madewithNvu80x15clear.png

Pääset tänne "Alkuun"
-linkeistä. Viimeisimmät muutokset: 1.4.2007.

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.

Matkakertomus 1988 (Saksa, Itävalta).

Sisällysluettelo:

Yleistä

Reitti Route66-muodossa.

Matkan päätarkoituksena oli tutustua Berchtesgadeniin, läheisiin Alppeihin, RR-kisoihin Salzburgissa ja poiketa paluumatkalla hetkeksi Baden-Badeniin.

Suomi

Jukka ja vaimonsa Kati olivat liikkeellä henkilöautollaan (Honda Civic), me Irman kanssa liikuimme Suzukilla.

Finnjetin Sleep-In -osasto ohitti muun muassa ne C-luokan kopit mennen tullen (Irman kuva, oikealla ovat Jukka ja Kati).

Saksa

Ensimmäinen yö Travemunden jälkeen meni Hampurin alapuolella olleella leirintäalueella. Alueen isäntä kysyi olemmeko valmistautuneet siihen, että siellä on joku paikallinen juhla menossa ja alue on täynnä kovaäänisiä juhlijoita. Emme olleet, mutta ei se haitannutkaan sen pahemmin. Aamulla näkyi selvästi että nuoriso oli pitänyt reipasta vauhtia koko yön sillä viereisen telttueen, kuten monien muidenkin edessä olleista tyhjistä kaljatölkeistä olisi saanut kasatuksi vaikka reilun kokoisen aidan :-) Ilmankos syksyisillä kaljafestareillaan riittää juojia, harjoittelu auttaa näemmä siinäkin.

Ajoimme Munchenin alapuolelle välillä sen mitä mopo kulki (mittarin mukaan parhaimmillaan 240 km/h, aina kuin mahdollista mieluummin yli kuin alle 200 km/h). Honda-porukkamme ohitettiin pariinkin otteeseen mutta lopputulos oli tietysti se, että huolimatta muun muassa välissä olleesta ruuhkasta olivat he perillä vajaat puolisen tuntia ennen meitä. Sen verran paljon paloi aikaa tankatessa ja varsinkin maksujonoissa seisoskellessa, että tasaista 160-180 km/h vauhtia edennyt Civic vei pidempine tankkausväleineen voiton helposti, matkaa kun kertyi reilut 800 km.

Arai:n potat (Baldwin Replica ja Omni) eivät olleet ainakaan liian hiljaisia niillä nopeuksilla liikuttaessa, Ear-kuulonsuojatulppien kanssakaan. Puhumattakaan siitä miltä tuntui omissa ja varsinkin takana istuvan niskoissa tuulen pyöritellessä kypäröitä koko ajan eri suuntiin. Katteen pleksin korkeudella oli suuri merkitys tuohon, joten  sen korkeutta muuteltiin useamman reissun aikana ennen kuin suurin piirtein alkuperäinen korkeus huomattiin meille parhaimmaksi vaihtoehdoksi.

Berchtesgadenin ensimmäinen yö meni Allweg-leirintäalueen alapuolella olevassa Gasthausissa tai Zimmer Fraissa, se oli hyvä ja rauhallinen paikka. Seuraavat yöt vietimme Köningsee-järvelle menevän tien vieressä oikealla olevalla leirintäalueella. Siitä oli lyhyt, muutaman kilometrin kävelymatka Berchtesgadenin keskustaan. Muuten hyvä, mutta se sijaitsee paikallisen päätien varrella ja kärsii siksi ajoittaisesta melusta. 

Lauran sivuilta löytyy kartta alueesta. Kati ja Jukka sekä Irma Muhlieiten leirintäalueen ja Berchtesgadenin välisen joen rantapolulla.

Aatun kämppäkin oli lyhyen ajomatkan päässä, tosin viimeinen pätkä ylös rinteeseen mentiin bussilla eikä omin avuin. Kämppä oli sinällään melkoisen suureellinen paikka hisseineen, näköaloineen, amerikkalaisten sen isoon takkaan aikoinaan kaivertamine merkintöineen sun muineen, ainoastaan vessan seinään liimattu FC Kuopion tarra rikkoi hieman kokonaisvaikutelmaa ;-)

Alkuun

Itävalta

Jatkoimme kahdestaan pidemmälle vuoristoon, suunta aluksi Berchtesgadenista takaisin länteen (B305 - B178 - B311) ja edelleen Grossglocgnerille, eli lumen ylhäällä osittain peittämän Grossglocknerin alppitien ja sen huipulla olevan tunnelin kautta etelämmäksi:

Nousua Grossglocgnerin huipulle

Lopulta vuoren toiselta puolelta Dellach im Drautalista (B107 - E66) löytyi sopiva itävaltalainen leirintäalue, jonne telttamme jäi pariksi päiväksi. Sielläkin tosin joku vanhempi saksalainen herrasmies katsoi aiheelliseksi tulla pitämään nenäänsä telttamme viereen ja uhkailemaan häädättävänsä meidät ulos alueelta jne. Mutta se kun on enempi henkilökunnan eikä hänen asiansa, niin emme olleet moista kuulevinamme. Yksi paikan vaihto päivässä riitti hyvin (edellinen leirintäalue tien B106 varrella piti jättää väliin liian tiukkojen liikkumis- ja muiden moottoripyörän käyttörajoitusten vuoksi).

Ajoin leirintäalueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä aina pintakaasulla, sillä 4-1 putkeni piti isommilla kierroksilla turhan pahaa meteliä, myös lämmityskäyttö tehtiin rauhallisesti alueen aitojen ulkopuolella. Muualla (kuten moottoritiellä) saikin uruttaa riittävästi, etenkin pitäessään mopon kierroksi lähellä sen tehoalueen yläpäätä..

Seuraavana päivänä jätimme pyykit naruille ja lähdimme kohti Italiaa, pitihän sitä aitoa pizzaa ja sikäläisiä maisemia käydä edes vähän tutkimassa, samalla kiinnosti olisiko siellä kuivempaa. B110 ja SS52bis-tietä ajaen olimme muutamassa hetkessä Tolmezzossa, rajanylitykseen ei kauan aikaa mennyt. Mukavan kiharaista maastoa pikkukylineen ja ihmisineen, tosin yhdessä kylässä pisti silmään paikallisen pankin vahti konepistooleineen (varustus oli näköjään sielläkin mitoitettu ilmeisen riittäväksi).

Lähtiessämme takaisin teltalle alkoi taas satamaan kaatamalla: "Pyykkimme ovat taas läpimärät, kun perille ehditään?" Ei sinne päinkään, telttamme lähellä matkailuvaunulla liikkunut vanhempi saksalaispariskunta oli viikannut pyykkimme teltan liepeen alle, he tarjosivat meille myös kuumaa juotavaa ja suojaa, kun olin saanut mopon teltan viereen parkkiin. Hieno homma!

Alkuun

Märän teltan saa äkkiä kuivaksi Trangian avulla, kunhan huolehtii riittävästä hapen saannista ja paloturvallisuudesta. Se on aika messevän näköistä hommaa ulos päin, kun märkä teltta höyryää kuivaksi kevyessä vesisateessa. Varomattomalla potkulla tosin on äkkiä arvaamattomia sivuvaikutuksia muun muassa solumuovimakuualustojen pinnoille (kokemusperäistä tietoa), onneksi koko teltta ei syttynyt tuleen samalla.

Siirryimme sieltä RR-kisoihin Salzburgiin, sille kaupungin ulkopuolella olevalle, mäkien välissä sijaitsevalle radalle:

Salzburgin RR-rata

Tie on B158 "Wolfgansee Bundestrase", rata Plainfeldin ja Koppl:n kylien välissä. Radan keskikohta on noin 47.822288 N, 13.16713 E.

Tuon kisan katsomossa opin todella varomaan niitä katsojien heittelemiä paukku-, valo- ja muita pommeja, niitä riitti siihen malliin että joku osuisi varmasti liian lähelle jossain vaiheessa. Niillä näytti olevan käytössään myös sellaisia pieniä kädestä paksulla kynällä ammuttavia, kynän kärkeen ruuvattavia miniraketteja, joita sai joskus valovuosia sitten ostettua täkäläisistäkin kaupoista.

Teltat olivat viereisellä pellolla takavasemmalla. Pellolla olevien pyörien hälyttimistä osa otti moisesta melunpidosta nokkiinsa ja huusi kilvan paukkuvien pommien kanssa. 

Kisan jälkeisenä päivänä ajeltiin melkoisessa katsojaruuhkassa Salzburgin läpi Muncheniin päin menevälle moottoritielle A8, josta kohta A93:lle Insbruckiin päin. Siellä piti vielä asettautua yhdeksi yöksi Gözensin ja Muttersin välimaastossa olevaan Gasthausiin aivan Innsbruckin naapurissa. Vapaata tilaa löytyi helpommin hieman sivummalta, eikä yhden yön hintakaan ollut samaa tasoa kuin suuremmassa kaupungissa.

Moottoritiemaksuista Itävallassa en tiennyt mitään, ehkä niitä ei vielä silloin kysytty. Joka tapauksessa olimme pian Saksassa Lindaussa Park Camping -leirintäalueella sadetta pitämässä. Välissä ollut tosipitkä tunneli (Arlberg) oli mielenkiintoinen kokemus sekin, myös sen sisäilman laadun suhteen (rekkoja liikkui muiden kulkuvälineiden seassa riittävästi).

Liechtenstein

Yhtenä päivänä oli sen verran hyvä ajokeli että poikkesimme pikaisesti Lindausta Liechtensteiniin katsomassa miltä kyseinen liivintaskuvaltio näyttää. Varsin sveitsiläistyyppisen näköinen paikka, jonka läpiajoon ei liikaa aikaa kulu (Sveitsin ja Itävallan välissä sijaitseva ruhtinaskunta on 12 km leveä ja 24 km pitkä).

Saksa

Kun muutaman päivän päästä huomasimme olevamme jälleen kaatosateessa, sillä kertaa Baden-Badenissa ja Don oli tietysti muualla lomailemassa (olimmehan siellä ennakkoon ilmoittamatta) niin katsoimme hetken toisiamme ja päätimme sadasosasekunnin harkinta-ajan päätteeksi ajaa siltä seisomalta suoraan Travemundeen laivalle. Ja ajoimmekin, tosin Travemunden leirintäalueelle, jossa olikin tuttuja (Jukka ja Kati) odottamassa seuraavan laivan lähtöä. Siihen aikaan lauttaan sai usein paikkoja aivan viime tingassa..

Kaksi viikkoa p*runmoista sadetta, varsinkin siellä missä kulloinkin olimme liikkeellä, pohjoisen Saksan kylpiessä auringonpaisteessa koko ajan. Aina ei voi onnistua. Eikä Alppien yli ajaminenkaan välttämättä takaa kuivempien kelien olemassaoloa niiden toisella puolella. Kokemus se oli tämäkin, ne muutamat kuivat päivät maisemineen, ihmisineen ja tapahtumineen olivat todella kaiken vaivan arvoisia!

Kokonaisajomatka oli noin 4 500 kilometriä.

Kari

Alkuun

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.