madewithNvu80x15clear.png

Pääset tänne "Alkuun"-linkeistä. Viimeisimmät muutokset (linkin korjaus): 9.6.2009.

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.

Matkakertomus 1983 (Anderstorp, Ruotsi).

Yleistä

Reitti Route66-muodossa. 

Matkan pääkohteena oli RR-kisat Anderstorpissa, Ruotsissa.

http://www.arc.nu/

http://www.scandinavianraceway.info/

Ensimmäinen ulkomaille suuntautunut mp-reissu jännitti mutta onneksi mukana oli suurehko joukko kavereita, joiden kanssa oli ajeltu ja työskennelty jo pari vuotta yhdessä (kuten Imatran Moottorikerhon omat, kerhon väen kesken erittäin suositut "tehtäväreittiajot" vähintään kerran ajokaudessa, Imatran kansainväliset RR-kisat ja siellä mp-kokoontumiseen liittyvät tehtävät) sekä monet muut vastaavat yhteiset harrastukset. Tuohon aikaan oli aivan normaalia, että melkoinen osa vapaa-ajasta vietettiin muiden mp-henkisten henkilöiden kanssa yhtäältä paikallisen grillin pihalla notkuen ja toisaalta pitkin/poikin lähitiestöjä esimerkiksi 10 - 20 pyörän nipuissa ajellen.

Ajokokemusta vähän isommilla pyörillä oli vuoden 1981 kesästä lähtien mutta vain kotimaan kamaralta. Muun muassa inttiaikana sai ajella riittämiin kodin ja erään suuren eteläsuomalaisen viestioppilaitoksen väliä; sainpahan Guzzilla edes vähän matka-ajokokemusta, edes reilun parin sadan kilometrin paloina.

Suomi

Ajomatka Ruotsin läpi oli ensimmäisellä kerralla tietysti uusi ja mielenkiintoinen, samoin ne laivaannousu-, pyörän parkkeeraus-, kiinnisitomis-, laivassaolo- ja laivastapoistumiskuviot Helsingin ja Tukholman satamissa.. Paljon oli tarjolla uutta opittavaa sen reissun aikana!

Ruotsi

Ajoreitti Ruotsissa seuraili paikallisia pikkuteitä, joiden lähistöllä tehtiin töitä isomman tien (nykyinen E4) pohjalle. Mantorpin RR-ratakin ohitettiin mennen tullen.

Kuvassa vasemmalla ylhäällä on Gislaved, josta alemmas oikealle on Anderstorp. Rata on Anderstorpin lentokentän yhteydessä hieman alempana keskellä:

Google Earth -kuvassa Gislaved ja Anderstorp

Teltat pistettiin Andertorpissa pystyyn johonkin RR-radan lähellä olevalle urheilukentälle. Kuten arvata saattaa niin monenlaista menoa riitti yötä myöten kun samanhenkistä porukkaa oli kokoontunut monesta paikasta ja maasta samalle pienehkölle alueelle. Muuan porukkamme kaveri nukahti päivän lopuksi onneksi jo jäähtyneeseen nuotioon, josta aiheutui tietynlaisia puhdistautumisrituaaleja seuraavana aamuna (ja joista kuultiin myöhemmin).

Paikallinen olut ja ruoka, erityisesti makkarat olivat todella mielenkiintoisia tuttavuuksia kotimaisiin verrattuina, niihin en ollut aiemmin törmännyt (vaikka joskus Tukholmassa olimmekin pikaisesti poikenneet). Ensikokemuksen perusteella aika valjuja esityksiä, etten sanoisi. Eri valuutan käyttäminenkin vaati alkuun hieman totuttelua: kun mitään luotto- tai muita muovikortteja ei ollut käytettävissä niin käteisellä piti tulla toimeen koko ajan, pieni vararahastokin oli mukana matkashekkeinä.

Ratapuoli järjestelyineen toimi hyvin ja katsojia oli todella reilusti paikalla. Siellä muuan jo edesmenneistä, legendaarisista supliikkimiehistämme hankkiutui hyvällä selitystaidoillaan suoraan pitsille parhaaseen katsomoon Rubato-Racing-tiimiä "edustaessaan" - meillä muilla ei pokka eivätkä promillet riittäneet moiseen, joten istuimme kiltisti normaalikatsomoissa radan varrella.

Paluu kotiin tehtiin samaa reittiä takaisin. Ensimmäinen laivasaunominen Tukholmasta lähdettyämme jäi myös mieleen lähinnä sen jääkylmän lonkeron saatavuuden vuoksi. Olut, saati paikallinen kakkosolut eivät edelleenkään oikein maistuneet. 

Kulkuvälineenäni oli Moto Guzzi GT-850, poliisien huutokaupasta Helsingistä pari vuotta aiemmin ostettu valkoinen varttikatettu entinen poliisipyörä, vuosimallia 1973. Muuten se oli niin sanotusti soiva peli, mutta sen rumpujarrut olivat luku sinänsä: varsinkin nelinokkainen etujarru piti käytännössä ainoastaan silloin kun ympäristön kosteusprosentti oli riittävän korkea (tai välittömästi hihnojen ja jarrurummun sisäpinnan karhennuksen jälkeen), vaikka jarrukahvaa veti niin että sormet olivat jo valkoisina. Ammattilainen olisi varmasti saanut siitä säätämällä paremman, mutta mistäs sellaisen olisi siihen hätään löytänyt kun maahantuojaakaan ei silloin ollut Auto-Novon lopetettua ja ruotsalaisten hoitaessa varaosien toimitukset.

Kaasua nopeasti käännettäessä moottori pyrki kallistamaan pyörää, kiihdytettäessä perä alkoi nousta kardaanin vaikutuksesta ja sähkötkin (erityisesti ltasavirtalaturi) taisivat olla alkujaan taattua Lucas, "Pimeyden tuoja" tai Magneto Minarelli -laatua. Hauska ajopeli, harmi että se tuli hukattua seuraavan vuoden puolella vaikka hyvään kotiin menikin.. Kuvat 1 ja 2.

Kokonaisajomatka oli noin 2 300 kilometriä.

Kari

Alkuun

Takaisin Lauran Matkat-sivulle.