madewithNvu80x15clear.png

Pääset tänne "Alkuun"-linkeistä. Viimeisimmät muutokset: 23.8.2009.

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.

Matkakertomus 1986 (Ruotsi, Tanska ja Saksa).

Matkan päätarkoitus oli RR-kisat Ruotsin Anderstorpissa sekä muuten vaan lomailu pyöräporukan kanssa Hampurissa. Lisäsin siihen itselleni vielä pikakeikan Baden-Badeniin, Saksaan.

Sisällysluettelo:

Yleistä

Reitti Route66-muodossa

Suomi

Moottoripyörä oli vaihtunut Suzuki GSX-1100 ESD:hen. Etukäteen suunniteltu matka noudatteli aluksi vuoden -83 reittejä, tosin Anderstorpin jälkeen jatkaisimme osan porukan voimin vielä Saksaan päin. Varauduin reilun viikon pituiseen reissuun, jossa ajokilometrejä tulisi noin kolmetuhatta viisisataa.

Ruotsi

Aika paljon oli tietöitä edelleen kesken (nykyisin jo valmiin E4-tien) reitillä, joten paikalliset pikkutiet olivat edelleen allamme monessa kohdassa. Ei se ollut välttämättä huono asia, sillä ajaminen ei ollut yhtä tylsistyttävää kuin moottoritiellä. Tosin matkanopeudessa tuli reilusti takkiin E4:een verrattuna.

Anderstorpiin mennessämme yhden kaverin Yamahan peräosassa takanaistujan takamuksen takana hihnoilla kiinni olleet telttatarvikkeet valuivat huomaamatta satulan alla sijaitsevien pakoputkien päiden eteen, josta syystä niihin paloi pari isoa reikää alta aikayksikön. Hyvin se savusi kyllä.. 

Ahtauduimme illemmalla jäljelle jääneisiin telttoihin, joten ei siitä sen pahempaa ongelmaa heillekään aiheutunut.

Välillä alkoi satamaan niin lujaa, että meidän oli pakko pysähtyä moottoritien ylittävän sillan alle pukemaan sadepukuja nahkojen päälle. Siinä kävi taas sikäli normaalisti, eli olimme vedättäneet sadeasuihin pukeutumista niin pitkälle että nahkapuvut olivat jo imeneet jonkin verran vettä itseensä. Sadepuvuista ei sen jälkeen ollut aivan sataprosenttista suojaa kastumiselle. Sakotkin siitä pysähtymisestä olisi aivan aiheesta saatu mikäli paikalliset lentävät olisivat sattuneet samalle kohdalle - eipä juuri silloin tullut moottoritielle pysähtymiskielto mieleen.

Leiripaikka oli edellisestä käyntikerrasta tuttu urheilukenttä Anderstorpissa. Illan ohjelmakin vaikutti aika tutulta.. Seuraavana aamuna aamupesulle mennessämme tapasimme pari ulkonäöltä tuttua Norskia pesuhuoneessa. Viime kerralla nuotiossa nukkunut kaveri oli mukana ja siitäkös alkoi mahdoton älämölö tuttujen kesken ;-)

Kisat olivat yhtä hyvät kuin edelliselläkin kerralla, vertailukohtana omat vastaavat kisat kotikaupungissamme.

Lähistöllä oli joku lännentyylinen turistirysä (High Chapparal tai joku vastaava), jossa pääsi helposti eroon liioista rahoistaan. Muuan kaverimme osti sieltä deaktivoidun lännenmallisen revolverin mutta unohti sen käsimatkatavaroihinsa sikäläiselle lentokentälle mennessään => se aiheutti sen verran ison kahakan että Suomen puoleisessa päässäkin oli ollut kaksi ladonoven kokoista konstaapelia laskeutuvaa konetta odottamassa. Jalat eivät kuulema maahan osuneet, kun herrat veivät hänet sivummalle jatkokuulusteluihin. Asiasta ei puhuttu pitkään aikaan sen jälkeen..

Paikallisista lehdistä näkyivät ensimmäiset uutiset Mikkelin torille päättyneen pankkivankidraaman lopputapahtumista, joka oli siihen saakka pysynyt meiltä täysin pimennossa.

Tanska

Tanskan läpiajo moottoriteitä pitkin oli varsin nopea temppu, matkaahan ei ollut kuin pari sataa kilometriä. Ruotsin puoleisena ylityspaikkana oli Helsingborg - Helsingör -lauttayhteys ja Saksan suunnalla Rodbyhavn - Puttgardenin vastaava. Taas tuli pari uutta lauttamallia, reittiä ja kaupunkia tutuksi pyörällä liikkujan näkökulmasta.

Alkuun

Saksa

Reissun siihen mennessä jo neljäs valuutta otettiin käyttöön.

Hampurin keskellä olevalta leirintäalueelta oli lyhyt matka Reeberbanille. Kävimme katselemassa aika monta piip-showta (pari meikäläistä markkaa minuutti) sun muuta paikkaa, Rautakatua unohtamatta. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Zillertahlin(?), todella suuren kaljaravintolan tarjoilijatar (joka kantoi rintamuksellaan viisi - kuusi noin puolentoista litran kolpakollista kaljaa per käsi) sekä noin viisikymmentävuotias paikallinen asujaimisto, joka pisti kesken kaiken keskenään tanssiksi (pöydillä). Melkoista menoa pöytien ympärillä, johon kukaan ravintolahenkilökunnasta ei kommentoinut mitään poikkipuolista; kotimaassa vastaavasta tempusta olisi seurannut vähintään pitkä sisäänpääsykielto.

Ajomatkaa Hampurista Baden-Badeniin oli noin 750 kilometriä, joka meni nopeasti hyväkuntoisia moottoriteitä pitkin. Onneksi nekin menevät edes jossain määrin maaston muotojen mukaan, joten koko pätkä ei suinkaan ollut pelkkää tasamaata alusta loppuun (muutama todella pitkä ja aika jyrkkäkin mäki löytyi matkan varrelta, samoin suuria silta- ja tietyömaita). Silmiin pistävää uutta olivat koko toisen suunnan kaistat kerralla pinnoittava suuri kone ja koko tieremontin perinpohjaisuus. Opasteet olivat sen verran perusteelliset että pääreitiltä eksyminen vaatisi yritystä.

Ei autobaanojen avulla kyllä saa sen kummempaa kuvaa Saksasta, mutta olivat pelkkään nopeaan liikkumiseen ne ovat oikein hyviä. Usein rajoittamattomat ajonopeudet ja sopiva liikenteen määrä sallivat parhaimmillaan riittävän etenemisnopeuden, tosin huomio oli kyllä pidettävä satakymmenprosenttisesti liikenteen seuraamisessa ettei käynyt heikosti. Kun hetken tuntui siltä että mopon mittarinopeus 240 km/h oli mukamas paljon, niin eikös kohta peileistä näkynyt hetkisen kirkkaat ajovalot ennen kuin vasemmalta meni heittämällä ohi joku Porche, Ferrari tai muu vastaava raketti. Jos maisemia halusi seurata vähääkään enempää niin oikeanpuoleisin (rekka)kaista oli siihen hommaan omiaan. Oikealla kenties täysin vapaana olevan kaistan kautta ei kärsinyt ohittaa hitaampiaan, vaikka vasemmalla oleva(t) kaista(t) olisivatkin olleet hetkellisesti tukossa, lienee turvallisuussyistä johtuva juttu.

Paikallisten motoristien liikkumisesta sai lisää ajomallia isojen moottoritieruuhkien aikana, niin vilkkujen käytön kuin kaistojen välissä ajamisen suhteen. Erityisesti liikkumistamme edistävä, jonossa seisovien autoilijoiden toiminta oli edelleen positiivinen yllätys kuten paikallisten suhtautuminen "stauhun": parhaimmillaan autojen ovet auki, porukka ulos, eväät esiin eikä ainakaan näkyvää stressiä tilanteen johdosta. Käsittämätöntä hermojen hallintaa äkkinäisestä eli heille ilmeisen tuttu tilanne.

Monessa paikassa oli moottoripyörille eri rajoituksia, erityisesti sadekeleille ja jyrsityille tieosuuksille.

Baden-Badenin vierestä (Hugelsheimin kylän eteläpuolella, kuvassa nimellä Karlsruhe Baden Baden Airport) löytyi kanadalaisten lentotukikohta, jossa meni yksi yö edellisvuodesta tutun kanuskin, Donin ja alkuillasta Baden-Badenin kylällä myös hänen paikallisen tyttöystävänsä kanssa poristessa. Kuten arvata saattaa ei yöpyminen F111-tukikohdassa olisi ollut välttämättä ulkomaalaiselle kovinkaan suotavaa, mutta mutta hyvinhän siellä henkilökunnan majoituksen lattialla sai unen päästä kiinni. Mopokin yöpyi suojapussissaan parkkipaikan toisessa päässä.

Baden Baden ja lähistön lentokenttä

Melkoisen monta pitkillä putkilla varustautunutta valokuvaajaa näkyi aitojen ulkopuolella pääkiitotien jatkeella.

Seuraavana päivänä olikin jo aika lähteä kohti kotia kanuskimallisen messiaamiaisen ja pikaisen Baden-Badenin keskustassa käynnin jälkeen. 

Pääsuunta oli suoraan Tanskaan, siitä edelleen Ruotsin läpi Tukholmaan ja seuraavana iltana laivalla Suomeen.

Siinä olisi ollut helppo pohja "Rautaperseajolle", tosin siihen aikaan moisesta ei vielä puhuttu mitään missään (MS Autoroute 2003:n mukaan ääripäiden välimatka oli noin 1570 km, vaatimuksena on dokumentoitu yli tuhannen mailin matkan ajaminen vuorokauden kuluessa).

Paluumatkalla muuan paikallisen Mersun vanhempi kuski pyöritti sormea ohimollaan ohittaessani hänet varmaan kolmannen kerran peräkkäin (kahdenkymmenen kahden litran bensatankistani ja vajaan yhdentoista litran kulutuksesta johtuva kahdensadan kilometrin tankkausvälini vähän haittasi etenemistäni häneen verrattuna). Sen sijaan toinen, jollain Bemarin M5:lla tai vastaavalla ajellut nuori mies ajoi kanssani kevyttä kisaa toista sataa kilometriä: ohittelimme muita ajoneuvoja ja toisiamme vuoronperään, näytimme vilkuilla että ohitustilaa oli edelleen käytettävissä ja niin edelleen kunnes hän lopulta siirtyi yhden Ausfartin kohdalla kapeammille teille. Komea oli kaverin morjestus ikkunasta viimeisen ohitukseni aikana.. Kaikki ilo irti ajamisesta ;-)

Siihen aikaan pystyi ajamaan todella pitkiä pätkiä kaasuvaijeri kireällä, joka näkyi kulutuksessakin. Takaritsillä makuupussin ja teltan suojana ollut musta muovinen jätesäkkikin läpätti ilmavirrassa sen verran, että menetti vedenpitävyytensä muututtuaan lähinnä harsomaiseksi.

Alkuun

Tanska

Tanskan läpiajo oli muuten normaali suoritus mutta yhtä moottoritien varteen pysähtynyttä bussia vasenta kaistaa ohittaessani havaitsin silmäkulmastani, että sen etupuolella oli pysähdyksen syy eli poliisiauto. Jahas, liikennevalvontaa johon ei Saksan puolella ollut suuremmin törmättykään. Pudotin tietysti nopeuteni heti rajoitusten mukaisiksi ja seurailin peileistä, kuinka kyseinen panda-auto seurasi ajoani parin välissämme olleen auton takaa melkein Helsingörin satamaan saakka, ennen kuin kääntyi pois. 

Liputus varikolle ja paperimuotoinen matkamuisto olivat vissiin aika lähellä.

Ruotsi

Reilu 1200 ajokilometriä yhteen pötköön ja lopulta pääsin Ljungbyn motelliin nukkumaan (ajoaika oli noin klo 12.00 - 22.00, lautat veivät odotusaikoineen melkoisesti kokonaisajoajasta). Lauttajonoihin ei tarvinnut jäädä odottelemaan sillä mopolle löytyi aina paikka jostain lautan kulmauksesta, minne autot eivät sopineet.

Ruotsin puolella saavutin seuraavana päivänä moottoritiellä paikallisen panda-auton, jonka perässä aikani ajeltuani herrat näyttivät vilkulla että ohi sopii mennä, turha siellä takana on roikkua. Saattoihan jossain ylempänä olla helikopteri tai lentokone seuraamassa nouseeko nopeus liian suureksi, johon pitäisi puuttua. Ei tarvinnut, eilinen oli vielä tuoreena mielessä. Tiessä olevien merkintöjen(?) perusteella valvonta ilmastakin oli tarpeen mukaan keinovalikoimissaan.

Tukholman läpiajo vaati vielä tarkkuutta mutta reitti laivalle löytyi, eikä tarvinnut edes ajella jalkakäytävien kautta kuten eräällä toisella reissulla (ne Viking Linen laivat lähtivät eri paikasta kuin Silja Linen ja varsinkin Vikingin satamaan pääsemiseksi piti pujotella monen mutkan kautta tai kiireessä oikaista hieman jalankulkijoiden kävelyreittejä pitkin).

Jo traditioksi muodostunut Suomen lautan keulasauna ja jääkylmä Lonkero tekivät seuraavana päivänä hyvin kauppansa.

Suomi

Tuo Saksan moottoritieajonopeus oli sikäli paha, että aivolohkoon päälle jäädessään saattoi parhaimmillaankin aiheuttaa Travemunde - Helsinki -lauttakyydin jälkeen esimerkiksi Porvoon moottoritiellä harmittavia tilanteita tyyliin: "Saat itse valita että otatko isot sakot vai annatko kortin joksikin ajaksi kuivamaan". Tanskan ja Ruotsin kautta ajaen nopeuden alentumiseen ehti taas tottua.

Niinä vuosina, jolloin oli tiedossa reissuja etelämmäksi, piti renkaiksi valita V-luokan (max 240 km/h) mallit, kotimaisessa normaaliajossa riitti halvempi luokka H (max 210 km/h) aivan hyvin.

Koska GSX:ssa ei ollut Tubeless-vanteita niin sisäkumien käyttö oli pakollista. Käytin aina Tubeless-tyyppisiä ulkorenkaita niiden tukevamman rakenteen (renkaan sivukudoksen) vuoksi, silloin mahdollisen sisärenkaan nopea tyhjeneminen ei vaikuttaisi niin äkkiä eikä paljoa ulkorenkaan litistymiseen. Muuan kaverimme palasi kerran reissusta kotiin päin kun Joutsenon antennisuoralla havaitsi yht'äkkiä eturenkaansa sisuskumin tyhjentyneen varoittamatta - oli kertomansa mukaan pelkkää hyvää tuuria ettei hän löytänyt itseään männyn kyljestä tai vastaan tulleen ajoneuvon keulasta, pyörän viedessä täysillä miestä. 

Vaihdoin sisärenkaat jokaisella renkaanvaihtokerralla uusiin sillä Tubeless-renkaiden sisäpinta ei useinkaan ollut yhtä sileä kuin Tube-tyypin renkaissa. Ulkorenkaiden sisäpintojen jättämät jäljet näkyivätkin sisuskumien ulkopinnoissa renkaanvaihdon aikana. Yhtään ainoata sisärengasta ei koskaan rikkoutunut, ellen sitten niitä itse rengasraudoilla tökkinyt vaihdon yhteydessä hajalle.

Kokonaisajomatka oli noin 4 600 km.

Kari

Alkuun

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.