuki GSX-1100 EFE:llä, meillä Irman kanssa oli saman firman GSX-1100 ESD.

Reilun kahden ja puolen vuoden tiiviin opiskelujakson jälkeen oli taas mahdollista päästä mopolla reissuun, siis jonkinlaista Militarymuseo-kierrosta peliin Ranskan länsirannikon ja Maginot-linjan merkeissä? Kyllä, nimenomaan jossain täällä:

http://www.isidore-of-seville.com/d-day/
http://www.maginot.info/uk/index.html.
http://www.bunkertours.co.uk/the_maginot_line.htm
http://www.bunkertours.co.uk/fermont2.gif
http://www.maginot.info/uk/index1.htm

Majoitus ja varustepuoli suunniteltiin oletusarvoisesti telttailuperustein. Molempien harjateltat yhdistettiin toisiinsa erillisellä telttakankaalla alempana olevan kuvan mukaisesti. Ruokailupuoli hoitui tasapainoisesti sekä "ulkona" että vielä useammin ulkona leirissä, Trangialla.

Suomi

Ylitykset mantereelle hoidettiin perinteellisesti Finnjetillä ja sen sleepparipaikoilla (Helsinki, Katajanokka <=> Travemunde). Muutama käyntipaikka oli lyöty lukkoon jo etukäteen, loppu vedettiin hihasta tilanteen mukaan sopivimmalla tavalla.

Tein molempiin pyöriin kuljettajille ja matkustajille tuulen kohinaan pois keskiarvoistavat kypäräpuhelimet Elektor-lehden valmiin kytkentäkaavion mukaisesti, mutta niiden virittäminen jäi pahasti kesken ennen liikkeellelähtöä, niinpä toiminta ei ollut niin hyvää kuin olisi voinut toivoa. Samoin niissä käytetty johdinmateriaali osoittautui käytössä kestämättömäksi. Niiden kanssa pelatessa huomasin nopeasti että meluisen kypärän kanssa oli pakko pitää Eareja, jotka samanaikaisesti paransivat myös kyseisen laitteen tuottaman audiosignaalin ymmärrettävyyttä. Nykyään vastaava systeemi huomattavasti pidemmälle vietynä lienee ainakin Autocomin laitteissa.

Saksa

Travemundesta ajoimme suoraan Baden-Badenin leirintäalueelle. Kyseinen matka oli pääosin erinomaista moottoritietä, joten siihen 750 kilometrin pätkään ei paljoa ajoaikaa kulunut.  Kummasti se aina ajatti ensialkuun mukamas hyvinkin reippaasti, kun kyseinen oli täysin luvallista ja ajoneuvotiheys sallii noilla monikaistaisilla moottoriteillä. Normaali matkanopeutemme oli kuitenkin luokkaa 140 - 160 km/h, joka ei kuormittanut ketään matkalaista (eritoten niskoja) liikaa.

Don poikkesi hyvästelemässä meidät juuri ennen palaamistaan Kanadaan, jonka jälkeen olimmekin valmiit lähtemään Ranskan puolelle.

Alkuun

Ranska

Sieltä oli lyhyt matka Neversiin, historiansa ensimmäisiin F1-kisoihin läheisellä Magny Cours-nimisellä radalla (matkaa oli reilu kymmenen kilometriä teltoilta rata-alueelle, lyhyt matka siirryttäväksi myös ruuhkassa ja samalla riittävän kaukana radasta).

Se oli ensimmäinen ajokertani Ranskan moottoriteillä, jossa silmät aika äkkiä aukesivat kun paikallinen porukka veti muun muassa Citroen XM:lla +200 km/h vasemmalta ohitsemme, vaikka nopeusrajoitus oli merkin mukaan 130 km/h.  Sellaisen takana ajellen maisema muuttui kiitettävän nopeasti.  "Ison kissan" maksiminopeus taisi olla jotain 225 km/h eli perässä kesti halutessaan oikeinkin hyvin.

Neversin leirintäalue oli kaupungin keskustassa, kuvaushetkellä vähävetisen Loire-joen varressa - halpa ja vaatimaton, mutta hintansa väärti etenkin oivan sijaintinsa vuoksi (vieressä on Rue de la Blanchisserie). Vessa ja suihku olivat pohjaratkaisuiltaan aika eksoottisia mutta ilmeisen normaaleja sellaisissa paikoissa. Mitäs siitä kun hygieniapuoli oli ilmeisen hyvässä kunnossa.

Leirintäalue Neversissä, Magny Coursin F1-radan lähellä

Olimme kerran Pekan kanssa kaupungilla ostoksilla (kaljalla) Mallun ja Irman jäätyä teltoille. Hieman ylempänä olevalle teltalle oli saapunut tuttujaan tervehtimään kaksi nuorta poikaa Suomesta. Toinen oli kuulema esittäytynyt nimellä JJ Lehto (tai M Salo) ja toinen M Häkkinen. Tuskinpa meni enää kovinkaan montaa vuotta ettei kyseinen liikkuminen ollut heille enää yhtä vapaata kuin tuolloin uriensa alkuaikoina.

Eivätkä neitokaisemme käyneet edes pyytämässä heidän nimmareitakaan, toisaalta he jättivät vastaavasti väliin senkin kerran kun alueelle putkahti joku paikallinen perinnetanssiporukka tanssahtelemaan, pyydellen teltoilla olleita porukoita liittymään seuraansa.

Alkuun

Formula 1
-kisasta ei sen enempää, se ei ollut kovin halpaa leikkiä radanvieruskatsojillekaan. Mitään ei olisi ehtinyt näkemään ellei radan vierellä olisi ollut isoja näyttöruutuja yleiskuvaa ja -tilannetta välittämässä. Julmaa oli vauhti ja huomattavasti kuviteltua pienempiä moiset kisailuvälineet. Korvat olivat Eareista huolimatta kovilla varsinkin ratavallin vierellä seisoskellessa, niskoista puhumattakaan. Yhdellä katsojalla oli jotkin Peltorin aktiiviset kuulosuojaimet käytössään mutten tullut kysyneeksi kuinka hyvin ne toimivat kyseisenlaisessa melussa.

Pariisin ohitus oli helppo nakki sen laajan ohitustieverkon vuoksi. Se oli myös koko reissun ainoaa aluetta jossa englannin puhuminen tuntui olevan vastenmielistä muutamille paikallisille. He kai opiskelevat englantia saman verran kuin mekin eli osaamattomuudesta se ei ainakaan ole kiinni. Kaikkialla muualla pärjäsi englannilla oikein hyvin, tuollakin viimeistään silloin kun tuli rahasta eli laskun maksusta kyse..

On se kyllä sellainen tieviidakko että ne Pariisin kehäteiden ympäriajonopeudella muun liikenteen seassa kilpailevat henkilöt ovat varmasti "Darwin Awards" -jonotuslistan yläpäässä. Toivottavasti eivät satu kohdalle kun olemme siellä seuraavan kerran liikkeellä.

Bayeuxin keskustasta löytyi sopiva leirintäalue.

Kuten kuvasta näkyy, hoidettiin keittopuoli isolla Trangialla ja tenupolttimella, ruuat ja juomat hankittiin leirintäalueen ja kaupungin kaupoista, niinimatot sekä telttatuolit olivat vielä kuvassa mukana ja itse leirimme etenkin ruuanvalmistusaikaan varsin normaalin näköinen rojuläjä sivustaseuraajan näkövinkkelistä katsottuna (tällaisia kuvia on jostain syystä siunaantunut iso nippu, kaikissa kutakuinkin sama aihe ja melkein sama rekvisiittakin..).

Irma ja Mallu tulivat kerran sen yhteisestä vessasta silmät suitsinrenkaina: "Siellä oli pari ruotsalaista miespuolista harrikkakuskia kalsareitaan pesemässä.." mikä oli heidän ulkonäköönsä peilaten ehkä vähemmän odotettu tapahtuma. Sinänsä napakka ajosuoritus kyseisiltä custom-kuskeilta, jousitusta ei pyörissään liiemmälti ollut mutta keulaa senkin edestä! Ja päällä oli tietysti pelkkää nahkaa + avokypärät sekä matkatavarat aivan minimissä. Eikä mitään liivejä kummallakaan, ainakaan päällä.

Kiertelimme muutamassa päivässä koko hyökkäyksessä käytetyn ranta-alueen etelästä pohjoiseen, esimerkiksi Caenissa ollut WW II -museo oli aika vaikuttava kokonaisuus. Monenlaista pesäkettä, bunkkeria, tykkiä, piikkilankaestettä, asetta, merenpohjasta nostettua tankkia, laivaa ja muuta ajoneuvoa sekä muistomerkkiä niillä rannoilla olikin, tässä on näkymää Pte Du Hoc:lta (Irman kuva). Mikäli moiseen on mielenkiintoa niin sieltä sitä tavaraa löytyy, useita valtavankokoisia amerikkalaisten ja muiden kansojen sotilaiden hautausmaita muistomerkkeineen unohtamatta.

Museo jäi mieleen myös sen vuoksi että käänsin nilkan nivelsiteet solmuun sen pitkissä mutta matalanousuisissa ulkorappusissa - rakennuksessa päivystänyt terveydenhoitaja otti homman tosissaan ja jonkun ajan päästä tiukasti teipattu nilkka oli taas jonkinlaisessa kävely- ja ajokunnossa, eikä seuraavien päivien matkasuunnitelmia tarvinnut muuttaa mihinkään.

Rantatiellä pari karabineeniä pysäytti meidät ja vaati painokkaasti sammuttamaan ajovalomme. Eipä tullut moinen toimenpide mieleen ilman eri kehotusta.. tosin hetken päästä valot napsahtivat taas päälle havaittavuutemme parantamiseksi.

Alkuun

Jersey

Ylitys tehtiin Portbailista (Ranska) Goreyhin (Jersey) henkilökuljetukseen tehdyllä pikkulautalla, mopot jäivät parkkiin lähtöpaikalle satamaan.

Jerseyllä kuljettiin bussilla satamasta St. Helieriin, paikalliseen isoon kaupunkiin. Kaupunki oli täynnä kauppoja eikä erilaisista ravintoloistakaan tainnut olla suurempaa puutetta. Sapuska oli erään pubin tarjoamana sitä normaalia perienglantilaista laatua juomineen ja muine lisukkeineen. Kuten normaalia, välittömästi ruokailtuamme havaitsimme paikallisten saavan meitä huomattavasti herkullisemmat ruoka-annokset eteensä - oikeasta tilauksesta se oli taas kiinni..

Emme nähneet sitä televisiosta tuttua poliisimiestä punertavalla avoautollaan. Sen sijaan erittäin korkea veden vaihtelu havaittiin kyllä (väittivät siellä jossain, että takaisin palaavaa nousuvettä ei pääse juoksemalla karkuun; nopeasti se kyllä nousikin takaisin lautan kelpuuttamalle ajokorkeudelle, kun sitä Goreyn sataman laiturilla porukalla tiirailimme). Samalla selvisi miksi useimmissa rantaan parkkeeratuissa purjeveneissä oli vierekkäin kaksi tasapohjaista köliä. Goreyn sataman viereisen linnan alla oli kuulema WW II:n aikana suuri huippusalainen johtokeskus, jonka olemassaolosta emme olleet vielä silloin kuulleet - siellä olisi taas saattanut taas tunti pari vierähtää, sikäli kun se on museoitu ja avoin yleisölle.

Koko käynti siellä oli taas mallia Ex tempore, mutta se osoittautui todella käymisen arvoiseksi kohteeksi niin maisemiensa laadun kuin leppoisan tuntuisen meininkinsä vuoksi. Mukavan näköinen paikka, hinnoissakin oli ehkä vähän eroa alaspäin mantereeseen verrattuna. Turisteja siellä varmasti riittää kesäisin.

Ranska

Kotimatkamme alkoi taas, jonka yhteydessä Mallu heitettiin Brysselistä lentokoneeseen hänen lomansa loppuessa (taas) kesken.

Se suunta sattuikin hyvin laatuun, sillä mopostani oli vetorattaan lukitusmutteri ja lukituslevy pudonneet huomaamatta pois ja varaosia löytyisi vasta Suzuki-liikkeestä Rouenin suunnalta (lähempää ei sopivaa liikettä saati mutteria löytynyt). Ajoimme sinne ilman vasenta sivukoppaa, jotta rattaan liikkeitä oli parempi seurata ajon aikana, puoliväkisin osittain paikoilleen kierrettyyn Yamahan tiheämpikierteisen mutterin kiinnipysymiseen kun ei oikein uskaltanut luottaa. Suzukikauppa ja -huolto löytyi ja homma hoitui muutamassa käden käänteessä kuntoon.

Pahinta oli nähdä kyseisen liikkeen vaihtopyörärivistöt ja niissä olevien pyörien myyntihinnat.

Vetoakselin pään kierteet ehtivät kärsiä vetorattaan liikkumisen vuoksi sen verran, että keväällä 2000 tehty koneen aukaisu sai yhden lisähomman kierteiden avauksen/siivouksen merkeissä. Lukkoliimaa piti sitä ennen käyttää reilulla kädellä jokaisen eturattaan, lukkolevyn ja mutterin vaihdon yhteydessä.

Belgia

Waterloossa vietettiin yksi sateinen yö hotellissa. Yöpymisen hinta oli kamala mutta niin oli tarjoilijan kaatotapakin ensimmäistä rommia tilatessa: iso lasi käteen, tarjoilija kaatamaan, pullon kaula nousi takaisin ylös vasta myöhästyneestä merkistäni. Aamulla odottava ajon jatkuminen piti huolta että se virhe ei enää toistunut.

Mallu hyppäsi seuraavana päivänä lentokoneeseen ja me jäljelle jääneet ajoimme kohta Belgian ja Luxemburgin rajan yli noin 120 km/h nopeudella, mikä tuntui siinä vaiheessa aika jouhevalta passintarkastustahdilta. Sivummalla liikkuessaan ylityksiin kun oli menny usein useampikin tovi..

Lentokentän jälkeinen tieosuus jossain puistossa tai pienessä lehtometsässä oli hieno, mutta muuten tuo Brysselin suunta ei oikein kiehtonut. Tuskinpa sinne tarvitsee toista kertaa enää ainakaan huvikseen ajella.

Alkuun

Luxemburg

Mosel-joen lähellä rinteellä sijaitsevalla leirintäalueella ei ollut muuta poikkeavaa kuin jonkinlaisten kolmihäntäisten lentävien hyönteisten valtava määrä (samanlaisia kuin ne Vuoksen varressa joskus parveilevat "Ruokolahtelaiset"). Niitä riitti aamulla ulkoteltan taitteissa enemmän kuin hyvältä näytti ja tuntui.

Paikka oli mukava sikälikin että siitä oli helppo ajaa joko Moselin rantaan tai vaikka Ranskan rajalle hyväkuntoisia teitä pitkin. Moselin varrella pitää joku kerta vielä poiketa ajan kanssa uudelleen, sen verran komeata maisemaa sielläkin oli.

Ranska

Luxemburgista heitimme yhden päivän keikan Ranskaan, muun muassa Maginot-linjalle. Sillä matkalla meidät pysäytettiin tarkastettaviksi Luxemburgin ja Ranskan rajalla, meillä kun ei ollut mitään matkatavaroita mukanamme. Pekka kyllä epäili että senaikaiset suomalaiset rekisterikilpemme saatoivat olla pysäytyksemme todellinen syy (ainakaan minulla ei ollut kuin pieni SF-tarra kilven lähellä, joka taisi jäädä heiltä huomaamatta). Sinikantisista eli Suomen passeista oli hyötyä eikä aikaa mennyt paljoakaan, ennen kuin olimme taas liikkeellä.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisia alueita tutkittiin aluksi muutama tunti ja sen jälkeen oli kakkosen vuoro. Paikallinen maaseutu oli mukavan näköistä aluetta, tosin maassa olevan romumetallin ja muun saastan määrä lienee ollut melkoinen pitkien sotakähinöiden seurauksena.

Kuvassa on Fort Fermont, josta päästiin maanalaiseen "kaupunkiin" ja asemia toisiinsa yhdistävää maanalaista pienoisrautatietä lähimmälle puolustusasemalle muutaman sadan metrin päähän tulotien varteen:

A2 Fermont ja Maginot-linja

Odotellessamme sisäänpääsyn avautumista teki Irma istumalakon ja jäi ulkopuolelle auringonpaisteeseen. Hän "oli saanut tarpeekseen kaiken maailman bunkkereista, sotarojuista ja sotamuistomerkeistä.."  Vasta parissa viikossa, onpas varsin huono turnauskestävyys hänellä. Me Pekan kanssa olimme vielä parhaassa vauhdissa ;-)

Fort Fermont oli erittäin hyvä vierailukohde pitkine maanalaisine junamatkoineen, täysin varustelluine kaupunkeineen, muine maanpäällisine puolustusasemineen ja asiansa osaaviin oppaineen, jotka iästä päätellen olivat viettäneet siellä joskus enemmänkin aikaansa. Ollapa videokamera mukana.

Alkuun

Saksa

Seuraavana päivänä ajelimme pitkin-poikin Mosel joen rantoja. Ympäröivä laakso oli todella hienoa seutua, aika kului kuin siivillä jokilaivojen ja muiden vastaavien liikkumista kahvipöydästä seuraillessa.

Yhdellä kohdalla ajaessamme näkyi taivaalla myös helikopteri, joka oli kuvaamassa jonkun uuden kiitojunan vauhdikkaan näköistä etenemistä rantaradan mutkissa. Vaikka en mikään valokuvaaja olekaan, niin saattoivat saada aikaiseksi melkoisen myyvää esittelymateriaalia, luulen.

Loppumatka olikin jo rutiinia eli ajoimme parin seuraavan päivän kuluessa jonkun mitään sanomattoman saksalaisen pikkukaupungin leirintäalueen kautta takaisin Travemundeen.

Finnjetin lähtöön oli niin paljon aikaa että kävimme ensin tutustumassa Lyypekkiin ja sen jälkeen välittömästi sen itäpuolelta alkavaan, entisen Itä-Saksan alueeseen. Entisestä leveästä, lähes ylittämättömästä rajalinjasta oli jäljellä enää ruostuvia metallitolppia ja joitain torneja sekä muita rakenteita. Ajoimme siellä muutaman kymmenen kilometrin lenkin, jonka aikana suurimmat näkyvät merkit edellisvuonna tapahtuneesta muutoksesta olivat suuret Coca Cola -mainokset pikkukylien kahviloiden ja myyntikoppien seinillä ;-) Muuten oli vielä varsin harmaata joka puolella.

Lyypekissä olevasta Suzuki-liikkeestä haettiin vielä jarrupaloja ja muita kulutusosia, kunnes tuli aika siirtyä takaisin Travemundeen Finnjetin terminaaliin ilmoittautumaan ja jonottamaan laivaan pääsyä.

Suomi

Kokonaisuutena tämä oli hyvä ja etukäteen ajateltuun hahmotelmaan nähden huomattavasti monipuolisempi reissu.

Tulomatkalla vanhalla tiellä Porvoon maisemissa meidät pysäytettiin yhdelle levikkeelle moottoripyöräpoliisin toimesta. Hän tarkasti asiakirjamme, kiersi pyörät ja huomautti takarenkaani vaativan pikaista uusimista (kalju se jo olikin vaikkei sentään räteillä) sekä toivotti hyvää reissun loppumatkaa - mitä ilmeisimmin meille vihjaistiin että kannattaisi hieman pienentää ajonopeutta, ettei siihen tarvitsisi puuttua. Meidät varmaan tutkattiin hieman aikaisemmin vastaan tulleesta autosta. Erittäin hienosti hoidettu temppu, joka kantoi hedelmää kyllä. Kiitos siitä.

Tuon ajan GSX:n yhtenä ominaisuutena oli juuri tuo liian harvakierteinen vetoakselin pään mutteri, joka pyrki hiljalleen löystymään, toinen vastaavahan on siellä kytkimen puolella samantasoisessa roolissa. Mukana olleella EFE:lla taasen oli vaikeuksia pysyä pystyssä keskiseisontatuellaan, mikä havaittiin muutaman reissun aikana erilaisilla lautoilla kuljettaessa.. Viimeistään sen rekisterinumeron sisältäneestä yhteydenottopyyntökuulutuksesta..

Polttoaineen kulutuksessa EFE oli poikkeuksetta noin litran verran ESD:ta janoisempi, paremmasta katteestaan huolimatta. Isompi moottori vaati enemmän ainetta? Moottoriöljyä kului vajaasta puolesta litrasta litraan per tuhat kilometriä, ympäristön lämpötilasta ja kiireen asteesta riippuen.

Ketjurasvasprayta meni reilu purkillinen molempiin. Se on pi*ullista ainetta roiskuessaan ja tahriessaan lähiympäristöään. Suzukimiehen kuulema erottaa muista siitä, että taas on näpit rasvassa, vaikka menit vasta metrin päästä kulkuvälineesi ohi. Olen samaa mieltä.

Renkaita meni siten että reilu 5 000 km kulutti takarenkaan keskelle hyvin havaittavan uran, jonka ilmaantumisen jälkeen renkaan lähtölastenta oli alkanut, pari tonnia lisää ja se oli siinä. ME77 kesti paremmin kuin ME88, mutta oli vastaavasti hieman liukkaampi (paitsi teräsvöinen ME88, joka kesti niistä kolmesta kaikkein parhaiten). Laserin (eturengas) lamellit kuluivat epätasaisesti siten, että rengas muuttui nopeasti woblausherkäksi nopeuden noustessa tai sopivan suuntaisen sivutuulen kohdalla.
 
Kokonaisajomatka oli noin 5 000 kilometriä.

Kari

Alkuun

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.